Onko muita yksinäisiä, lapsettomia sinkkuja, jotka haluaisivat perheen? ov

Tänään tuntuu taas siltä, että masennus saa voiton. Kiusaan kai jollain lailla itseäni kun tulen tänne vauva-lehteen lukemaan juttuja... Tuntuu pahalta, kun ihmiset valittavat -anteeksi vaan, mutta minusta aika pienistä asioista. Teillä on kumminkin perhe, seuraa kotona, ja elämän tärkein asia: lapset!



Mistä saisi lohtua ja voimaa jaksaa huomiseen. En haluaisi olla niin kade, kuin miltä nyt tuntuu. En missään tapauksessa haluaisi teiltä onneanne pois, enkä ystäviltäni, mutta haluaisin tänäänkin jaksaa nähdä ne asiat, jotka elämässäni ovat hyvin: on ystäviä, terveyttä, työpaikka.



Ja silti. Kyljissä tuntuu halinpuute, häitä ei voi katsoa telkkarista itkemättä, eikä edes pienten eläinvauvojen syntymää.



Anteeksi nyt, pakko oli purkaa vähän.