Työpaikallani minua on alettu syyllistämään koska en osaa jutella ihmisten kanssa/olen introvertti

Itse en jaksa kuunnella jatkuvaa hölötystä ja teenkin nykyään työtä vastamelukuulokkeet päässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemuksen mukaan introvertit omistaa valtavan egon ja luulee olevansa muita parempia. Tässä keskustelussa sekin on nähty. Miksi introvertit ei voi mennä johonkin etätöihin, se olisi kaikille parempi. Etätöissä saatte olla niin epäsosiaalisia kuin haluatte ja sosiaaliset ihmiset saavat työkavereiksi sellaisia jotka tykkää sosiaalisoida.

Wäää wäää työ päivä pilalla kun Minnasta ei oo sorville hölöttään mun kaa wää Minna on tyhmä haluun Pirjon.

Pienet on työmurheet siinä.

Tätä juuri tarkoitan, teillä on jotain käsittelemätöntä traumaa tai omistatte surkean itsetunnon. Terapiaan kuuluisitte.

Mä en suostu myöntämään että olisin mikään mortti tai vertti, vaikka tykkäänkin olla omissa oloissani. Ihan olen tavallinen. Mutta jaarittelua en oikein jaksa, sen sijaan asiasta voin puhua ja kuunnella, vaikka joku puhuu asioista, mitkä ei niin kiinnosta. Mutta kokoaikainen tauoton kälätys käy kenen tahansa normaalin ihmisen hermoille. Small talk on vähän tylsää, mutta työasiota sivuavia juttuja voin puhua tauoillakin. 

Olen ollut asiakaspalvelussa ja saanut palautetta, jopa niin hyvää että lehden kehupalstalta olen itseni löytänyt mainittuna. Työantajat kehuvat tehokkaaksi vaikka omasta mielestä vain hoidan työni, ilmeisesti nykyaikana sitten  harvinaisempaa. Mutta en tykkää asiakaspalvelusta tai keskeytyksistä. Jos mulla on töissä hiljainen hetki, mieluummin mietin miten hommia voisi tehostaa tai tehdä paremmin kuin lähden jutustelemaan, ellei se jutustelu liity työn kehittämiseen tai työhön muulla tavoin. 

Miksi hiljaisen pitää mennä etätyöhön? Työaika on tietääkseni työntekoa varten ja myös etätyöstä pitää pystyä sanomaan työhön liittyvä asiansa, jos sellaista on.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos te "introvertit" opettelisitte käyttäytymään ja puhumaan kuin tavalliset ihmiset, niin ei tarvitsisi täällä palstalla marista "syrjinnästä"!!

Siinäpä se tenppu seisoo ja häntäänsä heiluttaa!

Tenppu?  Onko m-kirjain loppu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos te "introvertit" opettelisitte käyttäytymään ja puhumaan kuin tavalliset ihmiset, niin ei tarvitsisi täällä palstalla marista "syrjinnästä"!!

Siinäpä se tenppu seisoo ja häntäänsä heiluttaa!

Ei mua kiinnosta ripsivärit, kampaamot, häät, ristiäiset, auton korjaamiset, avantouinti, höpöhnlöpön juttuja kaikki.

Ne asiat, jotka mua kiinnostaa, ei taas kiinnosta yhtään ketään! Siksi en puhu mitään!

Mitkä asiat ovat sellaisia, jotka kiinnostavat sinua mutta eivät ketään muuta?

Ihan ohiksena kommentoin, mutta itse olen kyllä ekstrovertti. Silti yhdessä työpaikassa kun olin nuorempi niin yksi vanhempi nainen ryhtyi kanssa syyttelemään minua, että olen introvertti ja sen takia huono työkaveri. Johtui ihan vain siitä, että se olisi halunnut puhua tuntikaudet joka päivä avioliitostaan, sen ongelmista, sen menneistä ongelmista, lapsestaan, asuntolainastaan. Käytännössä vain ja ainoastaan itsestään. Varmasti sille kiinnostava aihe mutta mulle ei todellakaan. Oli vain vaivaannuttavaa joutua tietämään siitä, miten sen mies oli joskus pettänyt ja harrastanut sivusuhdetta, yms. 

Eli yleensä näiden muita "introverteiksi" haukkuminen kiinnostuksenaihe puhumiseen on oma itse ja muiden pitäisi olla niistä loputtoman kiinnostuneita. Ja kuka nyt oikeasti muka on niin kiinnostunut täysin vieraasta ihmisestä että viitsii kuunnella sen henkilökohtaisia juttuja joka päivä tuntikausia? 

Asia selvä. Mutta miksi laitoit vuodatuksesi tuon minun kysymykseni perään, kun se ei millään tavalla siihen liittynyt?

Se on se tyypillinen versio ekstrovertista, joka öyhöttää ja paahtaa vaan niitä omia juttujaan eikä ollenkaan kuuntele mitä muut sanoo.

Menipä sulla ihon alle :-)

Ilmeisesti taisi osua henkilökohtaisesti arkaan paikkaan, eli itsekin sössötät siellä työpaikalla avio-ongelmistasi.

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa...

Ja mitä tulee omaan arvaukseesi, niin metsään meni ja lujaa. Olen introvertti enkä edes ole naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä paikassa, jossa suurin osa on näitä "introvertteja". Todellakaan he eivät tee töitä enempää kuin muut, päinvastoin. Suurin osa heistä on sellaisia ujoja, perässä vedettäviä tylsimyksiä, jotka eivät innostu mistään. Mikä tahansa uusi projekti on, niin se kaatuu minun niskaan, kun muut eivät "uskalla" ottaa kontaktia asiakkaisiin tai saa yhden yhtä ideaa keksittyä. Olen niin kyllästynyt tähän introvertti-valitukseen, kyllä aikuinen ihminen voisi opetella keskustelutaitoja ja aktiivisuutta!

Millä noita keskustelutaitoja ja aktiivisuutta opetellaan? Onko jotain kursseja siihen?

Olen tuollainen perässä vedettävä tylsimys, mutta milläs minä muutun? Olen koko ikäni kärsinyt tästä piirteestä kun se ärsyttää muita, mutta en ole osannut muuttua. En kerta kaikkiaan keksi mitään sanottavaa, sosiaaliset tilanteet myös ahdistavat. Lääkkeistä ei ole mitään apua, kokeiltu on. Terapiassa kävin ja se auttoi moneen asiaan, mutta ei terapiakaan tehnyt minusta mitään ihmisten viihdyttäjää, lähinnä opin sietämään itseäni ja hyväksymään itseni puutteineni päivineni.

Ja tuo aktiivisuus, mitä sillä tarkoitat? Innokkuutta ja energisyyttä, sellaista mielentilaa että koko ajan hakeutuu kontaktiin ihmisten kanssa? Minä väsähdän nopeasti ihmisten seurassa ja töissä käyminen on minulle ihan tarpeeksi iso homma.

Olen matala energinen ihminen, olen aina ollut tällainen. En tiedä voisinko oikeasti muka edes muuttua energisemmäksi. Olen harrastanut paljon liikuntaa, olen syönyt terveellisesti, olen nukkunut hyvin, mutta ei nuo asiat ole minua energisemmäksi tehneet. En ole löytänyt mitään kikkaa jolla saisin itselleni energiaa lisää, ehkä minä nyt vain olen tällainen ja minun ja muiden täytyy se nyt vain hyväksyä. Ei kaikki ihmiset repeä kaikkeen, parhaani teen niillä resursseilla ja kyvyillä mitä minulla on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseään voi kehittää, opetella keskustelemaan. Ei ole pyörälläajoa kummempaa.

Se, että ihminen ei keskustele kanssasi, voi kertoa itseasiassa enemmän sinusta, kuin toisesta tai hänen keskustelutaidoista. Itse keskustelen ja paljonkin, mutta valikoin kyllä kenen kanssa.

Et alennu keskustelemaan kaikkien kanssa. Selvä.

Riippuu varmasti mistä ja miten keskustellaan. Keskustellaanko yhteishengessä samansuuntaisista asioista, vaikka kesäloman vietosta ja vaihdetaan puolin ja toisin siihen liittyneitä kokemuksia, tekemisiä ja muistoja VAI pajattaako se toinen vaan omia asioitaan kuuntelematta toista kuin ehkä sivukorvalla ohimennen, kun se juttu siirtyy taas itseen. Minulla on hirmuisen rakas ystävä, jonka kanssa en jaksa keskustella  kuin ajoittain,  koska hän vetää vaikka 4h monologin itsestään ja elämästään ja ongelmistaan, ja tekee sen vaikka joka päivä. Voin vain kuvitella, millainen hän on töissä, koska on saanut huomautuksen esimiehiltä jo siitä, että pitäisi tehdä töitä eikä seurustella niin paljon, tai häiritä muita siinä työpisteellä työskenteleviä jatkuvalla puhumisella, vaikka työt tulevatkin tehdyksi siinä pajatuksen lomassa.

Oma luokkansa ovat sitten työpaikan ilkimykset, jotka haluavat mukaan juorukerhoon, jossa tasapuolisesti heitetään sontaa ihan kaikista selän takana, myös sinusta, vaikka miten osallistuisi osaksi tätä juorutiimiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä paikassa, jossa suurin osa on näitä "introvertteja". Todellakaan he eivät tee töitä enempää kuin muut, päinvastoin. Suurin osa heistä on sellaisia ujoja, perässä vedettäviä tylsimyksiä, jotka eivät innostu mistään. Mikä tahansa uusi projekti on, niin se kaatuu minun niskaan, kun muut eivät "uskalla" ottaa kontaktia asiakkaisiin tai saa yhden yhtä ideaa keksittyä. Olen niin kyllästynyt tähän introvertti-valitukseen, kyllä aikuinen ihminen voisi opetella keskustelutaitoja ja aktiivisuutta!

Millä noita keskustelutaitoja ja aktiivisuutta opetellaan? Onko jotain kursseja siihen?

Olen tuollainen perässä vedettävä tylsimys, mutta milläs minä muutun? Olen koko ikäni kärsinyt tästä piirteestä kun se ärsyttää muita, mutta en ole osannut muuttua. En kerta kaikkiaan keksi mitään sanottavaa, sosiaaliset tilanteet myös ahdistavat. Lääkkeistä ei ole mitään apua, kokeiltu on. Terapiassa kävin ja se auttoi moneen asiaan, mutta ei terapiakaan tehnyt minusta mitään ihmisten viihdyttäjää, lähinnä opin sietämään itseäni ja hyväksymään itseni puutteineni päivineni.

Ja tuo aktiivisuus, mitä sillä tarkoitat? Innokkuutta ja energisyyttä, sellaista mielentilaa että koko ajan hakeutuu kontaktiin ihmisten kanssa? Minä väsähdän nopeasti ihmisten seurassa ja töissä käyminen on minulle ihan tarpeeksi iso homma.

Olen matala energinen ihminen, olen aina ollut tällainen. En tiedä voisinko oikeasti muka edes muuttua energisemmäksi. Olen harrastanut paljon liikuntaa, olen syönyt terveellisesti, olen nukkunut hyvin, mutta ei nuo asiat ole minua energisemmäksi tehneet. En ole löytänyt mitään kikkaa jolla saisin itselleni energiaa lisää, ehkä minä nyt vain olen tällainen ja minun ja muiden täytyy se nyt vain hyväksyä. Ei kaikki ihmiset repeä kaikkeen, parhaani teen niillä resursseilla ja kyvyillä mitä minulla on.

Eläimistä, sanotaan vaikka koirista, nähdään ja ymmärretään usein jo pentuina eri luonne-erot; tämä on reipas, tämä rauhallisempi, tämä väsyy äkkiä, tällä riittää jumalattomasti virtaa jne.

Ihmisen mystisesti pitäisi mahtua samaan normaalin muottiin ja jos ei mahdu, on jotenkin "viallinen".

terveisin

toinen nopeasti väsähtävä ja vähäenerginen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemuksen mukaan introvertit omistaa valtavan egon ja luulee olevansa muita parempia. Tässä keskustelussa sekin on nähty. Miksi introvertit ei voi mennä johonkin etätöihin, se olisi kaikille parempi. Etätöissä saatte olla niin epäsosiaalisia kuin haluatte ja sosiaaliset ihmiset saavat työkavereiksi sellaisia jotka tykkää sosiaalisoida.

Wäää wäää työ päivä pilalla kun Minnasta ei oo sorville hölöttään mun kaa wää Minna on tyhmä haluun Pirjon.

Pienet on työmurheet siinä.

Tätä juuri tarkoitan, teillä on jotain käsittelemätöntä traumaa tai omistatte surkean itsetunnon. Terapiaan kuuluisitte.

Jos on surkea itsetunto niin ei saa mennä töihin, oikeastaan ei saa mennä ihmisten ilmoille ollenkaan kun joku ekstrovertti voi loukkaantua siitä kun huono itsetuntoinen ihminen on huonoa seuraa? :D

Miten sinä kuvittelet että siitä huonosta itsetunnosta pääsee eroon? Sitäkö ihminen vaan päättää, että noniin nyt en oo enää huono itsetuntoinen ja pim hänestä tulee ihminen, jonka seurasta kaikki nauttii?

Ei kukaan tahallaan ole huono itsetuntoinen. Eikä siihen auta teidän sosiaalisten ekstroverttien nälvintä ja silmien pyörittely. Huono itsetuntoiset ihmiset tarvitsevat ihmisiä, jotka hyväksyvä heidät sellaisena kuin he ovat. Jos haluat jolle kulle paremman itsetunnon (jotta hän olisi kivempaa seuraa) niin vähintä mitä voit tehdä olisi se, että annat sen tyypin olla rauhassa etkä ivaa sitä siksi, että sillä on huono itsetunto.

Heikkouksien osoittelu ja siitä nälviminen ei ole rakentavaa käytöstä vai menetkö nälvimään ja ihmettelemään ylipainoisillekin, että "miks oot tommonen ja voisit kyllä olla olematta tollanen!?"

T: eri

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemuksen mukaan introvertit omistaa valtavan egon ja luulee olevansa muita parempia. Tässä keskustelussa sekin on nähty. Miksi introvertit ei voi mennä johonkin etätöihin, se olisi kaikille parempi. Etätöissä saatte olla niin epäsosiaalisia kuin haluatte ja sosiaaliset ihmiset saavat työkavereiksi sellaisia jotka tykkää sosiaalisoida.

Siis millä tavalla ne intrivertit sua häiritsee siellä työpaikalla? Annatko ihan konkreettisia esimerkkejä.

Vai onko kyse vain siitä, että tunnet itse olosi vaivautuneeksi, kun et oikein tiedä miten olisit, ja se oma epävarmuutesi tilanteessa tuntuu sinusta sietämättömältä?

Yleensä jos joku ihminen ärsyttää, niin tämä ärsyyntyvä osapuoli näkee siinä toisessa ärsyttävässä ihmisessä jotain sellaista, mikä muistuttaa jostain piireestä tai ominaisuudesta itsessään, minkä kanssa ei ole sinut tai mistä ei pidä. Tätä asiaa voi jokainen pohtia ja tutkiskella omalla kohdallaan, kun tapaa "ärsyttävän" ihmisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseään voi kehittää, opetella keskustelemaan. Ei ole pyörälläajoa kummempaa.

Se, että ihminen ei keskustele kanssasi, voi kertoa itseasiassa enemmän sinusta, kuin toisesta tai hänen keskustelutaidoista. Itse keskustelen ja paljonkin, mutta valikoin kyllä kenen kanssa.

Et alennu keskustelemaan kaikkien kanssa. Selvä.

Sehän on itsestäänselvää, että noin kaikki ihmiset toimivat, yrittävät välttää sellaisia joista eivät pidä.

Töissä pitää tulla kaikkien kanssa toimeen, mutta kaikkien kanssa ei pidä olla kaveri. Eli mitään jatkuvaa hölötystä yksityiselämästä ei kenenkään tarvitse muilta sietää. Kyllä niille hölöttäjille pitää löytyä kuuntelijat omasta takaa vapaa-ajalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseään voi kehittää, opetella keskustelemaan. Ei ole pyörälläajoa kummempaa.

Se, että ihminen ei keskustele kanssasi, voi kertoa itseasiassa enemmän sinusta, kuin toisesta tai hänen keskustelutaidoista. Itse keskustelen ja paljonkin, mutta valikoin kyllä kenen kanssa.

Et alennu keskustelemaan kaikkien kanssa. Selvä.

Riippuu varmasti mistä ja miten keskustellaan. Keskustellaanko yhteishengessä samansuuntaisista asioista, vaikka kesäloman vietosta ja vaihdetaan puolin ja toisin siihen liittyneitä kokemuksia, tekemisiä ja muistoja VAI pajattaako se toinen vaan omia asioitaan kuuntelematta toista kuin ehkä sivukorvalla ohimennen, kun se juttu siirtyy taas itseen. Minulla on hirmuisen rakas ystävä, jonka kanssa en jaksa keskustella  kuin ajoittain,  koska hän vetää vaikka 4h monologin itsestään ja elämästään ja ongelmistaan, ja tekee sen vaikka joka päivä. Voin vain kuvitella, millainen hän on töissä, koska on saanut huomautuksen esimiehiltä jo siitä, että pitäisi tehdä töitä eikä seurustella niin paljon, tai häiritä muita siinä työpisteellä työskenteleviä jatkuvalla puhumisella, vaikka työt tulevatkin tehdyksi siinä pajatuksen lomassa.

Oma luokkansa ovat sitten työpaikan ilkimykset, jotka haluavat mukaan juorukerhoon, jossa tasapuolisesti heitetään sontaa ihan kaikista selän takana, myös sinusta, vaikka miten osallistuisi osaksi tätä juorutiimiä.

No ei mua nyt kyllä muiden kesälomanvietotkaan juuri kiinnosta. Tai siis, normaali rupattelu lyhyesti, mutta tosiaan mitään toistuvia tuntikausien monologeja kesälomista, asuntokaupoista, remonteista, harrastuksista, omista ongelmista yms. ei kukaan viitsi kuunnella. Eikä sillä ole mitään tekemistään minkään ekstroverttiyden tai introverttiyden kanssa, vaan kukaan ei jaksa sellaisia narsistisia itsekeskeisiä ihmisiä jotka puhua pälättävät tuntikausia jatkuvasti itsestään. Siksi yleensä niillä narsisteilla onkin niin kova tarve pakottaa työpaikalla muut kuuntelemaan heitä kun tällaisilla ihmisillä ei yleensä ole kavereita tai ketään läheisiä koska kukaan ei vapaaehtoisesti niitä jaksa.