Lue keskustelun säännöt.
IL: Masennuslääkkeiden vaiettu puoli (IL plus-juttu)
08.08.2022 |
"SSRI-lääkkeiden vaietusta puolesta on nyt alettu puhua. Sivuvaikutukset voivat olla kovat, eivätkä ne aina edes tehoa tarkoituksenmukaisesti."
Kommentit (123)
Joskus luin, että noita lääkkeitä ei edes ole testattu pitkäaikaiseen käyttöön. Siis tutkimukset on tehty tyyliin alle vuoden käytöllä. Ja silloinkin lumenappi oli yhtä tehokas. Todella pieni osa koekaniineista edes hyötyi lääkityksestä. Korjatkaa, jos olen väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hihasta kiinni ja nyt lenkille. Kyllä se siitä.
Myös mindfulness auttaa. 4 tuntia meditaatiota päivässã.
Ja mäkkärissä käynti loppuu nyt. Luomu raw vege dieetti käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei kukaan kysy, mitä pitäisi tehdä, että lääkkeitä ei niin paljon tarvittaisi. Herää kysymys, onko liian helppo ratkaisu. Vakavat tapaukset ovat erikseen, mutta, anteeksi vaan, välillä kuulostaa siltä, että mitään, pienintäkään vastoinkäymistä ei kestetä ilman pillereitä.
Ihan jo riittävän iso kaveripiiri riittäisi varmaan monellekin. Mutta kun ollaan niin perhekeskeisiä niin perhekeskeisiä. Taisi tästä yksinäisyydestä/kaverittomuudesta olla tämänkin päivän hesarissa. Mulla ainakin nämä ikävuodet 25-40 on olleet aika vaikeita kun ei ole sitä kumppania ja lapsia ja työkään ei ole sosiaalinen. Yksinäisyys masensi ja ahdisti. Siihen ei auttanut harrastusten pinnallinen sosiaalisuus. Mun mielestä tämä nykyinen järjestelmä sis somen saa ihmiset sairastumaan.
Nämä on siitä hankalia keskusteluja, että sitä omaa totuutta ei pidä tuputtaa koko totuutena. Joku saa vain haittoja, jollekin lääkkeestä on hyötyä enemmän kuin haittaa.
Itse sain hirveät haitat perus masennuslääkkeistä. Ketipinor on minulla uneen. Sitä monet pitävät ihan kamalana lääkkeenä. Harrastan kuitenkin ihan iloisesti seksiä, nukun paremmin kuin ennen, tunnen erilaisia tunteita... Ainut haittavaikutus minulla on ollut se, että painonhallinta on kyllä hankaloitunut. Mutta sitten se, että kumpi on ikävämpää ja pakko oli todeta että unettomuus, joka vei toimintakyvyn kokonaan.
Toinen asia on se mitä monet pelkää, että lääke aiheuttaa sitä tätä ja tuota, en edes kokeile. Esim vaikka aivosumua tai päiväväsymystä... Tai pitkällä käytöllä voi olla riskejä johonkin x asiaan. Itse olen kohdallani ajatellut niin, että se unettomuus aiheutti pahemman päiväväsymyksen ja aivosumun. Myös unettomuudella on pitkäaikaisvaikutuksia.
Nämä on aina sellaista plus miinus peliä. Onko enemmän hyötyä vai haittaa? Nämä keskustelut usein lisäävät ihmisten pelkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hyvä että tästä puhutaan. Söin itse näitä lääkkeitä opiskelijana ja minua ei otettu ollenkaan vakavasti, kun kerroin ettei lääkkeet mulla auta mitään ja lisäksi oli vaikeita sivuvaikutuksia (näköhäiriöt, sähköiskun tunteet ja nykäykset lihaksissa, jatkuva päänsärky, seksihalun täydellinen katoaminen, luovuuden loppuminen kuin seinään). Olin kuulemma "lääkevastainen" ja kuvittelin oireita.
Nykyään sentään myönnetään, että ensinnäkin osalla potilaista ne ei auta masennukseen vaan pitää kokeilla erityyppisiä lääkkeitä, jos lääkehoitoa tarvitaan. Ja että sivuvaikutuksia oikeasti voi tulla. Viimeinen myönnettävä on se, että NIISTÄ VOI TULLA RIIPPUVAISEKSI. Eli niiden lopettaminen on monelle ihan hemmetin vaikeaa, vaikka itse masennus olisi jo mennyttä, koska tulee vieroitusoireet. Silloin kun minä söin niitä lääkkeitä, lääkäri väitti kivenkovaan että näistä ei tule vieroitusoireita, vaan jos mulla tulee paska olo kun vähennän masennuslääkettä se johtuu että olen edelleen masentunut ja mun vaan pitää jatkaa sitä lääkettä.
Oikeassa lääkäri oli. Lisäksi söit liian pientä annosta jos näitä "sähköiskuja" tuli. Sitäpaitsi kaikille lääkevastaisille sekä tiedoksi muillekin jotka eivät käytä näitä lääkkeitä vaan niitä silti haukkuvat. Vika on yleensä, että endorfiini ei aivoissa pääse kulkemaan kuten pitäisi: siellä on jostain syystä alue josta endorfiini ei pääse jatkamaan matkaansa. Nämä lääkkeet on kehitetty korjaavaksi tilanteeksi: elikkä auttavat endorfiiniä kulkemaan vaivatta läpi koko kierroksen. Tämä on hyvin usein fysiologinen asia eikä psyykkinen. Kannattaa lukea ja perehtyä lääketieteeseen ennen kuin tulette tänne arvostelemaan muita.
Mutta miksi aivoihin on tullut alue, josta endorfiini ei pääse läpi? Tätä ne lääkkeet ei korjaa, vaan jeesusteippimäisesti hoitaa homman. Joillekki se on sillä ok ja joillekkin ongelmia ilmenee sitten muualla
En tiedä mutta näin asia selitettiin lääketieteen tunnilla että jäisi paremmin mieleen ja muistaisimme kokeissa paremmin.
Jos olet töissä terveydenhuollossa niin säälittää asiakkaittesi puolesta. Vaikutat hyvin yksinkertaiselta, etkä tiedä mistään mitään, kunhan vouhotat. Toivottavasti jostain pilleristä saisi tekoälyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus luin, että noita lääkkeitä ei edes ole testattu pitkäaikaiseen käyttöön. Siis tutkimukset on tehty tyyliin alle vuoden käytöllä. Ja silloinkin lumenappi oli yhtä tehokas. Todella pieni osa koekaniineista edes hyötyi lääkityksestä. Korjatkaa, jos olen väärässä.
Olet tässä ihan oikeassa. Eli-Lillyn omat tutkimukset ovat vähintäänkin erittäin kyseenalaisia ja niiden perusteella on määrätty fluoksetiinia valtavia määriä potilaille.
Vierailija kirjoitti:
Nämä on siitä hankalia keskusteluja, että sitä omaa totuutta ei pidä tuputtaa koko totuutena. Joku saa vain haittoja, jollekin lääkkeestä on hyötyä enemmän kuin haittaa.
Itse sain hirveät haitat perus masennuslääkkeistä. Ketipinor on minulla uneen. Sitä monet pitävät ihan kamalana lääkkeenä. Harrastan kuitenkin ihan iloisesti seksiä, nukun paremmin kuin ennen, tunnen erilaisia tunteita... Ainut haittavaikutus minulla on ollut se, että painonhallinta on kyllä hankaloitunut. Mutta sitten se, että kumpi on ikävämpää ja pakko oli todeta että unettomuus, joka vei toimintakyvyn kokonaan.
Toinen asia on se mitä monet pelkää, että lääke aiheuttaa sitä tätä ja tuota, en edes kokeile. Esim vaikka aivosumua tai päiväväsymystä... Tai pitkällä käytöllä voi olla riskejä johonkin x asiaan. Itse olen kohdallani ajatellut niin, että se unettomuus aiheutti pahemman päiväväsymyksen ja aivosumun. Myös unettomuudella on pitkäaikaisvaikutuksia.
Nämä on aina sellaista plus miinus peliä. Onko enemmän hyötyä vai haittaa? Nämä keskustelut usein lisäävät ihmisten pelkoja.
Se annos mitä sä syöt Ketipinoria unettomuuteen on murto-osa siitä annoskoosta mitä sitä syötetään psykoosiin. Vakavat haitat tulee niillä isoilla annoksilla ja ne voivat tosiaan olla hyvin vakavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No hyvä että tästä puhutaan. Söin itse näitä lääkkeitä opiskelijana ja minua ei otettu ollenkaan vakavasti, kun kerroin ettei lääkkeet mulla auta mitään ja lisäksi oli vaikeita sivuvaikutuksia (näköhäiriöt, sähköiskun tunteet ja nykäykset lihaksissa, jatkuva päänsärky, seksihalun täydellinen katoaminen, luovuuden loppuminen kuin seinään). Olin kuulemma "lääkevastainen" ja kuvittelin oireita.
Nykyään sentään myönnetään, että ensinnäkin osalla potilaista ne ei auta masennukseen vaan pitää kokeilla erityyppisiä lääkkeitä, jos lääkehoitoa tarvitaan. Ja että sivuvaikutuksia oikeasti voi tulla. Viimeinen myönnettävä on se, että NIISTÄ VOI TULLA RIIPPUVAISEKSI. Eli niiden lopettaminen on monelle ihan hemmetin vaikeaa, vaikka itse masennus olisi jo mennyttä, koska tulee vieroitusoireet. Silloin kun minä söin niitä lääkkeitä, lääkäri väitti kivenkovaan että näistä ei tule vieroitusoireita, vaan jos mulla tulee paska olo kun vähennän masennuslääkettä se johtuu että olen edelleen masentunut ja mun vaan pitää jatkaa sitä lääkettä.
Sama täällä. Ei uskottu vaikka kertoi mistä sivuvaikutuksista, ja kun halusin lopettaa lääkkeen, sanottiin vaan ettei tehoa, olet edelleen masentunut ja mulle määrättiin vaan lisäksi joku toinen lääke ja näiden kahden lääkkeen yhteisvaikutuksesta sitten meinasin harhapäissäni lyödä leipäveitsen reiteen, istuessani ja itkiessäni keittiön lattialla. Onneksi en tehnyt niin, löin leipäveitsen pystyyn keittiön kaappiin ja päätin sillä hetkellä lopettaa lääkkeiden syömisen ennen kun oikeasti sattuu. Potilaista tehdään sairaita,heitä ei kuunnella ja pahimmassa tapauksessa uhkaillaan hoitohenkilökunnan taholta niinkuin mua sitten loppuvaiheessa lopetin hoitosuhteen.
Mä olisin jo ollut 20 v. kuollut ilman SSRI-lääkettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi yleisimmistä sivuvaikutuksista taitaa olla or g asmikyvyttömyys. Se voi olla jopa pysyvää lääkkeiden lopetuksen jälkeen.
Toinen on järkyttävät vieroitusoireet lopetuksesta. Ilman kovaa tahdonvoimaa lopetus voi olla mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin jo ollut 20 v. kuollut ilman SSRI-lääkettä.
No ainakaan masennukseen ne ei ole vaikuttaneet - siitä on tutkimus. Kunhan kuvittelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei kukaan kysy, mitä pitäisi tehdä, että lääkkeitä ei niin paljon tarvittaisi. Herää kysymys, onko liian helppo ratkaisu. Vakavat tapaukset ovat erikseen, mutta, anteeksi vaan, välillä kuulostaa siltä, että mitään, pienintäkään vastoinkäymistä ei kestetä ilman pillereitä.
Pitkäaikaisesta masennuksesta kärsineenä olen sitä mieltä, että ihmisillä on liian paljon paineita elämässä nykyään. Taloudellisia, sosiaalisia ja ulkonäköön liittyviä paineita.
Yksinkertaisesti elämä on liian kuormittavaa. Ei kaikilla ole mahdollisuutta muuttaa maalle ja työskennellä unelmiensa ammatissa.
Yksi vaihtoehto olisi työviikon lyhentäminen esim. 30 tuntiin. Palkka tietysti pienisi sen mukaan, mutta luulen, että tämäkin olisi ok monille, koska elämänlaatu on parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei kukaan kysy, mitä pitäisi tehdä, että lääkkeitä ei niin paljon tarvittaisi. Herää kysymys, onko liian helppo ratkaisu. Vakavat tapaukset ovat erikseen, mutta, anteeksi vaan, välillä kuulostaa siltä, että mitään, pienintäkään vastoinkäymistä ei kestetä ilman pillereitä.
Pitkäaikaisesta masennuksesta kärsineenä olen sitä mieltä, että ihmisillä on liian paljon paineita elämässä nykyään. Taloudellisia, sosiaalisia ja ulkonäköön liittyviä paineita.
Yksinkertaisesti elämä on liian kuormittavaa. Ei kaikilla ole mahdollisuutta muuttaa maalle ja työskennellä unelmiensa ammatissa.
Yksi vaihtoehto olisi työviikon lyhentäminen esim. 30 tuntiin. Palkka tietysti pienisi sen mukaan, mutta luulen, että tämäkin olisi ok monille, koska elämänlaatu on parempi.
Minusta nykymaailma ei vaan yksinkertaisesti ole ihmisille hyväksi. Jos ihminen kaipaa kuolemaa, niin vois miettiä mikä hänen maailmassaan on niin huonosti, että täältä pois kuoleminen vaikuttaa paremmalta vaihtoehdolta. Mutta tuolle ei anneta lähellekkään sen vertaa huomioo mitä se kaipais, vaan aatellaan että se yksilö on jollain tapaa viallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi yleisimmistä sivuvaikutuksista taitaa olla or g asmikyvyttömyys. Se voi olla jopa pysyvää lääkkeiden lopetuksen jälkeen.
Toinen on järkyttävät vieroitusoireet lopetuksesta. Ilman kovaa tahdonvoimaa lopetus voi olla mahdotonta.
Ja yleisesti ei tarvitse / tee mieli seksiä. On vain ihan tyytyväinen olemiseen ilmankin.
Myös liikunnan tuomaa mielihyvää ei saavuta samalla tavalla. Syke ei nouse tarpeeksi korkealle, vaikka hiki virtaa. Tämän havaitsin, kun lopetin masennuslääkkeet.
Lääkkeet myös lihottavat, rasva- ja sokeriaineenvaihdunta ei toimi niinkuin pitäisi.
Kaikenlainen yleinen innostus ja mielihyvä arkisista asioista puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Erikoista että joidenkin jotka ovat saaneet näistä lääkkeistä apua on tultava aina kiireellä mitätöimään niiden kokemukset joille nuo aineet taas ovat olleet jopa katastrofi. Kuin kyse olisi jostain henkilökohtaisesta hyökkäyksestä, niidenkin kohdalla jotka kiihkottomasti ja asiallisesti kertovat oman kokemuksensa.
Ei kai se, jos joku kertoo lääkkeen häntä auttaneen, ole jonkun toisen huonon kokemuksen mitätöimistä. Vai onko? En tiedä.
Tätä yhteiskuntaa vaivaa narsismi, kiusaamis-kulttuuri kaikkialla, toksisen positiivisuuden vaatimus, just ulkonäkö- ja suorituspaineet jne. nitä ei kyllä millään pillereillä korjata, päin vastoin veaikeuttaa ne haitat just vaan lisää elämää, kun menee viimeinenki ntoimintakyky ja ulkonäkö, terveys jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei kukaan kysy, mitä pitäisi tehdä, että lääkkeitä ei niin paljon tarvittaisi. Herää kysymys, onko liian helppo ratkaisu. Vakavat tapaukset ovat erikseen, mutta, anteeksi vaan, välillä kuulostaa siltä, että mitään, pienintäkään vastoinkäymistä ei kestetä ilman pillereitä.
Pitkäaikaisesta masennuksesta kärsineenä olen sitä mieltä, että ihmisillä on liian paljon paineita elämässä nykyään. Taloudellisia, sosiaalisia ja ulkonäköön liittyviä paineita.
Yksinkertaisesti elämä on liian kuormittavaa. Ei kaikilla ole mahdollisuutta muuttaa maalle ja työskennellä unelmiensa ammatissa.
Yksi vaihtoehto olisi työviikon lyhentäminen esim. 30 tuntiin. Palkka tietysti pienisi sen mukaan, mutta luulen, että tämäkin olisi ok monille, koska elämänlaatu on parempi.Minusta nykymaailma ei vaan yksinkertaisesti ole ihmisille hyväksi. Jos ihminen kaipaa kuolemaa, niin vois miettiä mikä hänen maailmassaan on niin huonosti, että täältä pois kuoleminen vaikuttaa paremmalta vaihtoehdolta. Mutta tuolle ei anneta lähellekkään sen vertaa huomioo mitä se kaipais, vaan aatellaan että se yksilö on jollain tapaa viallinen.
Niin moni syö lääkkeitä nykyään, kertoo jotain pahoinvoinnista. Yksittäiset rankat tapaukset ovat erikseen. Lääkkeet ei pelasta kaikkia.
Nykyajan ravinto saattaa olla huonoa. Liian paljon ruudun tuijottamista.
Yleisesti paineita. On pakko jaksaa töissä ja opiskeluissa. Vaikka sitten lääkkeiden avulla. Ei ole varaa jäädä sairaslomalle.
Yhteiskunnan pitäisi muuttua jotenkin, mutta vaikea sanoa miten. Kun rahaa ei ole oikein hoitaa akuutteja fyysisiä sairauksiakaan.
Jos saisin päättää, niin osa-aikaisia töitä olisi enemmän. Tämä mahdollistaisi isommalle joukolle ihmisiä olla mukana työelämässä hiukan kevennetysti.
Vierailija kirjoitti:
Yksi yleisimmistä sivuvaikutuksista taitaa olla or g asmikyvyttömyys. Se voi olla jopa pysyvää lääkkeiden lopetuksen jälkeen.
Toinen on järkyttävät vieroitusoireet lopetuksesta. Ilman kovaa tahdonvoimaa lopetus voi olla mahdotonta.
Jotkut jäävät pikkiriikkiselle annokselle loppuiäkseen koska se nollille vieminen on vieroituksissa aina kaikista vaikeinta, harva lääkärikään sitä ymmärtää kuinka hitaasti se pitäisi tehdä varsinkin pahimmilla vieroitusoireita aiheuttavilla lääkkeillä (esim. duloksetiini, venlafaksiini, neuroleptit, bentsot, lyrica.) Liian nopea vieroitus on absoluuttinen h*lvetti ja jopa vuosien kärsimys josta hermosto ei enää välttämättä palaa ennalleen, puhutaan sympatikotoniasta jonka voi siis aiheuttaa myös liian pitkään jatkunut kova "normaali" stressitila. Että aika vakavien asioiden äärellä todellakin ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi yleisimmistä sivuvaikutuksista taitaa olla or g asmikyvyttömyys. Se voi olla jopa pysyvää lääkkeiden lopetuksen jälkeen.
Toinen on järkyttävät vieroitusoireet lopetuksesta. Ilman kovaa tahdonvoimaa lopetus voi olla mahdotonta.
Jotkut jäävät pikkiriikkiselle annokselle loppuiäkseen koska se nollille vieminen on vieroituksissa aina kaikista vaikeinta, harva lääkärikään sitä ymmärtää kuinka hitaasti se pitäisi tehdä varsinkin pahimmilla vieroitusoireita aiheuttavilla lääkkeillä (esim. duloksetiini, venlafaksiini, neuroleptit, bentsot, lyrica.) Liian nopea vieroitus on absoluuttinen h*lvetti ja jopa vuosien kärsimys josta hermosto ei enää välttämättä palaa ennalleen, puhutaan sympatikotoniasta jonka voi siis aiheuttaa myös liian pitkään jatkunut kova "normaali" stressitila. Että aika vakavien asioiden äärellä todellakin ollaan.
Lopetin Venlan kymmenen vuoden jälkeen. Kyllä itkettää välillä, ihan typerätkin asiat. Melkein joka päivä. Mutta olen päättänyt, että annan itselleni luvan itkeä. Tätä kestää jonkin aikaa, mutta aikanaan rauhoittuu.
Onneksi Suomessa ei ole kasvojen menetystä niinkuin Japanissa. Mitään tunteita ei saisi näyttää. Siellä taitaa olla maailman korkeimmat itsemurhatilastot.
Miksi ei kukaan kysy, mitä pitäisi tehdä, että lääkkeitä ei niin paljon tarvittaisi. Herää kysymys, onko liian helppo ratkaisu. Vakavat tapaukset ovat erikseen, mutta, anteeksi vaan, välillä kuulostaa siltä, että mitään, pienintäkään vastoinkäymistä ei kestetä ilman pillereitä.