Kuulutan HUHTIKSIA vm 2005 pinoutumaan!

Niin se ohjelmahan tuli tänään ja en nähnyt kuin osittain :-(

Rehellisesti tämän kissanpissasiivouksen ohessa en edes muistanut sitä, ennenkuin esikoinen huusi hätääntyneenä (oli jäänyt sattumalta telkkari kakkoselle) että, äiti, äiti, noi kiusaa tota vauvaa, vaikka väittää auttavansa sitä ( ja oikeesti meidän pojat ei yleensä ikinä reagoi telkkariin, jos sieltä ei tule lasten ohjelmia).

Silloin tajusin, mistä ohjelmasta on kyse ja yritin pojille sitten selittää suukitalakihalkiosta käyttäen esimerkkiänä Pihlaa, joka on Elmoa päivän nuorempi ja kuinka paljon parempi Pihlan on nyt, kun se on ollut niissä korjausleikkauksissa. Ja totta puhuen sen jälkeen, kun otin puheeksi Pihlan ( oli ilmeisesti jotain konkreettista esittää), niin pojat rauhoittui kummasti ja nyökyttelivät vain. :-)

Eli oikeastaan kiitos Pihlan meidän lapset ovat nyt paljon valveutuneeempia kyseisestä ilmiöstä :-)

Eipä ainakaan vielä muutosta havaittavissa..Tuttia tyttö ei kyllä näytä kaipaavan paljoakaan, mutta ei kyllä nukahdakaan kovin helposti. Taas vietin yli tunnin neidin vieressä,ja ei, siinä vaan pyöritään,eikä nukahtamisesta tietoakaan. Nyt meni sitten mies vuorostaan koittamaan ja epäilen, että hän jää suoraan nukkumaan-> nukahtaa itsekin, ellei jopa ennemmin kuin Miia.



Minuakin ahdistaa välillä kotona oleva sotku,vaikka meitä asuukin täällä vain 3. Vaikka miten siivoaisi niin heti kohta on taas kaikki paikat rempallaan:( Vähintään kerran viikossa on pakko ottaa ihan imuri ja luuttu käteen,ja muut ajat menee pienenpiä sotkuja raivaillessa.



Joulusta oli ollut puhetta..Me ei olla kauheesti joulua kotiin laitettu,kun kuitenkin joulu ollaan jomman kumman vanhempien luona. Ja sit seuraavana päivänä mennään sit sinne missä ei aattona oltu. Tykkään kyllä joulusta, piparien ja torttujen tuoksusta,joululauluista yms. Kinkku on mulle yhdentekevä, kun en lihaa syö. Kaipa sekin kuitenkin jouluun kuuluu. Kuusta meille ei myöskään olla hankittu ikinä, kissat mahtaisi antaa sille pölinää ja Miia kans. On meillä tosin pieni muovikuusi, vaikkei se tietty sama asia ole.



En ymmärrä,mies sai taas Miian unille, ja meni n.10min! Miks se ei onnistu miulta??Plääh..no,samapa tuo,kun kerran nukkuu:)



Kohta pitää kömpiä itsekin nukkumaan, miehellä aamuvuoro huomenna eikä jaksa jäädä tähän yksikseenkään palloilemaan. Öitä kaikille!

Ompunäidin tunteet ovat tuttuja, juuri eilen siivosin ja menin nukkumaan iloisena, puoli tuntia heräämisen jälkeen koti oli kaaos =( Aamu oli muutenkin vaikea, joten itku meinasi päästä. Kentin kanssa samoilla linojoilla, periaattessa ei hetkeksikään voi hellittää, heti pyykit pursuaa ja tiskit vyöryy. Olen koittanut löytää jotain rutiinia, eli kamat heti paikoilleen, illalla tyhjennetään tiskikone+pestään padat ja kattilat, pyykit illalla koneeseen ja kone aamulla päälle. Välillä onnistuu, välillä ei.



JOulun vietosta, minä olen tylysti lasten syntymän jälkeen ilmoittanut, että me olemme aaton kotona, jos jokuu vetää herneen nenään, vetäköön. TÄmä on meidän perhe ja me ollaan ne jotkat, joutuu roudaamaan lahjat himaan ja rauhoittelemaan ylikierroksilla käyvät lapset sänkyyn ja me joudutuaan pakkamaan tavarat ja vahtimaan mummoloissa sun muissa sukulaisissa, ettei ne saakelin perintökalleudet ole tuhannen päreinä poikien toimesta. Toisaalta ajattelen, että johan on meidän äiti jouluja järjestellyt, tulkoon vuorostaan valmiiseen pöytään nauttimaan =) Ja kolmas syy, ´haluan, että pojat tuntevat sen joulun järjestelystä aiheutuvan tunnelman.



Tavaroista: meillä on kaikki mikä ei ole vaarallista, niin omilla paikoillaan, kauheasti en ole mitään siirtänyt pois, kiellän ja haen pois jos Anton räplää kiellettyjä paikkoja. terävät veitset, sakset yms. on nostettu pois pikku käsien ulottumattomista. Alalaatikot on täynnä kattilaa ja muovipurkkia, jotka vähintään sata kertaa päivässä kaivetaa pois ja hihkutaan samalla. ELi aarre aittoja löytyy meiltä =)



Nukahtaminen on sujunut meillä eilen hyvin, jalat ja sormet ristiin, että jatkuisikin tälläisenä ja yöt on nyt nukuttu, ihanaa.



Vaakamomille jaksuja, paistaa se päivä risukasaankin, joskus =)



Nyt pakko hakea posti, kyttään yhtä kirjettä, joten mukavaa päivää kaikille



Mareila+Anton

Eipä tänne taaskaan mitään...



Amandalla on " en haluu" -kausi. Ärsyttävää toimintaa, marisee koko ajan kaikkea mitä haluaa ja sitten kun yrittää tarjota niin tulee tämä " en haluu" . On se kiva kun puhuu joo, mutta olis vähän peruspositiivisempi... Meidän päivästä tänäänkin iso osa oli tällasta: A kitisten " haluu syliin" , minä ojennan kädet " tuu syliin" , Amanda lyö mun käsiä oikeesti vihasena " en haluu syliin" . Tätä jatkuu sitten niin kauan kun mä jaksan. Sama vaikka minkä kanssa " haluu mehua - en haluu mehua" , " haluu halia - ei halua halia" . Mutta sitten kun se osaa olla niin hitsin sulonen että noi unohtuu yhdestä söpöstä ilmeestä. Niin mutta eilen yöllä heräs, huusi ja raivosi että haluu vettä ja kun se vesi tuli niin tiedättekin mikä oli vastaus. Ja joka kerran kun sitten vein veden pois niin aina vaan hirveempi rääkynä. Episodi päätyi niin että A muka jo hyväksyi sen veden ja kun sai mukin käsiin niin arvatenkin viskasi minun sängylleni. Suutuin ja molemmat huusimme niin että mies suvaitsi avata silmänsä katsahtaen meitä että noi ei kyllä oo ihan täyspäisiä. Koska sänkykin oli märkä suurelta alueelta niin muutettiin Amandan kanssa kaksin kerrossänkyyn ja nukuttiin siellä...



Tavaroista, meillä on hyvin simppeli koti... Eli ei mitään vaarallista tai järin arvokasta esillä. Mä olen ylipäätään sellainen ihminen, etten pidä tavaranpaljoudesta (vrt. anoppini) joten mitään suuren suuria muutoksia ei lasten takia olla tehty.



Nyt töihin. Niin joo errj, kyllä mä käännän ja kirjottelen itse ja myyn. Joko mä senkin olen ehtinyt täällä julkistaa ;-)

Antonilla on UUSI taito, aivan vallanmainio sellainen, paitsi äidistä. Anton juoksee karkuun ja kikattaa menneesään, miten se onkin niin, että kaikki ihanimmat taidot on äiskästä vähemmän ihania =0 Ja myös A:lla on ei kausi, ei kyllä sano mitään,mutta ravistaa päätä. Eilen puistossa, kysyin, haluatko liukua? pään ravistus haluatko keinua? sama juttu, myös muihin ehdotuksiini ja tiedättekö minä tein tosi aikuismaisen tempun,menin penkillä ja totesin, älä sitten tee mitään ja murjotin siellä penkillä (oli kyllä hankala aamu muutenkin) Lopulta Anton tuli hakemaan minut penkiltä pois ja vei liukumäkeen, äidin sydän suli ja sitten mentiin =)



Joulujutuista vielä (minä en tästä pääse eroon) eli perinteinä meillä on järjestää joulukuun alussa pikkujoulut samalla kuin on minun synttärini =) Tulevana joulukuuna aion nauttia terästetystä glögistä. Tavallinen glögi on jotenkin mehumaista ja sitä on tässä jokunen joulu juotu, joten nyt odottaa maksakirroosi heti joulun jälkeen ;) Ehkäpä en ihan sitä itselleni hanki.



Laittelen pari G:tä tähän



Vaatejuttuja: Joskos olette talvipuvut koeajaneet? Meillä oli tänään ekaa kertaa ja julmetunmoinen huuto tuli. Päästiin kuitenkin puistoon.



ViikonloppuG: Juhlistatteko viikonloppua jotenkin? Onko jotain viikonloppu rutiineita? Meillä syödään vähän paremmin tai rasvaisemmin ;) Toinen päivä koitetaan pitää rauhallisena, ollaan vaan ja ihmetellään tai sitten tehdään jotain mukavaa koko perhe, ensi sunnuntaina lähdetään koko perhe Nuuksioon, jos sää sallii.- UIminen on yksi tärkeimmistä rutiineista, eli la aamuisin isi ja pojat menevät uimaan ja äiti suunnistaa kauppaan yksin =) Koitan siivota loppuviikosta, niin ei viikonloppuna tarvitse stressata sitä, huomasin jossain vaiheessa, että paras on siivota pe iltana, niin lauantaina on mukava herätä ja usein lauantaisin lähdetään jonnekkin, niin inhottaavaa, jos pitää siivota heti aamusta. Ja kun on pe iltana siivottu, voi ottaa lasin viiniä/olutta, noin niinkuin oman ahkeruuden kunniaksi =)



Juu, nyt siivous urakan kimppuun, mukavaa torstaita kaikille =)



Mareila+Anton



p.s. nukuttaminen meni eilen taas aika hurjaksi, en tiedä mitä teen

ja myös niitä vähemmän ihania. H:kin juoksee kiattaen karkuun kun mainitsen vaipan vaihdon tai pukemisen. Välillä ei huumori yksinkertaisesti riitä, onneksi kuitenkin useinmiten.

Meillä vauvanukke on nykyään pop. Se otetaan ruokapöytään, nukkumaan, pesuille ja kirjoja lukemaan. Aina kun kerron neidille että lähdetään jonnekin hän katsoo kysyvästi ja sanoo " vauva" . Kävelisi ulkonakin kilometri kaupalla vauvaa rattaissa työntäen. Myös puistossa pitäisi kaikkiin vaunuihin päästä kurkkimaan. Eiköhän tuo innostus viimeistään maaliskuussa mene ohi kun kotonakin on ihka oikea sellainen.

Mies on ollut alkuviikon reissussa ja H selvästi ihmetellyt minne isi on hävinnyt. Huutelee " äijää" kun tullaan kotiin ja eilen iltapuurolla kysyi " issä isä?" Äijä on yleisnimitys kaikille, vaikka osaa sanoa myös isä ja äitä.

Tsemppiä vaan kaikille nukuttamisen kanssa. Meillä se on kausittaista. Nyt on taas se helppo kausi meneillään. Ja Milenna: myös meillä mies onnistuu kaudesta riippumatta nopeammin ja vähemmällä huudolla nukuttamisesta. Todella ärsyttävää!

Mä ahdistun usein myös sotkuisesta kodista. Tosiaan kun tuntuu ettei koskaan saa siivottua kunnolla, otat vähän sieltä täältä. Joka päivälle riittää jotain ja tosiaan jos päivänkin lusmuilee, on jälki sen näköistä!

Nyt menen seurustelemaan miehen kanssa kun kotiin juuri palaili.



Vaakamomille jaksuja, toivottavasti saat laumasi kuntoon pian!



mallu 19+2 ja H 2604

Kiitos kaikille voimien toivotteluista :-)

Kissan kanssa ollaan kiikun-kaakun, eli ei tiedä mitä tulevaisuus tuo. Eläinlääkärin kanssa juttelin ja hän sanoi kissalla olevan idiopaattinen (ei löydy syytä, korvien välissä) virtsatulehdus, joten aika näyttää lopettaako kissa virtsailun, vai ei :-(

Tosi kiva.......se kun nyt vaan on niin, että jokapaikkaan pissaavan kanssa ei elä elävä erkkikään lapsiperheessä, mutta en haluaisi ajatella sitä toista vaihtoehtoa, jos kissa ei kuntoudu. No ei siitä enempää.



Elmo tuntuisi olevan kunnossa, mitä nyt tietty antibiootit päällä. Viime yönä nukkui taas putkeen heräämättä, eli näitäkin tapahtuu välillä ;-)

Elmolla myös ei, ei vaihe. Ärsyttävintä koko jutussa on tosissaan se, että isälleen ei kiukuttele yhtään ja kaikki tehdään niin " mitäs me miehet" -yhteishengen vallassa, että ottaa ihan päähän. Esim. Mun kanssa Elmon lääkkeen otto menee suurinpiirtein niin, että mulla on poika pakkopaidassa sylissä ja sitten väkisin sen suuhun laitan. Isän kanssa lääke otetaan näin : isä sanoo :" avaa Elmo suu" .....ja mitä poika tekee???? No avaa tietysti suun ja nielee kaiken kiltisti hymyillen päälle. aaarggggg

Tai sisään tulo ulkoa. Minä kannan kirkuvan lapsen kainalossa sisälle, jossa tämä karkaa kuraisilla kengillä juoksemaan ympäri taloa, haen lapsen ja riisun sylissä samalla, kun poika yrittää vetää hedareita takaraivolla mun rintakehään....nice. Isin kanssa : " tuutko isin syliin, niin mennään sisään?" . " joo, syliin" ......kävellään ylös, jossa mies laskee pojan lattialle ja sanoo : " odota Elmo" . Poika odottaa, kun iskä riisuu itseltään kengät ja takin, minkä jälkeen mies riisuu Elmon, joka ei pyristele yhtään vastaan. Kauheen kiva....miehelle.

Onneksi miehellä on järki kädessä (tai sitten vihaisen vaimon pelko) ja tunnustaa tietävänsä ettei minulla ole yhtä helppoa kun olen aina Elmon kanssa. Ei tosin voinut olla " vitsillään lisäämättä" , että :" mikäs tässä nyt niin vaikeeta on....vitsi, vitsi" .



Elmon uudehko ja ehdottomasti ärsyttävä tapa on ottaa kontaktia muihin (aina saman ikäisi ja kokoisia kuin itse) räppäämällä kurahanskalla naamaan. Kun äiti menee torumaan (silloin kun ei ole ehtinyt estämään herran aikeita), vastaus on yritys läppäistä äitiä naamaan ja kirkuna päälle. Grrrrrrrr, mä oikeesti inhoan lapsia, jotka ottavat kontaktia fyysisesti satuttaen ja kivahan se on nyt sitten omistaa yksi sellainen itsellään...... vaikka en tietystikään Elmoa inhoa ;-) mutta tuota käyttäytymistä kylläkin.



Tavarat......osa nostettu, osan annettu olla. Elmo ei oikeastaan hirveesti harrasta kaappien tai laatikoiden tutkimista, mutta veitset ovat toki silti ylhäällä varmuuden vuoksi. Kukat ovat ruokapöydän takana piilossa (koska en halua ottaa riskiä, että poika tiputtaa mun vaivalla kasvattamat rehut), mutta muuten täällä on aika normaalia. Lapsilukkoja, stoppareita, tai muutakaan " turvavarustelua" ei ole. Lääkkeet tietty ylhäällä, kuten myös pesu-aineet. Melkein kaikkeen saa koskea, paitsi ei videoihin.



Tästähän tulis romaani, nyt on pakko lähteä hommiin, että saa jotain tehtyä ;-)

Pari juttua jäi vielä, eli ekaksi, ihanaa kun vähemmän kirjoittelevat on pinoutuneet =) saadaan suuren suuria pinoja. TOinen juttu, älkää te odottavat vaan kadotko tonne odotus puolelle kokonaan =) Täältäkin saapi vertaistukea myös odostukseen.



Ja tuohon nukkumis yms juttuihin, meillä nukahtaminen sujuu parhaiten äidin kanssa, kuten pukeminen yms. mutta Anton on aina ollut äitin poika ja vaakamomin kuvailema sisään tulo on tuttua meillä, eli ei äitinkään kanssa kaikki hienosti suju. Tasaisen hankalaa.



Anton osaa ottaa itse paidan pois, nice. Meillä kun on kylmä sisällä, niin ei kovin kivaa kun poju vetää pelkät sukkahousut jalassa ympäri kamppää. Ja bodyt sun muuta saavat huikean huudon aikaan.



Juups, nyt haisee, eli gotta go



M+Anton

Mareilan galluppeihin:



- Tänään oli meilläkin ekaa kertaa talvihaalari käytössä, ihme ja kumma sain sen hyvin päälle mutta se varmaan vaikutti kun olemme koekäyttäneet sitä parisen kertaa sisällä. Minullakin oli ekaa kertaa toppatakki (vaikka asteita -1 tai 0) ja ihan tarpeellinen oli.



- Viikonloppua yritetään aina juhlistaa niin, että ennen sitä jutellaan mitä kivaa voisi tehdä (ellei lähdetä vanhempien luokse) ja saatetaan tehdä joku kiva pikku reissu jonnekin lähialueelle. Lauantaipäivä menee valitettavasti usein kaiken maailman kotitöissä (joista kerroin pari pv sitten), kaupoissa käyntiä yritän välttää lauantaisin. Hieman parempaa ruokaa laitetaan, erit. la-iltaisin ja sunnuntaisin. Ennen raskautta oli la-iltaisin kiva ottaa lasi tai pari viiniä hyvän ruoan kanssa. Lapsuudenkodissa sunnuntait on yhtä juhlaa (ruokapöytä melkein kuin jouluna) ja itse haluaisin tuoda tuon tradition meille, en nyt ihan äidin veroisia ruokia saa aikaiseksi mutta ainakin olen yrittänyt laittaa ruokapöydän juhlallisempaan kuntoon, paremmat astiat, kynttilöitä, servettejä jne...



Onko muilla odottavilla niin, että jostain ruoasta tulee huono olo vaikka itse pahoinvointi olisi jo takanapäin? Minulla menee kyllä kaikki mutta minkä tahansa makean jälkeen tule ällö olo. Oli se sitten omena, viili tai keksi. Mistähän lie johtuu....



Meidän pikkuisäntä ymmärtää sen verran äidin odotuksesta, että silittelee masua hellästi ja yrittää kurkkia paidan alle onko se vauva siellä piilossa. Leikimme usein nalleilla yms. joita silitelemme, suukottelemme ja pidämme sylissä, josko se vähän opettaisi isoa veljeä kuinka pieniä kohdellaan. Vaikkei se sitä mahd. mustasukkaisuutta tule estämään. Tuo pikkumies kyllä antaa pusuja kaikille mahdollisille asioille, jopa kirjassa oleville eläimille tai kuorma-autoille. Ihana ikä:)



Hauska tuo Mallun kertoma " äijä" -nimitys:)



Kaikenlaista muutakin oli aiheena mutten tarkemmin enää muista mitä. Paitsi sen että tsemppiä kaikille äideille hippusten haastavissa vaiheissa; milloin on univaikeuksia, milloin itsepäisyyskohtauksia jne...Rasittavia mutta onneksi kaikki menee jossain vaiheessa ohi. Jaksamista ja iloa!!!

Piipahdan tänne vielä nopsaan ennen nukkumaanmenoa. Kiitos kun innostuitte kirjoittelemaan niin paljon ihania joulujuttuja! Sain hyviä vinkkejä ja ennen kaikkea tunnelman nostatusta! Itse olen suhtautunut aikaisemmin suht neutraalisti jouluun, emmekä ennen Lauraa ole omaa kotiakaan juurikaan koristeltu (joulusiivouksesta puhumattakaan!!). Nyt tuntuu tosiaan siltä, että olis kiva alkaa synnyttää omaakin perinnettä ja tunnelmaa. Tänä vuonna mennään vielä isovanhemmille, mutta vuoden kuluttua vietetään aattoa sitten kotona kahden (toivottavasti) muksun kanssa.



Fiilistelystä huolimatta luulen kuitenkin, että ne kaapit jää multa kyllä jouluksi siivoamatta : )



Viikonlopuista - täytyy sanoa, että meillä ei ole varsinkaan nyt syksyn mittaan tehty juuri mitään erityistä viikonloppuisin! Itse olen ollut niin puhki, ja mieheni ei valitettavasti ole kovin aktiivinen keksimään mitään extraa, vaan nauttii tosi paljon vapaasta ja ohjelmoimattomasta ajasta. Lähinnä meillä on luksusta se, että molemmat saavat yhtenä aamuna nukkua pidempään ja syödä aamupalan rauhassa (kun toinen on Lauran ja koiran kanssa ulkona). Niin ja lettuja paistan aika usein sunnuntaiaamuisin, nam : )



Tavaroiden nostelusta - me emme ole nostelleet juuri mitään pois Lauran ulottuvilta, mutta eipä meillä taida ollakaan mitään niin arvokasta tai rikki menevää niillä korkeuksilla. Vaaralliset jutut (veitset, pesuaineet, lääkkeet ym) ovat tietysti muualla. Laura t o d e l l a k i n tutkii varsinkin lipastojen laatikoita, ja vetää niistä kaiken mahdollisen lattialle. Huokaus.



Odotusjuttuja - eilen kuulin pikkukakkosen sydänäänet! Olihan se liikuttavaa ja teki asiasta taas askeleen todentuntuisemman. Tosin painoni nousukin on kertonut jo ihan omaa tarinaansa, ja mussutukset saavat nyt todellakin jäädä..



Nyt täytyy mennä nukkumaan joten hyvää yötä kaikille! Vaakamomille erityisjaksut tällä kertaa; hyvä siis jos Elmo on jo parempi.



t. Ompunäiti 12+0 (jes!) ja Laura 9.4.05

Pitää mennä ihan just nukkumaan,kun saatiin tytsykin untenmaille(ja vain kerran könysi takas olkkariin..)



Miialla oli kans tuo " äijittely" -vaihe jossain vaiheessa, ylennsä se sattui miehen kohdalle:)sopivasti..



Talvihaalaria ollaan jo käytetty pari kertaa,etenkin mummolassa,kun mummo haluaa muutenkin lenkkeillä aina,niin tytöllekään ei tuu sit kylmä olla mukana:)



Jotain piti vielä kommentoida,mut sopivasti se aina unohtuu kun tään kirjoitussivun avaa..No, ei kai se sit tärkeetä ollut,kun ei mieleen muistu..Öitä vaan kaikille!

Huomenta kaikki!



Me kävimme Pihlan kanssa tiistaina Husukessa korvalääkärillä, ja tilanne oli liimakorvan suhteen paha. Antibiottit eivät ole tepsineet, koska liimaa on paljon. Lääkäri ilmoitti, että putkitukseen pitäis päästä pikimmiten, mutta jonot on pitkät.



No, keskiviikkona saimme tiedon peruutuspaikasta torstaille, eli eiliselle. Meidän piti olla Husukessa jo 7:30. Kahdeksalta laitettiin emlat ja annettiin esilääkitys ja puoli ysi Pihla vietiin saliin. Puoli kymmenen neiti tuotiin takas osastolle ja sitten lounaan jälkeen lähdimme kotiin. Kaikki meni loistavasti. Pihla hymyili ja kikatteli kaikille uusille jutuille. Anestesialääkäri käski kertomaan, että tällaisia lapsia on vain yksi tuhannesta, jos niinkään monta. Pihla oli tosiaan vain hymyillyt ja maannut rauhallisena, kun vieraat ihmiset häärivät ja sörkkivät ympärillä. Hoitajatkin antoivat palautetta, että tämä on ihmeellinen tyttö. Ei halkiolapset kuulemma yleensä ole monien kokemusten jälkeen näin rauhallisia ja luottavaisia.



Eilisestä jäi hyvä mieli. olen nyt varma, että pihlalla on hyviä kokemuksia leikkauksista ja häntä on käsitelty hyvin ja huolehtien. Pihlan sisukkuuden ja sopeutumiskyvyn olenkin jo tiennyt. ja hitusen otan kunniaa itsellenikin, sillä osaan itse olla rauhallinen ja luottaa sairaalahenkilökuntaan. Pihlakin sitten aistii, ettei ole mitään hätää..



Aamulla tänään tosin herättiin jo puoli kuusi, kun taisi olla vatsa ja pää eilisestä sekaisin.. Mutta joo, mukavaa viikonloppua. Palailen kommentoimaan muiden juttuja, jos vain suinkin ehdin.



Lyle

Kiiamaria: Minulla oli Antonia odottaessa niin, että vaikka pahoinvointi oli loppunut, oli jotain mikä aiheutti ällötystä ja kuvotusta. Osa meni ajan kanssa ohi, osaa en tänäkään päivänä voi syödä.



Ompunäidille onnea sydänäänistä, on ne vaan niin ihanat kuulla =) Onkos teillä ollut jo np ultra? Eipä tuo joulu niin kummoiselta tuntunut ennen lapsia, tai olen aina tykännyt joulusta, mutta on se niin eri asia, kun on omia lapsia. Ja varsinkin kun lapset ovat jo niin isoja, että tajuavat joulun (oikeammin sanottuna lapsi) Ihanaa katsoa toisen joulun odotusta ja sitä riemua, kun saa lahjoja =) Nyt ongelmana on, kun lahjoja joka kerta tulee järjetön kasa, laittaisinko osan minun vanhemmilleni (jonne mennään varmaan joulupäivänä, mikäli isä on ok ja jaksaa hössötystä) vai joulupäivän aamuksi kuusen alle vai mitä hemmettiä?? Nyt on ollut ongelmana, että esikko menee ihan sekaisin kaikista lahjoista eikä oikein osaa nauttia niistä. Me ollaan päätetty, että max 5 lahjaa/lapsi. Joista yksi on siis vähän isompi ja loput kirjoja, vaatteita yms. Mutta sukulaiset ja kummit ja ystävät sitten tuovat (mikä on tietenkin ihanaa) mutta lahjamäärä per lapsi nousee helposti jonnekkin kahteen kymmeneen. Eikä niitä kaappeja pakko ole siivota, minulla on tapanan noin kaksi kertaa vuodessa siivota kaapit kunnolla jouluna ja sitten kesällä/keväällä. Näin tulee heitettyä pois turhaa tavaraa.



Sitten taasen G:



Menettekö ulos säällä kuin säällä? Me ei kovalla sateella eikä kovalla pakkasella. Muuten kyllä



Hyviä ideoita mitä sitä sade päivinä tekisi?



Katseleeko teillä hippu lastenohjelmia? Oletteko ylipäänsä koittaneet?

Anton katsoo joitain, yleensä sellaisia mistä tulee musiikkia. Isoveli kun katsoo, on aika vaikea hipulta kieltää. KOvin kauaa ei jaksa katsoa.



Minulla näyttää olevan joku kumma himo laittaa galluppeja pystyyn =)



Juu nukutus on taas yhtä h****tiä, eilen karjuttiin ja protestoitiin tunnin verran, kunnes keksin laittaa satu cd:n, missä on miesten lukemia satuja ja siihen Anton tyytyi, täytyy kokeilla tänään uudestaan, tuskin toimii.



Huomenna pojat menevät äidille ja isälle, mennään kirjamessuille miehen kanssa (yritettiin jo viime viikolla mennä, mutta eivät olleet vielä alkaneet) Illalla tulee Antonin kummisetä kylään. EIliseen galluppiin viitaten, meillä on usein lauantaisin vieraita =)



Mutta nyt tämä palstaterrosristi jättää teidät rauhaan ja toivottelee oikein mukavat viikonloput =)



Mareila+Anton

kiva, kun Pihlan korvat on nyt putkitettu, toivottavasti auttaa. Uskomattoman rauhallisesti Pihla on ollut, voin vain mielessäni kuvitella Antonin samassa tilanteessa, jos jo kenkiä ostaessa repeää hermo täysin =) Ja äidille myös kaikki kunnia, minulla on huonoja kokemuksia lääkäreistä, joten en aina osaa itse olla niin rauhallinen ja luottavainen.





Mareila kera pikku Antonin

Ihan vaan sillä tuo otsikko, että en muista koska viimeksi (ehkä odotus-puolella) oon viimeksi kirjoittanu näin useesti (2 kertaa ;)..

Mutta joo, työt ei vaan nappaa enkä keksi muutakaan tähdelllista ja ilma on ihan syvältä ja kaikkea - onneksi on sentään perjantai...

Ja Mareilan gallupeihin:

Meillä ulkoillaan samoilla periaatteilla kuin teillä eli ei rankkasateella eikä kovilla pakkasilla - musta ulkoilu on aivan ihanaa ja neiti nauttii siitä ihan suunnattomasti - nyt kun sää on ollu ihan järkkyjä niin meillä on ollu hirveen levotonta - sitä se sisällä olo teettää eli ulos periaattteessa melkein milloin vain!



Meillä katsotaan dvd:ltä Fröbeleitä, muumeja ja Titi-nallea - E osaa jo itse valkata ja sanoa mitä kulloinkin haluaa katsoa - yritämme kuitenkin minimisoida tv:n katselun eli ei kovin usein/päivä - sitten piirretään tai tehdää palapeliä tai luetaan kirjoja. Emilia touhuaa tosi paljon itsekseen (tai sitten se kiusaa koiraa ja leikkkii sillä heppaa;) meillä ei ainkaaan toistaiseksi ole ollut ajanvietto ongelmia.



Tavaroita meillä ei lapsen tasolla ole kovinkaan paljoa - siis vaarallisia, eikä oikeastaan neidillä ole hirveästi havaittu kiinnostustakaan kiellettyihin - vielä- veitsi yms. laatikot olemme " lukinneet" pitkillä kepeillä niin ei saa niitä auki, toki pesuaineetkin on lukkojen takana.



Mitäs muuta, meillä ei oikeastaan ole kauheasti suunniteltuja viikonloppuja - ulkoillaan paljon ja syödään hyvin ja perusteellisesti - viikonloppuihin yritetään ajoittaa myös vierailut kun arki-iltaisin ei ketään muita kun pihalaisia kerkeä nähdä.



Pihlalle onnittelut hyvin onnistuneesta leikkauksesta! Ja hienoa että kaikki meni hyvin! Meillähän oli kitarisa leikkaus jokunen tovi sitten ja se meni hienosti - nyt on tullut eka korvatulehdus sen jälkeen joten katsotaan onko putkitus vielä meilläkin edessä:(



Hauskaa viikkistä,



Sma

Nyt on sitten meidän huhtihippunen isoveli! Pikku tyttösemme syntyi 21.10 eli lauantaina ja kotiin pääsimme maanantaina. Synnytys oli " hurja" , synnytystä edelsi melko kivuttomia suppareita, sitten lapsivedet meni ihan poks kello 01.45 ja siitä alkoivat kivut ihan tosissaan. Sairaalaan lähdimme heti ja ehdimm esinne ihan nipin napin, pääsin heti ponnistamaan ja typy oli maailmassa 02.47. Jälkeenpäin ajateltuna tietysti ihanaa, ettei kivuista tarvinnut kärsiä kauaa, mutta kyllä autossa matkalla sairaalaan pelotti, että lapsi syntyy autoon. Arki on lähtenyt yllättävän hyvin käyntiin, itse on paljon rennompi ja ainakin vielä tämä kakkonen vaikuttaa tyytyväisemmältä lapselta, mitä esikoinen. Öisinkin herää vain kerran tai kaksi syömään, eli olen saanut tosi hyvin nukuttua ja voimia riittää päiviinkin. Isoveli on ottanut siskon hyvin vastaan. Isä ei tosin saa paljon sylissä pitää, mutta minä saan hoitaa ihan rauhassa. Jos vauva itkee vähänkin, niin T tomerasti huutaa äitiä. Ongelmana on liian rajut hellyyden osoitukset, eli kokoajan saa kyllä vahtia ja vauva on pakko pitää niin korkealla, että T ei yletä.



Nyt vauva heräilee, jatkan myöhemmin.



Onnellinen K kera hippu T:n ja pikku-Pipsan

paljon onnea pikkuisen tytön johdosta ja onnea myös isoveljelle!

Mareila+Anton

Ihana kuulla että Pihlalla sairaalareissut menee noin hyvin!



Galluppeihin unohdin eilen vastata (ja nytkin varmaan puolet unohtuu):



Talvipuku on ollut käytössä jo kylmempinä päivinä. En ole huomannut neidin reagoineen siihen mitenkään.



Ulos mennään samoilla periaatteilla kuin muutkin. Pahimmat pakkaset ja kaatosaade jätetään kokematta.



Joulua laittelen yleensä maltilla ja esim. lahjahankinnat jää aina viime tippaan. Tänä vuonna erityispiirteensä joulun odotukseen antaa jännitys siitä päästäänkö muuttamaan uuteen kotiin. Menee tosi tipalle! Kunpa saataisi edes jotakuinkin tavarat sinne jouluksi, vaikka välipäivinä kävisi sitten täällä siivoamassa jne.



Viikonloput ei meillä valitettavasti poikkea arjesta juuri mitenkään, siihenkin toivon ja uskon muutosta sitten kun tämä rakentaminen päättyy. Lauantaisin käydään koko perhe uimassa ja siitä en tingi kuin sairauden takia.



No niin loput unohtui ja neiti on seuraa vailla.



mallu

Mielettömät onnittelut pienen prinsessan syntymän johdosta koko perheelle!



Toivottaa:

Sma+huhtihippunen