Tutkimus: Masennuksella ei sittenkään ole yhteyttä serotoniiniin

Minua lääkkeet on auttaneet merkittävästi. Olen joutunut useamman kerran elämän aikana käyttämään pidemmän jakson. Olleet iso pelastus.

Vierailija kirjoitti:

Varmin tapa saada toistuva masennus on hoitaa sitä SSRI-lääkkeillä.

Eikä perustu edes mutu- vaan meta-analyysiin tämä fakta.

Testasin joskus monia masennuslääkkeitä ja ne oli ihan kauheita, siis näitä joiden pitäisi nostaa serotoniinia ja vaikutukset olivat ihan perseestä. Sitten testasin rauhoittavia lääkkeitä (Xanor) joka toimi ihan oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai kamala olo SSRI ja SNRI lääkkeistä, sillä ainoastaan aikaansa seuraamaton lääkäri määrää näitä turruttavia lääkkeitä joista tulee kokovartalopuudutus, höntti olo, seksuaalinen haluttomuus, kiihottumissen vaikeutuminen ja orgasmivaikeus.

Jokaisen pitäisi tietää että tuon kategorian lääkkeet ovat kohta kielletty, ja pyytää masentuneisuuden, alakulon ja ahdistuneisuuden hoitoon muutamaa muuta lääkettä joilla ei ole vastaavia sivuvaikutuksia, vaan päinvastoin nostavat halukkuutta noin lisävaikutuksena (Voxra). 

Valehteleeko kaikki täällä vai miten minulla on täysin erilaiset kokemukset näistä lääkkeistä? Olin välillä kolmisen vuotta syömättä mutta olo vaan paheni joten aloitin käytön uudestaan, parin kk päästä alkoi taas olla normaali olo. Terapiaakin on kokeiltu useamman kerran mutta mun tapuksessa nämä lääkkeet on ainoa tapa pysyä toimintakykyisenä. Ehkä mun aivot on sitten erilaiset kuin kaikilla muilla.

En ihmettelisi vaikka olisi totta koska SSRI ja SNRI-lääkkeet toimii niin huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovasti lääkärit kuitenkin koittaa näitä tuputtaa potilailleen edelleen, jospa siitä päästäis.

Ei tuossa sanottu että ssri-lääkkeet eivät toimisi.

Aikoinaan Prozac (fluoksetiini) taisi toimia jossakin tutkimuksessa jopa placeboa huonommin, mutta kehittäjä Eli Lillyllä oli oikeus käyttää  sitä tutkimusta viidestä, joka antoi parhaan tuloksen? Voi olla että muistan väärin!

Tutkimuskatsaukset tekijät ovat kirjoittaneet vastineen mm. Isometsän Hesarin artikkelissa esitetylle kritiikille. Siinä tuodaan muun muassa esille se fakta,  että masennuslääkkeet ovat vain  marginaalisesti tehokkaampia kuin plasebo. Keskimääräinen ero on alle kaksi pistettä, kun esimerkiksi Britannian kansallinen terveydenhuollon instituution NICEn määrittämä minimaalisen kliinisen merkitsevyyden raja-arvona pidetään kolmea pistettä. Kliininen merkitsevyys tarkoittaa, että ero plasebon ja lääkkeen välillä on havaittavissa. On paljon todennäköisempää, että koska sama vaste saadaan mm. kilpirauhaslääkkeellä, bentsoilla, antipsykooteilla ja stimulanteilla, ja koska tiedetään tutkimuksista että lääkekokeissa aina sokkoutus purkautuu hieman, niin taustalla ei ole mitään spesifiä neurobiologista mekanismia vaan vahvistunutta plaseboa. Tätä ei Isometsä kumppaneineen koskaan voi myöntää, koska heillä ei asemansa ja ammattinsa puolesta ole varaa tällaiseen johdonmukaisuuteen, koska lääkäreinä he eivät lähtökohtaisesti käytä uskomushoitoja. Siksi pitää antaa vaikutelma, että vaikutus on neurobiologinen sen yli, mitä tiedetään nyt ylipäätään erinäisten psykoaktiivisten aineiden vaikutuksesta ihmisen mielentilaan. Hänen esittämänsä teoria masennuslääkkeiden vaikutuksesta on todellisuudessa vielä heikommilla kantimilla kuin serotoniiniteorian ihan siksi, että sitä on niin vähän tutkittu. Masennuksen kappa-arvo on DSM-V 0.28, mikä tarkoittaa, että yli puolet diagnooseista on "vääriä", joten on ylipäätään todella hupsua kuvitella, että noin epäluotettava epäkoherentti diagnoosi omaisi jotain yhtenäisiä neurobiologisia mekanismeja:

"For reliability of only 0.50 to 0.60, it must be understood that means that 40% to 50% of the data being analyzed are erroneous. When kappa values are below 0.60, the confidence intervals about the obtained kappa are sufficiently wide that one can surmise that about half the data may be incorrect (10). Clearly, statistical significance means little when so much error exists in the results being tested"

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3900052/

https://www.madinamerica.com/2022/07/response-criticism-serotonin-paper/

https://ajp.psychiatryonline.org/doi/pdf/10.1176/appi.ajp.2012.12070999