Lue keskustelun säännöt.
Onko palkkasi huomattavasti pienempi kuin puolisollasi? Miten matkustelette?
10.08.2022 |
Onko sinulla varaa hotelliin, jossa puolisosi haluaa majoittua? Tai käydä syömässä iltaisin hyvin? Käydä retkillä jne. Miten toimitte? Matkusteleeko puolisosi myös ilman sinua ja silloin enemmän luksusmatkoja kuin kanssasi?
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis, kysyn tätä siksi, koska palstalla käydään keskustelua, että Suomessa on perheitä, joiden sisällä eletään kahta elintasoa, Me Naisissa on juttukin siitä.
Mietin, että miten matkustellessa, jossa viikon, pari sisällä tämä elintasoero tulee hyvin selvästi esiin.
Meillä on iso tuloero, mutta rahat yhteiset. Mieheni ei ikinä haluaisi, että minä yöpyisin jossain retkeilymajan makuusalissa, johon varani riittäisivät. APMiksi niin usein nainen olettaa, että miehen on elätettävä hänet? Jos ei ole varaa yöpyä hotellissa, niin sitten ei yövy hotellissa ja opettelee elämään elämäänsä omien tulojensa rajoissa. Parempituloinen puoliso voi - jos haluaa - maksaa loistoloman, mutta se ei ole mikään subjektiivinen oikeus.
Minua ihmetyttää näissä jutuissa se, että avioliittolain mukaan kumpikin osallistuu perheen elatukseen kykynsä mukaan. Erittäin harvoin muistutetaan, että jos toinen ei kykene osallistumaan taloudellisesti, niin hän voisi tehdä enemmän kotitöitä. Ei käy, elatus katsotaan siten, että parempituloisen tulee tehdä suurin osa kotitöistä, koska hän maksaa suurimman osan menoistakin.
Tunnen myötähäpeää aina kun nainen kehuskelee perhematkoilla, jotka on maksettu yhteisistä eli miehen tienaamista rahoista. Onlyfans perheen sisällä toimii juuri noin.
Sovitaanko, että kun olet ensin 30 vuotta jakanut elämäsi toisen ihmisen kanssa, ilot ja surut, lasten syntymät, vanhempien kuolemat, välillä toinen tienaten enemmän, välillä toinen, toinen kantanut sinun lapsiasi kehossaan vuosia, imettänyt sinun lapsiasi vuosia, ja kerro sitten, ymmärrätkö, mitä on perhe. Näin pitkään naimisissa olleen näkökulmasta nuo tuollaiset kirjoitukset kertovat lähinnä omalla surullisella tavallaan, miten vähän kirjoittaja on kokenut rakkautta elämässään. Hänelle parisuhde on seksiä ja rahaa.
No tässä on nyt yhteistä taivalta miehen kanssa eletty 33 vuotta siten, että meillä ei ole ollut yhteisiä rahoja eikä yhteistä omaisuutta, mutta lapset on yhteisiä. En ole ennättänyt kantamaan lapsia kehossani vuosia, 2 raskautta kun ei kestä 18 kuukautta pitempään enkä imettänyt vuosia, muistelen, että yhteensä 7 kk riitti hyvin. Ymmärrän varsin hyvin mikä on perhe, koska tässä vaiheessa on jo ehtinyt näkemään, miten yhteisten rahojen perheet on eronneet ja monet ovat toisella kierroksella. Yleensä vaimot on jääneet katkerina vellomaan siihen suruun, että menettivät omakotitalon, auton, matkat jne. aivan kuin ne olisivat olleet jotain heille kuuluvaan sen sijaan että miettisivät, mihin heillä itsellään oikeasti oli varaa ja minkä saivat, koska puoliso oli opiskellut ja kävi töissä.
Minä en ole koskaan sotkenut rahaa ja rakkautta keskenään. Jos sinä katsot, että en ole kokenut rakkautta, koska mielestäni miehen ei tarvitse minua elättää, niin minä puolestani katson, että puolisosi on kokenut maksettua rakkautta. Jos sinulle rakkautta on se, että mies maksaa hotelliyön, niin minulle rakkautta on katsella yhdessä rannalla auringonnousua. Toisella meistä on hyötysuhde.
No, minä olen ollut kolme vuotta raskaana, neljä vuotta olen imettänyt. Olen tienannut vuosia enemmän kuin mies, mies vuosia enemmän kuin minä. Molemmilla on myös runsaasti omista suvuistaan eteenpäin siirrettyä varallisuutta. Minun vanhempani aloittivat ensin, eli ensiasuntomme oli osin vanhempieni rahoittama. Samoin elätin miestäni, kun hän opiskeli uutta tutkintoa. Väitätkö, että niinä aikoina mieheni antoi minulle maksettua rakkautta? En edes halua ymmärtää ajatteluasi.
Ja jos eroaisimme, ei kumpikaan meistä jäisi kovin heikoille, omaisuutta riittää molemmille, ja molemmilla on keskimääräistä parempi palkka. En tiedä, missä maailmassa elät, jossa naiset eivät kykene tienaamaan ihan siinä missä miehetkin. Ja silti pitää yhteisiä rahoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen hyväpalkkainen, mutta mieheni tienaa minua noin nelinkertaisesti enemmän. Kaikki omaisuus ja rahat on yhteisiä ja hoidetaan kulut miten sattuu, mies toki maksaa minua enemmän. Mies panostaa tekniikkaan ja autoihin, minä kotiin, vaatetukseen ym. Rahasta meillä ei ikinä tule kinaa vaikka muista pikku-jutuista saatetaan välillä vähän vääntääkin. Meillä ei myöskään ole avioehtoa. Olemme olleet yhdessä köyhistä opiskeluajoista alkaen. Tilanne voisi olla eri jos tutustuttaessa toisen varallisuustilanne tai tulot olisi ollut selkeästi toista paremmat.
Miten verottaja on suhtautunut siihen, että saat mieheltä vuosittain kalliita lahjoja, jos omaisuus on yhteistä?
Mistä lähtien verottaja on ollut kiinnostunut avioliiton sisäisistä rahoista?
Ainahan se on ollut kiinnostunut tästä, koska avioliitossa omaisuus ei ole automaattisesti yhteistä. Jos parempituloinen ostaa huonompituloiselle auton, siitä pitää maksaa lahjaveroa. Avio-oikeus toisen omaisuuteen tulee voimaan vasta liiton päättyessä, siihen asti verottajaa kiinnostaa se, kuka on todellinen maksaja.
No ei todellakaan verottajaa kiinnosta. En todellakaan usko, että löydätte koskaan sellaista todellista esimerkkiä, missä verottaja olisi sekaantunut avioparin sisäisiin raha-asioihin.
Kyllä sieltä kyselyä tulee, jos toinen on tuloton ja ostetaan yhteiseksi vaikka 300 000 euron arvoinen asunto ja laina on vain toisen nimissä.
Tuolla on esimerkkejä:
https://www.vero.fi/henkiloasiakkaat/omaisuus/lahja/milloin-pit%C3%A4%C…
Eihän tuo ole mikään esimerkki siitä, että oikeasti kysellään. Enkä usko, että kysellään. Aika monenlaista kuviota ihmisillä on, eikä koskaan ole tietämissäni tapauksissa kukaan mitään ihmetellyt.
Mies matkusti yksin, kun olin kotiäiti, tai otti kyllä joskus jonkun lapsista mukaan. Kerran mies lähti viikon matkalle etelään ja ilmoitti viikon jälkeen olevansa vielä toisenkin viikon. Nuorin lapsista oli silloin vuoden ikäinen. Mulla ei ollut varaa matkustaa saati sitten niin, että olisi koko perheenä matkustettu. Nyt ollaan jo eläkkeellä ja miehellä tietysti paljon isompi eläke kuin mulla. Kaikki yhteiset menot laitetaan puoliksi, sentilleen. Näin tasa-arvoista meillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis, kysyn tätä siksi, koska palstalla käydään keskustelua, että Suomessa on perheitä, joiden sisällä eletään kahta elintasoa, Me Naisissa on juttukin siitä.
Mietin, että miten matkustellessa, jossa viikon, pari sisällä tämä elintasoero tulee hyvin selvästi esiin.
Meillä on iso tuloero, mutta rahat yhteiset. Mieheni ei ikinä haluaisi, että minä yöpyisin jossain retkeilymajan makuusalissa, johon varani riittäisivät. APMun veli tienasi 4x sen, mitä vaimonsa. Koska rahasta tuli ongelmia jo ennen avioliittoa, veli vähensi työmääränsä alle puoleen, jotta vaimo olisi onnellinen, kun molemmat tienaavat yhtä paljon. No ei ollut, koska oletti, että avioliittoa edeltänyt taloudellinen hemmottelu olisi jatkunut. Ei jatkunut, koska "veli pakoili vastuutaan harrastuksiin", kuten ex-käly totesi. Mitä ihmeen vastuuta, molemmat kävi töissä ja tienasi noin 1700 e/kk.
Typerää mennä naimisiin ihmisen kanssa, jota ei alunperinkään kunnioita. Tottakai silloin avioliitto päättyy eroon.
Siis tarkoitatko, että tuo mies ei kunnioittanut vaimoaan, koska ei enää tienannut yhtä paljon kuin ennen? Et kai tosissasi ajattele niin, että miehelle kuuluu elatus?
Rahasta tuli ongelmia, joten mies vähensi työmääräänsä.. minusta harvinaisen passiivis-aggressiivinen ratkaisu. Olisi mieluummin etsinyt hyvätuloisen puolison, jos ei halua elättää. Sekin on helposti mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Mies matkusti yksin, kun olin kotiäiti, tai otti kyllä joskus jonkun lapsista mukaan. Kerran mies lähti viikon matkalle etelään ja ilmoitti viikon jälkeen olevansa vielä toisenkin viikon. Nuorin lapsista oli silloin vuoden ikäinen. Mulla ei ollut varaa matkustaa saati sitten niin, että olisi koko perheenä matkustettu. Nyt ollaan jo eläkkeellä ja miehellä tietysti paljon isompi eläke kuin mulla. Kaikki yhteiset menot laitetaan puoliksi, sentilleen. Näin tasa-arvoista meillä.
Ihan järkyttävää. Oliko mies muuten jotenkin mukava?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies matkusti yksin, kun olin kotiäiti, tai otti kyllä joskus jonkun lapsista mukaan. Kerran mies lähti viikon matkalle etelään ja ilmoitti viikon jälkeen olevansa vielä toisenkin viikon. Nuorin lapsista oli silloin vuoden ikäinen. Mulla ei ollut varaa matkustaa saati sitten niin, että olisi koko perheenä matkustettu. Nyt ollaan jo eläkkeellä ja miehellä tietysti paljon isompi eläke kuin mulla. Kaikki yhteiset menot laitetaan puoliksi, sentilleen. Näin tasa-arvoista meillä.
Mitkä ominaisuudet miehessäsi saa sinut rakastamaan häntä niin paljon, että olette eläkkeelle asti pysyneet yhdessä?
"Olen kotirouva eikä minulla ole lainkaan tuloja" kuului jonkun lause täällä. Tuon lauseen lukiessa tuntui kuin olisi siirtynyt aikakoneella 70v. taaksepäin. Miten joku voi vielä tänä päivänä elää noin. Missä on oma ammatti-identiteetti, ylpeys omasta työstä ja itse tienatuista rahoista.
Yleensä nämä naiset pätevät miehensä ammatin kautta tyyliin "arkkitehtimieheni, insinöörimieheni, lääkärimieheni". Säälittävää ja surullista. He ovat ikäänkuin statisteja omassa elämässään. Pala miehen kylkiluuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on perinteinen parisuhde. Mies tienaa rahat ja minä hoidan kotia osa-aikatyön ohessa. Omista rahoista en pystyisi lomia maksamaan, joten ne hoidetaan yhteistililtä, johon mies pistää huomattavasti enemmän rahaa kuin minä. Varmasti inhottava järjestely monen mielestä. Minun pitäisi luoda uraa tukka siniseksi värjättynä ja perse paljaana ilman miestä ja lapsia. Meillä on kuitenkin toiminut kivasti tämä nykyinen järjestely :)
Mitään muuta et sitten keksi osa-aikatyön ja miehen rahoilla elämisen vaihtoehdoksi kuin onlyfans-uran. Toivottavasti et ole tosissasi 😂
Meillä on näin. Mieheni haluaa kustantaa minulle matkoja lahjaksi. Maksan sen minkä pystyn, mutta 50-50 jakoon mulla ei olisi varaa. Miehelläni on kallis maku. Ravintolassa hän tilaa 100€ viinipullon. Itse en ikinä kuuna päivänä tekisi niin.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies tienasi aiemmin selvästi enemmän, nyt tilanne on tasoittunut. Minä maksan aina matkat, vaikka olen pienituloinen. Osaan säästää.
Peruspalkka suurempi kuin miehelläni. Mies ja kuitenkin lisiä. Yhteiset rahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksan matkojen peruskustannuksista 2/3 ja ravintolakäynnit. Palkkani on nettona noin 3-4x vaimon palkka. Itse ehdotin tota alunperin ja hänelle sopi. Yleensä kysyy kyllä onko varmasti ok ettei maksa enempää. Mielestäni tuo on ainoa järkevä tapa. Sanottakoon, että vaimo haluaa pitää erilliset omaisuudet ja rahat. Minusta olisi kivempi kun olisi yhteiset. Kuulemma itsenäisempi näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Olen kotirouva eikä minulla ole lainkaan tuloja" kuului jonkun lause täällä. Tuon lauseen lukiessa tuntui kuin olisi siirtynyt aikakoneella 70v. taaksepäin. Miten joku voi vielä tänä päivänä elää noin. Missä on oma ammatti-identiteetti, ylpeys omasta työstä ja itse tienatuista rahoista.
Yleensä nämä naiset pätevät miehensä ammatin kautta tyyliin "arkkitehtimieheni, insinöörimieheni, lääkärimieheni". Säälittävää ja surullista. He ovat ikäänkuin statisteja omassa elämässään. Pala miehen kylkiluuta.
En ole tuon lauseen kirjoittaja vaan yksi niistä muista kotirouvista. Elämässä on muutakin kuin palkkatyö. Lisäksi kansainvälinen ura lähes aina vaatii toisen osapuolen joustamista toisen eteen. Minua ei tarvitse sääliä eikä surra. Identiteettini tai arvoni ei riipu töissäkäymisestä eikä varsinkaan tienatusta rahasta.
Tämä on kuin kahden hengen yritys, jossa panostani tarvitaan, molemmat voimme tehdä mitä haluamme (kyllä, teen jotain muutakin kuin suunnittelen matkoja ja pesen pyykkiä ja olen ylpeä siitä mitä olen saanut aikaan) ja saatu hyöty on kaikilla tavoin paljon enemmän meille molemmille kuin jos olisimme jääneet ns. tavallisiin töihin Suomeen, jossa muuten työskentelin vuosia arkkitehtina eli sekin vielä niistä ennakkoluuloistasi.
Mitä vapautta on vapaus, jossa ei itse saa päättää mitä elämällään tekee?
Vierailija kirjoitti:
"Olen kotirouva eikä minulla ole lainkaan tuloja" kuului jonkun lause täällä. Tuon lauseen lukiessa tuntui kuin olisi siirtynyt aikakoneella 70v. taaksepäin. Miten joku voi vielä tänä päivänä elää noin. Missä on oma ammatti-identiteetti, ylpeys omasta työstä ja itse tienatuista rahoista.
Yleensä nämä naiset pätevät miehensä ammatin kautta tyyliin "arkkitehtimieheni, insinöörimieheni, lääkärimieheni". Säälittävää ja surullista. He ovat ikäänkuin statisteja omassa elämässään. Pala miehen kylkiluuta.
No ei tarvitse päteä miehen työn kautta, aivan tavallinen ammattilainen hän on, mutta tienaa todella hyvin, joten minun ei tarvitse olla palkkatyössä. Ammatti-identiteetti, ylpeys omasta työstä? Minulla on ihan yhtä vahva identiteetti, kuin jollakin työssä käyvällä ja ihan omannäköistä elämää saan elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis, kysyn tätä siksi, koska palstalla käydään keskustelua, että Suomessa on perheitä, joiden sisällä eletään kahta elintasoa, Me Naisissa on juttukin siitä.
Mietin, että miten matkustellessa, jossa viikon, pari sisällä tämä elintasoero tulee hyvin selvästi esiin.
Meillä on iso tuloero, mutta rahat yhteiset. Mieheni ei ikinä haluaisi, että minä yöpyisin jossain retkeilymajan makuusalissa, johon varani riittäisivät. APMiksi niin usein nainen olettaa, että miehen on elätettävä hänet? Jos ei ole varaa yöpyä hotellissa, niin sitten ei yövy hotellissa ja opettelee elämään elämäänsä omien tulojensa rajoissa. Parempituloinen puoliso voi - jos haluaa - maksaa loistoloman, mutta se ei ole mikään subjektiivinen oikeus.
Minua ihmetyttää näissä jutuissa se, että avioliittolain mukaan kumpikin osallistuu perheen elatukseen kykynsä mukaan. Erittäin harvoin muistutetaan, että jos toinen ei kykene osallistumaan taloudellisesti, niin hän voisi tehdä enemmän kotitöitä. Ei käy, elatus katsotaan siten, että parempituloisen tulee tehdä suurin osa kotitöistä, koska hän maksaa suurimman osan menoistakin.
Tunnen myötähäpeää aina kun nainen kehuskelee perhematkoilla, jotka on maksettu yhteisistä eli miehen tienaamista rahoista. Onlyfans perheen sisällä toimii juuri noin.
Sovitaanko, että kun olet ensin 30 vuotta jakanut elämäsi toisen ihmisen kanssa, ilot ja surut, lasten syntymät, vanhempien kuolemat, välillä toinen tienaten enemmän, välillä toinen, toinen kantanut sinun lapsiasi kehossaan vuosia, imettänyt sinun lapsiasi vuosia, ja kerro sitten, ymmärrätkö, mitä on perhe. Näin pitkään naimisissa olleen näkökulmasta nuo tuollaiset kirjoitukset kertovat lähinnä omalla surullisella tavallaan, miten vähän kirjoittaja on kokenut rakkautta elämässään. Hänelle parisuhde on seksiä ja rahaa.
No tässä on nyt yhteistä taivalta miehen kanssa eletty 33 vuotta siten, että meillä ei ole ollut yhteisiä rahoja eikä yhteistä omaisuutta, mutta lapset on yhteisiä. En ole ennättänyt kantamaan lapsia kehossani vuosia, 2 raskautta kun ei kestä 18 kuukautta pitempään enkä imettänyt vuosia, muistelen, että yhteensä 7 kk riitti hyvin. Ymmärrän varsin hyvin mikä on perhe, koska tässä vaiheessa on jo ehtinyt näkemään, miten yhteisten rahojen perheet on eronneet ja monet ovat toisella kierroksella. Yleensä vaimot on jääneet katkerina vellomaan siihen suruun, että menettivät omakotitalon, auton, matkat jne. aivan kuin ne olisivat olleet jotain heille kuuluvaan sen sijaan että miettisivät, mihin heillä itsellään oikeasti oli varaa ja minkä saivat, koska puoliso oli opiskellut ja kävi töissä.
Minä en ole koskaan sotkenut rahaa ja rakkautta keskenään. Jos sinä katsot, että en ole kokenut rakkautta, koska mielestäni miehen ei tarvitse minua elättää, niin minä puolestani katson, että puolisosi on kokenut maksettua rakkautta. Jos sinulle rakkautta on se, että mies maksaa hotelliyön, niin minulle rakkautta on katsella yhdessä rannalla auringonnousua. Toisella meistä on hyötysuhde.
No, minä olen ollut kolme vuotta raskaana, neljä vuotta olen imettänyt. Olen tienannut vuosia enemmän kuin mies, mies vuosia enemmän kuin minä. Molemmilla on myös runsaasti omista suvuistaan eteenpäin siirrettyä varallisuutta. Minun vanhempani aloittivat ensin, eli ensiasuntomme oli osin vanhempieni rahoittama. Samoin elätin miestäni, kun hän opiskeli uutta tutkintoa. Väitätkö, että niinä aikoina mieheni antoi minulle maksettua rakkautta? En edes halua ymmärtää ajatteluasi.
Ja jos eroaisimme, ei kumpikaan meistä jäisi kovin heikoille, omaisuutta riittää molemmille, ja molemmilla on keskimääräistä parempi palkka. En tiedä, missä maailmassa elät, jossa naiset eivät kykene tienaamaan ihan siinä missä miehetkin. Ja silti pitää yhteisiä rahoja.
Jos et osaa seistä sanojesi takana, niin miksi pyrit aloittamaan riitaa? Menit ihan itse kirjoittamaan näin: "Näin pitkään naimisissa olleen näkökulmasta nuo tuollaiset kirjoitukset kertovat lähinnä omalla surullisella tavallaan, miten vähän kirjoittaja on kokenut rakkautta elämässään. Hänelle parisuhde on seksiä ja rahaa." Ja nyt sitten kyynel silmäkulmassa tivaat, että väitänkö minä, että miehesi antoi sinulle maksettua rakkautta! Aika lailla sinun ajattelutavallasi voisin sanoa, että kyllä, jos minun liitossani parisuhde on mielestäsi seksiä ja rahaa, koska pystyn omilla tuloillani elättämään itseni, niin kyllä, sinun parisuhteessasi miehen oli pakko tienata elantonsa antamalla seksiä, halusipa hän sitä tai ei - ja tämä siksi, että sinä armollisesti elätit hänet.
On hienoa, että pystyt itse tienaamaan elantosi eivätkä ne 4 raskautta ja 4 perhevapaata ole aiheuttaneet tulojenmenetystä. Toisaalta on harmi, että et kykene itsenäiseen elämään omilla tuloillasi, vaan koetat nyt vakuuttaa minua, täysin vierasta ihmistä siitä, että sinullapa on asiat hyvin, kyllä ne on - vaikka itsekin mietit, että tuliko sittenkin tehtyä virhevalintoja.
Älä halveksi minun tapaani elää, niin minun ei tarvitse sääliä sinua. 30 vuotta yhteisiä rahoja ilman oikeutta omiin päätöksiin on raskasta kenelle tahansa etenkin, kun lasten vuoksi eläkkeessäsi on kuukausitasolla parin satasen notkahdus, jota et todennäköisesti huomannut paikata yksityisellä eläkevakuutuksella.
Vierailija kirjoitti:
Olen kotirouva eli ei lainkaan tuloja. Meillä on yhteiset rahat olleet aina eli tuollaisia ei tartte miettiä. Vähän kurjalta kyllä kuulostaa, olen pahoillani :(
Mieheni on siitä ihana ollut aina, ettei ole lainkaan pihi. Enkä minä itse ole myöskään ollut mikään shoppailija koskaan, vaikka olemme suht varakkaita. Jos rahankäyttö olisi hyvin erilaista, niin suhteessa olisi varmaan tullut ongelmia.
"Vaikka olemme suht varakkaita". Siis miehesi on suht varakas.
T. Varakas sinkkunainen
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykyään oletetaan, että se mies on aina se, joka tienaa enemmän? On perheitä jossa näin ei ole./quote]
Koska Suomessa miesten ja naisten väliset tuloerot ovat suuret.
Me olemme yhtä varakkaita, vaikka minä en ole palkkatyössä.
Meillä on perinteinen parisuhde. Mies tienaa rahat ja minä hoidan kotia osa-aikatyön ohessa. Omista rahoista en pystyisi lomia maksamaan, joten ne hoidetaan yhteistililtä, johon mies pistää huomattavasti enemmän rahaa kuin minä. Varmasti inhottava järjestely monen mielestä. Minun pitäisi luoda uraa tukka siniseksi värjättynä ja perse paljaana ilman miestä ja lapsia. Meillä on kuitenkin toiminut kivasti tämä nykyinen järjestely :)