Lue keskustelun säännöt.
Mies myönsi pettäneensä minua 15 vuotta sitten. Avioliitolta pohja pois
10.08.2022 |
Olimme silloin seurusteluvaiheessa ja tosissamme ja mies sanoi nyt, että olen ollut viimeiset 14 vuotta hänen ainoa seksikumppani. Kysyin että miten voi olla kun olemme olleet yhdessä 15+ vuotta. Myönsi sitten että harrasti seksiä seurusteluaikanamme. Tuntuu kuin tikarila lyötäisiin sydämeen. Voisitteko jatkaa liittoa
Kommentit (201)
Olen tehnyt selväksi, että syön vain ranskalaisia ja nauravia nakkeja. Turha lähestyä parsakaalilla, koska se jää lautaselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jatkaisi suhdetta. On ehkä pettänyt kerran, mutta ollut 14 vuotta epärehellinen. Olkoon jonkun kanssa, jota arvostaa riittävästi puhuakseen totta.
Vähänpä olisi maassamme voimassa olevia avioliittoja, jos "pettämisen" takia erottaisiin. Vain todella tyhmä henkilö kertoo tuollaisista touhuistaan puolisolleen. Myöntää ei pidä koskaan!
Sinuna unohtaisin koko jutun, yrittäisin antaa anteeksi ja jäisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tässä rakkaat pettäjät, jotka ette halua tunnustaa, on se syy miksi kannattaisi. Mitä suurimalla todennäköisydellä asia tulee paljastumaan ja mitä kauemmin aikaa kuluu, sen pahemmalta petos tuntuu. Parempi mahdollisuus on saada anteeksi, kun tunnustaa heti.
Yleistä on, että pettäjä tunnustaa asian vuosien päästä, koska itse on sulatellut asiaa ja se ei siksi tunnu enää niin pahalta. Yllätyksenä tulee vain, että koska toinen ihminen ei ole voinut asiaa sulatella, hän ei suhtaudukaan siihen niin suopeasti kuin pettäjä oli ajatellut.
Ymmärrän kyllä, että tuo sattuu näinkin myöhään kerrottuna. Sitä miettii itseään siinä suhteen alussa ja tulee tyhmä, loukattu ja huijattu olo kun muistaa oman onnensa ja tajuaa, ettei ollut silloin edes ainut. Mutta mies ei ole kertonut sitä aikanaan koska pelkäsi, että lähdet. Suhde siis selvästi oli hänelle tärkeä. Eikä ilmeisesti ole pettänyt sen koommin. Vaikuttaa, että voisit jättää asian taakse virheenä, jonka hän on tehnyt vuosia vuosia sitten ja jolla ei teidän tämän hetkiseen elämän menoon ole ollut minkäänlaista merkitystä.
Minäkin saattaisin paljastaa vastaavassa tilanteessa vanhan jutun, jos esim puoliso kysyisi montako kumppania mulla on ollut ja lipsauttaisin, ettei 14 vuoteen ketään muita kuin sinä. En enää alkaisi valehdella ja paikata, että eiku 15. Sinusta tuntuu ehkä, ettei 14 vuoden valehtelusta pitäisi palkita jatkamalla suhdetta, joka nyt tuntuu perustuvan valheelle. Mutta palkitsemisen kääntöpuoli on rangaistus -ketä lopulta rankaiset jos teet tästä nyt jonkin kriisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja tässä rakkaat pettäjät, jotka ette halua tunnustaa, on se syy miksi kannattaisi. Mitä suurimalla todennäköisydellä asia tulee paljastumaan ja mitä kauemmin aikaa kuluu, sen pahemmalta petos tuntuu. Parempi mahdollisuus on saada anteeksi, kun tunnustaa heti.
Yleistä on, että pettäjä tunnustaa asian vuosien päästä, koska itse on sulatellut asiaa ja se ei siksi tunnu enää niin pahalta. Yllätyksenä tulee vain, että koska toinen ihminen ei ole voinut asiaa sulatella, hän ei suhtaudukaan siihen niin suopeasti kuin pettäjä oli ajatellut.
No minusta ei kyllä tuntunut vuosien päästä pahemmalle. Vaan helpommalle. Tosin hyvin ristiriitainen tunne outoa välinpitämättömyyttä asiasta kuluneen ajan vuoksi ja tunne, että pitäisikö harmittaa enemmän.
Pettäminen sinänsä pitäisi kyllä kertoa heti. Ei valheessa eläminen tee hyvä kenellekään. Tiedän vain suhteita, joissa hmm.. pettäminen on rimpuilua irti kuristavasta suhteesta ja sen paljastuminen suorastaan vaarallinen tilanne.
Olen naisten kanssa ihan esa, mutta yhtenä kesänä nuorra miesnä onnistuin iskemään melko hyvännäköisen mimmin. Sen jälkeen sinä kesänä naisten kiinnostus meitsiin lisääntyi liki "eksponentiaalisesti"! Ilmeisesti varatut miehet ovat naisten silmissä niin kiinnostavia, että houkutus on monelle miehelle lähes ylivoimainen??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä merkitystä on jollakin viidentoista vuoden takaisella seurusteluajan panolla, kun olette vuosikaudet olleet yhdessä.
Ehkä ap ei olisi jatkanut suhdetta jos mies olisi ollut rehellinen? Eli mies on petoksellaan varastanut ap:n elämän, ap olisi voinut erota petturista ja viettää viimeset 14 v jonkun muun kanssa tai miten itse olisikaan halunnut eikä tarvitsisi puntaroida raaskiiko heittää viimestä 15 vuotta roskiin.
Täh? Ilmeisesti viimeiset 14 vuotta mies on ollut uskollinen ja elämä on ollut hyvää tai ainakin normaalia. Miten varastetaan toisen elämä? Eikö ihminen saa ottaa opiksi virheestään?
Jos otti opiksi, niin miksei sitten kertonut heti? Koska halusi varastaa Ap:lta vuosia, huijata suhteeseen johon tiesi ettei Ap olisi halunnut jos olisi tiennyt.
En nyt vieläkään ymmärrä miten toiselta voi varastaa vuosia. Jos menet jonkun kanssa naimisiin niin eivätkö ne hänen kanssaan viettämäsi vuodet enää lainkaan kuulu sinulle itsellesi?
"Olet vienyt minun parhaat vuoteni" on lause jonka eräskin henkilö sanoi toiselle erotessaan. Mutta aika kuluu itsestään eikä kukaan sitä toiselta vie. Jos yhteiset vuodet todella olivat "parhaita" niin siitä olisi syytä olla iloinen ja kiitollinen, eikä vihainen.
Ymmärrän että kun saa tietää itseä loukkaavasta tapahtumasta vuosia sitten, se luo tietyn varjon kaiken sen jälkeen tulleen ylle. Tässä vaiheessa pitää miettiä että mikä arvo on puolison myöhemmällä rehdillä käytöksellä puolisona ja ehkä myös isänä. Ovatko menneet 14 vuotta olleet "parhaita vuosia" vai silkkaa kärsimystä, ja miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä merkitystä on jollakin viidentoista vuoden takaisella seurusteluajan panolla, kun olette vuosikaudet olleet yhdessä.
Ehkä ap ei olisi jatkanut suhdetta jos mies olisi ollut rehellinen? Eli mies on petoksellaan varastanut ap:n elämän, ap olisi voinut erota petturista ja viettää viimeset 14 v jonkun muun kanssa tai miten itse olisikaan halunnut eikä tarvitsisi puntaroida raaskiiko heittää viimestä 15 vuotta roskiin.
Täh? Ilmeisesti viimeiset 14 vuotta mies on ollut uskollinen ja elämä on ollut hyvää tai ainakin normaalia. Miten varastetaan toisen elämä? Eikö ihminen saa ottaa opiksi virheestään?
Varastetaan siten että valheellisin perustein saadaan toinen pysymään suhteessa. Hyvin selvästihän tuo tuossa kerrotaan. Onko mielestäsi siis velvollisuus jatkaa tuoretta suhdetta jos tulee petetyksi? Koska voihan se jäädä vikaksi kerraksi ja tulevat vuodet olla hyviä tai ainakin uskollisia.
Minun mielestäni jokainen päättäköön itse miten toimii jos tulee petetyksi. Tässä ei ole kyse tuoreesta suhteesta, vaan jo melko pitkästä suhteesta jossa todennäköisesti on jo koettu yhdessä yhtä ja toista. Ja lähinnä kehottaisin rehellisesti keskustelemaan ja punnitsemaan mitä kaikki tämä yhdessä koettu ja rakennettu merkitsee.
Ymmärrän että egoon sattuu juuri nyt. En sano että ei saisi sattua tai että tunne on väärä. Sanon että tunteet on hyvä rauhassa tuntea ja miettiä onko asia pitkässä juoksussa kuinkakin merkityksellinen.
Miehen näkökulma olisi hyvä saada selväksi. Sellaistakin on tapahtunut (enkä väitä että juuri tässä tapauksessa), että mies on tavannut ihanan naisen, niin ihanan että oma epävarmuus ja riittämättömyyden tunne on ajanut pettämään, ikäänkuin mokaamaan varmuuden vuoksi. Ihmisen mieli on merkillinen ja virheitä sattuu. Seurusteluvaiheessa on saattanut olla epäselvää että seurustellaanko ja mikä on sitoutumisen aste.
Melko yksioikoista ja julmaa mitätöidä pitkä hyvä yhteinen elämä yhden virheen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt vieläkään ymmärrä miten toiselta voi varastaa vuosia. Jos menet jonkun kanssa naimisiin niin eivätkö ne hänen kanssaan viettämäsi vuodet enää lainkaan kuulu sinulle itsellesi?
"Olet vienyt minun parhaat vuoteni" on lause jonka eräskin henkilö sanoi toiselle erotessaan. Mutta aika kuluu itsestään eikä kukaan sitä toiselta vie. Jos yhteiset vuodet todella olivat "parhaita" niin siitä olisi syytä olla iloinen ja kiitollinen, eikä vihainen.
Ymmärrän että kun saa tietää itseä loukkaavasta tapahtumasta vuosia sitten, se luo tietyn varjon kaiken sen jälkeen tulleen ylle. Tässä vaiheessa pitää miettiä että mikä arvo on puolison myöhemmällä rehdillä käytöksellä puolisona ja ehkä myös isänä. Ovatko menneet 14 vuotta olleet "parhaita vuosia" vai silkkaa kärsimystä, ja miksi.
Ne vuodet ovat perustuneet valheelle. Jos pettäjä olisi myöntänyt tekonsa, toinen olisi voinut tehdä omat valintansa ja käyttää aikansa paremman elämän rakentamiseen, mahdollisesti löytää paremman kumppaninkin. "Parhaat vuodet" viittaavat siihen, että nuorempana on enemmän mahdollisuuksia. Esim. jos minä nyt valehtelisin toiselle ihmiselle, että haluan tämän kanssa tulevaisuuden, suunniteltaisiin, mitä se pitäisi sisällään, ehkä toteutettaisiinkin niitä asioita, ja sitten eräänä päivänä sanoisinkin, että en mä oikeasti halunnut mitään tästä, olin sun kanssa vain ajankulukseni, ja lähtisin lätkimään, kyllä minä silloin olisin vienyt siltä ihmiseltä vuosia, jotka hän olisi voinut käyttää paremmin luotettavien ihmisten seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä merkitystä on jollakin viidentoista vuoden takaisella seurusteluajan panolla, kun olette vuosikaudet olleet yhdessä.
Ehkä ap ei olisi jatkanut suhdetta jos mies olisi ollut rehellinen? Eli mies on petoksellaan varastanut ap:n elämän, ap olisi voinut erota petturista ja viettää viimeset 14 v jonkun muun kanssa tai miten itse olisikaan halunnut eikä tarvitsisi puntaroida raaskiiko heittää viimestä 15 vuotta roskiin.
Täh? Ilmeisesti viimeiset 14 vuotta mies on ollut uskollinen ja elämä on ollut hyvää tai ainakin normaalia. Miten varastetaan toisen elämä? Eikö ihminen saa ottaa opiksi virheestään?
Varastetaan siten että valheellisin perustein saadaan toinen pysymään suhteessa. Hyvin selvästihän tuo tuossa kerrotaan. Onko mielestäsi siis velvollisuus jatkaa tuoretta suhdetta jos tulee petetyksi? Koska voihan se jäädä vikaksi kerraksi ja tulevat vuodet olla hyviä tai ainakin uskollisia.
Minä näen tämän juuri samoin. Että minä haluan säilyttää oikeuden tehdä parisuhteeni ja elämäni suhteen tärkeissä asioissa informoituja päätöksiä, ja jos tämä oikeus minulta riistetään, minä koen että minulta on peruuttamattomasti viety jotain niin tärkeää että se on lähes pyhää. Ja puolisoni tietää että ajattelen näin, että minulle on hirveän tärkeää että suhde perustuu rehellisyyteen. Tämän takia vuosien salaaminen olisi meidän liitossa täysin anteeksiantamatonta.
Näinhän varmasti lähes kaikki ajattelevat. Mutta mieshän on täysin rehellinen. Hän ei ehkä ole pitänyt seurusteluaikana tapahtunutta samalla tavalla merkityksellisenä kuin avioliittoon sitoutuneena. Ehkä seurustelussa on ollut katkoja jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jatkaisin jos siitä on noin kauan aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt vieläkään ymmärrä miten toiselta voi varastaa vuosia. Jos menet jonkun kanssa naimisiin niin eivätkö ne hänen kanssaan viettämäsi vuodet enää lainkaan kuulu sinulle itsellesi?
"Olet vienyt minun parhaat vuoteni" on lause jonka eräskin henkilö sanoi toiselle erotessaan. Mutta aika kuluu itsestään eikä kukaan sitä toiselta vie. Jos yhteiset vuodet todella olivat "parhaita" niin siitä olisi syytä olla iloinen ja kiitollinen, eikä vihainen.
Ymmärrän että kun saa tietää itseä loukkaavasta tapahtumasta vuosia sitten, se luo tietyn varjon kaiken sen jälkeen tulleen ylle. Tässä vaiheessa pitää miettiä että mikä arvo on puolison myöhemmällä rehdillä käytöksellä puolisona ja ehkä myös isänä. Ovatko menneet 14 vuotta olleet "parhaita vuosia" vai silkkaa kärsimystä, ja miksi.
Ne vuodet ovat perustuneet valheelle. Jos pettäjä olisi myöntänyt tekonsa, toinen olisi voinut tehdä omat valintansa ja käyttää aikansa paremman elämän rakentamiseen, mahdollisesti löytää paremman kumppaninkin. "Parhaat vuodet" viittaavat siihen, että nuorempana on enemmän mahdollisuuksia. Esim. jos minä nyt valehtelisin toiselle ihmiselle, että haluan tämän kanssa tulevaisuuden, suunniteltaisiin, mitä se pitäisi sisällään, ehkä toteutettaisiinkin niitä asioita, ja sitten eräänä päivänä sanoisinkin, että en mä oikeasti halunnut mitään tästä, olin sun kanssa vain ajankulukseni, ja lähtisin lätkimään, kyllä minä silloin olisin vienyt siltä ihmiseltä vuosia, jotka hän olisi voinut käyttää paremmin luotettavien ihmisten seurassa.
Olkiukko. Puhut nyt eri asiasta.
Tämä mies ei ole valehdellut siitä että haluaa yhteisen elämän, vaan hän on sen halunnut ja toteuttanut. Ja ollut avioliitossaan myös uskollinen. Hän ei ole myöskään lähtenyt lätkimään vaan on nyt tullut paljastaneeksi asian, jonka vuoksi ap pohtii että lähtisikö lätkimään. Onko ap siis varastanut miehensä parhaat vuodet?
Tästä nyt opiksi kaikille. Nää pettämiset tulee aina ilmi. Ja tuskin oli ainoa keissi laatuaan että sillä pohjalla kun mietit mitä on jättänyt kertomatta ja miksi.
Hiukan suhteellisuutta nyt tähän asiaan.
Jos liittonne on ollut nyt tämän yhteisen ajan kuitenkin suhteellisen hyvä ja rakkautta, yhteenkuuluvuutta, mukavaa yhteistä elämää on kuitenkin ollut niin miten elämä siitä paranisi jos saisit tavallaan kostettua miehellesi tuon 14 vuoden takaisen pettämisen.
Olisitko onnellinen kuitenkaan? Mies saisi kärsiä, sinun mielestäsi, ansionsa (aikoja sitten tapahtuneen pettämisensä) mukaisen seuraamuksen.
Helpottaisiko se oloasi kuitenkaan isommassa kuvassa?
Ymmärrän, että tieto loukkaa. Ymmärrän kyllä myös sen, että miehen kertoma saattoi herättää epäilyn onko mies pettänyt myös sen jälkeenkin. Onko tunteesi takana myös tuo tunne, että epäilet nyt miestäsi jatkossa ja mietit onko pettänyt enemmänkin? Silloin kyseessä on isompi ongelma kuin tuo vanha pettämisen loukkaantunminen. Silloin tämä asia on paljon laajempi ja vaatii pohdintaa ja keskustelua.
Olisi jo aika vaihtaa eukkoa 15 vuoden jälkeen.
Tuskin kukaan on pitkässä liitossa täysin rehellinen.
Se on vaan hyväksyttävä. Jokaisella on omia salaisuuksiaan, joko pieniä tai suuria. Silti ihmiset elävät yhdessä, jopa onnellisina. Ihmiset ovat vajavaisia ja täydellisen ihmisen kanssa tuskin olisikaan helppoa elää.
En sano, että pettäminen tai epärehellisyys olisi pieni asia, mutta sanonta "meillä ei ole keskenämme mitään salaisuuksia" tuskin on todellisuudessa mahdollinen tilanne.
Mutta se ei tarkoita silti, että tässä tilanteessa ihmiset silti olisivat onnettomia.
Joo, osa tuntuu ajattelevan että selän takana on ihan okei tehdä mitä tahansa kunhan ei jää kiinni.