Kumpi teista perii enemman, sina vai miehesi? Meilla mina vahan (150000 ?), mieheni ei mitaan, ellei sitten isovanhemmiltaan.

Älä viitsi haukkua ihmisiä tyhmiksi ja itse jakaa samassa yhteydessä väärää tietoa. Puoliso ei peri mitään pääsääntöisesti! Ainut poikkeus on, että kuolleella ei ole rintaperillisiä tai on tehnyt testamentin puolison hyväksi. Niin ja sitten omaisuus tietysti ositetaan, joten jos leski on vähävaraisempi, niin maksetaan tasinkoa hälle (mikäli ei ole avioehtoa). Rikkaamman lesken taas ei tarvitse maksaa tasinkoa (lesken tasinkoprivilegi).



Niin ja testamentin voi kyllä tehdä muutenkin kuin 50% omaisuudesta. Esimerkiksi jos mummo testamenttaa koko omaisuutensa lapsenlapsille, niin periaatteessa lapset voivat vaatia itselleen lakiosuutta (eli puolet omaisuudesta), mutta käytännössä aika harva nyt haluaa omilta lapsiltaan kiistää testamenttia.

Olen kaivanut tietoni sieltä, missä ne ovat tietoa eikä huhupuheita ja ovat täysin faktaa.



Otetaan pari esimerkkiä.



Naisen omaisuus 80000 ja miehen omaisuus 120000.



Heillä lapsia 2 kpl.



1) Nainen kuolee ensin. Lapset perivät ilman avioehtoa ja testamenttia 40000 euroa kumpikin. Mies pitää oman omaisuutensa 120000 (lesken tasinkoprivilegi) ja lisäksi hänellä on oikeus jäädä asumaan yhteisenä kotina käytettyy asuntoon, jollei hänen omaisuutensa kuulu muuta asuntoa.



2) Mies kuolee ensin. Osituksessa leski saa mieheltä 20000, jolloin lesken omaisuudeksi tulee 100000. Loppu 100000 jaetaan lapsien kesken, jolloin lapset saavat siten 50000 kumpikin. Leski saa jäädä asumaan myös yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon kuten yllä.



Näin siis tavallisessa kaksilapsisessa perheessä, jossa ei ole avioehtoa tai testamenttia.

Talo myydään ja rahat pistetään fifti fifti puolison ja lasten kesken.

Mä en todella osaa sanoa kumpi meistä perii enemmän. Luulen, että mies, mutta se voinkin yllättäen olla minä?

Onneksi aika moni tällä palstalla pitää perinnön kyttäämistä vähän outona ja epämoraalisena! MIten ihmeessä tulevia perintöjä jo lasketaan, ja niiden varaan suunnitellaan omia asuntolainoja ja elämää! En ymmärrä tätä perinnön kannalta ajattelua EDES siinä tapauksessa, että sukulainen on vanha, dementoitunut, jonka vuoksi toivoo pääsevän pois letkuista ja " keinotekoisesta" elämästä. Sen ymmärrän, että toivoo toisen pääsevän kärsimyksistä, mutta en sitä, että kyttää samalla niitä rahoja.

Ainoastaan maatilan, yrityksien yms sukupolvenvaihdosten osalla ymmärrän perintökeskustelun ja sen järkevän suunnittelun ennalta. Mutta että me ihan tavalliset tallaajat laskeskellaan vanhempiemme varoja tyyliin asunto-osake, auto, huh huh!

Toivottavasti kaikkien vanhemmat elävät pitkään, ja ehtivät kuluttaa rahansa. Viimeistään ihmisarvoisen vanhuuden järjestämiseen jossakin viihtyisässä palvelutalossa. Nykypäivänä kun lapset saattavat asua toisella puolen Suomea tai ulkomailla, eivätkä pääse hoitamaan, tai sitten omissa vanhemmissa ei kiinnosta enää muuta kuin se perintö ja lastenhoitoapu... julmaa, mutta siltä se näyttää!

Itselläni isä on jo kuollut, ja perinnönjako on tehty, nimellisesti. eli kuolinpesä yhdessä omistaa äitini eli lesken, eli asunnon jne. Tuntuu, että moni tällä palstalla olisi jo vaatimassa tässäkin tapauksessa omaisuuden realisoimista- äiti vain myymään asunto, että saadaan oma perintöosuus pois. En tiedä esim ko perintöosuuden arvoa, eikä minua kiinnostakaan tietää. Tienaan itse sen mitä tarvitsen, ja hankin niillä omaan elämääni sen mitä pystyn.

Miehen vanhemmilla ei ole kuin kerrostalokolmio, josta siitäkin velkaa, ja pikkuauto. Nämä sitten mieheni jakaa sisarpuolensa kanssa. Omilla vanhemmillani on mm. velaton omakotitalo hyvällä paikalla, lisäksi molemmilla maata ja metsää. Summia en osaa arvioida.