Kumpi teista perii enemman, sina vai miehesi? Meilla mina vahan (150000 ?), mieheni ei mitaan, ellei sitten isovanhemmiltaan.

Itsekin toivon. Äitini on kuollut jo aiemmin ja olen isoäitini ainoa perijä. Hän taas on lähes 90-vuotias, pahasti dementoitunut ja maannut jo vuoden terveyskeskuksen vuodeosastolla ilman mitään ymmärrystä tästä maailmasta. Syötettynä kykenee syömään, mutta siinä se. Ja kyllä minä toivon minulle läheisen ja rakkaan isoäidin pikaista kuolemaa ja sen myötä sitä perintöäkin. Ja kyllä se perintö, n. 300 000 euroa otetaan huomioon perheen taloussuunnitelmissakin jo nyt. Silti en koe olevani millään tavalla ahne tai huono ihminen.



Isältäni tuskin paljon perittävää jää ja miehen perintöä en niin tarkkaan tiedä, mutta voi olla suunnilleen samaa luokkaa kuin tuo mummilta perimäni, joten ehkä menee aika tasan.

Summista ei aavistustakaan. Mun vanhemmilla pieni asunto mutta isossa kaupungissa, miehen vanhemmilla okt mutta pienessä " kylässä" ja miehellä on veli jakamassa. Eli luultavasti menee aika samoihin. Muuten miehen vanhemmilla on enemmän säästöjä jne. kuin meillä mutta niistähän ei koskaan tiedä...

Toivottavasti ihan lähiaikoina ei tarvitse näitä miettiäkään. Emme ole elämäämme rakentaneet sen suuren perinnön varaan..

mutta kyllä perintöasioita voi ja kannattaa miettiä, jos merkittävää omaisuutta on jaettavana. Ei se tarkoita, että sen varassa elet' ' n ja odotellaan vanhusten kuolemaa (tulee mielee vanha kunnon Kummelisketsi...)



Jos irroitettavaa omaisuutta on, sitä voi jopa siirtää perillisten nimiin (lahjaveron puitteissa) jo ennen kuolemaa. Perintövero on minusta lähes rikollinen juttu ja kaikki millä sitä saa pienennettyä on hienoa.



Meillä miehen vanhemmilla on talo isohkossa kaupungissa, sijoituskaksio ja kesäpaikka. Jakajina mies ja tämän veli. Meiltä tulee kolmelle sisarukselle sinänsä hieno talo, joka ikävä kyllä sijaitsee Pohjois-Suomessa ja voi olla aika hankala myytävä. Ja miljoona kirjaa...

vaikka ei ole olemassa erillisiä lakeja ydinperheeseen ja uusperheeseen niin varsinkin uusperheessä kannattaa suunnitella tarkkaan testamentit ym juuri siksi, että kuolinjärjestys voi suunnata rahat aivan " väärään" osoitteeseen. Samaa ongelmaa ei ydinperheessä ole.

miehen mummo on miljonääri, mutta " pottia" on jakamassa kolme lasta. Anoppi perinee vähintään sen miljoonan.



Mies luullakseni, koska on ainoa lapsi. Minä perin puolet kaupunkiasunnosta ja kesämökistä. Mutta siinä vaiheessa kun tuo " perintö" joskus tulee, omat mökit ja asuntovelat on jo maksettu että mihinkä sitä rahaa enää sitten...jos omien lasten hyväksi luopuisi.



Mutta eipä tarvitse moisia miettiä vielä moneen kymmeneen vuoteen, toivottavasti.

Eikö voisi lähtökohtaisesti ajatella, että jokainen yrittäisi ansaita omaisuutensa omin keinoin, eikä suurinpiirtein odotella vanhempien kupsahtamista, että pääsee omaa asuntoa ostamaan? ! ? !



Ei ymmärrä.



Meillä mies ei peri mitään, minä tulen perimään paljon, mutta en ole asiaa miettinyt. Vanhempani toivottavasti elävät vielä yli 20v ja nauttivat lapsenlapsistaan. Meillä on hyvä toimeentulo ilman perintöjäkin. Ja munkin perintö tulee olemaan suurimmaksi osaksi mökkiä, taloa, maita ja mantuja, mitä ei tulla rahaksi muuttamaan todellakaan.

mulla ei oo (huomasin just) hajuakaan vanhempieni, miehen vanhempien tai meidän kummankaan vielä elossa olevien isovanhempien omaisuudesta, ei todellakaan mitään käsitystä. eikö suomessa oo perinteisesti vallinnut vähän semmoinen kulttuuri ettei rahasta puhuta kovin yksityiskohtaisesti? paitsi ehkä sen puutteesta..



me ollaan aika tavallisen pienituloisia ja meinattiin kuitenkin yrittää itse maksaa omat talomme ja muut.

Vierailija:

Eikö voisi lähtökohtaisesti ajatella, että jokainen yrittäisi ansaita omaisuutensa omin keinoin, eikä suurinpiirtein odotella vanhempien kupsahtamista, että pääsee omaa asuntoa ostamaan? ! ? !

Ei ymmärrä.

Eihän näitä tarvi ymmärtääkään.

Ja suurin osahan tässä onkin sanonu, ettei välitä perinnöstä, kunhan vanhemmat pysyisi elossa mahdollisimman pitkään.

Kyllä minä ymmärrän, että 90-vuotiaan dementoituneen letkusyötössä olevan mummon toivoo pääsevän pois. Omakin isoäiti aikanaan " kitui" puolisen vuotta, ennen kuin pääsi pois. Itse hän oli jo jonkin aikaa toivonut kuolemaansa. Ei jaksanut enää elää. Hän oli myös 90v.

Ja ymmärrän myös, että vähän jo laskee sen tulevan perinnön varaan.

Mutta en minäkään ymmärrä sitä, että lykätään omaa elämää perintörahojen toiveessa. En minä ainakaan toivo vanhempieni enkä edes ärsyttävien appivanhempien kuolemaa, että saisin perintöjä ja helpottaisin taloudellista tilannettamme. Velkaa on ja rahat ahtaalla.

Ja mitä tulee alkuperäiseen kysymykseen, niin tämänhetkisen varallisuuden perusteella saisimme mieheni kanssa suurinpiirtein yhtäisot perinnöt. Mutta jos toiveemme toteutuu ja vanhempamme elävät vielä esim. 25 vuotta, niin toivottavasti ehtivät myös tuhlata rahansa ja omaisuutensa :-)

lisäksi isällä on vene ja säästöjä aika paljon. Myös äidilläni on velaton asunto (asoy) pk-seudulla, mökki sekä sijoitusasunto. Lisäksi tulen perimään isovanhempani veljeni kanssa isäni puolelta sillä hän on ilmoittanut ettei ota perintöä itse vastaan, kun rahaa on jo riittävästi.

kun lapsenne alkavat odottaa kuolemaanne ja jakamaan rahoja heti kun pikkuisenkaan rahan päälle ymmärtävät, kunhan isovanhemmat ovat pois päiväjärjestyksestä.

Toisaalta ammattini puolesta tiedän, että monet pariskunnat (usein aika nuoria) suunnittelevat talouttaan tulevien perintöjen toivossa. Esim. asuntolainaa otettaisiin reippaasti yli oman maksukyvyn, koska uskotaan, että esim. seuraavan kymmenen vuoden sisällä oletettavasti tullaan saamaan iso perintö.

:D

Toistan varmaan vielä itseäni, mutta kerronpa nyt vielä tämmöisen esimerkin, miten asiat voisivat mennä, jos uusperheessä ei olisi mietitty hivenen näitä perintöasioita.



Mikäli miehen vanhemmat kuolisi mies perisi heidät. Sitten mies kuolisi ja hänellä ei olisi lapsia, niin vaimo perisi hänet. Sitten kun vaimo kuolisi, niin lapsi perisi hänet ja jos hän kuolisi ennen isäänsä, niin isänsä voisi saada koko omaisuuden. Siten uusperheessä appivanhempien omaisuus voi mennä vaikka vaimon exälle, samoin koko miehen eläessä keräämänsä omaisuus.



Keskimäärin lakien idea lienee se, että rahat pysyisivät samassa suvussa, mutta uusperheissä nää kuviot menee joskus aika mielenkiintoisesti. Testamenteilla ja avioehdolla voi tietty vaikuttaa itse siihen kuvioon.

miljoonaperinnöistänne. Mistä muuten tiedätte, etteivät vanhempanne joudu niitä vielä kuluttamaan, kun hankkivat vanhuudenpäivinään palvelutaloasunnon tmv. Tehän ette niitä vanhempianne kuitenkaan suostu hoitamaan omaishoitajina....

velkoja, lainaa ja sen semmoista? Lapsia kyllä 5.

Sisarensa kanssa sanoutuivat irti kuolinpesästä ja saivat aikaan kauhean riidan. Äidin miesystävän mielestä lasten olisi kuukunut maksaa velat! Oli ihan tarpeeks siinäkin, että jouduimme osan hautajaisista maksamaan.

Lapsen ei ole pakko vastaanottaa perintöä tai kuolinpesä voidaan ajaa konkurssiin. Tämä on tärkeää huomata, että sitten sieltä kuolinpesästä ei saa ottaa yhtään mitään. Eli periaatteessa, jos otatte kuolinpesästä vaikka vanhan perintökeinutuolin, niin sitten tulee velatkin niskaan. Kun asia tulee ajankohtaiseksi, niin kannattaa varmaan pyytää kokeneelta lakimieheltä apua, niin vältytte kaikelta velan saamiselta.

ja molemmilla taitaa olla jotain kulutusluottoakin, mistä ovat makselleet vain korkoja viimeiset 10 vuotta...

1. Kuolinpesästä jääviä velkoja ei tarvitse maksella kenenkään, tottakai omaisuus myydään ja maksetaan mikä pystytään, mutta sit haetaan kuolinpesä konkurssiin.



2. Perimysjärjestys, 50% puolisolle, 50% lapsille. Jos toista ei ole saa lapset/puoliso kaiken. Jos ei ole lapsia/puolisoa, menee perintö vanhemmille. Sen jälkeen sisaruksille jne.



3. Vain 50% voi omaisuudestaan testamentata, se toinen 50% menee aina puolisolle/lapsille. Et ihan hevonkukkua " perinnöttä jättäminen"