Osalta ihmisistä puuttuu kokonaan kuolemanpelko

Syntymä on kuolemantuomio :(

Niin ja samoin parkour korkeissa paikoissa. Ei kukaan elämää rakastava sellaista harrasta, koska riski kuolla on niin suuri ja todennäköisempi kuin se, että tulee elävänä takaisin kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kuolemaa pitäisi pelätä? Sehän tulee väistämättä kaikille. 

Oikea asenne. Kuolemaa ei kannata pelätä, mutta kuolemanjälkeistä aikaa on syytä pohtia, hieman pidempään

mies54v

Miksi? Eihän sitä etukäteen voi tietää mitä sitten tapahtuu, eli just sillon sitä on turha miettiä. Senhän näkee sitten.

Mä en pelkää kuolemaa. Keskityn asioihin joihin voin vaikuttaa joten en myöskään uhmaa kuolemaa.

Alle 25ikäiset on omasta mielestään kuolemattomia.... Kunnes....

Vierailija kirjoitti:

Olen usein ihmetellyt, kun vuorikiipeilijöistä puhutaan etteivät he pelkää kuolemaa, tai että halveksuvat kuolemaa, kun minusta se harrastus kertoo alitajuisesta kuoleman tavoittelusta, eli itsetuhoisuudesta.

Itsensä saa tuhottua kyllä paljon helpomminkin, kyllähän vuorikiipeily vaatii kuntoa, taitoa ja varusteita ja useimmilta reissaamista. Joku älytön kaahailu sopii omaan käsitykseen itsetuhoisuudesta paremmin.

Mutta sitä kuolemanpelon puuttumista kyllä aprikoin, ehkä kiipeilyssäkin mutta vaikkapa myös jossain luolaseikkailuissa. Katsoin juuri YT-videon nuoresta miehestä, joka halusi ehdottomasti puutteellisin varustein tunkea tutkimattomaan osaan luolaa veden peittämästä rakosesta. Ihan järjetön riski.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää kuolla :(

Koska se kylkiluusta väsätty mokas

mies54v

Mitä sinä täällä muuten päivät päivystät?

Mies 48

Ehkäpä nämä ihmiset ovat oivaltaneet olevansa osa elämän kiertokulkua, jossa aineet aina vain muuttuvat uusiin olomuotoihin, eivätkä he ole niin kiintyneitä tähän tänhetkiseen olomuotoonsa tai identiteettiinsä.

Jos ymmärtää olevansa osa suurempaa, kuolemaa ei oikeastaan ole. Se on vain osa elämää. Sulautuminen ja siirtymä.

Kuolemaa pelkääville ja toki kaikille muillekin kiinnostuneille, suosittelen luettavaksi Walt Whitmanin teosta "Ruohoa" (Leaves of Grass)

"- pieninkin verso osoittaa, että kuolemaa ei totisesti ole

ja jos sitä olisikin, se edistäisi elämää, eikä vaani

katkaistakseen elämän

vaan luopuu sen ilmestymisen hetkellä

Kaikki kulkee eteenpäin, pyrkii näkyvään, mikään ei luhistuu, ja kuolema on erilaista ja onnellisempaa kuin kukaan otaksuu."

Ihmisten kuolemanjälkeisiä kokemuksia on mielenkiintoista kuunnella. Siis henkilö on ollu kuolleena mutta sitten herääkin. Sinä aikana niiden kokemukset kertoo mulle siittä, että kuoleman jälkeen meille avautuu uudenlainen maailma

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää kuolla :(

Koska se kylkiluusta väsätty mokas

mies54v

Mitä sinä täällä muuten päivät päivystät?

Mies 48

Katon mammojen perään. Pidän tarvittaessa kuria. Entäs sinä?

mies54v

Luulen, että tämä voi johtua ainakin parista asiasta. Ensinnäkin voi olla, että lapsuus ajan kuolemattomuus fiilis on jäänyt päälle. Toinen syy voi olla, että eivät osaa arvostaa elämää tarpeeksi antaakseen sille arvoa. Olen huomannut, että mitä enemmän arvostaa terveyttä, turvallisuutta, jne. niin sitä parempaa elämää ihminen elää. Välttää riskejä, omaa terveen itsesuojeluvaiston, on kiinnostunut turvallisuudesta....

Kuolema on helppoa, eläminen on vaikeata. 

Kaiken jättäminen on aina helpompaa, kuin jääminen.

Kuolemahan on helpotus. Kukaan ei oikeasti jaksaisi elää loputtomiin, vaikka joskus nuorena ehkä siltä tuntuukin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten kuolemanjälkeisiä kokemuksia on mielenkiintoista kuunnella. Siis henkilö on ollu kuolleena mutta sitten herääkin. Sinä aikana niiden kokemukset kertoo mulle siittä, että kuoleman jälkeen meille avautuu uudenlainen maailma

Ne on hapenpuutteessa olevien aivojen luomia hallusinaatioita, eikä mitään kuolemanjälkeisiä kokemuksia.

Ei ole mitään menetettävää, eikä elämässä ole mitään elämisen arvoista. Eikä edes ole pokkaa aiheuttaa pahaa oloa läheisille itsemurhalla, tai edes toteuttaa sitä, joten odottaa vain sitä hetkeä jolloin henki lähtee onnettomuuden seurauksena. Tai tulis vaikka syöpä ja veis hengen nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään menetettävää, eikä elämässä ole mitään elämisen arvoista. Eikä edes ole pokkaa aiheuttaa pahaa oloa läheisille itsemurhalla, tai edes toteuttaa sitä, joten odottaa vain sitä hetkeä jolloin henki lähtee onnettomuuden seurauksena. Tai tulis vaikka syöpä ja veis hengen nopeasti.

Älä toivo, voi toteutua.

Kuolema ei ole ratkaisu. Se on pakenemista.

Sulla on nyt vaikeaa. Koita ratkaista ongelmat.

Jotain parempaa on tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että tämä voi johtua ainakin parista asiasta. Ensinnäkin voi olla, että lapsuus ajan kuolemattomuus fiilis on jäänyt päälle. Toinen syy voi olla, että eivät osaa arvostaa elämää tarpeeksi antaakseen sille arvoa. Olen huomannut, että mitä enemmän arvostaa terveyttä, turvallisuutta, jne. niin sitä parempaa elämää ihminen elää. Välttää riskejä, omaa terveen itsesuojeluvaiston, on kiinnostunut turvallisuudesta....

Joskus kun on ollut paha olla, on halunnut asettaa itsensä alttiiksi vaaroille. Mikä tahansa on ollut parempaa, kuin se hetki. On jopa toivonut jotain sysäystä eteenpäin.

Noi on vaikeita juttuja. Läheiset kärsii ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten kuolemanjälkeisiä kokemuksia on mielenkiintoista kuunnella. Siis henkilö on ollu kuolleena mutta sitten herääkin. Sinä aikana niiden kokemukset kertoo mulle siittä, että kuoleman jälkeen meille avautuu uudenlainen maailma

Ne on hapenpuutteessa olevien aivojen luomia hallusinaatioita, eikä mitään kuolemanjälkeisiä kokemuksia.

Joku "hallusinoi" tyyliin silleen, että se tiesi hoitajasta juttuja mitä sillä ei olis mitenkään ollut mahdollista tietää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää kuolla :(

Koska se kylkiluusta väsätty mokas

mies54v

Mitä sinä täällä muuten päivät päivystät?

Mies 48

Päivystätkö sinäkin? - eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että tämä voi johtua ainakin parista asiasta. Ensinnäkin voi olla, että lapsuus ajan kuolemattomuus fiilis on jäänyt päälle. Toinen syy voi olla, että eivät osaa arvostaa elämää tarpeeksi antaakseen sille arvoa. Olen huomannut, että mitä enemmän arvostaa terveyttä, turvallisuutta, jne. niin sitä parempaa elämää ihminen elää. Välttää riskejä, omaa terveen itsesuojeluvaiston, on kiinnostunut turvallisuudesta....

Joskus kun on ollut paha olla, on halunnut asettaa itsensä alttiiksi vaaroille. Mikä tahansa on ollut parempaa, kuin se hetki. On jopa toivonut jotain sysäystä eteenpäin.

Noi on vaikeita juttuja. Läheiset kärsii ympärillä.

Olen kävellyt vaarallisissa paikoissa yöllä. Toivonut, että jotain tapahtuu. Vaikka pahaa. Joku sysäys jonnekin päin. Kun elämä on sietämätöntä. Kun ei ole oikein rohkeutta päättää elämäänsä, mutta ei kykyä elää eteenpäin.

Elämä on rankkaa.