Tutkimus: Masennuksella ei sittenkään ole yhteyttä serotoniiniin

Oman kokemukseni mukaan ssri-lääkkeet eivät toimi. Masennus parantui kun 10 vuoden käytön jälkeen lopetin ne. Vieroitusoireet ovat sitten oma lukunsa... En ota kantaa lääkkeiden toimintamekanismiin ja järkeilyyn sen taustalla muuta kuin, että omalla kohdallani lääkkeet eivät toimineet vaan veivät ojasta allikkoon.

Masennuksesta toipuu tutkimusten mukaan keskimäärin 6 kuukaudessa ilman lääkitystäkin. Koska meillä on niin paljon masennuslääkkeitä vuosikausia syöviä niin voi kysyä pidetäänkö masennusta yllä masennuslääkkeillä? 

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan ssri-lääkkeet eivät toimi. Masennus parantui kun 10 vuoden käytön jälkeen lopetin ne. Vieroitusoireet ovat sitten oma lukunsa... En ota kantaa lääkkeiden toimintamekanismiin ja järkeilyyn sen taustalla muuta kuin, että omalla kohdallani lääkkeet eivät toimineet vaan veivät ojasta allikkoon.

Minulla sama, söin yli 15 vuotta ja sairastin keskivaikeaa/vaikeaa masennusta ilman minkäänlaisia merkkejä toipumisesta. Meni pari viikko lääkkeiden lopetuksen jälkeen kun olo oli ihan erillainen ja sen jälkeen ei ole masennusta näkynytkään. Vieroitusoireisiin meni yli vuosi, mutta ne ilmeni vain lyhyen aikaa ajoittain muutaman kuukauden välein.

Tottakai kamala olo SSRI ja SNRI lääkkeistä, sillä ainoastaan aikaansa seuraamaton lääkäri määrää näitä turruttavia lääkkeitä joista tulee kokovartalopuudutus, höntti olo, seksuaalinen haluttomuus, kiihottumissen vaikeutuminen ja orgasmivaikeus.

Jokaisen pitäisi tietää että tuon kategorian lääkkeet ovat kohta kielletty, ja pyytää masentuneisuuden, alakulon ja ahdistuneisuuden hoitoon muutamaa muuta lääkettä joilla ei ole vastaavia sivuvaikutuksia, vaan päinvastoin nostavat halukkuutta noin lisävaikutuksena (Voxra). 

Onko masennus sitä, että on luovuttanut? Ei näe tietä ulos ja jää paikoilleen lamaantuneena

Eikö se ole jotenkin luonnon vastaista, että ihmiset syö lääkkeitä kontrolloidakseen luontaisia tunteitaan?  Eikö kaikilla masentuneilla olisi helpompi olla, jos olisi yleisempää olla näkyvästi masentunut?  Nythän kaikki syö lääkkeitä, jotta sopisivat tiettyyn muottiin, koska masennus ei ole hyväksyttävää vaan se on paheksuttua.

Olen niin iloinen tästä! Kun vielä saadaan tämä kusetus pois käypähoitosuosituksista, ei psykiatria voi enää heitteillejättää ihmisiä toimimaton pilleripurkki kädessä! Jei! Mahtavaa!

Niin, ja ajatelkaa, masennusta potevia on lääkitty vuosikausia serotoniinin takaisinoton estäjillä.... Siis pistetty ihmisten aivojen aineenvaihduntaa sekaisin. Ja sitten vielä kun jotkut lopettelevat niitä lääkkeitä itse ilman asianmukaista lopetusohjeistusta... Hah.

Noin sitä leikitään ihmisillä. Mutta vielä pahempaa leikkimistä on se pilanteko jota nämä eräät terveydenhuollon kunnioitusta kerjäävät ns. ammattilaiset harrastavat ihmisiin päin. Kyllä on helppoo tolla porukalla, ei mitään välii mitä tekee.....

Mä kokeilin erilaisia nappeja erilaisilla annostuksilla noin 15vuotta. Lopetin viimeisimmän lääkkeen ihan omin päin 6kk sitten. Luovuin samalla alkoholista kokonaan. On hyviä päiviä on huonoja päiviä, mutta se kuuluu elämään. Lääkkeiden kanssa kaikki oli vähän harmaata eikä mikään tuntunut oikein miltään. Luulen, että jos olisin silloin vuosia sitten saanut keskusteluapua, niin se olisi riittänyt. Kyseisessä elämäntilanteessa oli aika luonnollista masentua, mutta ei siihen olisi kannattanut nappeja ottaa. Onneksi heräsin nyt. Psykiatrit olisivat jatkaneet mun lääkitystä varmaan vielä vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Olen niin iloinen tästä! Kun vielä saadaan tämä kusetus pois käypähoitosuosituksista, ei psykiatria voi enää heitteillejättää ihmisiä toimimaton pilleripurkki kädessä! Jei! Mahtavaa!

Aika moni on! Ja helpottunut että tämä kusetus loppuu!

Vierailija kirjoitti:

Mä kokeilin erilaisia nappeja erilaisilla annostuksilla noin 15vuotta. Lopetin viimeisimmän lääkkeen ihan omin päin 6kk sitten. Luovuin samalla alkoholista kokonaan. On hyviä päiviä on huonoja päiviä, mutta se kuuluu elämään. Lääkkeiden kanssa kaikki oli vähän harmaata eikä mikään tuntunut oikein miltään. Luulen, että jos olisin silloin vuosia sitten saanut keskusteluapua, niin se olisi riittänyt. Kyseisessä elämäntilanteessa oli aika luonnollista masentua, mutta ei siihen olisi kannattanut nappeja ottaa. Onneksi heräsin nyt. Psykiatrit olisivat jatkaneet mun lääkitystä varmaan vielä vuosia.

Tsemppiä sulle! 

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole jotenkin luonnon vastaista, että ihmiset syö lääkkeitä kontrolloidakseen luontaisia tunteitaan?  Eikö kaikilla masentuneilla olisi helpompi olla, jos olisi yleisempää olla näkyvästi masentunut?  Nythän kaikki syö lääkkeitä, jotta sopisivat tiettyyn muottiin, koska masennus ei ole hyväksyttävää vaan se on paheksuttua.

On, mutta kun meillä on tällainen läheisriippuvainen ja kontrolloiva kulttuuri joka ei halua, että ihmisillä on tunteita koska niiden katselu tuntuu epämukavalle. Kaiken pitäisi olla ihan sama. 

Mulla ei ssri-lääke todellakaan poistanut masennusta, vaan se pikemminkin aiheuttaa samankaltaista aivosumuista oloa. Mutta se toimii hyvin paniikkihäiriöön, joten jatkan sen käyttämistä!

Uusin tutkimus tuottaa melkoisen mielenkiintoista dataa elintapojen vaikutuksista masennukseen. Suolistomikrobistolla on yhteys niin ylipainoon kuin mielialaan, ja siihen vaikuttaa kalorimäärän lisäksi hyvin paljon niiden kaloreiden lähteet, kuitu ja sokeri on täysin erilaisia toimintatavoiltaan.

En sanoisi vielä että lääkkeet on kumottu, mutta uskon että moni saisi avun ihan perinteisistä: uni, liikunta, monipuolinen ravinto ja liian stressin välttäminen. Vrt. Paineinen elämä, jatkuvasti ruudulla, pikaruokaa/einestä ja jatkuva univaje.

Vierailija kirjoitti:

Mä kokeilin erilaisia nappeja erilaisilla annostuksilla noin 15vuotta. Lopetin viimeisimmän lääkkeen ihan omin päin 6kk sitten. Luovuin samalla alkoholista kokonaan. On hyviä päiviä on huonoja päiviä, mutta se kuuluu elämään. Lääkkeiden kanssa kaikki oli vähän harmaata eikä mikään tuntunut oikein miltään. Luulen, että jos olisin silloin vuosia sitten saanut keskusteluapua, niin se olisi riittänyt. Kyseisessä elämäntilanteessa oli aika luonnollista masentua, mutta ei siihen olisi kannattanut nappeja ottaa. Onneksi heräsin nyt. Psykiatrit olisivat jatkaneet mun lääkitystä varmaan vielä vuosia.

Ehkä olisi pitänyt luopua alkoholista jo aiemmin. Se ei käsittääkseni ole lääkkeiden kanssa hyväksi.

Mutta keskusteluapua suosittelen kyllä minäkin, jos sellaista vain saa.

Vierailija kirjoitti:

Kovasti lääkärit kuitenkin koittaa näitä tuputtaa potilailleen edelleen, jospa siitä päästäis.

Siinä se stana taas nähtiin. Kuhanhäntä tutkijat, ottavst apurahat kymmeniä vuosia. Ei tulosta. Huuhaata voisi itsekukin kovilla palkoilla olevinaan tutkia. Turhaanpa on koulutukset annettu. Niin väärin.

YleAreenalla on hyvä dokkarisarja kuinka elää terveempänä pidempään. Siinä tulee sivutuotteena maininta masennuksestakin. Liikunta luonnossa auttaa, stressin vähentäminen, hyvät sosiaaliset suhteet jne. Mulle nuo sosiaaliset suhteet on se hankalin kohta. Vietän liian paljon aikaa yksin. Olen ollut aktiivinen ja ehdotellut ihmisille yhdessä tekemistä. Vaikeaa on tässä ruuhkavuosi-iässä. Ihmiset tekee juttuja kumppanin/perheen kanssa. Ei siinä ole sinkuille aikaa. Tämä on kyllä ihan pskaa tässä meidän kulttuurissa! Tinderistä saisi seuraa, mutta siitä joutuu "maksamaan" seksillä :(

En tiedä asiantuntijoista, mutta ainakin täällä av:llä vannotaan serotoniiniin masennuksen syynä.

Nyt kun tiedämme että näin ei olekaan, niin olisi ehkä aika myöntää että itseään niskasta kiinni tarttuminen on kuin onkin tepsivin keino hoitaa masennusta. Siihen me ei-masentuneetkin turvaudumme pahoja päiviä kohdatessamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kokeilin erilaisia nappeja erilaisilla annostuksilla noin 15vuotta. Lopetin viimeisimmän lääkkeen ihan omin päin 6kk sitten. Luovuin samalla alkoholista kokonaan. On hyviä päiviä on huonoja päiviä, mutta se kuuluu elämään. Lääkkeiden kanssa kaikki oli vähän harmaata eikä mikään tuntunut oikein miltään. Luulen, että jos olisin silloin vuosia sitten saanut keskusteluapua, niin se olisi riittänyt. Kyseisessä elämäntilanteessa oli aika luonnollista masentua, mutta ei siihen olisi kannattanut nappeja ottaa. Onneksi heräsin nyt. Psykiatrit olisivat jatkaneet mun lääkitystä varmaan vielä vuosia.

Ehkä olisi pitänyt luopua alkoholista jo aiemmin. Se ei käsittääkseni ole lääkkeiden kanssa hyväksi.

Mutta keskusteluapua suosittelen kyllä minäkin, jos sellaista vain saa.

Ensin tuli lääkkeet ja sitten vasta vuosia myöhemmin alkoholi. Lääkkeet antoivat virtaa aamuisin ja iltaisin vedin kierroksia alas alkoholilla. Oli vähän liiankin hyvä keino. Sanoisin jopa, että lääkkeet vauhdittivat mun alkoholisoitumista!

Vierailija kirjoitti:

En tiedä asiantuntijoista, mutta ainakin täällä av:llä vannotaan serotoniiniin masennuksen syynä.

Nyt kun tiedämme että näin ei olekaan, niin olisi ehkä aika myöntää että itseään niskasta kiinni tarttuminen on kuin onkin tepsivin keino hoitaa masennusta. Siihen me ei-masentuneetkin turvaudumme pahoja päiviä kohdatessamme.

Masennus ei lähde sillä että esittää ei-masentunutta, päin vastoin se vain pahentaa tilannetta. Masennus ei ole sama asia kuin ajoittainen, normaali, alakulo tai ns. huonot päivät joita jokaisella on.