Liian vähän liikkuva - mikä saisi sinut liikkumaan enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaisiko liikuntaan liittyvä peli?

Peukku ylös, jos

Niitä on vaikka millä mitalla saatavilla. Lisäksi monenmoisia kuntoilusovelluksia. Ei ne motivaatiota sytytä, jos sitä alkujaankaan ei ole. 

monet puhuu liikuntapeleistä, mutta ei koskaan kerro mistä niitä löytää. Joskus itse etsin sellaisia playkaupasta, mutta ei vaan löytänyt. mitään pokemoneja en tarkoita.

No sieltä playkaupasta niitä löytää. Hakusanaksi haluamasi laji niin varmasti jotain löytyy.

Esimerkiksi joku kuntosalisovellus kysyy vain mikä on tavoitteena ja sitten se ehdottaa liikesarjat salilla. En koe, että tuollainen on liikuntapeli. yhden liikuntapelin joskus löysin, siinä piti juosta jotain örkkejä karkuun, siinäpä sen idea olikin, ei jäänyt puhelimeen viemään muistia.

Zombie Run on ainakin olemassa. Lenkkeillään zombeja karkuun, kertojaääni kertoo, miten ja kauanko pitää juosta, että zombit eivät saa kiinni. Se oli aikoinaan iso hitti. Varmaan samanlaisia sovelluksia löytyy juoksemiseen.

Muutoin liikuntepeleistä tulee mieleen lähinnä Nintendo Wiin eri liikuntapelit sekä tanssimatto, erityisesti tietokoneelle.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä liikkumisen ilon vie se, että joko pitää lenkkeillä jossain ison tien varressa tai sitten ruuhkaisilla asutusalueiden jalkakäytävillä jossa on ties mitä kulkijaa tien tukkona. Tai pitäisi olla auto jolla ajaa johonkin rauhallisempaan paikkaan lenkkeilemään.

Haluaisin päästä oikeastaan suoraan ovesta luontoon ja metsään. On ihan unelmaa liikkua sellaisessa korkeuseroiltaan vaihtelevassa maastossa vaikka jonkun vesistön lähellä. Muutenkin tykkään samoilla luonnossa eli tulisi ihan vaan ulkoiltuakin nykyistä enemmän jos vaan asuinympäristö olisi sellainen joka suosisi ulkoilmaelämää eikä sitä varten tarvitsi lähteä johonkin kauemmas.

Sinänsä hassua, että minulla luonto ja metsä alkaa takapihalta, ja asun Helsingissä 6km keskustasta eli en missään kaupungin reunamilla.

Vierailija kirjoitti:

Vaatteet! Tarpeeksi HYVISSÄ ja upeissa ulkovaatteissa kävelen pikkusateella ja pakkasella useinkin. Goretexia ja merinoa ja liikunta on varsin kivaa.

Tämä! Minusta, entisestä sohvaperunasta kuoriutui huonosti nukkuvan vauvan myötä vaunulenkkeilijä 3xpäivässä ja tajusin, että pukeutumiseen pitää panostaa. Ja kas, lähes aina olikin ihan hyvä sää ulkoilla. Sade ei haitannut, kylmän tuulen kesti ilman kipristelyä ja pakkanenkin oli vain vaihtelua. Myrskyt, jääkelit ja lumien kertyminen kävelyteille oli ainoita kertoja kun ei tehnyt mieli mennä ulos.

Nyt 10 vuotta myöhemmin ulkoilen aivan vapaaehtoisesti ja oikein kaipaan ulos, vaikka olisi huonokin keli tai sysipimeää.

No vastaan entisenä sohvaperunana, joka ikävuodet 14-30 aina yritti aloittaa liikuntaa, hetken verran jaksoi mutta aina lopetti. Nyt sen sijaan ikävuodet 30-41 on ollut tauotta liikuntaa arjessa niin lenkkeilyä, ryhmäliikuntaa, salia, satunnaista kotijumppaa, väliin tanssitunteja. Millä sain itsestäni sohvaperunasta liikunnallisen:

1) aloitin hyötyliikunnan. Sen sijaan, että olisin mennyt autolla töihin, heräsin aiemmin ja kävelin 45 min molempiin suuntiin. Tätä meni puolisen vuotta ja annoin itselleni luvan olla muutoin liikkumatta. Sitten muutin ja vaihdoin työpaikkaa ja tuo kätevä mahdollisuus kävellä töihin lähti mutta aina kun mahdollista, liikun kävellen. Auton lopulta myin.

2) aloitin ryhmäliikunnan siten, että päätin jo viikonloppuna mille tunneille menen tulevalla viikolla ja pidin suunnitelmasta kiinni. Vaati aikataulutusta ja sitoutumista. Alkuun ahdisti, hävetti, nolotti, jännitti mutta menin silti. En nauttinut yhtään tyyliin ekojen kk aikana. Jossain kohtaa huomasin, että tietyille tunneille on kiva mennä. Lopulta aloin jopa odottaa tiettyjä tunteja ja tuntui, että todellakin haluan mennä.

Motivaatio ei siis ollut alunperin, mutta tuli tekemällä ja väitän tämän olevan se salaisuus. Jos ensin odottaa liikuntamotivaation tuloa saa odottaa loputtomiin. Sitten kun on tarpeeksi määrä myönteisiä liikuntakokemuksia plakkarissa, motivaatio tulee pikku hiljaa itsestään.

Ilmainen lastenhoitaja.

Viileämpi sää, kesäkuumalla ei tule liikuttua tarpeeksi. Toinen jatkuva este on liian huono syöminen ja siitä tuleva heikotus (rahat vähissä ja ruokarajoitteita).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaisiko liikuntaan liittyvä peli?

Peukku ylös, jos

Niitä on vaikka millä mitalla saatavilla. Lisäksi monenmoisia kuntoilusovelluksia. Ei ne motivaatiota sytytä, jos sitä alkujaankaan ei ole. 

monet puhuu liikuntapeleistä, mutta ei koskaan kerro mistä niitä löytää. Joskus itse etsin sellaisia playkaupasta, mutta ei vaan löytänyt. mitään pokemoneja en tarkoita.

No sieltä playkaupasta niitä löytää. Hakusanaksi haluamasi laji niin varmasti jotain löytyy.

Esimerkiksi joku kuntosalisovellus kysyy vain mikä on tavoitteena ja sitten se ehdottaa liikesarjat salilla. En koe, että tuollainen on liikuntapeli. yhden liikuntapelin joskus löysin, siinä piti juosta jotain örkkejä karkuun, siinäpä sen idea olikin, ei jäänyt puhelimeen viemään muistia.

Zombie Run on ainakin olemassa. Lenkkeillään zombeja karkuun, kertojaääni kertoo, miten ja kauanko pitää juosta, että zombit eivät saa kiinni. Se oli aikoinaan iso hitti. Varmaan samanlaisia sovelluksia löytyy juoksemiseen.

Muutoin liikuntepeleistä tulee mieleen lähinnä Nintendo Wiin eri liikuntapelit sekä tanssimatto, erityisesti tietokoneelle.

juu, zombie run:han se oli, jota kokeilin ja tylsäksi koin. Muita en olekaan löytänyt. Konsolipeleille löytyy, mutta ei nappaa jumpata sisällä, siksi käyttäisin mieluiten älypuhelinliikuntapelejä. Ehkä sellainen pitää sitten itse ohjelmoida, niin saa mieluisan, haha.

Tämä vastaus on otsikkoon nähden vähän nurinkurinen, mutta:

Muutin myös maalta kaupunkiin, nyt kun täällä kauppoihin ja kaikkialle pääsee kävellen, olen luopunut autosta ja todellakin kävelen kaikkialle. Bussilla menen vain, jos olen jotenkin sairas ja kyvytön kävelemään. Aloitin myös työn, jossa kuljen pitkiä välimatkoja ulkoilmassa pitkin päivää, kävellen ja juosten, ja liikuttelen suuria esineitä.

Tärkeintä liikkumiseni kannalta on työni. Jos se loppuisi tai vaihtuisi paikallaanolevaan työhön, supistuisi liikkumiseni pakollisiin matkoihin kauppaan, kirjastoon jne.

Tykkäisin kaikesta vähän extreme -lajeista, esim. kiipeilystä, kangoo jumpsista yms., mutta tarjonta on 50km päässä. Ei jaksa arjessa lähteä niin kauas. Lenkkikaveri olis kiva myös. Helposti tulee skipattua lenkki, kun ei ole sovittuna kenenkään kanssa.

Olen se, joka vastasi, että koiran kanssa liikkuisin enemmän. Tuli mieleen näitä vastauksia lukiessa, että metsäkin tai sen läheisyys saisi liikkumaan enemmän. Ikkunastani katsoen minulla alkaa metsä noin 200 metrin päässä, mutta se on hyvin jyrkän rinteen takana. Sinne pääsee siis vain hyvällä kelillä tai ensin harjoittaen vuorikuupeilyä kiipeilyvarusteissa. Toistakin kautta sinne voisi päästä, mutta sitten pitäisi kulkea pientaloalueen läpi ja siellä on sitten kieltotaulut ettei saa metsään oikaista tonttien välistä polkua pitkin "läpikulku kielletty". Jos haluaa metsään, niin pitää sitten kiertää kolmen kilometrin lenkki vilkasta autotietä pitkin. Vaikka suomessa on hirveän paljon enemmän vihreää ja vihreitä lenkkimahdollisuuksia, niin monesti ne on pilattu tuollaisilla pikkuesteillä. Sitten joskus kun metsään pääsen lenkkeilemään, niin helposti menee tunteja verrattuna siihen, että tallaisin jotain jalankulkuasfalttihelvettiä. Minua ei ehkä ole lainkaan tehty asumaan kaupungissa... Uimassa olisi kiva käydä ja lähin uimaranta onkin tuossa 300 metrin päässä, mutta sen ovat pilanneet sitten lähiseudun pultsarit ja ulkomaiset kodittomat. Rannalta löytyy usein myös h-ruiskuja. Jotenkin tuntuu ettei ole minun paikkani sekään. Tuolla lähimetsässä olisi sitten paljon metsälampia. Pitäisi ehkä tehdä niin, että ajaa pyörällä ensin sen kolmen kilsan lenkin paikkaan, josta saa mennä metsään, köytää pyörä ketjuilla ja kettingeillä johonkin puuhun ja lähteä kävelemään. Tuntuu työläältä. Taidanpa alkaa tosissani pohtia maalle muuttoa. Entisen mummolani paikkeilla on ihania ei-asfaltoituja pikkuteitä ja metsissä hurmaavia pikkupolkuja ja kallioita, luolia sun muita, siellä oli ihana samoilla lapsena ja nuorena koiran kanssa. Olin koiran kanssa parivaljakko, jota ei millään meinannut saada metsästä pois. Tultiin usein ihan kuraisina molemmat illalla kotiin ja kun aikuiset päivittelivät, että missä ihmeessä olitte, niin katsottiin vain toisiamme ja todettiin, että ei me tiedetä, tuolla vain. Koira oli sikäli hyvä kumppani minulle lasena muutenkin, että oli kovin perso ruoalle, joten se löysi aina kotiin - kunhan vain sanoi, että "taitaa olla ruoka-aika, mennäänkö syömään"

TArvitsisin apuvälineitä liikkumiseen, mutta niitä ei ole myönnetty, koska diagnoosia ei ole annettu. Jonotan taas lääkärille diagnoosin hakuun. Selkä pettää, jalat lähtee alta jne. Vaikea yliliikkuvuus nivelissä. 

Se ettei töihin menisi 12h vuorokaudessa. En vaan ehdi liikkua.

🥕🤣

Vierailija kirjoitti:

Olen se, joka vastasi, että koiran kanssa liikkuisin enemmän. Tuli mieleen näitä vastauksia lukiessa, että metsäkin tai sen läheisyys saisi liikkumaan enemmän. Ikkunastani katsoen minulla alkaa metsä noin 200 metrin päässä, mutta se on hyvin jyrkän rinteen takana. Sinne pääsee siis vain hyvällä kelillä tai ensin harjoittaen vuorikuupeilyä kiipeilyvarusteissa. Toistakin kautta sinne voisi päästä, mutta sitten pitäisi kulkea pientaloalueen läpi ja siellä on sitten kieltotaulut ettei saa metsään oikaista tonttien välistä polkua pitkin "läpikulku kielletty". Jos haluaa metsään, niin pitää sitten kiertää kolmen kilometrin lenkki vilkasta autotietä pitkin. Vaikka suomessa on hirveän paljon enemmän vihreää ja vihreitä lenkkimahdollisuuksia, niin monesti ne on pilattu tuollaisilla pikkuesteillä. Sitten joskus kun metsään pääsen lenkkeilemään, niin helposti menee tunteja verrattuna siihen, että tallaisin jotain jalankulkuasfalttihelvettiä. Minua ei ehkä ole lainkaan tehty asumaan kaupungissa... Uimassa olisi kiva käydä ja lähin uimaranta onkin tuossa 300 metrin päässä, mutta sen ovat pilanneet sitten lähiseudun pultsarit ja ulkomaiset kodittomat. Rannalta löytyy usein myös h-ruiskuja. Jotenkin tuntuu ettei ole minun paikkani sekään. Tuolla lähimetsässä olisi sitten paljon metsälampia. Pitäisi ehkä tehdä niin, että ajaa pyörällä ensin sen kolmen kilsan lenkin paikkaan, josta saa mennä metsään, köytää pyörä ketjuilla ja kettingeillä johonkin puuhun ja lähteä kävelemään. Tuntuu työläältä. Taidanpa alkaa tosissani pohtia maalle muuttoa. Entisen mummolani paikkeilla on ihania ei-asfaltoituja pikkuteitä ja metsissä hurmaavia pikkupolkuja ja kallioita, luolia sun muita, siellä oli ihana samoilla lapsena ja nuorena koiran kanssa. Olin koiran kanssa parivaljakko, jota ei millään meinannut saada metsästä pois. Tultiin usein ihan kuraisina molemmat illalla kotiin ja kun aikuiset päivittelivät, että missä ihmeessä olitte, niin katsottiin vain toisiamme ja todettiin, että ei me tiedetä, tuolla vain. Koira oli sikäli hyvä kumppani minulle lasena muutenkin, että oli kovin perso ruoalle, joten se löysi aina kotiin - kunhan vain sanoi, että "taitaa olla ruoka-aika, mennäänkö syömään"

Jep! Koirat yllättävän päteviä lapsenvahteja tietyissä olosuhteissa. Harmi, enään niin harvan saavutettavissa.

Aikaa, rahaa (kunnon varusteet ja kengät, ei mitään kympin lenkkareita), kaveri jonka kanssa liikkua, kotiapulainen siivous-, ruuanlaitto- ym. hommiin. Tällaisella kombolla voisin harrastaa liikuntaa nykyistä paljon enemmän.

Seksi.

Jos ei tarvitsisi hikoilla tai hengästyä :D Vihaan molempia :D (Ja ei, en ole läski vaan melko hoikka. )

Koiran kanssa kyllä ulkoilen päivittäin mutta se nyt ei ole mitään oikeaa liikuntaa.

Lopeta se autolla liikkuminen joka paikkaan.

Vierailija kirjoitti:

TArvitsisin apuvälineitä liikkumiseen, mutta niitä ei ole myönnetty, koska diagnoosia ei ole annettu. Jonotan taas lääkärille diagnoosin hakuun. Selkä pettää, jalat lähtee alta jne. Vaikea yliliikkuvuus nivelissä. 

Höpö höpö.

Raha saisi liikkumaan. Pyörällä 5 euroa kilometri ja kävellen 10 euroa kilometri. Kävisikö kelalle että vaihdetaan mulle työttömyysraha aktiivisuusrahaan?