Kuulutan HUHTIKSIA vm 2005 pinoutumaan!
Nopeasti sisi pino pystyyn ennen kun esikoinen ehtii koulusta kotiin. Mulla on kovin kiireinen päivä tänään, joten tulen illalla kirjottamaan jos ehdin. Mutta tulkaapa kaikki muut kertomaan kuulumisianne!
Kommentit (59)
Ompunäiti:
Laura herättää meidät nykyisin aamulla huhuilemalla sängystään: " moi!" (odottaa, tapahtuuko mitään).. " Moi!" ..." MOI!" Aamut on aikaisia, mutta tuollainen herätys on kyllä lieventävä asianhaara! Päikkäreiltä herätessään L huutelee: " Tänne!" " Tänne!"
Ihanaa tämä aika kun lasten suusta tulee näin hauskoja juttuja:)
Minä olen pari kertaa joutunut huudattamalla nukuttamaan pojun. Jos hän ei nimittäin nuku päiväunia, on ilta yhtä itkua, kiukkua, kaaosta, yöunille hän nukahtaa klo 19 ja herää entistä kiukkuisempana klo 21 valvomaan pariksi tunniksi. Joten lyhyehkö huudatus ja itkettäminen on meillä parempi vaihtoehto. Ei ole onneksi tarvinnut sitä tehdä kuin parisen kertaa. Normaalisti jos poika ei halua nukkua mutta on selvästi väsynyt niin selitän vähän samalla tavalla kuin Ompunäiti esim. " nyt on päiväuniaika ja nyt nukutaan. Ukki ja mummikin nukkuu, xxx-tätikin nukkuu, xxx-serkkukin nukkuu, se ja se nukkuu jne...."
Tänne ei mitään ihmeempia mutta lueskelen teidän kuulumisianne ja hymyilen lastenne tokaisuille:)
Amandalla on kakat vaipassa mutta juosee mua nauraen pakoon ja keksii tekosyitä että vaippaa ei voi vaihtaa: " kattoo tiivitaavii" . Yritin selittää että se teletappien seuraaminen voi jatkua vaikka vaippa vaihdettaisi... Mulla vaan on jotenkin veto poissa etten jaksa...
Kaikille sairastelijoille paljon tsemppiä. Olen ollut niin kiitollinen että kolmesta lapsesta ainoastaan keskimmäisellä on ollut yhden kerran korvatulehdus. Mulla oli nimittäin lapsena aina korvatulehdus, vikan kerran 10-vuotiaana ja kivut on tosiaan aivan kaameat! Korvat putkitettiin sitten viimein mutta putkien kanssa tuli sitten oman ongelmat.
Jotain ihmeflunssaa täälläkin on kai liikkeellä, niin kun sanoin niin olen ite ihan tööt vaikka nenä ei valu tai mitään. Lihaksia särkee ja väsyttää. Amandan yöt on taas olleet aivan järkkyjä, heräilee millo mitenkin eikä nukahda uudestaan, piehtaroi sängystä toiseen ja keksii että on kuuma, kylmä, pidä kädestä, älä pidä, mene pois, haluu peiton, ei halu peittoa huoh ja voih. Meillä nuo nukahtamiset sujuu nyt ihan ok mut nukkumiset siis ei. Viime yönä sitten taas hermot melkeen meni ja heivasin tytön omaan sänkyyn missä hetken aikaa protestoi ja sitten nukahti. Mun pitäis ilmeisesti vaan olla kuulematta kaikkia yöllisiä pyyntöjä.
Jaha, jokohan ne kakkavaipat sais vaihtaa (on tässäkin äiti kun ei vaan vaihda vaan päivittelee tällasia).
Meillä se on ollut ihan ehdoton juttu jo varmaan vuoden verran. Vaikka en tiedä tottuuko siihen enää 1,5v. iässä mutta se voisi ainakin vähän rauhoittaa ja totuttuaan siihen Amanda ehkä ei enää pyydä peittoa päälle ja peittoa pois.
mutta sitten se vallan joutu paniikkiin pussista kun ei saanu potkittua pois ja yöt oli vielä levottomampia =( Keskimmäinen nukku pussissa tosi pitkään ja tykkäs aina kovasti. Mutta kiitos kun yrität auttaa! Mua ärsyttää kun en tiedä onko noi A:n yöriekkumiset nyt tämän mystisen ns. flunssan syytä (siis jos silläkin esim särkee lihaksia) vai joku kausi taas (joita meillä kyllä on koko ajan...)
Unohdinkin eilen kertoa, että meille oli satanut ensilumi la-su välisenä yönä. Helkan mielestä se oli tosi jännää, mutta toisaalta se oli ihan hepulissa kun lunta meni kengän päälle :D Pyyhki aina jos vähänkin lunta meni kengän päälle, kaikki muu toiminta sai odottaa. Helka piti myös minun kengät puhtaana.
Ah, ja sopivasti ensilumien kunniaksi Helkalle iski myös ensimmäinen puen -ihan-itse-eikä-saa-auttaa-yhtään -kohtaus... Just näin talvea vasten se onkin oikein mukavaa aloittaa. Onneksi tämä aamu meni kuitenkin ihan helposti, jospa vielä jonkun aikaa sais äiti tai isi pukea :)
Miksi en taaskaan muista mitään, mitä kukaan on kirjoittanut? En tiedä, lähden siis kotiin.
Oli niin sydäntä lähellä oleva aihe, että oli pakko puuttua jutusteluunne.
Meillä on testattu nyt kolme yötä unipussia ja yöt ovat olleet aika kamalia. Käytimme unipussia viimeksi reilu vuosi sitten ja silloin se oli ok.
Viime keväästä lähtien K ei ole suostunut käyttämään peittoa. Saattaa antaa laittaa sen, mutta hetken kuluttua kamalan huudon saattelemana peitto lentää lattialle. K kärsii kuitenkin kylmyydestä öistin ja vaippa yleensä valskaa viimeistään herätessä. Siksi siis päätimme kokeilla unipussia. Kahtena ekana yönä, n.4-5h unien jälkeen alkoi huuto, jota kesti niin kauan kunnes hoksasimme avata pussi niin että jalat saivat olla vapaasti. Viime yönä huuto alkoi jo parin tunnin unien jälkeen ja rauhoittui vasta kun pussi otettiin kokonaan pois. Aion kuitenkin vielä yrittää ainakin ensi yön. On nimittäin vaippa ollut kaikesta huolimatta aamuisin paljon tyhjempi kuin normaalisti. Unipussin kanssa nukkuminen on ollut levottomampaa, äänettömästi poju kiehnää sängyssään...
Meillä on arki tällä hetkellä ihanaa (koputan puuta), hoidon tuoman säännöllisyyden ansiosta. K on ollut nyt puoli vuotta hoidossa ja vasta n.1kk ajan ollut seesteistä. Vaikka kuinka yritin esim. viime keväänä pitää rytmiä yllä, niin oli aika levotonta menoa: nukkumaan menot olivat kovan työn takana, yöllä syötiin ja huudettiin monta monituista kertaa, jne. Nyt siis kaikki tuntuu olevan ok. Edes pari viikkoa sitten ollut flunssa ei vaikuttanut yöuniin! Mutta eka kulmahammas näyttää olevan tuloillaan, joten eiköhän sitä taas kohta valvota yöllä :).
Onnittelut uusille raskautuneille ja jo uuden vauvan saaneille!
Zitikka & K 9.4.
Kuulostaapas tutuilta nuo teidän hippustenne tekemiset!
Ompunäiti;Kuulostaa tosi kivalta nuo Lauran uudet temput. Miiaa pitä edelleen nukuttaa ja välillä onnistuu helpommin,välillä vaikeemmin.
Toissailtana kauhistuin,kun mies sanoi Miian nukutukselta tullessaan,ettei antanut tytölle tuttia ollenkaan. Kysyin siinä sit että mites se on mahdollista,ettei Miia sit kuitenkaan itkenyt yhtään ja aikaakaan tuohon nukutukseen ei mennyt sen pidempään kuin muulloinkaan?
Itse olin tuossa vaiheessa tapellut Miian kanssa noiden nukhatamisien kanssa useemman päivän ja veto oli ihan pois. Vaikka tytsi ois näyttänyt miten väsyneeltä,niin siinä sängyllä kyllä oli pirtee ku peipponen,jalat huiski ja pupua viskoi yms. ja nukahtamisesta ei meinannut tulla mitään ja siinä oli vaan maattava ja odotettava milloin nukahtaa.
No, mies teki saman tempun eilenkin illalla,ei tuttia,ja Miia nukahti ennätysajassa! Tuntuu kans että tytöllä on nenä ollut vähän tukossa ja tuo tutin poistaminen voi auttaa siihen, kun ilma pääsee kulkemaan vapammin. Ihana vaimea kuorsaus ja tuhina vaan kuului kun illalla menin makkariin..eikä se tällä kertaa ollut mies:)
Tuo olisikin helppoa,jos tuosta tutistakin päästäisiin. *koputtaa puuta* ei se voi olla noin helppoa!
Kiiamaria; Oon huomannut kans, että Miiakin tarvii vielä päikkäreitä, muuten ilta menee ihan hulinaksi.
Errj; Meillä vasta ootellaan niitä suurimpia minä-itse-puuskia:) Tähän asti tyttö on halunnut vaan nousta/laskeutua portaat ja välillä ottaa itse lusikan käteensä syötettäessä.
Nyt on mentävä taas..pikku tuholainen on tekemässä pahojaan:)
Kannan siis minäkin korteni kekoon:) msn-puolella on vieläkin hiljaisempaa kun täällä...
Meillä toivutaan myöskin viime viikolla alkaneesta korvatulehduksesta - tai no, tämä äitihän ei sitä olisi edes tajunnut tutkiuttaa vaan kävipä niin että menimme kamalan yskän takia lääkäriin kuunteluttamaan keuhkot - meillä oli siis reilu kuukausi sitten kitarisaleikkaus-missään muualla ei ollut " vikaa" - toinen korva oli täynnä jotain töhnää..E:hän ei reagoi mihinkään kipuun mitenkään tai siis on aina oma iloinen itsensä joten on hirveän vaikea tulkita koska mahdollisesti on kipeä...parempi ehkä niin.
Meillä siis nukutaan n. 12 h yössä ja mennään nukkumaan varsin kiltisti, viikonloppuna nukuttiin molempina aamuina puoli yhdeksään , olin aamulla hiukan huolissani ;).
Mitähän muuta, kovaa vauhtia mennään ja sanoja toistellaan - minä ite - kausi on jatkunut jo pitkään eli kaikki halutaan tehdä itse - syöminen onnistuu jo suht hyvin - ilman että 3/4 osaa ruoasta on ruokalapussa - nyt on vain puolet:)
Eli meille ei mitään ihmeellistä - torstaina päästään neuvolaan mittauksiin ja punnituksiin, silloin siis E täyttää tasan 1 1/2 vuotta...niin se aika vaan menee..
Meillä siirrettiin lääkäri 2-vuotis neuvolaan - miten muilla? Onko ollut lääkäri vai tavallinen neuvola? Ja mitä tässä neuvola/lääkärikäynnillä katsotaan? Rokotus tulee ainakin?
Terkkuja!
Sma+E (26.04.05)
Tämän päivän ihme: leivoin pullaa, ja kohta menee eka pellillinen uuniin! Totuuden nimissä päivämme tosin alkoi masentavissa merkeissä. Multa meinasi tulla itku (tai siis tulikin), kun tajusin taas kerran, että nää kotihommat ei koskaan lopu, joka päivä sama kaaos ja samat jutut. Huokaus. Toivottavasti Laurasta tulee kunnon ihminen, niin voi sitten siinä vaiheessa ajatella, että tällä työllä oli sittenkin jokin tarkoitus ja päämäärä! Masentaa, kun päivittäin tai edes viikottain ei tule sellaista tunnetta, että saisi jotain " valmiiksi" . No kohta tulee sitä pullaa.
Milenna; teidän iltanukutus kuulostaa ihan samalta kuin meilläkin; sängyssä peuhattais vaikka kuinka, ja vieressä pitää ainakin toistaiseksi olla. Itseäni helpotti ihan suunnattomasti, kun kerran ryhdyin asennoitumaan asiaan uudella tavalla. Päätin, että ok, lepään tässä itsekin enkä mieti, kauanko tytön nukahtamiseen menee tai mitä muuta voisin sillä aikaa tehdä. Täytyy tosin sanoa, että aloin silloin olla muutenkin tämän raskauden vuoksi sen verran väsynyt, että lepääminen oli tarpeenkin! Nykyisin jään monesti samalla kertaa itsekin nukkumaan (ja herään joskus yhdeltä, kun on nälkä ja pissattaa..). Toivottavasti teillä auttaisi se tutin jättäminen!
Hauska se Helkan suhtautuminen lumeen! Täälläkin satoi lauantaina lunta tai räntää, mutta maahan ei jäänyt mitään. Ei siis olla päästy tutustumaan lumeen vielä tarkemmin!
Sma kyseli 1,5v neuvolasta ja lääkäristä. Meillä neuvolassa otettiin vain mitat, ja lääkäri sitten testaili Lauran erilaisia " taitoja" kuten palikkatornin rakentamista, kävelemistä ja kuvien tunnistamista kirjasta. Laurahan ujosteli eikä halunnut tehdä juuri mitään, mutta onneksi me itse tiedetään, mitä se osaa! Niin ja teveydenhoitajalta olisi saanut sen mpr-rokotteen, mutta me ei otettu sitä vielä silloin (olin niin huonossa kunnossa itse). Täytyy ottaa se joskus tässä syksyn mittaan.
Mutta nyt mä siirryn sen pullan pariin; paranemisia kaikille kipeille!
t. Ompunäiti ja Laura
mä en enää itkeskele, olen kai niin karaistunut mutta mulla tulee kanssa sellanen hirveä kaoottinen olo kun useinkin katon kaikkea sitä työnpaljoutta kotona joka todellakaan ei tekemällä lopu. Ja jos olen yhden päivän lusmuillu niin seuraava on aivan hirvee: puhtaat pyykit ei mahdu naruille, kun edelliset on vielä ottamatta, likaset pursuu korista, talo sen näkönen ettei olis vuoteen imuroitu, tiskivuori pöydälle, puhtaat vielä koneessa, lelua, paperia, tavaraa, vessat likaset hyihyi, pitäis tehdä ruokaa, pitäis tehdä työtä (sitä au pairia meillä ei edelleenkään ole, joten yritän tässä yhdistellä työuraa ja kotiäitiyttä), koulusta ja päiväkodista, suomi-koulusta ja ruotsi-koulusta tulee lippua ja lappua ties mihin juhliin ja markkinoihin ja vanhempainiltoihin, pitää tulla auttamaan, pitää leipoa, pitää tulla myymään.... Ja isä soittelee meille että joko te ootte maalannut sen vajan, että se pitää nyt kyllä heti maalata!!
Välillä tulee oikeesti sellanen paniikkiolo, tuntuu että pää räjähtää ja mä en saa mitään tehtyä, tekis mieli vaan hakata seiniä. Huhhuh, tosi tasapainonen äiti täällä...
lohdutuksesta! Helpottaa kuulla, että joku muukin kokee samoin - jopa Kent, jonka organisoitunutta, energistä ja valoisaa elämänotetta olen pitkään ihaillut! Ihan tosi.
Muuten, olettekos vielä yhtään ajatelleet joulua? Itse aloin pari päivää sitten stressailla siitä(kin) lähinnä siksi, että meidän täytyy taas reissata läpi joulunpyhien isovanhemmilta toisille. Sitten yritin alkaa ajatella joulua myönteisemmässäkin mielessä ja sitä, miten tänne kotiin saataisiin omaakin joulutunnelmaa, vaikka itse joulu ollaan pois kotoa. Kent on ainakin ilmoittautunut joulufriikiksi - miten sinä aloitat jouluvalmistelut, mikä on kivointa, millaisia perinteitä perheellenne on muodostunut? Entä muut? Niin ja sorry jos olen aivan liian ajoissa tässä asiassa!
t. Ompunäiti ja Laura, joka nukkuu ihanasti vieläkin (nyt plakkarissa 2h 15min)!
Minullahan jäi se msn-puoli ihan kokonaan väliin, hankin tunnukset jne mutta sitten se vain jäi. Loin sitä varten ihan oman sähköpostinkin enkä ole koskaan sitä edes lukenut koska unohdin salasanan. No, kiva että teitä kaikkia tapaa täälläkin vielä! Muistan vauva-ajalta vain sen, että päivittäiset pinot olivat pitkiä.
Sain Zitikka sinulta silloin vuosi sitten sen idean unipussiin ja meillä on se vieläkin käytössä. Toivottavasti teilläkin tulee pussi uudestaan rutiinikäyttöön.
Työmäärästä; juu, tuttu tunne. Yleensä se ahdistus vain iskee viikonloppuisin kun kasaan yleensä lauantaita varten hirveän määrän töitä (en osaa sunnuntaina esim. siivota, lapsuudenkodistani opin että silloin levätään ja tehdään kivoja asioita) joita pitäisi tehdä ja illalla huomataan, että niistä on tehty vain 10%. Senpä takia saunan ja kylpyhuoneen siivous on siirtynyt.....ties kuinka kauan, en kehtaa edes sanoa, ikkunat pesimme keväällä viimeksi ja silloinkin kai vain sisä-ja ulkolasit, varastosta pitäisi heittää roskikseen suurin osa tavaroista, vaatekaapeista pitäisi viedä vaikka pelastusarmeijaan kamaa jne....Onneksi sentään joten kuten tulee imuroitua ja pestyä lattiat jne. Pakko ainakin yrittää pitää jonkinlaista järjestystä yllä koska näin hoitovapaalla ollessa menisi hermot jos koti olisi likainen.
Äh, oli joku juttu vielä mitä piti kommentoida....ei muista.
Eli tunnustaudun jouluihmiseksi! Olen jo ihan innoissani tulevasta loppuvuodesta, joulun odotus on niin ihanaa! Me vietämme joulun aina vanhempieni luona jossa on muitakin sukulaisia. Äitini osaa luoda niin ihanan joulutunnelman; on koristeet ja herkut ja kaikki. Kodin ajattelin kyllä koristella vaikkei täällä joulua ollakaan. Ihanaa sitten kun tuo hippunen on sen verran iso, että hänen kanssaan voi leipoa pipareita tai availla joulukalenterin luukkuja. Vai meinaako joku jo tehdä näitä asioita tänä vuonna?
Kunpa vain olisi lumivalkoinen joulukuu, heti kuun alusta alan soittamaan joulumusiikkia ja kynttilöiden polttelun aloitan jo aiemmin.
Mutta kun tää on hauskaa... Ei, mä odottelen että A heräis ja esikoinen sais läksyt tehtyä, tänään on se mainitsemani Suomi-koulu.
Juu, Ompunäiti, joulua rakastan. Heti kun joulukuu alkaa niin lasten kanssa koristellaan talo ja sitten tyyliin pakotan lapset kuuntelemaan joululevyä joka päivä ;-) No, niitä ei tarvi pahemmin pakottaa! Esikoinen tietty on nyt jo tehnyt 10 listaa mitä haluaa lahjaksi. Sitten me leivotaan paljon yhdessä, piparit on suosikkeja. Mä menen ehkä myymään suomalaisia tavaroita kuukaudeksi joulumarkkinoille, siellä on niin ihana joulutunnelma, että uskon että viihtysin tosi hyvin. Me ollaan joulu täällä ja tänne tulee anoppi ja miehen sisko perheineen. Vaikka anopissa nyt on omat kummallisuutensa niin silti musta on rentouttavaa, että tulevat eikä meidän tarvi reissata. Luulen että tulee leppoisa joulu ja on kiva kun on vähän enemmän porukkaa, jotka kuitenkin myös auttaa. Joulukuusikin me haetaan varmaan jo ennen kuun puoliväliä Ikeasta (tai oikeammin ikean pihalta, siis oikea kuusi) kun kaikki tykätään niin paljon. Lapset tanssii ja pelleillee siinä kuusen ympärillä mielellään.
Joo, mutta varmaan kuitenkin joulukuulle odotetaan, ennen kun ihan villiinnytään =)
Minustakin kiva kun on taas " harvinaisempia pinoutujia" käynyt kertomassa kuulumisiaan. Lisää kiitos vaan!
Ihan nopsaan joulusta, hei täällä vilkuttaa super joulufriikki =) Minä olen aloittanut joulusiivouksen jo, oikeasti. Eli kaapit siivoan tässä pikku hiljaa. Joulukuun eka päivä juon ekat gögit ja laitan jotain koristeita, valoja ainakin =) Hippunen ehdottomasti saa oman kalenterin ja tekee mamman kanssa piparit =) Joululahjojakin on ostettu muutamat pojillle. Joulusta en_suostu_ottamaan stressiä. Todennäköisesti vietetään joulu meillä, mikäli isän kunto sallii ja ehkä miehen isä vaimoineen kutsutaan kylään. Eli juu juhannuksesta asti suunnittelen. Perinteisesti joulu aatonaattona tehdään siivous, puts plank ja paistetaan kinkku, Kun pojat nukkuvat minä ja mies maistetaan kinkkua ja olutta, aah ihanaa.
Jatkan juttuja illalla, täytyy lähteä isiä viemään hoitoon, eli hauskat päivän jatkot kaikille
Mareila+Anton
Voi että tulee ihan mieletön joulufiilis kun lukee näitä juttuja! Glögiä, piparkakkuja, joulutorttuja, kinkkua, kalaa, punaviiniä, juustoja, kakkuja ja mitä kaikkea hyvää vielä....Ihanaa! Ja viiniä on ihan pakko ottaa ainakin lasillinen vaikka raskaana olenkin, muutoin on ihan nollatoleranssi näin odotusaikana.
Sellaista vielä kysyisin, että onko teillä hippusen korkeudella kotona mitään tavaroita? Meillä ei yhtäään mitään, kaikki tasot ja pöydät on tyhjillään ollut siitä asti kun poju oppi niitä vetelemään alas lattialle. Nyt on tullut vasta mieleeni, ettei hän enää varmaan sitä tekisi ja meinaan taas laittaa kaikki ihanuudet esille. Kokeilinkin jo mummun perintö-Mariskoolia olohuoneessa ja aika rauhassa se sai olla. Hippunen asetteli sinne vain tuttinsa mutta ei tehnyt sille mitään väkivaltaista.
siis onhan meillä normaaleja kodin tavaroita hippusen korkeudella mutta ei mitään rikkoontuvaa tai pöytälamppuja jne.
Entä onko teillä haarukat ja veitset normaalissa laatikossa keittiössä? Meillä ei ole ollut varmaan yli puoleen vuoteen mutta varmaan nekin voisi jo siirtää normaaliin paikkaansa koska hyvinhän tuo taapero niitä käsittelee esim. kun tyhjennetään astianpesukonetta (paitsi terävät leikkuuveitset jne). Silloin aikanaan kun hän oppi laatikon vetämään niin meno oli aika rajua kun sieltä lenteli veitset ja haarukat....
Hei, ihana kuulla että kotonakin olevilla on kaaosahdistusta! Minusta tuntuu välillä, että en ehdi tehdä enää mitään muuta kuin hommia töissä ja hommia kotona. Joka ilta kotona odottaa pyykit, tiskit, kokkaukset, muruset lattioilla, lelujen raivaamiset, jne jne. Ja jos yhden asian jättää väliin, niin entistä kaameempi siivo on seuraavana päivänä. Olen yrittänyt pitää itteni kurissa ja järjestelmällisesti pyrkiä aina siivoamaan jäljet heti, mutta esimerkiksi ruokailun jälkeen ois vaan niin kiva mennä leikkimään Helkan kanssa tms. Mutta yleensä mies menee leikkimään ja minä siivoan :( Ehkä siksikin isi on niin pop tällä hetkellä, onhan se paljon hauskempaa seuraa kuin jatkuvasti jotain siivoava äippä. Ei meillä aivan tasavertaisessa asemassa kotihommien suhteen olla mun äitiysloman jäljiltä, se vähän nyppii. Mies on kokenut jonkin ihmeellisen taantuman mm. pyykinpesun suhteen, se tunkee nykyään kaikenväriset ja -laatuiset vaatteet samaan koneelliseen, pesee missä asteessa sattuu jne. Tulokset voi arvata.
Mulla ei taaskaan ole joulu edes käynyt mielessä. Jouluvalmistelut alan luultavasti jälleen viime tipassa, joululahjojen kanssa tulee perinteinen paniikki ja tulen välillä toivomaan, ettei koko kinkereitä olisi keksittykään :) Meidän viime vuoden aatto oli ihan kammotus, juostiin paikasta toiseen ja oma kuusikin ehdittiin koristella vasta iltamyöhällä. Tänä vuonna aiotaan korkeintaan hoitaa joulupuuro sosiaalisissa merkeissä, muuten vietetään joulua ihan niin kuin itse halutaan. Joulupäivänä sitten voi olla joku sukulaisten joululounas, mutta aatto me aiotaan viettää oman perheen kesken.
Kentiltä mun pitikin kysyä jo pari viikkoa sitten, että mitä töitä olet saanut? Teetkö jotain käännösjuttuja, etkö ollut sen alan ihmisiä? Ja tietysti onneksi olkoon töiden johdosta!
Taaperon tavoiteltavissa olevista tavaroista. Me ei olla hirveästi karsittu, mutta käytännön pakosta ollaan kuitenkin nostettu esim. cd-levyt ylemmäs ja muutkin sellaiset esineet, joiden rikkoontuminen olisi suunnaton menetys :) Meillä on onneksi keittiössä tällä hetkellä sellaiset vanhanajan laatikot, etten meinaa saada niitä itsekään auki, mutta veitset meillä silti säilytetään nykyään yläkaapissa. Meidän pitäisi ostaa kirjahylly, ja ehdottomasti aiotaan ostaa ovellinen & lukollinen versio. Meidän yhdet kaverit ovat kyllä onnistuneet kasvattamaan kaksi lasta avoimen kirjahyllyn kanssa, mutta meillä ei taida hermo kestää, ja minua surettaa niin revenneet ja kolhiintuneet rakkaat kirjani. Helka kyllä tietää, että kirjojen ja minkä tahansa veteleminen alas hyllyiltä on kiellettyä, mutta se nyt ei tietysti tarkoita ollenkaan, etteikö se kuitenkin tekisi sitä.
pojat on kylvyssä, siis kaikki 3, joten voi jäädä lyhkäiseksi tämä pinoutuminen.
Viikon saldoa
- Elmolla korvatulehdus
-koiralla korvatulehdus
-kissalla pissatulehdus
aaaaargggggggggggggggggggggggggg
Ensinnäkin kissa ei ole mitenkään kunnossa (vaikka eilen katetroitiin ja aloitettiin antibiootti ja kipulääkitys. Tästä johtuen kissa pissaa minne sattuu noin 20 kertaa päivässä ( sohva, meidän sänky, esikoisen sänky, Elmon sänky, koiran peti etc.)
Huoli on suuri siitä, että söisi ja joisi (kissan maksa alkaa rasvoittumaan 3 päivässä) ja lisäksi toivoisi kissan pääsevän laatikolle, koska kissan pissa haisee aivan hirveälle ja toinen parka on itsekkin paniikissa ( puhumattakaan muista eläimistä, jotka kulkevat karvat pystyssä).
Eli pesukone laulaa ja kuljen rätti kädessä aamusta iltaan. Nyt on makuuhuoneiden ovet olleet illan suljettuja, jottei kissa pääse sinne, mutta arvatkaan vaan, kuinka vaikea on Elmolle selittää, että huoneissa ei rampata ja isoille veikoille muistuttaa, että ovet perässä kiinni :-(
Nimimerkillä otsassa noin metrin kokoinen ...no sellainen ja sydänmessä möykky.
positiivisiin asioihin........Joulu.....KYLLÄ JA TÄYSIN RINNOIN :-)
Meillä on keskarin synttärit 12.11 ja perinteisesti olen hänen synttäreiden jälkeen vaihtanut jouluvaihteelle. Lahjoja on jonkin verran ja aika täydelliset suunnitelmat, mitä aion/yritän ehtiä tehdä sukulaisille/kavereille.
mutta nyt alkaa kuulua aika levotonta ääntä, joten hommiin
Kuulin Kentin huhuilut ja teen nyt työtä käskettyä!
Laura on päikkäreillä, ja nukkunut pian KAKSI huimaa tuntia! Muutamana päivänä täällä on tapahtunut sellainen päiväuni-ihme, että laitettuani Lauran omaan sänkyynsä hän on oma-aloitteisesti pyytänyt peiton päälleen, vilkuttanut mulle hymyillen ja sanonut iloisesti: " heippa! moimoi!" Minä olen sitten pää pyörällä poistunut huoneesta, ja kuunnellut kuinka 10 minuutin höpinän päätteeksi tyttö on nukahtanut. Tätä voisi kutsua meidän olosuhteissamme IHMEEKSI! Emme ole edes viime aikoina (enää) mitenkään yrittäneet opettaa Lauraa nukahtamaan itsekseen, joten luulenpa vain, että lapsilla (tai ainakin tällaisilla kuin L) vaan joskus tulee sopiva vaihe siihenkin juttuun. Jes! Saatte tekin välillä hyviä uutisia tältä rintamalta : )
Nukahtamisesta heräämiseen: Laura herättää meidät nykyisin aamulla huhuilemalla sängystään: " moi!" (odottaa, tapahtuuko mitään).. " Moi!" ..." MOI!" Aamut on aikaisia, mutta tuollainen herätys on kyllä lieventävä asianhaara! Päikkäreiltä herätessään L huutelee: " Tänne!" " Tänne!"
Mareila kummasteli Antonin nukahtamista - vieläkö on vaikeaa? En oikein uskalla sanoa mitään tuohon, koska TIEDÄN, miten ihmeellisiä juttuja nämä voivat olla, ja ettei mitään yleispäteviä kikkoja ole olemassa. Tällä hetkellä, jos Laura joskus selkeästi vain protestoi nukkumaan menoa, suhtaudun protestiin aika coolisti. Olen vieressä ja otan syliin jos tarvitsee, mutta muuten lähinnä puhun hänelle rauhallisesti tyyliin: " no niin, nyt on uniaika, ei kannata kiukutella, laita vaan pää tyynyyn jne" . Ikinä en ole halunnut huudattaa tyttöä, eikä tässäkään ole mielestäni siitä kyse - kevyt protestointikiukuttelu kun on niin erilaista kuin se aikaisempi epämääräinen, pelonsekainen(?) itku ja huuto.
Nyt tuolla heräillään, joten pitää lopetella vaikka paljon oli vielä sanottavaa (tein ihan muistilistan!). Palataan asiaan ja paranemisia ainakin Pihlalle ja Elmolle!
t. Ompunäiti ja Laura