Miksi lapseni käyttää kaiken ajan minun tahalliseen ärsyttämiseen?

Vierailija kirjoitti:

Mietitään hetki nepsy mahdollisuutta. Jospa lapsi on neurotyypillinen, mutta äidillä ADD.

No oletetaan että näin on. Miten ap:n sitten pitää muuttaa kasvatustyyliään?

Minusta kuulostaa nepsyltä.

T. Kahden sellaisen äiti

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa nepsyltä.

T. Kahden sellaisen äiti

Nepsyltä? Eli autistilta vai add:ltä vai miltä nepsyltä?

Neuropsykologisia häiriöitä on monia keskenään hyvin erilaisia. En oikein tykkää, kun nepsy-sanaa huudellaan puskista vaikka mihin ongelmiin. Ilman perusteluja ilman tarkennusta, että mihin häiriöön viittaa.

Ärsytä takaisin?

Ap tässä kiitoksia kaikista tähänastisista kommenteista.

Sain tänään vähän lisäselvyyttä ongelmaan. Vietänme tässä vapaapäivää ja ollaan tehty aamupäivä mukavia asioita yhdessä. Lapsi on auttanut minua kotitöissä ja olemme puuhanneet myös lapsen toivomia asioita yhdessä. Ennen lounasta leikimme vielä lapsen pyytämää leikkiä hetken. Sanoin lapselle siinä, että viiden minuutin päästä äiti käy laittamassa ruoan pöytään, joten viisi minuuttia voidaan vielä leikkiä ja hetken voit vielä sitten jatkaa itse. Nousin siinä sitten viiden minuutin päästä ja sanoin, että nyt laitan ruoan pöytään. Lapsi heitti minua lelulla. Kävimme vakavan keskustelun asiasta ja lapsi sai kerrottua, että hän tekee tuollaista ja muuta vastaavaa, koska häntä harmittaa se, että äiti ei koko ajan leiki hänen kanssaan. Eli vaikka että viisi minuuttia hoidan muita asioita.

Mitä mieltä olette? En minä millään voi aivan koko aikaa leikkiä lapsen kanssa tai tehdä hänen kanssaan hänen haluamia asioita. Eikä minusta äidin kuulukaan. Tuntuu siltä, että lapsen huono käytös johtuu siitä, että hän kaipaisi valtavan paljon tauotonta yhdessäoloa ja läsnäoloa ja huomiota minulta ja harmistuu aina, jos siihen tulee muutamankin minuutin tauko. Ja purkaa harminsa repimällä verhot alas tai vaikka heittämällä minua lelulla. Miten tätä tilannetta kannattaisi hoitaa? Lapsi tuntuu ymmärtävän, että äiti ei voi olla koko ajan vain häntä varten, ainakin sanoo tietävänsä asian, mutta sanoo että silti asia harmittaa ja suututtaa niin paljon, että ei pysty olemaan esim repimättä silloin verhoja tms.

Ap

Ei tuo mikään nepsy ole.

Perinteinen huomionkaipuu ja mielenosoitus, kun ei saa haluamaansa huomiota. Jotkut lapset on sellaisia, että he tarvisi tauotta koko ajan aivan hirveästi huomiota. Voi liittyä tuohon, että isä on etäinen/kadonnut elämästä. 

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä kiitoksia kaikista tähänastisista kommenteista.

Sain tänään vähän lisäselvyyttä ongelmaan. Vietänme tässä vapaapäivää ja ollaan tehty aamupäivä mukavia asioita yhdessä. Lapsi on auttanut minua kotitöissä ja olemme puuhanneet myös lapsen toivomia asioita yhdessä. Ennen lounasta leikimme vielä lapsen pyytämää leikkiä hetken. Sanoin lapselle siinä, että viiden minuutin päästä äiti käy laittamassa ruoan pöytään, joten viisi minuuttia voidaan vielä leikkiä ja hetken voit vielä sitten jatkaa itse. Nousin siinä sitten viiden minuutin päästä ja sanoin, että nyt laitan ruoan pöytään. Lapsi heitti minua lelulla. Kävimme vakavan keskustelun asiasta ja lapsi sai kerrottua, että hän tekee tuollaista ja muuta vastaavaa, koska häntä harmittaa se, että äiti ei koko ajan leiki hänen kanssaan. Eli vaikka että viisi minuuttia hoidan muita asioita.

Mitä mieltä olette? En minä millään voi aivan koko aikaa leikkiä lapsen kanssa tai tehdä hänen kanssaan hänen haluamia asioita. Eikä minusta äidin kuulukaan. Tuntuu siltä, että lapsen huono käytös johtuu siitä, että hän kaipaisi valtavan paljon tauotonta yhdessäoloa ja läsnäoloa ja huomiota minulta ja harmistuu aina, jos siihen tulee muutamankin minuutin tauko. Ja purkaa harminsa repimällä verhot alas tai vaikka heittämällä minua lelulla. Miten tätä tilannetta kannattaisi hoitaa? Lapsi tuntuu ymmärtävän, että äiti ei voi olla koko ajan vain häntä varten, ainakin sanoo tietävänsä asian, mutta sanoo että silti asia harmittaa ja suututtaa niin paljon, että ei pysty olemaan esim repimättä silloin verhoja tms.

Ap

Arvostaisin suuresti, jos joku osaisi sanoa tähän jotain viisasta. Ehkä neuvoa jopa mitä tehdä.

Ap

Huono ponneton kasvatus? Lapsen ei todellakaan anneta tehdä noita asioita, siitä aikuinen pitää jo pikkulapsesta lähtien huolen. Olette antanut tehdä, menemättä väliin ja pysäyttämättä - joka kerta pitää tehdä se ajoissa heti. Joku päivä on myöhäistä kieltää, koska lapsi jatkaa ei-toivottua käytöstä. Ei ole ollut puhtia sanoa kunnolla ja ohjata pois? Kertoa mitä saa tehdä. Tai sitten pitää "kutsua paikalle manaaja", lapsi on kuin riivattuna riehumassa. Toisaalta liika kuri ja negatiivisuus voi tehdä myös levottoman lapsen, jos on vihainen isä tai jonkun esimerkki. Entä olisiko vilkas lapsi joka kaipaa tekemiseen vaihtoehtoja ja liikkumiseen, mutta etsii ne väärästä paikasta. Entä huomiota hakeva tai liikaa sokeria pillimehussa.

Vierailija kirjoitti:

Huono ponneton kasvatus? Lapsen ei todellakaan anneta tehdä noita asioita, siitä aikuinen pitää jo pikkulapsesta lähtien huolen. Olette antanut tehdä, menemättä väliin ja pysäyttämättä - joka kerta pitää tehdä se ajoissa heti. Joku päivä on myöhäistä kieltää, koska lapsi jatkaa ei-toivottua käytöstä. Ei ole ollut puhtia sanoa kunnolla ja ohjata pois? Kertoa mitä saa tehdä. Tai sitten pitää "kutsua paikalle manaaja", lapsi on kuin riivattuna riehumassa. Toisaalta liika kuri ja negatiivisuus voi tehdä myös levottoman lapsen, jos on vihainen isä tai jonkun esimerkki. Entä olisiko vilkas lapsi joka kaipaa tekemiseen vaihtoehtoja ja liikkumiseen, mutta etsii ne väärästä paikasta. Entä huomiota hakeva tai liikaa sokeria pillimehussa.

Olen puuttunut huonoon käytökseen aina ja heti ja johdonmukaisesti. Aina olen mennyt väliin ja pysäyttänyt. Kieltänyt ja kertonut miten pitää toimia huonon käytöksen sijaan. Silti tilanne on tämä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono ponneton kasvatus? Lapsen ei todellakaan anneta tehdä noita asioita, siitä aikuinen pitää jo pikkulapsesta lähtien huolen. Olette antanut tehdä, menemättä väliin ja pysäyttämättä - joka kerta pitää tehdä se ajoissa heti. Joku päivä on myöhäistä kieltää, koska lapsi jatkaa ei-toivottua käytöstä. Ei ole ollut puhtia sanoa kunnolla ja ohjata pois? Kertoa mitä saa tehdä. Tai sitten pitää "kutsua paikalle manaaja", lapsi on kuin riivattuna riehumassa. Toisaalta liika kuri ja negatiivisuus voi tehdä myös levottoman lapsen, jos on vihainen isä tai jonkun esimerkki. Entä olisiko vilkas lapsi joka kaipaa tekemiseen vaihtoehtoja ja liikkumiseen, mutta etsii ne väärästä paikasta. Entä huomiota hakeva tai liikaa sokeria pillimehussa.

Olen puuttunut huonoon käytökseen aina ja heti ja johdonmukaisesti. Aina olen mennyt väliin ja pysäyttänyt. Kieltänyt ja kertonut miten pitää toimia huonon käytöksen sijaan. Silti tilanne on tämä.

Ap

Sitten pitää alkaa ennakoida. Jos lapsi on iso jo, voi sanoa käskyt ennen kuin lapsi alkaa tehdä sitä ja seisoa välissä, keskittää huomio eri tekemiseen mieluiten. Sanoilla ohjaa. Voisi keksiä eri vaihtoehtoja joista lapsi voi valita, jos kaipaa tekemistä. Jos lapsi on tosi pieni, ei ehkä vielä ymmärrä, ison lapsen pitäisi jotain tajuta. Pienen lapsen perässä joutuu menemään koko ajan ja ohjaamaan, varomaan. 4 vuotiaana alkaa ehkä muistaa paremmin. Voi myös kertoa mihin ei saa mennä, esim. pyykkejä lähelle tai kuumaa hellaa lähelle. Suojaus tai eri paikkaan.

Huh-huh, onpa huomiohakuinen lapsi. Voipi tulla hankaluuksia myöhemmin elämässä, kun tajuaa, ettei maailma olekaan olemassa hänen viihdyttämistään varten.

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta itse kääntyisin kyllä lastenpsykiatrin tms. puoleen.

Outoa. Varmaan ihan pienenä tein jotain kiellettyä mutta leikki-ikäisestä alkaen ei ollut koskaan vaikeuksia keksiä tekemistä.

En yhtään ymmärtänyt kun jotkut myöhemmin aikuisina puhuivat, että jonkun pitää keksiä lapsille tekemistä. Miten lapset eivät keksi leikkejä tai tekemistä?

Vierailija kirjoitti:

Outoa. Varmaan ihan pienenä tein jotain kiellettyä mutta leikki-ikäisestä alkaen ei ollut koskaan vaikeuksia keksiä tekemistä.

En yhtään ymmärtänyt kun jotkut myöhemmin aikuisina puhuivat, että jonkun pitää keksiä lapsille tekemistä. Miten lapset eivät keksi leikkejä tai tekemistä?

Eli jos itse olet ollut tietynlainen, niin et ymmärrä miten jotkut muut voi olla erilaisia kuin sinä. Hmm.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä kiitoksia kaikista tähänastisista kommenteista.

Sain tänään vähän lisäselvyyttä ongelmaan. Vietänme tässä vapaapäivää ja ollaan tehty aamupäivä mukavia asioita yhdessä. Lapsi on auttanut minua kotitöissä ja olemme puuhanneet myös lapsen toivomia asioita yhdessä. Ennen lounasta leikimme vielä lapsen pyytämää leikkiä hetken. Sanoin lapselle siinä, että viiden minuutin päästä äiti käy laittamassa ruoan pöytään, joten viisi minuuttia voidaan vielä leikkiä ja hetken voit vielä sitten jatkaa itse. Nousin siinä sitten viiden minuutin päästä ja sanoin, että nyt laitan ruoan pöytään. Lapsi heitti minua lelulla. Kävimme vakavan keskustelun asiasta ja lapsi sai kerrottua, että hän tekee tuollaista ja muuta vastaavaa, koska häntä harmittaa se, että äiti ei koko ajan leiki hänen kanssaan. Eli vaikka että viisi minuuttia hoidan muita asioita.

Mitä mieltä olette? En minä millään voi aivan koko aikaa leikkiä lapsen kanssa tai tehdä hänen kanssaan hänen haluamia asioita. Eikä minusta äidin kuulukaan. Tuntuu siltä, että lapsen huono käytös johtuu siitä, että hän kaipaisi valtavan paljon tauotonta yhdessäoloa ja läsnäoloa ja huomiota minulta ja harmistuu aina, jos siihen tulee muutamankin minuutin tauko. Ja purkaa harminsa repimällä verhot alas tai vaikka heittämällä minua lelulla. Miten tätä tilannetta kannattaisi hoitaa? Lapsi tuntuu ymmärtävän, että äiti ei voi olla koko ajan vain häntä varten, ainakin sanoo tietävänsä asian, mutta sanoo että silti asia harmittaa ja suututtaa niin paljon, että ei pysty olemaan esim repimättä silloin verhoja tms.

Ap

Minkä ikäinen lapsesi oli? Jos hän on vaikkapa 3-4v, niin ei osaa selittää vielä tuossa iässä miksi tekee aina tietyllä tavalla. Eli hän on tuossa selittänyt sinulle, miksi tekee juuri tuolla hetkellä noin. Jos taas on lähempänä 6v niin hänelle on alkanut muodostua jo sellaista kunnon identiteettiä ja osaa kyllä ihan oikeasti selittää miksi toimii tietyllä tavalla usein.

Joka tapauksessa tuohon huomion hakuun liittyy myös tietynlainen rajattomuus ja kyvyttömyys huomioida muiden tunteita. Se voi johtua nuoresta iästä tai sitten hän on kasvanut sellaiseen ajatukseen, että on tärkeämpi kuin muut ihmiset (esim. sinä, muut samassa tilassa olevat ihmiset). Se voi johtua ihan siitäkin, että lapsi on jollain tapaa nostettu jalustalle, vaikka rajoja olisi pidetty. Esikoiselle käy helpommin sillä tavalla kuin nuoremmille lapsille, sillä heidän taitojaan ym. ihaillaan huomattavasti enemmän kuin seuraavien lasten taitoja. Jos persoona on sopivanlainen ja vanhempi on mielessään nostanut lasta jalustalle (esim. ajattelee tämän olevan fiksumpi kuin muut ja kertoo tämän lapselle) niin lapsestakin voi kasvaa aikamoinen tyranni. Anteeksi jos loukkaan, se ei ole tarkoitus, mutta oikeasti omassa vanhemmuudessa voi olla vaikeaa nähdä itse tällaiset toimintamallit objektiivisesti. Kyseessä voi olla siis isompi pulma vuorovaikutussuhteessa eikä niinkään kyse ole siitä, etteikö tilanteisiin olisi puututtu tai rakkautta annettu. Kyse on siitä, että muussa vuorovaikutuksessa lapsi oppii tavallaan etuoikeutetun roolin. Tämä siis jos lapsi on jo isompi lapsi.

Kärjistetysti sanoisin, että jos hän on 3-4v niin on vielä aika normaalia uhmaa, joka menee ajan kanssa ohi ihan normaalilla rajat ja rakkaus kasvatuksella, kehuen toisten huomioimisesta eri tilanteissa. Sen sijaan jos kyseessä on jo 6-vuotias niin on kyllä aihetta huolestua kunnolla, jos sen ikäinen heittelee lelulla päähän kun ei saa äidin huomiota. Huomiota on annettu silloin liikaa. Tuon ikäisellä pitäisi kiinnostaa jo muutkin asiat kuin äidin kehut ja leikkikaverina olo. Pitäisi olla jo kykyä olla itsekseen ja kokea olonsa hyväksi, ilman että joku suitsuttaa vierellä kuinka mahtava tämä on. 5-6-vuotiaan lapsen kohdalla on syytä hakea jo ihan apua perheneuvolasta, jos tuollaista käytöstä on.

Etkö siis koskaan näytä lapselle suuttumistasi? Olet vain yleisystävällinen (=tunteeton tai tasatunteinen) kehuja ja lässyttäjä? Siten et anna lapselle edes mahdollisuuksia ymmärtää mallinnuksen kautta, mitä tarkoittaa tunteet, tunteiden säätely, mitä on se kun lyö yli tai miten ihmisten kanssa ollaan. Oleko opettanut lastasi edes pyytämään anteeksi?

Et ole rehellinen etkä aito lapsesi kanssa, ja hän kyllä tietää sen. Huomionhaullaan hän yrittää löytää paitsi omat rajansa myös sen, mikä äidissä on totta.

Semmoisia ne lapset ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä kiitoksia kaikista tähänastisista kommenteista.

Sain tänään vähän lisäselvyyttä ongelmaan. Vietänme tässä vapaapäivää ja ollaan tehty aamupäivä mukavia asioita yhdessä. Lapsi on auttanut minua kotitöissä ja olemme puuhanneet myös lapsen toivomia asioita yhdessä. Ennen lounasta leikimme vielä lapsen pyytämää leikkiä hetken. Sanoin lapselle siinä, että viiden minuutin päästä äiti käy laittamassa ruoan pöytään, joten viisi minuuttia voidaan vielä leikkiä ja hetken voit vielä sitten jatkaa itse. Nousin siinä sitten viiden minuutin päästä ja sanoin, että nyt laitan ruoan pöytään. Lapsi heitti minua lelulla. Kävimme vakavan keskustelun asiasta ja lapsi sai kerrottua, että hän tekee tuollaista ja muuta vastaavaa, koska häntä harmittaa se, että äiti ei koko ajan leiki hänen kanssaan. Eli vaikka että viisi minuuttia hoidan muita asioita.

Mitä mieltä olette? En minä millään voi aivan koko aikaa leikkiä lapsen kanssa tai tehdä hänen kanssaan hänen haluamia asioita. Eikä minusta äidin kuulukaan. Tuntuu siltä, että lapsen huono käytös johtuu siitä, että hän kaipaisi valtavan paljon tauotonta yhdessäoloa ja läsnäoloa ja huomiota minulta ja harmistuu aina, jos siihen tulee muutamankin minuutin tauko. Ja purkaa harminsa repimällä verhot alas tai vaikka heittämällä minua lelulla. Miten tätä tilannetta kannattaisi hoitaa? Lapsi tuntuu ymmärtävän, että äiti ei voi olla koko ajan vain häntä varten, ainakin sanoo tietävänsä asian, mutta sanoo että silti asia harmittaa ja suututtaa niin paljon, että ei pysty olemaan esim repimättä silloin verhoja tms.

Ap

Arvostaisin suuresti, jos joku osaisi sanoa tähän jotain viisasta. Ehkä neuvoa jopa mitä tehdä.

Ap

Minä ottaisin neuvolaan yhteyttä. Oletteko käynyt 4 ja 5v tarkastuksen? Suotavaa on, että sopii esimerkiksi käynnin jälkeen puhelun vielä, jotta voit kertoa tarkemmin lapsen käytöksestä ilman että hän on kuulemassa. Lapsella on selvästi impulsiivisuutta, vilkkautta sekä omaehtoisuutta. Se voi olla kasvatuksellista, tai olla merkki esimerkiksi ADHD:sta.

Ottaisin myös perhetyöhön yhteyttä ja vaatisin apua kotiin, tällöin päästään käsiksi mahdollisiin ongelmatilanteisiin kotona. Keskustelukäynnit perheneuvolassa ovat minun Henk koht mielipiteensä hieman turhia. Siellä käydään pitkälti samoja asioita mitä täälläkin vinkattu ja vaikutat normaaliälyiseltä ihmiseltä, joka osaa etsiä itsekin tietoa. Päivähoidosta myös ylimääräinen kirjallinen palaute neuvolaan. Hoitaja voi konsultoida lääkäriä, mutta yleensä lähdetään liikkeelle tiedonkeruulla sekä kotiin tuotavalla työllä. Tämänhetkinen tilanne on hyvä dokumentoida potilastietoihin.

Ongelmat voivat poistua perhetyöllä, taikka sitten eivät. Kuitenkin yleensä edellytys jatkoapuja varten on, että vanhemmuutta on tuettu näissä kevyissä palveluissa. Voit myös tutkia, olisiko kunnassa mahdollisuus esimerkiksi jonkinlaiselle tukihenkilölle kolmannen sektorin kautta (esim helsinkimissio). Tärkeintä on puuttua nyt, ennen kuin tilanne menee pahemmaksi, ongelmien kasaantuessa ja sinun uupuessa kuvioon astuu lastensuojelu, joka ei huono sekään tietenkään. Olet kuitenkin yksin ja sinun jaksaminen on ihan korkein prioriteetti. Apua ei välttämättä saa helposti, mutta vaadi sitä. Sano, että et jaksa ja pärjää.

En voi toivottaa kuin voimia sinulle. Olen tosiaan samassa tilanteessa kahden lapsen kanssa, mutta tilanne on eskaloitunut jo todella pahaksi. Tänään olen puuttunut klo 8-18 jatkuvasti lasten väliseen väkivaltaan, eilen isompi ADHD poika rikkoi välioven. Olen hakenut apua marraskuusta saakka, eli kohta vuosi vierähtänyt. Perhetyö on alkamassa ensi viikolla ja tukihenkilö aloittaa myös piakkoin ja isompi lapsi saa toivottavasti vihdoinkin lääkkeet. Omalta osaltani haasteena on vielä isä, jolla lapset 50% ajasta ja joka kieltää aivan kaikki ongelmat, sekä niiden lääketieteellisen hoidon. Toivon tosiaan, että saatte apua pian!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä kiitoksia kaikista tähänastisista kommenteista.

Sain tänään vähän lisäselvyyttä ongelmaan. Vietänme tässä vapaapäivää ja ollaan tehty aamupäivä mukavia asioita yhdessä. Lapsi on auttanut minua kotitöissä ja olemme puuhanneet myös lapsen toivomia asioita yhdessä. Ennen lounasta leikimme vielä lapsen pyytämää leikkiä hetken. Sanoin lapselle siinä, että viiden minuutin päästä äiti käy laittamassa ruoan pöytään, joten viisi minuuttia voidaan vielä leikkiä ja hetken voit vielä sitten jatkaa itse. Nousin siinä sitten viiden minuutin päästä ja sanoin, että nyt laitan ruoan pöytään. Lapsi heitti minua lelulla. Kävimme vakavan keskustelun asiasta ja lapsi sai kerrottua, että hän tekee tuollaista ja muuta vastaavaa, koska häntä harmittaa se, että äiti ei koko ajan leiki hänen kanssaan. Eli vaikka että viisi minuuttia hoidan muita asioita.

Mitä mieltä olette? En minä millään voi aivan koko aikaa leikkiä lapsen kanssa tai tehdä hänen kanssaan hänen haluamia asioita. Eikä minusta äidin kuulukaan. Tuntuu siltä, että lapsen huono käytös johtuu siitä, että hän kaipaisi valtavan paljon tauotonta yhdessäoloa ja läsnäoloa ja huomiota minulta ja harmistuu aina, jos siihen tulee muutamankin minuutin tauko. Ja purkaa harminsa repimällä verhot alas tai vaikka heittämällä minua lelulla. Miten tätä tilannetta kannattaisi hoitaa? Lapsi tuntuu ymmärtävän, että äiti ei voi olla koko ajan vain häntä varten, ainakin sanoo tietävänsä asian, mutta sanoo että silti asia harmittaa ja suututtaa niin paljon, että ei pysty olemaan esim repimättä silloin verhoja tms.

Ap

Arvostaisin suuresti, jos joku osaisi sanoa tähän jotain viisasta. Ehkä neuvoa jopa mitä tehdä.

Ap

Minä ottaisin neuvolaan yhteyttä. Oletteko käynyt 4 ja 5v tarkastuksen? Suotavaa on, että sopii esimerkiksi käynnin jälkeen puhelun vielä, jotta voit kertoa tarkemmin lapsen käytöksestä ilman että hän on kuulemassa. Lapsella on selvästi impulsiivisuutta, vilkkautta sekä omaehtoisuutta. Se voi olla kasvatuksellista, tai olla merkki esimerkiksi ADHD:sta.

Ottaisin myös perhetyöhön yhteyttä ja vaatisin apua kotiin, tällöin päästään käsiksi mahdollisiin ongelmatilanteisiin kotona. Keskustelukäynnit perheneuvolassa ovat minun Henk koht mielipiteensä hieman turhia. Siellä käydään pitkälti samoja asioita mitä täälläkin vinkattu ja vaikutat normaaliälyiseltä ihmiseltä, joka osaa etsiä itsekin tietoa. Päivähoidosta myös ylimääräinen kirjallinen palaute neuvolaan. Hoitaja voi konsultoida lääkäriä, mutta yleensä lähdetään liikkeelle tiedonkeruulla sekä kotiin tuotavalla työllä. Tämänhetkinen tilanne on hyvä dokumentoida potilastietoihin.

Ongelmat voivat poistua perhetyöllä, taikka sitten eivät. Kuitenkin yleensä edellytys jatkoapuja varten on, että vanhemmuutta on tuettu näissä kevyissä palveluissa. Voit myös tutkia, olisiko kunnassa mahdollisuus esimerkiksi jonkinlaiselle tukihenkilölle kolmannen sektorin kautta (esim helsinkimissio). Tärkeintä on puuttua nyt, ennen kuin tilanne menee pahemmaksi, ongelmien kasaantuessa ja sinun uupuessa kuvioon astuu lastensuojelu, joka ei huono sekään tietenkään. Olet kuitenkin yksin ja sinun jaksaminen on ihan korkein prioriteetti. Apua ei välttämättä saa helposti, mutta vaadi sitä. Sano, että et jaksa ja pärjää.

En voi toivottaa kuin voimia sinulle. Olen tosiaan samassa tilanteessa kahden lapsen kanssa, mutta tilanne on eskaloitunut jo todella pahaksi. Tänään olen puuttunut klo 8-18 jatkuvasti lasten väliseen väkivaltaan, eilen isompi ADHD poika rikkoi välioven. Olen hakenut apua marraskuusta saakka, eli kohta vuosi vierähtänyt. Perhetyö on alkamassa ensi viikolla ja tukihenkilö aloittaa myös piakkoin ja isompi lapsi saa toivottavasti vihdoinkin lääkkeet. Omalta osaltani haasteena on vielä isä, jolla lapset 50% ajasta ja joka kieltää aivan kaikki ongelmat, sekä niiden lääketieteellisen hoidon. Toivon tosiaan, että saatte apua pian!

PS uskon ja toivon, että väliin tulisi jo lastensuojelu tehostetun perhetyön kanssa. Huono äiti ei ole se, joka sanoo että on ongelmia enkä pärjää yksin.

Voi jumankevita kun näille nykyvanhemmille pitää yhteiskunnan varoilla opettaa terveen järjen käyttöä. Kaiken lisäksi ne kuntien perhepalveluiden lähihoitaja-perhekuntouttajat on saman sukupolven lässyttäjiä, supernannyjä on harvassa.

Ryhtiä vanhempiin, rytmiä arkeen. Halihetkiä mutta myös sääntöjä. Rakautta JA rajoja.