HS jutussa sanotaan, että suuret ikäluokat ovat ovat päässeet nauttimaan

[/quote]

Kyllä maksetaan. Tuotannon kolme osatekijää ovat työvoima, tuotantovälineet ja pääoma. Työnantaja on vastuussa kahdesta näistä kolmesta. Ilman tuotantovälineitä ja pääomaa työvoima, yksi osatekijä kolmesta, seisoisi tumput suorina eikä tuottaisi yhtään mitään. Jos työnantajat eivät toisi yhtälöön mitään, eihän heitä edes tarvittaisi. Nyt tarvitaan, koska työntekijä ilman yrittäjän tarjoamaa työpaikkaa ei tuota mitään.[/quote]

Tämä itsestään selvä totuus on liian vaikea joillekin ymmärtää.

Vasemmiston ja ay-liikkeen on pidettävä illuusiota siitä, että työntekijät ovat kaiken lisäarvon tuottajia.

Kuten totesit, siinäpä seisoisivat tumput suorina, jollei joku järjestäisi heille töitä ja maksaisi palkkaa siitä, että toteuttavat työnantajan ideaa pääoman tuella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juttu väittää, että nnen oli omaisuus halpaa hankkia. Mutta niin oli palkatkin. Pienestä palkasta vuosikymmeniä silti kesti sen asunnon maksaminen. Ja lainoilla oli kyllä reaalikorot. Me sotien jälkeen syntyneet emme olleet tottuneet saamaan mitään valmiina, koko kansa silloin raatoi ja jälleenrakensi. Tehtiin näköjään virhe siinä, että synnytettiin seuraava sukupolvi ja lellittiin se pilalle, jotta lapsilla olis helpompaa. Keppi unohtui.

Mitä jauhat? Mun isä maksoi meidän omakotitalon 5 vuodessa, kun äiti oli kotona hoitamassa meitä. Talo maksoi tuolloin 50000 markkaa. Nyt se myytiin 3v sitten ja siitä sai 250000e. Älä helisemässä jos et tiedä mistä puhut.

Aika ihme paskaa puhut. Kasarilla asuntolaina korko oli mun äidillä 18%. Vaikka teki töitä viikon ympäri niin ei olisi millään maksanut asuntoa viidessä vuodessa. Sitäpaitsi missä helvata Lapissa toi talo on ollut. Ei mistään tolla hinnalla edes pientä asuntoa saanut. Ainakaan läheltä kaupunkiolosuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat (suurta ikäluokkaa) ihmettelee kuinka nykyaikana kehdataan valittaa vähän kaikesta.

Työttömyystuetkin (Kelan) on niin suuria, että töihin ei kannata mennä.

Tuota jouduin kyllä hieman korjaamaan ja näyttämään Kelan sivuilta summia.

Samoin ovat näreissään siitä kuinka on muka heidän vika ettei Suomessa ole riittävästi veronmaksajia.

Niin no, olisko kannattanut tehdä enemmän lapsia kuin yksi tai kaksi?

Jotenkin eivät ymmärrä väestöpyramidia ja sitä, että veronmaksajien suhde eläkeläisiin on huono.

Tai että heidän taitettu eläkeindeksi on nykyisellä inflaatiolla hyvä asia heille.

Eivät myöskään ymmärrä miten palkasta laskettavat eläkemaksut ovat nykyään n. 25%, kun heillä se oli alle 10% viimeisinä työvuosina (luvuissa mukana myös työnantajan osuus)?

Ovatko suuret ikäluokat tyhmentyneet eläkkeellä ollessaan?

"Sosiaali- ja terveysministeriö on vahvistanut vuoden 2022 työntekijän eläkemaksut 11.11.2021. Maksuprosentit ovat:

1752-vuotiailla 7,15 %

5362-vuotiailla 8,65 %

6367-vuotiailla 7,15 %"

Siis VAIN työntekijän osuuden kun taas suurten ikäluokkien eläkeosuus palkasta oli pari hassua prosenttia.

Lainaamasi tekstin eläkeosuudet pitävät sisällään myös työnantajan osuuden

Hassua puhua "työnantajan osuudesta" kun kuitenkin se koko potti on työntekijän tuottamasta lisäarvosta lähtöisin. Ei niitä palkanosia työnantajan kukkarosta makseta.

Kyllä maksetaan. Tuotannon kolme osatekijää ovat työvoima, tuotantovälineet ja pääoma. Työnantaja on vastuussa kahdesta näistä kolmesta. Ilman tuotantovälineitä ja pääomaa työvoima, yksi osatekijä kolmesta, seisoisi tumput suorina eikä tuottaisi yhtään mitään. Jos työnantajat eivät toisi yhtälöön mitään, eihän heitä edes tarvittaisi. Nyt tarvitaan, koska työntekijä ilman yrittäjän tarjoamaa työpaikkaa ei tuota mitään.

Jotenkin tuntuu, että osa valittavista pienyrittäjistä odottaa, että työntekijä toimisi ikään kuin yksityisyrittäjän lailla tuottaen itsenäisesti laskutettavaa palvelua, mutta tilittäisi sille valittajayrittäjälle jonkun siivun tuotosta. Eli siis vaatii, että pitäisi löytyä joku, joka on riittävän fiksu tuottamaan yksinään jotain rahanarvoista palvelua, mutta riittävän tyhmä, ettei osaa perustaa omaa toiminimeä. Kun sellaista ei löydy, niin väitetään, että on työvoimapula.

Vierailija kirjoitti:

Eli katkerana boomereita kadehtii se, jonka rahkeet ei riitä opiskeluun. Nyt kaikki voivat opiskella niin pitkälle kuin haluavat, jos motivaatio ja äly riittää. Kaikkein helpoimmat työt poistuu automatisoitumisen myötä.

Mitä sitten, jos voi opiskella? Mitä se auttaa esimerkiksi akateemiseen työttömyyteen?

Automaatio vie myös koulutettujen töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noilla suurilla ahneilla ikäluokilla kakkainen loppu, kun pienemmät ikäluokat eivät riitä heitä heitä hoivaamaan eikä se kannata rahallisesti.

Sama kohtalo se on teillä. Hoitajia ei ole senkään vertaa.

Ei se haittaa ikäluokkaa jotka kuolee sorvin ääreen.

Tuskinpa me mihinkään sorvin ääreen kuollaan. Siellä sorvin ääressä taitaa olla siihen mennessä robotti.

Vierailija kirjoitti:

Eli katkerana boomereita kadehtii se, jonka rahkeet ei riitä opiskeluun. Nyt kaikki voivat opiskella niin pitkälle kuin haluavat, jos motivaatio ja äly riittää. Kaikkein helpoimmat työt poistuu automatisoitumisen myötä.

Samalla kyllä sellaisista aikaisemmin hienoista töistä alkaa tulla suhteessa yhä huonompipalkkaisia töitä. Eli siis tämän hetkinen keskiluokka alkaa pikkuhiljaa valua pienituloisiksi. Joukossa on aika paljon korkeastikoulutettuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noilla suurilla ahneilla ikäluokilla kakkainen loppu, kun pienemmät ikäluokat eivät riitä heitä heitä hoivaamaan eikä se kannata rahallisesti.

Sama kohtalo se on teillä. Hoitajia ei ole senkään vertaa.

Ei se haittaa ikäluokkaa jotka kuolee sorvin ääreen.

Tuskinpa me mihinkään sorvin ääreen kuollaan. Siellä sorvin ääressä taitaa olla siihen mennessä robotti.

Toivossa on hyvä elää. Mulle ei ole väliä pääsenkö eläkkeelle siksi että ikä tulee vastaan vai siksi että robotit vie kaikki ihmisten työt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli katkerana boomereita kadehtii se, jonka rahkeet ei riitä opiskeluun. Nyt kaikki voivat opiskella niin pitkälle kuin haluavat, jos motivaatio ja äly riittää. Kaikkein helpoimmat työt poistuu automatisoitumisen myötä.

Mitä sitten, jos voi opiskella? Mitä se auttaa esimerkiksi akateemiseen työttömyyteen?

Automaatio vie myös koulutettujen töitä.

Olen nuorille sanonut, ettei kannata opiskella ammattiin, jossa ei ole töitä. On amnatteja, joissa on työvoimapula. Silti osa haluaa opiskella sitä, mikä juuri sillä hetkellä kiinnostaa. Sitten on paha valittaa työttömyyttä. Ammateista nuoret eivät tarkkaan tiedä, käsitykset ovat usein epärealistisia haavekuvia eikä itsetuntemustakaan vielä ole paljoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noilla suurilla ahneilla ikäluokilla kakkainen loppu, kun pienemmät ikäluokat eivät riitä heitä heitä hoivaamaan eikä se kannata rahallisesti.

Sama kohtalo se on teillä. Hoitajia ei ole senkään vertaa.

Ei se haittaa ikäluokkaa jotka kuolee sorvin ääreen.

Tuskinpa me mihinkään sorvin ääreen kuollaan. Siellä sorvin ääressä taitaa olla siihen mennessä robotti.

Toivossa on hyvä elää. Mulle ei ole väliä pääsenkö eläkkeelle siksi että ikä tulee vastaan vai siksi että robotit vie kaikki ihmisten työt.

Tähän se tärkein: voit kuolla nuorena, etkä siksi pääse eläkkeelle.

Tulen perimään rintamamiestalossa pienen siivun isäni kuoltua. No, joudun vaatimaan heti ositusta ja myymistä, koska olen varaton, en pysty maksamaan edes perintöveroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuret ikäluokat eli 1945-1949 syntyneet eli nuoruuden ja kasvatti perheet 60-70-luvulla ja kyllähän sillon oli köyhempää ku nykyään.

Ei ollut taulutelkkareita, tietokoneita, niin paljoa ulkomaanmatkoja jne.

Kyllä me reissattiin Italian rantakohteissa ja vanhemmat Rivieralla ihan yhtälailla. Isä pääsi lukion papereilla yliopistoon ja valmistui parissa vuodessa ekonomiksi - ei ollut alempia ja ylempiä tutkintoja. Vastavalmistuneena nimitettiin johtajaksi pankkiin ja sai hulppean työsuhdeasunnon Helsingin keskustasta. Ehkä maalla oli toisenlaista.

Meillä matkustettiin kasarilla myös noin viisi kertaa vuodessa. Intia, Bali, Meksiko, Etelä-Afrikka ja perus kanariat tuli koettua jo silloin vain isän käydessä töissä.

Oliko isä ministeri.

Laajasta tuttavapiiristäni pari kävi Kanarialla 80- luvulla ja vasta 90-2000-luvuilla kellään oli varaa kaulomatkoille.

Useimmilla keskiasteen tutkinto/korkeakoulututkinto.

Ilmeisesti olemme jotain slummiköyhällistöä.

Asuntolainoja kaikki maksoivat lähes 50- vuotiaiksi. Ei autojakaan ollut jokaisella.

Kyllä 70-luvulla tehtiin paljon seuramatkoja ja ilmeisesti myös maalaiskentiltä. Edes öljykriisi ei hillinnyt matkustelua. Rusketus oli haettava ja matkatoimistot mainostivat, että jos matkalla sataa, saa osan rahoista takaisin. Mekin käytiin Euroopan lisäksi pari kertaa Keniassa.

80-luvulla Kanariasta tuli sitten massakohde ja sitä markkinoitiin menevien ihmisten kohteena. Tuolloin me käytiin myös kaukomatkoilla Karibialla, oli kyllä rehnustettava ensin laivalla Ruotsiin. Finnairin vanhat DC-10 koneet tuli tutuiksi.

Vierailija kirjoitti:

Tuossahan ehdotettiin omistusasumiselle veroa, koska se on edullisempaa kuin vuokra-asuminen.

Aivopierun takana on SAK:n "tutkimuskeskus" ja onhan se nyt perkelettä kun omistusasujien kautta ei saada siirrettyä veronmaksajien rahoja toverimiljonäärien taskuun asumistukien muodossa.

Täysin idiootti aivopieru. Esim. omakotitalojen omistajat maksavat jo punikkipunkeroille suojelurahaa kiinteistöveron muodossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä seurasin vierestä, kun vanhemmat rakensivat omakotitalon. Ostivat nk.rakennuspuut pystyyn, kaatoivat, karsivat ja vuokrasivat sahan, jolla sahattiin laudat. Kaikki tehtiin itse, muurari kävi ja sähkömies, mutta kaikki muu itse. Me lapset oltiin illat ja viikonloput rakennuksella mukana. Ja sama juttu oli koko kadunpätkällä. Into oli kova, vuokratonteille rakennettiin. Puhun 1970-luvun alkuvuosista.

Nyt talo on myynnissä hp.78.000. Pikkukaupunki. Ei ole kyselijöitä näkynyt.

Työikäisiä on vähemmän kuin eläkeläisiä eikä 2400 brutto tuloilla saa asuntolainaa ilman säästöjä. Asuntolainaa ei saa myöskään palkkatukitöillä, osa-aikatöillä, nolla-sopimuksilla, työkokeiluilla eikä kuntouttavalla työtoiminnalla.

Juurikin luen tilastokeskuksen tilastoja.

Väestörakenne 2021:

0-14 v. 15,4%

15-64 v. 61,6%

65-84 v. 20,2%

85- v. 2,8%

joten kyllä niitä työikäisiä on enemmän kuin (vanhuus)eläkeläisiä.

Se mikä on huolestuttavaa on lasten pienevä määrä. Siispä, jos haluatte  että jatkossakin löytyy niitä työikäisiä, niin tehkää niitä lapsia nyt. Sitä ei oikein vanhemmat ikäluokat teidän puolestanne voi tehdä.

Autatteko sitten niiden lasten kanssa, kun palkat ei riitä ja samaan aikaan pitää olla sekä töissä että lapsen kanssa kotona?

Kyllä mä tekisin mielelläni vielä pari lisää, mutta ei ole varaa. Ei meidän nykyiseen asuntoon mahdu eikä kyllä pystyttäisi lisäsuita enää ruokkimaan. Töissäkään ei hyvällä katsota jos aikoo lomailla. Ei edes lyhyttä lomaa, koska sitten on vaikea löytää sijaista.

Tarvitaan lisää joustoa työelämään ja ihan konkreettista tukea, että työssäkäyvä pystyy hankkimaan suurperheen.

Olet ihan oikeassa siinä, että lapsiperheitä pitää tukea ja työelämän joustoja tarvitaan. Ja olen kyllä valmis auttamaan rahallisesti tai muuten, jos omat lapseni joskus lapsia hankkivat. Muuta apua minun on vaikea antaa.

Ja luulen, että ne jotka kovimmalla äänellä vaativat tälläkin palstalla lapsilisien tai muiden lapsiperheiden tukien poistamista ovat ihan muita kuin niitä parjattuja boomer-vanhempia.

En kuulu suuriin ikäluokkiin, jonkin määritelmän mukaisiin boomereihin kyllä ja ainakin minulle on tärkeintä omien lasten hyvinvointi ja se, että he pärjäävät. Voihan toki olla, että mieli muuttuu, kunhan muutaman vuoden päästä pääsen eläkkeelle, ja vain oma hyvinvointi merkitsee sen jälkeen.

Mutta nuo ovat pääosin poliittisia päätöksiä, ja ainut keino, jolla asioihin voi vaikuttaa on a) ruveta ajamaan niitä itse tai b) edes äänestää sellaisia henkilöitä, jotka ajavat itselle tärkeitä asioita.

Mitä tulee sitten noihin muihin mainitsemiisi asioihin - työnantajat tuskin aikaisemminkaan ovat varsinaisesti tykänneet perhevapaalle jäämisestä ja aina on ollut besserwissereitä, joiden mielestä muiden ratkaisut (onko töissä vai kotona lapsia hoitamassa) ovat väärin.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ihmiset ovat oivaltaneet, että elämä voi olla muutakin kuin pelkkää raatamista ja suorittamista.

Tämähän koko ikänsä oravanpyörässä juossutta ja siinä sen myös tuhlannutta ärsyttää ja aletaan haukkumaan nykynuorisoa laiskaksi.

Maailma on muuttunut, ystäväiseni, eikä töitä enää saa vain marssimalla pomon puheille ja ilmoittamalla, että mä tulisin nyt tänne töihin.

Sen sijaan ne opiskellee lattianluutuusmaisteriksi

Vierailija kirjoitti:

Suurilla ikäluokilla ei ollut ongelmia työllistymisen kanssa. Huonommallakin koulutuksella sai töitä ja työnantaja opetti sitten lisää. Ei vaadittu valmista, kuten nykyään. Pankkilainaa sai helposti ja käytännössä inflaatio söi sen eli asunnon omistajaksi (=kaikki maksettu) pääsi huomattavasti nopeammin kuin nyt. Aviopuolisoilla oli yhteisverotus, joten toisen oleminen työmarkkinoiden ulkopuolella ei haitannut niin paljoa. Talous ei kärsinyt huomattavasti, vaikka toisella olisi ollut työttömyysjaksoja tai olisi kotirouvana. Lisäksi he maksimoivat oman sukupolvensa eläke-edut, kaikilla seuraavilla sukupolvilla on hankalampaa kaikissa mainitsemissani asioissa. 

Turha tästä on suuria ikäluokkia syyttää, syyttäkää päättäjiä.

-Vain harvassa Euroopan maassa maksetaan sellaisia huippueläkkeitä kuin Suomessa. Useimpien teollisuusmaiden kansalaisten eläkkeille on asetettu katto. Suomessa ei ole. Siksi meillä joku voi nauttia jopa 40 000 euron kuukausieläkettä.

Eläketurvakeskuksen viime talvena julkaisemasta selvityksestä ilmenee, että 20 vertailumaasta 14 maan lakisääteisissä järjestelmissä on katto.

Eri maissa on erilaisia eläkejärjestelmiä. Vain Suomessa, Alankomaissa, Portugalissa, Tanskassa, Virossa ja Irlannissa eläkkeiden suuruutta ei ole rajoitettu.- IS

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuret ikäluokat eli 1945-1949 syntyneet eli nuoruuden ja kasvatti perheet 60-70-luvulla ja kyllähän sillon oli köyhempää ku nykyään.

Ei ollut taulutelkkareita, tietokoneita, niin paljoa ulkomaanmatkoja jne.

Kyllä me reissattiin Italian rantakohteissa ja vanhemmat Rivieralla ihan yhtälailla. Isä pääsi lukion papereilla yliopistoon ja valmistui parissa vuodessa ekonomiksi - ei ollut alempia ja ylempiä tutkintoja. Vastavalmistuneena nimitettiin johtajaksi pankkiin ja sai hulppean työsuhdeasunnon Helsingin keskustasta. Ehkä maalla oli toisenlaista.

Meillä matkustettiin kasarilla myös noin viisi kertaa vuodessa. Intia, Bali, Meksiko, Etelä-Afrikka ja perus kanariat tuli koettua jo silloin vain isän käydessä töissä.

Oliko isä ministeri.

Laajasta tuttavapiiristäni pari kävi Kanarialla 80- luvulla ja vasta 90-2000-luvuilla kellään oli varaa kaulomatkoille.

Useimmilla keskiasteen tutkinto/korkeakoulututkinto.

Ilmeisesti olemme jotain slummiköyhällistöä.

Asuntolainoja kaikki maksoivat lähes 50- vuotiaiksi. Ei autojakaan ollut jokaisella.

Googleta sanalla Keihäsmatkat, ja saat mm. Wikipedian artikkelin, jossa kerrotaan, että:

Keihäsmatkat toimivat vuosina 1965 - 1974 ja tuona aikana lähes 100 000 suomalaista matkusti Espanjan ja Kanarian lämpöön vuosittain. Kyseessä oli vain yksi matkatoimisto.

Tuohon aikaan myös idänmatkailu kukoisti. Sotsin aurinkorannoilla käytiin vuosittain.

Kai se on silloinkin johtunut myös siitä, kiinnostaako ulkomaille matkustaminen vai ei. Mm. Suomi-Amerikka-yhdistyksen kautta tuttu perhe sai edullisen lomamatkan Yhdysvaltoihin 1972.

Kyllä se todellisuus maaseudulla 70-luvun alkupuolella oli ihan muuta. Ja suuri osa kansasta silloin asui maaseudulla ja pienissä kirkonkylissä. Se oli suuri ihme, jos joku oli käynyt ulkomailla, ihan epsanjassa asti!

Oli se kaupungissakin. Todella harvassa oli ne, jotka ulkomailla asti kävivät. Jotkut pankinjohtajien perheet lähinnä. Ihme oletus nykysukupolvilla, että siellä olisi rampattu tämän tästä, kuten nykyään.

On aivan turhaa ja typerää verrata eri sukupolvien elinolosuhteita, saati sitten syyllistää tai olla kateellinen jollekin ikäluokalle. Kukaan meistä ei itse valitse aikaa eikä paikkaa, milloin ja mihin syntyy. Jokaisena aikana on kyllä ihan riittävästi haasteita ja vaikeita asioita, jos on vastaavasti hyviäkin puolia, ne ovat vain erilaisia eri aikoina. Kukaan meistä ei itse valitse suhdanteita, ei lama-aikoja, ei nousukausia, kyllä ne ovat isommat lainalaisuudet, mitkä jylläävät. Jotkut asiat olivat ennen vaikeampia, jotkut helpompia, minkäs sille mahtaa. Jotkut asiat ovat nyt vaikeampia, jotkut helpompia, ei se ole kenenkään ansiota tai kenenkään vika. Elämää eletään niinkuin parhaaksi nähdään vallitsevissa olosuhteissa. Jos suuret ikäluokat nyt eläkeiässä nauttivat vuosien työn hedelmistä, kyllä niistä aikanaan nuoremmillekin ropisee paremmat bonukset ja perinnöt, mitä heistä todella harva aikanaan tyhjästä aloittaessaan on saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juttu väittää, että nnen oli omaisuus halpaa hankkia. Mutta niin oli palkatkin. Pienestä palkasta vuosikymmeniä silti kesti sen asunnon maksaminen. Ja lainoilla oli kyllä reaalikorot. Me sotien jälkeen syntyneet emme olleet tottuneet saamaan mitään valmiina, koko kansa silloin raatoi ja jälleenrakensi. Tehtiin näköjään virhe siinä, että synnytettiin seuraava sukupolvi ja lellittiin se pilalle, jotta lapsilla olis helpompaa. Keppi unohtui.

Mitä jauhat? Mun isä maksoi meidän omakotitalon 5 vuodessa, kun äiti oli kotona hoitamassa meitä. Talo maksoi tuolloin 50000 markkaa. Nyt se myytiin 3v sitten ja siitä sai 250000e. Älä helisemässä jos et tiedä mistä puhut.

Sama meillä. Äiti kotiäitinä ja niin vaan duunari-isä pystyi ostamaan ison omakotitalon. Vuosi - 80.

Ja meillä. Rakensivat kaksi omakotitaloa, toisen 70- ja toisen 80-luvulla. Vain isä kävi töissä ja äiti oli kotiäiti. Kymmenessä vuodessa maksoivat talot pois. Onnistuuko nykyään? 🧐

Silloin pankit eivät myöntäneet pitkiä laina-aikoja ja etukäteen oli pitänyt säästää hyvä summa. Pankkilainalla rakennettuja taloja sanottiin kovan rahan taloiksi. Yleensä rakennettiin aravalainoilla (valtion rahoitusjärjestelmä) ja tähän liittyi vahvasti yksityiskohtaisia määräyksiä millaisen talon voi rakentaa. Pankista oli hankala saada lainaa ja takaajaksi piti hankkia puolet sukulaisista.

Vierailija kirjoitti:

Tulen perimään rintamamiestalossa pienen siivun isäni kuoltua. No, joudun vaatimaan heti ositusta ja myymistä, koska olen varaton, en pysty maksamaan edes perintöveroa.

Siitä tuskin tulee mitään veroa perittäväksi ellei siihen kuulu myös metsiä ja maita.

Nykyään eletään kädestä suuhun ja isolla velkarahalla, kun boomereiden aikana piti säästää ja kituuttaen elää. Nyt hoetaan vain, että YOLO, eikä huolta huomisesta.