Onko palkkasi huomattavasti pienempi kuin puolisollasi? Miten matkustelette?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis, kysyn tätä siksi, koska palstalla käydään keskustelua, että Suomessa on perheitä, joiden sisällä eletään kahta elintasoa, Me Naisissa on juttukin siitä.

Mietin, että miten matkustellessa, jossa viikon, pari sisällä tämä elintasoero tulee hyvin selvästi esiin.

Meillä on iso tuloero, mutta rahat yhteiset. Mieheni ei ikinä haluaisi, että minä yöpyisin jossain retkeilymajan makuusalissa, johon varani riittäisivät. AP

Miksi niin usein nainen olettaa, että miehen on elätettävä hänet? Jos ei ole varaa yöpyä hotellissa, niin sitten ei yövy hotellissa ja opettelee elämään elämäänsä omien tulojensa rajoissa. Parempituloinen puoliso voi - jos haluaa - maksaa loistoloman, mutta se ei ole mikään subjektiivinen oikeus.

Minua ihmetyttää näissä jutuissa se, että avioliittolain mukaan kumpikin osallistuu perheen elatukseen kykynsä mukaan. Erittäin harvoin muistutetaan, että jos toinen ei kykene osallistumaan taloudellisesti, niin hän voisi tehdä enemmän kotitöitä. Ei käy, elatus katsotaan siten, että parempituloisen tulee tehdä suurin osa kotitöistä, koska hän maksaa suurimman osan menoistakin.

Tunnen myötähäpeää aina kun nainen kehuskelee perhematkoilla, jotka on maksettu yhteisistä eli miehen tienaamista rahoista. Onlyfans perheen sisällä toimii juuri noin.

Sovitaanko, että kun olet ensin 30 vuotta jakanut elämäsi toisen ihmisen kanssa, ilot ja surut, lasten syntymät, vanhempien kuolemat, välillä toinen tienaten enemmän, välillä toinen, toinen kantanut sinun lapsiasi kehossaan vuosia, imettänyt sinun lapsiasi vuosia, ja kerro sitten, ymmärrätkö, mitä on perhe. Näin pitkään naimisissa olleen näkökulmasta nuo tuollaiset kirjoitukset kertovat lähinnä omalla surullisella tavallaan, miten vähän kirjoittaja on kokenut rakkautta elämässään. Hänelle parisuhde on seksiä ja rahaa.

No tässä on nyt yhteistä taivalta miehen kanssa eletty  33 vuotta siten, että meillä ei ole ollut yhteisiä rahoja eikä yhteistä omaisuutta, mutta lapset on yhteisiä. En ole ennättänyt kantamaan lapsia kehossani vuosia, 2 raskautta kun ei kestä 18 kuukautta pitempään enkä imettänyt vuosia, muistelen, että yhteensä 7 kk riitti hyvin. Ymmärrän varsin hyvin mikä on perhe, koska tässä vaiheessa on jo ehtinyt näkemään, miten yhteisten rahojen perheet on eronneet ja monet ovat toisella kierroksella. Yleensä vaimot on jääneet katkerina vellomaan siihen suruun, että menettivät omakotitalon, auton, matkat jne. aivan kuin ne olisivat olleet jotain heille kuuluvaan sen sijaan että miettisivät, mihin heillä itsellään oikeasti oli varaa ja minkä saivat, koska puoliso oli opiskellut ja kävi töissä.

Minä en ole koskaan sotkenut rahaa ja rakkautta keskenään. Jos sinä katsot, että en ole kokenut rakkautta, koska mielestäni miehen ei tarvitse minua elättää, niin minä puolestani katson, että puolisosi on kokenut maksettua rakkautta. Jos sinulle rakkautta on se, että mies maksaa hotelliyön, niin minulle rakkautta on katsella yhdessä rannalla auringonnousua. Toisella meistä on hyötysuhde.

No, minä olen ollut kolme vuotta raskaana, neljä vuotta olen imettänyt. Olen tienannut vuosia enemmän kuin mies, mies vuosia enemmän kuin minä. Molemmilla on myös runsaasti omista suvuistaan eteenpäin siirrettyä varallisuutta. Minun vanhempani aloittivat ensin, eli ensiasuntomme oli osin vanhempieni rahoittama. Samoin elätin miestäni, kun hän opiskeli uutta tutkintoa. Väitätkö, että niinä aikoina mieheni antoi minulle maksettua rakkautta? En edes halua ymmärtää ajatteluasi.

Ja jos eroaisimme, ei kumpikaan meistä jäisi kovin heikoille, omaisuutta riittää molemmille, ja molemmilla on keskimääräistä parempi palkka. En tiedä, missä maailmassa elät, jossa naiset eivät kykene tienaamaan ihan siinä missä miehetkin. Ja silti pitää yhteisiä rahoja.

Jos et osaa seistä sanojesi takana, niin miksi pyrit aloittamaan riitaa? Menit ihan itse kirjoittamaan näin: "Näin pitkään naimisissa olleen näkökulmasta nuo tuollaiset kirjoitukset kertovat lähinnä omalla surullisella tavallaan, miten vähän kirjoittaja on kokenut rakkautta elämässään. Hänelle parisuhde on seksiä ja rahaa."  Ja nyt sitten kyynel silmäkulmassa tivaat, että väitänkö minä, että miehesi antoi sinulle maksettua rakkautta! Aika lailla sinun ajattelutavallasi voisin sanoa, että kyllä, jos minun liitossani parisuhde on mielestäsi seksiä ja rahaa, koska pystyn omilla tuloillani elättämään itseni, niin kyllä, sinun parisuhteessasi miehen oli pakko tienata elantonsa antamalla seksiä, halusipa hän sitä tai ei - ja tämä siksi, että sinä armollisesti elätit hänet.

On hienoa, että pystyt itse tienaamaan elantosi eivätkä ne 4 raskautta ja 4 perhevapaata ole aiheuttaneet tulojenmenetystä. Toisaalta on harmi, että et kykene itsenäiseen elämään omilla tuloillasi, vaan koetat nyt vakuuttaa minua, täysin vierasta ihmistä siitä, että sinullapa on asiat hyvin, kyllä ne on - vaikka itsekin mietit, että tuliko sittenkin tehtyä virhevalintoja.

Älä halveksi minun tapaani elää, niin minun ei tarvitse sääliä sinua. 30 vuotta yhteisiä rahoja ilman oikeutta omiin päätöksiin on raskasta kenelle tahansa etenkin, kun lasten vuoksi eläkkeessäsi on kuukausitasolla parin satasen notkahdus, jota et todennäköisesti huomannut paikata yksityisellä eläkevakuutuksella.

Meillä on miehen kanssa yhteiset rahat. Miten se poistaa oikeutta omiin päätöksiin? Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis, kysyn tätä siksi, koska palstalla käydään keskustelua, että Suomessa on perheitä, joiden sisällä eletään kahta elintasoa, Me Naisissa on juttukin siitä.

Mietin, että miten matkustellessa, jossa viikon, pari sisällä tämä elintasoero tulee hyvin selvästi esiin.

Meillä on iso tuloero, mutta rahat yhteiset. Mieheni ei ikinä haluaisi, että minä yöpyisin jossain retkeilymajan makuusalissa, johon varani riittäisivät. AP

Miksi niin usein nainen olettaa, että miehen on elätettävä hänet? Jos ei ole varaa yöpyä hotellissa, niin sitten ei yövy hotellissa ja opettelee elämään elämäänsä omien tulojensa rajoissa. Parempituloinen puoliso voi - jos haluaa - maksaa loistoloman, mutta se ei ole mikään subjektiivinen oikeus.

Minua ihmetyttää näissä jutuissa se, että avioliittolain mukaan kumpikin osallistuu perheen elatukseen kykynsä mukaan. Erittäin harvoin muistutetaan, että jos toinen ei kykene osallistumaan taloudellisesti, niin hän voisi tehdä enemmän kotitöitä. Ei käy, elatus katsotaan siten, että parempituloisen tulee tehdä suurin osa kotitöistä, koska hän maksaa suurimman osan menoistakin.

Tunnen myötähäpeää aina kun nainen kehuskelee perhematkoilla, jotka on maksettu yhteisistä eli miehen tienaamista rahoista. Onlyfans perheen sisällä toimii juuri noin.

Sovitaanko, että kun olet ensin 30 vuotta jakanut elämäsi toisen ihmisen kanssa, ilot ja surut, lasten syntymät, vanhempien kuolemat, välillä toinen tienaten enemmän, välillä toinen, toinen kantanut sinun lapsiasi kehossaan vuosia, imettänyt sinun lapsiasi vuosia, ja kerro sitten, ymmärrätkö, mitä on perhe. Näin pitkään naimisissa olleen näkökulmasta nuo tuollaiset kirjoitukset kertovat lähinnä omalla surullisella tavallaan, miten vähän kirjoittaja on kokenut rakkautta elämässään. Hänelle parisuhde on seksiä ja rahaa.

No tässä on nyt yhteistä taivalta miehen kanssa eletty  33 vuotta siten, että meillä ei ole ollut yhteisiä rahoja eikä yhteistä omaisuutta, mutta lapset on yhteisiä. En ole ennättänyt kantamaan lapsia kehossani vuosia, 2 raskautta kun ei kestä 18 kuukautta pitempään enkä imettänyt vuosia, muistelen, että yhteensä 7 kk riitti hyvin. Ymmärrän varsin hyvin mikä on perhe, koska tässä vaiheessa on jo ehtinyt näkemään, miten yhteisten rahojen perheet on eronneet ja monet ovat toisella kierroksella. Yleensä vaimot on jääneet katkerina vellomaan siihen suruun, että menettivät omakotitalon, auton, matkat jne. aivan kuin ne olisivat olleet jotain heille kuuluvaan sen sijaan että miettisivät, mihin heillä itsellään oikeasti oli varaa ja minkä saivat, koska puoliso oli opiskellut ja kävi töissä.

Minä en ole koskaan sotkenut rahaa ja rakkautta keskenään. Jos sinä katsot, että en ole kokenut rakkautta, koska mielestäni miehen ei tarvitse minua elättää, niin minä puolestani katson, että puolisosi on kokenut maksettua rakkautta. Jos sinulle rakkautta on se, että mies maksaa hotelliyön, niin minulle rakkautta on katsella yhdessä rannalla auringonnousua. Toisella meistä on hyötysuhde.

No, minä olen ollut kolme vuotta raskaana, neljä vuotta olen imettänyt. Olen tienannut vuosia enemmän kuin mies, mies vuosia enemmän kuin minä. Molemmilla on myös runsaasti omista suvuistaan eteenpäin siirrettyä varallisuutta. Minun vanhempani aloittivat ensin, eli ensiasuntomme oli osin vanhempieni rahoittama. Samoin elätin miestäni, kun hän opiskeli uutta tutkintoa. Väitätkö, että niinä aikoina mieheni antoi minulle maksettua rakkautta? En edes halua ymmärtää ajatteluasi.

Ja jos eroaisimme, ei kumpikaan meistä jäisi kovin heikoille, omaisuutta riittää molemmille, ja molemmilla on keskimääräistä parempi palkka. En tiedä, missä maailmassa elät, jossa naiset eivät kykene tienaamaan ihan siinä missä miehetkin. Ja silti pitää yhteisiä rahoja.

Jos et osaa seistä sanojesi takana, niin miksi pyrit aloittamaan riitaa? Menit ihan itse kirjoittamaan näin: "Näin pitkään naimisissa olleen näkökulmasta nuo tuollaiset kirjoitukset kertovat lähinnä omalla surullisella tavallaan, miten vähän kirjoittaja on kokenut rakkautta elämässään. Hänelle parisuhde on seksiä ja rahaa."  Ja nyt sitten kyynel silmäkulmassa tivaat, että väitänkö minä, että miehesi antoi sinulle maksettua rakkautta! Aika lailla sinun ajattelutavallasi voisin sanoa, että kyllä, jos minun liitossani parisuhde on mielestäsi seksiä ja rahaa, koska pystyn omilla tuloillani elättämään itseni, niin kyllä, sinun parisuhteessasi miehen oli pakko tienata elantonsa antamalla seksiä, halusipa hän sitä tai ei - ja tämä siksi, että sinä armollisesti elätit hänet.

On hienoa, että pystyt itse tienaamaan elantosi eivätkä ne 4 raskautta ja 4 perhevapaata ole aiheuttaneet tulojenmenetystä. Toisaalta on harmi, että et kykene itsenäiseen elämään omilla tuloillasi, vaan koetat nyt vakuuttaa minua, täysin vierasta ihmistä siitä, että sinullapa on asiat hyvin, kyllä ne on - vaikka itsekin mietit, että tuliko sittenkin tehtyä virhevalintoja.

Älä halveksi minun tapaani elää, niin minun ei tarvitse sääliä sinua. 30 vuotta yhteisiä rahoja ilman oikeutta omiin päätöksiin on raskasta kenelle tahansa etenkin, kun lasten vuoksi eläkkeessäsi on kuukausitasolla parin satasen notkahdus, jota et todennäköisesti huomannut paikata yksityisellä eläkevakuutuksella.

30v yhteisiä rahoja ilman oikeutta omiin päätöksiin??

Meillä vain 26v yhteisiä rahoja mutta kummankaan oikeuksia ei ole koskaan riistetty. Ilmeisesti olemme päässeet helpolla kun on ollut yhteisiä unelmia joita on yhdessä toteutettu. Viimeksi ostimme talon Italiasta ihan sovussa yhteisillä rahoillamme. Sitähän parisuhde on, yhdessä elämistä kaikin tavoin

Joillekin raha tuntuu olevan elämässä ihmisarvon määrittävä asia. Se on minusta hyvin surullista. Itse olen kokenut, että elämä on paljon isompi ja arvokkaampi kokemus kuin pelkkä raha. Ehkä olen ollut liian hyväosainen, kun rahaa on aina ollut riittävästi, ja molemmat olemme olleet korkeasti koulutettuja ja hyvätuloisia, mutta hoitovapaat ja ulkomaankomennusten aikaiset edustusrouvana elämiset eivät kaivele itsetuntoani yhtään. Ja tiedoksi, että on tehtäviä, missä työnantaja maksaa sille rouvallekin eläkettä. Tosin monipuolisesti sijoitettu omaisuus on minusta parempi turva kuin maksettu eläke. Mutta minusta tosiaan perheessä raha ei saa olla tärkeämpää kuin ihmiset. Ikinä.

Voisin matkustaa vaikka maailman ääriin, vaikka en ole palkkatyössä. Puoliso ei pidä kovin paljoa matkustamisesta lomilla, koska tekee sitä joskus työn puolesta. Hän kehottaa minua matkustamaan, mutta en ole kovin kiinnostunut. Joskus olen ollut hänen mukana työmatkalla, jos paikka on ollut kiinnostava.

Mulla ei ole tuloja lainkaan, yhdessä enimmäkseen reissataan ja on samanlaiset mieltymykset. Mies käy enemmän kuin minä omilla kaverireissuilla.

Tiukasti omat tilit ja rahat, reissut ja reissuilla maksetaan about puoliksi.

Mulla siis säästöjä joilla elelen toistaiseksi. Ei luxus- mutta hyvätasoisissa hotelleissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis, kysyn tätä siksi, koska palstalla käydään keskustelua, että Suomessa on perheitä, joiden sisällä eletään kahta elintasoa, Me Naisissa on juttukin siitä.

Mietin, että miten matkustellessa, jossa viikon, pari sisällä tämä elintasoero tulee hyvin selvästi esiin.

Meillä on iso tuloero, mutta rahat yhteiset. Mieheni ei ikinä haluaisi, että minä yöpyisin jossain retkeilymajan makuusalissa, johon varani riittäisivät. AP

Miksi niin usein nainen olettaa, että miehen on elätettävä hänet? Jos ei ole varaa yöpyä hotellissa, niin sitten ei yövy hotellissa ja opettelee elämään elämäänsä omien tulojensa rajoissa. Parempituloinen puoliso voi - jos haluaa - maksaa loistoloman, mutta se ei ole mikään subjektiivinen oikeus.

Minua ihmetyttää näissä jutuissa se, että avioliittolain mukaan kumpikin osallistuu perheen elatukseen kykynsä mukaan. Erittäin harvoin muistutetaan, että jos toinen ei kykene osallistumaan taloudellisesti, niin hän voisi tehdä enemmän kotitöitä. Ei käy, elatus katsotaan siten, että parempituloisen tulee tehdä suurin osa kotitöistä, koska hän maksaa suurimman osan menoistakin.

Tunnen myötähäpeää aina kun nainen kehuskelee perhematkoilla, jotka on maksettu yhteisistä eli miehen tienaamista rahoista. Onlyfans perheen sisällä toimii juuri noin.

Sovitaanko, että kun olet ensin 30 vuotta jakanut elämäsi toisen ihmisen kanssa, ilot ja surut, lasten syntymät, vanhempien kuolemat, välillä toinen tienaten enemmän, välillä toinen, toinen kantanut sinun lapsiasi kehossaan vuosia, imettänyt sinun lapsiasi vuosia, ja kerro sitten, ymmärrätkö, mitä on perhe. Näin pitkään naimisissa olleen näkökulmasta nuo tuollaiset kirjoitukset kertovat lähinnä omalla surullisella tavallaan, miten vähän kirjoittaja on kokenut rakkautta elämässään. Hänelle parisuhde on seksiä ja rahaa.

No tässä on nyt yhteistä taivalta miehen kanssa eletty  33 vuotta siten, että meillä ei ole ollut yhteisiä rahoja eikä yhteistä omaisuutta, mutta lapset on yhteisiä. En ole ennättänyt kantamaan lapsia kehossani vuosia, 2 raskautta kun ei kestä 18 kuukautta pitempään enkä imettänyt vuosia, muistelen, että yhteensä 7 kk riitti hyvin. Ymmärrän varsin hyvin mikä on perhe, koska tässä vaiheessa on jo ehtinyt näkemään, miten yhteisten rahojen perheet on eronneet ja monet ovat toisella kierroksella. Yleensä vaimot on jääneet katkerina vellomaan siihen suruun, että menettivät omakotitalon, auton, matkat jne. aivan kuin ne olisivat olleet jotain heille kuuluvaan sen sijaan että miettisivät, mihin heillä itsellään oikeasti oli varaa ja minkä saivat, koska puoliso oli opiskellut ja kävi töissä.

Minä en ole koskaan sotkenut rahaa ja rakkautta keskenään. Jos sinä katsot, että en ole kokenut rakkautta, koska mielestäni miehen ei tarvitse minua elättää, niin minä puolestani katson, että puolisosi on kokenut maksettua rakkautta. Jos sinulle rakkautta on se, että mies maksaa hotelliyön, niin minulle rakkautta on katsella yhdessä rannalla auringonnousua. Toisella meistä on hyötysuhde.

No, minä olen ollut kolme vuotta raskaana, neljä vuotta olen imettänyt. Olen tienannut vuosia enemmän kuin mies, mies vuosia enemmän kuin minä. Molemmilla on myös runsaasti omista suvuistaan eteenpäin siirrettyä varallisuutta. Minun vanhempani aloittivat ensin, eli ensiasuntomme oli osin vanhempieni rahoittama. Samoin elätin miestäni, kun hän opiskeli uutta tutkintoa. Väitätkö, että niinä aikoina mieheni antoi minulle maksettua rakkautta? En edes halua ymmärtää ajatteluasi.

Ja jos eroaisimme, ei kumpikaan meistä jäisi kovin heikoille, omaisuutta riittää molemmille, ja molemmilla on keskimääräistä parempi palkka. En tiedä, missä maailmassa elät, jossa naiset eivät kykene tienaamaan ihan siinä missä miehetkin. Ja silti pitää yhteisiä rahoja.

Jos et osaa seistä sanojesi takana, niin miksi pyrit aloittamaan riitaa? Menit ihan itse kirjoittamaan näin: "Näin pitkään naimisissa olleen näkökulmasta nuo tuollaiset kirjoitukset kertovat lähinnä omalla surullisella tavallaan, miten vähän kirjoittaja on kokenut rakkautta elämässään. Hänelle parisuhde on seksiä ja rahaa."  Ja nyt sitten kyynel silmäkulmassa tivaat, että väitänkö minä, että miehesi antoi sinulle maksettua rakkautta! Aika lailla sinun ajattelutavallasi voisin sanoa, että kyllä, jos minun liitossani parisuhde on mielestäsi seksiä ja rahaa, koska pystyn omilla tuloillani elättämään itseni, niin kyllä, sinun parisuhteessasi miehen oli pakko tienata elantonsa antamalla seksiä, halusipa hän sitä tai ei - ja tämä siksi, että sinä armollisesti elätit hänet.

On hienoa, että pystyt itse tienaamaan elantosi eivätkä ne 4 raskautta ja 4 perhevapaata ole aiheuttaneet tulojenmenetystä. Toisaalta on harmi, että et kykene itsenäiseen elämään omilla tuloillasi, vaan koetat nyt vakuuttaa minua, täysin vierasta ihmistä siitä, että sinullapa on asiat hyvin, kyllä ne on - vaikka itsekin mietit, että tuliko sittenkin tehtyä virhevalintoja.

Älä halveksi minun tapaani elää, niin minun ei tarvitse sääliä sinua. 30 vuotta yhteisiä rahoja ilman oikeutta omiin päätöksiin on raskasta kenelle tahansa etenkin, kun lasten vuoksi eläkkeessäsi on kuukausitasolla parin satasen notkahdus, jota et todennäköisesti huomannut paikata yksityisellä eläkevakuutuksella.

Meillä on miehen kanssa yhteiset rahat. Miten se poistaa oikeutta omiin päätöksiin? Eri

Mietin samaa. Aika ilkeästi kirjoitettu. Osa näkee parisuhteen myös rahan osalta yhteen hiileen puhaltamisena, osa ei. Tämähän oli ap:n keskustelunavauksen kiinnostuksen kohteena. Eri ihmisille selvästi sopii erilaiset tavat ja toivottavasti jokaisella on itselleen sopiva parisuhde myös tässä mielessä.

Meillä pikemminkin minä teen päätökset koska mies ei ehdi ja luottaa siihen, että päätän kuitenkin järkevästi. Periaatteessa voisin myös tuhlata mieleni mukaan tai, ketjun aiheeseen liittyen, suunnitella jotain aivan älyttömiä matkoja mutta sellainen ei kiinnosta. Yksi kotirouva (jonka talous on turvattu kävi mitä tahansa eli kenenkään ei tarvitse kantaa siitä huolta tässä keskustelussa)

Vierailija kirjoitti:

Olen kotirouva eli ei lainkaan tuloja. Meillä on yhteiset rahat olleet aina eli tuollaisia ei tartte miettiä. Vähän kurjalta kyllä kuulostaa, olen pahoillani :(   

Mieheni on siitä ihana ollut aina, ettei ole lainkaan pihi. Enkä minä itse ole myöskään ollut mikään shoppailija koskaan, vaikka olemme suht varakkaita. Jos rahankäyttö olisi hyvin erilaista, niin suhteessa olisi varmaan tullut ongelmia.

Näin myös meillä.

Minun rahoillani vapaa-aikana syötäisiin korkeintaan pikaruokaa ja lomalla käytäisiin Tallinnassa. Miehen tulotaso on moninkertainen, joten käytännössä hänen rahoillaan tehdään kaikki. Emme me mitään rikasta elämää elä, mutta minulla ei olisi varaa yhteenkään ravintolaillalliseen tai mihinkään matkoihin. Lääkärissä käymme yksityisellä, joten sekin menee miehen rahoista. Yhteistä perhettä tässä kuitenkin pyöritetään eikä minun matalapalkkaisuuteni siinä näy. Kaiken laitan yhteiseen hyvään.

Vierailija kirjoitti:

En ole missään muualla kuin tällä palstalla tavannut naisia, joille on niin tärkeää saada matkoja ja tavaroita miehensä maksamana. Kuvittelin että tasa-arvo olisi saanut kaikki naiset hankkimaan vähän itsekunnioitusta, mutta palstalla eletään 50-luvulla.

Uskotko kaiken, mitä anonyymilla palstalla kirjoitetaan? Itse en edes tunne pariskuntia, joilla olisi "15-kertainen tuloero", lähes kaikki tuttavani ovat jotakuinkin keskiluokkaa 2500-4500 tuloilla. En tiedä yhtäkään naista, joka olisi kotirouvana.

Itse en edes tiedä puolisoni tuloja (kerroin jo edellä, että on yrittäjä ja hänellä on passiivista tuloa), meillä on erilliset rahat ja yhteiset menot maksetaan puoliksi.

maksa sä mun matkat, kun haluun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kotirouva eli ei lainkaan tuloja. Meillä on yhteiset rahat olleet aina eli tuollaisia ei tartte miettiä. Vähän kurjalta kyllä kuulostaa, olen pahoillani :(   

Mieheni on siitä ihana ollut aina, ettei ole lainkaan pihi. Enkä minä itse ole myöskään ollut mikään shoppailija koskaan, vaikka olemme suht varakkaita. Jos rahankäyttö olisi hyvin erilaista, niin suhteessa olisi varmaan tullut ongelmia.

Näin myös meillä.

voisko kotirouvat hankkii tulojakin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kotirouva eli ei lainkaan tuloja. Meillä on yhteiset rahat olleet aina eli tuollaisia ei tartte miettiä. Vähän kurjalta kyllä kuulostaa, olen pahoillani :(   

Mieheni on siitä ihana ollut aina, ettei ole lainkaan pihi. Enkä minä itse ole myöskään ollut mikään shoppailija koskaan, vaikka olemme suht varakkaita. Jos rahankäyttö olisi hyvin erilaista, niin suhteessa olisi varmaan tullut ongelmia.

Näin myös meillä.

voisko kotirouvat hankkii tulojakin?

Tietenkin voi menemällä ansiotyöhön, mutta sitten ei olisi enää kotirouva. Tai voi alkaa yrittäjäksi, ja silloin olisi yrittäjä.