Olen tavannut toisen, en tiedä mitä tehdä
Tein eilen aloituksen otsikon aiheesta mutta se on jostain syystä poistunut.
Lyhyesti, olen ollut muuten ihan hyvässä ja toimivassa mutta omalta puoleltani varsin tunneköyhässä suhteessa muutaman vuoden. Nyt olen tavannut toisen, ihastunut, tunne on molemminpuolinen, ja mietin mitä teen.
Olen valvonut koko yön tätä miettien. Olen todella turvallisuushakuinen, kaikessa, ja ehkä siksi päätynyt suhteisiin turvallisten vaihtoehtojen kanssa. Sellaisten jotka ovat olleet paperilla hyviä, ja jotka ovat olleet minuun kovin rakastuneita. Olen jo yhden tällaisen suhteen menneisyydessäni lopettanut samasta syystä (tuntui kaverisuhteelta) mutta eipä tuo vaihtamalla mihinkään muuttunut. Suhteiden välissä olin vuosia sinkkuna.
Niin, nytpä sitten mietin että mitä tehdä. Ottaako riski ja jättää nykyinen. Tiedän loukkaavani häntä pahasti, mutta toisaalta ymmärrän ne kommentit joita sain eilen. Kyllä hän ansaitsee parempaa ja varmasti sen ajatuksen turvin selviäisi erosta pian. Toisaalta olenhan minä häneen vuosien varrella kiintynyt. Eikö se voisi olla ihan hyvä pohja vaikka loppuelämän suhteelle?
En uskalla pohtia tätä ääneen kenellekään. Siksi avaudun täällä. Pelkkä kirjoittaminenkin auttaa.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Jos on itse tehnyt päätöksen olla jonkun kanssa, pitää olla sen verran tahdonlujuutta ja kunniantuntoa, että pitää kiinni itse tekemästään päätöksestä. Totta kai elämässä tulee ihastuksia - niitä tulee, vaikka olisi naimisissa 100-vuotiaaksi asti. Ei sitä silti tarvitse heittää kaikkea rakentamaansa menemään jonkun satunnaisen ihastuksen takia. Arki on alkuhuuman jälkeen 99%:sti samanlaista, samoista asioista koostuvaa elipä kenen kanssa tahansa: kahvinkeittoa, tiskausta, siivousta, laskujen maksua jne.
Tämän väitteen kuulee usein ja tuntuu, että sen esittäjä ei ole tuollaisessa tilanteessa ollut. Jospa sitä arkea haluaa nimenomaan elää juuri sen uuden kanssa?
Jos arkea taas haluaa tosiaan pitää välillä vähän kauempana, voi elää etäsuhteessa.
Ihan älyttömiä väitteitä ettei muka voisi erota koska on valinnut jonkun aiemmin, itse näen että on vain yksi elämä ja sekin liian lyhyt.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään vaihdetaan kun alkaa kyllästyttämään. Sama on edessä tän uuden kanssa muutaman vuoden päästä.
No ei tarvitse keskustella ja käsitellä oikeita suhteeseen liittyviä asioita kun vaihtaa muutaman vuoden välein.
Aivan niin. Vaihtamalla saat paskaa-eri-paketissa. Alkuhuuma on joskus ohi ja arki tulee sinnekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään vaihdetaan kun alkaa kyllästyttämään. Sama on edessä tän uuden kanssa muutaman vuoden päästä.
No ei tarvitse keskustella ja käsitellä oikeita suhteeseen liittyviä asioita kun vaihtaa muutaman vuoden välein.Aivan niin. Vaihtamalla saat paskaa-eri-paketissa. Alkuhuuma on joskus ohi ja arki tulee sinnekin.
Mitä kauheaa arjessa on? Itse odotin sitä uuden rakkaan kanssa.
Jos on itse tehnyt päätöksen olla jonkun kanssa, pitää olla sen verran tahdonlujuutta ja kunniantuntoa, että pitää kiinni itse tekemästään päätöksestä. Totta kai elämässä tulee ihastuksia - niitä tulee, vaikka olisi naimisissa 100-vuotiaaksi asti. Ei sitä silti tarvitse heittää kaikkea rakentamaansa menemään jonkun satunnaisen ihastuksen takia. Arki on alkuhuuman jälkeen 99%:sti samanlaista, samoista asioista koostuvaa elipä kenen kanssa tahansa: kahvinkeittoa, tiskausta, siivousta, laskujen maksua jne.