Lue keskustelun säännöt.
Lapset sijoitettuna kodin ulkopuolelle... Elatusmaksu yli 1000e
10.08.2022 |
Meillä on 3 lasta sijoitettuna laitokseen koulunkäynnin ongelmien vuoksi... Matkivat toisiaan, eivätkä käyneet koulua. Nyt pitää alkaa maksaa elatusmaksua miehen kanssa yhteensä yli 1000e/kk. Mistä me semmonen summa revitään?
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Lasten isä on kasvatustieteen maisteri, minä vain lähihoitaja...
Valetta koko juttu. Kirjoituksesi taso kertoo, että tässä ei ole mikään totta. Tällaista ei tapahdu. Piste.
ÄLKÄÄ VASTAILKO tähän provoon!
https://naenepsy.fi/vieraskyna/autismiliitto-autismikirjon-lasten-erity…
"Autismikirjon lasten perheiden tuen tarvetta ei tunnisteta riittävästi sosiaalitoimen perhepalveluissa tai vammaispalveluissa, jonka takia perheet jäävät usein yksin selviämään erityistä tukea tarvitsevien lastensa kanssa. Ongelmien kärjistyessä perheet ohjataan lastensuojelun tuen piiriin."
"Lastensuojelun rooli autismikirjon lasten ja nuorten elämässä näkyy myös tilastoja tarkastelemalla. Vuonna 1997 syntyneistä nuorista, jotka olivat saaneet autismikirjon diagnoosin erikoissairaanhoidossa (n. 607) 18% oli ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle ainakin kerran ennen 18 vuoden ikää (mukaan laskettu myös vain yhden päivän kestäneet sijoitukset). Saman ikäryhmän nuorista, joilla ei ollut autismidiagnoosia, oli ollut sijoitettuna 5,7 %. Vuoden 1997 syntymäkohorttiin kuului yhteensä 58 802 lasta. (THL, vuonna 1997 syntyneiden kohorttitutkimus)"
Kyllä ne nepsyt ja autistit sosiaalitoimessa tunnistetaan. Ei siitä ole pienintäkään epäilyä, mutta mitäpä niille sitten tehtäisiin? Koulut on käytävä jollain tavalla. Jos ei muu auta, niin sitten laitoksesta, jossa on resurssia katsoa, että se aamulla lähteminen onnistuu. Monesti se kotona asuminenkaan ei suju. Nepsyt saattavat olla väkivaltaisia ja siinä perheessä sitten jos on pienempiä, niin ei voida taata, että pysyvät hengissä. Sitten muutetaan laitokseen. Kovin vahvaoikeinen nepsy ei ole kenenkään kotona hoidettavissa.
Missä vaihtoehtoisessa todellisuudessa sinä oikein elät?
Millä ihmeellä sosiaalitoimessa muka tunnistetaan nepsyt. Eihän siellä ole edes nepsyosaamista. Asiantunteville lääkäreillekin se tunnistaminen on vaikeaa. Ei ole harvinaista että nepsy tunnistetaan vasta aikuisena, osa vasta keski-iän jälkeen. Mutta sinä siellä väität kirkkain silmin että sosiaalitoimi kyllä tunnistaa.
40 nepsyn joukosta tunnistetaau ehkä joku sademies ja se yksi adhd, joka juoksee ympäriinsä tuhoten kaiken tielleen osuvan. Mutta ne 38 muuta nepsyä jää tunnistamatta ja heidät rikotaan yrittämällä kasvattaa heitä kuin neurotyypillisiä lapsia.
Niissä laitoksissa, joista maalaat niin kaunista kuvaa, on todellisuus karua. Lasten koulussa käymistä ei tyypillisesti valvo kukaan. Moni lopettaa koulussa käymisen kokonaan. Lisäbonuksena lapset tutustuvat siellä laitoksessa päihteisiin ja kehittävät ties mitä riippuvuuksia yrittäessään selvitä hengissä.
Kuule ei sinne lasuun tyhjästä ilmaannuta. Sitä ennen on mietitty asiaa moniammatillisesti koulussa, toivottavasti lastenpsykalla ja yleensä on jotain lastenpsykan kotiin tehtävää tukeakin jo ollut. Fiksut vanhemmat on toivottavasti älynneet hakeutua perheneuvolan ihmeellisiin vuosiin. Mutta kun näilläkään ei pärjätä. Pörrätään jo sairaalakoulussa, mutta sinnekään ei lasta saada toimitettua. Kotona on sitten joku haiseva peikko, jonka aistiyliherkkyyksien takia on annettu olla peseytymättä. Monesti ne on kalpeita, kun ei ole saatu pihalle ja huonokuntoisia, kun ei ole saatu syömään normaalia ruokaa. Vanhemmat vänkää vaan jotain nepsy -mantraa, joka suomeksi tarkoittaa sitä, että ollaan lopetettu edes yrittämästä saada sille omalle lapselle terveellistä ruokaa, pestyä sitä ja laitettua pihalle ja kouluun. Autisteille on omat erikoistuneet laitokset, ei niihin päihdenuoria panna samaan. Hoitona on lähinnä säännöllinen arki. Ei anneta jäädä sinne sänkyyn, omaan huoneeseen pelaamaan, vaan mennään pihalle, mennään kouluun, katsotaan, että syö ja peseytyy. Näillä se toimintakyky yleensä saadaan nostettua siihen mikä se näillä nostettavissa on.
Neuropsykologian asiantuntija siellä oikeen luennoimassa.
On totta että tutkimusten mukaan nepsyt koukuttuu keskimääräistä ehkä herkemmin (peliriippuvuus, ruoka, päihteet... ). Mutta muuten asialla ei ole mitään tekemistä peliriippuvuuden tms. kanssa. Nepsyys ei PARANE rutiineilla, joskin rutiinit usein pitävät nepsyn jotenkuten kasassa ja toimintakykyisenä. Ne rutiinit vaan usein on vähän monimutkaisemmat kuin syö, nuku, ulkoile-osastoa, ja sitä onkin neurotyypillisen vaikeaa ymmärtää. Sillä näitä lapsia sitten rikotaankin, kun vaaditaan ja odotetaan asioita joihin he eivät aivopoikkeamansa vuoksi kykene. Vähän sama kuin sokeaa vaadittaisiin lukemaan tekstejä (kasvattamaan itselleen näkökyky tuosta vaan) tai koipensa menettänyt juoksemaan (kasvattamaan uusi jalka tuosta vaan). Nepsyn haasteet on täysin verrattavissa, mutta haasteet on aivotasolla ja siten ne ei ulospäin selkeästi näy.
Ei nepsyt parane. Niillä rutiineilla yritetään ylläpitää tolmintakykyä. Että sinne kouluun mennään jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Lasten isä on kasvatustieteen maisteri, minä vain lähihoitaja...
Valetta koko juttu. Kirjoituksesi taso kertoo, että tässä ei ole mikään totta. Tällaista ei tapahdu. Piste.
ÄLKÄÄ VASTAILKO tähän provoon!
https://naenepsy.fi/vieraskyna/autismiliitto-autismikirjon-lasten-erity…
"Autismikirjon lasten perheiden tuen tarvetta ei tunnisteta riittävästi sosiaalitoimen perhepalveluissa tai vammaispalveluissa, jonka takia perheet jäävät usein yksin selviämään erityistä tukea tarvitsevien lastensa kanssa. Ongelmien kärjistyessä perheet ohjataan lastensuojelun tuen piiriin."
"Lastensuojelun rooli autismikirjon lasten ja nuorten elämässä näkyy myös tilastoja tarkastelemalla. Vuonna 1997 syntyneistä nuorista, jotka olivat saaneet autismikirjon diagnoosin erikoissairaanhoidossa (n. 607) 18% oli ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle ainakin kerran ennen 18 vuoden ikää (mukaan laskettu myös vain yhden päivän kestäneet sijoitukset). Saman ikäryhmän nuorista, joilla ei ollut autismidiagnoosia, oli ollut sijoitettuna 5,7 %. Vuoden 1997 syntymäkohorttiin kuului yhteensä 58 802 lasta. (THL, vuonna 1997 syntyneiden kohorttitutkimus)"
Kyllä ne nepsyt ja autistit sosiaalitoimessa tunnistetaan. Ei siitä ole pienintäkään epäilyä, mutta mitäpä niille sitten tehtäisiin? Koulut on käytävä jollain tavalla. Jos ei muu auta, niin sitten laitoksesta, jossa on resurssia katsoa, että se aamulla lähteminen onnistuu. Monesti se kotona asuminenkaan ei suju. Nepsyt saattavat olla väkivaltaisia ja siinä perheessä sitten jos on pienempiä, niin ei voida taata, että pysyvät hengissä. Sitten muutetaan laitokseen. Kovin vahvaoikeinen nepsy ei ole kenenkään kotona hoidettavissa.
Missä vaihtoehtoisessa todellisuudessa sinä oikein elät?
Millä ihmeellä sosiaalitoimessa muka tunnistetaan nepsyt. Eihän siellä ole edes nepsyosaamista. Asiantunteville lääkäreillekin se tunnistaminen on vaikeaa. Ei ole harvinaista että nepsy tunnistetaan vasta aikuisena, osa vasta keski-iän jälkeen. Mutta sinä siellä väität kirkkain silmin että sosiaalitoimi kyllä tunnistaa.
40 nepsyn joukosta tunnistetaau ehkä joku sademies ja se yksi adhd, joka juoksee ympäriinsä tuhoten kaiken tielleen osuvan. Mutta ne 38 muuta nepsyä jää tunnistamatta ja heidät rikotaan yrittämällä kasvattaa heitä kuin neurotyypillisiä lapsia.
Niissä laitoksissa, joista maalaat niin kaunista kuvaa, on todellisuus karua. Lasten koulussa käymistä ei tyypillisesti valvo kukaan. Moni lopettaa koulussa käymisen kokonaan. Lisäbonuksena lapset tutustuvat siellä laitoksessa päihteisiin ja kehittävät ties mitä riippuvuuksia yrittäessään selvitä hengissä.
Kuule ei sinne lasuun tyhjästä ilmaannuta. Sitä ennen on mietitty asiaa moniammatillisesti koulussa, toivottavasti lastenpsykalla ja yleensä on jotain lastenpsykan kotiin tehtävää tukeakin jo ollut. Fiksut vanhemmat on toivottavasti älynneet hakeutua perheneuvolan ihmeellisiin vuosiin. Mutta kun näilläkään ei pärjätä. Pörrätään jo sairaalakoulussa, mutta sinnekään ei lasta saada toimitettua. Kotona on sitten joku haiseva peikko, jonka aistiyliherkkyyksien takia on annettu olla peseytymättä. Monesti ne on kalpeita, kun ei ole saatu pihalle ja huonokuntoisia, kun ei ole saatu syömään normaalia ruokaa. Vanhemmat vänkää vaan jotain nepsy -mantraa, joka suomeksi tarkoittaa sitä, että ollaan lopetettu edes yrittämästä saada sille omalle lapselle terveellistä ruokaa, pestyä sitä ja laitettua pihalle ja kouluun. Autisteille on omat erikoistuneet laitokset, ei niihin päihdenuoria panna samaan. Hoitona on lähinnä säännöllinen arki. Ei anneta jäädä sinne sänkyyn, omaan huoneeseen pelaamaan, vaan mennään pihalle, mennään kouluun, katsotaan, että syö ja peseytyy. Näillä se toimintakyky yleensä saadaan nostettua siihen mikä se näillä nostettavissa on.
Neuropsykologian asiantuntija siellä oikeen luennoimassa.
On totta että tutkimusten mukaan nepsyt koukuttuu keskimääräistä ehkä herkemmin (peliriippuvuus, ruoka, päihteet... ). Mutta muuten asialla ei ole mitään tekemistä peliriippuvuuden tms. kanssa. Nepsyys ei PARANE rutiineilla, joskin rutiinit usein pitävät nepsyn jotenkuten kasassa ja toimintakykyisenä. Ne rutiinit vaan usein on vähän monimutkaisemmat kuin syö, nuku, ulkoile-osastoa, ja sitä onkin neurotyypillisen vaikeaa ymmärtää. Sillä näitä lapsia sitten rikotaankin, kun vaaditaan ja odotetaan asioita joihin he eivät aivopoikkeamansa vuoksi kykene. Vähän sama kuin sokeaa vaadittaisiin lukemaan tekstejä (kasvattamaan itselleen näkökyky tuosta vaan) tai koipensa menettänyt juoksemaan (kasvattamaan uusi jalka tuosta vaan). Nepsyn haasteet on täysin verrattavissa, mutta haasteet on aivotasolla ja siten ne ei ulospäin selkeästi näy.
Ei nepsyt parane. Niillä rutiineilla yritetään ylläpitää tolmintakykyä. Että sinne kouluun mennään jne.
Tottakai. Mutta ei asia ole niin yksinkertainen että kun nepsy vaan menee kouluun niin sillä on rutiinit ja toimintakyky säilyy. Kun pahimmillaan se koulupäivä on sellainen että se tappaa nepsyn toimintakyvyn kokonaan. Se koulu on iso osa päivästä ja kenen tahansa lapsen elämästä, eikä ole yhdentekevää miten se itse koulupäivä sujuu. Nepsyillä keskimäärin on aika haastavaa pysyä mukana opinnoissa neurotyypillisten kanssa, oppia asioita neurotyypillisille suunnitelluilla opetustavoilla jne. Sehän se usein johtaa sitten koulupelkoon yms.
Vai miltä susta itsestäs tuntuis jos joka päivä raahattaisiin väkisin työhön, jota et osaa tehdä etkä opi eikä kukaan auta oppimaan, ja jossa joka päivä koet vain epäonnistumista ja ahdistusta ja ulkopuolisuutta? Sitä 9 vuotta minimissään? Veikkaan että monen aikuisenkin pää hajoais siihen jo vuodessa, ja tasan alkaiset taistelemaan vastaan jos sinne joku koittais vaan pakottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Lasten isä on kasvatustieteen maisteri, minä vain lähihoitaja...
Valetta koko juttu. Kirjoituksesi taso kertoo, että tässä ei ole mikään totta. Tällaista ei tapahdu. Piste.
ÄLKÄÄ VASTAILKO tähän provoon!
https://naenepsy.fi/vieraskyna/autismiliitto-autismikirjon-lasten-erity…
"Autismikirjon lasten perheiden tuen tarvetta ei tunnisteta riittävästi sosiaalitoimen perhepalveluissa tai vammaispalveluissa, jonka takia perheet jäävät usein yksin selviämään erityistä tukea tarvitsevien lastensa kanssa. Ongelmien kärjistyessä perheet ohjataan lastensuojelun tuen piiriin."
"Lastensuojelun rooli autismikirjon lasten ja nuorten elämässä näkyy myös tilastoja tarkastelemalla. Vuonna 1997 syntyneistä nuorista, jotka olivat saaneet autismikirjon diagnoosin erikoissairaanhoidossa (n. 607) 18% oli ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle ainakin kerran ennen 18 vuoden ikää (mukaan laskettu myös vain yhden päivän kestäneet sijoitukset). Saman ikäryhmän nuorista, joilla ei ollut autismidiagnoosia, oli ollut sijoitettuna 5,7 %. Vuoden 1997 syntymäkohorttiin kuului yhteensä 58 802 lasta. (THL, vuonna 1997 syntyneiden kohorttitutkimus)"
Kyllä ne nepsyt ja autistit sosiaalitoimessa tunnistetaan. Ei siitä ole pienintäkään epäilyä, mutta mitäpä niille sitten tehtäisiin? Koulut on käytävä jollain tavalla. Jos ei muu auta, niin sitten laitoksesta, jossa on resurssia katsoa, että se aamulla lähteminen onnistuu. Monesti se kotona asuminenkaan ei suju. Nepsyt saattavat olla väkivaltaisia ja siinä perheessä sitten jos on pienempiä, niin ei voida taata, että pysyvät hengissä. Sitten muutetaan laitokseen. Kovin vahvaoikeinen nepsy ei ole kenenkään kotona hoidettavissa.
Missä vaihtoehtoisessa todellisuudessa sinä oikein elät?
Millä ihmeellä sosiaalitoimessa muka tunnistetaan nepsyt. Eihän siellä ole edes nepsyosaamista. Asiantunteville lääkäreillekin se tunnistaminen on vaikeaa. Ei ole harvinaista että nepsy tunnistetaan vasta aikuisena, osa vasta keski-iän jälkeen. Mutta sinä siellä väität kirkkain silmin että sosiaalitoimi kyllä tunnistaa.
40 nepsyn joukosta tunnistetaau ehkä joku sademies ja se yksi adhd, joka juoksee ympäriinsä tuhoten kaiken tielleen osuvan. Mutta ne 38 muuta nepsyä jää tunnistamatta ja heidät rikotaan yrittämällä kasvattaa heitä kuin neurotyypillisiä lapsia.
Niissä laitoksissa, joista maalaat niin kaunista kuvaa, on todellisuus karua. Lasten koulussa käymistä ei tyypillisesti valvo kukaan. Moni lopettaa koulussa käymisen kokonaan. Lisäbonuksena lapset tutustuvat siellä laitoksessa päihteisiin ja kehittävät ties mitä riippuvuuksia yrittäessään selvitä hengissä.
Kuule ei sinne lasuun tyhjästä ilmaannuta. Sitä ennen on mietitty asiaa moniammatillisesti koulussa, toivottavasti lastenpsykalla ja yleensä on jotain lastenpsykan kotiin tehtävää tukeakin jo ollut. Fiksut vanhemmat on toivottavasti älynneet hakeutua perheneuvolan ihmeellisiin vuosiin. Mutta kun näilläkään ei pärjätä. Pörrätään jo sairaalakoulussa, mutta sinnekään ei lasta saada toimitettua. Kotona on sitten joku haiseva peikko, jonka aistiyliherkkyyksien takia on annettu olla peseytymättä. Monesti ne on kalpeita, kun ei ole saatu pihalle ja huonokuntoisia, kun ei ole saatu syömään normaalia ruokaa. Vanhemmat vänkää vaan jotain nepsy -mantraa, joka suomeksi tarkoittaa sitä, että ollaan lopetettu edes yrittämästä saada sille omalle lapselle terveellistä ruokaa, pestyä sitä ja laitettua pihalle ja kouluun. Autisteille on omat erikoistuneet laitokset, ei niihin päihdenuoria panna samaan. Hoitona on lähinnä säännöllinen arki. Ei anneta jäädä sinne sänkyyn, omaan huoneeseen pelaamaan, vaan mennään pihalle, mennään kouluun, katsotaan, että syö ja peseytyy. Näillä se toimintakyky yleensä saadaan nostettua siihen mikä se näillä nostettavissa on.
Neuropsykologian asiantuntija siellä oikeen luennoimassa.
On totta että tutkimusten mukaan nepsyt koukuttuu keskimääräistä ehkä herkemmin (peliriippuvuus, ruoka, päihteet... ). Mutta muuten asialla ei ole mitään tekemistä peliriippuvuuden tms. kanssa. Nepsyys ei PARANE rutiineilla, joskin rutiinit usein pitävät nepsyn jotenkuten kasassa ja toimintakykyisenä. Ne rutiinit vaan usein on vähän monimutkaisemmat kuin syö, nuku, ulkoile-osastoa, ja sitä onkin neurotyypillisen vaikeaa ymmärtää. Sillä näitä lapsia sitten rikotaankin, kun vaaditaan ja odotetaan asioita joihin he eivät aivopoikkeamansa vuoksi kykene. Vähän sama kuin sokeaa vaadittaisiin lukemaan tekstejä (kasvattamaan itselleen näkökyky tuosta vaan) tai koipensa menettänyt juoksemaan (kasvattamaan uusi jalka tuosta vaan). Nepsyn haasteet on täysin verrattavissa, mutta haasteet on aivotasolla ja siten ne ei ulospäin selkeästi näy.
Ei nepsyt parane. Niillä rutiineilla yritetään ylläpitää tolmintakykyä. Että sinne kouluun mennään jne.
Tottakai. Mutta ei asia ole niin yksinkertainen että kun nepsy vaan menee kouluun niin sillä on rutiinit ja toimintakyky säilyy. Kun pahimmillaan se koulupäivä on sellainen että se tappaa nepsyn toimintakyvyn kokonaan. Se koulu on iso osa päivästä ja kenen tahansa lapsen elämästä, eikä ole yhdentekevää miten se itse koulupäivä sujuu. Nepsyillä keskimäärin on aika haastavaa pysyä mukana opinnoissa neurotyypillisten kanssa, oppia asioita neurotyypillisille suunnitelluilla opetustavoilla jne. Sehän se usein johtaa sitten koulupelkoon yms.
Vai miltä susta itsestäs tuntuis jos joka päivä raahattaisiin väkisin työhön, jota et osaa tehdä etkä opi eikä kukaan auta oppimaan, ja jossa joka päivä koet vain epäonnistumista ja ahdistusta ja ulkopuolisuutta? Sitä 9 vuotta minimissään? Veikkaan että monen aikuisenkin pää hajoais siihen jo vuodessa, ja tasan alkaiset taistelemaan vastaan jos sinne joku koittais vaan pakottaa.
Eli haluat että ne muksut syrjäytyy lopullisesti kun eivät opi lukemaan, laskemaan, ammattia? Sitähän se koulunkäynti tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Lasten isä on kasvatustieteen maisteri, minä vain lähihoitaja...
Valetta koko juttu. Kirjoituksesi taso kertoo, että tässä ei ole mikään totta. Tällaista ei tapahdu. Piste.
ÄLKÄÄ VASTAILKO tähän provoon!
https://naenepsy.fi/vieraskyna/autismiliitto-autismikirjon-lasten-erity…
"Autismikirjon lasten perheiden tuen tarvetta ei tunnisteta riittävästi sosiaalitoimen perhepalveluissa tai vammaispalveluissa, jonka takia perheet jäävät usein yksin selviämään erityistä tukea tarvitsevien lastensa kanssa. Ongelmien kärjistyessä perheet ohjataan lastensuojelun tuen piiriin."
"Lastensuojelun rooli autismikirjon lasten ja nuorten elämässä näkyy myös tilastoja tarkastelemalla. Vuonna 1997 syntyneistä nuorista, jotka olivat saaneet autismikirjon diagnoosin erikoissairaanhoidossa (n. 607) 18% oli ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle ainakin kerran ennen 18 vuoden ikää (mukaan laskettu myös vain yhden päivän kestäneet sijoitukset). Saman ikäryhmän nuorista, joilla ei ollut autismidiagnoosia, oli ollut sijoitettuna 5,7 %. Vuoden 1997 syntymäkohorttiin kuului yhteensä 58 802 lasta. (THL, vuonna 1997 syntyneiden kohorttitutkimus)"
Kyllä ne nepsyt ja autistit sosiaalitoimessa tunnistetaan. Ei siitä ole pienintäkään epäilyä, mutta mitäpä niille sitten tehtäisiin? Koulut on käytävä jollain tavalla. Jos ei muu auta, niin sitten laitoksesta, jossa on resurssia katsoa, että se aamulla lähteminen onnistuu. Monesti se kotona asuminenkaan ei suju. Nepsyt saattavat olla väkivaltaisia ja siinä perheessä sitten jos on pienempiä, niin ei voida taata, että pysyvät hengissä. Sitten muutetaan laitokseen. Kovin vahvaoikeinen nepsy ei ole kenenkään kotona hoidettavissa.
Missä vaihtoehtoisessa todellisuudessa sinä oikein elät?
Millä ihmeellä sosiaalitoimessa muka tunnistetaan nepsyt. Eihän siellä ole edes nepsyosaamista. Asiantunteville lääkäreillekin se tunnistaminen on vaikeaa. Ei ole harvinaista että nepsy tunnistetaan vasta aikuisena, osa vasta keski-iän jälkeen. Mutta sinä siellä väität kirkkain silmin että sosiaalitoimi kyllä tunnistaa.
40 nepsyn joukosta tunnistetaau ehkä joku sademies ja se yksi adhd, joka juoksee ympäriinsä tuhoten kaiken tielleen osuvan. Mutta ne 38 muuta nepsyä jää tunnistamatta ja heidät rikotaan yrittämällä kasvattaa heitä kuin neurotyypillisiä lapsia.
Niissä laitoksissa, joista maalaat niin kaunista kuvaa, on todellisuus karua. Lasten koulussa käymistä ei tyypillisesti valvo kukaan. Moni lopettaa koulussa käymisen kokonaan. Lisäbonuksena lapset tutustuvat siellä laitoksessa päihteisiin ja kehittävät ties mitä riippuvuuksia yrittäessään selvitä hengissä.
Kuule ei sinne lasuun tyhjästä ilmaannuta. Sitä ennen on mietitty asiaa moniammatillisesti koulussa, toivottavasti lastenpsykalla ja yleensä on jotain lastenpsykan kotiin tehtävää tukeakin jo ollut. Fiksut vanhemmat on toivottavasti älynneet hakeutua perheneuvolan ihmeellisiin vuosiin. Mutta kun näilläkään ei pärjätä. Pörrätään jo sairaalakoulussa, mutta sinnekään ei lasta saada toimitettua. Kotona on sitten joku haiseva peikko, jonka aistiyliherkkyyksien takia on annettu olla peseytymättä. Monesti ne on kalpeita, kun ei ole saatu pihalle ja huonokuntoisia, kun ei ole saatu syömään normaalia ruokaa. Vanhemmat vänkää vaan jotain nepsy -mantraa, joka suomeksi tarkoittaa sitä, että ollaan lopetettu edes yrittämästä saada sille omalle lapselle terveellistä ruokaa, pestyä sitä ja laitettua pihalle ja kouluun. Autisteille on omat erikoistuneet laitokset, ei niihin päihdenuoria panna samaan. Hoitona on lähinnä säännöllinen arki. Ei anneta jäädä sinne sänkyyn, omaan huoneeseen pelaamaan, vaan mennään pihalle, mennään kouluun, katsotaan, että syö ja peseytyy. Näillä se toimintakyky yleensä saadaan nostettua siihen mikä se näillä nostettavissa on.
Neuropsykologian asiantuntija siellä oikeen luennoimassa.
On totta että tutkimusten mukaan nepsyt koukuttuu keskimääräistä ehkä herkemmin (peliriippuvuus, ruoka, päihteet... ). Mutta muuten asialla ei ole mitään tekemistä peliriippuvuuden tms. kanssa. Nepsyys ei PARANE rutiineilla, joskin rutiinit usein pitävät nepsyn jotenkuten kasassa ja toimintakykyisenä. Ne rutiinit vaan usein on vähän monimutkaisemmat kuin syö, nuku, ulkoile-osastoa, ja sitä onkin neurotyypillisen vaikeaa ymmärtää. Sillä näitä lapsia sitten rikotaankin, kun vaaditaan ja odotetaan asioita joihin he eivät aivopoikkeamansa vuoksi kykene. Vähän sama kuin sokeaa vaadittaisiin lukemaan tekstejä (kasvattamaan itselleen näkökyky tuosta vaan) tai koipensa menettänyt juoksemaan (kasvattamaan uusi jalka tuosta vaan). Nepsyn haasteet on täysin verrattavissa, mutta haasteet on aivotasolla ja siten ne ei ulospäin selkeästi näy.
Ei nepsyt parane. Niillä rutiineilla yritetään ylläpitää tolmintakykyä. Että sinne kouluun mennään jne.
Tottakai. Mutta ei asia ole niin yksinkertainen että kun nepsy vaan menee kouluun niin sillä on rutiinit ja toimintakyky säilyy. Kun pahimmillaan se koulupäivä on sellainen että se tappaa nepsyn toimintakyvyn kokonaan. Se koulu on iso osa päivästä ja kenen tahansa lapsen elämästä, eikä ole yhdentekevää miten se itse koulupäivä sujuu. Nepsyillä keskimäärin on aika haastavaa pysyä mukana opinnoissa neurotyypillisten kanssa, oppia asioita neurotyypillisille suunnitelluilla opetustavoilla jne. Sehän se usein johtaa sitten koulupelkoon yms.
Vai miltä susta itsestäs tuntuis jos joka päivä raahattaisiin väkisin työhön, jota et osaa tehdä etkä opi eikä kukaan auta oppimaan, ja jossa joka päivä koet vain epäonnistumista ja ahdistusta ja ulkopuolisuutta? Sitä 9 vuotta minimissään? Veikkaan että monen aikuisenkin pää hajoais siihen jo vuodessa, ja tasan alkaiset taistelemaan vastaan jos sinne joku koittais vaan pakottaa.
Eli haluat että ne muksut syrjäytyy lopullisesti kun eivät opi lukemaan, laskemaan, ammattia? Sitähän se koulunkäynti tarkoittaa.
Koulua voi käydä monella tapaa, ja usein nepsylle ei sovi ihan se perinteinen koulumaailma vaan tarvitaan joustoja ja erityisjärjestelyjä, esim. pienluokat.
Neuropsykologian asiantuntija siellä oikeen luennoimassa.
On totta että tutkimusten mukaan nepsyt koukuttuu keskimääräistä ehkä herkemmin (peliriippuvuus, ruoka, päihteet... ). Mutta muuten asialla ei ole mitään tekemistä peliriippuvuuden tms. kanssa. Nepsyys ei PARANE rutiineilla, joskin rutiinit usein pitävät nepsyn jotenkuten kasassa ja toimintakykyisenä. Ne rutiinit vaan usein on vähän monimutkaisemmat kuin syö, nuku, ulkoile-osastoa, ja sitä onkin neurotyypillisen vaikeaa ymmärtää. Sillä näitä lapsia sitten rikotaankin, kun vaaditaan ja odotetaan asioita joihin he eivät aivopoikkeamansa vuoksi kykene. Vähän sama kuin sokeaa vaadittaisiin lukemaan tekstejä (kasvattamaan itselleen näkökyky tuosta vaan) tai koipensa menettänyt juoksemaan (kasvattamaan uusi jalka tuosta vaan). Nepsyn haasteet on täysin verrattavissa, mutta haasteet on aivotasolla ja siten ne ei ulospäin selkeästi näy.