Lapset sijoitettuna kodin ulkopuolelle... Elatusmaksu yli 1000e

Joo, meidänkin nepsyn kohdalla koulun vaatimukset oli luokkaa "kouluun pitää tulla, lapsi ei päätä", no mehän sitten kannoimme väkisin, lasun pelossa. No sitten ope soitteli mulle kesken päivän puheluita että "lapsi on ihan mahdoton, tämä ei voi jatkua näin, me olemme yleisopetuksen koulu eikä meillä ole resursseja tälläiseen ja plaaplaa" kun lapsi ei pystynyt esim luokkaan menemään vaan jäi käytävälle. Lasten psykiatrisella sanottiin että koulua on vaan käytävä, ja koulun on vaan suostuttava lapsi ottamaan.

Niin. Että tuollaisiin tilanteisiin perheet ja ennenkaikkea lapset Suomessa pistetään, vielä 2020 luvulla. "Ammattilaisten" osaaminen nolla, kukaan ei ota koppia vaan sanotaan että ton vastuu. Loppupeleissä vanhemmille ladataan vain vaatimuksia ja jätetään auttamatta. Minun äitinä olisi vissiin pitänyt heiluttaa jotain taikasauvaa, jolla se lapsi olisi alkanut käymään mielellään koulua, joka aiheutti hänelle vain suurta ahdistusta.

Ja tuosta kouluun kantamisesta, voin kertoa ettei meitä siitä koskaan ole hyvällä katsottu. Jo ykkösluokkalainen pystyy voimillaan laittaa siinä määrin vastaan, että se näyttää ja tietyissä määrin onkin väkivaltaista. Koko ajan pelättiin että siitä tulee lasu. Mutta eipä meille muuta vaihtoehtoa jäänyt... kun kaikki tahot hokee että kouluun on tultava.

Kyseisellä lapsella todettiin siis myöhemmin sitten laajat puheenkehityksen häiriöt sekä vahvat asperger-piirteet, päällepäin normilapsi. Lisäksi oman toiminnanohjauksen haasteita, kuuloyliherkkyyttä ym. kivaa.

MISTÄ nämä tällaiset lapset on yhtäkkiä ilmestyneet? Satoja, tuhansia häirikköjä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun perusteettoman vainon uhriksi joutuneille perheille kullanarvoinen vinkki: jos ilmassa on perusteettoman, laittoman huostaanoton uhka, niin lähtekää maasta. Muuttakaa ulkomaille. Kun asutte ulkomailla, siirrytte automaattisesti uuden asuinmaan lainsäädännön piiriin. Näin voitte pelastaa lapsenne lastensuojelu- ja laitoshelvetiltä. Sanottakoon vielä, että ei tarvitse lähteä edes kauas, sillä ihan muissa Euroopan maissakin on huomattavasti inhimillisempi lastensuojelu, kuin Suomessa (älkää nyt toki Ruotsiin tai Norjaan lähtekö kuitenkaan). Ei muissa maissa esim. nepsylapsia missään nimessä viedä vanhemmiltansa diagnoosin takia.

Ei nepsylapsia minnekään viedä, jos vanhemmat pärjää niiden kanssa. Se vaan on niin, että nepsytkin pitää pystyä pukea, syöttää, saada kouluun jne.

Sitten kun se nepsy ei pysty olemaan koulussa ja saa jonkun kohtauksen niin mitä sitten tehdään.

Paheksutaan lasta ja hänen vanhempiaan ja tehdään lasuja?

Tiedän tapauksia joissa nepsy on viety ambulanssilla sairaalaan kun hän ei ole pystynyt olemaan koulussa. Niissä tapauksissa nepsy on kaatunut velttona lattialle ja jäänyt siihen makaamaan kykenemmättä reagoimaan mihinkään.

Ketä se palvelee, että lapsi halutaan saada sellaisessa kunnossa kouluun?

Onko se hyvää vanhemmuutta ja "pärjäämistä nepsyn kanssa" että hänet viedään kouluun vaikka se rikkoo hänen terveytensä?

Jos koulun hälinää ja ihmismäärää ei kestä, niin millään kotona tehtävällä tempulla tai kasvatuksella ei tilannetta voi korjata. Tilanne voidaan korjata vain tekemällä muutoksia koulussa, eikä kunnilla ole sellaiseen resursseja eikä halua.

Tämän takia nepsyjä on lastensuojelulaitoksissa erityisen paljon. On täysin julkista tietoa, että nepsylapsia sijoitetaan lastensuojelun laitoksiin sillä perusteella että ei muuten voida tarjota tarvittavaa sairaanhoitoa.

Sitä pidetään suurena ongelmana, mutta sille ei tehdä mitään.

Tässä maassa kun on oppivelvollisuus laissa. Keharitkin käy koulunsa. Ei siitä ole mitään poikkeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[

Lasten isä on kasvatustieteen maisteri, minä vain lähihoitaja...

Valetta koko juttu. Kirjoituksesi taso kertoo, että tässä ei ole mikään totta. Tällaista ei tapahdu. Piste.

ÄLKÄÄ VASTAILKO tähän provoon!

https://naenepsy.fi/vieraskyna/autismiliitto-autismikirjon-lasten-erity…

"Autismikirjon lasten perheiden tuen tarvetta ei tunnisteta riittävästi sosiaalitoimen perhepalveluissa tai vammaispalveluissa, jonka takia perheet jäävät usein yksin selviämään erityistä tukea tarvitsevien lastensa kanssa. Ongelmien kärjistyessä perheet ohjataan lastensuojelun tuen piiriin."

"Lastensuojelun rooli autismikirjon lasten ja nuorten elämässä näkyy myös tilastoja tarkastelemalla. Vuonna 1997 syntyneistä nuorista, jotka olivat saaneet autismikirjon diagnoosin erikoissairaanhoidossa (n. 607) 18% oli ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle ainakin kerran ennen 18 vuoden ikää (mukaan laskettu myös vain yhden päivän kestäneet sijoitukset). Saman ikäryhmän nuorista, joilla ei ollut autismidiagnoosia, oli ollut sijoitettuna 5,7 %. Vuoden 1997 syntymäkohorttiin kuului yhteensä 58 802 lasta. (THL, vuonna 1997 syntyneiden kohorttitutkimus)"

Kyllä ne nepsyt ja autistit sosiaalitoimessa tunnistetaan. Ei siitä ole pienintäkään epäilyä, mutta mitäpä niille sitten tehtäisiin? Koulut on käytävä jollain tavalla. Jos ei muu auta, niin sitten laitoksesta, jossa on resurssia katsoa, että se aamulla lähteminen onnistuu. Monesti se kotona asuminenkaan ei suju. Nepsyt saattavat olla väkivaltaisia ja siinä perheessä sitten jos on pienempiä, niin ei voida taata, että pysyvät hengissä. Sitten muutetaan laitokseen. Kovin vahvaoikeinen nepsy ei ole kenenkään kotona hoidettavissa.

Vierailija kirjoitti:

Mä laittasin heti lapset sijoitukseen jos ei nuo elatusmaksut pelottaisi.

Koulunkäyntiongelmia meilläkin.

Saan ihan keskimääräistä palkkaa, mutta olen yksinhuoltaja. Vuokraan jo menee tonni, ja pienempään ei olisi järkeä muuttaa, kun ei tarkoitus olisi lopullisesti lapsista luopua.

Hitto minkälaisia vanhempia. Ei ihme, että lapsilla on ongelmia. Oman kuoppanne olette kaivaneet.

Hoitakaa asianne kuin aikuiset ja jos se ei onnistu, jättäkää syyttömät lapset tekemättä.

Jos eroaisitte, etävanhempi joutuisi varmasti maksamaan 500 euron elatusmaksun kolmesta lapsesta eikä kukaan pitäisi sitä kohtuuttomana.

Nyt teitä on kaksi vanhempaa, joiden molempien pitää maksaa osuutensa elatuksesta, ei vain yhtä kuten erotapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja paljonkohan kolmen lapsen ruoka, vesi, sähkö, muut asumiskustannukset, vaatteet, harrastukset jne maksaa?

Kustansittehan ne myös silloin kun lapset asuivat teillä.

Asumiskustannukset maksetaan nytkin, koska lapset on tulossa takaisin kotiin jollain aikavälillä, niin ei voida muuttaa pienempään. Siis vain ruoka ja vaatekulut 'säästyy' tällä hetkellä. Ei yhden lapsen ruokaan ja vaatteisiin mene sitä 450e kk (elatusmaksu + lapsilisä) mikä nyt joudutaan maksamaan

No, ei se täysihoito sis. asumisen ilmaista ole laitoksessakaan, ja jokun sekin pitää maksaa. Jos ette voi muuttaa pienempään, niin hetkellisesti maksatte ns. kahdesta "asumisesta/asunnosta" yhtäaikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[

Lasten isä on kasvatustieteen maisteri, minä vain lähihoitaja...

Valetta koko juttu. Kirjoituksesi taso kertoo, että tässä ei ole mikään totta. Tällaista ei tapahdu. Piste.

ÄLKÄÄ VASTAILKO tähän provoon!

https://naenepsy.fi/vieraskyna/autismiliitto-autismikirjon-lasten-erity…

"Autismikirjon lasten perheiden tuen tarvetta ei tunnisteta riittävästi sosiaalitoimen perhepalveluissa tai vammaispalveluissa, jonka takia perheet jäävät usein yksin selviämään erityistä tukea tarvitsevien lastensa kanssa. Ongelmien kärjistyessä perheet ohjataan lastensuojelun tuen piiriin."

"Lastensuojelun rooli autismikirjon lasten ja nuorten elämässä näkyy myös tilastoja tarkastelemalla. Vuonna 1997 syntyneistä nuorista, jotka olivat saaneet autismikirjon diagnoosin erikoissairaanhoidossa (n. 607) 18% oli ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle ainakin kerran ennen 18 vuoden ikää (mukaan laskettu myös vain yhden päivän kestäneet sijoitukset). Saman ikäryhmän nuorista, joilla ei ollut autismidiagnoosia, oli ollut sijoitettuna 5,7 %. Vuoden 1997 syntymäkohorttiin kuului yhteensä 58 802 lasta. (THL, vuonna 1997 syntyneiden kohorttitutkimus)"

Kyllä ne nepsyt ja autistit sosiaalitoimessa tunnistetaan. Ei siitä ole pienintäkään epäilyä, mutta mitäpä niille sitten tehtäisiin? Koulut on käytävä jollain tavalla. Jos ei muu auta, niin sitten laitoksesta, jossa on resurssia katsoa, että se aamulla lähteminen onnistuu. Monesti se kotona asuminenkaan ei suju. Nepsyt saattavat olla väkivaltaisia ja siinä perheessä sitten jos on pienempiä, niin ei voida taata, että pysyvät hengissä. Sitten muutetaan laitokseen. Kovin vahvaoikeinen nepsy ei ole kenenkään kotona hoidettavissa.

Hohhoijjaa. Moni nepsy on kyllä täysin kotona hoidettava ja siihen tulisi myös pyrkiä, koska se nepsy kasvaa aikuiseksi niin mihinkäs se sitten sijoitetaan? Yhteiskuntaan sopeuttaminen on parempi ratkaisu kuin laitostaminen. Laitoshoito on sitäpaitsi sikakallista, ne rahat kun laitettaisiin ongelmien ennaltaehkäisyyn niin ei todellakaan tarvittaisi sijoituksia. Monelle avun toisi esim. pienempi koululuokka, lyhyemmät koulupäivät, avustajien käyttö, opintojen yksilöllistäminen varhaisessa vaiheessa ja sitten erilaiset kuntoutukset ja terapiat sekä perheelle että yksilölle. Opettajille enemmän koulutusta erityispedagogiikasta, tavallisella riviopella on usein riittämätön koulutus erityisoppilaan kohtaamiseen. Monet ongelmat syntyy ja eskaloituu ymmärryksen puutteesta, ja ne tapahtuu aivan arkisissa tilanteissa. Väärä reagointi johtaa sitten ongelmien eskaloitumiseen.

Valitettavasti nämä ennaltaehkäisevät keinot on vuosikausien säästötalkoissa poistettu. Lisäksi lasten sijoittamiseen kodin ulkopuolelle liittyy bisnestä, mistä tietyt tahot eivät luonnollisesti halua luopua.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/08/02/lasten-huostaanotoista-tuli-bi…

https://www.is.fi/taloussanomat/yrittaja/art-2000001757336.html

Yksityiset toimijat myös shoppaavat lapsia; otetaan hoitoon vain ne lapset jotka on helpommin hallittavissa, eli hyöty/voittosuhde on mahdollisimman hyvä. Vaikeimmat tapaukset jätetään ottamatta. Siksi tietyntyyppiset lapset ovat jopa haluttuja huostaanottobisneksessä.

Tietty jos AP perheineen ei omista mitään merkittävää, kuin vanhan auton, niin voi heittäytyä elätiksi. Tällöin ei käytännössä tarvitse maksaa mitään. Tai siis käytännössä kela ja toimeentulotuki maksaa sen 1000 euroa. Kun tietty summa pitää jäädä käteen kaikkien kulujen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Mä laittasin heti lapset sijoitukseen jos ei nuo elatusmaksut pelottaisi.

Koulunkäyntiongelmia meilläkin.

Saan ihan keskimääräistä palkkaa, mutta olen yksinhuoltaja. Vuokraan jo menee tonni, ja pienempään ei olisi järkeä muuttaa, kun ei tarkoitus olisi lopullisesti lapsista luopua.

Miksi olet lisääntynyt? Jos niitä lapsia tehdään, niin niistä huolehditaan itse eikä "laiteta sijoitukseen". Olet sairas yksilö.

Yksin jääneet kirjoitti:

Joo, meidänkin nepsyn kohdalla koulun vaatimukset oli luokkaa "kouluun pitää tulla, lapsi ei päätä", no mehän sitten kannoimme väkisin, lasun pelossa. No sitten ope soitteli mulle kesken päivän puheluita että "lapsi on ihan mahdoton, tämä ei voi jatkua näin, me olemme yleisopetuksen koulu eikä meillä ole resursseja tälläiseen ja plaaplaa" kun lapsi ei pystynyt esim luokkaan menemään vaan jäi käytävälle. Lasten psykiatrisella sanottiin että koulua on vaan käytävä, ja koulun on vaan suostuttava lapsi ottamaan.

Niin. Että tuollaisiin tilanteisiin perheet ja ennenkaikkea lapset Suomessa pistetään, vielä 2020 luvulla. "Ammattilaisten" osaaminen nolla, kukaan ei ota koppia vaan sanotaan että ton vastuu. Loppupeleissä vanhemmille ladataan vain vaatimuksia ja jätetään auttamatta. Minun äitinä olisi vissiin pitänyt heiluttaa jotain taikasauvaa, jolla se lapsi olisi alkanut käymään mielellään koulua, joka aiheutti hänelle vain suurta ahdistusta.

Ja tuosta kouluun kantamisesta, voin kertoa ettei meitä siitä koskaan ole hyvällä katsottu. Jo ykkösluokkalainen pystyy voimillaan laittaa siinä määrin vastaan, että se näyttää ja tietyissä määrin onkin väkivaltaista. Koko ajan pelättiin että siitä tulee lasu. Mutta eipä meille muuta vaihtoehtoa jäänyt... kun kaikki tahot hokee että kouluun on tultava.

Kyseisellä lapsella todettiin siis myöhemmin sitten laajat puheenkehityksen häiriöt sekä vahvat asperger-piirteet, päällepäin normilapsi. Lisäksi oman toiminnanohjauksen haasteita, kuuloyliherkkyyttä ym. kivaa.

Tuommoistahan se on. Lapsi siinä valitettavasti eniten kärsii. Kaikki eivät toivu koskaan.

Meillä meni niin, että kun koulussa alkoi tulemaan ongelmia, saatiin me vanhemmat kasvatusluentoja. "Sitä pitää olla edes jonkinlaiset rutiinit", neuvoi opettaja rehtorin kannustaessa vieressä. Silloin lapsella ei vielä ollut mitään diagnoosia ja ongelmien kuviteltiin johtuvan huonosta vanhemmuudesta.

Me kuunneltiin opettajan neuvoja korva tarkkana ja vedettiin rutiineja tiukemmaksi jokaisen kasvatuskeskustelun jälkeen. Mietittiin itsekin että mitä me tehdään väärin tämän yhden lapsen kohdalla.

Oli meillä rutiinit alunperinkin. Aikatauluissa oli joustoa 15-30 minuuttia. Ei siis ollut joka päivä minuutilleen kello viisi ruoka pöydässä. Se saattoi olla 15 min vaille tai yli viisi. Samantyyppiset joustot koskivat muitakin ruokailuja ja nukkumisia. Aina ei syöty kotona, vaan välillä käytiin ravintolassa syömässä jos se sopi aikatauluihin.

Muutamien kasvatusluentojen jälkeen meillä elettiin kuin armeijassa. Joka kerta tiukennettiin rutiineita kun opettaja käski niin tekemään.

Se oli yhtä helvettiä ja kaikilla alkoi mennä pinna tiukalle. Elämästä katosi ilo. Ei elämää voi aikatauluttaa niin että kaikki toiminnot on kalenterissa vakavassa rivissä ja 2 tuntia varattu hauskanpitoon. Lapsellakin oireilu vaan paheni. Ei me sitä kovin pitkään jaksettu.

Kun enää ei voinut tiukentaa, päätettiin palata perheen vanhoihin rutiineihin. Se helpotti tilannetta. Vielä enemmän tilannetta helpotti se, että otettiin lapsi pois siitä koulusta.

Nyt, vuosia myöhemmin ja satojen terapiatuntien jälkeen, näyttää siltä että lapsi saattaa toipua niin paljon koulutraumoistaan, että saattaa pystyä opiskelemaan itselleen ammatin. Jos oikein hyvin käy niin kykenee jopa työelämään, mutta sitä ei voi vielä tietää. Terapia jatkuu vielä pitkään..

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei onnistunut kaksinkaan. Ja itseasiassa lastensuojelu ei edes pitänyt kouluun kantamista mitenkään supsiteltavana juttuna, saattaa jättää lapseen aikamoiset traumat... Mut sitäkin kokeiltiin kyllä.

Huvittavaa, kun siellä koulukodissa sitten voidaan ihan virallisesti ottaa nuo "rankemman" keinot käyttöön. Mitä nyt juttuja kuullut kaverilta, joka oli sellaisessa töissä. ;)

Tämän ketjun aihe on maksut eikä mikään muu.

Itse olisin kirjoittanut asian niin niin ettei mitään syytä mainita.

Täällä kun on monen vaikea ymmärtää lukemaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[

Lasten isä on kasvatustieteen maisteri, minä vain lähihoitaja...

Valetta koko juttu. Kirjoituksesi taso kertoo, että tässä ei ole mikään totta. Tällaista ei tapahdu. Piste.

ÄLKÄÄ VASTAILKO tähän provoon!

https://naenepsy.fi/vieraskyna/autismiliitto-autismikirjon-lasten-erity…

"Autismikirjon lasten perheiden tuen tarvetta ei tunnisteta riittävästi sosiaalitoimen perhepalveluissa tai vammaispalveluissa, jonka takia perheet jäävät usein yksin selviämään erityistä tukea tarvitsevien lastensa kanssa. Ongelmien kärjistyessä perheet ohjataan lastensuojelun tuen piiriin."

"Lastensuojelun rooli autismikirjon lasten ja nuorten elämässä näkyy myös tilastoja tarkastelemalla. Vuonna 1997 syntyneistä nuorista, jotka olivat saaneet autismikirjon diagnoosin erikoissairaanhoidossa (n. 607) 18% oli ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle ainakin kerran ennen 18 vuoden ikää (mukaan laskettu myös vain yhden päivän kestäneet sijoitukset). Saman ikäryhmän nuorista, joilla ei ollut autismidiagnoosia, oli ollut sijoitettuna 5,7 %. Vuoden 1997 syntymäkohorttiin kuului yhteensä 58 802 lasta. (THL, vuonna 1997 syntyneiden kohorttitutkimus)"

Kyllä ne nepsyt ja autistit sosiaalitoimessa tunnistetaan. Ei siitä ole pienintäkään epäilyä, mutta mitäpä niille sitten tehtäisiin? Koulut on käytävä jollain tavalla. Jos ei muu auta, niin sitten laitoksesta, jossa on resurssia katsoa, että se aamulla lähteminen onnistuu. Monesti se kotona asuminenkaan ei suju. Nepsyt saattavat olla väkivaltaisia ja siinä perheessä sitten jos on pienempiä, niin ei voida taata, että pysyvät hengissä. Sitten muutetaan laitokseen. Kovin vahvaoikeinen nepsy ei ole kenenkään kotona hoidettavissa.

Missä vaihtoehtoisessa todellisuudessa sinä oikein elät?

Millä ihmeellä sosiaalitoimessa muka tunnistetaan nepsyt. Eihän siellä ole edes nepsyosaamista. Asiantunteville lääkäreillekin se tunnistaminen on vaikeaa. Ei ole harvinaista että nepsy tunnistetaan vasta aikuisena, osa vasta keski-iän jälkeen. Mutta sinä siellä väität kirkkain silmin että sosiaalitoimi kyllä tunnistaa.

40 nepsyn joukosta tunnistetaau ehkä joku sademies ja se yksi adhd, joka juoksee ympäriinsä tuhoten kaiken tielleen osuvan. Mutta ne 38 muuta nepsyä jää tunnistamatta ja heidät rikotaan yrittämällä kasvattaa heitä kuin neurotyypillisiä lapsia.

Niissä laitoksissa, joista maalaat niin kaunista kuvaa, on todellisuus karua. Lasten koulussa käymistä ei tyypillisesti valvo kukaan. Moni lopettaa koulussa käymisen kokonaan. Lisäbonuksena lapset tutustuvat siellä laitoksessa päihteisiin ja kehittävät ties mitä riippuvuuksia yrittäessään selvitä hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites sellainen kuin alkoholismi ja perheväkivalta, jotain muutakin on täytynyt taustalla olla? Tai sitten pikkupetterit on pössytelleet vähän pilveä alakoulun nurkan takana ja myyneet sitä keräilykortteja vastaan. Ei ole vitsi tämäkään, kaikkea kuulkaa sattuu tänä päivänä.

Ei mitään kuvaamiasia ongelmia. Lastensuojelun mukaan vanhemmuus on hyvää. Lapset eivät hölmöilleet muuta kuin sen että kouluun niitä ei saanut kotoa millään.

Voi hyvä ihminen, sinä kannat ne lapset sinne kouluun jos ne ei sinne mene. Kannat niin kauan että uskovat, istut vaikka vieressä siellä. Pelit ja muut hömpötykset pois ja tarkastat läksyt että tulee tehtyä. Se on sitä hyvää vanhemmuutta, vai mitä teille on lastensuojelussa höpötetty? Eikö ne uskaltaneet kritisoida kasvatustieteen maisteria kun se on sentään maisteri? Ehkä jopa joku silmäätekevä pikkupaikkakunnalla? Ja sinä puhut asiasta kuin fataalista ilmiöstä jolle ei voi tehdä mitään. Mitä se perhekodin täti ja setä sitten tekee jotain niin hienoa ja erilaista, mihin sinä et ammattilaisena pystyisi?  Eihän se ole hyvää vanhemmuutta jos kaikki lapset otetaan huostaan, kuka sellaista edes väittää? 

Haluan nähdä kun kannat vastaanpanevan vitosluokkalaisen kouluun. Ekaluokkalaisen vielä voi kantaa, mut mun voimat ei ainakaan riitä sen isompien kantamiseen

En minäkään varmaan yksin kantaisi vitosluokkalaista, mutta mieheni kanssa kyllä onnistuisi. 

Ennenkuin lasta lähtee kantamaan kouluun monen aikuisen voimin, kannattaa ehkä hetki miettiä miksi lapsi ei halua mennä kouluun. Onko siellä koulussa jotain sellaista mihin pitäisi saada muutos.

Koulukieltäytyjätkin menevät kyllä ihan suosiolla kouluun jos koulu on sellainen että he pystyvät siellä olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[

Lasten isä on kasvatustieteen maisteri, minä vain lähihoitaja...

Valetta koko juttu. Kirjoituksesi taso kertoo, että tässä ei ole mikään totta. Tällaista ei tapahdu. Piste.

ÄLKÄÄ VASTAILKO tähän provoon!

https://naenepsy.fi/vieraskyna/autismiliitto-autismikirjon-lasten-erity…

"Autismikirjon lasten perheiden tuen tarvetta ei tunnisteta riittävästi sosiaalitoimen perhepalveluissa tai vammaispalveluissa, jonka takia perheet jäävät usein yksin selviämään erityistä tukea tarvitsevien lastensa kanssa. Ongelmien kärjistyessä perheet ohjataan lastensuojelun tuen piiriin."

"Lastensuojelun rooli autismikirjon lasten ja nuorten elämässä näkyy myös tilastoja tarkastelemalla. Vuonna 1997 syntyneistä nuorista, jotka olivat saaneet autismikirjon diagnoosin erikoissairaanhoidossa (n. 607) 18% oli ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle ainakin kerran ennen 18 vuoden ikää (mukaan laskettu myös vain yhden päivän kestäneet sijoitukset). Saman ikäryhmän nuorista, joilla ei ollut autismidiagnoosia, oli ollut sijoitettuna 5,7 %. Vuoden 1997 syntymäkohorttiin kuului yhteensä 58 802 lasta. (THL, vuonna 1997 syntyneiden kohorttitutkimus)"

Kyllä ne nepsyt ja autistit sosiaalitoimessa tunnistetaan. Ei siitä ole pienintäkään epäilyä, mutta mitäpä niille sitten tehtäisiin? Koulut on käytävä jollain tavalla. Jos ei muu auta, niin sitten laitoksesta, jossa on resurssia katsoa, että se aamulla lähteminen onnistuu. Monesti se kotona asuminenkaan ei suju. Nepsyt saattavat olla väkivaltaisia ja siinä perheessä sitten jos on pienempiä, niin ei voida taata, että pysyvät hengissä. Sitten muutetaan laitokseen. Kovin vahvaoikeinen nepsy ei ole kenenkään kotona hoidettavissa.

Missä vaihtoehtoisessa todellisuudessa sinä oikein elät?

Millä ihmeellä sosiaalitoimessa muka tunnistetaan nepsyt. Eihän siellä ole edes nepsyosaamista. Asiantunteville lääkäreillekin se tunnistaminen on vaikeaa. Ei ole harvinaista että nepsy tunnistetaan vasta aikuisena, osa vasta keski-iän jälkeen. Mutta sinä siellä väität kirkkain silmin että sosiaalitoimi kyllä tunnistaa.

40 nepsyn joukosta tunnistetaau ehkä joku sademies ja se yksi adhd, joka juoksee ympäriinsä tuhoten kaiken tielleen osuvan. Mutta ne 38 muuta nepsyä jää tunnistamatta ja heidät rikotaan yrittämällä kasvattaa heitä kuin neurotyypillisiä lapsia.

Niissä laitoksissa, joista maalaat niin kaunista kuvaa, on todellisuus karua. Lasten koulussa käymistä ei tyypillisesti valvo kukaan. Moni lopettaa koulussa käymisen kokonaan. Lisäbonuksena lapset tutustuvat siellä laitoksessa päihteisiin ja kehittävät ties mitä riippuvuuksia yrittäessään selvitä hengissä.

Kuule ei sinne lasuun tyhjästä ilmaannuta. Sitä ennen on mietitty asiaa moniammatillisesti koulussa, toivottavasti lastenpsykalla ja yleensä on jotain lastenpsykan kotiin tehtävää tukeakin jo ollut. Fiksut vanhemmat on toivottavasti älynneet hakeutua perheneuvolan ihmeellisiin vuosiin. Mutta kun näilläkään ei pärjätä. Pörrätään jo sairaalakoulussa, mutta sinnekään ei lasta saada toimitettua. Kotona on sitten joku haiseva peikko, jonka aistiyliherkkyyksien takia on annettu olla peseytymättä. Monesti ne on kalpeita, kun ei ole saatu pihalle ja huonokuntoisia, kun ei ole saatu syömään normaalia ruokaa. Vanhemmat vänkää vaan jotain nepsy -mantraa, joka suomeksi tarkoittaa sitä, että ollaan lopetettu edes yrittämästä saada sille omalle lapselle terveellistä ruokaa, pestyä sitä ja laitettua pihalle ja kouluun. Autisteille on omat erikoistuneet laitokset, ei niihin päihdenuoria panna samaan. Hoitona on lähinnä säännöllinen arki. Ei anneta jäädä sinne sänkyyn, omaan huoneeseen pelaamaan, vaan mennään pihalle, mennään kouluun, katsotaan, että syö ja peseytyy. Näillä se toimintakyky yleensä saadaan nostettua siihen mikä se näillä nostettavissa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun perusteettoman vainon uhriksi joutuneille perheille kullanarvoinen vinkki: jos ilmassa on perusteettoman, laittoman huostaanoton uhka, niin lähtekää maasta. Muuttakaa ulkomaille. Kun asutte ulkomailla, siirrytte automaattisesti uuden asuinmaan lainsäädännön piiriin. Näin voitte pelastaa lapsenne lastensuojelu- ja laitoshelvetiltä. Sanottakoon vielä, että ei tarvitse lähteä edes kauas, sillä ihan muissa Euroopan maissakin on huomattavasti inhimillisempi lastensuojelu, kuin Suomessa (älkää nyt toki Ruotsiin tai Norjaan lähtekö kuitenkaan). Ei muissa maissa esim. nepsylapsia missään nimessä viedä vanhemmiltansa diagnoosin takia.

Lähtekää ulkomaille, siellä ei tarvitse mennä kouluun, oppia kieltä tai käydä töissä. Ikuinen loma. Vai miten se nyt meni?

Vähän maasta riippuen, että miten nuo asiat menevät. Mutta esim. Etelä-Euroopassa koulu on huomattavasti miellyttävämpi paikka, kuin Suomessa, sillä se on sosiaalisempi, kaikki otetaan mukaan, ja on vähemmän kiusaamista. Lisäksi siellä on sellainen asia kuin kuri ja rajat, mikä mielestäni tekee koulusta toimivan. Lisäksi lapset hyväksytään sellaisina kuin he ovat, ei oke Neuvosto-Suomi-ajattelua, että kaikkien töytyy olla samanlaisia, eikä siihen liittyvää kiusaamista ja painostusta. Lisäksi esim. nepsyt saavat tukitoimia ja palveluja huostaanoton sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun perusteettoman vainon uhriksi joutuneille perheille kullanarvoinen vinkki: jos ilmassa on perusteettoman, laittoman huostaanoton uhka, niin lähtekää maasta. Muuttakaa ulkomaille. Kun asutte ulkomailla, siirrytte automaattisesti uuden asuinmaan lainsäädännön piiriin. Näin voitte pelastaa lapsenne lastensuojelu- ja laitoshelvetiltä. Sanottakoon vielä, että ei tarvitse lähteä edes kauas, sillä ihan muissa Euroopan maissakin on huomattavasti inhimillisempi lastensuojelu, kuin Suomessa (älkää nyt toki Ruotsiin tai Norjaan lähtekö kuitenkaan). Ei muissa maissa esim. nepsylapsia missään nimessä viedä vanhemmiltansa diagnoosin takia.

Ei nepsylapsia minnekään viedä, jos vanhemmat pärjää niiden kanssa. Se vaan on niin, että nepsytkin pitää pystyä pukea, syöttää, saada kouluun jne.

Kyllä niitä viedään kuule ihan siksi, että koulu ei pärjää. Ja ei muuten lain mukaan saisi viedä vaikka ei pärjäisikään. Lain mukaan perheen täytyy saada tukitoimia ja apua, että pärjäävät. Huostaanoton PITÄISI olla viimeinen vaihtoehto. Mutta lakiahan näissä ei noudateta, vaan lapset haetaan huostaan pienimmästäkin haasteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[

Lasten isä on kasvatustieteen maisteri, minä vain lähihoitaja...

Valetta koko juttu. Kirjoituksesi taso kertoo, että tässä ei ole mikään totta. Tällaista ei tapahdu. Piste.

ÄLKÄÄ VASTAILKO tähän provoon!

https://naenepsy.fi/vieraskyna/autismiliitto-autismikirjon-lasten-erity…

"Autismikirjon lasten perheiden tuen tarvetta ei tunnisteta riittävästi sosiaalitoimen perhepalveluissa tai vammaispalveluissa, jonka takia perheet jäävät usein yksin selviämään erityistä tukea tarvitsevien lastensa kanssa. Ongelmien kärjistyessä perheet ohjataan lastensuojelun tuen piiriin."

"Lastensuojelun rooli autismikirjon lasten ja nuorten elämässä näkyy myös tilastoja tarkastelemalla. Vuonna 1997 syntyneistä nuorista, jotka olivat saaneet autismikirjon diagnoosin erikoissairaanhoidossa (n. 607) 18% oli ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle ainakin kerran ennen 18 vuoden ikää (mukaan laskettu myös vain yhden päivän kestäneet sijoitukset). Saman ikäryhmän nuorista, joilla ei ollut autismidiagnoosia, oli ollut sijoitettuna 5,7 %. Vuoden 1997 syntymäkohorttiin kuului yhteensä 58 802 lasta. (THL, vuonna 1997 syntyneiden kohorttitutkimus)"

Kyllä ne nepsyt ja autistit sosiaalitoimessa tunnistetaan. Ei siitä ole pienintäkään epäilyä, mutta mitäpä niille sitten tehtäisiin? Koulut on käytävä jollain tavalla. Jos ei muu auta, niin sitten laitoksesta, jossa on resurssia katsoa, että se aamulla lähteminen onnistuu. Monesti se kotona asuminenkaan ei suju. Nepsyt saattavat olla väkivaltaisia ja siinä perheessä sitten jos on pienempiä, niin ei voida taata, että pysyvät hengissä. Sitten muutetaan laitokseen. Kovin vahvaoikeinen nepsy ei ole kenenkään kotona hoidettavissa.

Missä vaihtoehtoisessa todellisuudessa sinä oikein elät?

Millä ihmeellä sosiaalitoimessa muka tunnistetaan nepsyt. Eihän siellä ole edes nepsyosaamista. Asiantunteville lääkäreillekin se tunnistaminen on vaikeaa. Ei ole harvinaista että nepsy tunnistetaan vasta aikuisena, osa vasta keski-iän jälkeen. Mutta sinä siellä väität kirkkain silmin että sosiaalitoimi kyllä tunnistaa.

40 nepsyn joukosta tunnistetaau ehkä joku sademies ja se yksi adhd, joka juoksee ympäriinsä tuhoten kaiken tielleen osuvan. Mutta ne 38 muuta nepsyä jää tunnistamatta ja heidät rikotaan yrittämällä kasvattaa heitä kuin neurotyypillisiä lapsia.

Niissä laitoksissa, joista maalaat niin kaunista kuvaa, on todellisuus karua. Lasten koulussa käymistä ei tyypillisesti valvo kukaan. Moni lopettaa koulussa käymisen kokonaan. Lisäbonuksena lapset tutustuvat siellä laitoksessa päihteisiin ja kehittävät ties mitä riippuvuuksia yrittäessään selvitä hengissä.

Kuule ei sinne lasuun tyhjästä ilmaannuta. Sitä ennen on mietitty asiaa moniammatillisesti koulussa, toivottavasti lastenpsykalla ja yleensä on jotain lastenpsykan kotiin tehtävää tukeakin jo ollut. Fiksut vanhemmat on toivottavasti älynneet hakeutua perheneuvolan ihmeellisiin vuosiin. Mutta kun näilläkään ei pärjätä. Pörrätään jo sairaalakoulussa, mutta sinnekään ei lasta saada toimitettua. Kotona on sitten joku haiseva peikko, jonka aistiyliherkkyyksien takia on annettu olla peseytymättä. Monesti ne on kalpeita, kun ei ole saatu pihalle ja huonokuntoisia, kun ei ole saatu syömään normaalia ruokaa. Vanhemmat vänkää vaan jotain nepsy -mantraa, joka suomeksi tarkoittaa sitä, että ollaan lopetettu edes yrittämästä saada sille omalle lapselle terveellistä ruokaa, pestyä sitä ja laitettua pihalle ja kouluun. Autisteille on omat erikoistuneet laitokset, ei niihin päihdenuoria panna samaan. Hoitona on lähinnä säännöllinen arki. Ei anneta jäädä sinne sänkyyn, omaan huoneeseen pelaamaan, vaan mennään pihalle, mennään kouluun, katsotaan, että syö ja peseytyy. Näillä se toimintakyky yleensä saadaan nostettua siihen mikä se näillä nostettavissa on.

lol aika satutäti olet.