Osalta ihmisistä puuttuu kokonaan kuolemanpelko
He jopa odottavat innolla kuolemaa (tiedän tällaisen henkilön). Miten tämä on mahdollista?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Syntymä on kuolemantuomio :(
Mikä elämä siinä välissä sitten on?
Kuolemanpelko on mielestäsi hyvä asia? Kaikkea se leipä elättää...
Vierailija kirjoitti:
En pelkää kuolemaa, muuten kuin sillä tavalla, että lapseni jäisi ilman äitiä.
Ja pelkään myös sitä että kuolema on kivulias ja pitkä.
Sama. Lapsi muuttaa ajatukset elämästä. Yhtäkkiä on vastuussa toisesta ihmisestä.
Minäkin pelkään kipua. En pelkää kuolemista itsessään. En ole tehnyt pahoja asioita.
Kuolemanpelko on oikeasti järjetön. Mikäli emme ole olemassa millään tasolla kuoleman jälkeen, emme ole suremassa myöskään sitä, ettemme voi enää elää. Elämää ei tule ikävä siis.
Mikäli tietoisuutemme jatkuu.. noh mikäs siinä ? Silloin kyllä periaatteessa saatamme ikävöidä elämää, ellei sitten tuonpuoleisessa ole paljon paremmat olot kuin täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään menetettävää, eikä elämässä ole mitään elämisen arvoista. Eikä edes ole pokkaa aiheuttaa pahaa oloa läheisille itsemurhalla, tai edes toteuttaa sitä, joten odottaa vain sitä hetkeä jolloin henki lähtee onnettomuuden seurauksena. Tai tulis vaikka syöpä ja veis hengen nopeasti.
Älä toivo, voi toteutua.
Kuolema ei ole ratkaisu. Se on pakenemista.Sulla on nyt vaikeaa. Koita ratkaista ongelmat.
Jotain parempaa on tulossa.
En ole tuo, jolle vastasit. Henkilö jolla in elämässä tapahtunut edes jotain hyvää, ei voi ymmärtää ihmistä jolle ei ole tapahtunut mitään hyvää. On todellakin ihmisiä, joiden koko elämä on täynnä vastoinkäymisiä joihin ek voi itse juuri vaikuttaa.
Mitä sanoisit livenä kasvotusten ihmiselle, joka on kokenut nämä kaikki:
- on joutunut lapsena laiminlyödyksi sekä henkisesti, emotionaalisesti että fyysisesti
- on sairastellut paljon (vakavasti) jo lapsena
- kiusattu koulussa
- syystä tai toisesta ei ole saanut työtä
- em. syiden vuoksi taloudelliset rajoitteet
- kärsinyt yksinäisyydestä, parisuhteettomuudesta
- ei ole koskaan kokenut rakkautta, ollut hyväksytty ja rakastettu
- ainoa lapsi on vakavasti (pysyvästi, ei parane) sairas
- oma vakava sairaus estää työnteon, yhteiskunnallisen osallistumisen, liikkumisen kodin ulkopuolella ilman apua, ajaa köyhyyteen
- lähes täydellinen eristäytyminen kotiin (Kelan etuuksilla eläen) ym. syidrn vuoksi
- keski-iän ylityänyt
Sanotko, että "kyllä kaikki vielä kääntyy hyväksi"? Ajattele positiivisesti ja tsemppiä vaan lisää? Elämä on laiffii? Kivaa! Jee jee!
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että tämä voi johtua ainakin parista asiasta. Ensinnäkin voi olla, että lapsuus ajan kuolemattomuus fiilis on jäänyt päälle. Toinen syy voi olla, että eivät osaa arvostaa elämää tarpeeksi antaakseen sille arvoa. Olen huomannut, että mitä enemmän arvostaa terveyttä, turvallisuutta, jne. niin sitä parempaa elämää ihminen elää. Välttää riskejä, omaa terveen itsesuojeluvaiston, on kiinnostunut turvallisuudesta....
Nuorena sitä oli kieltämättä kuolematon.
Näin vanhemmiten olen ymmärtänyt sen, että sitä on oikeastaan jo kuollut vaikka jalkani eivät sitä vielä tiedä.
Ja että elämää ei kannata jättää elämättä, se kun on ainutkertaista.
Kuoleman prosessi sinällään ei tavattomasti innosta, koska esimerkiksi puoli vuotta kovissa kivuissa ei kuulu suosikkeihini.
No ei siinä, näillä mennään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten kuolemanjälkeisiä kokemuksia on mielenkiintoista kuunnella. Siis henkilö on ollu kuolleena mutta sitten herääkin. Sinä aikana niiden kokemukset kertoo mulle siittä, että kuoleman jälkeen meille avautuu uudenlainen maailma
Ne on hapenpuutteessa olevien aivojen luomia hallusinaatioita, eikä mitään kuolemanjälkeisiä kokemuksia.
Jos ovat "hallusinaatioita", niin mikä niiden tarkoitus on?
Vain ilman köysiä kiipeily on uhkarohkea kuoleman halveksimista. Vuorikiipeily on ihan turvallista hyvillä varusteilla. Kyllä minäkin katolla olen rimpuillut korjaustöissä.valjaat ja turvaköysi on käytössä.
Vierailija kirjoitti:
mistä niin päättelet?
4:25 jälkeen en jostain syystä osannut olla kiemurtelematta tuolilla :S
Tässä itsetuhoisuudessa on se hieno puoli että kuolemanpelkoa ei tosissaan ole nimeksikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syntymä on kuolemantuomio :(
Mikä elämä siinä välissä sitten on?
Kuoleman odottelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syntymä on kuolemantuomio :(
Mikä elämä siinä välissä sitten on?
Kuoleman odottelua.
Miten voi odottaa aikaa kun ei ole olemassa ? Tai voihan sitä tehdä, mutta vähän sama kuin menisi rautatieasemalle odottamaan junaa, jonka kyydissä ei voi koskaan matkustaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten kuolemanjälkeisiä kokemuksia on mielenkiintoista kuunnella. Siis henkilö on ollu kuolleena mutta sitten herääkin. Sinä aikana niiden kokemukset kertoo mulle siittä, että kuoleman jälkeen meille avautuu uudenlainen maailma
Ne on hapenpuutteessa olevien aivojen luomia hallusinaatioita, eikä mitään kuolemanjälkeisiä kokemuksia.
Jos ovat "hallusinaatioita", niin mikä niiden tarkoitus on?
Mitä jos koko elämä on pelkkää hallusinaatiota?
En pelkää kuolemaa, muuten kuin sillä tavalla, että lapseni jäisi ilman äitiä.
Ja pelkään myös sitä että kuolema on kivulias ja pitkä.