Liian vähän liikkuva - mikä saisi sinut liikkumaan enemmän?

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksei ihmiset liiku pimeälläkin? En ole lukenut yhtään uutista että omassa asuinpaikassakaan olisi lenkkeilijän kimppuun käyty. Joku viikonlopun aamuöinen keskusta on sitten ihan eri asia.

Tuolla ulkona on pilkkopimeää jo tähän aikaan vuodesta, mitä ihmeen nautintoa siitä saisi, että otsa- tai taskulampun valossa siellä kävelisi ja yrittäisi varoa pahimpia kuoppia, ettei taita nilkkaansa? Juoksemisesta puhumattakaan. Koiran iltalenkin teen klo 20 jälkeen eikä edes se halua märällä ja kylmällä ilmalla muuta kuin tehdä tarpeensa.

Minulle ulkona liikkumiseen liittyy olennaisesti se, että samalla voi olla luonnossa ja nauttia siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että olisi joku joka olisi pienen lapseni kanssa sen aikaa kun kävisin vaikka lenkillä.

Ja lapsi oppii liikkumattomaksi? Kätevää. Isket nassikan kantoliinaan/vaunuihin/rattaisiin/pulkkaan/potkukelkkaan/polkupyörän tarakalle tai -kärriin/potkupyörän selkään/otat mukaan juoksentelemaan tai ihan mitä vaan. Lapsen kanssa lenkkeily on ihanaa!

Onnistuihan tuo liikkuminen kun lapsi oli vauva ja ihan pieni, tällöin olikin vaunuissa, rattaissa jne ja liikuin paljon. Mutta nyt on niihin liian iso jo. Ulkoillaan kyllä joka päivä mutta vauhti on lapsen kävelyvauhti, eipä se liikuntaa minulle ole vaikka lapselle onkin.

Miksi lapsi ei liiku potku/polkupyörällä? Jaksaa kyllä juoksuvauhdin. Jos ei, juoksurattaat vaihtoehto tai se polkupyörän peräkärry ja itse siis pyöräilet.

Haluaisin nähdä vanhemman, joka lähtisi pilkkopimeälle maantielle, jossa ei ole piennarta, kevyen liikenteen väylästä puhumattakaan, pyöräilemään lapsen kanssa tähän aikaan vuodesta. Tiellä 70 km:n nopeusrajoitus ja jos kaksi autoa tulee vastakkain niin tilaa jää todellakin niin vähän, että jalankulkijan on parasta pysyä aivan tien reunassa. Osa pysähtyy siinä tilanteessa päästääkseen ensin vastaantulevan auton ohi, osa ei.

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että olisi joku joka olisi pienen lapseni kanssa sen aikaa kun kävisin vaikka lenkillä.

Ja lapsi oppii liikkumattomaksi? Kätevää. Isket nassikan kantoliinaan/vaunuihin/rattaisiin/pulkkaan/potkukelkkaan/polkupyörän tarakalle tai -kärriin/potkupyörän selkään/otat mukaan juoksentelemaan tai ihan mitä vaan. Lapsen kanssa lenkkeily on ihanaa!

Onnistuihan tuo liikkuminen kun lapsi oli vauva ja ihan pieni, tällöin olikin vaunuissa, rattaissa jne ja liikuin paljon. Mutta nyt on niihin liian iso jo. Ulkoillaan kyllä joka päivä mutta vauhti on lapsen kävelyvauhti, eipä se liikuntaa minulle ole vaikka lapselle onkin.

Joo, haha. Lähdin yksi päivä lenkille ja ohitin äidin joka oli taaperon kanssa kävelyllä. Kun tulin lenkiltä takaisin he tulivat meitä vastaan, arviolta alle kilometrin päässä siitä mistä lähtivät. Itse hölkkäsin 10km. Mietin että mahtaa olla tylsää touhua vanhemmalle oli se sitten kuinka hyödyllistä tahansa lapselle.

Sairastan suolistosairautta, joka aiheuttaa sen, että voin joutua kakkoshädälle ilman minkäänlaista ennakko-oireilua useita kertoja päivässä. Lähtisin oikein mielelläni esim. pitkälle kävelylle, vaan en enää uskalla, koska vessahätä on yllättänyt niin monesti jopa tyhjällä vatsalla. Täällä lähiössä ei oikein voi juosta metsään tai puskaankaan...

Liikun mielelläni, mutta aikaa siihen saisi olla enemmän. Kokopäivätyön lisäksi opiskelen kokopäiväistä amk-tutkintoa.

Inhoan hien tunnetta, joten tykkäisin uimisesta. Uiminenkin vaan tulee nykyään kalliiksi, niin eipä sitten tule käytyä kuin silloin tällöin. Olisi kiva, jos uimahalliin olisi kohtuuhintainen kuukausilippu, niin saisi uida aina kun haluaa.

Jokin tosi lempeä ja rauhallinen aamujooga, joka olisi hämyisässä huoneessa ja tilaa tarpeeksi, ettei tarvitse haistaa eikä kuulla muita.

Asumme neljännessä kerroksessa hissittömässä talossa, joka kuitenkin on aivan ihana kunnon betonitalo ja iso piha, hissiin ei talon kekskustila anna periksi. Emme halua muuttaa tästä, joten koko perheemme liikkuu tosi ahkerasti päivän mittaan. On siis hissittömyydessä hyvätkin puolensa. Eikä niitä rappusia enää edes huomaa. Meillä myös koko porukka liikkuu pyöräillen tai jalan. Kukaan ei tykkää autoilusta. Näin meillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika. 8h duunipäivän ja työmatkojen jälkeen pitää hoitaa vielä ruoat, siivoukset ja lasten tarpeet. Ei vaan ihan oikeasti jaksa ja EHDI. puolison kanssa toki vuorotellaan, mutta ei sitä liikuntaa tule silti tarpeeksi, koska eihän meillä jäisi mitään yhteistä aikaa jos molemmat liikuttaisiin vaikka se 3-4 kertaa viikossa. Noina yksinhoidettavina päivinä on vaan toI vaikea selvitä ruoista, lapsista, pyykistä.

Ja joo, ulkoillaan toki paljon lasten kanssa, mutta ei se liikuntaa ole itselle. Taapertavat sinne tänne, se on lähinnä jaloittelua ja seisoskelua itselle. Pidemmillä vaunulenkeillä eivät viihdy, ja ovat taas liian hitaita lenkkeilemään itse mukana.

Te jotka pidätte tätä tekosyynä. Millaiset työt ja työmatkat teillä on? Hoitaako joku muukin lapsia, että pääsette harrastamaan ja saatte vaikka tehdä kotitöitä rauhassa? Tai miten te järjestätte ajankäytön? Ihan oikeasti, kertokaa joku vaikka minuutti minuutilta teidän arkipäivän ohjelma, jossa työt, lapset, kotityöt hoituu ja päälle on vielä aikaa liikkuakin.

Herätys, lapsille aamupala, mulle ja miehelle kahvia. Koirat lenkille, toinen vie, toinen laittaa lapset valmiiksi. Muksut tarhaan, töihin, siellä 8-14h päivästä riippuen. Lapset tarhasta, kotiin, kaupan kautta jos on pakko. Ruoka tulille, koirat lenkille, sitten syömään koko perhe. Toinen hoitaa lapsia sen aikaa kun toinen käy esim. uimassa/ salilla/ lenkillä. Kotiin. Iltapalaa, perheen yhteistä aikaa. Koirat ulos, siivousta jos tarvitsee. Nukkumaan. Ei ongelmaa.

Eli nukkumisesta pois, eihän muuten riitä päivässä tunnit mitenkään tuohon jos työpaikalla menee jopa 14 tuntia? Eikä puolison kanssa koskaan kahdenkeskistä aikaa?

Kuka sanoi ettei ole? Ihan säännöllisesti käydään yhdessä ulkona, kuin myös vietetään kotona kaksin aikaa kun lapset nukkuvat. Unta ei kumpikaan tarvitse kuin sen 5-6h yössä. Joskus otetaan hotelliloma ja nukutaan varastoon :D

No niin siinä se vastaus tuli. Ehtii liikkua, jos nukkuu monta tuntia vähemmän kuin keskivertoihminen tarvitsee unta.

Monta tuntia? Siis paljonko te oikein nukutte? Minäkin nukun noin 6-7h yössä, hyvin jaksaa ja aikaa on myös siihen liikuntaan.

Ohis.

Yksinäisyys.Päivärytmi, unirytmi.

Se että ihmiset lakkaisivat kuiskuttelemasta, osoittelemasta, huutelemasta, nauramasta jne kun näkevät minut esim. lenkillä.

Kokemusta on, kaikki eivät toki sitä tee mutta just viime perjantaina kun menin lenkille vastaan tuli joku pariskunta joka alkoi keskenään supisemaan kuinka lihava olen ja katsoivat ilkkuen.

Muutto toiseen ympäristöön. Täällä missä asun, on joka talon pihassa koira, joiden haukkumakonsertti seuraa kannoillani koko ajan. Jotkut koirista ovat irrallaan pihalla ja saa pelätä, milloin joku niistä saa päähänsä lähteä perääni. En vihaa koiria, mutta kyllä mietin, miksi se koira pitää aina olla, vaikkei sitä osata kouluttaa ja huolehtia asianmukaisesti. Jokin tutkinto pitäisi ihmisiltä vaatia, ennen kuin saisi koiran hankkia.

Vierailija kirjoitti:

Sairastan suolistosairautta, joka aiheuttaa sen, että voin joutua kakkoshädälle ilman minkäänlaista ennakko-oireilua useita kertoja päivässä. Lähtisin oikein mielelläni esim. pitkälle kävelylle, vaan en enää uskalla, koska vessahätä on yllättänyt niin monesti jopa tyhjällä vatsalla. Täällä lähiössä ei oikein voi juosta metsään tai puskaankaan...

Oletko kokeillut aikuisten vaippoja? Siis en sano tätä millään pahalla, älä ymmärrä väärin, mutta voisikohan niistä olla apua, voisit lenkkeillä ilman että tarvitsee pelätä että iskee vessahätä.

Mulla verenpaine ja kolesterooli arvot noussu, niin ja kiloja kertyny vatsan ympärille, kaikenlaisia vaihdevuosi oireita, sen takia otin itteeni niskasta kiinni ja alotin lenkkeilyn, jos ei muuta, niin ainaki tullu pirteempi olo, eikä mielikään niin synkkä ku ennen, suosittelen ulkoilua, ku pääsee alkuun, niin siitä se sit lähtee ja tulee se tunne että haluaa liikkua

Ei niin mikään. Viime vuonna puolet vuodesta liikuin 10 000 askelta/päivä ja se into kesti sen puolisen vuotta, nyt ei voisi vähempää kiinnostaa. Sängyssä makaaminen on paljon kivempaa kun liikkuminen. En kerta kaikkiaan saa liikunnasta minkäänlaista mielihyvää, en ole koskaan saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksei ihmiset liiku pimeälläkin? En ole lukenut yhtään uutista että omassa asuinpaikassakaan olisi lenkkeilijän kimppuun käyty. Joku viikonlopun aamuöinen keskusta on sitten ihan eri asia.

Tuolla ulkona on pilkkopimeää jo tähän aikaan vuodesta, mitä ihmeen nautintoa siitä saisi, että otsa- tai taskulampun valossa siellä kävelisi ja yrittäisi varoa pahimpia kuoppia, ettei taita nilkkaansa? Juoksemisesta puhumattakaan. Koiran iltalenkin teen klo 20 jälkeen eikä edes se halua märällä ja kylmällä ilmalla muuta kuin tehdä tarpeensa.

Minulle ulkona liikkumiseen liittyy olennaisesti se, että samalla voi olla luonnossa ja nauttia siitä.

Sama. Ei kiinnosta tippaakaan lenkkeillä jossain ison tien varressa vaikka siinä kuinka olisi kevyenliikenteen väylä ja katuvalot.

Mä haluan lenkille luontoon eli metsään, meren rantaan tai vaikka kiivetä vaaralle jossa on maltillisesti muita kulkijoita eli samalla saa nauttia luonnonrauhasta ja hiljaisuudesta ilman joutavia kiljujia ja tientukkeita jotka ei tiedä mihin ne on menossa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla verenpaine ja kolesterooli arvot noussu, niin ja kiloja kertyny vatsan ympärille, kaikenlaisia vaihdevuosi oireita, sen takia otin itteeni niskasta kiinni ja alotin lenkkeilyn, jos ei muuta, niin ainaki tullu pirteempi olo, eikä mielikään niin synkkä ku ennen, suosittelen ulkoilua, ku pääsee alkuun, niin siitä se sit lähtee ja tulee se tunne että haluaa liikkua

Itsekään en vieläkään nauti liikunnasta enkä tosiaan saa siitä mitään hyvän olon endorfiineja, mutta sen sijaan sen liikkumattomuuden aiheuttama olotila on tullut tutuksi/selväksi.

Ja se on ka ma la. Toimii siis noinkin päin, koska nyt ei tee mieli skipata lenkkiä kun tietää kuinka kurja olo siitä seuraa ja lenkillä käymällä olo on normaali.

Olisi kyllä huikeaa jos lenkistä tulisi oikeasti jokin endorfiinimyrsky, mutta tämä normaali olokin kyllä motivoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksei ihmiset liiku pimeälläkin? En ole lukenut yhtään uutista että omassa asuinpaikassakaan olisi lenkkeilijän kimppuun käyty. Joku viikonlopun aamuöinen keskusta on sitten ihan eri asia.

Tuolla ulkona on pilkkopimeää jo tähän aikaan vuodesta, mitä ihmeen nautintoa siitä saisi, että otsa- tai taskulampun valossa siellä kävelisi ja yrittäisi varoa pahimpia kuoppia, ettei taita nilkkaansa? Juoksemisesta puhumattakaan. Koiran iltalenkin teen klo 20 jälkeen eikä edes se halua märällä ja kylmällä ilmalla muuta kuin tehdä tarpeensa.

Minulle ulkona liikkumiseen liittyy olennaisesti se, että samalla voi olla luonnossa ja nauttia siitä.

Hassua. Viimeksi viime yönä oltiin koiran kanssa tossa iloisessa Keskuspuistossa pitkällä lenkillä yhden-kahden aikaan yöllä. Ei tarvinnut otsalamppua eikä pelätä kuoppia, kyllä sen verran näkee aina. Ja sai nauttia luonnosta.

Jos liikunnasta tulisi hyvä ja energinen olo. Nyt tulee väsymys, palelu ja kipuja. Aloitin juuri fyssarin tekemän kevyen jumppaohjelman, polvi kipeytyi ja varvas venähti/nivel tulehtui. Miten tuokin on edes mahdollista..Sitten toki auttaisi jos olisi enemmän vapaa-aikaa. Kyllä mulla ajallisesti on tunteja vuorokaudessa, mutta koska liikunta ei tuo energiaa vaan vie sitä, niin voimia pitää säästellä töihin ja kotihommiin, ja mieluusti myös sellaisiin harrastuksiin joista pidän. Realistisesti koska omaa vointiani ja kropan reagointia en voi muuttaa, niin voisi kannustaa liikkumaan jos saisi liikkua työajalla, esim edes 15min. Pv.