Onko teidän vaikeaa saada töitä? (ov)
Olen hakemassa uutta työtä määräaikaisuuden päättyessä. Mulla on korkeakoulututkinto ja ihan hyvä työhistoria. En tajua, missä mättää, sillä en pääse haastatteluihin edes niihin paikkoihin, jotka todella ovat sitä mitä osaan tehdä.
Onko nyt jotenkin vaikea työmarkkinatilanne vaikkei siitä niin missään kailoteta, vai onko tosiaan niin, että 30-vuotias 3-vuotiaan äiti ei vain ole se, joka palkataan?
Kommentit (55)
osaa markkinoida itseäs. CV on todella tärkeä nykyään, se pitää olla tietynlainen (millainen, se riippuu pikkasen alasta), jotta niitä haastattelukutsuja satais.
vuotta aikaa, toki päivitykset olen tehnyt jatkuvasti. Mutta eikö kuitenkin osaamisen pitäisi painaa enemmän, jos hakemus ja CV on aivan asialliset?
pohtii ap
Hyvä koulutus alla ja tarpeeksi työkokemusta, mutta haastattelukutsuja ei vaan tipu :( Hakijoita on kuuleman mukaan tosi paljon ja paikkoja vähän tarjolla. Eiköhän se " oikea" paikka kumminkin jossain vaiheessa tärppää, tsemppiä vaan meille!
mutta siitä CV:stä voi lukea paljon: esim. jos siinä on työkokemusta pari hassua ja sitten opiskelua takana vaikka kuinka hirveästi, työnantaja miettii, että tätä työnhakijaa kiinnostaa vain oma kouluttautuminen, ei työnteko.
Toisekseen, aina pitää tehdä omassa elämässä sellaisia juttuja, joita voi lisätä sinne täytteeksi: jos urheilet, mainitse siitä, tietävät, että olet hyväkuntoinen. Jätä lapsi pois CV:stä, ei tarvitse mainita sukupuolta, ikää tai siviilisäätyäkään. Mainitse kaikki järjestötoiminta ja muu vastaava.
Joillakin aloilla on huono tilanne. Kaveri on biokemian alan tohtori ja töitä ei vaan saa Oulun alueelta. Ja ei varmasti ainakaan auta, että on hedelmällisessä iässä oleva nainen... Mutta ei se mikään ehdoton este ole.
CV kannattaa tosiaan tehdä mahdollisimman myyväksi, pelkkä lista käy joihinkin paikkoihin (mm. akateemiset tutkijan virat sun muut), mutta yksityispuolella kannattaa olla myyvempi ja korostaa osaamistaan ja muita hyviä puolia. CV:ssä kannattaa olla heti alussa joku mainoslause, jossa summaat, miten hyvä olet, korostaen niitä puolia, joita hommassa tarvitaan.
Olihan tässä ihan hyviä vinkkejä CV:n kirjoittamiseen, yms.
eli CV saa kait olla vähän vapaampi kuin ennen? Ja silloin kun meille opetettiin Cv:tä, piti ne lapset nimen omaan mainita.. oonkohan kovasti töpännyt? Onneksi en ole vielä kovin montaa paikaa hakenut.
ole kauhean arvostettuja. Mutta jos lasta ei mainita, eivät he voi sillä perusteella työnhakijaa sorsia. Valokuvan liittäminen ei ole pakko, ellei hae esim. mallintöitä. :D Kannattaa pitää se CV aika asiasisältöisenä, kaikki turha pois. Esim. jos nimesi on tavanomainen suomalainen, niin älä ala jaaritella " Olen 34-vuotias nainen" , he näkevät sukupuolen nimestäsi. Ikääkään ei kannata kertoa. :D Kysykööt.
Kun taas listatessasi työhistoriaasi on hyvä kirjoittaa pieni selostus, mitä työnkuvaasi kuului esim.
" kauppa-apulainen
- laskutus
- kirjanpito
- hyllyjen täyttäminen"
jne.
vanhan ohjeen mukaan kun en olisi mainittu jo ekoilla riveillä. Ja kun niitä on neljä, lentää kait mun hakemus jo siinä vaiheessa roskiin?
Saako oikeasti kirjoittaa noinkin vapaasti että kuvailla (" värittää" ) työtehtäviä.
nykyään on paljon erilaisia titteleitä ja työnantajien vaikea tietää mitä joku " project manager" vaikkapa oikeasti tehnyt. Eli siksi hyvä kertoa vähän mitä on työssään tehnyt. Ei mitään kamalan pitkää listaa, mutta pääpiirteittäin.
Itselläni ollut samaa ongelmaa, mutta uskoisin, ettei kyse ole vain siitä, onko CV hyvä vai ei.
Olen itse tehnyt myös rekrytointia ja sellaiseen paikkaan, joka on ilmoitettu työkkäriin tai sunnuntai-hesarissa voi tulla 120 hakemusta (ihan tavallista). Haastatteluja ei kuitenkaan ehditä tehdä kuin ehkä 5-7. Niissä 113:ssa on tietenkin huonoja hakemuksia (putoavat ekana, sekä tietty ne jotka ei täytä pätevyysvaatimuksia.) mutta 113:n joukossa on myös kymmeniä ja kymmeniä ihan hyviä hakemuksia. On vain pakko karsia koska resurssit ei riitä minkään 40 ihmisen haastatteluun.
Sellaiset paikat joista ilmoitetaan juuri esim. yo:n intrassa tai jossain pienemmissä lehdissä tai sähköpostilla voi saada sen 15 hakemusta, joista voi olla paljon helpompi päästä ' läpi' .
Olen kolmen lapsen äiti töissä it-alan insinöörinä. Ikää on jo 35, eli oikeastaan aika vanha alalle..
Näin netissä mielenkiintoisen työpaikan, laitoin puolen sivun e-mailin, ja liitin siihen cv:n, joka on yksinkertaistakin yksinkertaisempi. Kerroin lapset , puolison, koulutuksen ja viimeisimmät työpaikat. CV taisi olla puoli sivua myöskin, eli ei mitään ihmeellistä.
Seuraavalla viikolla soittivat työhaastatteluun, ja viikko siitä paikka oli minun. Palkkatoiveeni verran sain rahaa ja muutenkin mukavsti etuuksia.
Yritän tällä sanoa, että ei sen hakemuksen ja CV:n aina tarvitse olla viimeisen päälle jonkun mallin mukaan kirjoitettu. Tärkeimpiä asioita on kuitenkin sopiva koulutus, ja mieluusti hyvä työkokemuskin, ja ehkä lisäksi se, että ottaa henkilökohtaisemman kannan kun kertoo itsesttän ja toiveistaan/saavutuksistaan.
Ei auta se, että työhakemuksesi ja CV,si ovat viimeisimmän trendin mukaan tai olet liittänyt sähköpostihakemukseesi CV:n vain liitteenä, laittanut kuvan tai ollut laittamatta, unohtanut lapset sopivasti pois työhakemuksestasi:D
Ennen lasta saatoit jopa päästä työhaastatteluun, mutta nyt olet iso riski! Ensiksikin se lapsesi voi sairastua--->paljon poissaoloja työstä sairaan lapsen takia tai saatuasi vakinaisen viran raskaudut uudelleen--->sijaiskysymys, äitiyslomat ja jatkuvat hoitovapaat!
Luulen, että lapseton, menevä, kaksikymppinen sinkku-uraohjus on aika vahvassa etulyöntiasemassa, kun työpaikkoja täytetään;)
että lukee suurennuslasilla työpaikkailmoitusta ja tekee siitä tsekkilistan, eli yrittää hakemuksellaan osoittaa että täyttää vähintäänkin jokaisen edellytyksen, ja suurimman osan ' eduksi katsotaan' -kohdista. Osoittamisen pitää perustua faktoihin (käydyt kurssit, tehdyt työtehtävät)
..en kyllä laittaisi lapsilukua CV:seen. Voisin laittaa ' naimisissa' , en välttämättä kyllä sitäkään. Syntymäajan laitan aina.
Jos olisin ollut pitkään kotona hoitamassa lapsia ilman työtä tai opiskelupaikkaa, kertoisin kyllä lapset, jotta ei näyttäisi ihan kummalta että minulla on monien vuosien työurakatkoja.
jossa ison firman rekrytoiva ihminen sanoi kiinnittävänsä paljon huomiota harrastuksiin. Hakevat näitä kaikkien haluamia " dynaamisia, tiimihenkisiä, innovatiivisia" jne. työntekijöitä. Tässä joukossa ei sauvakävelijät pysy perässä, pitää kiipeillä vuorilla ja surffata jäällä.
Tietäähän tämän tietty jokainen, mutta en ole kuullut sitä aiemmin kenekään niin suoraan sanovan.
Itse kahlasin jokin aika sitten läpi työhakemuksia ja sitä tietoa kieltämättä kaipailin. Samaa pohdin myös jos sinkulla on lemmikki, kuka sen hoitaa jos tuleekin pitkä päivä. Kaipailin myös jonkinlaista tärppiä hakemuksessa, että jäisi edes jonkinlainen mielikuva hakijasta, kirjoittaako hän iloisesti vai asiallisesti ja virallisesti jne. Suurin osa hakemuksista hukkui omaan asiallisuuteensa. Usein hakemuksista puuttui myös miksi haluaa töihin juuri meille ja haluaako hän todella juuri tämän työn ja miksi. Myös edellisten työsuhteiden loppumisen syyn voisi mainita, sitä kun muuten ekaksi olettaa että potkut sai. Joka tapauksessa, ei pelkkää faktaa hakemukseen vaan myös muutama iloinen ajatus tai hauska vertaus tms.
Itse päätin tossa pari kuukautta sitten lähteä töihin. Neljä alle kouluikäistä menee hoitoon. Ei tarvinnut edes töitä hakea, vaan niitä tarjottiin kolmesta eri paikasta seuraavana päivänä kun ilmoitin itseni työnhakijaksi. Yleensä puhutaan siitä, että lapset vaikuttaa työnsaantiin, mutta en mä tiedä ainakaan yhtään sellasta tapausta lähipiiristä.
20:n neuvo oli ihan hyvä - paitsi että meiltä nimenomaan tukiverkot puuttuvat ja sitä en kyllä aio kertoa! :)
21: alallani on kuitenkin paikkoja avoimina, olen laittanut kuukauden sisällä toistakymmentä hakemusta avoimiksi ilmoitettuihin paikkoihin. Mutta ilmeisesti hakijoitakin riittää.
ap
ompa masentava ketju...