Aggressiivinen 2,5v tyttö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei uhmaikään minusta kumminkaan kuulu pureminen ja lyöminen. Autismin kirjoa minäkin ensimmäisenä ajattelin. Ja silloin ryhmässä ei kestä vaan tulee keittämään yli.

Kylläpä kuuluu kun lapsella on tyypillinen uhmaikäisen raivokohtaus päällä. Autismin kirjon merkit ovat jotain aivan muuta ja näkyvät eri tavoin arjessa ja päivittäin.

Jos lapsi raivoaa eikä sanoitus auta, niin yleensä se on nepsyn merkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei uhmaikään minusta kumminkaan kuulu pureminen ja lyöminen. Autismin kirjoa minäkin ensimmäisenä ajattelin. Ja silloin ryhmässä ei kestä vaan tulee keittämään yli.

Kylläpä kuuluu kun lapsella on tyypillinen uhmaikäisen raivokohtaus päällä. Autismin kirjon merkit ovat jotain aivan muuta ja näkyvät eri tavoin arjessa ja päivittäin.

Jos lapsi raivoaa eikä sanoitus auta, niin yleensä se on nepsyn merkki.

Tuon luokittelun perusteella nepsyjä oisi ainakin yhdeksän kymmenestä. Sanoitus on äärimmäisen huono keino kohdata tunnekuohun vallassa oleva lapsi. Noissa tilanteissa on tärkeää olla se turvallinen, lasta vaikeinakin hetkinä suojeleva aikuinen, joka tarvittaessa esim. kieltää jämäkästi tai nappaa syliin rauhoittumaan. Omaa hermostumista ei kannata minusta hävetä mutta siitä on todennäköisesti hyötyä jos ei itse taannu aivan lapsen tasolle omassa kiukussaan. Joskus onnistuu, joskus ei.

Tämä nyt ei varmaan ole sellainen konkreettinen neuvo mitä haluaisit, mutta koita kestää ja kiellä -tuo vaihe menee äkkiä ohi. Meidän kaksosilla oli 2,5 v kevät jotain ihan kamalaa. Purivat, löivät ja tukistelivat toisiaan. Välillä kun oikein suuttuivat, niin purivat itseäänkin! Onneksi lapsilla ei vielä ole pahemmin voimaa tuossa iässä. Se oli kamalaa ja ehdin hakea apua ties mistä neuvolatiimistä ja perhetyöstä. Tuo käytös kuitenkin lakkasi itsestään parissa kuukaudessa ihan yhtä nopeasti, kuin alkoikin.

Tuohon tunteiden sanoittamiseen suhtautuisin pienellä varauksella. Mun mielestä se on käytännössä samaa kuin aivopesu. Eiköhän se riitä, kun käskee lasta lopettamaan jos huono käytös menee liian pitkälle. Ärähtäminen ei ole pahasta, kun se on aiheesta. Tarkoitus on kuitenkin varmaan kasvattaa omilla aivoillaan itse ajattelevia lapsia. Tunteiden tunnistamista ja niiden kanssa toimeentulemista tulee jokaisen harjoitella itse ja usein se, että saa negatiivista vastakaikua on tehokkaampi oppi kuin se, että joku on puhua papattanut siitä mitä sun pään sisällä hänen mielestä nyt tapahtuu ja antanut valmiita käytösmalleja.

Vierailija kirjoitti:

Muista myös kehua ja kiittää pienestäkin kun on aihetta, halata ja pussata, sanoa että on rakas. Oma esikoiseni oli aivan riiviö taaperoikäisenä, osoitti tunteensa erittäin vahvasti, kiukutteli, huusi, kieltäytyi tekemästä pyydettyjä juttuja, teki mitä itse halusi. Homma meni siihen, että hän istui usein jäähypenkillä, kuuli jatkuvasti kieltoja ja lähes pelkkää negatiivista itsestään. Aloin lisätä positiivisia juttuja lapselle puhuessa. Jossain vaiheessa lapsi sitten alkoi toimia yhteistyössä ja käyttäytyä toivotusti. Nyt teini-iässä hän on masentunut, kokee olevansa ruma ja tyhmä eikä kukaan tykkää hänestä. Kavereita olisi, mutta hän sulkeutuu. En voi olla miettimättä, onko varhaislapsuuden jatkuvalla moittimisella tässä osuutta. Kunpa olisin osannut mennä enemmä positiivisen kautta. Ne ajat oli kyllä tosi hankalat, yritin toimia niin että lapsi oppisi tavoille. Tsemppiä!

Nyt annat ittellesi armoa etkä märehdi menneitä. Kukaan meistä ei osaa täydellisesti kasvattaa ja virheitä on tehnyt itse kukin. Sitäpaitsi minä en koe tekstistäsi päätellen jotta mitään dramaattista vääryyttä oisit tehnyt, veikkaan että suurin osa vanhemmista on toiminut noin, ihan normi meininkiä. Ja kyllähän sinä niitä kehuja ja positiivisuuttakin olet antanut. Mun toinen lapseni (aikuinen jo) kärsi teininä masennuksesta ja kärsii ajoittain edelleen, eikä kuulemma johdu kotioloista eikä kasvatuksesta, on muut syyt. Ei nämä lasten/nuorten/aikuisten ongelmat aina vanhemmista johdu. Oletko kysynyt teiniltä onko koulukiusaamista takana?

Kaikkea hyvää teille ja toivon täysillä että lapsesi saa itsetuntonsa kohdilleen ja elämä selkiytyy. Uskon siihen koska minä olen esimerkki kyseisenkaltaisesta nuoresta joka kasvatti terveen itsetunnon pikkuhiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Autismikirjon häiriö, ADHD tmv.? Kun aistiärsykkeet menevät yli niin menee helposti ns. kuppi nurin.

En lähtisi heti noin tuomitsemaan, sillä kuulostaa aika normi uhmalta, koska liittyy tilanteisiin, jossa ei saa tahtoaan läpi. Tällöin kannattaa vain olla rauhallinen ja johdonmukainen ja sanoa, että ei saa lyödä. Lähteä kaupasta eikä missään nimessä antaa sitä haluamaa asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten paljon olet käyttänyt tunteiden sanoitusta, tunnekortteja, tunnemittaria? Lapsen tunnetaitojen kehittäminen yleensä auttaa aggressiivisuuteen. Toisaalta kyse voi olla myös nepsyongelmasta.

T: vakaope

Suksi suolle.

Tunteiden sanoitus menee joissain tapauksissa jopa manipuloimiseksi ja aivopesuksi, ja usein vähintään hämmentää lasta. Mikä tahansa hetki ei sovi tunnekasvatustuokioksi vaan tilanteen täytyy olla sellainen että lapsi voi rauhoittua kuuntelemaan. Silloinkin tietysti täytyy muistaa ikätaso.

Lastenkasvatus on noin viimeisten 5 vuoden sisään mennyt aivan ihmeelliseksi. Kaikki normaalit keinot on korvattu tuolla "tunnekasvatuksella".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei uhmaikään minusta kumminkaan kuulu pureminen ja lyöminen. Autismin kirjoa minäkin ensimmäisenä ajattelin. Ja silloin ryhmässä ei kestä vaan tulee keittämään yli.

Kylläpä kuuluu kun lapsella on tyypillinen uhmaikäisen raivokohtaus päällä. Autismin kirjon merkit ovat jotain aivan muuta ja näkyvät eri tavoin arjessa ja päivittäin.

Jos lapsi raivoaa eikä sanoitus auta, niin yleensä se on nepsyn merkki.

Huono vitsi. Maalaisjärkikin sanoo ettei siinä mitkään lässytykset auta kun raivo on päällä. Päinvastoin, raivostuttaa vielä enemmän kun vanhempi siinä vieressä piipittää olemattomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei uhmaikään minusta kumminkaan kuulu pureminen ja lyöminen. Autismin kirjoa minäkin ensimmäisenä ajattelin. Ja silloin ryhmässä ei kestä vaan tulee keittämään yli.

Kylläpä kuuluu kun lapsella on tyypillinen uhmaikäisen raivokohtaus päällä. Autismin kirjon merkit ovat jotain aivan muuta ja näkyvät eri tavoin arjessa ja päivittäin.

Jos lapsi raivoaa eikä sanoitus auta, niin yleensä se on nepsyn merkki.

Huono vitsi. Maalaisjärkikin sanoo ettei siinä mitkään lässytykset auta kun raivo on päällä. Päinvastoin, raivostuttaa vielä enemmän kun vanhempi siinä vieressä piipittää olemattomia.

Maalaisjärjen käyttö on kielletty. Nykyisin kasvatustyö perustuu tutkittuun tietoon.

Oksettava paskiainen. Toivottavasti et saa lisää lapsia.