Kuulutan HUHTIKSIA vm 2005 pinoutumaan!

Ja onneksi olkoon Katsura!! Tuliko T:kin vauhdilla maailmaan, vai oliko nämä ihan erilaisia synnytyksiä? Onneksi ehditte sairaalaan, Helkaa odottaessa yks mun pahimmista painajaisistani oli se, että lapsi alkoi syntyä autossa.



Mareilan gallupit ennen kuin unohdan:



Ulkoilu hoituu pääasiassa hoidon puolesta, jossa eivät mene ulos ihan koiranilmalla. Ei kotonakaan mennä, jos on inha keli. Inha sisältää mm. kaikenlaiset vesisateet syksyllä, kun on myös kylmä :) Mulla ei ole mitään erityisiä ideoita sadepäivien varalle, me kun ollaan viikot töissä niin sisäleikit kotona ei ehdi kulua loppuun.



Helka ei kauheesti jaksa kiinnostua telkkarista. Pikkukakkosta katellaan joskus jos muistetaan avata tellu oikeaan aikaan, mutta se harvoin kiinnostaa Helkaa edes viittä minuuttia. Meillä on yks Maisa-video ekstreme-tilanteita varten, siitä Helka jaksaa olla paljon kauemmin kiinnostunut. Ylipäätään katotaan tosi vähän telkkaria Helkan silloin, kun Helka on hereillä. Minä just sanoin yhdelle kaverille, että meille ei saa ikinä tuoda yhden yhtä titinallea, minä en nimittäin kestä sitä tätiä sekuntiakaan :D Siitä Helka varmaan sitten tykkäis, mutta tämä paha äiti aikoo estää titinallen antamat musikaaliset elämykset jos vain suinkin pystyy!



Helkalla on onneksi mennyt (ainakin toistaiseksi) pahin läpsimis-, nipistelemis- ja puremisvaihe ohi. Hoidossa ovat oikein muistaneet kehua, kuinka kiltisti Helka on viime aikoina ollut - eli jokin aika sitten ei tainnut olla kellään kivaa. Toivottavasti jatkuukin näin, on niin raivostuttavaa ja myös hävettävää, kun oma lapsi (jota tietysti kuvittelee kasvattavansa hyvin ja perusteellisesti) onkin yks riehuriiviö. No, harvalla kai on aina pelkästään ihanaa ja halipusuttelua.



Mepä käytiin eilen päivystyksessä. Laitoin iltapuuroa, ja Helka riekkui syöttötuolin ympärillä. Yhtäkkiä se onnistui kaatamaan syöttötuolin päälleen niin, että nenänvarteenalkoi nousta TODELLA iso patti. Me päätettiin sitten lähteä käymään näytillä, koska se näytti siltä, että isku olisi tullut suoraan nenänvarteen. Onneksi nenä oli kuitenkin ihan ok, ja kun patti vähän laski, niin osuma olikin tullut vähän ylemmäs, silmien väliin. Yö seurailtiin aivotärähdyksen varalta, mutta kaikki ok, onneksi päästiin pelkällä säikähdyksellä. Mikä tekee asiasta jollain tavalla surkuhupaisaa, Helkalla olis tänään ollut päiväkotikuvaus... Se on tosin myös nuhassa, joten olisi ollut joka tapauksessa kotona tänään. Mutta ei varmaan nyt lähdetä edes käyttämään sitä kuvassa.



Mulla muuten pahin ällötyksen kohde tällä hetkellä on haudutettu earl grey -tee, joka haisee jatkuvasti työpaikan kahvihuoneessa :/ Tosi kiva. Oispa kiva jo päästä ultraan, että näkis kaiken olevan ok ja vois kertoa töissäkin. Aamupäivän huonekaveri on tossa kuunnellut ilmeisesti netistä sitä sikiöseulonnoista ollutta ohjelmaa... Ihan välttämättä en ois just nyt halunnut kuulla sitä, ohjelmankin jätin katsomatta, koska olisin halunnut pitää pään puskassa.



Mukavaa viikonloppua kaikille!

Ihanaa että kaikki sujui hyvin =)



Lyle, onpa Pihla kyllä tosi reipas! Mäkin HIEMAN epäilen, mitä Amanda olisi mieltä tuollaisissa tilanteissa... Ja mahtavaa, että saitte peruutusajan noin nopsaan, ettei tarvinut kauempaa kärsiä korvan kanssa.



Meillä viikonloput menee aika lailla vain " ollessa" . Ollaan aamulla pitkään sängyssä, syödään myöhänen aamupala (ihanaa kyllä syödä yhdessä kunnon brunssi, arkena ei syödä koskaan yhdessä aamupalaa). Sitten viikonloppusin ulkoillaan, tai mies ulkoilee lasten kanssa jos mulla on töitä. Meillä on myös aina jotain rempattavaa talossa... Iltasin valvotaan kaikki pidempään ja katsotaan jotain koko perheen viihdettä tai kuunnellaan musiikkia ja pelataan ja _tietysti_ syödään namia.



Oliko muita galluppeja, ulkoilusta taisi Mareila kysyä, me harvemmin ulkoillaan jos on tosi sateista, lapset tosin tykkää sillonkin olla pihalla. Liian kylmää täällä ei ole koskaan. Siitä tulikin mieleen, että syyskuun alussa täällä oli yksi kylmempi viikko, sitten alkoi taas lämpimämmät ilmat ja siitä asti on ollut päivittäin +/- 20 astetta, nyt pari päivää jopa 24. Ihan outoa, ei me nyt kauhean etelässä kuitenkaan olla...



Hauskaa perjantaita hippuperheille!

Amanda valitettavasti tykkää tosi paljon katsoa televisiota. Toki sitä rajotetaan mutta katsoisi vaikka miten. Teletapit on numero yksi, sieltä se myös oppii mitä hauskimpia lausahduksia (tyyliin, " voi mikä kamala sotku" ) ;-) Sitten muuta mistä tykkää on Bamse, Pippi (ihan se oikea, ei piirretty) ja Pingu. Kai se on osaksi siitä, että isommat katsoo niin sitten Amanda perässä.



Errj, onneksi selvisitte säikähdyksellä! On noi aina sellasia...

Ja Errj; myös T:n synnytys oli nopea ensisynnyttäjälle, avautumisvaihe kesti kuitenkin 2,5h. Synnytys käynnistyi ihan lirahduksella lapsivettä, varmaankin ns. ylälapsivesi. Ja todellakin paikat olivat ihan epäkypsät synnytyksen alettua.



Taas pitää mennä

Suuren suuret onnittelut Katsuralle ja perheelle meiltäkin!!



Ja Lyle,ompa Pihla tosiaan reipas tyttö:) Miian kans ois voinut olla vähän erilaista..Muutenkaan ei edes neuvolassa tykkäis istuskella paikallaan.



Telkkaa meijän tytsi ei kans oikein katsele, enempi vaan touhottaa lelujen kanssa yms. Ei olla paljoo ees yritetty mitään videoita tms. katella ihan Miian kans..välillä ois kyllä ihan kiva, että ees joskus rauhoittuisi telkankin eteen kattelemaan.



Miia putosi yks päivä meidän nojatuolista lattialle, ja muutenkin on kaatuillut kun on niin kova vauhti päällä.Onneksi ei oo sen kovemmin sattunut, ollaan sylittelyllä ja puhaltelemalla selvitty.



Ai niin, viikonlopuista oli kans kyselty..Mies kun on 3-vuorotyössä, ja työvuorot sattuu milloin mitenkin, niin silleen ei viikonloppua ehdi huomaamaan..Vapaapäivinä yleensä vaan ollaan tai käydään kyläilemässä sukulaisilla tai kavereilla.



Mulla vauvakuume vaan nostelee päätään, joulukuussa ois lääkkenkin vaikutusaika loppunut, mut mies keksi semmoisen " verukkeen" ,että sitten jos yritystä aloittelis,niin vauvan syntymä sattuis loppuvuodelle..ja sit tietty kaverit kiusais yms. kun on aina joukon nuorin..En tiiä,onko se nyt niin tärkeetä tai kamalaa,jos oliskin loppuvuodesta syntynyt? Ja mieleeni on tullut sekin vaihtoehto, että jos odottais yrityksen aloituksen kans silleen, että tuliskin alkuvuoden vauva, niin jospa se ei sitten tärppääkään:(

Kaksi kaveriani on syntyneet marraskuun lopulla, enkä oo kyllä huomannut että se heitä hirveesti ois haitannu...:)



Jaahas, tyttö kaipaa taas seuraa, pitänee mennä:)

Ihana lukea vauvauutisia, perästä tullaan:) Kaikkea hyvää pikkuiselle tytölle!



Ompunäiti; minäkin kuulin tällä viikolla ekaa kertaa vauvan sydämen lyönnit. Tuli hyvä mieli kun sai todisteen uudesta elämästä:) Siis jonkun muunkin kuin pahoinvoinnin tai raskaustestin.



Mareilan galluppiin: Sama meillä ulkoilun suhteen, eli tosi kovat pakkaset tai rankkasateet ollaan sisällä mutta muistan kyllä viime talvelta että olimme pikkulenkillä 20 asteen pakkasessa (vai onko se edes paljon?) ja tänään olimme tunnin tuossa myrskyssä. Oli oikeastaan pakko lähteä ulos jotta pikkumies nukkuisi paremmin. Ja nukkuihan se, meinasi nukahtaa ruokapöytään joten ei tarvinnut kuin laittaa unipussiin ja poju jo kuorsasi. Harvinaista herkkua:)



Mahdollisia tulevia sisäpäiviä varten olen varannut sormivärejä, pitäisi vain ostaa jostain iso piirustuspaperirulla johon voisi taiteilla.



Lastenohjelmia katsotaan aika vähän, pikkukakkosta joskus (äiti tykkää vain Emmerdalesta ja se tulee samaan aikaan kolmoselta) ja joitakin muita lastenohjelmia jos sattuu tulemaan. Eilen ostin Ti-ti nalle-dvd:n, viikonloppuna voisi sitä testailla. Fröbelin palikatkin olisi tosi kiva saada.



Sitten kysymys: Miten teillä onnistuu kauppareissut hippusten kanssa? Meillä sujui ennen oikein hyvin, poika istui tyytyväisenä ostoskärryissä (rattailla tehdään satunnaiset pikkureissut lähikauppaan jotka sujuvat edelleen ihan ok) mutta nykyään hän haluaisi vain lähteä juoksemaan ympäri kauppakeskuksia, ei viihdy kärryissä yhtään ja eihän siinä ostosten teosta mitään tulee kun pitää pojan perässä kirmata. Toivottavasti tämä on vain ohimenevää, olisi niin kiva käydä taas rauhassa ostoksilla kuten ennen.



Voi että olisi ihana juoda kahvia mutten ole vielä kokeillut saanko sitä alas. Minulle kahvi näyttää olevan joku kompastuskivi; imetysaikanahan meni tosi monta kuukautta kun en voinut sitä juoda ja mainitsin täälläkin olevani teille kateellinen jotka pystyivät sitä juomaan vaikka imetti. Meidän pojallahan oli aika herkkä vatsa eli jouduin muutaman ruoan jättämään ekaksi puoleksi vuodeksi pois, muutenhan poika on ollut onneksi terve. Silloin harmitti kun piti olla niin tarkka. Yksikin kahvikuppi vaikutti heti. No nyt en sitten taaskaan ole raskauspahoinvoinnin takia juonut kahvia pariin kuukauteen. Taidanpa olla rohkea ja kokeilla. On tämä elämä muuten käynyt aika rauhalliseksi kun kahvinjuontikin näyttää olevan jonkinlainen extremelaji:)



Tulipa pitkä ja tylsähkö juttu. Hauskaa viikonloppua!



ps. Lyle tosi kiva että Pihla on noin positiivinen ja " helppo" potilas.

Ensiksi suuren suuret onnittelut Katsuralle ja perheelle uudesta tulokkaasta :-) Tiesittekö lapsen sukupuolen etukäteen??? Tuntuuko tytön hoito erillaiselta kuin pojan ? (nim. 3 pojan äiti ja tähän jää ;-))



Voimia Pihlalle parantumiseen ja toivotaan, että nuo ilkeät korvatulehdukset jättävät teidät rauhaan. Ja juu, en usko että myöskään meidän Elmo kuuluu niihin yhteen tuhannesta lapsesta, jotka noin rauhallisesti sairaalassa oloon suhtautuu. Viimeksi kyllä antoi päivystyksessä erittäin mallikkaasti tarkistaa korvat ilman minkäänlaista huutoa :-0



Galluppeihin

Mulla kanssa mies vuorotyössä, mutta kyllä minä vietän viikonloppua

:-) Ensinnäkin ihanaa, kun ei tarvitse itse herätä kellon soittoon (hoitolapsi + isojen koulut) ja toiseksi vetelehdin lauantaina pyjama päällä koko aamupäivän. Mä yleensä siivoan lauantai aamupäivänä ja teen kanssa jonkin isotöisemmän ruoan. Illalla saatan muutaman lasillisen viiniä litkiä, kun lapset ovat menneet nukkumaan.

Yleensä mä olen nimenomaa viikonloppuisin yh-äiti (mies kun on baari-alalla), joten mitään hirveen suureellista ei 3 pojan kanssa yksin tule tehtyä.



Ulkoilu. Kerran päivässä vähintään mennään ulos, vaikka tulis palavia mummoja taivaalta ja paukkuis mitkä pakkaset. Mulla hajoo jo omakin pää, jos en saa raitista ilmaa ja ilmeisesti olen siirtänyt tämän taipumuksen lapsiini ;-) Eli ulos vaan....ei ole huonoa ilmaa, on vain huonoja varusteita. Ja mulla todellakin on vimpan päälle ulkoiluvarusteet myös itselleni :-)



Mun vauva (lue=esikoinen) lähtee tänään elämänsä ensimmäiselle yönyli partioretkelle, nyyh. Onhan esikoinen toki yökylässä ollut, mutta tämä on siis ensimmäinen sellainen " ei niin tuttujen" aikuisten seurassa tapahtuva yökyläily. Onneksi ne menee Luukkiin ja yöpyy sisätiloissa, sillä tänne etelä-suomeen on ainakin luvattu syksyn pahin myrsky.

Tunnollisena perheenäitinä olen ottanut uutisista siipeeni ja viljellyt kynttilöitä ja tulitikkuja ympäri taloa. Kehoittivat meinaan uutisissa varautumaan sähkökatkoksiin ;-)



Mulle tuleekin mun hoitolapsi ja sen isosisko yökylään, joten illaksi riittänee vipinää.....ovat ensikertaa meillä yökylässä.





Ai niin pakko hehkuttaa. Minä ja mun 3 parasta ystävää järjestetään aikuisten halloween juhlat ensi viikonloppuna. Just kävin hakemassa postista mun punaisen pitkän peruukin ja noitahatun...oli kyllä sikahienot :-)

Niin ja lapsille lupasin järjestää halloweenit perjantaina tasapuolisuuden nimissä ;-)

Niin niistä Hipuista vaan tulee isosiskoja ja veljiä...

Meillä oli eilen 1,5v neuvola/lääkäri..

Heinin mitat ovat tällähetkellä 13080g ja 86,5cm eli pitkä ja painava neiti kyseessä.

Heinillä on taas tulehdus vasemmassa korvassa,putkista huolimatta.

Tää tulehdus vaan on siitä paha,että se on ollut aivan oireeton ja nyt korva valuu märkää eli on puhjennut..Korva alkoi valumaan toissa iltana ja onneks meillä oli se neuvola eilen ja saatiin kuuri heti päälle..

Toivotaan,että tää on vain yksittäinen tulehdus eikä meillä ala taas sama kierre kun keväällä..Muuten edessä on risojen poisto,enkä tiedä miten lääkärit suostuu siihen Heini on kuitenkin niin pieni..

Keväällä kun laitettiin ne putket,niin lääkäri oli sitä mieltä,että risoja ei poisteta ennen kuin lapsi on kolme vuotta..Mutta kait se on neuvottelu kysymys,mun siskolta poistettiin aikanaan kun se oli 1v..Joten...

Vähän kyllä huolettaa,kun ei millään jaksais nyt sitä tulehdus kierrettä..



Mareila tais kysyä,että millasilla säillä ulkoillaan..

Me mennään melkein ilmalla kuin ilmalla,paitsi kaatosateella(tihku ei haittaa)ja kovalla pakkasella..Tänä talvena varmaan pidän pakkasrajan vähän alhasempana,jo ihan Helin takia..Se kun on aika pieni..Vaikka oli sekin jo ylittänyt 5kg rajan :) ja pituuttakin oli tullut syntymästä yli 7cm..Joten molemmat neidit kasvavat kuin rikkaruoho..



Mutta nyt täytyy jatkaa hommia,niin kauan kuin neidit nukkuvat..



Terkuin:Kuningascobra,Heini 11.4 ja Heli kohta 7vk

Heips,



Kuningaskobralle piti mainita/kysyä että puhuttiinko teillä kita vai nielurisaleikkauksesta?Meillä E:llä leikattiin n. kuukaus sitten kitarisat eikä tällä leikkaukselle ollut mitään esteitä näin pienenä kun toipuvat niin nopeaan. Nielurisassa tai niiden leikkauksessa kaiketi pitää olla vanhempi kun toipuminen vie kauemmin (n. viikon).



Niin ja onnea Helin syntymän johdosta jos olen unohtanut onnitella!!

alkaa olla viikonloppufiilis.



Kuningaskobralle tulin kommentoimaan.. Pihlan korvalääkäri Husukessa (Merja Pettay) juuri kertoili sitä, että kun korva tulehtuu putkien ollessa toimivasti paikallaan, niin putki päästää märkää ulos. Normaalistihan märkä pakkaantuu helposti korvan sisään, aiheuttaa painetta ja saattaa lopulta puhkaista kalvoa. Eritteen tuleminen ulos ei siis onneksi ole merkki kalvon puhkeamisesta, vaan nimenomaan tyypillinen tulehduksen ilmentymä putkitetuilla muksuilla. Juttelin eilen osastolla yhden miltei kaksivuotiaan tytön äidin kanssa, ja hän kertoi, että heidän tytöllä tulehdukset ovat menneet jopa itsestään ohi, kun putki päästää sen märän ulos. Toki siis lääkkeetkin ovat paikallaan..



Galluppeihinkin ehdin vastailla, niihin mitä muistan. Talvihaalareita ei ole vielä ollut käytössä, mutta talvirukkasia kyllä pari kertaa. Ulkona mekin pyritään olemaan säästä huolimatta, mutta välillä on ihana antaa itselle lupa vaan lonnia sisätiloissa. Ja kyllä! meillä katsellaan telkkaria: Pikku kakkonen ja viikonlopun aamuohjelmat sekä välillä sitten Puuha Peteä, Ti-ti Nallea tai Fröbelinpalikoita. Pihla tykkäis myös Teletapeista, mutta niitä kun ei tule telkkarista ja meillä on yksi DVD, joka on sellainen " tanssi Teletappien kanssa" , ja se on aika tylsä. Siinä puhutaan vain vähän ja näytetään, kuinka teletapit tanssii.



Viikonloppuisin meilläkin herkutellaan ja ollaan yhdessä. Usein käydään tuttavilla kyläilemässä. Ja sitten siivotaan, vaikka ei aina niin huvittaisi. Ajattelin tänä viikonloppuna siivota jo nyt perjantaina, niin on sitten sekin ohi.



Mutta nyt jätän tietokoneen unten maille viikonlopuksi. Toivotan kaikille pitkiä unia ja rentoa yhdessä oloa!



Lyle

Meidän kauppakäynnit ovat no mielenkiintoisia, kun Anton laitetaan rattaisiin/ostoskärryihin, alkaa loukkaantunut huuto. Kärryistä kiipeää pois ekan 5 minuutin sisään, rattaissa venkoilee ja karjuu. Kaikki tavarat mitkä Antonin käteen osuvat revitään alas, karjunnan säestämänä. Ihmisten takkeja/laukkuja repii, jos tulevat liian lähelle. Huuto kestää yleensä alusta loppuun. Lopussa minä olen täysi hermoraunio. Jos erehtyy antamaan pikku kärryt, ajelee poju niillä ihmisiä päin (valitsee ne kaikista hauraimmat ja heikoimmat mummelit erehtymättömällä vaistollaan) Jos rattaat eivät ole mukana (sitä virhettä en usein tee) joudun kantamaan huutavan ja hakkaavan pojan kaupan läpi. Ei ole mitään väliä, mihin aikaan kauppaan menee, aina sama show. Mehupullot yms lohdukkeet lentävät niin kauas kuin pippuri kasvaa. Eli ei oikein onnaa kauppareissut ;) Siksi käyn yksin kaupassa.



Anton nukahti aika hyvin ja on kohta nukkunut 2h30 min, jei. Ollaan muuten saatu iso pino aikaiseksi, kivaa =)



Mareila+Anton

on edelleen tuo " tanssii teletappien kanssa" . Ihan pienenä rupesi kutsumaan sitä nimellä " korjaa hametta" =) ja nyt sitä katsotaan joka kielellä... siitä kai poikamme sai hame-innon! Parasta ko. videossa on kuitenkin se kun Loretta steppaa. Kolmevuotiaamma hakee usein kaapista siskon leikkikorkokengät ja ilmottaa että ne on hänen steppikengät =) Nyt uusin Amandan ja keskarin suosikki on teletappien talvi.

Vaakamomille; on toisenlaista hoitaa tyttöä, mutta en tiedä johtuuko tämä erilaisuus sukupuolesta vai erilaisesta tempperamentista vai siitä, että on toinen lapsi. Luultavasti kaikista edellämainituista. Olen itse mietiskellyt, että olisikohan T:tä vaivannut heti alusta alkaen vatsa (hänellä oli refluksi, eli pulautteli todella runsaasti). Typykkä ei pulauttele juuri ollenkaan. On ihan outoa, että ei tarvitse kokoajan olla vaihtamassa koko vaatekertaa, vaan yhdellä bodylla pärjää päivän. Ja kyllähän se vaan täytyy todeta, että ihan hullaantunut olen tyttöjen vaatteisiin. Pojille en ainakaan minä löydä yhtä syötävän suloisia vaatteita.



Lylelle voimia täältäkin, on varmasti helpottavaa, että Pihla on niin reipas ja positiivinen lääkärireissuista huolimatta. Ja varma olen, ettei meilläkään kuuluta yhden tuhannesta joukkoon. Luultavasti haluaisi itse putkittaa korvansakin... Ja myös olen minäkin alkanut epäillä, että sanavarastosta puuttuu kyllä sana. Kaikki on eitä, varmuuden vuoksi.



Kauppareissut sujuu huonosti, ei jaksaisi istua enää kärryissä ollenkaan. Ja kärryjen puolelta ehtii maistelemaan ostoksia myös kiitettävästi. Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun kurkussa on ollut hampaanjäljet.. Kiva aina kassalla, kun he auliisti vaihtaisivat vialliset tuotteet. Olemmekin siirtyneet lahjontaan. Eli jos istuu kiltisti vielä hetken, saa kotona esim. mandariinin. Hedelmät ovat vielä herkkua. Muuten aina hyvin syövä pojumme on alkanut temppuilemaan urakalla ruoan kanssa. Vähän on vaikuttanut se, että mummo on hoitanut paljon poikaa raskauden loppuvaiheessa ja sairaalassa olo aikani, eikä ole ollut niin tiukka asioissa. Kunnon ruoka ei meinaa mennä alas, vaan hän eläisi hedelmillä, vihanneksilla, marjoilla, kekseillä ja pullalla. Ja juustolla. Ns. lämmintä ruokaa ei meinaa mennä, vaan sitä on mukava syljeskellä lattialle, viskellä kädellä ympäriinsä tai olla vaan syömättä. Aamu- ja iltapuurot eivät myöskään uppoa yhtään.



Mitähän muuta oli... talvihaalaria ollaan käytetty pari kertaa ihan hyvällä menestyksellä. Talvikengätkin saatiin ostettua, vaikka sovitus aiheutti hankaluuksia.



Monella lapsukaisella korvatulehduksia, tosi kurjaa. Meillä onneksi T on ollut tosi terve, hän on sairastanut elämänsä aikana yhden vatsataudin ja pari pikkuflunssaa.



Joulusta, pidän joulusta, lähinnä kynttilöistä ja valoista. Kieltämättä joululla on nyt ihan eri merkitys, kun on lapsia. Olemme yleensä reissanneet joulunpyhät, mutta tänä vuonna ei lähdetä kyllä kotoa mihinkään. Luultavasti meille tulee miehen vanhemmat ja sisarukset. En ollut muistanutkaan, että Mallu on rakentanut taloa. Hattua nostan, että olette jaksaneet pienen lapsen kanssa. Me rakensimme talon ennenkuin hippu syntyi ja silloinkin oli kyllä sellainen puristus, että huh huh.



Tavaroista, me ollaan " siivottu" koti siten, että mitään sellaista, mihin ei saa koskea olisi näkyvillä. Paljon tyhjiä keittiön laatikoita löytyy tällä hetkellä. Kattilat ja muoviset yms. tavarat ovat alalaatikoissa ja niistä rakennellaankin torneja harva se päivä. Myös perunoita T tykkää laitella kattilaan ja perunalaatikkoon edestakaisin. Eli siinä meidän sadepäivien leikit : )). Astianpesukoneen tyhjennys on myös hauska leikki. Mutta pahin tavaroiden tuhoamiskausi alkaa olla ohi. Esim. kukat saa jo olla ihan rauhassa.



Meilläkin ulkoillaan melkeinpä säällä kuin säällä. Myös sateella. Ainakin hetki. Meillä on melko iso katettu terassi, jonka alla on mm. keinu, samoin potkuautolla voi potkutella siinä yms. Jos kokopäivän on sisällä, meillä asuu peikkopoika ja kellään ei ole kivaa. Täällä etelässä hyvin harvoin on niin kovia pakkasia, että ulos ei pääsisi. Kun nyt näin sanon, niin katsotaan vaan, ensi talvi on ihan julmetun kylmä.



Josko nyt vaikenisin; mukavaa viikonloppua kaikille. Ja viikonloppuna meilläkin syödään vähän parempaa ruokaa ja nautitaan viinilasillinen yms.



K kera lapsien

Tänään ollut taas yks kitinäpäivä Miialla..Unet meni sentään hyvin, niiden kans ei tarvinnut tapella,nukutus onnistui n.puolessa tunnissa,joka on siis aika lyhyt aika meillä:)



Taas nostaa tuo kärsimättömyys päätään tuolla tytöllä..Ruokaa ei vissiin pitäisi ees mikrossa lämmittää, tai sit kuumaa ruokaa jäähdyttää kun ei jaksais oottaa sitä aikaa, samoin kun sit juomisen saaminen pitäis tapahtua parissa sekunnissa..enintään..



Miten omatoimisia teidän muiden hippuset on? Siis tarkoitan lähinnä tuota että onnistuuko yksin leikkiminen vai pitääkö äitien/isien olla miten paljon/usein mukana?

Miia jo jonkin aikaa viihtyi makkarissa leikkimässä hetken yksikseenkin tai sit toi lelut olkkariin ja leikki siinä, mut nyt taas tuntuu, että koko ajan pitäisi olla mukana leikeissä..kotitöitäkin pitäis vaan jossain välissä ehtiä tekemään. Joka päivä ollaan kyllä siltikin leikitty(siis niin että minäkin keskityn leikkiin,enkä esim. viikaile pyykkejä samalla) ja Miia on sit ollut esim.astianpesukoneen tyhjennyksessä/täytössä mukana.Tietysti katson ettei oo veitsiä tms. vaarallista lähettyvillä.



Tais muuten olla gallupia että onko tehty muutoksia asuntoon kun lapsi yltää jo joka paikkaan..

Meillä ei paljoakaan oo siirrelty mitään, eikä oo liesisuojia tai pistorasioissa..Ei ne Miiaa silleen kiinnosta, että menisi lähelle, tai uunista on sanottu että ei saa mennä lähelle tai pipi tulee..sen taitaa jo tajuta. Ja muutenkin katsotaan missäpäin tytsi liikkuu, ettei yksinään mee just keittiöön tai vessaan kissojen astialle tms.

Roskikselle saa mennä keittiöön ja hänestä onkin mukavaa kannella kaikkee roskikseen:) Kun vaan ei jäisi mitään tärkeitä papereita tms. pöydille..:)



No, nyt taas menoks:)

Mies tekee ruokaa ja minä livahdin tänne. Pitkästä aikaa tänään askartelin esikoisen kanssa! Oli tosi hauskaa, paitsi että hän(kin) on sellanen täydellisyyden tavottelija, että jos omasta mielestä jokin juttu menee pieleen niin siinä ei auta mitkään muiden vakuuttelut. Täällä on pian St Martinin juhla, lapset kulkee kulkuiessa itsetehtyjen lyhtyjensä kanssa ja lopuksi sitten saavat namia laulettuaan ihmiselle. Esikoinen on tehnyt oman lyhdyn koulussa ja keskimmäinen tarhassa, joten tänään esikoisen kanssa askarteltiin Amandallekin oma lyhty. (Onneksi oli tarhassa viime viikolla askartelemassa sitä keskarin lyhtyä, muuten en varmaan olisi keksinyt miten niitä tehdään...) No, Amandalle tehtiin " taikapilven" muotonen lyhty, Teletapeissa A tykkää kovasti värikkäästä taikapilvestä.



Yksinolosta kyselit Milenna. Amanda ei kauhean hyvin viihdy yksin, mutta jos on sisarukset kotona niin sillon äitiä ei tarvita ollenkaan (muuten kun aina välillä puhaltamaan millon mitäkin pipi-kohtaa...). Jos A on yksin minun kanssa kotona niin haluaa siis vähintään että olen samassa huoneessa, mutta sehän on ihan ok. Kuitenkin voin yleensä lukea tmv. Jos Amanda on hiljaa omissa oloissaan, niin varmaa on että tekee jotain kauhean hauskaa ja kauhean kiellettyä. Tänään oli taas tutkimassa kahvin syvintä olemusta. Oli kahvilusikalla lappanut kaikki porot keittiön lattialle ja niitä sitten tunnusteli ja teki kekoja ja muuta hauskaa.



Pian ruoka onkin valmista, pitäkäähän oikein rentouttava viikonloppu!



Ai niin, KORELIAA huhuilen, miten teillä menee?? Joko te olette muuttaneet tai pian muuttamassa vai muistanko minä ihan pieleen taas aikataulut...

Niin mukavan paljon viestejä ja vielä hyvistä aiheista, että pakko kirjuutella omiakin kuulumisia, ym.



Katsuralle ja koko perheelle onnittelut perheenlisäyksestä!



Meidän unipussikokeilusta ei tullut mitään. Kolmantena iltana Kalle ei suostunu nukahtaan, ennen kuin otin pussin pois. Nyt ollaan pari yötä ollu sit taas ilman. Vähän on sellanen fiilis, että K:lle on tulossa eka kulmahammas ja osa protestoinnista liittyisi siihen. Aion siis vielä jonkin ajan kuluttua kokeilla uudelleen unipussia ja/tai peittoa.



Mäkin tunnustaudun jouluihmiseksi. Suurin osa joululahjoista on hankittu tai valmiiksi mietittynä. Me ei olla joulua kotona, mutta silti aion laittaa koristeita,ym. kivaa Mutta vasta joulukuussa. Jouluvalot laitan heti kun vaan mahdollista, muut koristeet just ennen joulua. Pipareita aiotaan leipoa K:n kanssa ja mummi on tekemässä K:lle joulukalenteria, mihin pitää erikseen hankkia yllätykset. En vaan tiä mitä kaikkea sinne hankkisin.



Tavaroiden sijoittelu. Meillä on oikeastaan aina ollu kaikki ¿vaarallinen¿ ylempänä. Ainoastaan keittiöpuukot on jouduttu nostamaan ylemmäksi lapsen myötä. K on käyny melkein kaikki laatikot, kaapit ja hyllyt läpi, mutta ollaan annettu tutkia. Muakin harmittaa, kun jotkut kirjat on kärsiny. Mut ei mahda mitään. Viimeisen 3kk aikana K on oppinu käsitteleen kirjoja kunnioitettavasti, joten enköhän ole jotain osannut opettaa.



Meillä päikkäreille meno sujuu pääsääntöisesti ok. Mutta mä en saa K:a yöunille. Isältä se taas hoituu samalla tavalla kuin Milennan Miialla. Oolenkin jättänyt yönille menon miesten hommaksi. Saanpa edes hetken illasta omaa aikaa :).



Meillä pukeminen on teettänyt meille molemmille vanhemmille todellista työtä. Siis aivan uskomattomasti K pistää hanttiin, varsinkin kun pitää ulkovaatteita pukea. Tällä viikolla hoitotäti on ekan kerran nähnyt myös K:n kiukuttelun. Aiemmin luullut, ettei K:lla olisi omaa tahtoa laisinkaan! Todellisuudessa omaa tahtoa löytyy toooodella paljon. Yöllä saattaa huutaa maidon perään parikin tuntia, jos ei suostuta antamaan¿

Toppavaatteita ollaan pidetty muutaman kerran. Kuravaatteita olis pitäny pitää useammin, mutta suoraan sanoen en ole jaksanut niitä laittaa. Mieluummin olen pessyt välikausihaalarin illan päätteeksi. siksi meillä onkin kaikkia vaatekertoja vähintään kahdet.



Meillä viikonloppuisin pyritään pitämään tiukasti kiinni rutiineista, vaikka kuinka tekisi mieli sopia vierailuja pitkin päiviä. Kotona kuitenkin käydään suunnilleen vain syömässä ja nukkumassa. Alkaa olla jo hieman liikaa menoja.



Jos ei sada kaatamalla, niin mennään kyllä ulos. Yleensä vaan ¿haahuillaan¿ pihalla ja hypitään yhdessä vesilätäköissä. Tänäänkin kun oli kylmää ja kova myrskytuuli, niin K oli mummin kanssa ulkona tekemässä talvivalmisteluja, kuten peittelemässä kukkasia. Jos ollaan K:n kanssa kaksin ulkona huonolla ilmalla, niin yleensä vaan kävellään, molemmat kävellen tai sit rattaiden kanssa.

Sisällä leikitään legoilla, Fisher Pricen maalaistalolla, luetaan kirjoja, piirretään tai muuten vain taiteillaan, siistitään yhdessä paikkoja, ym. ym.



K on innostunut telkkarista, varsinkin Pikku Kakkosesta ihan viime viikkojen aikana. Myös kaikki eläimet ja kulkuneuvot kiinnostaa. Kiinnostus ei kestä kerralla edes kymmentä minuuttia, mutta sinä aikanakin ehtii järjesteleen kämppää ihan kivasti.



Huh, kävipä Errj:n Helkalle ikävästi :(.



Meillä päätettiin jokin aika sitten, koska lopetan ehkäisyn. Varsinaista vauvakuumetta ei ole, mutta tuntuu ihan kivalta kun tietää koska voi alkaa oottaa kakkosta. Tällä hetkellä ajattelen olevani pidempään kotona (K:n kanssa olin vuoden kotona), mutta saa nähdä kuin käy. Me kun rakennetaan parhaillaan omakotitaloa, niin talous ei taideta pysyä pystyssä, jos olen kovin kauan kotona. no, kaikki aikanaan.



Meillä kaupassa käynti sujuu vaihtelevasti. K hoksasi itse autokärryt ja tulee kova huuto, jos ei oteta sellaista kauppaan mennessä. Viime viikolla hoksasi ekaa kertaa ne minikärryt. Eli haluaisi itse työnnellä ostoskärryjä. Siihen en kylläkään ole vielä suostunut. Meillä päin autokärryjä on kahdenlaisia: oven saa auki tai se on pultattu kiinni. Jos ovi on pultattu kiinni, kaupassa käynti sujuu yleensä ok. Mutta jos kärryn oven saa auki, on kaupassa käynti yleensä yhtä painajaista.



Mitäs muuta? Yöunia nukutaan yleensä 11h ja päikkäreitä 2-3h. K:lla ei oo ollu korvatulehduksia, eikä oo muutenkaan pahemmin sairastellu (koputan puuta).



Viime aikoina K on viihtynyt paremmin yksinleikeissään. Mutta jos oon ollu paljon pois, niin K roikkuu jaloissa/sylissä koko ajan. Paljon poissa ololla tarkoitan omia harrastuksiani, kaupassa käyntiä yksin, ylitöitä, ym. mun mielestä pieniä asioita.



Tulipa varsinainen romaani. Sillon kun ¿häivyin¿ tältä palstalta, päätin etten tänne enää palaa. Mulla kun on huonoja muistoja siitä, kun joku on tunnistanut mun kirjoituksiani (esim. häät menivät osittain pilalle kuokkavieraiden takia¿). Mutta teillä on niin ihania juttuja, että kauempaa en malttanut olla erossa :). Mutta silti lämpimästi toivotan kaikki kiinnostuneet tervetulleiksi msn:n puolelle, missä voi vapaammin kertoa omista asioistaan, pelkäämättä paljastumista tutuille. Siellä on kaikkea muutakin kivaa ;).



Kiva muuten kuulla, että te vakkarit muistatte myös meitä vanhoja! Mulle olette olleet suureksi avuksi ja tueksi äitiyden alkutaipaileille ja muutenkin epävarmoissa asioissa. Ilman teitä olisin onnistunut tässä varmasti paljon huonommin tai ainakin tuntenut itseni paljon huonommaksi äidiksi. Heh, varmaan arvaatte mitä on aiheuttanut tämän tunteenpurkauksen, varsinkin kun näkee koska olen tämän viestin kirjoittanut. Toivottavasti en kuitenkaan ole kirjoittanut kovin pahasti ¿ohi suuni¿ tai kirjoittanut pahoja kirjoitusvirhoita.



Zitikka & K 9.4.05

En ole käynyt täällä moniin kuukausiin, mutta nyt keksin, että löytyisköhän huhtihippusista mitään uutta juttua, ja huh mikä pino! Olin kyllä silloin 1-1,5 vuotta sitten hyvinkin aktiivinen pinoutuja, mutta sittemmin innostus hiipui, ja imetyksen loputtua ei ollut niin hyvää syytä istua koneella pitkiä toveja.



Minullahan siis on Atte, 22.04., joka vauvana oli vähän itkuisempi tapaus ja koko ajan tissillä. Nyt Atte-poika on aika helppo lapsi, huumorintajuinen, aurinkoinen, toisille kiltti ja erittäin touhukas. Onneksi touhut on kuitenkin enimmäkseen ihan mukavia äidillekin -meillä ei ole keittiön vähäistä kaappitilaa tarvinnut jättää Aten takia käyttämättä.





MILENNA ja KENT taisivat pohtia tuota yksin viihtymistä. Atte leikkii paljon yksin tai siskon kanssa, ainoastaan suht usein haluaisi hänelle " luettavan" (=kirjan nopea selailu läpi). Esikoinen on tyttö, ja hän ei ole koskaan viihtynyt yksin. Olen kuullut samaa muilta, joten taitaa olla ainakin vähän sukupuolestakin kiinni.



MAREILA: ihan kuin puhuisit Atesta! Atte juoksee koko ajan karkuun ja nauraa mennessään. Se on hänestä tosi hauska juttu. Ja hän myös pudistelee päätään vähän kaikkeen. Olen nyt ruvennut rahtaamaan Aten rattaissa kaikkialle, myös tosi hankalista portaista ja ovista pieniin kauppoihin, tms, koska jos Atte tulee mukaan vapaasti kävellen, hän on alta aikayksikön ties missä. Pikkuruisessa lähikirjastossa oli tosi noloa hakea poikaa henkilökunnan tiloista, kun yksi kirjastonhoitaja vielä vaikutti tosi harmistuneelta sen takia. Rattaissa Atte on valjaissa, ja olen ajatellut, että voisin kävelyttääkin niissä valjaissa, ettei joka maitopurkin hakumatkalle olisi pakko ottaa rattaita.





Ihanaa lukea, että muillakin on ahdistusta kodin kaaoksesta! Olen itse yhä kotiäitinä, ja tämä on välillä aivan epätoivoista hommaa. Pelkäänkin ihan hirveästi tulevaa, kun mun pitäisi jatkaa melkoisen rankkaa opiskelua... Kuinka ikinä pystyn selviytymään koulusta ja tästä kodista??? Älkää väittäkö kukaan, että koti muka pysyy kunnossa, kun emme olisi päivällä sotkemassa... Kaaoksen tekemiseen ei tarvita koko päivää! Olen myös yksin vastuussa lasten- ja kodinhoidosta, eikä ole sukuakaan lähimailla, eli ketään auttajaa. No, en kyllä vielä edes tiedä, milloin kouluun palaan, ja kaikesta huolimatta viihdyn tosi hyvin kotonakin.





Joulua olen jo miettinyt. Mennään varmaan mummilaan ja otetaan joulua viettämään toisetkin isovanhemmat ja lasteni tädit miehineen. Menen vähän etukäteen järjestelemään, niin lapsetkin pääsee touhua näkemään ja esikko osallistumaan, vaikkei kotiin mitään laitellakaan. Kyllä se joulu tuntuu nyt enemmältä kuin ennen, kun esikoinen jo hyvinkin joulun päälle ymmärtää. Hän kirjoitti jo toivelistaankin mm: " MAI LITLE PHONI LINA" lue: My Little Pony -linna. Kirjoitti myös mulle toiveen:" suklaata" , siis ihan itse sen keksi. Olen muuten ihan törkeen ylpeä tuosta esikosta: hän täytti syyskuussa 4 v, ja lukee täyttä häkää ja siis kirjoitti nuo em toiveet itse ilman apua!



Attekin muuten aloittelee puhumista. Tuo esikko puhui tässä vaiheessa lauseita, mutta pojat kai onkin vähän myöhemmässä. Atte ei sano vielä oikein muuta kuin " vauva" , ja sitäkin saa ensin houkutella. Mutta hienosti kyllä laulaa " puutatete, titititi" , eli Puuha-Peteä. Edellämainittua ja joitain muita dvd:itä jaksaa katsoa siskon seurana 1-20 minuuttia, että ei ihan vielä Atella käytetä dvd-lapsenvahtia...





Oho, juttua riittää, kun ei ole aikapäiviin täällä pyörinyt. Mutta lopettelen nyt. Onnea kaikille sydänäänten kuulijoille ja Katsuralle syntyneestä vauvasta!!! Täällä päässä ei ole tippaakaan vauvakuume, mutta toisten vauvat on kyllä niin ihania!



Terv, EJAI ja Atte

perheineen pikkuneidin syntymän johdosta!



Ihanan iso pino olikin luettavana; palaan myöhemmin kirjoittelemaan enemmän. Nyt me ollaan lähdössä ajelemaan ratikalla, sillä Laura on jo pidemmän aikaa ollut tosi innoissaan sellaisen nähdessään. Kerrankin jotain specialtoimintaa viikonloppuun siis! : )



Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

t. Ompunäiti ja Laura

...joskus kirjoittelin huhtiksiin, vaikka meidän pieni tuli ihmisten ilmoille vasta Vapun jälkeen 2.5.05. (LA oli 24.4.05...)



Oli todella sävyisä, selkeä ja terve vauva. Meillä ei ollut juurikaan kokemusta pienistä, saati sitten vastasyntyneistä (itse en esim. ollut ikinä vaihtanut kenellekään vaippaa) ja ällistyimme kun vauvan kanssa oli niin helppo tulla toimeen.



Nyt on toinen tulossa (huomenna 30+0) ja hirvittää, että joskos nyt tulee sellainen vauva jollaisia ne kuulemma yleensä ovat...? Kun tuon ensimmäisen perusteella uskaltauduimme toisen noin pian " tilaamaan" . No, ei me sitä palauteta, vaikka olisi millainen... :)



Tuossa hiljan olimme katsomassa vastasyntynyttä, joka oli reilusti isompi kuin omamme aikoinaan ja kuinka PIENELTÄ se tuntui, iik.



Pikkuinen aloitti elokuun alussa päiväkodissa, syyskuussa oli lievä toispuoleinen korvatulehdus. Kun päiväkodissa sanoivat että on korvatulehdus, kiirehdin heti samaksi päiväksi varaamaan lääkärin, mutta sitten peruin sen kun ajattelin että olen hystis, ylireagoiva äiti kun lapsi ei ollut yhtään kärttyisä (luulin että semmoinen aina kuuluu korvatulehdukseen...).



Lievä kuume vaan ei mennyt pois ja alkoi väsyttää lasta, jolloin viikon kuluttua menimme lääkäriin ja saimme antibiootit, jotka auttoivat heti. Ja jälkitarkastusksessa onneksi täysin siisti korva.



Arki rullaa ihan kivasti, siivooja käy joka toinen viikko, lisäksi elämää suuresti helpottava vekotin on rumpukuivaaja. Ja yllättävän hyvin meillä miehen kanssa toimii hommien jako ja yhteistyö, olen yrittänyt aina silloin tällöin muistaa vähän kehua sitä.



Eteisessä on vähän turhan paljon hiekkaa vaikka meillä on tuulikaappi...mut en jaksa stressata, rikkaimurilla vetelen kun jalkapohjat alkaa täyttyä... Äitiysloma alkaa just sopivasti joulukuun alussa niin että ehkä jotain vähän ehtii tsupsuttaa ennen joulua.



Olen ihan heikkona lapseen, jotenkin pitää yrittää suitsia itsensä ettei osta liikaa joululahjoja. Muutenkin pelkään että minusta tulee ihan " nenärenkaasta vedätettävä" , mutta sitten vaan pitää hillitä itsensä kun ei ole lapsen edun mukaista ollenkaan semmoinen toiminta.



Yöunet vaihtelevat, jos ei ole mitään erityistä häiriötekijää (kuten yöyskää, joka nyt taitaa olla loppumaan päin), nukkuu 10-11 tuntia putkeen yössä. Välillä vähän työssäkävijöitä väsytti, kun tuli hampaiden, yskän ja liian pitkien iltapäiväunien takia huonompia öitä.



Tosi hyvin meidän lihansyöjätytsylle tulleet hampaat, juuri siinä järjestyksessä kuin tavallisesti tulevat ja aika lailla ajallaan myös. Kulmahampaat ovat kai puhkeamaisillaan ja sitten onkin enää ne viimeiset poskihampaat.



Niin, ja olen sanonut, että se että nukutan pienen yhä edelleen syliin, on ihan minun oma ongelmani (tällä kuulemma kaivan verta nenästä). Päiväkodissa nukahtaa hienosti (ja ILMAN TUTTIA -ei muutenkaan juukikaan päivisin ole aikoihin pitänyt sitä) sänkyyn, mutta kun ei raaski luopua niin sitten ei. Omatpahan ovat tulevat kärsimykseni...paitsi että taitavat olla myös miehen tulevat kärsimykset, mutta kun se on tuossa asiassa ihan yhtä lepsu kuin minäkin...



Pikkuinen on äidin tyttö (vaikka hänellä on aivan ihana isi), tykkää enemmän tulla minun kylkeen kyhnäämään. Tosin nyt kun lopultakin meidän varovainen pikkuinen on lopultakin täysin kävelevä versio (ja juokseva), myös isin luo hölkätään aika usein (ja melko poikkeuksetta kirjan kanssa " kiija" .