Onko palkkasi huomattavasti pienempi kuin puolisollasi? Miten matkustelette?

Mies tienaa enemmän, mutta matkustellaan silti silloin kun miehellä on varaa - mulla olisi useamminkin. Hän käyttää rahojaan esim. autoon (mulla ei oo edes ajokorttia, pyöräilen töihin) ja syö joka arkipäivä lounaan ulkona.

Mikään luksusmatkailu tosin ei oo meidän juttu, enemmän kiinnostaa uusien paikkojen näkeminen.

Olen tienannut enemmän, yhtäpaljon ja vähemmän kuin puolisoni. Tällä hetkellä eläkkeeni on vain 29% perheemme nettotuloista. 

Meillä on silti ollut aina 1 ja sama elintaso kaikilla. Matkustamme miten mieli tekee. 

Yhteiset rahat 26v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hotelli ja matkakohde valitaan sen mukaan mihin molemmilla sillä hetkellä on varaa. En tykkää olla elätettävänä.

Mutta eikö puolisoasi harmita, jos hänellä jää iso osa maailmaa näkemättä kun sinulla ei ole varaa kaukomatkoihin? Vai meneekö hän yksin tai jonkun toisen kanssa?

Ei harmita. Ei hän syyllistä minua siitä että en tienaa aina yhtä paljon ja että en halua olla elätti. Menemme silloin kun minulla on enemmän rahaa. Jää sinunkin puolisollasi elämästä kokematta yhtä sun toista, kun sinulta puuttuu joitakin ominaisuuksia tai taitoja. Harmittaako se puolisoasi?

Jos puolisoni on jääräpäinen asiassa, mikä olisi ratkaistavissa, niin kyllä harmittaa ja vietävästi.

Jos puolisoltani puuttuu ominaisuuksia tai taitoja, niin ei harmita.

Sinun käytöksesi kuuluu ekaan kategoriaan. Jos istut pyörätuolissa, niin se kuuluu toiseen kategoriaan.

Olet ilmeisesti hankala persoona: minua ei saa kukaan auttaa!.

Eri

Olen jo aika tottunut siihen että kun kerron että en halua muiden elättävän minua, löytyy erittäin nopeasti joku joka raivostuu ja alkaa haukkua minua. Koskee sitä että en halua puolison elättävän, sitä että en kerjää rahaa vanhemmilta ja sitä kun teen jotakin työllistymisen eteen jos olen työtön. Osalle ihmisistä tuntuu olevan punainen vaate. Jokin ongelma teillä selvästi on.

Minusta on ihan hyvä, että elät omillasi, mutta jos puoliso haluaa maksaa loman, niin on silkkaa jääräpäisyyttä kieltäytä. Lahjasta ei sovi kieltäyä, ellei tietoisesti halua loukata lahjan antajaa.

Eri asia tietty, jos puoliso ei edes halua maksaa sinulle mitään.

Sama

Minusta olisi ihan hyvä, jos et nimittelisi keskustelupalstalla muita ihmisiä "hankalaksi persoonaksi" siksi että sinulla on eri näkemys. Se ei ole rakentavaa keskustelua, vaikka palstan taso tietenkin on matala.

Pyydän anteeksi. Mutta minun mielestäni jääräpäinen ihminen on hankala persoona. Vrt. Mielen joustavuus ja tilanteisiin sopeutuminen tekee ihmisestä helpon.

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellinen kysymys. Meillä on yhteiset rahat jotka käytetään yhdessä. Matkat suunnitellaan yhdessä siten miten niihin on varaa.

Monella on näin. Eron jälkeen nainen (kyllä, yleensä se on nainen) havahtuu siihen, että enää ei ole rahaa mihinkään eikä oikein ymmärrä, että siihen asti tuli elettyä miehen maksamaa elämää. Harvassa on ne naiset, jotka suoraselkäisesti ilmoittavat maksavansa omat kulunsa. Tasa-arvo Suomessa on sitä, että miehen tulot jaetaan tasapuolisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellinen kysymys. Meillä on yhteiset rahat jotka käytetään yhdessä. Matkat suunnitellaan yhdessä siten miten niihin on varaa.

Monella on näin. Eron jälkeen nainen (kyllä, yleensä se on nainen) havahtuu siihen, että enää ei ole rahaa mihinkään eikä oikein ymmärrä, että siihen asti tuli elettyä miehen maksamaa elämää. Harvassa on ne naiset, jotka suoraselkäisesti ilmoittavat maksavansa omat kulunsa. Tasa-arvo Suomessa on sitä, että miehen tulot jaetaan tasapuolisesti.

Tasa-arvo on sitä, että koko potti jaetaan tasan.

Se ei ole tasa-arvoa, että vessa pestään vuorotellen ja imuroidaan vuorotellen. Tasa-arvoa ei ole se, että maitolitrasta molemmat maksavat saman verran.

Vaan kaikki pistetään yhteen potiin, ja se potti kuuluu mennä tasan sen mukaan, mikä on kullekin mieluisinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hotelli ja matkakohde valitaan sen mukaan mihin molemmilla sillä hetkellä on varaa. En tykkää olla elätettävänä.

Mutta eikö puolisoasi harmita, jos hänellä jää iso osa maailmaa näkemättä kun sinulla ei ole varaa kaukomatkoihin? Vai meneekö hän yksin tai jonkun toisen kanssa?

Ei harmita. Ei hän syyllistä minua siitä että en tienaa aina yhtä paljon ja että en halua olla elätti. Menemme silloin kun minulla on enemmän rahaa. Jää sinunkin puolisollasi elämästä kokematta yhtä sun toista, kun sinulta puuttuu joitakin ominaisuuksia tai taitoja. Harmittaako se puolisoasi?

Jos puolisoni on jääräpäinen asiassa, mikä olisi ratkaistavissa, niin kyllä harmittaa ja vietävästi.

Jos puolisoltani puuttuu ominaisuuksia tai taitoja, niin ei harmita.

Sinun käytöksesi kuuluu ekaan kategoriaan. Jos istut pyörätuolissa, niin se kuuluu toiseen kategoriaan.

Olet ilmeisesti hankala persoona: minua ei saa kukaan auttaa!.

Eri

Olen jo aika tottunut siihen että kun kerron että en halua muiden elättävän minua, löytyy erittäin nopeasti joku joka raivostuu ja alkaa haukkua minua. Koskee sitä että en halua puolison elättävän, sitä että en kerjää rahaa vanhemmilta ja sitä kun teen jotakin työllistymisen eteen jos olen työtön. Osalle ihmisistä tuntuu olevan punainen vaate. Jokin ongelma teillä selvästi on.

Minusta on ihan hyvä, että elät omillasi, mutta jos puoliso haluaa maksaa loman, niin on silkkaa jääräpäisyyttä kieltäytä. Lahjasta ei sovi kieltäyä, ellei tietoisesti halua loukata lahjan antajaa.

Eri asia tietty, jos puoliso ei edes halua maksaa sinulle mitään.

Sama

Minusta olisi ihan hyvä, jos et nimittelisi keskustelupalstalla muita ihmisiä "hankalaksi persoonaksi" siksi että sinulla on eri näkemys. Se ei ole rakentavaa keskustelua, vaikka palstan taso tietenkin on matala.

Pyydän anteeksi. Mutta minun mielestäni jääräpäinen ihminen on hankala persoona. Vrt. Mielen joustavuus ja tilanteisiin sopeutuminen tekee ihmisestä helpon.

Pyydät anteeksi hankalaksi persoonaksi nimittelyä ja sitten nimittelet jääräpääksi. Aivan.

Miten olisi jos itse osoittaisit mielen joustavuutta sen verran, että et hyökkäisi toisen ihmisen persoonaa vastaan, vaikka jonkun parisuhteessa on asiat järjestetty tavalla jota et hyväksy?

Vierailija kirjoitti:

Niin siis, kysyn tätä siksi, koska palstalla käydään keskustelua, että Suomessa on perheitä, joiden sisällä eletään kahta elintasoa, Me Naisissa on juttukin siitä.

Mietin, että miten matkustellessa, jossa viikon, pari sisällä tämä elintasoero tulee hyvin selvästi esiin.

Meillä on iso tuloero, mutta rahat yhteiset. Mieheni ei ikinä haluaisi, että minä yöpyisin jossain retkeilymajan makuusalissa, johon varani riittäisivät. AP

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä perheen sisäistä elintasoeroa, vallankin jos on vielä lapsia mukana.

Meillä minä tienaan huomattavasti miestäni enemmän, eikä meillä ole yhteisiä rahoja. Pidän ihan itsestään selvänä, että mikäli minä haluan jotain sellaista yhteistä, johon miehellä ei ole varaa, silloin minä maksan enemmän. Eli kärjistäen esim. tuon matkailun kohdalla, miehellä on varaa matkaan X, mutta minä haluan paremman matkan Y, joten minä kustannan X ja Y matkojen erotuksen.

Eihän tuo nyt tietenkään arkielämässä ihan noin tiukkana toteudu, eli ei me mitään erotuksia laskimella täällä veivata. Idea kuitenkin tuli varmasti selväksi :)

Mies tienaa huomattavasti minua enemmän ja maksaa matkat yms. Muuten ei käytäis missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hotelli ja matkakohde valitaan sen mukaan mihin molemmilla sillä hetkellä on varaa. En tykkää olla elätettävänä.

Mutta eikö puolisoasi harmita, jos hänellä jää iso osa maailmaa näkemättä kun sinulla ei ole varaa kaukomatkoihin? Vai meneekö hän yksin tai jonkun toisen kanssa?

Ei harmita. Ei hän syyllistä minua siitä että en tienaa aina yhtä paljon ja että en halua olla elätti. Menemme silloin kun minulla on enemmän rahaa. Jää sinunkin puolisollasi elämästä kokematta yhtä sun toista, kun sinulta puuttuu joitakin ominaisuuksia tai taitoja. Harmittaako se puolisoasi?

Jos puolisoni on jääräpäinen asiassa, mikä olisi ratkaistavissa, niin kyllä harmittaa ja vietävästi.

Jos puolisoltani puuttuu ominaisuuksia tai taitoja, niin ei harmita.

Sinun käytöksesi kuuluu ekaan kategoriaan. Jos istut pyörätuolissa, niin se kuuluu toiseen kategoriaan.

Olet ilmeisesti hankala persoona: minua ei saa kukaan auttaa!.

Eri

Olen jo aika tottunut siihen että kun kerron että en halua muiden elättävän minua, löytyy erittäin nopeasti joku joka raivostuu ja alkaa haukkua minua. Koskee sitä että en halua puolison elättävän, sitä että en kerjää rahaa vanhemmilta ja sitä kun teen jotakin työllistymisen eteen jos olen työtön. Osalle ihmisistä tuntuu olevan punainen vaate. Jokin ongelma teillä selvästi on.

Minusta on ihan hyvä, että elät omillasi, mutta jos puoliso haluaa maksaa loman, niin on silkkaa jääräpäisyyttä kieltäytä. Lahjasta ei sovi kieltäyä, ellei tietoisesti halua loukata lahjan antajaa.

Eri asia tietty, jos puoliso ei edes halua maksaa sinulle mitään.

Sama

Minusta olisi ihan hyvä, jos et nimittelisi keskustelupalstalla muita ihmisiä "hankalaksi persoonaksi" siksi että sinulla on eri näkemys. Se ei ole rakentavaa keskustelua, vaikka palstan taso tietenkin on matala.

Pyydän anteeksi. Mutta minun mielestäni jääräpäinen ihminen on hankala persoona. Vrt. Mielen joustavuus ja tilanteisiin sopeutuminen tekee ihmisestä helpon.

Pyydät anteeksi hankalaksi persoonaksi nimittelyä ja sitten nimittelet jääräpääksi. Aivan.

Miten olisi jos itse osoittaisit mielen joustavuutta sen verran, että et hyökkäisi toisen ihmisen persoonaa vastaan, vaikka jonkun parisuhteessa on asiat järjestetty tavalla jota et hyväksy?

Pyysin anteeksi sitä, että nimittelin sinua.

Sen jälkeen perustelin näkemykseni, miksi ajattelin niin kuin ajattelin. Enkö olisi saanut perustella, miksi ajattelin näin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellinen kysymys. Meillä on yhteiset rahat jotka käytetään yhdessä. Matkat suunnitellaan yhdessä siten miten niihin on varaa.

Monella on näin. Eron jälkeen nainen (kyllä, yleensä se on nainen) havahtuu siihen, että enää ei ole rahaa mihinkään eikä oikein ymmärrä, että siihen asti tuli elettyä miehen maksamaa elämää. Harvassa on ne naiset, jotka suoraselkäisesti ilmoittavat maksavansa omat kulunsa. Tasa-arvo Suomessa on sitä, että miehen tulot jaetaan tasapuolisesti.

Minä olen niitä jotka maksavat kulunsa ja kuten ehkä huomasit, sain heti jonkun kimppuuni haukkumaan hankalaksi persoonaksi. Kyllä meitä "hankalia persoonia" on paljonkin, mutta saamme palstalla niin paljon vihaa niskaamme äänekkäältä vähemmistöltä, että monet ovat mieluummin hiljaa.

Itsekin olen hyväpalkkainen, mutta mieheni tienaa minua noin nelinkertaisesti enemmän. Kaikki omaisuus ja rahat on yhteisiä ja hoidetaan kulut miten sattuu, mies toki maksaa minua enemmän. Mies panostaa tekniikkaan ja autoihin, minä kotiin, vaatetukseen ym. Rahasta meillä ei ikinä tule kinaa vaikka muista pikku-jutuista saatetaan välillä vähän vääntääkin. Meillä ei myöskään ole avioehtoa. Olemme olleet yhdessä köyhistä opiskeluajoista alkaen. Tilanne voisi olla eri jos tutustuttaessa toisen varallisuustilanne tai tulot olisi ollut selkeästi toista paremmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellinen kysymys. Meillä on yhteiset rahat jotka käytetään yhdessä. Matkat suunnitellaan yhdessä siten miten niihin on varaa.

Monella on näin. Eron jälkeen nainen (kyllä, yleensä se on nainen) havahtuu siihen, että enää ei ole rahaa mihinkään eikä oikein ymmärrä, että siihen asti tuli elettyä miehen maksamaa elämää. Harvassa on ne naiset, jotka suoraselkäisesti ilmoittavat maksavansa omat kulunsa. Tasa-arvo Suomessa on sitä, että miehen tulot jaetaan tasapuolisesti.

Tasa-arvo on sitä, että koko potti jaetaan tasan.

Se ei ole tasa-arvoa, että vessa pestään vuorotellen ja imuroidaan vuorotellen. Tasa-arvoa ei ole se, että maitolitrasta molemmat maksavat saman verran.

Vaan kaikki pistetään yhteen potiin, ja se potti kuuluu mennä tasan sen mukaan, mikä on kullekin mieluisinta.

Eli kun toiselle on mieluisinta olla kotona tekemättä mitään, niin toiselle on sitten oltava mieluisinta siivous, pyykinpesu, rahantienaaminen ja lastenhoito, jotta tasa-arvo toteutuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellinen kysymys. Meillä on yhteiset rahat jotka käytetään yhdessä. Matkat suunnitellaan yhdessä siten miten niihin on varaa.

Monella on näin. Eron jälkeen nainen (kyllä, yleensä se on nainen) havahtuu siihen, että enää ei ole rahaa mihinkään eikä oikein ymmärrä, että siihen asti tuli elettyä miehen maksamaa elämää. Harvassa on ne naiset, jotka suoraselkäisesti ilmoittavat maksavansa omat kulunsa. Tasa-arvo Suomessa on sitä, että miehen tulot jaetaan tasapuolisesti.

Minä olen niitä jotka maksavat kulunsa ja kuten ehkä huomasit, sain heti jonkun kimppuuni haukkumaan hankalaksi persoonaksi. Kyllä meitä "hankalia persoonia" on paljonkin, mutta saamme palstalla niin paljon vihaa niskaamme äänekkäältä vähemmistöltä, että monet ovat mieluummin hiljaa.

Minä olen jo kahdesti perustellut, miksi kutsuin häntä hankalaksi. Suurin syy on se, että lahjasta kieltäytyminen on loukkaavaa. Eli jos mies haluaa ostaa matkan lahjaksi, niin ihminen, joka ei lahjaa suostu ottamaan vastaan, on hankala.

On paljon pienemmät. Maksan oman matkan ja mies lasten ja omansa. Ei ole ollut ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Niin siis, kysyn tätä siksi, koska palstalla käydään keskustelua, että Suomessa on perheitä, joiden sisällä eletään kahta elintasoa, Me Naisissa on juttukin siitä.

Mietin, että miten matkustellessa, jossa viikon, pari sisällä tämä elintasoero tulee hyvin selvästi esiin.

Meillä on iso tuloero, mutta rahat yhteiset. Mieheni ei ikinä haluaisi, että minä yöpyisin jossain retkeilymajan makuusalissa, johon varani riittäisivät. AP

Miksi niin usein nainen olettaa, että miehen on elätettävä hänet? Jos ei ole varaa yöpyä hotellissa, niin sitten ei yövy hotellissa ja opettelee elämään elämäänsä omien tulojensa rajoissa. Parempituloinen puoliso voi - jos haluaa - maksaa loistoloman, mutta se ei ole mikään subjektiivinen oikeus.

Minua ihmetyttää näissä jutuissa se, että avioliittolain mukaan kumpikin osallistuu perheen elatukseen kykynsä mukaan. Erittäin harvoin muistutetaan, että jos toinen ei kykene osallistumaan taloudellisesti, niin hän voisi tehdä enemmän kotitöitä. Ei käy, elatus katsotaan siten, että parempituloisen tulee tehdä suurin osa kotitöistä, koska hän maksaa suurimman osan menoistakin.

Tunnen myötähäpeää aina kun nainen kehuskelee perhematkoilla, jotka on maksettu yhteisistä eli miehen tienaamista rahoista. Onlyfans perheen sisällä toimii juuri noin.

Vierailija kirjoitti:

Olen kotirouva eli ei lainkaan tuloja. Meillä on yhteiset rahat olleet aina eli tuollaisia ei tartte miettiä. Vähän kurjalta kyllä kuulostaa, olen pahoillani :(   

Mieheni on siitä ihana ollut aina, ettei ole lainkaan pihi. Enkä minä itse ole myöskään ollut mikään shoppailija koskaan, vaikka olemme suht varakkaita. Jos rahankäyttö olisi hyvin erilaista, niin suhteessa olisi varmaan tullut ongelmia.

Samoin minulla. Meillä on hyvin samankaltaiset rahankäyttötavat, joten rahasta ei ole tarvinnut riidellä. Meillä molemmilla on henkilökohtainen rahantarve hyvin pieni, mutta yhteisiin asioihin saatetaan herkemmin käyttää rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellinen kysymys. Meillä on yhteiset rahat jotka käytetään yhdessä. Matkat suunnitellaan yhdessä siten miten niihin on varaa.

Monella on näin. Eron jälkeen nainen (kyllä, yleensä se on nainen) havahtuu siihen, että enää ei ole rahaa mihinkään eikä oikein ymmärrä, että siihen asti tuli elettyä miehen maksamaa elämää. Harvassa on ne naiset, jotka suoraselkäisesti ilmoittavat maksavansa omat kulunsa. Tasa-arvo Suomessa on sitä, että miehen tulot jaetaan tasapuolisesti.

Tasa-arvo on sitä, että koko potti jaetaan tasan.

Se ei ole tasa-arvoa, että vessa pestään vuorotellen ja imuroidaan vuorotellen. Tasa-arvoa ei ole se, että maitolitrasta molemmat maksavat saman verran.

Vaan kaikki pistetään yhteen potiin, ja se potti kuuluu mennä tasan sen mukaan, mikä on kullekin mieluisinta.

Eli kun toiselle on mieluisinta olla kotona tekemättä mitään, niin toiselle on sitten oltava mieluisinta siivous, pyykinpesu, rahantienaaminen ja lastenhoito, jotta tasa-arvo toteutuu?

Ei, vaan molemmat tekevät osansa. Jos toinen haluaa pestä vessoja, niin hän saa pestä vessat joka päivä. Sen toisen on sitten tehtävä muuta, mutta ei hänen tarvitse pestä vessoja myös ollakseen tasa-arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen hyväpalkkainen, mutta mieheni tienaa minua noin nelinkertaisesti enemmän. Kaikki omaisuus ja rahat on yhteisiä ja hoidetaan kulut miten sattuu, mies toki maksaa minua enemmän. Mies panostaa tekniikkaan ja autoihin, minä kotiin, vaatetukseen ym. Rahasta meillä ei ikinä tule kinaa vaikka muista pikku-jutuista saatetaan välillä vähän vääntääkin. Meillä ei myöskään ole avioehtoa. Olemme olleet yhdessä köyhistä opiskeluajoista alkaen. Tilanne voisi olla eri jos tutustuttaessa toisen varallisuustilanne tai tulot olisi ollut selkeästi toista paremmat.

Miten verottaja on suhtautunut siihen, että saat mieheltä vuosittain kalliita lahjoja, jos omaisuus on yhteistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen hyväpalkkainen, mutta mieheni tienaa minua noin nelinkertaisesti enemmän. Kaikki omaisuus ja rahat on yhteisiä ja hoidetaan kulut miten sattuu, mies toki maksaa minua enemmän. Mies panostaa tekniikkaan ja autoihin, minä kotiin, vaatetukseen ym. Rahasta meillä ei ikinä tule kinaa vaikka muista pikku-jutuista saatetaan välillä vähän vääntääkin. Meillä ei myöskään ole avioehtoa. Olemme olleet yhdessä köyhistä opiskeluajoista alkaen. Tilanne voisi olla eri jos tutustuttaessa toisen varallisuustilanne tai tulot olisi ollut selkeästi toista paremmat.

Miten verottaja on suhtautunut siihen, että saat mieheltä vuosittain kalliita lahjoja, jos omaisuus on yhteistä?

Mistä lähtien verottaja on ollut kiinnostunut avioliiton sisäisistä rahoista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellinen kysymys. Meillä on yhteiset rahat jotka käytetään yhdessä. Matkat suunnitellaan yhdessä siten miten niihin on varaa.

Monella on näin. Eron jälkeen nainen (kyllä, yleensä se on nainen) havahtuu siihen, että enää ei ole rahaa mihinkään eikä oikein ymmärrä, että siihen asti tuli elettyä miehen maksamaa elämää. Harvassa on ne naiset, jotka suoraselkäisesti ilmoittavat maksavansa omat kulunsa. Tasa-arvo Suomessa on sitä, että miehen tulot jaetaan tasapuolisesti.

Tasa-arvo on sitä, että koko potti jaetaan tasan.

Se ei ole tasa-arvoa, että vessa pestään vuorotellen ja imuroidaan vuorotellen. Tasa-arvoa ei ole se, että maitolitrasta molemmat maksavat saman verran.

Vaan kaikki pistetään yhteen potiin, ja se potti kuuluu mennä tasan sen mukaan, mikä on kullekin mieluisinta.

Eli kun toiselle on mieluisinta olla kotona tekemättä mitään, niin toiselle on sitten oltava mieluisinta siivous, pyykinpesu, rahantienaaminen ja lastenhoito, jotta tasa-arvo toteutuu?

Ei, vaan molemmat tekevät osansa. Jos toinen haluaa pestä vessoja, niin hän saa pestä vessat joka päivä. Sen toisen on sitten tehtävä muuta, mutta ei hänen tarvitse pestä vessoja myös ollakseen tasa-arvoinen.

Siis äsken potti meni tasan sen mukaan, mikä on kullekin mieluisinta ja nyt se ei menekään niin! Entä jos kumpikaan ei halua pestä vessoja? Tai käydä töissä?