Todella älykkäiltä ihmisiltä puuttuu usein empatiakyky

Älykäs ihminen on mahdollisesti kyennyt tieteellistämään empatia kykynsä ja siitä on tullut kirjaviisautta osittain. Mutta onhan sekin empatiaa, että ymmärtää miten empatia toimii tai miten sen pitäisi toimia ja osaa käyttäytyä sen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin että tosi alhainen empatiakyky menee autismin kirjoon. Henkilö ei osaa lukea toisia ihmisiä ja peilata, se sitten näkyy niin kuin näkyy. Ei se ole itsekkyyttä vaan neurologinen ongelma jolle ei oikein mitään voi.

No voisiko edes yrittää kehittyä sosiaalisissa taidoissa?

Miksi? Minä pärjään vallan hyvin näinkin. En kaipaa tukea (perheen ulkopuolelta), ei kiinnosta sympatiseerata ystävää joka itkee lihavuuttaan (konkreettisesti) ja samaan aikaan syö sipsejä. En sääli häntä, terve ihminen voisi hoitaa sen ylipainon pois jos se kerran niin kiusaa.

Onko tuo ainoa asia minkä keksit, josta voisit tuntea empatiaa toista kohtaan? Taitaa olla todella tuntematon käsite sinunlaiselle ihmiselle.

Ei. Tuo on hyvä esimerkki siitä mihin kaivataan sitä empatiaa: kaivataan empatiaa sille ettei halua ratkaista ongelmaa, jonka ratkaisu on 100% omissa käsissä. Tuon tyyppisiä ne "ongelmat" on 90% tapauksista, itse aiheutettuja ja itse ratkaistavissa. En tunne myötätuntoa siitä, että ihminen ihan itse päättää jatkaa valittamista sen sijaan että ratkaisisi ongelmansa. Todellisiin ongelmiin harvemmin ihmiset käy sääliä itkemässä.

Vierailija kirjoitti:

Koska hän näkee että vastoinkäymisenne on usein oman tyhmyytenne syytä.

Tämä. Yksi vanha lapsuudenkaveri on ihan itse sössinyt raha-asiansa ja nykyään hakee säliään persaukisuuteensa. 

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta älykkäät ihmiset myös näkevät tosi nopeasti asioiden oikean laidan. Esim. yksinäisyydestä valittavan ihmisen puhelin piippaa koko ajan. Köyhyyttä valittavalla koko ajan uusia vaatteita ja syö ulkona. Puolisoaan haukkuva ei itsekään ole hyvä puoliso. Saikulla viihtyvä pystyy hyvin remontoimaan kotona. Jne.

En minä ainakaan jaksa tuhlata energiaani muiden pikkuongelmien voivotteluun.

Aika pinnallista ja yksinkertaista tuo sinun älykkyytesi 😂 yksinäinen voi ihan hyvin olla yksinäinen, vaikka seuraa olisi ja hän korjaa tyhjää oloa haalimalla tuttuja ja menoja,jotka eivät kuitenkaan täytä jotain puuttuvaa tunnetta. Puolisoaan haukkuva projisoi, koska tietää olevansa huono kumppani ja haluaa ulkoistaa syytä ja pahaa oloa myös toiseen. Tässä olisi JOTAIN syvällisempää näkemystä esitettyihin ongelmiin vaikka pintaraapaisu tämäkin. Oikeasti älykäs pystyy pienellä määrällä informaatiota ja havaitoja keksimään monta todennäköistä syy-seurausketjua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkäiltä psykopaateilta empatiakyky puuttuukin luonnostaan. Normaalilta älykkäältä ihmiseltä se harvoin puuttuu.

Älykäs psykopaatti on myytti.

Mikä tahansa mt- tai persoonallisuushäiriö heikentää henkistä toimintakykyä ja vakavana heikentää vakavasti. Muuten psykopaateilla olisi muuten sama älykkyysjakauma kuin normi-ihmisilläkin.

Älykkyys ja empatiakyky ovat erillisiä, tosin älykkyys parantaa empatian oppimista.

Itseäkin ärsyttää tämä stereotypia psykopaateista joinain superälykköinä.

Heillä riittää kyllä itsevarmuutta ja luottamusta omiin kykyihinsä ja älyynsä normaaliväestöä enemmän, mutta se ei perustu siihen miten asiat ovat todellisuudessa. Narsismi ja ego vääristävät heidän minäkuvaansa. He elävät harhaista fantasiaa, joka varmasti uppoaa moniin kanssaihmisiin välillä.

Mikään olento maapallolla ei ole niin typerä ja kehittysmiskyvytön kuin narsisti. He eivät pysty kohtaamaan virheitään ja vikojaan rehellisesti.

Se että ihminen ei tunne empatiaa, ei tee hänestä kylmän viileää loogikkoa, joka näkisi asiat juuri niinkuin ne ovat.

Mt-ongelmat, luonneviat ja persoonallisuushäiriöt voivat tehdä ihmisestä erittäin epärationaalisesti käyttäytyvän, vaikka loogista päättelykykyä ja matemattisia taitoja mittaavilla testeillä he olisivatkin huippuluokkaa.

Se johtuu sinun tyhmyydestä

Mun henkilökohtainen kokemus on se, että älykkyys yhdistettynä kärsimättömyyteen heikentää empatiaa. Kun ei vaan jaksa yrittää selittää ja keskustella, pinna kiristyy. Ja pinnan kiristyminen aika useinkin vähentää empatiakykyä, älykkyyden määrästä huolimatta. Itse kärsin tästä kärsimättömyyden ja älyn yhdistelmästä, ja se jatkuva ärsyyntyneenä oleminen heikentää omaakin elämänlaatua. Kärsivällisyyden opetteleminen on kuitenkin pitkä tie.

Toinen vaikuttava asia esim. työyhteisössä on se, että vaikka ymmärrän ettei kaikki pysty tekemään työtä yhtä sujuvasti, se muiden hitaus saa suuremman työkuorman kaatumaan niiden älykkäämpien niskaan. Samaa palkkaa saadaan vaikka yksi saa tehtyä päivässä saman verran töitä mitä toinen viikossa. Tai kun on 5 vuotta opettanut yhtä ihmistä tekemään työtä, eikä se vieläkään pärjää ilman jatkuvaa avustamista. Ei vaan pää kestä. Vaikka kuinka haluaisi ymmärtää, ettei toinen vaan pysty (on se syy tyhmyys, sairaus, tai mikä tahansa), niin kyllä se jatkuva työn kasaantuminen omille harteille aika paljon syö sitä empatiakykyä.

Joidenkin mielestä on epäempaattista, jos ei vauhkoa ja hössötä, vaan säilyttää aina rauhallisen olemuksen, eikä ala sentimentaaliseksi. Sentimentaalisuus on pelkästään typerää, ei mitään tekoa empatian kanssa.

Yleensä älykäs skannaa faktat nopeasti päässään ja toimii niiden mukaan. Vuolas monisanaisuus ei myöskään ole osoitus empatiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska hän näkee että vastoinkäymisenne on usein oman tyhmyytenne syytä.

Tämä. Yksi vanha lapsuudenkaveri on ihan itse sössinyt raha-asiansa ja nykyään hakee säliään persaukisuuteensa. 

Tuo on toinen klassikko. Tuhlataan kuin viimeistä päivää, ja sitten uhriudutaan kun vouti vaatii että ne omat velat pitäisi myös maksaa. Hänen mielestään ne voisi jättää maksamatta, niin että muut sitten joutuvat maksamaan ne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta älykkäät ihmiset myös näkevät tosi nopeasti asioiden oikean laidan. Esim. yksinäisyydestä valittavan ihmisen puhelin piippaa koko ajan. Köyhyyttä valittavalla koko ajan uusia vaatteita ja syö ulkona. Puolisoaan haukkuva ei itsekään ole hyvä puoliso. Saikulla viihtyvä pystyy hyvin remontoimaan kotona. Jne.

En minä ainakaan jaksa tuhlata energiaani muiden pikkuongelmien voivotteluun.

Aika pinnallista ja yksinkertaista tuo sinun älykkyytesi 😂 yksinäinen voi ihan hyvin olla yksinäinen, vaikka seuraa olisi ja hän korjaa tyhjää oloa haalimalla tuttuja ja menoja,jotka eivät kuitenkaan täytä jotain puuttuvaa tunnetta. Puolisoaan haukkuva projisoi, koska tietää olevansa huono kumppani ja haluaa ulkoistaa syytä ja pahaa oloa myös toiseen. Tässä olisi JOTAIN syvällisempää näkemystä esitettyihin ongelmiin vaikka pintaraapaisu tämäkin. Oikeasti älykäs pystyy pienellä määrällä informaatiota ja havaitoja keksimään monta todennäköistä syy-seurausketjua.

Ei oo todellista.. 🙄

Mä olin ennen masennusta aika ylimielinen ja osa sitä oli älykkyys. Oletin että kaikille muillekin asiat on yhtä helppoja kuin mulle, ja on pelkästään laiskuutta ja itsekurin puutetta jos ei pärjää. No, tuli sitten masennus ja laittoi meikäläisenkin tilaan jossa ei vaan pysty eikä jaksa, eikä mikään määrä päätöksiä ottaa itseä niskasta kiinni auttanut.

Vierailija kirjoitti:

Usein on hiukan liian yleistävä termi. Olen älykäs, mutta todella empatiakykyinen. Mieheni myös. Kuulumme Mensaan ja en koe että siellä valtaosa olisi empatiakyvyttömiä tai ylimielisiä. 

Todistit älykkyytesi mainitsemalla Mensan, muttet empatiakykyäsi mitenkään, joten et voi oikeasti olla kovin älykäs.

Vierailija kirjoitti:

Huippuälykkäät ihmiset taitavat usein olla lievästi autistisia, lähinnä saisivat asperger-diagnoosin, vaikkapa Einstein, Feynman, Elon Musk, jne, jne. Autismi ja empatia lienevät melko kaukana toisistaan?

Nyt on kyllä musk väärässä seurassa. Kerro jotain mitä elon on keksinyt?

Todella empaattisilta ihmisiltä puuttuu usein äly.

Huippuälykäs ei pysty samaistumaan keskinkertaisiin, tyhmistä puhumattakaan. Elämänkokemus on niin erilainen.

Älykäs ei joudu tilanteisiin, joista nokkela selviytyy. Ja Einstein muistaakseni sanoi, ettei vaadi älykkyyttä keksiä atomipommi. Älykyyttä vaatii olla käyttämättä sitä. Ja miten siinäkin sitten kävi?

Ihminen on lähtö kohtaisesti tyhmä, mutta kova soveltamaan ja säheltämään.

Vierailija kirjoitti:

Huippuälykäs ei pysty samaistumaan keskinkertaisiin, tyhmistä puhumattakaan. Elämänkokemus on niin erilainen.

Huippuälykäs juuri pystyy tähän ja siinä on ero älykkään ja autistin.

Jos puolisolleni iskee hammassärky, niin ei siinä paljon empatia auta. Sen sijaan selvitän minne, milloin ja miten lääkäriin ja löytyisikö sopivaa lääkettä avuksi.

Miksi? Eläytyminen toiseen kipuun ei vaan tunnu niin tarpeelliselta tai hyödylliseltä ongelmanratkaisun kannalta. Joku voi tulkita ylimielisyydeksi.

Myönnän, että minulla lähestulkoon huippuälykkäänä on ollut vaikeuksia empatian kanssa. Ei niinkään sen tuntemisessa, vaan sen näyttämisessä. En ole koskaan ollut mikään psykopaatti tai kpää, lähinnä möläyttelen asioita liian suoraan ja tarjoan liian nopeasti loogisia ratkaisuja Luulen, että tämä juontaa juurensa lapsuudestani. Kontrolloivampi vanhempani ei antanut hellyydenosoituksia ja toinen oli vaan liian kiireinen sellaiseen. Täytyi pitää huolta vauvasta, joten me muut jäätiin vaille huomiota. Lapsuudenperheessäni korostettiin, että kaiken pitää perustuu järkeen.

Älykkyys ja Empatia on aivoissa samassa paikassa.