Tutkimus: Masennuksella ei sittenkään ole yhteyttä serotoniiniin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä asiantuntijoista, mutta ainakin täällä av:llä vannotaan serotoniiniin masennuksen syynä.

Nyt kun tiedämme että näin ei olekaan, niin olisi ehkä aika myöntää että itseään niskasta kiinni tarttuminen on kuin onkin tepsivin keino hoitaa masennusta. Siihen me ei-masentuneetkin turvaudumme pahoja päiviä kohdatessamme.

Masennus ei lähde sillä että esittää ei-masentunutta, päin vastoin se vain pahentaa tilannetta. Masennus ei ole sama asia kuin ajoittainen, normaali, alakulo tai ns. huonot päivät joita jokaisella on.

Jep masennukseen saattaa auttaa lähinnä vain määrätietoinen omaan ajatteluunsa vaikuttaminen.  Eli mikäli ajan saatossa automaattiset ajatukset ovat muuttuneet synkiksi niin, niihin vaikuttaminen on mahdollista, mutta silloin on aika oleellista tiedostaa tämä koko kokonaisuus.  Ei riitä että väkisin hymyilee ja sättii itseään siitä kun on niin negatiivinen. Nimenomaan se itsensä ruoskiminen on niiden synkkien ajatusten ydin monesti.

Minulle, traumoista kärsivälle ja pitkäaikaisesti masentuneelle ssri-lääkkeet oli pelastus. Sain rauhallisen tunteen ja voimia lähteä työstämään kipeitä asioita.

Vuoden jälkeen lopetin lääkkeen. Mitään ongelmia sen suhteen ei ollut.

Jos kolmas kokeiltu masennuslääke ei toimi, kyseessä on persoonallisuushäiriö. Sitten nämä ihmiskunnan vitsaukset tukkii psykiatrian poliklinikat.

Varmin tapa saada toistuva masennus on hoitaa sitä SSRI-lääkkeillä.

Vierailija kirjoitti:

Jos kolmas kokeiltu masennuslääke ei toimi, kyseessä on persoonallisuushäiriö. Sitten nämä ihmiskunnan vitsaukset tukkii psykiatrian poliklinikat.

Elämänhallinnan ongelmat, taloudellinen ja sosiaalinen osaamattomuus, persoonallisuushäiriöt, ei ole kotona opetettu tunteiden tunnistamista ja säätelyä, silkka lapsellisuus kun kotona on tottunut saamaan kaiken ja sitten elämä ei toimikaan niin. Onhan näitä ja mikään niistä ei hoidu pillereillä.

Mua auttoi masennuslääke.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kokeilin erilaisia nappeja erilaisilla annostuksilla noin 15vuotta. Lopetin viimeisimmän lääkkeen ihan omin päin 6kk sitten. Luovuin samalla alkoholista kokonaan. On hyviä päiviä on huonoja päiviä, mutta se kuuluu elämään. Lääkkeiden kanssa kaikki oli vähän harmaata eikä mikään tuntunut oikein miltään. Luulen, että jos olisin silloin vuosia sitten saanut keskusteluapua, niin se olisi riittänyt. Kyseisessä elämäntilanteessa oli aika luonnollista masentua, mutta ei siihen olisi kannattanut nappeja ottaa. Onneksi heräsin nyt. Psykiatrit olisivat jatkaneet mun lääkitystä varmaan vielä vuosia.

Ehkä olisi pitänyt luopua alkoholista jo aiemmin. Se ei käsittääkseni ole lääkkeiden kanssa hyväksi.

Mutta keskusteluapua suosittelen kyllä minäkin, jos sellaista vain saa.

Ensin tuli lääkkeet ja sitten vasta vuosia myöhemmin alkoholi. Lääkkeet antoivat virtaa aamuisin ja iltaisin vedin kierroksia alas alkoholilla. Oli vähän liiankin hyvä keino. Sanoisin jopa, että lääkkeet vauhdittivat mun alkoholisoitumista!

Paria alkoholistia olen seurannut sivusta. Yksi pääsi eroon alkoholista vasta kun lopetti mielialalääkkeet ja toinen juopottelee yhä, mutta selkeästi lääkkeet aiheuttaa impulsiivisuutta mitä ei kykene selvinä kausina hillitsemään ja siksi tarttuu pulloon. Jossain vaiheessa ryyppyputkea ne lääkkeet aina unohtuu ja siitä pikkuhiljaa se lasku selvään kauteen alkaa. Sitten selvinpäin muistetaan taas ottaa lääkkeet ja muutama viikko myöhemmin on uusi putki valmis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kokeilin erilaisia nappeja erilaisilla annostuksilla noin 15vuotta. Lopetin viimeisimmän lääkkeen ihan omin päin 6kk sitten. Luovuin samalla alkoholista kokonaan. On hyviä päiviä on huonoja päiviä, mutta se kuuluu elämään. Lääkkeiden kanssa kaikki oli vähän harmaata eikä mikään tuntunut oikein miltään. Luulen, että jos olisin silloin vuosia sitten saanut keskusteluapua, niin se olisi riittänyt. Kyseisessä elämäntilanteessa oli aika luonnollista masentua, mutta ei siihen olisi kannattanut nappeja ottaa. Onneksi heräsin nyt. Psykiatrit olisivat jatkaneet mun lääkitystä varmaan vielä vuosia.

Ehkä olisi pitänyt luopua alkoholista jo aiemmin. Se ei käsittääkseni ole lääkkeiden kanssa hyväksi.

Mutta keskusteluapua suosittelen kyllä minäkin, jos sellaista vain saa.

Ensin tuli lääkkeet ja sitten vasta vuosia myöhemmin alkoholi. Lääkkeet antoivat virtaa aamuisin ja iltaisin vedin kierroksia alas alkoholilla. Oli vähän liiankin hyvä keino. Sanoisin jopa, että lääkkeet vauhdittivat mun alkoholisoitumista!

Paria alkoholistia olen seurannut sivusta. Yksi pääsi eroon alkoholista vasta kun lopetti mielialalääkkeet ja toinen juopottelee yhä, mutta selkeästi lääkkeet aiheuttaa impulsiivisuutta mitä ei kykene selvinä kausina hillitsemään ja siksi tarttuu pulloon. Jossain vaiheessa ryyppyputkea ne lääkkeet aina unohtuu ja siitä pikkuhiljaa se lasku selvään kauteen alkaa. Sitten selvinpäin muistetaan taas ottaa lääkkeet ja muutama viikko myöhemmin on uusi putki valmis

En ole koskaan ollut mikään juoppo, mutta alkoholia tuli nautittua nuorempana välillä reippaasti. Aina kaikkeen juhlimiseen liittyi alkoholi. Lopetin masennuslääkkeet 27-vuotiaana ja samalla loppui kiinnostus alkoholiinkin. Liekö näillä asioilla jokin yhteys. Viiden vuoden aikana olen ollut humalassa 4 kertaa enkä juo mitään saunakaljoja ollenkaan.

Olen nähnyt monen ihmisen lihovan kymmeniä kiloja masennuslääkkeiden takia. Lisäksi näillä ihmisillä saattaa olla vähän jähmeä ilme ja pysähtynyt katse, vuorokausirytmi sekaisin ym. Hirveä henkinen romahdus ja mielisairaalahoitojakso, jos lääkkeet ovat päässeet loppumaan. Muutama on jopa kuollut. Ulkopuolisiin silmin se pahin käänne ja alamäki näiden ihmisten elämässä on tapahtunut lääkkeiden aloittamisen jälkeen.

Joillekin näistä lääkkeistä on apua. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei etukäteen voi mitenkään tietää ketä nämä lääkkeet auttavat ja ketkä ne syöksevät tuhoon.

Vierailija kirjoitti:

Jos kolmas kokeiltu masennuslääke ei toimi, kyseessä on persoonallisuushäiriö. Sitten nämä ihmiskunnan vitsaukset tukkii psykiatrian poliklinikat.

Ja sinä sanot tämän millä ammatillisella kompetenssilla? Onko kuinka pitkät koulutukset ja millaiset professuurit taskussa? Luultavasti olet yksi näistä aivottomista psykiatriansairaanhoitajista tai joku yleislääkäri tai leipääntynyt psykiatri, jolle ovat lääketeollisuuden rahat ja luentopalkkiot ihmisten hyvinvointia tärkeämmät-selkeästi kuitenkin ihminen, joka ei ole kiinnostunut mistään muusta, kuin mahdollisuuksistaan kyykyttää potilaita millä keinolla hyvänsä. Ihmisille laitetaan täysin vääriä ja turhia diagnooseja sekä vuosikausien lääkityksiä terveydenhuollon vääristyneiden ja valheellisten asiakirjojen nojalla. 

Vierailija kirjoitti:

Mua auttoi masennuslääke.

Sinua auttoi placebo ja se, että kuvittelit jonkun kuunnelleen ja olleen kiinnostunut siitä mikä sinua vaivaa.

Lääkkeissä ei siis ole mitään vikaa, nehän tutkitusti toimii, mutta tän ja monen muun sairauden kanssa on niin että tiedetään millä voidaan lääkitä vaikka ei tiedetä vielä mistä ongelma aiheutuu.

Masennuksesta en tiedä, mutta ahdistuksella on selvä yhteys serotoniiiniin. Matala serotoniini-taso tuottaa lähes automaattisesti ahdistuksen kelle tahansa. (Riippuen myös dopamiinista toki, korkea dopamiini-taso vähentää ahdistusta ja masennusta)

Nämä asiat ovat olleet tiedossa jo pitkään, lukekaa kirja: "Hoida kehoasi, voita masennus" Tekijä: Kelly Brogan. Lääkärit ovat jo kauan kauan olleet tietoisia näistä julkituoduista tutkimustuloksista, mutta sehän ei ole kannattavaa nappibisnestä tai turvaa puoskarin ylimitoitettua palkkaa, että kehoitetaan ihmisiä  laihduttamaan ja menemään lenkille, sekä hakemaan pitkäkestoista kyllin pätevää terapiakeskusteluapua ja tukea elämäntapojen muutokseen. Hyvä jos muillakin silmät nyt avautuvat-kusetus loppuu ainakin joiltain osin.

Meemitauti kuten keliakia

Kannattaa perehtyä siihen miten ja miksi masennuslääkkeet kehitettiin. Psykiatria haluttiin lääketieteellisen diagnostiikan piiriin. Alettiin kehittää lääkkeitä ja vasta myöhemmin keksittiin sopivan väljiä oireita, joihin lääkkeiden väitettiin auttavan. Ennenkaikkea masennuslääkkeet ovat aivan valtava rahallinen bisnes. Näitä kannattaa miettiä ennenkuin suostuu aloittamaan masennuslääkityksen ja todennäköisen pitkäaikaisen riippuvuuden näistä lääkkeistä.

Millonhan neurolepteistä selviää samat tulokset?! Ei ikinä, koska raha eikä haluta edes auttaa ihmisiä vaan vaientaa ja lamata vain "hullut"pois silmistä piiloon kuolaamaan yksin jonnekin. Pahinta myrkkyä päällä maan "lääkkeenä" väkisin tungettuna vielä, ja useimmat (kaikki?) tuntuvat saavan pelkät haitat niistä! Tuhoavat aivot,ajattelun, tunteet, aineenvaihdunnan, kehon jne. kokonaan, koko elämän siis,ja haittoihi ntungetaan sitten kilokaupalla näitä masennus, uni, rauhoittavia ym. "lääkkeitä"ja on ihme, jos siitä kemiallisesta pahoinpitelystä vielä ihmisen kirjoihin pääsee, tuntevaksi, toimintakykyiseksi ja ajattelevaksi takaisin!

Vierailija kirjoitti:

Sen verran vaikeata tekstiä ap:lle, joka haluaa vain vahvistuksen omalle näkemykselle

Tiivistettynä.

Masennus johtuu siitä että serotiini poistuu liian nopeasti hermosolusta jolloin potilas ei koe iloa ja on masentunut. Lääke estää serotiinin liian nopean poistumisen hermosolusta, jolloin potilaalla on mahdollista kokea iloa. Lääke toimii mutta juuri syy miksi serotiini poistuu liian nopeasti on löytämättä. Syitä siihen voi olla esim. genetiikka. Serotoniin vähyys ei ole syy masennuksen.

Missä on esitetty tämmöinen teoria, että serotoniini poistuu liian nopeaa?

Linkkiä odottaen

Vierailija kirjoitti:

Millonhan neurolepteistä selviää samat tulokset?! Ei ikinä, koska raha eikä haluta edes auttaa ihmisiä vaan vaientaa ja lamata vain "hullut"pois silmistä piiloon kuolaamaan yksin jonnekin. Pahinta myrkkyä päällä maan "lääkkeenä" väkisin tungettuna vielä, ja useimmat (kaikki?) tuntuvat saavan pelkät haitat niistä! Tuhoavat aivot,ajattelun, tunteet, aineenvaihdunnan, kehon jne. kokonaan, koko elämän siis,ja haittoihi ntungetaan sitten kilokaupalla näitä masennus, uni, rauhoittavia ym. "lääkkeitä"ja on ihme, jos siitä kemiallisesta pahoinpitelystä vielä ihmisen kirjoihin pääsee, tuntevaksi, toimintakykyiseksi ja ajattelevaksi takaisin!

Ja tällä samalla myrkyllä nykyisin nukutaan ja vaiennetaan ei-psykoottiset vanhukset helpoiksi laitoksissa. Nice!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua auttoi masennuslääke.

Sinua auttoi placebo ja se, että kuvittelit jonkun kuunnelleen ja olleen kiinnostunut siitä mikä sinua vaivaa.

Tämä. Masennuslääkkeiden toimivuutta ei ole olemassakaan muuta kuin mielikuvituksessa.