Mies myönsi pettäneensä minua 15 vuotta sitten. Avioliitolta pohja pois

Hyi hitto, oisin varmaan seonnut tuosta tiedosta. En pystyisi jatkamaan.

Kyllä sattuisi tuollainen uutinen.. pettäminen olisi kova kolaus (menneisyydessä tai ei) ja vielä sen salailu siihen päälle. Kyllä ahdistaisi pettäisikö vielä uudestaan. Luottamuksen uudelleen rakentaminen veisi kyllä aikaa ja paljon😖 En kuitenkaan heittäisi suhdetta hukkaan, jos muuten suhteessa olisi kaikki hyvin.

Seuraavaksi se kertoo niistä muista suhteista sitten ja naapurista.

Tunnustaa enemmän kohta kirjoitti:

Seuraavaksi se kertoo niistä muista suhteista sitten ja naapurista.

Nyt taisi lähteä sopankeittäjän mielikuvitus laukalle...

Ois kyllä ihan sheisseä. Mutta en välttämättä heittäisi koko suhdetta romukoppaan. Mutta tavallaan antaisin itselleni luvan lipsahtaa jossain pikkujouluissa.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin kukaan on pitkässä liitossa täysin rehellinen.

Se on vaan hyväksyttävä. Jokaisella on omia salaisuuksiaan, joko pieniä tai suuria. Silti ihmiset elävät yhdessä, jopa onnellisina. Ihmiset ovat vajavaisia ja täydellisen ihmisen kanssa tuskin olisikaan helppoa elää.

En sano, että pettäminen tai epärehellisyys olisi pieni asia, mutta sanonta "meillä ei ole keskenämme mitään salaisuuksia" tuskin on todellisuudessa mahdollinen tilanne.

Mutta se ei tarkoita silti, että tässä tilanteessa ihmiset silti olisivat onnettomia.

Minusta tämä on aika mustavalkoinen asenne. Ei kaikki salaisuudet on saman arvoisia. Ei varmaan kukaan ole puhunutkaan täydellisestä rehellisyydestä. Ei se niin mene, että joko ihminen ei hyväksy mitään vikoja tai sitten on pakko hyväksyä ihan kaikki. Itse olen sitä mieltä, että lopettaisin suhteen mikäli kumppani olisi ollut epärehellinen sen kokoluokan asiassa, että hän on tiennyt tai olisi pitänyt tietää sen olevan parisuhteen jatkumisen kannalta olennainen. Silloin hän on vienyt minulta oikeuden päättää omasta elämästäni itse. Ei kunnioittava ihminen tee niin. Se on ihan eri asia, kuin joku hätävale imuroinnista.

Mun mielestä on aina outoa jos pettää suhteen alkuvaiheessa, sillä silloin pitäisi toinen olla koko ajan mielessä ja muita ei huomaakaan jos on oikeasti ihastunut ja hulkaantunut toisesta.

En tosin ymmärrä sitä, miten joku pystyy olla pettämättä pitkässä suhteessa, tyytyä vain yhteen ja samaan kumppaniin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sattuisi tuollainen uutinen.. pettäminen olisi kova kolaus (menneisyydessä tai ei) ja vielä sen salailu siihen päälle. Kyllä ahdistaisi pettäisikö vielä uudestaan. Luottamuksen uudelleen rakentaminen veisi kyllä aikaa ja paljon😖 En kuitenkaan heittäisi suhdetta hukkaan, jos muuten suhteessa olisi kaikki hyvin.

Miten suhteessa voi olla kaikki hyvin, jos toinen on huijannut viimeiset 14 vuotta?

Olen pahoillani puolestasi ja tiedän todellakin, mitä käyt läpi. Sama tilanne on siis itselläni, mutta sain tietää jo muutama vuosi sitten ja meillä ei todellakaan ollut alkuaikoina sellainen suhde, että olisin sitä jatkanut, jos olisin saanut heti tietää. Melkoisen törkeistä asioista oli kyse, mutta en viitsi niitä nyt tähän avata.

Välissä moni asia ehti muuttua paremmaksi, mutta aina on ollut tiettyjä vaikeita asioita ja moni muukin asia menneisyydestä painanut. Tunnustamisen jälkeen meillä meni ehkä hetkellisesti jopa paremmin, vaikka se kaikki oli kipeää erityisesti minulle. Mies sai taakan harteiltaan ja ilmeisesti unohti koko asian hyvin pian. Minulla olisi ollut tarve kaivaa kaikki pohjamutia myöten ylös ja saada kaikki vastaukset, mutta hän vetosi siihen, ettei muista, eikä selvästi halunnut puhua asiasta. Jäin koko kriisin kanssa siis lopulta täysin yksin. Ei ollut ketään kenen kanssa puhua asiasta. Tänä päivänä tämä vaikuttaa suhteeseemme suuresti, mutta mies tuskin edes tajuaa sitä. Hänhän on asian omasta mielestään käsitellyt.

En pelkää sitä, että hän pettää uudestaan, koska huomaisin sen kyllä ja teen sitten omat ratkaisuni. Huomasin sen myös silloin aikoinaan, mutta jäin odottamaan, että saisin jotain todisteita asiasta. Ei olisi pitänyt, vaan olisi pitänyt heti laittaa hänet seinää vasten tai sitten hankkia ne todisteet, mutta hänellä oli siihen aikaan narsistinen tyyli kääntää musta valkoiseksi, enkä umpirehellisenä osannut toimia sellaisen kanssa, kun en ollut koskaan ennen kohdannut sellaista. Eli muille neuvoksi: älkää jääkö odottamaan todisteita tai tunnustusta, jos sisin sanoo, ettei kaikki ole kohdallaan.

Olemme siis edelleen yhdessä ja aiomme jatkaakin, mutta ei tämä varjo poistu, ellei asialle tee jotain. Pakota miehesi käsittelemään asia juuri niin kuin sinä haluat. Jos hän ei suostu, niin kannattaa todella miettiä, kannattaako edes jatkaa ja pystytkö elämään sen asian kanssa. Jos sinulla on joku, jolle puhua, niin puhu. Ei tarvi miettiä ollenkaan, että saatko puhua tästä esim. ystävillesi. Todellakin saat. Itselläni ei vain ollut sellaista ystävää, jonka kanssa olisin halunnut asiasta puhua.

Kiitos tästä aloituksesta. Oli näköjään tarve itsellänikin vähän avautua ja sain juuri muistutuksen ja voimaa reagoida oikealla tavalla, kun tulee taas haasteita eteen. Miehellä on taipumusta syyllistämiseen ja minulla syyllistymiseen. Nyt muistan taas, että oikea reaktio on räjähtää hänelle eikä yrittää varoa triggeröimästä häntä. Hänellä ei yksinkertaisesti ole mitään oikeutta yrittää syyllistää minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekäs mies.

Tuo on niin vanha juttu ettei sillä ole enää mitään merkitystä. Mies keventää itse omaatuntoaan, ja aiheuttaa AP:lle ongelman joka tulee vaivaamaan häntä pitkään, mahdollisesti päättämään suhteen.

Olisi pitänyt turpansa kiinni.

Tämä. Syyllisyyden tuntonsa olisi voinut vuodattaa ystävälle, psykologille tai papille. AP:lle kertominen vaan tuottaa ylimääräistä kärsimystä, mutta mies saa huojennusta.

Jos kertoo ystävälleen mutta ei vaimolle niin enpä tiedä tuostakaan. Osa petetyksi tulemisen tuskasta aiheutuu siitä, että petetty kokee että hänelle kuuluva intiimi asia on häneltä pimitetty mutta toisten tiedossa. Huolimatta siitä, että ystävä voi olla fiksu ja esimerkiksi sanoa pettäjälle että nyt et toimi oikein.

Papilla ja psykologilla on sentään vaitiolovelvollisuus, ja molempien tehtävä on auttaa.

Pettäminen on satuttavaa niin monella eri tavalla. Kun toinen rikkoo liiton niin petetylle on nöyryyttävää havaita että liiton ulkopuolella on ihminen joka on paremmin kartalla liiton tilasta kuin hän itse.

Olet asian ytimessä!

Helpommin antaisin anteeksi alkuvaiheessa, kuin nyt. Ehkäpä mies sitten ajatteli, ettei se pettäminen haittaa ennen avioliittoa? Tiukkaa tekisi meilläkin.

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani puolestasi ja tiedän todellakin, mitä käyt läpi. Sama tilanne on siis itselläni, mutta sain tietää jo muutama vuosi sitten ja meillä ei todellakaan ollut alkuaikoina sellainen suhde, että olisin sitä jatkanut, jos olisin saanut heti tietää. Melkoisen törkeistä asioista oli kyse, mutta en viitsi niitä nyt tähän avata.

Välissä moni asia ehti muuttua paremmaksi, mutta aina on ollut tiettyjä vaikeita asioita ja moni muukin asia menneisyydestä painanut. Tunnustamisen jälkeen meillä meni ehkä hetkellisesti jopa paremmin, vaikka se kaikki oli kipeää erityisesti minulle. Mies sai taakan harteiltaan ja ilmeisesti unohti koko asian hyvin pian. Minulla olisi ollut tarve kaivaa kaikki pohjamutia myöten ylös ja saada kaikki vastaukset, mutta hän vetosi siihen, ettei muista, eikä selvästi halunnut puhua asiasta. Jäin koko kriisin kanssa siis lopulta täysin yksin. Ei ollut ketään kenen kanssa puhua asiasta. Tänä päivänä tämä vaikuttaa suhteeseemme suuresti, mutta mies tuskin edes tajuaa sitä. Hänhän on asian omasta mielestään käsitellyt.

En pelkää sitä, että hän pettää uudestaan, koska huomaisin sen kyllä ja teen sitten omat ratkaisuni. Huomasin sen myös silloin aikoinaan, mutta jäin odottamaan, että saisin jotain todisteita asiasta. Ei olisi pitänyt, vaan olisi pitänyt heti laittaa hänet seinää vasten tai sitten hankkia ne todisteet, mutta hänellä oli siihen aikaan narsistinen tyyli kääntää musta valkoiseksi, enkä umpirehellisenä osannut toimia sellaisen kanssa, kun en ollut koskaan ennen kohdannut sellaista. Eli muille neuvoksi: älkää jääkö odottamaan todisteita tai tunnustusta, jos sisin sanoo, ettei kaikki ole kohdallaan.

Olemme siis edelleen yhdessä ja aiomme jatkaakin, mutta ei tämä varjo poistu, ellei asialle tee jotain. Pakota miehesi käsittelemään asia juuri niin kuin sinä haluat. Jos hän ei suostu, niin kannattaa todella miettiä, kannattaako edes jatkaa ja pystytkö elämään sen asian kanssa. Jos sinulla on joku, jolle puhua, niin puhu. Ei tarvi miettiä ollenkaan, että saatko puhua tästä esim. ystävillesi. Todellakin saat. Itselläni ei vain ollut sellaista ystävää, jonka kanssa olisin halunnut asiasta puhua.

Kiitos tästä aloituksesta. Oli näköjään tarve itsellänikin vähän avautua ja sain juuri muistutuksen ja voimaa reagoida oikealla tavalla, kun tulee taas haasteita eteen. Miehellä on taipumusta syyllistämiseen ja minulla syyllistymiseen. Nyt muistan taas, että oikea reaktio on räjähtää hänelle eikä yrittää varoa triggeröimästä häntä. Hänellä ei yksinkertaisesti ole mitään oikeutta yrittää syyllistää minua.

Symppaan tätä kaikin puolin. Miehellä on velvollisuus kertoa sinulle vaikka uudelleen ja uudelleen mitä haluat tietää. Jos asia sinua painaa niin se pitää käsitellä, ja miehesi on siihen velvollinen jos haluaa suhdetta rakentaa ja jatkaa.

Kuulostaa kuitenkin ikävältä, että "räjähdät" kun sinua syyllistetään. Toivottavasti ei tarvitse usein räjähtää. Toisin sanoen, toivottavasti pääsette yli syyllisyyden ja syyllistämisen kehästä vähän rakentavammalle tasolle.

Eroaisin heti. Uskollisuus on tärkeintä.

Eli tiettynä ajanjaksona sinä et ole ollut miehellesi tarpeeksi riittävä naisena. Varmaan tyytyi sinuun kun ei saanut sitä naista itselleen kokonaan. Ehkä kannattaisi etsiä mies jolle olet ykkönen.

Se on kyllä huvittavaa miten monen mielestä olisi ollut parempi että mies olisi vain jatkanut valehtelua koko tuon parisuhteen loppuajan. Tuommoinen tieto lisää tuskaa- mentaliteetti on säälittävää, ei ihme etteivät ihmiset kestä totuutta monistakaan asioista. Varmaan jos meteoriitti olisi tulossa maata kohti suurin osa ei haluaisi tietää siitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Tietäisit vain kuinka monilla on pitkissä suhteissa ollut kömmähdyksiä :D Eivät ihmiset ole täydellisiä. Jotkut elävät tai haluavat elää ruusunpunaisissa unelmissaan mutta ei elämä todellisuudessa sitä ole. 

Koska minulle ei ole tapahtunut tällaisia "kömmähdyksiä" (että ihan vahingossa vaan, en tietoisesti tehnyt mitään, vaikka esim. pettäminen vaatii aika monta tietoista päätöstä, jotka otetaan ja valitaan ihan itse) tässä 43. ikävuoteen mennessä kertaakaan, odotan samaa myös kumppanilta. Tietysti tässä voidaan nyt ryhtyä narisemaan, että "no kun et sä voi tietää". Niin, en voikaan. Kaikkeahan voi salailla ja pitää salassa. Yleensä nuo pettäjät vaan jäävät näistä hassun hauskoista "kömmähdyksistään" enemmin tai myöhemmin kiinni.

Olen yhden ihmisen Limited Edition, ja jos toinen ei ole samanlainen, ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Ja tässä rakkaat pettäjät, jotka ette halua tunnustaa, on se syy miksi kannattaisi. Mitä suurimalla todennäköisydellä asia tulee paljastumaan ja mitä kauemmin aikaa kuluu, sen pahemmalta petos tuntuu. Parempi mahdollisuus on saada anteeksi, kun tunnustaa heti.

Yleistä on, että pettäjä tunnustaa asian vuosien päästä, koska itse on sulatellut asiaa ja se ei siksi tunnu enää niin pahalta. Yllätyksenä tulee vain, että koska toinen ihminen ei ole voinut asiaa sulatella, hän ei suhtaudukaan siihen niin suopeasti kuin pettäjä oli ajatellut.

Näille pettäjille suurimmalle osalle ei olisi OK, jos heille tehtäisiin samoin. Oma kumppani kertoisi, että joo, petin sua 10 vuotta sitten,  mutta mitäs siitä! Meillä on ollut kivaa ja suhde on hyvä.

Onhan se kiva, että saa tehdä ihan mitä vaan ilman minkäänlaisia seurauksia, koska hei, ei MUA haittaa, että mä petin! Ei se kosketa tai loukkaa minua mitenkään :) Mikä tässä siis on vialla, tyhmä kumppani, kun ei ymmärrä minua. Sitten siihen vielä nyökytellään tyytyväisenä, että kaikkihan sitä sekoilee, ainakin nuorempana, ja kaikkihan vähän pettää ja ihminenhän ei ole yksiavioinen jne. (tälleen rauhallisen elämän elämäneenä yksiavioisena ja uskollisena lähinnä pyörittelen moisille höpötyksille silmiäni. Ilmeisesti minua ei ole olemassa. Wau, pääsisinköhän kryptozoologian kirjaan yhdessä Isojalan ja Loch Nessin hirviön kanssa!)

Isänikin pyöritti useita naisia kerralla, mutta äitiäni jos joku muu mies katsoi hymyillen, alkoi hirveä rääkyminen.

Tämä on ollut jotenkin hirveän masentava ketju. Horjuu jo usko ihmisiin, kun niin moni tuntuu kannattavan pettämisen pimittämistä. Jos joskus eroan, niin en tiedä ryhdynkö edes suhteeseen enää jos ihmiset on tällaisia. Ja ei, se seksi ei ole minulle ongelma, vaan se ajatus että on okei huijata toinen suhteeseen. Minulle se ajatus on jostain syystä äärimmäisen loukkaava. Tuntuu, että minulta olisi riistetty jotain hyvin yksityistä ja omaa - oikeus päättää itse, millaisilla ehdoilla olen parisuhteessa. Kävelty minun ylitseni. Valtava halveksunnan osoitus.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ollut jotenkin hirveän masentava ketju. Horjuu jo usko ihmisiin, kun niin moni tuntuu kannattavan pettämisen pimittämistä. Jos joskus eroan, niin en tiedä ryhdynkö edes suhteeseen enää jos ihmiset on tällaisia. Ja ei, se seksi ei ole minulle ongelma, vaan se ajatus että on okei huijata toinen suhteeseen. Minulle se ajatus on jostain syystä äärimmäisen loukkaava. Tuntuu, että minulta olisi riistetty jotain hyvin yksityistä ja omaa - oikeus päättää itse, millaisilla ehdoilla olen parisuhteessa. Kävelty minun ylitseni. Valtava halveksunnan osoitus.

Aika harvan mielestä kai pettäminen on ok, saati sen pimittäminen. Jotain kai kuitenkin painaa vaakakupissa myös 14 vuoden uskollinen avioliitto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani puolestasi ja tiedän todellakin, mitä käyt läpi. Sama tilanne on siis itselläni, mutta sain tietää jo muutama vuosi sitten ja meillä ei todellakaan ollut alkuaikoina sellainen suhde, että olisin sitä jatkanut, jos olisin saanut heti tietää. Melkoisen törkeistä asioista oli kyse, mutta en viitsi niitä nyt tähän avata.

Välissä moni asia ehti muuttua paremmaksi, mutta aina on ollut tiettyjä vaikeita asioita ja moni muukin asia menneisyydestä painanut. Tunnustamisen jälkeen meillä meni ehkä hetkellisesti jopa paremmin, vaikka se kaikki oli kipeää erityisesti minulle. Mies sai taakan harteiltaan ja ilmeisesti unohti koko asian hyvin pian. Minulla olisi ollut tarve kaivaa kaikki pohjamutia myöten ylös ja saada kaikki vastaukset, mutta hän vetosi siihen, ettei muista, eikä selvästi halunnut puhua asiasta. Jäin koko kriisin kanssa siis lopulta täysin yksin. Ei ollut ketään kenen kanssa puhua asiasta. Tänä päivänä tämä vaikuttaa suhteeseemme suuresti, mutta mies tuskin edes tajuaa sitä. Hänhän on asian omasta mielestään käsitellyt.

En pelkää sitä, että hän pettää uudestaan, koska huomaisin sen kyllä ja teen sitten omat ratkaisuni. Huomasin sen myös silloin aikoinaan, mutta jäin odottamaan, että saisin jotain todisteita asiasta. Ei olisi pitänyt, vaan olisi pitänyt heti laittaa hänet seinää vasten tai sitten hankkia ne todisteet, mutta hänellä oli siihen aikaan narsistinen tyyli kääntää musta valkoiseksi, enkä umpirehellisenä osannut toimia sellaisen kanssa, kun en ollut koskaan ennen kohdannut sellaista. Eli muille neuvoksi: älkää jääkö odottamaan todisteita tai tunnustusta, jos sisin sanoo, ettei kaikki ole kohdallaan.

Olemme siis edelleen yhdessä ja aiomme jatkaakin, mutta ei tämä varjo poistu, ellei asialle tee jotain. Pakota miehesi käsittelemään asia juuri niin kuin sinä haluat. Jos hän ei suostu, niin kannattaa todella miettiä, kannattaako edes jatkaa ja pystytkö elämään sen asian kanssa. Jos sinulla on joku, jolle puhua, niin puhu. Ei tarvi miettiä ollenkaan, että saatko puhua tästä esim. ystävillesi. Todellakin saat. Itselläni ei vain ollut sellaista ystävää, jonka kanssa olisin halunnut asiasta puhua.

Kiitos tästä aloituksesta. Oli näköjään tarve itsellänikin vähän avautua ja sain juuri muistutuksen ja voimaa reagoida oikealla tavalla, kun tulee taas haasteita eteen. Miehellä on taipumusta syyllistämiseen ja minulla syyllistymiseen. Nyt muistan taas, että oikea reaktio on räjähtää hänelle eikä yrittää varoa triggeröimästä häntä. Hänellä ei yksinkertaisesti ole mitään oikeutta yrittää syyllistää minua.

Symppaan tätä kaikin puolin. Miehellä on velvollisuus kertoa sinulle vaikka uudelleen ja uudelleen mitä haluat tietää. Jos asia sinua painaa niin se pitää käsitellä, ja miehesi on siihen velvollinen jos haluaa suhdetta rakentaa ja jatkaa.

Kuulostaa kuitenkin ikävältä, että "räjähdät" kun sinua syyllistetään. Toivottavasti ei tarvitse usein räjähtää. Toisin sanoen, toivottavasti pääsette yli syyllisyyden ja syyllistämisen kehästä vähän rakentavammalle tasolle.

Kiitos. Olen ehkä jo luovuttanut tuon asioiden käsittelyn suhteen. Ei riitä enää voimat eikä mielenterveys yrittää kaivaa sitä esille, ellei siihen tule jokin luonnollinen tilaisuus.

Räjähtämisellä tarkoitan sellaista hetkellistä suutahtamista sen sijaan, että selittelisin tai puolustautuisin tilanteessa, jossa minulla ei pitäisi olla mitään syytä selitellä tai puolustautua. Ehkä väärä sana, mutta olen hyvin tasainen normaalisti, joten se tuntuu räjähtämiseltä. Se on ehkä se, mikä herättää puolisonkin tajuamaan tilanteen. Samoin minut itseni. Olemme niin erilaisista taustoista ja koko tämä kuvio on niin vääristynyt, että ajaudutaan helposti samoille urille emmekä kumpikaan huomaa sitä. Se on tervettä suuttumista ja erittäin tarpeellista. Ehkä siitä jonain päivänä voidaan luopua, mutta ei vielä.

Vierailija kirjoitti:

Helpommin antaisin anteeksi alkuvaiheessa, kuin nyt. Ehkäpä mies sitten ajatteli, ettei se pettäminen haittaa ennen avioliittoa? Tiukkaa tekisi meilläkin.

Sama. Olisin luultavasti antanut anteeksi, jos olisi kerrottu aikanaan. Mutta silloin mies olisi arvostanut minua riittävästi antaakseen minun itse päättää. Tässä tapauksessa näin ei ole.