Miksi köyhä ostaa minitomaatteja valittaessaan, ettei rahat riitä hedelmiin ja vihanneksiin?
Ylen artikkeli alkaa videolla, jolla köyhä käy kaupassa. Ensin toteaa, että hedelmät ja vihannekset on niin kalliita ettei niihin ole varaa, ja heti sen jälkeen laittaa rasiallisen minitomaatteja ostoskoriinsa riemuissaan siitä, että ne maksaa tarjouksessa vain euron: https://yle.fi/uutiset/3-12562537
Kyseisten minitomaattien kilohinta on 3,96 €/kg, joten vaikea kuvitella, ettei kaupasta löytyisi monia halvempia vaihtoehtoja: kaalia, porkkanoita, appelsiineja, banaaneja, omenoita, tavallisia tomaatteja, kurkkua ym.
Videolla sama köyhä laittaa myös 2 euron juustopaketin halpana ostoskoriinsa, vaikka kyse on pienestä paketista, jonka kilohinta on reilusti yli kympin. Eikä se oikein tunnut ymmärtävän sitäkään, ettei -30% punalappualennus tee kalliista ruuasta halpaa.
Jokaisella on tietysti oikeus käyttää rahojaan miten tahtoo, ja on parempi jos köyhä herkuttelee jollain terveellisellä kuin sipseillä ja suklaalla. Mutta onko silloin varaa valittaa, että rahat ei riitä kasviksiin, jos kyse on selvästi omista valinnoista?
Kommentit (206)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse napostelen minitomaatteja herkkuna. Hyvää kuin karkki tai sipsi, mutta terveellisempää. Ei vertaannu itselläni ollenkaan tavalliseen tomaattiin tai kurkkuun saati johonkin lanttuun.
Elämä on valintoja. Kuinka paljon kannattaa herkutella, jos sen seurauksena ei pysty huolehtimaan terveydestään syömällä kasviksia?
Entä jos herkuttelee syömällä kasviksia, kuten minitomaatteja? Köyhän on ilmeisesti parempi ostaa kasviksia joista ei pidä.
Parista minitomaatista saa paljon enemmän makua lautaselle kuin jostain isosta vetisestä halvasta tomaatista.
Joo, osta köyhä lanttua, vaikka et siitä tykkäisikään, mutta kun ap niin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla on just sille viikolle ruokarahaa vaikka 30€, niin ostatko kolmasosalla juustoa? Ei aina ole järkevintä ostaa kilohinnaltaan edullisinta, ainakaan näin sinkkutaloudessa.
En tietenkään osta kympin juustoa, jos koko viikon ruuat täytyy saada 30 eurolla. Syön silloin leipäni ilman juustoa tai vaihdan leivät kaurapuuroon, ellei pieni Oltermanni ole euron tarjouksessa tms.
Mikä pakko sitä juustoa on saada joka päivä, vaikkei siihen olisi varaa?
Kuka sanoi ostavansa juustoa joka päivä? Miksi täällä aina oletetaan että jos se köyhä ostaa niitä tomaatteja kerrankin kun ovat tarjouksessa, että hän ostaisi niitä joka kuukausi?
Vierailija kirjoitti:
Kauppakyttäkö kirjoitti:
Pakko ostaa ulkomaalaisia minitomaatteja, koska isot ovat raakoja ja pahanmakuisia.
Ihminen pärjää ilman tomaattejakin. Tiesitkö sitä?
Tarkoitit varmaan *ilman ruokaakin?
Käsittääkseni tomaatit ovat terveellisiä ja kannatan niiden syömistä. Mielummin ostaa rahoilla terveellisiä tomaatteja kuin vaikka jotain ihan täyttä terveydelle haitallista roskaa?
Suomea voi verrata aivan hyvin venajaan tai muuhun third world country. Taalla on aivan jarjeton maara koyhia. Ihmisia ei muutenkaan paljoa, joten 70% koyhia pistaa silmaan aika pahasti tuolla ulkona kavellessa! Vanhuksilla ei ole hampaita suussa, korottelevat rollaattoreilla, etsivat kolikon roposia maksaakseen jonkun maitopurkin.
Olin poissa Suomesta vuosia, nyt palanneena, ja olen aidosti kauhuissani etta tallaistako taalla on. Vai oliko jo ennen.
En edes viitsinyt lukea kaikkia viestejä joissa keskituloiset ja varakkaat ihmiset kertovat vähävaraisille mitä ja millaista ruokaa pitää ostaa ja tehdä. Ihan tosissaan ruoditaan "asiantuntevasti" tilannetta, jossa köyhä oli mennyt ostamaan kirsikkatomaatteja. Olisiko vähävaraisen ihmisen pitänyt kysyä joltain lupa? Ihan tosissaanko täällä kuvitellaan, ettei pienituloiset ihmiset ymmärrä pohtia hintoja?
Saapi ostaa itsellensä jotain kivaa jos on varaa. Ei kaiken tarvi olla järkevää köyhälläkäön. Mut jos ei ole varaa niin sitten ei osta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ne on eri lajikkeita.
Ite oon allerginen tavallisille tomaateille ja siedän raakana paremmin esim. miniluumutomaatteja.
Mitäpä se sulle kuuluu mitä kukakin ostaa. Voisitte joskus miettiä "köyhien" mielenterveyttä mielummin. On aika vaikeaa pysyä positiivisena ja elämänhaluisena jos on köyhä. Silloin ainut mahdollisuus pitää elämästä kiinni on ne pienet "piristykset" elämässä. Ulkopuolinen katsoo sormi heristäen että eikö tuo ymmärrä säästää, ymmärtämättä kuitenkaan sitä että mielenterveys on asia jota kannattaa köyhänkin varjella - se kannattaa jo ihan taloudellisesti.
Tässä puhutaan ihmisestä, joka on ollut toimeentulotuen varassa vuosikausia ja jonka mahdollisuudet päästä irti köyhyydestä on todella heikot (takana pelkkä peruskoulu ja työhistoria on mitä on). Silloin pitäisi kyllä pystyä ajattelemaan pitkäjänteisesti ja miettimään, miten saisi vähät rahansa riittämään jatkossa niin ettei rahahuolien takia tarvitsisi enää menettää yöuniaan. Ja siinä auttaa kummasti esim. kuukauden tai parin äärimmäinen kitukuuri, jonka aikana keskitytään säästämisen opetteluun ja kerätään pieni varakassa tulevaa varten. Pidemmän päälle mielenterveys kiittää enemmän siitä, jos saa säästöön edes jotain, kuin että tyydyttää hetken mielihalujaan aina kun suinkin pystyy ostamaan jotain kivaa.
Hah, huomaa ettei sulla ole asiasta kokemusta. Olen tuo jolle vastasit. Kokeileppa elää vuosia pelkällä kaurapuurolla kuunnellen muiden ihmisten elämänneuvoja ja väheksyntää. Tuu sitten kertomaan onko niillä miniluumutomaateilla väliä tossa kokonaisuudessa.
Se köyhäkin tarvitsee elämäänsä jotain pientä joskus ja jos se on muutamasta sentistä kiinni, se kannattaa.
Miten niin muka mulla ei ole kokemusta asiasta? Elin yli 8 vuotta työttömänä pelkkien tukien varassa. Sitten sain osa-aikatöitä, joiden avulla pystyin vihdoin toteuttamaan haaveeni ja aloittamaan uuden tutkinnon opiskelun. (Olin jo aiemmin käyttänyt opintotukikuukauteni loppuun.) Tällä hetkellä käteen jää vuokran jälkeen n. 360 €/kk ja sillä täytyy maksaa myös opiskeluun liittyvät kulut. Kaurapuuro on tullut vuosien varrella hyvinkin tutuksi, vaikken ole koskaan varsinaisesti pitänyt siitä. Joka aamu on puuroaamu, ja välillä puuroa on tullut syötyä myös lounaaksi ja päivälliseksi. Miksi siis kuvittelet, etten tiedä mistä puhun?
Koska kuvittelet kaikkien tilanteen olevan samanlainen.
Kaikilla ei ole mahdollisuutta "nostaa" itseään suosta. Köyhä ei pysty toimeentulotuella edes säästämään eikä edes SAA sästää. Toimeentulotuen saaminen ja sen todellinen riittävyys vaihtelee eikä voi täten sanoa että tuki olisi riittävän täsmällisesti mitoitettu kaikille. Varsinkin pitkäaikaussairaan tai sellaisen jonka sairaudenhoito vaatii toimenpiteitä joita ei huomioida menoissa ja joihin ei saa esim. reseptikorvausta, tekee tilanteesta epäreilun. Lisäksi sama ihminen voi saada hyvinkin erilaista apua ja tukea riippyen siitä, missä päin Suomea hän on.
Itsellä on sekä omakohtaista kokemusta että muiden kautta.
Se ei tosiaankaan ole kiinni siitä ostaako tarjouksesta miniluumutomaatteja vai muita lajikkeita.
En jaksa lukea koko keskustelua, arvattavasti kinastelua, läpi, mutta: kilohinta!
Vähävaraiset saa ostaa mitä tahtoo oman harkintansa mukaan kuten parempi tuloisetkin, mutta kaikkien kannattaa tarkistaa tuotteiden kilo-, ei kappalehinnat. Olen tosin törmännyt nuoreen aikuiseen, joka sanomansa mukaan ei tätä osaa, mutta opetellahan aina voi. Jos ei tiedä, minne se on merkitty, kannattaa kysyä vaikka henkilökunnalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo köyhä oli pikemminkin hyvä esimerkki siitä, että tuet on ihan riittävät: sillä on varaa asua 200 €/kk liian kalliissa kämpässä omasta tahdostaan ja se saa silti ostettua kaupasta sellaisia herkkuja, joista mun on turha edes haaveilla. Työakentelen matalapalkka-alallla ja venytän senttiä, jotta pystyn säästämään/sijoittamaan tulevaisuutta varten.
Niinpä. Tukien kuuluukin olla sellaiset, että niillä saa vähän enemmän kuin on aivan välttämätöntä, mutta elämä ei ole liian mukavaa.
Kyllä mulla elämä.on oikein mukavaa. Olen saanu ostettua kaiken mitä olen halunnutkin :)
Vierailija kirjoitti:
Kilohinta.
Se on se, mitä monet eivät kertakaikkiaan tajua. Lidl esim. mainostaa tyyliin nyt on halpaa- sen ja sen verran paketti. Kilohinta voi kuitenkin olla törkeä. Sama ns. punalaputetut tuotteet. Jos joku broileritikkari on alunperin 18.90 kilo, niin ei -30 prossan punalaputus tee siitä edullista.
Meillä painotettiin kotona aina tota kilohintaa. Ei voinut ostaa suklaapatukoita, koska levyssä pienempi kilohinta.
Mutta kun se suklaa tuli syötyä kaapista loppuun, oli se sitten 0,6snt patukka tai 2e suklaalevy.
Lopulta olin ylipainoinen nuori aikuinen. Sitten tajusin että ok ostaa patukoita ja laihdutin.
Parempi ostaa mitä tarvitsee, mikäli tuote ei säily.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen alkanut toivoa etten työllistykään ikinä ainakaan Suomeen. En kestäisi työ"kavereina"köyhiä kaiket päivät kadehtivia ja haukkuvia mulqeroita hetkeäkään. Ja olen ollut sen verran töissä, että tiedän miten kahvihuoneissa leuhotetaan miten itse ei "voitaisi" olla päivääkään työttöminä, kun ollaan niin ahkeraa ja hyvää ihmistä olevinaan, haha...
Ja jos näihinkin joku sairaus vaikka iskisi itseensä kerrankin, niin jännästi kyllä "voitaisi"sitten tuillakin loisia ihan itse. Puhumattakaan miten töissänne loisitte lounas- liikunta- ulttuuri- auto- puhelin ym. etuinenne ja osaa vaan juoruaa ja kiusaa ja kyttää muita työpäivänsä lähinnä.
Kyllä ne tuet maistuisi tarpeen tullen varsin hyvin näillekin ahkeraliisoille, nähty on ja valittaisivat koko ajan miten niillä ei pysty maksamaan edes perustarpeitaan, näin kävi Coronankin aikan, kun "ahkerat" "oman onnensa seppä"- yrittäjät kitisivät koko ajan tukien pienuudesta ja kaikesta miten kurjaa on köyhänä. No, toivotaan, että ydinsota tms. korjaa kohta kaikki (ikävät) ihmiset päältä maan:)
Mitä sä sekoilet? Kuule noi työssä käyvät maksavat ne kotona lojuvien elämiskustannukset joten toki heillä on oikeus arvostella. Ja mitä tulee sairastumiseen niin työssäkäyvät myös rahoittavat itse nuo etuudet joita nauttivat sairastaessaan. Lounasedut yms. eivät ole mitään loisimista vaan työnantajan puolelta tuleva osoitus siitä että työntekijän TYÖpanosta arvostetaan.
Sinä elät meidän työssäkäyvien selkänahasta joten olepas vaan ihan hiljaa siellä.
Eli kun sinäkin jäät työttömäksi niin kaikki tekemäsi "yhteinen hyvä" katoaa naps vaan pois ja muutut samantien työssäkäyvien selkänahkaa ryövääväksi laiskamadoksi, joka ei ikinä ole tuonut tai tuottanut yhteiskuntaan mitään hyvää?
Suurin osa työttömistä on maksanut veroja töissä käydessään ihan kuten sinäkin ja pitäneet yhteiskunnan rattaita pyörimässä. Ihan taatusti silloin on oikeutettu myös tukeen yhteiskunnan puolelta siinä vaiheessa kun työpaikka menee alta eikä uutta löydy samantien.
Ja jos ei ole, niin miksi sitten maksaa veroja ja työttömyysvakuutusmaksuja ym?
Minäkin olen enemmän köyhä kuin hyvätuloinen. Silti hankin ruokani kotikuljetuksena, minulla kun ei ole autoa. Tilaan ruokaa tosi harvoin, menee kuukausi, puolitoistakin tilausten välillä. Olen oppinut, mitkä vihannekset ja hedelmät säilyvät pitkään. Nuo minitomaatit säilyvät käyttökelpoisina tosi pitkään huoneenlämmössä. Ympätäänkö niihin jotain myrkkyjä, vai mistä lie johtuu. Tavallinen tomaatti tai kurkku pitää käyttää viikon sisällä. Ostan joka tilauksen yhteydessä valkokaalin, omenoita ja minitomaatteja, käytän ne sitten viimeisinä, koska ne säilyvät ainakin kuukauden hyvinä, kaali ja omenat pitempäänkin.
Ollaanko jo niin pohjalla, että porukka pitää minitomaatteja jonain luksus-tuotteena, johon köyhän ei tulisi kajota?
Tuskin monenkaan talous kaatuu valintaan minitomaatin ja normaalin tomaatin välillä. Joku voi olla mieltynyt minitomaattiin, sen makuun tai kätevyyteen.
Jotkut makaa sohvalla soittaen jatkuvasti woltilla tms. pikaruokaa/ravintolaruokaa ovelleen, mutta köyhä on kohtuuton ostaessaan minitomaatteja...
Vierailija kirjoitti:
Sen takia köyhät on köyhiä, koska he eivät osaa funtsata mikä tulisi edullisemmaksi ja miten paljon säästää tekemällä itse esim. ruokaa.
Minä olen pienituloinen, mutta en köyhä, koska osaan käyttää rahani järkevästi, ja viitsin nähdä myös vähän vaivaa.
Oi, miten erinomaista! Täältä tulee sulle 10 papukaijamerkkiä. Olepa hyvä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kilohinta.
Se on se, mitä monet eivät kertakaikkiaan tajua. Lidl esim. mainostaa tyyliin nyt on halpaa- sen ja sen verran paketti. Kilohinta voi kuitenkin olla törkeä. Sama ns. punalaputetut tuotteet. Jos joku broileritikkari on alunperin 18.90 kilo, niin ei -30 prossan punalaputus tee siitä edullista.
Meillä painotettiin kotona aina tota kilohintaa. Ei voinut ostaa suklaapatukoita, koska levyssä pienempi kilohinta.
Mutta kun se suklaa tuli syötyä kaapista loppuun, oli se sitten 0,6snt patukka tai 2e suklaalevy.
Lopulta olin ylipainoinen nuori aikuinen. Sitten tajusin että ok ostaa patukoita ja laihdutin.
Parempi ostaa mitä tarvitsee, mikäli tuote ei säily.
Voi ziisus. Kukaan ei tarvitse suklaata kotiinsa missään muodossa eikä varsinkaan siinä vaiheessa kun rahat on tiukassa.
Eikä sitä tarvitse silloinkaan jos minkäänlaista kohtuutta ei omassa tekemisessä ole eikä itsekuria löydy. Kun päättää kerrasta, ettei kotiin kanna suklaata vaikka se olisi ilmaista niin silloin riittää tasan yksi päätös eikä itseään tarvitse kiusata asialla alvariinsa. Sekin jo helpottaa kun kaupassa päättää, että suklaata (tai ylipäätään mitään joutavaa mässytettävää) en osta niin silloin ne ei kummittele kotona kaapissa eikä itsekurin puuttuminenkaan haittaa kun ei ole sitä mussutettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä köyhillä on usein varaa tupakoida. Ja sitten ihmetellään kun rahat ei riitä (terveelliseen) ruokaan.
Olin kassalla just pakkaamassa ostoksiani kun seuraava asiakas osti kaksi lm-askia ja ne maksoi melkein 20 euroa.
Herranen aika.
Joskus reilu vuosikymmen sitten tuli välillä bilepoltettua ja silloin aski maksoi jonkun vitosen ja sekin oli minusta kallista vaikka se yksi aski riitti useammaksikin bileillaksi.
Turha kyllä itkeä yhtään köyhyyttä jos menee aski tai kaksi päivässä. Ei mulla ainakaan olisi tuohon varaa.
Köyhät polttaa sätkiä, kaksi kolme kertaa halvempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ne on eri lajikkeita.
Ite oon allerginen tavallisille tomaateille ja siedän raakana paremmin esim. miniluumutomaatteja.
Mitäpä se sulle kuuluu mitä kukakin ostaa. Voisitte joskus miettiä "köyhien" mielenterveyttä mielummin. On aika vaikeaa pysyä positiivisena ja elämänhaluisena jos on köyhä. Silloin ainut mahdollisuus pitää elämästä kiinni on ne pienet "piristykset" elämässä. Ulkopuolinen katsoo sormi heristäen että eikö tuo ymmärrä säästää, ymmärtämättä kuitenkaan sitä että mielenterveys on asia jota kannattaa köyhänkin varjella - se kannattaa jo ihan taloudellisesti.
Tässä puhutaan ihmisestä, joka on ollut toimeentulotuen varassa vuosikausia ja jonka mahdollisuudet päästä irti köyhyydestä on todella heikot (takana pelkkä peruskoulu ja työhistoria on mitä on). Silloin pitäisi kyllä pystyä ajattelemaan pitkäjänteisesti ja miettimään, miten saisi vähät rahansa riittämään jatkossa niin ettei rahahuolien takia tarvitsisi enää menettää yöuniaan. Ja siinä auttaa kummasti esim. kuukauden tai parin äärimmäinen kitukuuri, jonka aikana keskitytään säästämisen opetteluun ja kerätään pieni varakassa tulevaa varten. Pidemmän päälle mielenterveys kiittää enemmän siitä, jos saa säästöön edes jotain, kuin että tyydyttää hetken mielihalujaan aina kun suinkin pystyy ostamaan jotain kivaa.
Hah, huomaa ettei sulla ole asiasta kokemusta. Olen tuo jolle vastasit. Kokeileppa elää vuosia pelkällä kaurapuurolla kuunnellen muiden ihmisten elämänneuvoja ja väheksyntää. Tuu sitten kertomaan onko niillä miniluumutomaateilla väliä tossa kokonaisuudessa.
Se köyhäkin tarvitsee elämäänsä jotain pientä joskus ja jos se on muutamasta sentistä kiinni, se kannattaa.
Miten niin muka mulla ei ole kokemusta asiasta? Elin yli 8 vuotta työttömänä pelkkien tukien varassa. Sitten sain osa-aikatöitä, joiden avulla pystyin vihdoin toteuttamaan haaveeni ja aloittamaan uuden tutkinnon opiskelun. (Olin jo aiemmin käyttänyt opintotukikuukauteni loppuun.) Tällä hetkellä käteen jää vuokran jälkeen n. 360 €/kk ja sillä täytyy maksaa myös opiskeluun liittyvät kulut. Kaurapuuro on tullut vuosien varrella hyvinkin tutuksi, vaikken ole koskaan varsinaisesti pitänyt siitä. Joka aamu on puuroaamu, ja välillä puuroa on tullut syötyä myös lounaaksi ja päivälliseksi. Miksi siis kuvittelet, etten tiedä mistä puhun?
Koska kuvittelet kaikkien tilanteen olevan samanlainen.
Kaikilla ei ole mahdollisuutta "nostaa" itseään suosta. Köyhä ei pysty toimeentulotuella edes säästämään eikä edes SAA sästää. Toimeentulotuen saaminen ja sen todellinen riittävyys vaihtelee eikä voi täten sanoa että tuki olisi riittävän täsmällisesti mitoitettu kaikille. Varsinkin pitkäaikaussairaan tai sellaisen jonka sairaudenhoito vaatii toimenpiteitä joita ei huomioida menoissa ja joihin ei saa esim. reseptikorvausta, tekee tilanteesta epäreilun. Lisäksi sama ihminen voi saada hyvinkin erilaista apua ja tukea riippyen siitä, missä päin Suomea hän on.
Itsellä on sekä omakohtaista kokemusta että muiden kautta.
Se ei tosiaankaan ole kiinni siitä ostaako tarjouksesta miniluumutomaatteja vai muita lajikkeita.
Surullista, kuinka syytät MINUA siitä että kuvittelen kaikkien tilanteen ollevan samanlainen. Luehan ajatuksen kanssa se viesti johon vastasin ja tule sen jälkeen sanomaan, kuka tässä yleistää ja väittää kaikkien köyhien olevan samasta muoista veistettyjä.
Voit aloittaa vaikka tästä: "Voisitte joskus miettiä "köyhien" mielenterveyttä mielummin. On aika vaikeaa pysyä positiivisena ja elämänhaluisena jos on köyhä. Silloin ainut mahdollisuus pitää elämästä kiinni on ne pienet "piristykset" elämässä. Ulkopuolinen katsoo sormi heristäen että eikö tuo ymmärrä säästää, ymmärtämättä kuitenkaan sitä että mielenterveys on asia jota kannattaa köyhänkin varjella - se kannattaa jo ihan taloudellisesti."
Eikö äskeinen lainaus muka ole rankasti yleistävä? Eikö siinä väitetä, että köyhien on pakko saada niitä pieniä "piristyksiään" jatkuvasti? Miksi siinä jätetään täysin huomiotta se tosiasia, että köyhä voisi parantaa tilannettaan säästämällä?
Toimeentulotukea maksaessa ei tulla katsomaan, paljonko käteistä on patjan alla. Ja jos rehellisyys estää säästämästä rahaa, kannattaa ostaa säästöön jotain sellaista jonka saa helposti muutettua rahaksi (esim. myymällä sen kavereille).
Ihmisillä tuntuu katoavan suhteellisuudentaju kun he ruotivat köyhien ostoksia. Nyt ei puhuta mistään 300e kauneudenhoidoista, tarpeettomista ulkomaanmatkoista tai hanhenmaksapalleroista vaan verrataan tomaattilajikkeita keskenään.
Ootteko nyt ihan tosissanne?
Hämmästyttävän moni ei tunnista sellaista ilmiötä, jossa halutaan etsiä köyhästä vikaa ja jokin syy köyhyyteen jotta tuntisi itsensä paremmaksi - mutta vaikka kuinka etsisitte, se köyhyyden syy ei ole miniluumutomaateissa.