IL: Masennuslääkkeiden vaiettu puoli (IL plus-juttu)
"SSRI-lääkkeiden vaietusta puolesta on nyt alettu puhua. Sivuvaikutukset voivat olla kovat, eivätkä ne aina edes tehoa tarkoituksenmukaisesti."
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ite niitä on pakko syödä jottei psykoosi uusiksi, lääkäri sanonut niin.
Ne nyt sanoo mitä sattuu. Minunkin pitäisi olla jo kuollut.
Älä yllytä jättämään lääkkeet. Ei skitsofreniaan ole parannusta.
Skitsofreenikot syö neurolepteja. Ei mitään tekemistä ssri lääkkeiden kanssa jotka on humpuukia. Neuroleptit vastaa lähinnä huumeita.
Vierailija kirjoitti:
Mä en saa enää or gasmia.
En tiedä onko lääkkeissä syy.. toki halutkin vähissä,mutta ei tule vaikka kuinka yrittäisi.
Joillain jotku lääkkeet vaikuttaa just näin
Söin ikävuodet 14-28 eri mielialalääkkeitä. Identiteetti ei ollut ehtinyt muodostumaan joten en ymmärtänyt mitä nuo tropit tekivät, sivuvaikutuksia vähäteltiin rajusti, kaikki muka vaan psykosomaattista. Lääkäreistä olisi kerrottavana vaikka ja mitä absurdeja tarinoita. Jätin lopulta (helvetillisen vieroitusoireilun jälkeen) viimeisimmän lääkkeen ja ilman sitä päätöstä en olisi lähtenyt toipumaan koskaan. Sairasta sekin että terapiaan päästäkseen on yleensä vähintään esitettävä että syö mielialalääkettä.
Elämänsä on rakentanut päin hanuria ja ystävyydet ovat niin pinnallisia, ettei ystävien kanssa viihdy selvinpäin. Työ on raskasta, kun elämänrytmi ja elämäntavat ovat ylösalaisin ja päihteidenkäyttö säännöllistä.
Syyksi halutaan löytää jokin, joka on helppoa sormia napsauttamalla korjata ja jonka eteen ei itse tarvitse tehdä muuta kuin ottaa pilleri päivässä. Herätkää ihmiset!
Kommentti aloituksessa olevaan lainaukseen: eihän ne silloin ole SIVUvaikutuksia.
Jotta olisi sivuvaukutus, on oltava päävaikutus.
Ellei haluttua vaikutusta ole, voidaan puhua haittavaikutuksista. (Joita siedettävät sivuvaikutuksetkin ovat.)
Kyllä mä mieluummin olen zombi kuin kaikkea pelkäävä hermoraunio, joka ei pysty nukkumaan eikä tekemään mitään muutakaan.
Niitä käytetään myös ahdistukseen ja traumaperäiseen stressihäiriöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hyvä että tästä puhutaan. Söin itse näitä lääkkeitä opiskelijana ja minua ei otettu ollenkaan vakavasti, kun kerroin ettei lääkkeet mulla auta mitään ja lisäksi oli vaikeita sivuvaikutuksia (näköhäiriöt, sähköiskun tunteet ja nykäykset lihaksissa, jatkuva päänsärky, seksihalun täydellinen katoaminen, luovuuden loppuminen kuin seinään). Olin kuulemma "lääkevastainen" ja kuvittelin oireita.
Nykyään sentään myönnetään, että ensinnäkin osalla potilaista ne ei auta masennukseen vaan pitää kokeilla erityyppisiä lääkkeitä, jos lääkehoitoa tarvitaan. Ja että sivuvaikutuksia oikeasti voi tulla. Viimeinen myönnettävä on se, että NIISTÄ VOI TULLA RIIPPUVAISEKSI. Eli niiden lopettaminen on monelle ihan hemmetin vaikeaa, vaikka itse masennus olisi jo mennyttä, koska tulee vieroitusoireet. Silloin kun minä söin niitä lääkkeitä, lääkäri väitti kivenkovaan että näistä ei tule vieroitusoireita, vaan jos mulla tulee paska olo kun vähennän masennuslääkettä se johtuu että olen edelleen masentunut ja mun vaan pitää jatkaa sitä lääkettä.
Oikeassa lääkäri oli. Lisäksi söit liian pientä annosta jos näitä "sähköiskuja" tuli. Sitäpaitsi kaikille lääkevastaisille sekä tiedoksi muillekin jotka eivät käytä näitä lääkkeitä vaan niitä silti haukkuvat. Vika on yleensä, että endorfiini ei aivoissa pääse kulkemaan kuten pitäisi: siellä on jostain syystä alue josta endorfiini ei pääse jatkamaan matkaansa. Nämä lääkkeet on kehitetty korjaavaksi tilanteeksi: elikkä auttavat endorfiiniä kulkemaan vaivatta läpi koko kierroksen. Tämä on hyvin usein fysiologinen asia eikä psyykkinen. Kannattaa lukea ja perehtyä lääketieteeseen ennen kuin tulette tänne arvostelemaan muita.
Mutta miksi aivoihin on tullut alue, josta endorfiini ei pääse läpi? Tätä ne lääkkeet ei korjaa, vaan jeesusteippimäisesti hoitaa homman. Joillekki se on sillä ok ja joillekkin ongelmia ilmenee sitten muualla
Oikeasti järkyttävää tuo lääkäreiden tarve pakonomaisesti tehdä asiakkaistaan psykoosisairaita. Kun ei muuten tule psykoosi niin lääkkeillä sekin saadaan aikaiseksi. Masennusläkkeillä taas psykoottiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hyvä että tästä puhutaan. Söin itse näitä lääkkeitä opiskelijana ja minua ei otettu ollenkaan vakavasti, kun kerroin ettei lääkkeet mulla auta mitään ja lisäksi oli vaikeita sivuvaikutuksia (näköhäiriöt, sähköiskun tunteet ja nykäykset lihaksissa, jatkuva päänsärky, seksihalun täydellinen katoaminen, luovuuden loppuminen kuin seinään). Olin kuulemma "lääkevastainen" ja kuvittelin oireita.
Nykyään sentään myönnetään, että ensinnäkin osalla potilaista ne ei auta masennukseen vaan pitää kokeilla erityyppisiä lääkkeitä, jos lääkehoitoa tarvitaan. Ja että sivuvaikutuksia oikeasti voi tulla. Viimeinen myönnettävä on se, että NIISTÄ VOI TULLA RIIPPUVAISEKSI. Eli niiden lopettaminen on monelle ihan hemmetin vaikeaa, vaikka itse masennus olisi jo mennyttä, koska tulee vieroitusoireet. Silloin kun minä söin niitä lääkkeitä, lääkäri väitti kivenkovaan että näistä ei tule vieroitusoireita, vaan jos mulla tulee paska olo kun vähennän masennuslääkettä se johtuu että olen edelleen masentunut ja mun vaan pitää jatkaa sitä lääkettä.
Oikeassa lääkäri oli. Lisäksi söit liian pientä annosta jos näitä "sähköiskuja" tuli. Sitäpaitsi kaikille lääkevastaisille sekä tiedoksi muillekin jotka eivät käytä näitä lääkkeitä vaan niitä silti haukkuvat. Vika on yleensä, että endorfiini ei aivoissa pääse kulkemaan kuten pitäisi: siellä on jostain syystä alue josta endorfiini ei pääse jatkamaan matkaansa. Nämä lääkkeet on kehitetty korjaavaksi tilanteeksi: elikkä auttavat endorfiiniä kulkemaan vaivatta läpi koko kierroksen. Tämä on hyvin usein fysiologinen asia eikä psyykkinen. Kannattaa lukea ja perehtyä lääketieteeseen ennen kuin tulette tänne arvostelemaan muita.
Sä puhut ihan shaissea
Siinä mitään endorfiinia auteta kulkemaan.
Vaikuttavat esim. Serotoniinin oletetusti ja sen oletetaan olevan se aine josta olisi puutetta. Jopa pakkauksissa lukee,ettei toimintamekanismia tunneta.
Psykiatritkaan ei puhu mistään effing endorfiini puutteisista alueista.
Erikoista että joidenkin jotka ovat saaneet näistä lääkkeistä apua on tultava aina kiireellä mitätöimään niiden kokemukset joille nuo aineet taas ovat olleet jopa katastrofi. Kuin kyse olisi jostain henkilökohtaisesta hyökkäyksestä, niidenkin kohdalla jotka kiihkottomasti ja asiallisesti kertovat oman kokemuksensa.
Lääkityksen sivuhyötynä myös vaihdevuosivaivat jäi kokonaan pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hyvä että tästä puhutaan. Söin itse näitä lääkkeitä opiskelijana ja minua ei otettu ollenkaan vakavasti, kun kerroin ettei lääkkeet mulla auta mitään ja lisäksi oli vaikeita sivuvaikutuksia (näköhäiriöt, sähköiskun tunteet ja nykäykset lihaksissa, jatkuva päänsärky, seksihalun täydellinen katoaminen, luovuuden loppuminen kuin seinään). Olin kuulemma "lääkevastainen" ja kuvittelin oireita.
Nykyään sentään myönnetään, että ensinnäkin osalla potilaista ne ei auta masennukseen vaan pitää kokeilla erityyppisiä lääkkeitä, jos lääkehoitoa tarvitaan. Ja että sivuvaikutuksia oikeasti voi tulla. Viimeinen myönnettävä on se, että NIISTÄ VOI TULLA RIIPPUVAISEKSI. Eli niiden lopettaminen on monelle ihan hemmetin vaikeaa, vaikka itse masennus olisi jo mennyttä, koska tulee vieroitusoireet. Silloin kun minä söin niitä lääkkeitä, lääkäri väitti kivenkovaan että näistä ei tule vieroitusoireita, vaan jos mulla tulee paska olo kun vähennän masennuslääkettä se johtuu että olen edelleen masentunut ja mun vaan pitää jatkaa sitä lääkettä.
Oikeassa lääkäri oli. Lisäksi söit liian pientä annosta jos näitä "sähköiskuja" tuli. Sitäpaitsi kaikille lääkevastaisille sekä tiedoksi muillekin jotka eivät käytä näitä lääkkeitä vaan niitä silti haukkuvat. Vika on yleensä, että endorfiini ei aivoissa pääse kulkemaan kuten pitäisi: siellä on jostain syystä alue josta endorfiini ei pääse jatkamaan matkaansa. Nämä lääkkeet on kehitetty korjaavaksi tilanteeksi: elikkä auttavat endorfiiniä kulkemaan vaivatta läpi koko kierroksen. Tämä on hyvin usein fysiologinen asia eikä psyykkinen. Kannattaa lukea ja perehtyä lääketieteeseen ennen kuin tulette tänne arvostelemaan muita.
Anteeksi, puhuin endorfiineistä kun tietenkin tarkoitin SEROTONIINIA.
Vierailija kirjoitti:
Erikoista että joidenkin jotka ovat saaneet näistä lääkkeistä apua on tultava aina kiireellä mitätöimään niiden kokemukset joille nuo aineet taas ovat olleet jopa katastrofi. Kuin kyse olisi jostain henkilökohtaisesta hyökkäyksestä, niidenkin kohdalla jotka kiihkottomasti ja asiallisesti kertovat oman kokemuksensa.
Mielenkiintoinen huomio
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hyvä että tästä puhutaan. Söin itse näitä lääkkeitä opiskelijana ja minua ei otettu ollenkaan vakavasti, kun kerroin ettei lääkkeet mulla auta mitään ja lisäksi oli vaikeita sivuvaikutuksia (näköhäiriöt, sähköiskun tunteet ja nykäykset lihaksissa, jatkuva päänsärky, seksihalun täydellinen katoaminen, luovuuden loppuminen kuin seinään). Olin kuulemma "lääkevastainen" ja kuvittelin oireita.
Nykyään sentään myönnetään, että ensinnäkin osalla potilaista ne ei auta masennukseen vaan pitää kokeilla erityyppisiä lääkkeitä, jos lääkehoitoa tarvitaan. Ja että sivuvaikutuksia oikeasti voi tulla. Viimeinen myönnettävä on se, että NIISTÄ VOI TULLA RIIPPUVAISEKSI. Eli niiden lopettaminen on monelle ihan hemmetin vaikeaa, vaikka itse masennus olisi jo mennyttä, koska tulee vieroitusoireet. Silloin kun minä söin niitä lääkkeitä, lääkäri väitti kivenkovaan että näistä ei tule vieroitusoireita, vaan jos mulla tulee paska olo kun vähennän masennuslääkettä se johtuu että olen edelleen masentunut ja mun vaan pitää jatkaa sitä lääkettä.
Oikeassa lääkäri oli. Lisäksi söit liian pientä annosta jos näitä "sähköiskuja" tuli. Sitäpaitsi kaikille lääkevastaisille sekä tiedoksi muillekin jotka eivät käytä näitä lääkkeitä vaan niitä silti haukkuvat. Vika on yleensä, että endorfiini ei aivoissa pääse kulkemaan kuten pitäisi: siellä on jostain syystä alue josta endorfiini ei pääse jatkamaan matkaansa. Nämä lääkkeet on kehitetty korjaavaksi tilanteeksi: elikkä auttavat endorfiiniä kulkemaan vaivatta läpi koko kierroksen. Tämä on hyvin usein fysiologinen asia eikä psyykkinen. Kannattaa lukea ja perehtyä lääketieteeseen ennen kuin tulette tänne arvostelemaan muita.
Kyllä nostettiin annostakin, ja kokeilin peräti kolmea eri lääkettäkin. Sittemin luin tutkimuksen, jossa kolmasosa potilaista ei oikeasti saanut apua masennukseen ko. tyypin lääkkeistä, eli ei ole mitenkään mahdotonta että ei minulla toiminut. En siis väitä ettei toimi kellään tai että kaikki saa kamalia sivu- ja vieroitusoireita. Toimii ne toki osalla, jopa suurimmalla osalla, ja sivuvaikutukset nyt on aina yksilöllisiä. Lähinnä ärsytti se silloin esitetty ylipositiivinen kuva näistä lääkkeistä, että niiden pitäisi auttaa ihan jokaista ja jos tulee sivuvaikutuksia kuvittelet.
Ai niin ja se silloin tuputettu yksinkertaistettu aivokemiaselitys serotoniinista myös. Lääkäri kertoi mulle että tämä on samanlainen asia kuin vaikka kilpirauhasen vajaatoiminta, että kun sitä serotoniinia ei tule mun aivoissa tarpeeksi niin eihän se auta muu kuin korjata tämä ongelma lääkkeellä. Kumma kyllä, kun sitten päätin lopettaa lääkkeen niin tämä kilpirauhasen vajaatoiminnan kaltainen parantumaton sisäerityshäiriö menikin itsestään ohi. (Tiedän ettei kaikilla tosiaan mene ja osa tarvitsee lääkkeitä koko ikänsä. Oma masennukseni oli selvästi ulkoisten tapahtumien laukaisema, siksi en oikein uskonut sitä että mielialahäiriö välttämättä on pysyvä)
Ptsd kirjoitti:
Kyllä mä mieluummin olen zombi kuin kaikkea pelkäävä hermoraunio, joka ei pysty nukkumaan eikä tekemään mitään muutakaan.
Niitä käytetään myös ahdistukseen ja traumaperäiseen stressihäiriöön.
Sekä vaikeisiin paniikki-häiriöihin.
Tuokin lääke kuuluisi syödä kuurina. Lopetella, kun oireet on ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hyvä että tästä puhutaan. Söin itse näitä lääkkeitä opiskelijana ja minua ei otettu ollenkaan vakavasti, kun kerroin ettei lääkkeet mulla auta mitään ja lisäksi oli vaikeita sivuvaikutuksia (näköhäiriöt, sähköiskun tunteet ja nykäykset lihaksissa, jatkuva päänsärky, seksihalun täydellinen katoaminen, luovuuden loppuminen kuin seinään). Olin kuulemma "lääkevastainen" ja kuvittelin oireita.
Nykyään sentään myönnetään, että ensinnäkin osalla potilaista ne ei auta masennukseen vaan pitää kokeilla erityyppisiä lääkkeitä, jos lääkehoitoa tarvitaan. Ja että sivuvaikutuksia oikeasti voi tulla. Viimeinen myönnettävä on se, että NIISTÄ VOI TULLA RIIPPUVAISEKSI. Eli niiden lopettaminen on monelle ihan hemmetin vaikeaa, vaikka itse masennus olisi jo mennyttä, koska tulee vieroitusoireet. Silloin kun minä söin niitä lääkkeitä, lääkäri väitti kivenkovaan että näistä ei tule vieroitusoireita, vaan jos mulla tulee paska olo kun vähennän masennuslääkettä se johtuu että olen edelleen masentunut ja mun vaan pitää jatkaa sitä lääkettä.
Oikeassa lääkäri oli. Lisäksi söit liian pientä annosta jos näitä "sähköiskuja" tuli. Sitäpaitsi kaikille lääkevastaisille sekä tiedoksi muillekin jotka eivät käytä näitä lääkkeitä vaan niitä silti haukkuvat. Vika on yleensä, että endorfiini ei aivoissa pääse kulkemaan kuten pitäisi: siellä on jostain syystä alue josta endorfiini ei pääse jatkamaan matkaansa. Nämä lääkkeet on kehitetty korjaavaksi tilanteeksi: elikkä auttavat endorfiiniä kulkemaan vaivatta läpi koko kierroksen. Tämä on hyvin usein fysiologinen asia eikä psyykkinen. Kannattaa lukea ja perehtyä lääketieteeseen ennen kuin tulette tänne arvostelemaan muita.
Mutta miksi aivoihin on tullut alue, josta endorfiini ei pääse läpi? Tätä ne lääkkeet ei korjaa, vaan jeesusteippimäisesti hoitaa homman. Joillekki se on sillä ok ja joillekkin ongelmia ilmenee sitten muualla
En tiedä mutta näin asia selitettiin lääketieteen tunnilla että jäisi paremmin mieleen ja muistaisimme kokeissa paremmin.
Hörhöjäkö tässä pitäisi uskoa? Oletko itse kokenut psykoosin ja tiedät mikä auttaa ja mikä ei, vai oletko itse nyt psykoosissa? eri