Kaikkein tyytymättömin elämäänsä on alle 30-vuotias nainen, ilmenee Ylen teettämässä tutkimuksessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syynä on myös yhteiskuntamme ilmiö jossa osa aikuisista on menettänyt järkensä, ja niiden asioiden haluaminen joka ennen oli normaalia ja joita me miehet ja naiset lajityypillisesti haluamme, on tehty massiivisesti epätrendikkääksi ja paheksuttavaksi jopa. Modernit nuoret heräävät asioiden todellisiin merkityksiin, mutta ennen sitä, tämän kaiken keskellä voi tuntea syvää onnettomuutta.

Tämä koskee niin nuoria miehiä kuin nuoria naisiakin. Monessa asiassa yhteiskuntamme kehittyy juuri nyt sairaaseen suuntaan.

Mitö nämä asiat ovat?

Normaali heteroparisuhde, perhe, vakituinen työpaikka, se että on ok haluta myös olla lapsen kanssa kotona, se että on ok että työ ei ole elämän tärkein sisältö vaan perhe voi olla, se että on OK ajatella näin. On OK ajatella myös muulla tavalla. Mutta jostain syystä tämänkaltaisten asioiden kimppuun on suorastaan hyökätty viime vuosina. Yle, HS, kärkijoukkoina tekevät journalismia jolla ylläpidetään koko ajan tietynlaista syyllisyyttä mikäli sattuisi ajattelemaan elämästä ylläolevien asioiden kaltaisesti.

Totta kai on ok myös muunlaiset asiat kuin yllä mainitut. Mutta niistä muunlaisista ollaan tekemässä itse tarkoitusta ja media hieroo sitä meidän naamaamme koko ajan.

Voisin lisätä perään että on OK että miehet käyttäytyvät kuten miehelle on tyypillistä käyttäytyä. On OK, että naiset käyttäytyvät kuten naisilla on tyypillistä. Mutta näistäkin asioista on tehty synti. Mies ei saisi olla maskuliininen, nainen ei saisi olla naisellinen. Nämä asiat pitäisi olla ok. Mies saa olla maskuliininen. Toki on OK olla myös naisellinen. Nainen saa olla naisellinen. Ja näyttää sen. Nainen saa olla myös miehekäs. Nämä kaikki on OK!

Tämä on keskeinen havainto. Liberalismi osoittautuu vähemmän liberaaliksi heitä kohtaan, jotka haluavat elää perinteisen parisuhdemallin mukaan. Liberalismin idea mielestäni piti olla, että kukin saa elää sellaista elämää kuin haluaa, ja rakentaa sellaista parisuhdemallia kuin haluaa. Nyt rakennellaan näitä viholliskuvia siitä, että mies haluaa perinteisen parisuhteen. Tälle on ihan järkevät perusteet. Mies ei ajattele ensimmäiseksi sitä, että hän ajaa omaa etuaan, jos hän pyrkii maksimoimaan oman tulontuottokykynsä tekemällä töitä pitkää päivää jne. Moderni, feministinen naiskuva haluaa, että mies imuroi kotona, tiskaa ja tekee kotitaloustyötä, jossa miehen TUOTTAVUUS romahtaa. Miehen kannattaisi mieluummin palkata kotiin siivouspalveluja ja nannyä, jotta hän voi tehdä perheelleen enemmän resursseja. Mutta feministinen parisuhdemalli vaatii miehen kotiin. Hoitamaan lapsia, tekemään ruokaa, siivoamaan. Tämä toki on tasa-arvon hengen mukaista, mutta sillä on yksinkertaisesti hintansa, että kaksisataa euroa tunnilta laskuttava mies tekee kotitöitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti.

Ymmärrättekö naiset tämän? Toistan, mies tienaa kaksisataa euroa tunti, sen ei kannata tehdä töitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti. Silti se taistelu on loputon. Näitä saa feministille piirtää ja laskea excelissä, ja taistella, kunnes se taistelu vaatii enemmän kuin se parisuhde antaa.

Tuollaisella tuntipalkalla kirjoittelet kuitenkin vauvapalstalle? Eikö TUOTTAVUUTESI kärsi siitä?

Me naisetkin haluamme ansaita 200 e/tunti, niin yksinkertaista se on. Ellet ansaitse niitä satasia sukupuolielimilläsi, ei ole mitään syytä, miksi juuri sinun pitäisi tehdä niitä töitä eikä yhtä koulutetun, kokeneen ja älykkään naisen. Eivätkä naiset pääse kouluttautumaan  ja hankkimaan kokemusta, jos heiltä (meiltä) odotetaan, että uhraamme vuosia elämästämme lasten ja kodinhoitoon.

Olen feministi ja liberalisti. Mielestäni kuitenkin niihin vedotaan toisinaan väärin. Miellän feminismin sukupuolten ja ylipäätänsä kaikkien ihmisten tasa-arvoa edistäväksi liikkeeksi (perinteisesti naisten asemaa parantamalla).

Jostain syystä se koko tasa-arvo on unohdettu, sillä monet feministit pyrkivät siihen, että naiset olisivat yhtä kuin miehet. Kun nainen tekee samaa työtä kuin mies, niin hän on yhtä arvokas. Tai kun nainen on töissä, eikä kotona, hän on yhtä arvokas. Oikeasti naisilla tulisi olla mahdollisuus olla töissä tai kotona tai olla johtaja tai sitten vaikkapa hoitaja. Ne perinteiset naisten alat ja tehtävät ovat yhtä arvokkaita kuin perinteiset miesten alat ja tehtävät. Kun on mahdollisuus tehdä, mitä haluaa ja olla silti arvostettu, niin se on tasa-arvoista. En kiellä sitä, että feministit eivät olisi edesauttaneet siinä, että naiset pääsevät sinne, minne miehetkin ovat päässeet, mutta on unohdettu se, että muukin on arvokasta.

Kuvitellaan, että otan koiranpennun eikä se pääse koskaan ulkoilemaan kotipihansa ulkopuolelle. Se voi olla täysin tyytyväinen. Silti siltä jää puuttumaan paljon sellaista, mitä se luultavasti haluaisi, jos se tietäisi sen olemassaolosta; iso maailma (ympäristö) jossa on paljon mahdollisuuksia: hajuja, muita koiria, pupuja jahdattavana, pitkiä kävelylenkkejä tehtävänä jne.

Jos naisen (tytön) elämää rajoitetaan alusta alkaen antamalla ymmärtää, että lasten ja kodinhoito kuuluu enemmän naisille kuin miehille, hän on kuin tuo koiranpentu. Sen sijaan me voimme ja meidän pitää antaa naiselle iso maailma; kouluttaa hänet, antaa hänelle mahdollisuus luoda uraa ja nostaa hyvää palkkaa - ja SITTEN kysyä, haluaako hän palata pihamaalle. Jos haluaa, niin sehän on täysin fine.

Ja ettei tule väärinkäsityksiä: aivan sama pojille/miehille. Mahdollisuus koulutukseen, uraan, palkkaan JA sen jälkeen mahdollisuus jäädä kotiin lasten kanssa.

Minun on mahdotonta ymmärtää, miksi joku vielä 2020-luvulla pitää lasten ja kodinhoitoa nimenomaan naisen tehtävänä. Aivan mahdotonta. En myöskään live-elämässä tai somessa, missä keskustellaan omalla nimellä, näe enää ollenkaan tällaisia mielipiteitä. Siksi olen edelleen aivan varma siitä, että tätä keskustelua lietsotaan itärajan takaa.

Juu, olen samaa mieltä. Elämä vaan ei ole sellainen. Naisella on oikeus valita omat valintansa. Mutta saattaa olla niin, että naisen tehtyä omat valintansa, hän ei välttämättä koekaan onnellisuutta katsellessaan Keilaniemen korporaatiokonttorista merelle tai Ruoholahden lasitornissa aamukasilta maanantaina ilman perhettä, ilman lapsia. Tätä asiaa kun ei voi mitenkään peruuttaa eli se on aika hankalaa "jäädä kotiin lasten kanssa", kun valinnat on jo tehty päinvastoin. 

Henkilökohtaisena sivuhuomautuksena, en mitenkään arvosta tuota merinäköalaa. En jaksa ymmärtää naisia, jotka valitsevat työuran innosta puhkuen. Itselleni rahat ja materia on sellaista, jota jaetaan muiden ihmisten kesken, ja nämä ihmiset ovat tärkeämpiä kuin se materia.

Naiset tuppaa menemään virran mukana ja vain kuvittelevat olevansa itsenäisiä omien päätöksien tekijöitä.

Tyypillinen , tietyn palstamiehrn kommentti: naiset ovat tammalauma, eivät kykene itsenäiseen ajatteluun,mutta mies on aina unique ja suuri ajattelija

Minusta on outoa, että jos näin on niin miksi sinä et saa sitä naista koskaan iskettyä kertaseuraksi, vakisuhteeseen? Sehän pitäisi olla piece of kakku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syynä on myös yhteiskuntamme ilmiö jossa osa aikuisista on menettänyt järkensä, ja niiden asioiden haluaminen joka ennen oli normaalia ja joita me miehet ja naiset lajityypillisesti haluamme, on tehty massiivisesti epätrendikkääksi ja paheksuttavaksi jopa. Modernit nuoret heräävät asioiden todellisiin merkityksiin, mutta ennen sitä, tämän kaiken keskellä voi tuntea syvää onnettomuutta.

Tämä koskee niin nuoria miehiä kuin nuoria naisiakin. Monessa asiassa yhteiskuntamme kehittyy juuri nyt sairaaseen suuntaan.

Mitö nämä asiat ovat?

Normaali heteroparisuhde, perhe, vakituinen työpaikka, se että on ok haluta myös olla lapsen kanssa kotona, se että on ok että työ ei ole elämän tärkein sisältö vaan perhe voi olla, se että on OK ajatella näin. On OK ajatella myös muulla tavalla. Mutta jostain syystä tämänkaltaisten asioiden kimppuun on suorastaan hyökätty viime vuosina. Yle, HS, kärkijoukkoina tekevät journalismia jolla ylläpidetään koko ajan tietynlaista syyllisyyttä mikäli sattuisi ajattelemaan elämästä ylläolevien asioiden kaltaisesti.

Totta kai on ok myös muunlaiset asiat kuin yllä mainitut. Mutta niistä muunlaisista ollaan tekemässä itse tarkoitusta ja media hieroo sitä meidän naamaamme koko ajan.

Voisin lisätä perään että on OK että miehet käyttäytyvät kuten miehelle on tyypillistä käyttäytyä. On OK, että naiset käyttäytyvät kuten naisilla on tyypillistä. Mutta näistäkin asioista on tehty synti. Mies ei saisi olla maskuliininen, nainen ei saisi olla naisellinen. Nämä asiat pitäisi olla ok. Mies saa olla maskuliininen. Toki on OK olla myös naisellinen. Nainen saa olla naisellinen. Ja näyttää sen. Nainen saa olla myös miehekäs. Nämä kaikki on OK!

Tämä on keskeinen havainto. Liberalismi osoittautuu vähemmän liberaaliksi heitä kohtaan, jotka haluavat elää perinteisen parisuhdemallin mukaan. Liberalismin idea mielestäni piti olla, että kukin saa elää sellaista elämää kuin haluaa, ja rakentaa sellaista parisuhdemallia kuin haluaa. Nyt rakennellaan näitä viholliskuvia siitä, että mies haluaa perinteisen parisuhteen. Tälle on ihan järkevät perusteet. Mies ei ajattele ensimmäiseksi sitä, että hän ajaa omaa etuaan, jos hän pyrkii maksimoimaan oman tulontuottokykynsä tekemällä töitä pitkää päivää jne. Moderni, feministinen naiskuva haluaa, että mies imuroi kotona, tiskaa ja tekee kotitaloustyötä, jossa miehen TUOTTAVUUS romahtaa. Miehen kannattaisi mieluummin palkata kotiin siivouspalveluja ja nannyä, jotta hän voi tehdä perheelleen enemmän resursseja. Mutta feministinen parisuhdemalli vaatii miehen kotiin. Hoitamaan lapsia, tekemään ruokaa, siivoamaan. Tämä toki on tasa-arvon hengen mukaista, mutta sillä on yksinkertaisesti hintansa, että kaksisataa euroa tunnilta laskuttava mies tekee kotitöitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti.

Ymmärrättekö naiset tämän? Toistan, mies tienaa kaksisataa euroa tunti, sen ei kannata tehdä töitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti. Silti se taistelu on loputon. Näitä saa feministille piirtää ja laskea excelissä, ja taistella, kunnes se taistelu vaatii enemmän kuin se parisuhde antaa.

Tuollaisella tuntipalkalla kirjoittelet kuitenkin vauvapalstalle? Eikö TUOTTAVUUTESI kärsi siitä?

Me naisetkin haluamme ansaita 200 e/tunti, niin yksinkertaista se on. Ellet ansaitse niitä satasia sukupuolielimilläsi, ei ole mitään syytä, miksi juuri sinun pitäisi tehdä niitä töitä eikä yhtä koulutetun, kokeneen ja älykkään naisen. Eivätkä naiset pääse kouluttautumaan  ja hankkimaan kokemusta, jos heiltä (meiltä) odotetaan, että uhraamme vuosia elämästämme lasten ja kodinhoitoon.

Olen feministi ja liberalisti. Mielestäni kuitenkin niihin vedotaan toisinaan väärin. Miellän feminismin sukupuolten ja ylipäätänsä kaikkien ihmisten tasa-arvoa edistäväksi liikkeeksi (perinteisesti naisten asemaa parantamalla).

Jostain syystä se koko tasa-arvo on unohdettu, sillä monet feministit pyrkivät siihen, että naiset olisivat yhtä kuin miehet. Kun nainen tekee samaa työtä kuin mies, niin hän on yhtä arvokas. Tai kun nainen on töissä, eikä kotona, hän on yhtä arvokas. Oikeasti naisilla tulisi olla mahdollisuus olla töissä tai kotona tai olla johtaja tai sitten vaikkapa hoitaja. Ne perinteiset naisten alat ja tehtävät ovat yhtä arvokkaita kuin perinteiset miesten alat ja tehtävät. Kun on mahdollisuus tehdä, mitä haluaa ja olla silti arvostettu, niin se on tasa-arvoista. En kiellä sitä, että feministit eivät olisi edesauttaneet siinä, että naiset pääsevät sinne, minne miehetkin ovat päässeet, mutta on unohdettu se, että muukin on arvokasta.

Kuvitellaan, että otan koiranpennun eikä se pääse koskaan ulkoilemaan kotipihansa ulkopuolelle. Se voi olla täysin tyytyväinen. Silti siltä jää puuttumaan paljon sellaista, mitä se luultavasti haluaisi, jos se tietäisi sen olemassaolosta; iso maailma (ympäristö) jossa on paljon mahdollisuuksia: hajuja, muita koiria, pupuja jahdattavana, pitkiä kävelylenkkejä tehtävänä jne.

Jos naisen (tytön) elämää rajoitetaan alusta alkaen antamalla ymmärtää, että lasten ja kodinhoito kuuluu enemmän naisille kuin miehille, hän on kuin tuo koiranpentu. Sen sijaan me voimme ja meidän pitää antaa naiselle iso maailma; kouluttaa hänet, antaa hänelle mahdollisuus luoda uraa ja nostaa hyvää palkkaa - ja SITTEN kysyä, haluaako hän palata pihamaalle. Jos haluaa, niin sehän on täysin fine.

Ja ettei tule väärinkäsityksiä: aivan sama pojille/miehille. Mahdollisuus koulutukseen, uraan, palkkaan JA sen jälkeen mahdollisuus jäädä kotiin lasten kanssa.

Minun on mahdotonta ymmärtää, miksi joku vielä 2020-luvulla pitää lasten ja kodinhoitoa nimenomaan naisen tehtävänä. Aivan mahdotonta. En myöskään live-elämässä tai somessa, missä keskustellaan omalla nimellä, näe enää ollenkaan tällaisia mielipiteitä. Siksi olen edelleen aivan varma siitä, että tätä keskustelua lietsotaan itärajan takaa.

Juu, olen samaa mieltä. Elämä vaan ei ole sellainen. Naisella on oikeus valita omat valintansa. Mutta saattaa olla niin, että naisen tehtyä omat valintansa, hän ei välttämättä koekaan onnellisuutta katsellessaan Keilaniemen korporaatiokonttorista merelle tai Ruoholahden lasitornissa aamukasilta maanantaina ilman perhettä, ilman lapsia. Tätä asiaa kun ei voi mitenkään peruuttaa eli se on aika hankalaa "jäädä kotiin lasten kanssa", kun valinnat on jo tehty päinvastoin. 

Henkilökohtaisena sivuhuomautuksena, en mitenkään arvosta tuota merinäköalaa. En jaksa ymmärtää naisia, jotka valitsevat työuran innosta puhkuen. Itselleni rahat ja materia on sellaista, jota jaetaan muiden ihmisten kesken, ja nämä ihmiset ovat tärkeämpiä kuin se materia.

Eikö tekstisi voisi (ja pitäisi) kuulua yhtä hyvin näin:

Miehellä on oikeus valita omat valintansa. Mutta saattaa olla niin, että miehen tehtyä omat valintansa, hän ei välttämättä koekaan onnellisuutta katsellessaan Keilaniemen korporaatiokonttorista merelle tai Ruoholahden lasitornissa aamukasilta maanantaina ilman perhettä, ilman lapsia. Tätä asiaa kun ei voi mitenkään peruuttaa eli se on aika hankalaa "jäädä kotiin lasten kanssa", kun valinnat on jo tehty päinvastoin. 

Henkilökohtaisena sivuhuomautuksena, en mitenkään arvosta tuota merinäköalaa. En jaksa ymmärtää miehiä, jotka valitsevat työuran innosta puhkuen. Itselleni rahat ja materia on sellaista, jota jaetaan muiden ihmisten kesken, ja nämä ihmiset ovat tärkeämpiä kuin se materia.

Kyllä, ehdottomasti! Sama koskee miehen valintoja. En ymmärrä miksi näin ei olisi. Tutkimusten mukaan miehet ovat onnellisempia kuin naiset keski-iässä näiden valintojen jälkeen.

Hyvä. Eli alkaisimmeko kaikki puhua ihmisten oikeuksista valintoihin, vanhempien oikeudesta jäädä kotiin lasten kanssa, kummankin puolison oikeudesta ja velvollisuudesta hoitaa kotia jne? Käyttämättä tekstissä sukupuolia.

Tuossa edellä juuri joku nainen hehkutti, kuinka upeaa oli olla kymmenen vuotta kotona. Miksi hänen miehensä ei saa(nut) kokea samaa? Missä on miesten oikeus olla kymmenen vuotta hoitovapaalla?

No, mieheni ei halunnut koti-isäksi.

Eikä osannut imettää, itse imetin lapsi lapselta pitempään, kun aloin kuunnella lapsen tarpeita.

Lisäksi isältä puuttuu vauvan hoidossa hyväksi oleva hoivahormoni oksitosiini, jota naiselle erittyy verenkiertoon imetysaikana.

Mies ja nainen eivät ole vauvanhoidossa ihan samalla viivalla, sanoo biologia. Sori vaan.

Mutta varmaan joku isä voisi yhtä hyvin jäädä kotiin vanhempainrahalla pitkäksi ajaksikin, kunhan nainen synnyttää ja pitää vaikka sen kuusi kuukautta ensin, ja sitten ohjat isälle. En näe syytä, miksi se ei onnistuisi. Vähän teennäistä ongelmaa teet. Kvasifeminististä.

Tiesithän sinä, että oksitosiinia tulee elimistöön muunkin kuin imetyksen seurauksena? Olsitosiini on yksi rakkaushormoneista ja kyllä, jopa miehen elimistö erittää oksitosiinia. Tiedätkö sinä ihan oikeasti mistä höpiset? Biologisia faktoja ei kannata huudella jos ei todellisuudessa tiedä biologiasta ja esimerkiksi hormooniaineenvaihdunnasta mitään.

Kiitos tarkennuksesta! Totta kai miehenkin keho erittää oksitosiinia, mutta esim. tästä artikkelista käy ilmi, miten keskeisessä roolissa se on naisen raskauden loppukauden, synnytyksen ja imetyksen aikana.

https://www.duodecimlehti.fi/duo99526

Mennään asian ytimeen: oletko siis sitä mieltä, että naisella ja miehellä on samanlaiset valmiudet vastasyntyneen ja vauvan jatkuvaan hoivaan?

Oletko kuullut äitiyslomasta? En ole tutustunut tähän uuteen vanhempainvapaamalliin, mutta iät ja ajat on vauvan ensimmäiset noin 4 kk ollut äitiyslomaa. Sitä ei ole edes voinut siirtää isälle.

eri

Miksi ihmeessä ei? Selvää fasismia ja syrjintää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syynä on myös yhteiskuntamme ilmiö jossa osa aikuisista on menettänyt järkensä, ja niiden asioiden haluaminen joka ennen oli normaalia ja joita me miehet ja naiset lajityypillisesti haluamme, on tehty massiivisesti epätrendikkääksi ja paheksuttavaksi jopa. Modernit nuoret heräävät asioiden todellisiin merkityksiin, mutta ennen sitä, tämän kaiken keskellä voi tuntea syvää onnettomuutta.

Tämä koskee niin nuoria miehiä kuin nuoria naisiakin. Monessa asiassa yhteiskuntamme kehittyy juuri nyt sairaaseen suuntaan.

Mitö nämä asiat ovat?

Normaali heteroparisuhde, perhe, vakituinen työpaikka, se että on ok haluta myös olla lapsen kanssa kotona, se että on ok että työ ei ole elämän tärkein sisältö vaan perhe voi olla, se että on OK ajatella näin. On OK ajatella myös muulla tavalla. Mutta jostain syystä tämänkaltaisten asioiden kimppuun on suorastaan hyökätty viime vuosina. Yle, HS, kärkijoukkoina tekevät journalismia jolla ylläpidetään koko ajan tietynlaista syyllisyyttä mikäli sattuisi ajattelemaan elämästä ylläolevien asioiden kaltaisesti.

Totta kai on ok myös muunlaiset asiat kuin yllä mainitut. Mutta niistä muunlaisista ollaan tekemässä itse tarkoitusta ja media hieroo sitä meidän naamaamme koko ajan.

Voisin lisätä perään että on OK että miehet käyttäytyvät kuten miehelle on tyypillistä käyttäytyä. On OK, että naiset käyttäytyvät kuten naisilla on tyypillistä. Mutta näistäkin asioista on tehty synti. Mies ei saisi olla maskuliininen, nainen ei saisi olla naisellinen. Nämä asiat pitäisi olla ok. Mies saa olla maskuliininen. Toki on OK olla myös naisellinen. Nainen saa olla naisellinen. Ja näyttää sen. Nainen saa olla myös miehekäs. Nämä kaikki on OK!

Tämä on keskeinen havainto. Liberalismi osoittautuu vähemmän liberaaliksi heitä kohtaan, jotka haluavat elää perinteisen parisuhdemallin mukaan. Liberalismin idea mielestäni piti olla, että kukin saa elää sellaista elämää kuin haluaa, ja rakentaa sellaista parisuhdemallia kuin haluaa. Nyt rakennellaan näitä viholliskuvia siitä, että mies haluaa perinteisen parisuhteen. Tälle on ihan järkevät perusteet. Mies ei ajattele ensimmäiseksi sitä, että hän ajaa omaa etuaan, jos hän pyrkii maksimoimaan oman tulontuottokykynsä tekemällä töitä pitkää päivää jne. Moderni, feministinen naiskuva haluaa, että mies imuroi kotona, tiskaa ja tekee kotitaloustyötä, jossa miehen TUOTTAVUUS romahtaa. Miehen kannattaisi mieluummin palkata kotiin siivouspalveluja ja nannyä, jotta hän voi tehdä perheelleen enemmän resursseja. Mutta feministinen parisuhdemalli vaatii miehen kotiin. Hoitamaan lapsia, tekemään ruokaa, siivoamaan. Tämä toki on tasa-arvon hengen mukaista, mutta sillä on yksinkertaisesti hintansa, että kaksisataa euroa tunnilta laskuttava mies tekee kotitöitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti.

Ymmärrättekö naiset tämän? Toistan, mies tienaa kaksisataa euroa tunti, sen ei kannata tehdä töitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti. Silti se taistelu on loputon. Näitä saa feministille piirtää ja laskea excelissä, ja taistella, kunnes se taistelu vaatii enemmän kuin se parisuhde antaa.

Tuollaisella tuntipalkalla kirjoittelet kuitenkin vauvapalstalle? Eikö TUOTTAVUUTESI kärsi siitä?

Me naisetkin haluamme ansaita 200 e/tunti, niin yksinkertaista se on. Ellet ansaitse niitä satasia sukupuolielimilläsi, ei ole mitään syytä, miksi juuri sinun pitäisi tehdä niitä töitä eikä yhtä koulutetun, kokeneen ja älykkään naisen. Eivätkä naiset pääse kouluttautumaan  ja hankkimaan kokemusta, jos heiltä (meiltä) odotetaan, että uhraamme vuosia elämästämme lasten ja kodinhoitoon.

Olen feministi ja liberalisti. Mielestäni kuitenkin niihin vedotaan toisinaan väärin. Miellän feminismin sukupuolten ja ylipäätänsä kaikkien ihmisten tasa-arvoa edistäväksi liikkeeksi (perinteisesti naisten asemaa parantamalla).

Jostain syystä se koko tasa-arvo on unohdettu, sillä monet feministit pyrkivät siihen, että naiset olisivat yhtä kuin miehet. Kun nainen tekee samaa työtä kuin mies, niin hän on yhtä arvokas. Tai kun nainen on töissä, eikä kotona, hän on yhtä arvokas. Oikeasti naisilla tulisi olla mahdollisuus olla töissä tai kotona tai olla johtaja tai sitten vaikkapa hoitaja. Ne perinteiset naisten alat ja tehtävät ovat yhtä arvokkaita kuin perinteiset miesten alat ja tehtävät. Kun on mahdollisuus tehdä, mitä haluaa ja olla silti arvostettu, niin se on tasa-arvoista. En kiellä sitä, että feministit eivät olisi edesauttaneet siinä, että naiset pääsevät sinne, minne miehetkin ovat päässeet, mutta on unohdettu se, että muukin on arvokasta.

Kuvitellaan, että otan koiranpennun eikä se pääse koskaan ulkoilemaan kotipihansa ulkopuolelle. Se voi olla täysin tyytyväinen. Silti siltä jää puuttumaan paljon sellaista, mitä se luultavasti haluaisi, jos se tietäisi sen olemassaolosta; iso maailma (ympäristö) jossa on paljon mahdollisuuksia: hajuja, muita koiria, pupuja jahdattavana, pitkiä kävelylenkkejä tehtävänä jne.

Jos naisen (tytön) elämää rajoitetaan alusta alkaen antamalla ymmärtää, että lasten ja kodinhoito kuuluu enemmän naisille kuin miehille, hän on kuin tuo koiranpentu. Sen sijaan me voimme ja meidän pitää antaa naiselle iso maailma; kouluttaa hänet, antaa hänelle mahdollisuus luoda uraa ja nostaa hyvää palkkaa - ja SITTEN kysyä, haluaako hän palata pihamaalle. Jos haluaa, niin sehän on täysin fine.

Ja ettei tule väärinkäsityksiä: aivan sama pojille/miehille. Mahdollisuus koulutukseen, uraan, palkkaan JA sen jälkeen mahdollisuus jäädä kotiin lasten kanssa.

Minun on mahdotonta ymmärtää, miksi joku vielä 2020-luvulla pitää lasten ja kodinhoitoa nimenomaan naisen tehtävänä. Aivan mahdotonta. En myöskään live-elämässä tai somessa, missä keskustellaan omalla nimellä, näe enää ollenkaan tällaisia mielipiteitä. Siksi olen edelleen aivan varma siitä, että tätä keskustelua lietsotaan itärajan takaa.

Juu, olen samaa mieltä. Elämä vaan ei ole sellainen. Naisella on oikeus valita omat valintansa. Mutta saattaa olla niin, että naisen tehtyä omat valintansa, hän ei välttämättä koekaan onnellisuutta katsellessaan Keilaniemen korporaatiokonttorista merelle tai Ruoholahden lasitornissa aamukasilta maanantaina ilman perhettä, ilman lapsia. Tätä asiaa kun ei voi mitenkään peruuttaa eli se on aika hankalaa "jäädä kotiin lasten kanssa", kun valinnat on jo tehty päinvastoin. 

Henkilökohtaisena sivuhuomautuksena, en mitenkään arvosta tuota merinäköalaa. En jaksa ymmärtää naisia, jotka valitsevat työuran innosta puhkuen. Itselleni rahat ja materia on sellaista, jota jaetaan muiden ihmisten kesken, ja nämä ihmiset ovat tärkeämpiä kuin se materia.

Naiset tuppaa menemään virran mukana ja vain kuvittelevat olevansa itsenäisiä omien päätöksien tekijöitä.

Tyypillinen , tietyn palstamiehrn kommentti: naiset ovat tammalauma, eivät kykene itsenäiseen ajatteluun,mutta mies on aina unique ja suuri ajattelija

Minusta on outoa, että jos näin on niin miksi sinä et saa sitä naista koskaan iskettyä kertaseuraksi, vakisuhteeseen? Sehän pitäisi olla piece of kakku.

Koska en halua. Mies on tosi heikoilla aina jos nainen päättää että se olikin raiskaus. Jos vaikka molemmat on kännissä ja pannaan, nainen tulee katumapäälle ja hups se oli raiskaus. Kaikkein hulluinta on tuomiot sellaisista tapauksista missä tapahtuneen jälkeen on vielä oltu yhdessä vuosia sulassa sovussa ja sitten jälkikäteen tehdään rikosilmoitus että sillon 3v sitten kerran en suostunut ja panit silti. Ei tässä ole mitään huvittavaa miesten oikeusturvan kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syynä on myös yhteiskuntamme ilmiö jossa osa aikuisista on menettänyt järkensä, ja niiden asioiden haluaminen joka ennen oli normaalia ja joita me miehet ja naiset lajityypillisesti haluamme, on tehty massiivisesti epätrendikkääksi ja paheksuttavaksi jopa. Modernit nuoret heräävät asioiden todellisiin merkityksiin, mutta ennen sitä, tämän kaiken keskellä voi tuntea syvää onnettomuutta.

Tämä koskee niin nuoria miehiä kuin nuoria naisiakin. Monessa asiassa yhteiskuntamme kehittyy juuri nyt sairaaseen suuntaan.

Mitö nämä asiat ovat?

Normaali heteroparisuhde, perhe, vakituinen työpaikka, se että on ok haluta myös olla lapsen kanssa kotona, se että on ok että työ ei ole elämän tärkein sisältö vaan perhe voi olla, se että on OK ajatella näin. On OK ajatella myös muulla tavalla. Mutta jostain syystä tämänkaltaisten asioiden kimppuun on suorastaan hyökätty viime vuosina. Yle, HS, kärkijoukkoina tekevät journalismia jolla ylläpidetään koko ajan tietynlaista syyllisyyttä mikäli sattuisi ajattelemaan elämästä ylläolevien asioiden kaltaisesti.

Totta kai on ok myös muunlaiset asiat kuin yllä mainitut. Mutta niistä muunlaisista ollaan tekemässä itse tarkoitusta ja media hieroo sitä meidän naamaamme koko ajan.

Voisin lisätä perään että on OK että miehet käyttäytyvät kuten miehelle on tyypillistä käyttäytyä. On OK, että naiset käyttäytyvät kuten naisilla on tyypillistä. Mutta näistäkin asioista on tehty synti. Mies ei saisi olla maskuliininen, nainen ei saisi olla naisellinen. Nämä asiat pitäisi olla ok. Mies saa olla maskuliininen. Toki on OK olla myös naisellinen. Nainen saa olla naisellinen. Ja näyttää sen. Nainen saa olla myös miehekäs. Nämä kaikki on OK!

Tämä on keskeinen havainto. Liberalismi osoittautuu vähemmän liberaaliksi heitä kohtaan, jotka haluavat elää perinteisen parisuhdemallin mukaan. Liberalismin idea mielestäni piti olla, että kukin saa elää sellaista elämää kuin haluaa, ja rakentaa sellaista parisuhdemallia kuin haluaa. Nyt rakennellaan näitä viholliskuvia siitä, että mies haluaa perinteisen parisuhteen. Tälle on ihan järkevät perusteet. Mies ei ajattele ensimmäiseksi sitä, että hän ajaa omaa etuaan, jos hän pyrkii maksimoimaan oman tulontuottokykynsä tekemällä töitä pitkää päivää jne. Moderni, feministinen naiskuva haluaa, että mies imuroi kotona, tiskaa ja tekee kotitaloustyötä, jossa miehen TUOTTAVUUS romahtaa. Miehen kannattaisi mieluummin palkata kotiin siivouspalveluja ja nannyä, jotta hän voi tehdä perheelleen enemmän resursseja. Mutta feministinen parisuhdemalli vaatii miehen kotiin. Hoitamaan lapsia, tekemään ruokaa, siivoamaan. Tämä toki on tasa-arvon hengen mukaista, mutta sillä on yksinkertaisesti hintansa, että kaksisataa euroa tunnilta laskuttava mies tekee kotitöitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti.

Ymmärrättekö naiset tämän? Toistan, mies tienaa kaksisataa euroa tunti, sen ei kannata tehdä töitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti. Silti se taistelu on loputon. Näitä saa feministille piirtää ja laskea excelissä, ja taistella, kunnes se taistelu vaatii enemmän kuin se parisuhde antaa.

Tuollaisella tuntipalkalla kirjoittelet kuitenkin vauvapalstalle? Eikö TUOTTAVUUTESI kärsi siitä?

Me naisetkin haluamme ansaita 200 e/tunti, niin yksinkertaista se on. Ellet ansaitse niitä satasia sukupuolielimilläsi, ei ole mitään syytä, miksi juuri sinun pitäisi tehdä niitä töitä eikä yhtä koulutetun, kokeneen ja älykkään naisen. Eivätkä naiset pääse kouluttautumaan  ja hankkimaan kokemusta, jos heiltä (meiltä) odotetaan, että uhraamme vuosia elämästämme lasten ja kodinhoitoon.

Olen feministi ja liberalisti. Mielestäni kuitenkin niihin vedotaan toisinaan väärin. Miellän feminismin sukupuolten ja ylipäätänsä kaikkien ihmisten tasa-arvoa edistäväksi liikkeeksi (perinteisesti naisten asemaa parantamalla).

Jostain syystä se koko tasa-arvo on unohdettu, sillä monet feministit pyrkivät siihen, että naiset olisivat yhtä kuin miehet. Kun nainen tekee samaa työtä kuin mies, niin hän on yhtä arvokas. Tai kun nainen on töissä, eikä kotona, hän on yhtä arvokas. Oikeasti naisilla tulisi olla mahdollisuus olla töissä tai kotona tai olla johtaja tai sitten vaikkapa hoitaja. Ne perinteiset naisten alat ja tehtävät ovat yhtä arvokkaita kuin perinteiset miesten alat ja tehtävät. Kun on mahdollisuus tehdä, mitä haluaa ja olla silti arvostettu, niin se on tasa-arvoista. En kiellä sitä, että feministit eivät olisi edesauttaneet siinä, että naiset pääsevät sinne, minne miehetkin ovat päässeet, mutta on unohdettu se, että muukin on arvokasta.

Kuvitellaan, että otan koiranpennun eikä se pääse koskaan ulkoilemaan kotipihansa ulkopuolelle. Se voi olla täysin tyytyväinen. Silti siltä jää puuttumaan paljon sellaista, mitä se luultavasti haluaisi, jos se tietäisi sen olemassaolosta; iso maailma (ympäristö) jossa on paljon mahdollisuuksia: hajuja, muita koiria, pupuja jahdattavana, pitkiä kävelylenkkejä tehtävänä jne.

Jos naisen (tytön) elämää rajoitetaan alusta alkaen antamalla ymmärtää, että lasten ja kodinhoito kuuluu enemmän naisille kuin miehille, hän on kuin tuo koiranpentu. Sen sijaan me voimme ja meidän pitää antaa naiselle iso maailma; kouluttaa hänet, antaa hänelle mahdollisuus luoda uraa ja nostaa hyvää palkkaa - ja SITTEN kysyä, haluaako hän palata pihamaalle. Jos haluaa, niin sehän on täysin fine.

Ja ettei tule väärinkäsityksiä: aivan sama pojille/miehille. Mahdollisuus koulutukseen, uraan, palkkaan JA sen jälkeen mahdollisuus jäädä kotiin lasten kanssa.

Minun on mahdotonta ymmärtää, miksi joku vielä 2020-luvulla pitää lasten ja kodinhoitoa nimenomaan naisen tehtävänä. Aivan mahdotonta. En myöskään live-elämässä tai somessa, missä keskustellaan omalla nimellä, näe enää ollenkaan tällaisia mielipiteitä. Siksi olen edelleen aivan varma siitä, että tätä keskustelua lietsotaan itärajan takaa.

Juu, olen samaa mieltä. Elämä vaan ei ole sellainen. Naisella on oikeus valita omat valintansa. Mutta saattaa olla niin, että naisen tehtyä omat valintansa, hän ei välttämättä koekaan onnellisuutta katsellessaan Keilaniemen korporaatiokonttorista merelle tai Ruoholahden lasitornissa aamukasilta maanantaina ilman perhettä, ilman lapsia. Tätä asiaa kun ei voi mitenkään peruuttaa eli se on aika hankalaa "jäädä kotiin lasten kanssa", kun valinnat on jo tehty päinvastoin. 

Henkilökohtaisena sivuhuomautuksena, en mitenkään arvosta tuota merinäköalaa. En jaksa ymmärtää naisia, jotka valitsevat työuran innosta puhkuen. Itselleni rahat ja materia on sellaista, jota jaetaan muiden ihmisten kesken, ja nämä ihmiset ovat tärkeämpiä kuin se materia.

Naiset tuppaa menemään virran mukana ja vain kuvittelevat olevansa itsenäisiä omien päätöksien tekijöitä.

Tyypillinen , tietyn palstamiehrn kommentti: naiset ovat tammalauma, eivät kykene itsenäiseen ajatteluun,mutta mies on aina unique ja suuri ajattelija

Minusta on outoa, että jos näin on niin miksi sinä et saa sitä naista koskaan iskettyä kertaseuraksi, vakisuhteeseen? Sehän pitäisi olla piece of kakku.

Koska en halua. Mies on tosi heikoilla aina jos nainen päättää että se olikin raiskaus. Jos vaikka molemmat on kännissä ja pannaan, nainen tulee katumapäälle ja hups se oli raiskaus. Kaikkein hulluinta on tuomiot sellaisista tapauksista missä tapahtuneen jälkeen on vielä oltu yhdessä vuosia sulassa sovussa ja sitten jälkikäteen tehdään rikosilmoitus että sillon 3v sitten kerran en suostunut ja panit silti. Ei tässä ole mitään huvittavaa miesten oikeusturvan kannalta.

Onneksi voi puuhailla miesten kesken.

Vierailija kirjoitti:

Nuoret naiset joutuvat kokemaan väkivaltaa, litistämistä, hyväksikäyttöä...

Se on ihanaa etnistä värinää vaan. Senkin rasisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syynä on myös yhteiskuntamme ilmiö jossa osa aikuisista on menettänyt järkensä, ja niiden asioiden haluaminen joka ennen oli normaalia ja joita me miehet ja naiset lajityypillisesti haluamme, on tehty massiivisesti epätrendikkääksi ja paheksuttavaksi jopa. Modernit nuoret heräävät asioiden todellisiin merkityksiin, mutta ennen sitä, tämän kaiken keskellä voi tuntea syvää onnettomuutta.

Tämä koskee niin nuoria miehiä kuin nuoria naisiakin. Monessa asiassa yhteiskuntamme kehittyy juuri nyt sairaaseen suuntaan.

Mitö nämä asiat ovat?

Normaali heteroparisuhde, perhe, vakituinen työpaikka, se että on ok haluta myös olla lapsen kanssa kotona, se että on ok että työ ei ole elämän tärkein sisältö vaan perhe voi olla, se että on OK ajatella näin. On OK ajatella myös muulla tavalla. Mutta jostain syystä tämänkaltaisten asioiden kimppuun on suorastaan hyökätty viime vuosina. Yle, HS, kärkijoukkoina tekevät journalismia jolla ylläpidetään koko ajan tietynlaista syyllisyyttä mikäli sattuisi ajattelemaan elämästä ylläolevien asioiden kaltaisesti.

Totta kai on ok myös muunlaiset asiat kuin yllä mainitut. Mutta niistä muunlaisista ollaan tekemässä itse tarkoitusta ja media hieroo sitä meidän naamaamme koko ajan.

Voisin lisätä perään että on OK että miehet käyttäytyvät kuten miehelle on tyypillistä käyttäytyä. On OK, että naiset käyttäytyvät kuten naisilla on tyypillistä. Mutta näistäkin asioista on tehty synti. Mies ei saisi olla maskuliininen, nainen ei saisi olla naisellinen. Nämä asiat pitäisi olla ok. Mies saa olla maskuliininen. Toki on OK olla myös naisellinen. Nainen saa olla naisellinen. Ja näyttää sen. Nainen saa olla myös miehekäs. Nämä kaikki on OK!

Tämä on keskeinen havainto. Liberalismi osoittautuu vähemmän liberaaliksi heitä kohtaan, jotka haluavat elää perinteisen parisuhdemallin mukaan. Liberalismin idea mielestäni piti olla, että kukin saa elää sellaista elämää kuin haluaa, ja rakentaa sellaista parisuhdemallia kuin haluaa. Nyt rakennellaan näitä viholliskuvia siitä, että mies haluaa perinteisen parisuhteen. Tälle on ihan järkevät perusteet. Mies ei ajattele ensimmäiseksi sitä, että hän ajaa omaa etuaan, jos hän pyrkii maksimoimaan oman tulontuottokykynsä tekemällä töitä pitkää päivää jne. Moderni, feministinen naiskuva haluaa, että mies imuroi kotona, tiskaa ja tekee kotitaloustyötä, jossa miehen TUOTTAVUUS romahtaa. Miehen kannattaisi mieluummin palkata kotiin siivouspalveluja ja nannyä, jotta hän voi tehdä perheelleen enemmän resursseja. Mutta feministinen parisuhdemalli vaatii miehen kotiin. Hoitamaan lapsia, tekemään ruokaa, siivoamaan. Tämä toki on tasa-arvon hengen mukaista, mutta sillä on yksinkertaisesti hintansa, että kaksisataa euroa tunnilta laskuttava mies tekee kotitöitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti.

Ymmärrättekö naiset tämän? Toistan, mies tienaa kaksisataa euroa tunti, sen ei kannata tehdä töitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti. Silti se taistelu on loputon. Näitä saa feministille piirtää ja laskea excelissä, ja taistella, kunnes se taistelu vaatii enemmän kuin se parisuhde antaa.

Tuollaisella tuntipalkalla kirjoittelet kuitenkin vauvapalstalle? Eikö TUOTTAVUUTESI kärsi siitä?

Me naisetkin haluamme ansaita 200 e/tunti, niin yksinkertaista se on. Ellet ansaitse niitä satasia sukupuolielimilläsi, ei ole mitään syytä, miksi juuri sinun pitäisi tehdä niitä töitä eikä yhtä koulutetun, kokeneen ja älykkään naisen. Eivätkä naiset pääse kouluttautumaan  ja hankkimaan kokemusta, jos heiltä (meiltä) odotetaan, että uhraamme vuosia elämästämme lasten ja kodinhoitoon.

Olen feministi ja liberalisti. Mielestäni kuitenkin niihin vedotaan toisinaan väärin. Miellän feminismin sukupuolten ja ylipäätänsä kaikkien ihmisten tasa-arvoa edistäväksi liikkeeksi (perinteisesti naisten asemaa parantamalla).

Jostain syystä se koko tasa-arvo on unohdettu, sillä monet feministit pyrkivät siihen, että naiset olisivat yhtä kuin miehet. Kun nainen tekee samaa työtä kuin mies, niin hän on yhtä arvokas. Tai kun nainen on töissä, eikä kotona, hän on yhtä arvokas. Oikeasti naisilla tulisi olla mahdollisuus olla töissä tai kotona tai olla johtaja tai sitten vaikkapa hoitaja. Ne perinteiset naisten alat ja tehtävät ovat yhtä arvokkaita kuin perinteiset miesten alat ja tehtävät. Kun on mahdollisuus tehdä, mitä haluaa ja olla silti arvostettu, niin se on tasa-arvoista. En kiellä sitä, että feministit eivät olisi edesauttaneet siinä, että naiset pääsevät sinne, minne miehetkin ovat päässeet, mutta on unohdettu se, että muukin on arvokasta.

Kuvitellaan, että otan koiranpennun eikä se pääse koskaan ulkoilemaan kotipihansa ulkopuolelle. Se voi olla täysin tyytyväinen. Silti siltä jää puuttumaan paljon sellaista, mitä se luultavasti haluaisi, jos se tietäisi sen olemassaolosta; iso maailma (ympäristö) jossa on paljon mahdollisuuksia: hajuja, muita koiria, pupuja jahdattavana, pitkiä kävelylenkkejä tehtävänä jne.

Jos naisen (tytön) elämää rajoitetaan alusta alkaen antamalla ymmärtää, että lasten ja kodinhoito kuuluu enemmän naisille kuin miehille, hän on kuin tuo koiranpentu. Sen sijaan me voimme ja meidän pitää antaa naiselle iso maailma; kouluttaa hänet, antaa hänelle mahdollisuus luoda uraa ja nostaa hyvää palkkaa - ja SITTEN kysyä, haluaako hän palata pihamaalle. Jos haluaa, niin sehän on täysin fine.

Ja ettei tule väärinkäsityksiä: aivan sama pojille/miehille. Mahdollisuus koulutukseen, uraan, palkkaan JA sen jälkeen mahdollisuus jäädä kotiin lasten kanssa.

Minun on mahdotonta ymmärtää, miksi joku vielä 2020-luvulla pitää lasten ja kodinhoitoa nimenomaan naisen tehtävänä. Aivan mahdotonta. En myöskään live-elämässä tai somessa, missä keskustellaan omalla nimellä, näe enää ollenkaan tällaisia mielipiteitä. Siksi olen edelleen aivan varma siitä, että tätä keskustelua lietsotaan itärajan takaa.

Juu, olen samaa mieltä. Elämä vaan ei ole sellainen. Naisella on oikeus valita omat valintansa. Mutta saattaa olla niin, että naisen tehtyä omat valintansa, hän ei välttämättä koekaan onnellisuutta katsellessaan Keilaniemen korporaatiokonttorista merelle tai Ruoholahden lasitornissa aamukasilta maanantaina ilman perhettä, ilman lapsia. Tätä asiaa kun ei voi mitenkään peruuttaa eli se on aika hankalaa "jäädä kotiin lasten kanssa", kun valinnat on jo tehty päinvastoin. 

Henkilökohtaisena sivuhuomautuksena, en mitenkään arvosta tuota merinäköalaa. En jaksa ymmärtää naisia, jotka valitsevat työuran innosta puhkuen. Itselleni rahat ja materia on sellaista, jota jaetaan muiden ihmisten kesken, ja nämä ihmiset ovat tärkeämpiä kuin se materia.

Naiset tuppaa menemään virran mukana ja vain kuvittelevat olevansa itsenäisiä omien päätöksien tekijöitä.

Tyypillinen , tietyn palstamiehrn kommentti: naiset ovat tammalauma, eivät kykene itsenäiseen ajatteluun,mutta mies on aina unique ja suuri ajattelija

Minusta on outoa, että jos näin on niin miksi sinä et saa sitä naista koskaan iskettyä kertaseuraksi, vakisuhteeseen? Sehän pitäisi olla piece of kakku.

Koska en halua. Mies on tosi heikoilla aina jos nainen päättää että se olikin raiskaus. Jos vaikka molemmat on kännissä ja pannaan, nainen tulee katumapäälle ja hups se oli raiskaus. Kaikkein hulluinta on tuomiot sellaisista tapauksista missä tapahtuneen jälkeen on vielä oltu yhdessä vuosia sulassa sovussa ja sitten jälkikäteen tehdään rikosilmoitus että sillon 3v sitten kerran en suostunut ja panit silti. Ei tässä ole mitään huvittavaa miesten oikeusturvan kannalta.

Onneksi voi puuhailla miesten kesken.

Miksi pitäisi puuhailla?

Liittyykö se aiheeseen? Naiset on tyytymättömiä elämäänsä koska miehet ei halua edes nussia niitä enää?

Kelatkaa, kuinka paska naisen pitää olla jos joku nettiporno on niitä parempia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syynä on myös yhteiskuntamme ilmiö jossa osa aikuisista on menettänyt järkensä, ja niiden asioiden haluaminen joka ennen oli normaalia ja joita me miehet ja naiset lajityypillisesti haluamme, on tehty massiivisesti epätrendikkääksi ja paheksuttavaksi jopa. Modernit nuoret heräävät asioiden todellisiin merkityksiin, mutta ennen sitä, tämän kaiken keskellä voi tuntea syvää onnettomuutta.

Tämä koskee niin nuoria miehiä kuin nuoria naisiakin. Monessa asiassa yhteiskuntamme kehittyy juuri nyt sairaaseen suuntaan.

Mitö nämä asiat ovat?

Normaali heteroparisuhde, perhe, vakituinen työpaikka, se että on ok haluta myös olla lapsen kanssa kotona, se että on ok että työ ei ole elämän tärkein sisältö vaan perhe voi olla, se että on OK ajatella näin. On OK ajatella myös muulla tavalla. Mutta jostain syystä tämänkaltaisten asioiden kimppuun on suorastaan hyökätty viime vuosina. Yle, HS, kärkijoukkoina tekevät journalismia jolla ylläpidetään koko ajan tietynlaista syyllisyyttä mikäli sattuisi ajattelemaan elämästä ylläolevien asioiden kaltaisesti.

Totta kai on ok myös muunlaiset asiat kuin yllä mainitut. Mutta niistä muunlaisista ollaan tekemässä itse tarkoitusta ja media hieroo sitä meidän naamaamme koko ajan.

Voisin lisätä perään että on OK että miehet käyttäytyvät kuten miehelle on tyypillistä käyttäytyä. On OK, että naiset käyttäytyvät kuten naisilla on tyypillistä. Mutta näistäkin asioista on tehty synti. Mies ei saisi olla maskuliininen, nainen ei saisi olla naisellinen. Nämä asiat pitäisi olla ok. Mies saa olla maskuliininen. Toki on OK olla myös naisellinen. Nainen saa olla naisellinen. Ja näyttää sen. Nainen saa olla myös miehekäs. Nämä kaikki on OK!

Tämä on keskeinen havainto. Liberalismi osoittautuu vähemmän liberaaliksi heitä kohtaan, jotka haluavat elää perinteisen parisuhdemallin mukaan. Liberalismin idea mielestäni piti olla, että kukin saa elää sellaista elämää kuin haluaa, ja rakentaa sellaista parisuhdemallia kuin haluaa. Nyt rakennellaan näitä viholliskuvia siitä, että mies haluaa perinteisen parisuhteen. Tälle on ihan järkevät perusteet. Mies ei ajattele ensimmäiseksi sitä, että hän ajaa omaa etuaan, jos hän pyrkii maksimoimaan oman tulontuottokykynsä tekemällä töitä pitkää päivää jne. Moderni, feministinen naiskuva haluaa, että mies imuroi kotona, tiskaa ja tekee kotitaloustyötä, jossa miehen TUOTTAVUUS romahtaa. Miehen kannattaisi mieluummin palkata kotiin siivouspalveluja ja nannyä, jotta hän voi tehdä perheelleen enemmän resursseja. Mutta feministinen parisuhdemalli vaatii miehen kotiin. Hoitamaan lapsia, tekemään ruokaa, siivoamaan. Tämä toki on tasa-arvon hengen mukaista, mutta sillä on yksinkertaisesti hintansa, että kaksisataa euroa tunnilta laskuttava mies tekee kotitöitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti.

Ymmärrättekö naiset tämän? Toistan, mies tienaa kaksisataa euroa tunti, sen ei kannata tehdä töitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti. Silti se taistelu on loputon. Näitä saa feministille piirtää ja laskea excelissä, ja taistella, kunnes se taistelu vaatii enemmän kuin se parisuhde antaa.

Tuollaisella tuntipalkalla kirjoittelet kuitenkin vauvapalstalle? Eikö TUOTTAVUUTESI kärsi siitä?

Me naisetkin haluamme ansaita 200 e/tunti, niin yksinkertaista se on. Ellet ansaitse niitä satasia sukupuolielimilläsi, ei ole mitään syytä, miksi juuri sinun pitäisi tehdä niitä töitä eikä yhtä koulutetun, kokeneen ja älykkään naisen. Eivätkä naiset pääse kouluttautumaan  ja hankkimaan kokemusta, jos heiltä (meiltä) odotetaan, että uhraamme vuosia elämästämme lasten ja kodinhoitoon.

Olen feministi ja liberalisti. Mielestäni kuitenkin niihin vedotaan toisinaan väärin. Miellän feminismin sukupuolten ja ylipäätänsä kaikkien ihmisten tasa-arvoa edistäväksi liikkeeksi (perinteisesti naisten asemaa parantamalla).

Jostain syystä se koko tasa-arvo on unohdettu, sillä monet feministit pyrkivät siihen, että naiset olisivat yhtä kuin miehet. Kun nainen tekee samaa työtä kuin mies, niin hän on yhtä arvokas. Tai kun nainen on töissä, eikä kotona, hän on yhtä arvokas. Oikeasti naisilla tulisi olla mahdollisuus olla töissä tai kotona tai olla johtaja tai sitten vaikkapa hoitaja. Ne perinteiset naisten alat ja tehtävät ovat yhtä arvokkaita kuin perinteiset miesten alat ja tehtävät. Kun on mahdollisuus tehdä, mitä haluaa ja olla silti arvostettu, niin se on tasa-arvoista. En kiellä sitä, että feministit eivät olisi edesauttaneet siinä, että naiset pääsevät sinne, minne miehetkin ovat päässeet, mutta on unohdettu se, että muukin on arvokasta.

Kuvitellaan, että otan koiranpennun eikä se pääse koskaan ulkoilemaan kotipihansa ulkopuolelle. Se voi olla täysin tyytyväinen. Silti siltä jää puuttumaan paljon sellaista, mitä se luultavasti haluaisi, jos se tietäisi sen olemassaolosta; iso maailma (ympäristö) jossa on paljon mahdollisuuksia: hajuja, muita koiria, pupuja jahdattavana, pitkiä kävelylenkkejä tehtävänä jne.

Jos naisen (tytön) elämää rajoitetaan alusta alkaen antamalla ymmärtää, että lasten ja kodinhoito kuuluu enemmän naisille kuin miehille, hän on kuin tuo koiranpentu. Sen sijaan me voimme ja meidän pitää antaa naiselle iso maailma; kouluttaa hänet, antaa hänelle mahdollisuus luoda uraa ja nostaa hyvää palkkaa - ja SITTEN kysyä, haluaako hän palata pihamaalle. Jos haluaa, niin sehän on täysin fine.

Ja ettei tule väärinkäsityksiä: aivan sama pojille/miehille. Mahdollisuus koulutukseen, uraan, palkkaan JA sen jälkeen mahdollisuus jäädä kotiin lasten kanssa.

Minun on mahdotonta ymmärtää, miksi joku vielä 2020-luvulla pitää lasten ja kodinhoitoa nimenomaan naisen tehtävänä. Aivan mahdotonta. En myöskään live-elämässä tai somessa, missä keskustellaan omalla nimellä, näe enää ollenkaan tällaisia mielipiteitä. Siksi olen edelleen aivan varma siitä, että tätä keskustelua lietsotaan itärajan takaa.

Juu, olen samaa mieltä. Elämä vaan ei ole sellainen. Naisella on oikeus valita omat valintansa. Mutta saattaa olla niin, että naisen tehtyä omat valintansa, hän ei välttämättä koekaan onnellisuutta katsellessaan Keilaniemen korporaatiokonttorista merelle tai Ruoholahden lasitornissa aamukasilta maanantaina ilman perhettä, ilman lapsia. Tätä asiaa kun ei voi mitenkään peruuttaa eli se on aika hankalaa "jäädä kotiin lasten kanssa", kun valinnat on jo tehty päinvastoin. 

Henkilökohtaisena sivuhuomautuksena, en mitenkään arvosta tuota merinäköalaa. En jaksa ymmärtää naisia, jotka valitsevat työuran innosta puhkuen. Itselleni rahat ja materia on sellaista, jota jaetaan muiden ihmisten kesken, ja nämä ihmiset ovat tärkeämpiä kuin se materia.

Naiset tuppaa menemään virran mukana ja vain kuvittelevat olevansa itsenäisiä omien päätöksien tekijöitä.

Tyypillinen , tietyn palstamiehrn kommentti: naiset ovat tammalauma, eivät kykene itsenäiseen ajatteluun,mutta mies on aina unique ja suuri ajattelija

Minusta on outoa, että jos näin on niin miksi sinä et saa sitä naista koskaan iskettyä kertaseuraksi, vakisuhteeseen? Sehän pitäisi olla piece of kakku.

Mutta miksi? Miksi ihmeessä pitäisi iskeä nainen? Mitä varten? Jotta se syö sohvalla sipsejä ja murustelee? ;D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syynä on myös yhteiskuntamme ilmiö jossa osa aikuisista on menettänyt järkensä, ja niiden asioiden haluaminen joka ennen oli normaalia ja joita me miehet ja naiset lajityypillisesti haluamme, on tehty massiivisesti epätrendikkääksi ja paheksuttavaksi jopa. Modernit nuoret heräävät asioiden todellisiin merkityksiin, mutta ennen sitä, tämän kaiken keskellä voi tuntea syvää onnettomuutta.

Tämä koskee niin nuoria miehiä kuin nuoria naisiakin. Monessa asiassa yhteiskuntamme kehittyy juuri nyt sairaaseen suuntaan.

Mitö nämä asiat ovat?

Normaali heteroparisuhde, perhe, vakituinen työpaikka, se että on ok haluta myös olla lapsen kanssa kotona, se että on ok että työ ei ole elämän tärkein sisältö vaan perhe voi olla, se että on OK ajatella näin. On OK ajatella myös muulla tavalla. Mutta jostain syystä tämänkaltaisten asioiden kimppuun on suorastaan hyökätty viime vuosina. Yle, HS, kärkijoukkoina tekevät journalismia jolla ylläpidetään koko ajan tietynlaista syyllisyyttä mikäli sattuisi ajattelemaan elämästä ylläolevien asioiden kaltaisesti.

Totta kai on ok myös muunlaiset asiat kuin yllä mainitut. Mutta niistä muunlaisista ollaan tekemässä itse tarkoitusta ja media hieroo sitä meidän naamaamme koko ajan.

Voisin lisätä perään että on OK että miehet käyttäytyvät kuten miehelle on tyypillistä käyttäytyä. On OK, että naiset käyttäytyvät kuten naisilla on tyypillistä. Mutta näistäkin asioista on tehty synti. Mies ei saisi olla maskuliininen, nainen ei saisi olla naisellinen. Nämä asiat pitäisi olla ok. Mies saa olla maskuliininen. Toki on OK olla myös naisellinen. Nainen saa olla naisellinen. Ja näyttää sen. Nainen saa olla myös miehekäs. Nämä kaikki on OK!

Tämä on keskeinen havainto. Liberalismi osoittautuu vähemmän liberaaliksi heitä kohtaan, jotka haluavat elää perinteisen parisuhdemallin mukaan. Liberalismin idea mielestäni piti olla, että kukin saa elää sellaista elämää kuin haluaa, ja rakentaa sellaista parisuhdemallia kuin haluaa. Nyt rakennellaan näitä viholliskuvia siitä, että mies haluaa perinteisen parisuhteen. Tälle on ihan järkevät perusteet. Mies ei ajattele ensimmäiseksi sitä, että hän ajaa omaa etuaan, jos hän pyrkii maksimoimaan oman tulontuottokykynsä tekemällä töitä pitkää päivää jne. Moderni, feministinen naiskuva haluaa, että mies imuroi kotona, tiskaa ja tekee kotitaloustyötä, jossa miehen TUOTTAVUUS romahtaa. Miehen kannattaisi mieluummin palkata kotiin siivouspalveluja ja nannyä, jotta hän voi tehdä perheelleen enemmän resursseja. Mutta feministinen parisuhdemalli vaatii miehen kotiin. Hoitamaan lapsia, tekemään ruokaa, siivoamaan. Tämä toki on tasa-arvon hengen mukaista, mutta sillä on yksinkertaisesti hintansa, että kaksisataa euroa tunnilta laskuttava mies tekee kotitöitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti.

Ymmärrättekö naiset tämän? Toistan, mies tienaa kaksisataa euroa tunti, sen ei kannata tehdä töitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti. Silti se taistelu on loputon. Näitä saa feministille piirtää ja laskea excelissä, ja taistella, kunnes se taistelu vaatii enemmän kuin se parisuhde antaa.

Tuollaisella tuntipalkalla kirjoittelet kuitenkin vauvapalstalle? Eikö TUOTTAVUUTESI kärsi siitä?

Me naisetkin haluamme ansaita 200 e/tunti, niin yksinkertaista se on. Ellet ansaitse niitä satasia sukupuolielimilläsi, ei ole mitään syytä, miksi juuri sinun pitäisi tehdä niitä töitä eikä yhtä koulutetun, kokeneen ja älykkään naisen. Eivätkä naiset pääse kouluttautumaan  ja hankkimaan kokemusta, jos heiltä (meiltä) odotetaan, että uhraamme vuosia elämästämme lasten ja kodinhoitoon.

Olen feministi ja liberalisti. Mielestäni kuitenkin niihin vedotaan toisinaan väärin. Miellän feminismin sukupuolten ja ylipäätänsä kaikkien ihmisten tasa-arvoa edistäväksi liikkeeksi (perinteisesti naisten asemaa parantamalla).

Jostain syystä se koko tasa-arvo on unohdettu, sillä monet feministit pyrkivät siihen, että naiset olisivat yhtä kuin miehet. Kun nainen tekee samaa työtä kuin mies, niin hän on yhtä arvokas. Tai kun nainen on töissä, eikä kotona, hän on yhtä arvokas. Oikeasti naisilla tulisi olla mahdollisuus olla töissä tai kotona tai olla johtaja tai sitten vaikkapa hoitaja. Ne perinteiset naisten alat ja tehtävät ovat yhtä arvokkaita kuin perinteiset miesten alat ja tehtävät. Kun on mahdollisuus tehdä, mitä haluaa ja olla silti arvostettu, niin se on tasa-arvoista. En kiellä sitä, että feministit eivät olisi edesauttaneet siinä, että naiset pääsevät sinne, minne miehetkin ovat päässeet, mutta on unohdettu se, että muukin on arvokasta.

Kuvitellaan, että otan koiranpennun eikä se pääse koskaan ulkoilemaan kotipihansa ulkopuolelle. Se voi olla täysin tyytyväinen. Silti siltä jää puuttumaan paljon sellaista, mitä se luultavasti haluaisi, jos se tietäisi sen olemassaolosta; iso maailma (ympäristö) jossa on paljon mahdollisuuksia: hajuja, muita koiria, pupuja jahdattavana, pitkiä kävelylenkkejä tehtävänä jne.

Jos naisen (tytön) elämää rajoitetaan alusta alkaen antamalla ymmärtää, että lasten ja kodinhoito kuuluu enemmän naisille kuin miehille, hän on kuin tuo koiranpentu. Sen sijaan me voimme ja meidän pitää antaa naiselle iso maailma; kouluttaa hänet, antaa hänelle mahdollisuus luoda uraa ja nostaa hyvää palkkaa - ja SITTEN kysyä, haluaako hän palata pihamaalle. Jos haluaa, niin sehän on täysin fine.

Ja ettei tule väärinkäsityksiä: aivan sama pojille/miehille. Mahdollisuus koulutukseen, uraan, palkkaan JA sen jälkeen mahdollisuus jäädä kotiin lasten kanssa.

Minun on mahdotonta ymmärtää, miksi joku vielä 2020-luvulla pitää lasten ja kodinhoitoa nimenomaan naisen tehtävänä. Aivan mahdotonta. En myöskään live-elämässä tai somessa, missä keskustellaan omalla nimellä, näe enää ollenkaan tällaisia mielipiteitä. Siksi olen edelleen aivan varma siitä, että tätä keskustelua lietsotaan itärajan takaa.

Juu, olen samaa mieltä. Elämä vaan ei ole sellainen. Naisella on oikeus valita omat valintansa. Mutta saattaa olla niin, että naisen tehtyä omat valintansa, hän ei välttämättä koekaan onnellisuutta katsellessaan Keilaniemen korporaatiokonttorista merelle tai Ruoholahden lasitornissa aamukasilta maanantaina ilman perhettä, ilman lapsia. Tätä asiaa kun ei voi mitenkään peruuttaa eli se on aika hankalaa "jäädä kotiin lasten kanssa", kun valinnat on jo tehty päinvastoin. 

Henkilökohtaisena sivuhuomautuksena, en mitenkään arvosta tuota merinäköalaa. En jaksa ymmärtää naisia, jotka valitsevat työuran innosta puhkuen. Itselleni rahat ja materia on sellaista, jota jaetaan muiden ihmisten kesken, ja nämä ihmiset ovat tärkeämpiä kuin se materia.

Naiset tuppaa menemään virran mukana ja vain kuvittelevat olevansa itsenäisiä omien päätöksien tekijöitä.

Tyypillinen , tietyn palstamiehrn kommentti: naiset ovat tammalauma, eivät kykene itsenäiseen ajatteluun,mutta mies on aina unique ja suuri ajattelija

Minusta on outoa, että jos näin on niin miksi sinä et saa sitä naista koskaan iskettyä kertaseuraksi, vakisuhteeseen? Sehän pitäisi olla piece of kakku.

Koska en halua. Mies on tosi heikoilla aina jos nainen päättää että se olikin raiskaus. Jos vaikka molemmat on kännissä ja pannaan, nainen tulee katumapäälle ja hups se oli raiskaus. Kaikkein hulluinta on tuomiot sellaisista tapauksista missä tapahtuneen jälkeen on vielä oltu yhdessä vuosia sulassa sovussa ja sitten jälkikäteen tehdään rikosilmoitus että sillon 3v sitten kerran en suostunut ja panit silti. Ei tässä ole mitään huvittavaa miesten oikeusturvan kannalta.

Onneksi voi puuhailla miesten kesken.

Miksi pitäisi puuhailla?

Liittyykö se aiheeseen? Naiset on tyytymättömiä elämäänsä koska miehet ei halua edes nussia niitä enää?

Kelatkaa, kuinka paska naisen pitää olla jos joku nettiporno on niitä parempia?

Katsotaaanpa. 

Nainen joka pukeutuu kireisiin ja paljastaviin vaatteisiin ja julkaisee itsestään näissä jatkuvasti kuvia netissä tosiasiallisesti mainostaa itseään vieraille miehille, että joo olen suhteessa mutta jos parempi löytyy niin olen valmis hyppäämäään mukaan. Ja tottakai ns parempi löytyy, miksi mies satsaisi mitään tällaiseen kumppaniin joka on täysin arvaamaton.

Lukuisia seksikumppaneita omaavalla naisella parinmuodotuskyky on heikko, olet mies numero 55, mikä saa sinut kuvittelemaan että olet se viimeinen? Ei 54:kään ollut. Tämän mukana tulee kaikenlaista muutakin kuten abortteja, seksitauteja, hulluja exiä, ja nainen vertaa sinua aina edellisiinsä.

Jos seurustelet, et saa koskaan edes koskea naiseesi ilman lupaa, se on aina muuten raiskaus, lupa pitää aina kysyä erikseen ja sinuh pitää pystyä myös todistamaan että lupa oli. Jos tämä ei vie vielä seksihalujasi, niin onnittelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syynä on myös yhteiskuntamme ilmiö jossa osa aikuisista on menettänyt järkensä, ja niiden asioiden haluaminen joka ennen oli normaalia ja joita me miehet ja naiset lajityypillisesti haluamme, on tehty massiivisesti epätrendikkääksi ja paheksuttavaksi jopa. Modernit nuoret heräävät asioiden todellisiin merkityksiin, mutta ennen sitä, tämän kaiken keskellä voi tuntea syvää onnettomuutta.

Tämä koskee niin nuoria miehiä kuin nuoria naisiakin. Monessa asiassa yhteiskuntamme kehittyy juuri nyt sairaaseen suuntaan.

Mitö nämä asiat ovat?

Normaali heteroparisuhde, perhe, vakituinen työpaikka, se että on ok haluta myös olla lapsen kanssa kotona, se että on ok että työ ei ole elämän tärkein sisältö vaan perhe voi olla, se että on OK ajatella näin. On OK ajatella myös muulla tavalla. Mutta jostain syystä tämänkaltaisten asioiden kimppuun on suorastaan hyökätty viime vuosina. Yle, HS, kärkijoukkoina tekevät journalismia jolla ylläpidetään koko ajan tietynlaista syyllisyyttä mikäli sattuisi ajattelemaan elämästä ylläolevien asioiden kaltaisesti.

Totta kai on ok myös muunlaiset asiat kuin yllä mainitut. Mutta niistä muunlaisista ollaan tekemässä itse tarkoitusta ja media hieroo sitä meidän naamaamme koko ajan.

Voisin lisätä perään että on OK että miehet käyttäytyvät kuten miehelle on tyypillistä käyttäytyä. On OK, että naiset käyttäytyvät kuten naisilla on tyypillistä. Mutta näistäkin asioista on tehty synti. Mies ei saisi olla maskuliininen, nainen ei saisi olla naisellinen. Nämä asiat pitäisi olla ok. Mies saa olla maskuliininen. Toki on OK olla myös naisellinen. Nainen saa olla naisellinen. Ja näyttää sen. Nainen saa olla myös miehekäs. Nämä kaikki on OK!

Tämä on keskeinen havainto. Liberalismi osoittautuu vähemmän liberaaliksi heitä kohtaan, jotka haluavat elää perinteisen parisuhdemallin mukaan. Liberalismin idea mielestäni piti olla, että kukin saa elää sellaista elämää kuin haluaa, ja rakentaa sellaista parisuhdemallia kuin haluaa. Nyt rakennellaan näitä viholliskuvia siitä, että mies haluaa perinteisen parisuhteen. Tälle on ihan järkevät perusteet. Mies ei ajattele ensimmäiseksi sitä, että hän ajaa omaa etuaan, jos hän pyrkii maksimoimaan oman tulontuottokykynsä tekemällä töitä pitkää päivää jne. Moderni, feministinen naiskuva haluaa, että mies imuroi kotona, tiskaa ja tekee kotitaloustyötä, jossa miehen TUOTTAVUUS romahtaa. Miehen kannattaisi mieluummin palkata kotiin siivouspalveluja ja nannyä, jotta hän voi tehdä perheelleen enemmän resursseja. Mutta feministinen parisuhdemalli vaatii miehen kotiin. Hoitamaan lapsia, tekemään ruokaa, siivoamaan. Tämä toki on tasa-arvon hengen mukaista, mutta sillä on yksinkertaisesti hintansa, että kaksisataa euroa tunnilta laskuttava mies tekee kotitöitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti.

Ymmärrättekö naiset tämän? Toistan, mies tienaa kaksisataa euroa tunti, sen ei kannata tehdä töitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti. Silti se taistelu on loputon. Näitä saa feministille piirtää ja laskea excelissä, ja taistella, kunnes se taistelu vaatii enemmän kuin se parisuhde antaa.

Tuollaisella tuntipalkalla kirjoittelet kuitenkin vauvapalstalle? Eikö TUOTTAVUUTESI kärsi siitä?

Me naisetkin haluamme ansaita 200 e/tunti, niin yksinkertaista se on. Ellet ansaitse niitä satasia sukupuolielimilläsi, ei ole mitään syytä, miksi juuri sinun pitäisi tehdä niitä töitä eikä yhtä koulutetun, kokeneen ja älykkään naisen. Eivätkä naiset pääse kouluttautumaan  ja hankkimaan kokemusta, jos heiltä (meiltä) odotetaan, että uhraamme vuosia elämästämme lasten ja kodinhoitoon.

Olen feministi ja liberalisti. Mielestäni kuitenkin niihin vedotaan toisinaan väärin. Miellän feminismin sukupuolten ja ylipäätänsä kaikkien ihmisten tasa-arvoa edistäväksi liikkeeksi (perinteisesti naisten asemaa parantamalla).

Jostain syystä se koko tasa-arvo on unohdettu, sillä monet feministit pyrkivät siihen, että naiset olisivat yhtä kuin miehet. Kun nainen tekee samaa työtä kuin mies, niin hän on yhtä arvokas. Tai kun nainen on töissä, eikä kotona, hän on yhtä arvokas. Oikeasti naisilla tulisi olla mahdollisuus olla töissä tai kotona tai olla johtaja tai sitten vaikkapa hoitaja. Ne perinteiset naisten alat ja tehtävät ovat yhtä arvokkaita kuin perinteiset miesten alat ja tehtävät. Kun on mahdollisuus tehdä, mitä haluaa ja olla silti arvostettu, niin se on tasa-arvoista. En kiellä sitä, että feministit eivät olisi edesauttaneet siinä, että naiset pääsevät sinne, minne miehetkin ovat päässeet, mutta on unohdettu se, että muukin on arvokasta.

Kuvitellaan, että otan koiranpennun eikä se pääse koskaan ulkoilemaan kotipihansa ulkopuolelle. Se voi olla täysin tyytyväinen. Silti siltä jää puuttumaan paljon sellaista, mitä se luultavasti haluaisi, jos se tietäisi sen olemassaolosta; iso maailma (ympäristö) jossa on paljon mahdollisuuksia: hajuja, muita koiria, pupuja jahdattavana, pitkiä kävelylenkkejä tehtävänä jne.

Jos naisen (tytön) elämää rajoitetaan alusta alkaen antamalla ymmärtää, että lasten ja kodinhoito kuuluu enemmän naisille kuin miehille, hän on kuin tuo koiranpentu. Sen sijaan me voimme ja meidän pitää antaa naiselle iso maailma; kouluttaa hänet, antaa hänelle mahdollisuus luoda uraa ja nostaa hyvää palkkaa - ja SITTEN kysyä, haluaako hän palata pihamaalle. Jos haluaa, niin sehän on täysin fine.

Ja ettei tule väärinkäsityksiä: aivan sama pojille/miehille. Mahdollisuus koulutukseen, uraan, palkkaan JA sen jälkeen mahdollisuus jäädä kotiin lasten kanssa.

Minun on mahdotonta ymmärtää, miksi joku vielä 2020-luvulla pitää lasten ja kodinhoitoa nimenomaan naisen tehtävänä. Aivan mahdotonta. En myöskään live-elämässä tai somessa, missä keskustellaan omalla nimellä, näe enää ollenkaan tällaisia mielipiteitä. Siksi olen edelleen aivan varma siitä, että tätä keskustelua lietsotaan itärajan takaa.

Juu, olen samaa mieltä. Elämä vaan ei ole sellainen. Naisella on oikeus valita omat valintansa. Mutta saattaa olla niin, että naisen tehtyä omat valintansa, hän ei välttämättä koekaan onnellisuutta katsellessaan Keilaniemen korporaatiokonttorista merelle tai Ruoholahden lasitornissa aamukasilta maanantaina ilman perhettä, ilman lapsia. Tätä asiaa kun ei voi mitenkään peruuttaa eli se on aika hankalaa "jäädä kotiin lasten kanssa", kun valinnat on jo tehty päinvastoin. 

Henkilökohtaisena sivuhuomautuksena, en mitenkään arvosta tuota merinäköalaa. En jaksa ymmärtää naisia, jotka valitsevat työuran innosta puhkuen. Itselleni rahat ja materia on sellaista, jota jaetaan muiden ihmisten kesken, ja nämä ihmiset ovat tärkeämpiä kuin se materia.

Eikö tekstisi voisi (ja pitäisi) kuulua yhtä hyvin näin:

Miehellä on oikeus valita omat valintansa. Mutta saattaa olla niin, että miehen tehtyä omat valintansa, hän ei välttämättä koekaan onnellisuutta katsellessaan Keilaniemen korporaatiokonttorista merelle tai Ruoholahden lasitornissa aamukasilta maanantaina ilman perhettä, ilman lapsia. Tätä asiaa kun ei voi mitenkään peruuttaa eli se on aika hankalaa "jäädä kotiin lasten kanssa", kun valinnat on jo tehty päinvastoin. 

Henkilökohtaisena sivuhuomautuksena, en mitenkään arvosta tuota merinäköalaa. En jaksa ymmärtää miehiä, jotka valitsevat työuran innosta puhkuen. Itselleni rahat ja materia on sellaista, jota jaetaan muiden ihmisten kesken, ja nämä ihmiset ovat tärkeämpiä kuin se materia.

Kyllä, ehdottomasti! Sama koskee miehen valintoja. En ymmärrä miksi näin ei olisi. Tutkimusten mukaan miehet ovat onnellisempia kuin naiset keski-iässä näiden valintojen jälkeen.

Hyvä. Eli alkaisimmeko kaikki puhua ihmisten oikeuksista valintoihin, vanhempien oikeudesta jäädä kotiin lasten kanssa, kummankin puolison oikeudesta ja velvollisuudesta hoitaa kotia jne? Käyttämättä tekstissä sukupuolia.

Tuossa edellä juuri joku nainen hehkutti, kuinka upeaa oli olla kymmenen vuotta kotona. Miksi hänen miehensä ei saa(nut) kokea samaa? Missä on miesten oikeus olla kymmenen vuotta hoitovapaalla?

Kieltämättä millään lailla näitä oikeuksia kummaltakaan sukupuolelta, on hyvin tyypillistä kuitenkin, että miehet tienaavat enemmän kuin naiset ja ihan puhtaasti taloudellisesta näkökulmasta on järkevämpää, että se perhe maksimoi nekin eurot eli jos se mies tekee 200e/h ja maksaa sen 8e/h, niin silloin ne resurssit tulevat perheen käyttöön. Tämä on vain esimerkki, eikä sitä tarvitse nyt ottaa mitenkään henkilökohtaisesti ja alkaa puhumaan "vaan rahasta", mutta jotenkin miehen ja naisen pitäisi päästä näissä analyyseissä kompromisseihin ILMAN, että lyödään feminismillä ja 50/50 ajattelulla päähän. Tästä pitäisi päästä ensin yksimielisyyteen, että nämä taloudelliset aspektit merkitsevät, ja perheen etu ensin, ei naisen etu.

Miehet ansaitsevat enemmän kuin naiset juuri siksi, että naiset ovat ottaneet iskua tuloihinsa ja urakehitykseensä jäämällä kotiin JA tähtäämällä alun alkaenkin matalammin palkattuihin ammatteihin. Juuri siksi nuorten naisten on tärkeää tiedostaa, että heillä on mahdollisuudet aivan samaan kuin ikäisillään pojilla/miehilläkin, juuri sen takia on tärkeää jakaa hoitovapaat puoliksi.

On aivan yhdentekevää, kumman pussista se 8 e kotisiivoojalle sen jälkeen maksetaan - toivottavasti yhteiseltä taloustililtä, jonne molemmat tallettavat saman summan yhteisiä menoja varten.

Tässä on aika paljon loogisia ongelmia minusta. Väite, että miehet ansaitsevat enemmän kuin naiset juuri siksi, että naiset synnyttää ei pidä paikkaansa. Naiset valitsevat kokonaan eri työuria kuin miehet. Lisäksi tuohon puolisovalintaan vaikuttaa usein se, että naiset itse eivät valitse rinnalleen miestä, joka tienaa saman verran kuin nainen, vaan mielellään he valitsevat sosiekonomisesti ylöspäin ja miehet alaspäin. Tämä ei siis ole miehen syy, että mies tienaa enemmän, koska nainen itse valitsi miehen, joka tienaa enemmän.

Ei synny kauppoja, kun lähtöpremissit on kovin erilaiset jotenkin. Jokaiselle joku, ja kaikilla on oikeus valita juuri sellainen puoliso kuin haluaa. Minulle henkilökohtaisesti tämä 50/50 ajattelu on pikkuisen punainen vaate. Kun avioliittolait eivät ole 50/50 on tosi riskialtista valita nainen, joka ajattelee koko ajan omaa etuaan. Avioliittolait ovat miehelle niin epäsuotuisat, että jotenkin sitä vaan sitten yrittää selvitä. Ja deittailuksihan sen jää.

Ei synny kauppoja. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa.

Naiset ovat valinneet matalapalkka-aloja juuri sen takia, että vanhanaikaisen ajatusmaailman mukaan ei ole pidetty sopivana, että naiselle ura on tärkeä. Näkyy tällä palstalla päivittäin suhtautumisessa Mariniin. Mutta se on muuttumassa, onneksi. Oikeustieteellisen, lääketieteellisen ja teknillisenkin yliopiston opiskelijoista yhä suurempi osa on naisia. Kiitos feminismin ja edelläkävijöiden, jotka ovat ottaneet vastaan (ja edelleen ottavat) paheksuntaa siitä, etteivät jääneet pullantuoksuisiksi kotiäideiksi. Olen ollut feministi siitä saakka kun lukiossa aloin asioista jotain ymmärtää ja pari sen aikaista klassikkoteosta luin eli yli 40 vuotta. Olen näiden vuosien aikana kuullut kaikki tyypilliset uhkaukset, kuinka feministit eivät pääse naimisiin, eivät saa lapsia, eivät ainakaan saa onnellista perhettä/elämää jne jne. Jo jossain aiemmassa kommentissani mainitsin, että minusta on käsittämätöntä, että tätä keskustelua käydään vielä 2020-luvulla.

Omat vanhempani toivoivat minusta opettajaa. Se oli heidän maailmankuvassaan hyvä ammatti naiselle. He eivät koskaan toivoneet, että minusta tulisi kunnanjohtaja tai pankinjohtaja tai tuomari. 1930- ja 1940-luvuilla syntyneille matalasti koulutetuille maalla asuville vanhemmille se oli ymmärrettävää enkä ole heille siitä (enää) katkera. Toivoisin kuitenkin ettei enää nykyaikana yksikään vanhempi rajoittaisi lapsensa maailmankuvaa tarjoamalla hänelle jotain tiettyä ammattia vain sen takia, että "se sopii naisille" tai ei ole liian korkeatasoinen! Vain sillä tavalla naiset suuntaavat niille työurille, missä ansaitsevat enemmän.

Mitä puolisovalintaan tulee, niin tälläkin palstalla on joku linkittänyt suomalaista tutkimusta jonka mukaan nimenomaan naiset pariutuvat alemmin koulutettujen kanssa, mutta kun en itse ole niihin perehtynyt niin en ota kantaa. Oman puolisoni tuloja, menoja tai omaisuutta en edes tiedä.

Lopuksi kysymys: MIllä tavalla avioliittolait ovat epäsuotuisammat sille osapuolelle, jolla on miehen vehkeet?

Hivenen on aggressiivinen meininki. Yritetään nyt ihan rauhassa keskustella. Naisia on korkeakouluissa enemmän kuin miehiä uskoakseni. Tätä ei ole kieltänyt kukaan keskustelija. Riennät huutomerkkien kera julistamaan feminismiäsi ja syytät kaikenlaista.

Puheet "nykyajasta" perustuu todella lyhyeen otokseen. Ihmiskunta on elänyt täällä tuhansia vuosia ja feminismi, ehkäisypilleri, ja seksuaalinen vapaus on ollut yhteiskunnassamme läsnä hyvin, hyvin lyhyen ajan. Nyt koko globaali kehitys menee niin, että väestö ikääntyy, ja avioliittoja on vähemmän ja syntyvyys on laskussa, ja nyt tapahtuu rakenteellisia muutoksia, joiden vaikutus yhteiskuntaamme on hyvin mielenkiintoinen ja tuntematon. 

Tässä prosessissa miesten oma osuus on olemassa. Me olemme siirtymässä kristillisestä yhteiskunnasta, missä konservatiiviset avioliitot mahdollistivat pariutumisen ja ns. betamiehen sekä naisen avioliitot täysin uuteen aikakauteen, missä miesten osallistumisaste yhteiskuntaan on alenemassa. Avioliitot menneinä vuosikymmeninä on luonut myös vakautta yhteiskuntaan maailmassa, jossa miesten tehtävänä oli muodostaa perhe, hankkia elanto ja kasvaa vastuuseen. Nyt ei tätä ole.

Mikä on sen seuraus, että emme muodosta enää monogaamisia avioliittoja ja parisuhteita? Sen pitää olla se, että suvut lakkaavat olemasta.

Et kai nyt tosissasi väitä, että nainen, joka saa aina lapset avioeron yhteydessä ja mies maksaa 18 vuotta laskuja näkemättä edes lapsiaan, että tämä ei muodosta miehelle mitään riskiä? Ollaan nyt rehellisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syynä on myös yhteiskuntamme ilmiö jossa osa aikuisista on menettänyt järkensä, ja niiden asioiden haluaminen joka ennen oli normaalia ja joita me miehet ja naiset lajityypillisesti haluamme, on tehty massiivisesti epätrendikkääksi ja paheksuttavaksi jopa. Modernit nuoret heräävät asioiden todellisiin merkityksiin, mutta ennen sitä, tämän kaiken keskellä voi tuntea syvää onnettomuutta.

Tämä koskee niin nuoria miehiä kuin nuoria naisiakin. Monessa asiassa yhteiskuntamme kehittyy juuri nyt sairaaseen suuntaan.

Mitö nämä asiat ovat?

Normaali heteroparisuhde, perhe, vakituinen työpaikka, se että on ok haluta myös olla lapsen kanssa kotona, se että on ok että työ ei ole elämän tärkein sisältö vaan perhe voi olla, se että on OK ajatella näin. On OK ajatella myös muulla tavalla. Mutta jostain syystä tämänkaltaisten asioiden kimppuun on suorastaan hyökätty viime vuosina. Yle, HS, kärkijoukkoina tekevät journalismia jolla ylläpidetään koko ajan tietynlaista syyllisyyttä mikäli sattuisi ajattelemaan elämästä ylläolevien asioiden kaltaisesti.

Totta kai on ok myös muunlaiset asiat kuin yllä mainitut. Mutta niistä muunlaisista ollaan tekemässä itse tarkoitusta ja media hieroo sitä meidän naamaamme koko ajan.

Voisin lisätä perään että on OK että miehet käyttäytyvät kuten miehelle on tyypillistä käyttäytyä. On OK, että naiset käyttäytyvät kuten naisilla on tyypillistä. Mutta näistäkin asioista on tehty synti. Mies ei saisi olla maskuliininen, nainen ei saisi olla naisellinen. Nämä asiat pitäisi olla ok. Mies saa olla maskuliininen. Toki on OK olla myös naisellinen. Nainen saa olla naisellinen. Ja näyttää sen. Nainen saa olla myös miehekäs. Nämä kaikki on OK!

Tämä on keskeinen havainto. Liberalismi osoittautuu vähemmän liberaaliksi heitä kohtaan, jotka haluavat elää perinteisen parisuhdemallin mukaan. Liberalismin idea mielestäni piti olla, että kukin saa elää sellaista elämää kuin haluaa, ja rakentaa sellaista parisuhdemallia kuin haluaa. Nyt rakennellaan näitä viholliskuvia siitä, että mies haluaa perinteisen parisuhteen. Tälle on ihan järkevät perusteet. Mies ei ajattele ensimmäiseksi sitä, että hän ajaa omaa etuaan, jos hän pyrkii maksimoimaan oman tulontuottokykynsä tekemällä töitä pitkää päivää jne. Moderni, feministinen naiskuva haluaa, että mies imuroi kotona, tiskaa ja tekee kotitaloustyötä, jossa miehen TUOTTAVUUS romahtaa. Miehen kannattaisi mieluummin palkata kotiin siivouspalveluja ja nannyä, jotta hän voi tehdä perheelleen enemmän resursseja. Mutta feministinen parisuhdemalli vaatii miehen kotiin. Hoitamaan lapsia, tekemään ruokaa, siivoamaan. Tämä toki on tasa-arvon hengen mukaista, mutta sillä on yksinkertaisesti hintansa, että kaksisataa euroa tunnilta laskuttava mies tekee kotitöitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti.

Ymmärrättekö naiset tämän? Toistan, mies tienaa kaksisataa euroa tunti, sen ei kannata tehdä töitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti. Silti se taistelu on loputon. Näitä saa feministille piirtää ja laskea excelissä, ja taistella, kunnes se taistelu vaatii enemmän kuin se parisuhde antaa.

Tuollaisella tuntipalkalla kirjoittelet kuitenkin vauvapalstalle? Eikö TUOTTAVUUTESI kärsi siitä?

Me naisetkin haluamme ansaita 200 e/tunti, niin yksinkertaista se on. Ellet ansaitse niitä satasia sukupuolielimilläsi, ei ole mitään syytä, miksi juuri sinun pitäisi tehdä niitä töitä eikä yhtä koulutetun, kokeneen ja älykkään naisen. Eivätkä naiset pääse kouluttautumaan  ja hankkimaan kokemusta, jos heiltä (meiltä) odotetaan, että uhraamme vuosia elämästämme lasten ja kodinhoitoon.

Olen feministi ja liberalisti. Mielestäni kuitenkin niihin vedotaan toisinaan väärin. Miellän feminismin sukupuolten ja ylipäätänsä kaikkien ihmisten tasa-arvoa edistäväksi liikkeeksi (perinteisesti naisten asemaa parantamalla).

Jostain syystä se koko tasa-arvo on unohdettu, sillä monet feministit pyrkivät siihen, että naiset olisivat yhtä kuin miehet. Kun nainen tekee samaa työtä kuin mies, niin hän on yhtä arvokas. Tai kun nainen on töissä, eikä kotona, hän on yhtä arvokas. Oikeasti naisilla tulisi olla mahdollisuus olla töissä tai kotona tai olla johtaja tai sitten vaikkapa hoitaja. Ne perinteiset naisten alat ja tehtävät ovat yhtä arvokkaita kuin perinteiset miesten alat ja tehtävät. Kun on mahdollisuus tehdä, mitä haluaa ja olla silti arvostettu, niin se on tasa-arvoista. En kiellä sitä, että feministit eivät olisi edesauttaneet siinä, että naiset pääsevät sinne, minne miehetkin ovat päässeet, mutta on unohdettu se, että muukin on arvokasta.

Kuvitellaan, että otan koiranpennun eikä se pääse koskaan ulkoilemaan kotipihansa ulkopuolelle. Se voi olla täysin tyytyväinen. Silti siltä jää puuttumaan paljon sellaista, mitä se luultavasti haluaisi, jos se tietäisi sen olemassaolosta; iso maailma (ympäristö) jossa on paljon mahdollisuuksia: hajuja, muita koiria, pupuja jahdattavana, pitkiä kävelylenkkejä tehtävänä jne.

Jos naisen (tytön) elämää rajoitetaan alusta alkaen antamalla ymmärtää, että lasten ja kodinhoito kuuluu enemmän naisille kuin miehille, hän on kuin tuo koiranpentu. Sen sijaan me voimme ja meidän pitää antaa naiselle iso maailma; kouluttaa hänet, antaa hänelle mahdollisuus luoda uraa ja nostaa hyvää palkkaa - ja SITTEN kysyä, haluaako hän palata pihamaalle. Jos haluaa, niin sehän on täysin fine.

Ja ettei tule väärinkäsityksiä: aivan sama pojille/miehille. Mahdollisuus koulutukseen, uraan, palkkaan JA sen jälkeen mahdollisuus jäädä kotiin lasten kanssa.

Minun on mahdotonta ymmärtää, miksi joku vielä 2020-luvulla pitää lasten ja kodinhoitoa nimenomaan naisen tehtävänä. Aivan mahdotonta. En myöskään live-elämässä tai somessa, missä keskustellaan omalla nimellä, näe enää ollenkaan tällaisia mielipiteitä. Siksi olen edelleen aivan varma siitä, että tätä keskustelua lietsotaan itärajan takaa.

Juu, olen samaa mieltä. Elämä vaan ei ole sellainen. Naisella on oikeus valita omat valintansa. Mutta saattaa olla niin, että naisen tehtyä omat valintansa, hän ei välttämättä koekaan onnellisuutta katsellessaan Keilaniemen korporaatiokonttorista merelle tai Ruoholahden lasitornissa aamukasilta maanantaina ilman perhettä, ilman lapsia. Tätä asiaa kun ei voi mitenkään peruuttaa eli se on aika hankalaa "jäädä kotiin lasten kanssa", kun valinnat on jo tehty päinvastoin. 

Henkilökohtaisena sivuhuomautuksena, en mitenkään arvosta tuota merinäköalaa. En jaksa ymmärtää naisia, jotka valitsevat työuran innosta puhkuen. Itselleni rahat ja materia on sellaista, jota jaetaan muiden ihmisten kesken, ja nämä ihmiset ovat tärkeämpiä kuin se materia.

Eikö tekstisi voisi (ja pitäisi) kuulua yhtä hyvin näin:

Miehellä on oikeus valita omat valintansa. Mutta saattaa olla niin, että miehen tehtyä omat valintansa, hän ei välttämättä koekaan onnellisuutta katsellessaan Keilaniemen korporaatiokonttorista merelle tai Ruoholahden lasitornissa aamukasilta maanantaina ilman perhettä, ilman lapsia. Tätä asiaa kun ei voi mitenkään peruuttaa eli se on aika hankalaa "jäädä kotiin lasten kanssa", kun valinnat on jo tehty päinvastoin. 

Henkilökohtaisena sivuhuomautuksena, en mitenkään arvosta tuota merinäköalaa. En jaksa ymmärtää miehiä, jotka valitsevat työuran innosta puhkuen. Itselleni rahat ja materia on sellaista, jota jaetaan muiden ihmisten kesken, ja nämä ihmiset ovat tärkeämpiä kuin se materia.

Kyllä, ehdottomasti! Sama koskee miehen valintoja. En ymmärrä miksi näin ei olisi. Tutkimusten mukaan miehet ovat onnellisempia kuin naiset keski-iässä näiden valintojen jälkeen.

Hyvä. Eli alkaisimmeko kaikki puhua ihmisten oikeuksista valintoihin, vanhempien oikeudesta jäädä kotiin lasten kanssa, kummankin puolison oikeudesta ja velvollisuudesta hoitaa kotia jne? Käyttämättä tekstissä sukupuolia.

Tuossa edellä juuri joku nainen hehkutti, kuinka upeaa oli olla kymmenen vuotta kotona. Miksi hänen miehensä ei saa(nut) kokea samaa? Missä on miesten oikeus olla kymmenen vuotta hoitovapaalla?

Kieltämättä millään lailla näitä oikeuksia kummaltakaan sukupuolelta, on hyvin tyypillistä kuitenkin, että miehet tienaavat enemmän kuin naiset ja ihan puhtaasti taloudellisesta näkökulmasta on järkevämpää, että se perhe maksimoi nekin eurot eli jos se mies tekee 200e/h ja maksaa sen 8e/h, niin silloin ne resurssit tulevat perheen käyttöön. Tämä on vain esimerkki, eikä sitä tarvitse nyt ottaa mitenkään henkilökohtaisesti ja alkaa puhumaan "vaan rahasta", mutta jotenkin miehen ja naisen pitäisi päästä näissä analyyseissä kompromisseihin ILMAN, että lyödään feminismillä ja 50/50 ajattelulla päähän. Tästä pitäisi päästä ensin yksimielisyyteen, että nämä taloudelliset aspektit merkitsevät, ja perheen etu ensin, ei naisen etu.

Miehet ansaitsevat enemmän kuin naiset juuri siksi, että naiset ovat ottaneet iskua tuloihinsa ja urakehitykseensä jäämällä kotiin JA tähtäämällä alun alkaenkin matalammin palkattuihin ammatteihin. Juuri siksi nuorten naisten on tärkeää tiedostaa, että heillä on mahdollisuudet aivan samaan kuin ikäisillään pojilla/miehilläkin, juuri sen takia on tärkeää jakaa hoitovapaat puoliksi.

On aivan yhdentekevää, kumman pussista se 8 e kotisiivoojalle sen jälkeen maksetaan - toivottavasti yhteiseltä taloustililtä, jonne molemmat tallettavat saman summan yhteisiä menoja varten.

Tässä on aika paljon loogisia ongelmia minusta. Väite, että miehet ansaitsevat enemmän kuin naiset juuri siksi, että naiset synnyttää ei pidä paikkaansa. Naiset valitsevat kokonaan eri työuria kuin miehet. Lisäksi tuohon puolisovalintaan vaikuttaa usein se, että naiset itse eivät valitse rinnalleen miestä, joka tienaa saman verran kuin nainen, vaan mielellään he valitsevat sosiekonomisesti ylöspäin ja miehet alaspäin. Tämä ei siis ole miehen syy, että mies tienaa enemmän, koska nainen itse valitsi miehen, joka tienaa enemmän.

Ei synny kauppoja, kun lähtöpremissit on kovin erilaiset jotenkin. Jokaiselle joku, ja kaikilla on oikeus valita juuri sellainen puoliso kuin haluaa. Minulle henkilökohtaisesti tämä 50/50 ajattelu on pikkuisen punainen vaate. Kun avioliittolait eivät ole 50/50 on tosi riskialtista valita nainen, joka ajattelee koko ajan omaa etuaan. Avioliittolait ovat miehelle niin epäsuotuisat, että jotenkin sitä vaan sitten yrittää selvitä. Ja deittailuksihan sen jää.

Ei synny kauppoja. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa.

Naiset ovat valinneet matalapalkka-aloja juuri sen takia, että vanhanaikaisen ajatusmaailman mukaan ei ole pidetty sopivana, että naiselle ura on tärkeä. Näkyy tällä palstalla päivittäin suhtautumisessa Mariniin. Mutta se on muuttumassa, onneksi. Oikeustieteellisen, lääketieteellisen ja teknillisenkin yliopiston opiskelijoista yhä suurempi osa on naisia. Kiitos feminismin ja edelläkävijöiden, jotka ovat ottaneet vastaan (ja edelleen ottavat) paheksuntaa siitä, etteivät jääneet pullantuoksuisiksi kotiäideiksi. Olen ollut feministi siitä saakka kun lukiossa aloin asioista jotain ymmärtää ja pari sen aikaista klassikkoteosta luin eli yli 40 vuotta. Olen näiden vuosien aikana kuullut kaikki tyypilliset uhkaukset, kuinka feministit eivät pääse naimisiin, eivät saa lapsia, eivät ainakaan saa onnellista perhettä/elämää jne jne. Jo jossain aiemmassa kommentissani mainitsin, että minusta on käsittämätöntä, että tätä keskustelua käydään vielä 2020-luvulla.

Omat vanhempani toivoivat minusta opettajaa. Se oli heidän maailmankuvassaan hyvä ammatti naiselle. He eivät koskaan toivoneet, että minusta tulisi kunnanjohtaja tai pankinjohtaja tai tuomari. 1930- ja 1940-luvuilla syntyneille matalasti koulutetuille maalla asuville vanhemmille se oli ymmärrettävää enkä ole heille siitä (enää) katkera. Toivoisin kuitenkin ettei enää nykyaikana yksikään vanhempi rajoittaisi lapsensa maailmankuvaa tarjoamalla hänelle jotain tiettyä ammattia vain sen takia, että "se sopii naisille" tai ei ole liian korkeatasoinen! Vain sillä tavalla naiset suuntaavat niille työurille, missä ansaitsevat enemmän.

Mitä puolisovalintaan tulee, niin tälläkin palstalla on joku linkittänyt suomalaista tutkimusta jonka mukaan nimenomaan naiset pariutuvat alemmin koulutettujen kanssa, mutta kun en itse ole niihin perehtynyt niin en ota kantaa. Oman puolisoni tuloja, menoja tai omaisuutta en edes tiedä.

Lopuksi kysymys: MIllä tavalla avioliittolait ovat epäsuotuisammat sille osapuolelle, jolla on miehen vehkeet?

Hivenen on aggressiivinen meininki. Yritetään nyt ihan rauhassa keskustella. Naisia on korkeakouluissa enemmän kuin miehiä uskoakseni. Tätä ei ole kieltänyt kukaan keskustelija. Riennät huutomerkkien kera julistamaan feminismiäsi ja syytät kaikenlaista.

Puheet "nykyajasta" perustuu todella lyhyeen otokseen. Ihmiskunta on elänyt täällä tuhansia vuosia ja feminismi, ehkäisypilleri, ja seksuaalinen vapaus on ollut yhteiskunnassamme läsnä hyvin, hyvin lyhyen ajan. Nyt koko globaali kehitys menee niin, että väestö ikääntyy, ja avioliittoja on vähemmän ja syntyvyys on laskussa, ja nyt tapahtuu rakenteellisia muutoksia, joiden vaikutus yhteiskuntaamme on hyvin mielenkiintoinen ja tuntematon. 

Tässä prosessissa miesten oma osuus on olemassa. Me olemme siirtymässä kristillisestä yhteiskunnasta, missä konservatiiviset avioliitot mahdollistivat pariutumisen ja ns. betamiehen sekä naisen avioliitot täysin uuteen aikakauteen, missä miesten osallistumisaste yhteiskuntaan on alenemassa. Avioliitot menneinä vuosikymmeninä on luonut myös vakautta yhteiskuntaan maailmassa, jossa miesten tehtävänä oli muodostaa perhe, hankkia elanto ja kasvaa vastuuseen. Nyt ei tätä ole.

Mikä on sen seuraus, että emme muodosta enää monogaamisia avioliittoja ja parisuhteita? Sen pitää olla se, että suvut lakkaavat olemasta.

Et kai nyt tosissasi väitä, että nainen, joka saa aina lapset avioeron yhteydessä ja mies maksaa 18 vuotta laskuja näkemättä edes lapsiaan, että tämä ei muodosta miehelle mitään riskiä? Ollaan nyt rehellisiä.

Naisilla on sellainen käsitys että vaikka naisen ei tarvitse hoitaa perinteistä naisen rooliaan, miehen pitää pysyä tässä omassa vanhassa roolissaan maksajana, suojelijana. Ei se niin mene. 

Sosiaalinen media on vienyt nuorten naisten pahoinvointia alas tutkitusti isolla kädellä. Ihmisten tulisi sivistyä ja kasvattaa tytöt niin ettei ulkonäölläsi ole väliä, riittää että on siisti ja niin että uskovat myös siihen eivätkä vertaile jatkuvasti itseään muihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tytöt jotenkin nykyään onnistutaan kasvattamaan sellaisiksi perfektionisteiksi, että he itse luovat itselleen enemmän paineita kuin ulkomaailma koskaan. Ei ulkomaailma heiltä vaadi täydellistä ulkonäköä tai täydellistä "elämän suoritusta" hyvinä pidettyjen kriteerien mukaan, mutta he itse vaativat. Ei toki kaikki, mutta isompi osa kuin esim. omassa nuoruudessani 20 vuotta sitten. Silloin me monet vaan ajelehdittiin elämässä ihan tyytyväisenä, minäkin kun en päässyt yliopistoon meinasin että menen sitten tehtaaseen töihin, ei paineita. Eikä oman ullkonäön virheitäkään niin tullut mietittyä, sitä vaan totesi että tällainen olen ja näillä mennään, ei se miettimällä parane.

Tämä on muuten aivan totta! Ja tiedätkö mitä? Me miehet emme tajua yhtään mitään tästä modernin naisen ihanteesta. Täyteaineita huuliin, salilla ylätaljaa vedetään kuin miehet, käsi sydämelle, kuka mies kiihottuu siitä, että naisella on yläselän lihakset V-muotoiset!?!? En tajua. Kuin jonkun kaverinsa kanssa olisi sängyssä YÖÖÖÖÖKKKKK

Niin, teidän ihannenaisennehan on barbirnukke, eli bikinifitnessmalli. Pitää olla hoikka ja kiinteä, rasvaton, mutta lihaksia ei saa olla ja isot, kiinteät luomurinnat ja pyöreä ,kiinteä, pystyluomupylly.

Kai tajuatte, että nuo bikinifitnessmallit treenaa monta tuntia päivässä ja se kisakunto tarkoittaa sitä, että rasva% on kiinteä matala, että nainen ei voi tulla edes raskaaksi. Monella näillä on ongelmia aineenvaihdunnan kanssa, kun kroppa rääkätään äärimmilleen- esim kilpirauhasongelmat ovat todella yleisiä

Ei miehiä kiinnosta, he ovat VISUAALISIA olentoja, eivät loogisia.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalinen media on vienyt nuorten naisten pahoinvointia alas tutkitusti isolla kädellä. Ihmisten tulisi sivistyä ja kasvattaa tytöt niin ettei ulkonäölläsi ole väliä, riittää että on siisti ja niin että uskovat myös siihen eivätkä vertaile jatkuvasti itseään muihin.

Tuolla ulkona kun kävelee niin nuorilla naisilla on se älypuhelin liimattuna käteen ja katse siinä koko ajan, jalkakäytävällä kävellessäkin. Se heidän todellinen elämänsä on siellä sovelluksissa, se on tärkeämpää kuin se mitä tosimaailmassa ympärillä tapahtuu. Ne tykkäykset, ja kommentit ym. Kuinka monta seuraajaa on.

Se luuri kertoo myös mikä on nyt se mitä mieltä pitää olla, jos et ole, tykkäykset laskaa ja siitä tulee paha mieli ja ahdistus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syynä on myös yhteiskuntamme ilmiö jossa osa aikuisista on menettänyt järkensä, ja niiden asioiden haluaminen joka ennen oli normaalia ja joita me miehet ja naiset lajityypillisesti haluamme, on tehty massiivisesti epätrendikkääksi ja paheksuttavaksi jopa. Modernit nuoret heräävät asioiden todellisiin merkityksiin, mutta ennen sitä, tämän kaiken keskellä voi tuntea syvää onnettomuutta.

Tämä koskee niin nuoria miehiä kuin nuoria naisiakin. Monessa asiassa yhteiskuntamme kehittyy juuri nyt sairaaseen suuntaan.

Mitö nämä asiat ovat?

Normaali heteroparisuhde, perhe, vakituinen työpaikka, se että on ok haluta myös olla lapsen kanssa kotona, se että on ok että työ ei ole elämän tärkein sisältö vaan perhe voi olla, se että on OK ajatella näin. On OK ajatella myös muulla tavalla. Mutta jostain syystä tämänkaltaisten asioiden kimppuun on suorastaan hyökätty viime vuosina. Yle, HS, kärkijoukkoina tekevät journalismia jolla ylläpidetään koko ajan tietynlaista syyllisyyttä mikäli sattuisi ajattelemaan elämästä ylläolevien asioiden kaltaisesti.

Totta kai on ok myös muunlaiset asiat kuin yllä mainitut. Mutta niistä muunlaisista ollaan tekemässä itse tarkoitusta ja media hieroo sitä meidän naamaamme koko ajan.

Voisin lisätä perään että on OK että miehet käyttäytyvät kuten miehelle on tyypillistä käyttäytyä. On OK, että naiset käyttäytyvät kuten naisilla on tyypillistä. Mutta näistäkin asioista on tehty synti. Mies ei saisi olla maskuliininen, nainen ei saisi olla naisellinen. Nämä asiat pitäisi olla ok. Mies saa olla maskuliininen. Toki on OK olla myös naisellinen. Nainen saa olla naisellinen. Ja näyttää sen. Nainen saa olla myös miehekäs. Nämä kaikki on OK!

Tämä on keskeinen havainto. Liberalismi osoittautuu vähemmän liberaaliksi heitä kohtaan, jotka haluavat elää perinteisen parisuhdemallin mukaan. Liberalismin idea mielestäni piti olla, että kukin saa elää sellaista elämää kuin haluaa, ja rakentaa sellaista parisuhdemallia kuin haluaa. Nyt rakennellaan näitä viholliskuvia siitä, että mies haluaa perinteisen parisuhteen. Tälle on ihan järkevät perusteet. Mies ei ajattele ensimmäiseksi sitä, että hän ajaa omaa etuaan, jos hän pyrkii maksimoimaan oman tulontuottokykynsä tekemällä töitä pitkää päivää jne. Moderni, feministinen naiskuva haluaa, että mies imuroi kotona, tiskaa ja tekee kotitaloustyötä, jossa miehen TUOTTAVUUS romahtaa. Miehen kannattaisi mieluummin palkata kotiin siivouspalveluja ja nannyä, jotta hän voi tehdä perheelleen enemmän resursseja. Mutta feministinen parisuhdemalli vaatii miehen kotiin. Hoitamaan lapsia, tekemään ruokaa, siivoamaan. Tämä toki on tasa-arvon hengen mukaista, mutta sillä on yksinkertaisesti hintansa, että kaksisataa euroa tunnilta laskuttava mies tekee kotitöitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti.

Ymmärrättekö naiset tämän? Toistan, mies tienaa kaksisataa euroa tunti, sen ei kannata tehdä töitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti. Silti se taistelu on loputon. Näitä saa feministille piirtää ja laskea excelissä, ja taistella, kunnes se taistelu vaatii enemmän kuin se parisuhde antaa.

Tuollaisella tuntipalkalla kirjoittelet kuitenkin vauvapalstalle? Eikö TUOTTAVUUTESI kärsi siitä?

Me naisetkin haluamme ansaita 200 e/tunti, niin yksinkertaista se on. Ellet ansaitse niitä satasia sukupuolielimilläsi, ei ole mitään syytä, miksi juuri sinun pitäisi tehdä niitä töitä eikä yhtä koulutetun, kokeneen ja älykkään naisen. Eivätkä naiset pääse kouluttautumaan  ja hankkimaan kokemusta, jos heiltä (meiltä) odotetaan, että uhraamme vuosia elämästämme lasten ja kodinhoitoon.

Olen feministi ja liberalisti. Mielestäni kuitenkin niihin vedotaan toisinaan väärin. Miellän feminismin sukupuolten ja ylipäätänsä kaikkien ihmisten tasa-arvoa edistäväksi liikkeeksi (perinteisesti naisten asemaa parantamalla).

Jostain syystä se koko tasa-arvo on unohdettu, sillä monet feministit pyrkivät siihen, että naiset olisivat yhtä kuin miehet. Kun nainen tekee samaa työtä kuin mies, niin hän on yhtä arvokas. Tai kun nainen on töissä, eikä kotona, hän on yhtä arvokas. Oikeasti naisilla tulisi olla mahdollisuus olla töissä tai kotona tai olla johtaja tai sitten vaikkapa hoitaja. Ne perinteiset naisten alat ja tehtävät ovat yhtä arvokkaita kuin perinteiset miesten alat ja tehtävät. Kun on mahdollisuus tehdä, mitä haluaa ja olla silti arvostettu, niin se on tasa-arvoista. En kiellä sitä, että feministit eivät olisi edesauttaneet siinä, että naiset pääsevät sinne, minne miehetkin ovat päässeet, mutta on unohdettu se, että muukin on arvokasta.

Kuvitellaan, että otan koiranpennun eikä se pääse koskaan ulkoilemaan kotipihansa ulkopuolelle. Se voi olla täysin tyytyväinen. Silti siltä jää puuttumaan paljon sellaista, mitä se luultavasti haluaisi, jos se tietäisi sen olemassaolosta; iso maailma (ympäristö) jossa on paljon mahdollisuuksia: hajuja, muita koiria, pupuja jahdattavana, pitkiä kävelylenkkejä tehtävänä jne.

Jos naisen (tytön) elämää rajoitetaan alusta alkaen antamalla ymmärtää, että lasten ja kodinhoito kuuluu enemmän naisille kuin miehille, hän on kuin tuo koiranpentu. Sen sijaan me voimme ja meidän pitää antaa naiselle iso maailma; kouluttaa hänet, antaa hänelle mahdollisuus luoda uraa ja nostaa hyvää palkkaa - ja SITTEN kysyä, haluaako hän palata pihamaalle. Jos haluaa, niin sehän on täysin fine.

Ja ettei tule väärinkäsityksiä: aivan sama pojille/miehille. Mahdollisuus koulutukseen, uraan, palkkaan JA sen jälkeen mahdollisuus jäädä kotiin lasten kanssa.

Minun on mahdotonta ymmärtää, miksi joku vielä 2020-luvulla pitää lasten ja kodinhoitoa nimenomaan naisen tehtävänä. Aivan mahdotonta. En myöskään live-elämässä tai somessa, missä keskustellaan omalla nimellä, näe enää ollenkaan tällaisia mielipiteitä. Siksi olen edelleen aivan varma siitä, että tätä keskustelua lietsotaan itärajan takaa.

Juu, olen samaa mieltä. Elämä vaan ei ole sellainen. Naisella on oikeus valita omat valintansa. Mutta saattaa olla niin, että naisen tehtyä omat valintansa, hän ei välttämättä koekaan onnellisuutta katsellessaan Keilaniemen korporaatiokonttorista merelle tai Ruoholahden lasitornissa aamukasilta maanantaina ilman perhettä, ilman lapsia. Tätä asiaa kun ei voi mitenkään peruuttaa eli se on aika hankalaa "jäädä kotiin lasten kanssa", kun valinnat on jo tehty päinvastoin. 

Henkilökohtaisena sivuhuomautuksena, en mitenkään arvosta tuota merinäköalaa. En jaksa ymmärtää naisia, jotka valitsevat työuran innosta puhkuen. Itselleni rahat ja materia on sellaista, jota jaetaan muiden ihmisten kesken, ja nämä ihmiset ovat tärkeämpiä kuin se materia.

Eikö tekstisi voisi (ja pitäisi) kuulua yhtä hyvin näin:

Miehellä on oikeus valita omat valintansa. Mutta saattaa olla niin, että miehen tehtyä omat valintansa, hän ei välttämättä koekaan onnellisuutta katsellessaan Keilaniemen korporaatiokonttorista merelle tai Ruoholahden lasitornissa aamukasilta maanantaina ilman perhettä, ilman lapsia. Tätä asiaa kun ei voi mitenkään peruuttaa eli se on aika hankalaa "jäädä kotiin lasten kanssa", kun valinnat on jo tehty päinvastoin. 

Henkilökohtaisena sivuhuomautuksena, en mitenkään arvosta tuota merinäköalaa. En jaksa ymmärtää miehiä, jotka valitsevat työuran innosta puhkuen. Itselleni rahat ja materia on sellaista, jota jaetaan muiden ihmisten kesken, ja nämä ihmiset ovat tärkeämpiä kuin se materia.

Kyllä, ehdottomasti! Sama koskee miehen valintoja. En ymmärrä miksi näin ei olisi. Tutkimusten mukaan miehet ovat onnellisempia kuin naiset keski-iässä näiden valintojen jälkeen.

Hyvä. Eli alkaisimmeko kaikki puhua ihmisten oikeuksista valintoihin, vanhempien oikeudesta jäädä kotiin lasten kanssa, kummankin puolison oikeudesta ja velvollisuudesta hoitaa kotia jne? Käyttämättä tekstissä sukupuolia.

Tuossa edellä juuri joku nainen hehkutti, kuinka upeaa oli olla kymmenen vuotta kotona. Miksi hänen miehensä ei saa(nut) kokea samaa? Missä on miesten oikeus olla kymmenen vuotta hoitovapaalla?

Kieltämättä millään lailla näitä oikeuksia kummaltakaan sukupuolelta, on hyvin tyypillistä kuitenkin, että miehet tienaavat enemmän kuin naiset ja ihan puhtaasti taloudellisesta näkökulmasta on järkevämpää, että se perhe maksimoi nekin eurot eli jos se mies tekee 200e/h ja maksaa sen 8e/h, niin silloin ne resurssit tulevat perheen käyttöön. Tämä on vain esimerkki, eikä sitä tarvitse nyt ottaa mitenkään henkilökohtaisesti ja alkaa puhumaan "vaan rahasta", mutta jotenkin miehen ja naisen pitäisi päästä näissä analyyseissä kompromisseihin ILMAN, että lyödään feminismillä ja 50/50 ajattelulla päähän. Tästä pitäisi päästä ensin yksimielisyyteen, että nämä taloudelliset aspektit merkitsevät, ja perheen etu ensin, ei naisen etu.

Miehet ansaitsevat enemmän kuin naiset juuri siksi, että naiset ovat ottaneet iskua tuloihinsa ja urakehitykseensä jäämällä kotiin JA tähtäämällä alun alkaenkin matalammin palkattuihin ammatteihin. Juuri siksi nuorten naisten on tärkeää tiedostaa, että heillä on mahdollisuudet aivan samaan kuin ikäisillään pojilla/miehilläkin, juuri sen takia on tärkeää jakaa hoitovapaat puoliksi.

On aivan yhdentekevää, kumman pussista se 8 e kotisiivoojalle sen jälkeen maksetaan - toivottavasti yhteiseltä taloustililtä, jonne molemmat tallettavat saman summan yhteisiä menoja varten.

Tässä on aika paljon loogisia ongelmia minusta. Väite, että miehet ansaitsevat enemmän kuin naiset juuri siksi, että naiset synnyttää ei pidä paikkaansa. Naiset valitsevat kokonaan eri työuria kuin miehet. Lisäksi tuohon puolisovalintaan vaikuttaa usein se, että naiset itse eivät valitse rinnalleen miestä, joka tienaa saman verran kuin nainen, vaan mielellään he valitsevat sosiekonomisesti ylöspäin ja miehet alaspäin. Tämä ei siis ole miehen syy, että mies tienaa enemmän, koska nainen itse valitsi miehen, joka tienaa enemmän.

Ei synny kauppoja, kun lähtöpremissit on kovin erilaiset jotenkin. Jokaiselle joku, ja kaikilla on oikeus valita juuri sellainen puoliso kuin haluaa. Minulle henkilökohtaisesti tämä 50/50 ajattelu on pikkuisen punainen vaate. Kun avioliittolait eivät ole 50/50 on tosi riskialtista valita nainen, joka ajattelee koko ajan omaa etuaan. Avioliittolait ovat miehelle niin epäsuotuisat, että jotenkin sitä vaan sitten yrittää selvitä. Ja deittailuksihan sen jää.

Ei synny kauppoja. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa.

Naiset ovat valinneet matalapalkka-aloja juuri sen takia, että vanhanaikaisen ajatusmaailman mukaan ei ole pidetty sopivana, että naiselle ura on tärkeä. Näkyy tällä palstalla päivittäin suhtautumisessa Mariniin. Mutta se on muuttumassa, onneksi. Oikeustieteellisen, lääketieteellisen ja teknillisenkin yliopiston opiskelijoista yhä suurempi osa on naisia. Kiitos feminismin ja edelläkävijöiden, jotka ovat ottaneet vastaan (ja edelleen ottavat) paheksuntaa siitä, etteivät jääneet pullantuoksuisiksi kotiäideiksi. Olen ollut feministi siitä saakka kun lukiossa aloin asioista jotain ymmärtää ja pari sen aikaista klassikkoteosta luin eli yli 40 vuotta. Olen näiden vuosien aikana kuullut kaikki tyypilliset uhkaukset, kuinka feministit eivät pääse naimisiin, eivät saa lapsia, eivät ainakaan saa onnellista perhettä/elämää jne jne. Jo jossain aiemmassa kommentissani mainitsin, että minusta on käsittämätöntä, että tätä keskustelua käydään vielä 2020-luvulla.

Omat vanhempani toivoivat minusta opettajaa. Se oli heidän maailmankuvassaan hyvä ammatti naiselle. He eivät koskaan toivoneet, että minusta tulisi kunnanjohtaja tai pankinjohtaja tai tuomari. 1930- ja 1940-luvuilla syntyneille matalasti koulutetuille maalla asuville vanhemmille se oli ymmärrettävää enkä ole heille siitä (enää) katkera. Toivoisin kuitenkin ettei enää nykyaikana yksikään vanhempi rajoittaisi lapsensa maailmankuvaa tarjoamalla hänelle jotain tiettyä ammattia vain sen takia, että "se sopii naisille" tai ei ole liian korkeatasoinen! Vain sillä tavalla naiset suuntaavat niille työurille, missä ansaitsevat enemmän.

Mitä puolisovalintaan tulee, niin tälläkin palstalla on joku linkittänyt suomalaista tutkimusta jonka mukaan nimenomaan naiset pariutuvat alemmin koulutettujen kanssa, mutta kun en itse ole niihin perehtynyt niin en ota kantaa. Oman puolisoni tuloja, menoja tai omaisuutta en edes tiedä.

Lopuksi kysymys: MIllä tavalla avioliittolait ovat epäsuotuisammat sille osapuolelle, jolla on miehen vehkeet?

Hivenen on aggressiivinen meininki. Yritetään nyt ihan rauhassa keskustella. Naisia on korkeakouluissa enemmän kuin miehiä uskoakseni. Tätä ei ole kieltänyt kukaan keskustelija. Riennät huutomerkkien kera julistamaan feminismiäsi ja syytät kaikenlaista.

Puheet "nykyajasta" perustuu todella lyhyeen otokseen. Ihmiskunta on elänyt täällä tuhansia vuosia ja feminismi, ehkäisypilleri, ja seksuaalinen vapaus on ollut yhteiskunnassamme läsnä hyvin, hyvin lyhyen ajan. Nyt koko globaali kehitys menee niin, että väestö ikääntyy, ja avioliittoja on vähemmän ja syntyvyys on laskussa, ja nyt tapahtuu rakenteellisia muutoksia, joiden vaikutus yhteiskuntaamme on hyvin mielenkiintoinen ja tuntematon. 

Tässä prosessissa miesten oma osuus on olemassa. Me olemme siirtymässä kristillisestä yhteiskunnasta, missä konservatiiviset avioliitot mahdollistivat pariutumisen ja ns. betamiehen sekä naisen avioliitot täysin uuteen aikakauteen, missä miesten osallistumisaste yhteiskuntaan on alenemassa. Avioliitot menneinä vuosikymmeninä on luonut myös vakautta yhteiskuntaan maailmassa, jossa miesten tehtävänä oli muodostaa perhe, hankkia elanto ja kasvaa vastuuseen. Nyt ei tätä ole.

Mikä on sen seuraus, että emme muodosta enää monogaamisia avioliittoja ja parisuhteita? Sen pitää olla se, että suvut lakkaavat olemasta.

Et kai nyt tosissasi väitä, että nainen, joka saa aina lapset avioeron yhteydessä ja mies maksaa 18 vuotta laskuja näkemättä edes lapsiaan, että tämä ei muodosta miehelle mitään riskiä? Ollaan nyt rehellisiä.

Naisilla on sellainen käsitys että vaikka naisen ei tarvitse hoitaa perinteistä naisen rooliaan, miehen pitää pysyä tässä omassa vanhassa roolissaan maksajana, suojelijana. Ei se niin mene. 

Niin. Siis miehet eivät VÄLILLISESTI pääse siihen rooliin maksajana, ja suojelijana, koska ei ole mitään väylää siihen, että mies kasvaisi vastuuseen. Perinteisestihän kristillinen avioliitto ja perhe on ollut tämä väylä miehen kasvuun. Nyt tätä kasvunväylää ei ole, jää kaikki ostamatta. Jää talot ostamatta, farkkuautot, sormukset, autot, trampoliinit ja all inclusive lomat. Se, että sitä rumbaa pyöritetään vaatii melkoista sitoutumista mieheltä. Nyt ne miehet pelaa pleikkaa, koska sitä väylää ei ole.

Kuka maksaa näiden poikien laskut? Yhteiskunta. Mutta kuka maksaa yhteiskunnan laskun? Nämä pojat on kaikki joidenkin feministien poikalapsia. Se tulee ennemmin tai myöhemmin näiden naisten maksettavaksi tämä lasku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syynä on myös yhteiskuntamme ilmiö jossa osa aikuisista on menettänyt järkensä, ja niiden asioiden haluaminen joka ennen oli normaalia ja joita me miehet ja naiset lajityypillisesti haluamme, on tehty massiivisesti epätrendikkääksi ja paheksuttavaksi jopa. Modernit nuoret heräävät asioiden todellisiin merkityksiin, mutta ennen sitä, tämän kaiken keskellä voi tuntea syvää onnettomuutta.

Tämä koskee niin nuoria miehiä kuin nuoria naisiakin. Monessa asiassa yhteiskuntamme kehittyy juuri nyt sairaaseen suuntaan.

Mitö nämä asiat ovat?

Normaali heteroparisuhde, perhe, vakituinen työpaikka, se että on ok haluta myös olla lapsen kanssa kotona, se että on ok että työ ei ole elämän tärkein sisältö vaan perhe voi olla, se että on OK ajatella näin. On OK ajatella myös muulla tavalla. Mutta jostain syystä tämänkaltaisten asioiden kimppuun on suorastaan hyökätty viime vuosina. Yle, HS, kärkijoukkoina tekevät journalismia jolla ylläpidetään koko ajan tietynlaista syyllisyyttä mikäli sattuisi ajattelemaan elämästä ylläolevien asioiden kaltaisesti.

Totta kai on ok myös muunlaiset asiat kuin yllä mainitut. Mutta niistä muunlaisista ollaan tekemässä itse tarkoitusta ja media hieroo sitä meidän naamaamme koko ajan.

Voisin lisätä perään että on OK että miehet käyttäytyvät kuten miehelle on tyypillistä käyttäytyä. On OK, että naiset käyttäytyvät kuten naisilla on tyypillistä. Mutta näistäkin asioista on tehty synti. Mies ei saisi olla maskuliininen, nainen ei saisi olla naisellinen. Nämä asiat pitäisi olla ok. Mies saa olla maskuliininen. Toki on OK olla myös naisellinen. Nainen saa olla naisellinen. Ja näyttää sen. Nainen saa olla myös miehekäs. Nämä kaikki on OK!

Tämä on keskeinen havainto. Liberalismi osoittautuu vähemmän liberaaliksi heitä kohtaan, jotka haluavat elää perinteisen parisuhdemallin mukaan. Liberalismin idea mielestäni piti olla, että kukin saa elää sellaista elämää kuin haluaa, ja rakentaa sellaista parisuhdemallia kuin haluaa. Nyt rakennellaan näitä viholliskuvia siitä, että mies haluaa perinteisen parisuhteen. Tälle on ihan järkevät perusteet. Mies ei ajattele ensimmäiseksi sitä, että hän ajaa omaa etuaan, jos hän pyrkii maksimoimaan oman tulontuottokykynsä tekemällä töitä pitkää päivää jne. Moderni, feministinen naiskuva haluaa, että mies imuroi kotona, tiskaa ja tekee kotitaloustyötä, jossa miehen TUOTTAVUUS romahtaa. Miehen kannattaisi mieluummin palkata kotiin siivouspalveluja ja nannyä, jotta hän voi tehdä perheelleen enemmän resursseja. Mutta feministinen parisuhdemalli vaatii miehen kotiin. Hoitamaan lapsia, tekemään ruokaa, siivoamaan. Tämä toki on tasa-arvon hengen mukaista, mutta sillä on yksinkertaisesti hintansa, että kaksisataa euroa tunnilta laskuttava mies tekee kotitöitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti.

Ymmärrättekö naiset tämän? Toistan, mies tienaa kaksisataa euroa tunti, sen ei kannata tehdä töitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti. Silti se taistelu on loputon. Näitä saa feministille piirtää ja laskea excelissä, ja taistella, kunnes se taistelu vaatii enemmän kuin se parisuhde antaa.

Tuollaisella tuntipalkalla kirjoittelet kuitenkin vauvapalstalle? Eikö TUOTTAVUUTESI kärsi siitä?

Me naisetkin haluamme ansaita 200 e/tunti, niin yksinkertaista se on. Ellet ansaitse niitä satasia sukupuolielimilläsi, ei ole mitään syytä, miksi juuri sinun pitäisi tehdä niitä töitä eikä yhtä koulutetun, kokeneen ja älykkään naisen. Eivätkä naiset pääse kouluttautumaan  ja hankkimaan kokemusta, jos heiltä (meiltä) odotetaan, että uhraamme vuosia elämästämme lasten ja kodinhoitoon.

Olen feministi ja liberalisti. Mielestäni kuitenkin niihin vedotaan toisinaan väärin. Miellän feminismin sukupuolten ja ylipäätänsä kaikkien ihmisten tasa-arvoa edistäväksi liikkeeksi (perinteisesti naisten asemaa parantamalla).

Jostain syystä se koko tasa-arvo on unohdettu, sillä monet feministit pyrkivät siihen, että naiset olisivat yhtä kuin miehet. Kun nainen tekee samaa työtä kuin mies, niin hän on yhtä arvokas. Tai kun nainen on töissä, eikä kotona, hän on yhtä arvokas. Oikeasti naisilla tulisi olla mahdollisuus olla töissä tai kotona tai olla johtaja tai sitten vaikkapa hoitaja. Ne perinteiset naisten alat ja tehtävät ovat yhtä arvokkaita kuin perinteiset miesten alat ja tehtävät. Kun on mahdollisuus tehdä, mitä haluaa ja olla silti arvostettu, niin se on tasa-arvoista. En kiellä sitä, että feministit eivät olisi edesauttaneet siinä, että naiset pääsevät sinne, minne miehetkin ovat päässeet, mutta on unohdettu se, että muukin on arvokasta.

Kuvitellaan, että otan koiranpennun eikä se pääse koskaan ulkoilemaan kotipihansa ulkopuolelle. Se voi olla täysin tyytyväinen. Silti siltä jää puuttumaan paljon sellaista, mitä se luultavasti haluaisi, jos se tietäisi sen olemassaolosta; iso maailma (ympäristö) jossa on paljon mahdollisuuksia: hajuja, muita koiria, pupuja jahdattavana, pitkiä kävelylenkkejä tehtävänä jne.

Jos naisen (tytön) elämää rajoitetaan alusta alkaen antamalla ymmärtää, että lasten ja kodinhoito kuuluu enemmän naisille kuin miehille, hän on kuin tuo koiranpentu. Sen sijaan me voimme ja meidän pitää antaa naiselle iso maailma; kouluttaa hänet, antaa hänelle mahdollisuus luoda uraa ja nostaa hyvää palkkaa - ja SITTEN kysyä, haluaako hän palata pihamaalle. Jos haluaa, niin sehän on täysin fine.

Ja ettei tule väärinkäsityksiä: aivan sama pojille/miehille. Mahdollisuus koulutukseen, uraan, palkkaan JA sen jälkeen mahdollisuus jäädä kotiin lasten kanssa.

Minun on mahdotonta ymmärtää, miksi joku vielä 2020-luvulla pitää lasten ja kodinhoitoa nimenomaan naisen tehtävänä. Aivan mahdotonta. En myöskään live-elämässä tai somessa, missä keskustellaan omalla nimellä, näe enää ollenkaan tällaisia mielipiteitä. Siksi olen edelleen aivan varma siitä, että tätä keskustelua lietsotaan itärajan takaa.

Juu, olen samaa mieltä. Elämä vaan ei ole sellainen. Naisella on oikeus valita omat valintansa. Mutta saattaa olla niin, että naisen tehtyä omat valintansa, hän ei välttämättä koekaan onnellisuutta katsellessaan Keilaniemen korporaatiokonttorista merelle tai Ruoholahden lasitornissa aamukasilta maanantaina ilman perhettä, ilman lapsia. Tätä asiaa kun ei voi mitenkään peruuttaa eli se on aika hankalaa "jäädä kotiin lasten kanssa", kun valinnat on jo tehty päinvastoin. 

Henkilökohtaisena sivuhuomautuksena, en mitenkään arvosta tuota merinäköalaa. En jaksa ymmärtää naisia, jotka valitsevat työuran innosta puhkuen. Itselleni rahat ja materia on sellaista, jota jaetaan muiden ihmisten kesken, ja nämä ihmiset ovat tärkeämpiä kuin se materia.

Eikö tekstisi voisi (ja pitäisi) kuulua yhtä hyvin näin:

Miehellä on oikeus valita omat valintansa. Mutta saattaa olla niin, että miehen tehtyä omat valintansa, hän ei välttämättä koekaan onnellisuutta katsellessaan Keilaniemen korporaatiokonttorista merelle tai Ruoholahden lasitornissa aamukasilta maanantaina ilman perhettä, ilman lapsia. Tätä asiaa kun ei voi mitenkään peruuttaa eli se on aika hankalaa "jäädä kotiin lasten kanssa", kun valinnat on jo tehty päinvastoin. 

Henkilökohtaisena sivuhuomautuksena, en mitenkään arvosta tuota merinäköalaa. En jaksa ymmärtää miehiä, jotka valitsevat työuran innosta puhkuen. Itselleni rahat ja materia on sellaista, jota jaetaan muiden ihmisten kesken, ja nämä ihmiset ovat tärkeämpiä kuin se materia.

Kyllä, ehdottomasti! Sama koskee miehen valintoja. En ymmärrä miksi näin ei olisi. Tutkimusten mukaan miehet ovat onnellisempia kuin naiset keski-iässä näiden valintojen jälkeen.

Hyvä. Eli alkaisimmeko kaikki puhua ihmisten oikeuksista valintoihin, vanhempien oikeudesta jäädä kotiin lasten kanssa, kummankin puolison oikeudesta ja velvollisuudesta hoitaa kotia jne? Käyttämättä tekstissä sukupuolia.

Tuossa edellä juuri joku nainen hehkutti, kuinka upeaa oli olla kymmenen vuotta kotona. Miksi hänen miehensä ei saa(nut) kokea samaa? Missä on miesten oikeus olla kymmenen vuotta hoitovapaalla?

Kieltämättä millään lailla näitä oikeuksia kummaltakaan sukupuolelta, on hyvin tyypillistä kuitenkin, että miehet tienaavat enemmän kuin naiset ja ihan puhtaasti taloudellisesta näkökulmasta on järkevämpää, että se perhe maksimoi nekin eurot eli jos se mies tekee 200e/h ja maksaa sen 8e/h, niin silloin ne resurssit tulevat perheen käyttöön. Tämä on vain esimerkki, eikä sitä tarvitse nyt ottaa mitenkään henkilökohtaisesti ja alkaa puhumaan "vaan rahasta", mutta jotenkin miehen ja naisen pitäisi päästä näissä analyyseissä kompromisseihin ILMAN, että lyödään feminismillä ja 50/50 ajattelulla päähän. Tästä pitäisi päästä ensin yksimielisyyteen, että nämä taloudelliset aspektit merkitsevät, ja perheen etu ensin, ei naisen etu.

Miehet ansaitsevat enemmän kuin naiset juuri siksi, että naiset ovat ottaneet iskua tuloihinsa ja urakehitykseensä jäämällä kotiin JA tähtäämällä alun alkaenkin matalammin palkattuihin ammatteihin. Juuri siksi nuorten naisten on tärkeää tiedostaa, että heillä on mahdollisuudet aivan samaan kuin ikäisillään pojilla/miehilläkin, juuri sen takia on tärkeää jakaa hoitovapaat puoliksi.

On aivan yhdentekevää, kumman pussista se 8 e kotisiivoojalle sen jälkeen maksetaan - toivottavasti yhteiseltä taloustililtä, jonne molemmat tallettavat saman summan yhteisiä menoja varten.

Tässä on aika paljon loogisia ongelmia minusta. Väite, että miehet ansaitsevat enemmän kuin naiset juuri siksi, että naiset synnyttää ei pidä paikkaansa. Naiset valitsevat kokonaan eri työuria kuin miehet. Lisäksi tuohon puolisovalintaan vaikuttaa usein se, että naiset itse eivät valitse rinnalleen miestä, joka tienaa saman verran kuin nainen, vaan mielellään he valitsevat sosiekonomisesti ylöspäin ja miehet alaspäin. Tämä ei siis ole miehen syy, että mies tienaa enemmän, koska nainen itse valitsi miehen, joka tienaa enemmän.

Ei synny kauppoja, kun lähtöpremissit on kovin erilaiset jotenkin. Jokaiselle joku, ja kaikilla on oikeus valita juuri sellainen puoliso kuin haluaa. Minulle henkilökohtaisesti tämä 50/50 ajattelu on pikkuisen punainen vaate. Kun avioliittolait eivät ole 50/50 on tosi riskialtista valita nainen, joka ajattelee koko ajan omaa etuaan. Avioliittolait ovat miehelle niin epäsuotuisat, että jotenkin sitä vaan sitten yrittää selvitä. Ja deittailuksihan sen jää.

Ei synny kauppoja. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa.

Naiset ovat valinneet matalapalkka-aloja juuri sen takia, että vanhanaikaisen ajatusmaailman mukaan ei ole pidetty sopivana, että naiselle ura on tärkeä. Näkyy tällä palstalla päivittäin suhtautumisessa Mariniin. Mutta se on muuttumassa, onneksi. Oikeustieteellisen, lääketieteellisen ja teknillisenkin yliopiston opiskelijoista yhä suurempi osa on naisia. Kiitos feminismin ja edelläkävijöiden, jotka ovat ottaneet vastaan (ja edelleen ottavat) paheksuntaa siitä, etteivät jääneet pullantuoksuisiksi kotiäideiksi. Olen ollut feministi siitä saakka kun lukiossa aloin asioista jotain ymmärtää ja pari sen aikaista klassikkoteosta luin eli yli 40 vuotta. Olen näiden vuosien aikana kuullut kaikki tyypilliset uhkaukset, kuinka feministit eivät pääse naimisiin, eivät saa lapsia, eivät ainakaan saa onnellista perhettä/elämää jne jne. Jo jossain aiemmassa kommentissani mainitsin, että minusta on käsittämätöntä, että tätä keskustelua käydään vielä 2020-luvulla.

Omat vanhempani toivoivat minusta opettajaa. Se oli heidän maailmankuvassaan hyvä ammatti naiselle. He eivät koskaan toivoneet, että minusta tulisi kunnanjohtaja tai pankinjohtaja tai tuomari. 1930- ja 1940-luvuilla syntyneille matalasti koulutetuille maalla asuville vanhemmille se oli ymmärrettävää enkä ole heille siitä (enää) katkera. Toivoisin kuitenkin ettei enää nykyaikana yksikään vanhempi rajoittaisi lapsensa maailmankuvaa tarjoamalla hänelle jotain tiettyä ammattia vain sen takia, että "se sopii naisille" tai ei ole liian korkeatasoinen! Vain sillä tavalla naiset suuntaavat niille työurille, missä ansaitsevat enemmän.

Mitä puolisovalintaan tulee, niin tälläkin palstalla on joku linkittänyt suomalaista tutkimusta jonka mukaan nimenomaan naiset pariutuvat alemmin koulutettujen kanssa, mutta kun en itse ole niihin perehtynyt niin en ota kantaa. Oman puolisoni tuloja, menoja tai omaisuutta en edes tiedä.

Lopuksi kysymys: MIllä tavalla avioliittolait ovat epäsuotuisammat sille osapuolelle, jolla on miehen vehkeet?

Hivenen on aggressiivinen meininki. Yritetään nyt ihan rauhassa keskustella. Naisia on korkeakouluissa enemmän kuin miehiä uskoakseni. Tätä ei ole kieltänyt kukaan keskustelija. Riennät huutomerkkien kera julistamaan feminismiäsi ja syytät kaikenlaista.

Puheet "nykyajasta" perustuu todella lyhyeen otokseen. Ihmiskunta on elänyt täällä tuhansia vuosia ja feminismi, ehkäisypilleri, ja seksuaalinen vapaus on ollut yhteiskunnassamme läsnä hyvin, hyvin lyhyen ajan. Nyt koko globaali kehitys menee niin, että väestö ikääntyy, ja avioliittoja on vähemmän ja syntyvyys on laskussa, ja nyt tapahtuu rakenteellisia muutoksia, joiden vaikutus yhteiskuntaamme on hyvin mielenkiintoinen ja tuntematon. 

Tässä prosessissa miesten oma osuus on olemassa. Me olemme siirtymässä kristillisestä yhteiskunnasta, missä konservatiiviset avioliitot mahdollistivat pariutumisen ja ns. betamiehen sekä naisen avioliitot täysin uuteen aikakauteen, missä miesten osallistumisaste yhteiskuntaan on alenemassa. Avioliitot menneinä vuosikymmeninä on luonut myös vakautta yhteiskuntaan maailmassa, jossa miesten tehtävänä oli muodostaa perhe, hankkia elanto ja kasvaa vastuuseen. Nyt ei tätä ole.

Mikä on sen seuraus, että emme muodosta enää monogaamisia avioliittoja ja parisuhteita? Sen pitää olla se, että suvut lakkaavat olemasta.

Et kai nyt tosissasi väitä, että nainen, joka saa aina lapset avioeron yhteydessä ja mies maksaa 18 vuotta laskuja näkemättä edes lapsiaan, että tämä ei muodosta miehelle mitään riskiä? Ollaan nyt rehellisiä.

Naisilla on sellainen käsitys että vaikka naisen ei tarvitse hoitaa perinteistä naisen rooliaan, miehen pitää pysyä tässä omassa vanhassa roolissaan maksajana, suojelijana. Ei se niin mene. 

Miehet "suojelijoina" ja "maksajina" on pelkkää nostalgista menneisyyden haihattelua ruusunpunaisten lasien läpi. Suomessa niitä perinteisiä, kunnollisia kotiäitejä on saanut hakata ja raiskata. Miehen omat taloudelliset tarpeet menivät silloinkin perheen edelle. Vaimon on tietenkin kiltisti pitänyt toteuttaa rooliaan kodinhengettärenä tyrannin alaisuudessa, että saa itsensä ja lapsensa ruokittua.

Ei ne naiset olisi sieltä kotoa halunneet pois, jos te miehet olisitte hoitaneet oman osuutenne kunnialla. Sitähän te konservatiivisetämiehet ette ikinä voi myöntää, vaan vika on feminismissä, kun naiset älysivät että heilläkin on ihmisarvo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syynä on myös yhteiskuntamme ilmiö jossa osa aikuisista on menettänyt järkensä, ja niiden asioiden haluaminen joka ennen oli normaalia ja joita me miehet ja naiset lajityypillisesti haluamme, on tehty massiivisesti epätrendikkääksi ja paheksuttavaksi jopa. Modernit nuoret heräävät asioiden todellisiin merkityksiin, mutta ennen sitä, tämän kaiken keskellä voi tuntea syvää onnettomuutta.

Tämä koskee niin nuoria miehiä kuin nuoria naisiakin. Monessa asiassa yhteiskuntamme kehittyy juuri nyt sairaaseen suuntaan.

Mitö nämä asiat ovat?

Normaali heteroparisuhde, perhe, vakituinen työpaikka, se että on ok haluta myös olla lapsen kanssa kotona, se että on ok että työ ei ole elämän tärkein sisältö vaan perhe voi olla, se että on OK ajatella näin. On OK ajatella myös muulla tavalla. Mutta jostain syystä tämänkaltaisten asioiden kimppuun on suorastaan hyökätty viime vuosina. Yle, HS, kärkijoukkoina tekevät journalismia jolla ylläpidetään koko ajan tietynlaista syyllisyyttä mikäli sattuisi ajattelemaan elämästä ylläolevien asioiden kaltaisesti.

Totta kai on ok myös muunlaiset asiat kuin yllä mainitut. Mutta niistä muunlaisista ollaan tekemässä itse tarkoitusta ja media hieroo sitä meidän naamaamme koko ajan.

Voisin lisätä perään että on OK että miehet käyttäytyvät kuten miehelle on tyypillistä käyttäytyä. On OK, että naiset käyttäytyvät kuten naisilla on tyypillistä. Mutta näistäkin asioista on tehty synti. Mies ei saisi olla maskuliininen, nainen ei saisi olla naisellinen. Nämä asiat pitäisi olla ok. Mies saa olla maskuliininen. Toki on OK olla myös naisellinen. Nainen saa olla naisellinen. Ja näyttää sen. Nainen saa olla myös miehekäs. Nämä kaikki on OK!

Tämä on keskeinen havainto. Liberalismi osoittautuu vähemmän liberaaliksi heitä kohtaan, jotka haluavat elää perinteisen parisuhdemallin mukaan. Liberalismin idea mielestäni piti olla, että kukin saa elää sellaista elämää kuin haluaa, ja rakentaa sellaista parisuhdemallia kuin haluaa. Nyt rakennellaan näitä viholliskuvia siitä, että mies haluaa perinteisen parisuhteen. Tälle on ihan järkevät perusteet. Mies ei ajattele ensimmäiseksi sitä, että hän ajaa omaa etuaan, jos hän pyrkii maksimoimaan oman tulontuottokykynsä tekemällä töitä pitkää päivää jne. Moderni, feministinen naiskuva haluaa, että mies imuroi kotona, tiskaa ja tekee kotitaloustyötä, jossa miehen TUOTTAVUUS romahtaa. Miehen kannattaisi mieluummin palkata kotiin siivouspalveluja ja nannyä, jotta hän voi tehdä perheelleen enemmän resursseja. Mutta feministinen parisuhdemalli vaatii miehen kotiin. Hoitamaan lapsia, tekemään ruokaa, siivoamaan. Tämä toki on tasa-arvon hengen mukaista, mutta sillä on yksinkertaisesti hintansa, että kaksisataa euroa tunnilta laskuttava mies tekee kotitöitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti.

Ymmärrättekö naiset tämän? Toistan, mies tienaa kaksisataa euroa tunti, sen ei kannata tehdä töitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti. Silti se taistelu on loputon. Näitä saa feministille piirtää ja laskea excelissä, ja taistella, kunnes se taistelu vaatii enemmän kuin se parisuhde antaa.

Tuollaisella tuntipalkalla kirjoittelet kuitenkin vauvapalstalle? Eikö TUOTTAVUUTESI kärsi siitä?

Me naisetkin haluamme ansaita 200 e/tunti, niin yksinkertaista se on. Ellet ansaitse niitä satasia sukupuolielimilläsi, ei ole mitään syytä, miksi juuri sinun pitäisi tehdä niitä töitä eikä yhtä koulutetun, kokeneen ja älykkään naisen. Eivätkä naiset pääse kouluttautumaan  ja hankkimaan kokemusta, jos heiltä (meiltä) odotetaan, että uhraamme vuosia elämästämme lasten ja kodinhoitoon.

Olen feministi ja liberalisti. Mielestäni kuitenkin niihin vedotaan toisinaan väärin. Miellän feminismin sukupuolten ja ylipäätänsä kaikkien ihmisten tasa-arvoa edistäväksi liikkeeksi (perinteisesti naisten asemaa parantamalla).

Jostain syystä se koko tasa-arvo on unohdettu, sillä monet feministit pyrkivät siihen, että naiset olisivat yhtä kuin miehet. Kun nainen tekee samaa työtä kuin mies, niin hän on yhtä arvokas. Tai kun nainen on töissä, eikä kotona, hän on yhtä arvokas. Oikeasti naisilla tulisi olla mahdollisuus olla töissä tai kotona tai olla johtaja tai sitten vaikkapa hoitaja. Ne perinteiset naisten alat ja tehtävät ovat yhtä arvokkaita kuin perinteiset miesten alat ja tehtävät. Kun on mahdollisuus tehdä, mitä haluaa ja olla silti arvostettu, niin se on tasa-arvoista. En kiellä sitä, että feministit eivät olisi edesauttaneet siinä, että naiset pääsevät sinne, minne miehetkin ovat päässeet, mutta on unohdettu se, että muukin on arvokasta.

Kuvitellaan, että otan koiranpennun eikä se pääse koskaan ulkoilemaan kotipihansa ulkopuolelle. Se voi olla täysin tyytyväinen. Silti siltä jää puuttumaan paljon sellaista, mitä se luultavasti haluaisi, jos se tietäisi sen olemassaolosta; iso maailma (ympäristö) jossa on paljon mahdollisuuksia: hajuja, muita koiria, pupuja jahdattavana, pitkiä kävelylenkkejä tehtävänä jne.

Jos naisen (tytön) elämää rajoitetaan alusta alkaen antamalla ymmärtää, että lasten ja kodinhoito kuuluu enemmän naisille kuin miehille, hän on kuin tuo koiranpentu. Sen sijaan me voimme ja meidän pitää antaa naiselle iso maailma; kouluttaa hänet, antaa hänelle mahdollisuus luoda uraa ja nostaa hyvää palkkaa - ja SITTEN kysyä, haluaako hän palata pihamaalle. Jos haluaa, niin sehän on täysin fine.

Ja ettei tule väärinkäsityksiä: aivan sama pojille/miehille. Mahdollisuus koulutukseen, uraan, palkkaan JA sen jälkeen mahdollisuus jäädä kotiin lasten kanssa.

Minun on mahdotonta ymmärtää, miksi joku vielä 2020-luvulla pitää lasten ja kodinhoitoa nimenomaan naisen tehtävänä. Aivan mahdotonta. En myöskään live-elämässä tai somessa, missä keskustellaan omalla nimellä, näe enää ollenkaan tällaisia mielipiteitä. Siksi olen edelleen aivan varma siitä, että tätä keskustelua lietsotaan itärajan takaa.

Juu, olen samaa mieltä. Elämä vaan ei ole sellainen. Naisella on oikeus valita omat valintansa. Mutta saattaa olla niin, että naisen tehtyä omat valintansa, hän ei välttämättä koekaan onnellisuutta katsellessaan Keilaniemen korporaatiokonttorista merelle tai Ruoholahden lasitornissa aamukasilta maanantaina ilman perhettä, ilman lapsia. Tätä asiaa kun ei voi mitenkään peruuttaa eli se on aika hankalaa "jäädä kotiin lasten kanssa", kun valinnat on jo tehty päinvastoin. 

Henkilökohtaisena sivuhuomautuksena, en mitenkään arvosta tuota merinäköalaa. En jaksa ymmärtää naisia, jotka valitsevat työuran innosta puhkuen. Itselleni rahat ja materia on sellaista, jota jaetaan muiden ihmisten kesken, ja nämä ihmiset ovat tärkeämpiä kuin se materia.

Eikö tekstisi voisi (ja pitäisi) kuulua yhtä hyvin näin:

Miehellä on oikeus valita omat valintansa. Mutta saattaa olla niin, että miehen tehtyä omat valintansa, hän ei välttämättä koekaan onnellisuutta katsellessaan Keilaniemen korporaatiokonttorista merelle tai Ruoholahden lasitornissa aamukasilta maanantaina ilman perhettä, ilman lapsia. Tätä asiaa kun ei voi mitenkään peruuttaa eli se on aika hankalaa "jäädä kotiin lasten kanssa", kun valinnat on jo tehty päinvastoin. 

Henkilökohtaisena sivuhuomautuksena, en mitenkään arvosta tuota merinäköalaa. En jaksa ymmärtää miehiä, jotka valitsevat työuran innosta puhkuen. Itselleni rahat ja materia on sellaista, jota jaetaan muiden ihmisten kesken, ja nämä ihmiset ovat tärkeämpiä kuin se materia.

Kyllä, ehdottomasti! Sama koskee miehen valintoja. En ymmärrä miksi näin ei olisi. Tutkimusten mukaan miehet ovat onnellisempia kuin naiset keski-iässä näiden valintojen jälkeen.

Hyvä. Eli alkaisimmeko kaikki puhua ihmisten oikeuksista valintoihin, vanhempien oikeudesta jäädä kotiin lasten kanssa, kummankin puolison oikeudesta ja velvollisuudesta hoitaa kotia jne? Käyttämättä tekstissä sukupuolia.

Tuossa edellä juuri joku nainen hehkutti, kuinka upeaa oli olla kymmenen vuotta kotona. Miksi hänen miehensä ei saa(nut) kokea samaa? Missä on miesten oikeus olla kymmenen vuotta hoitovapaalla?

Kieltämättä millään lailla näitä oikeuksia kummaltakaan sukupuolelta, on hyvin tyypillistä kuitenkin, että miehet tienaavat enemmän kuin naiset ja ihan puhtaasti taloudellisesta näkökulmasta on järkevämpää, että se perhe maksimoi nekin eurot eli jos se mies tekee 200e/h ja maksaa sen 8e/h, niin silloin ne resurssit tulevat perheen käyttöön. Tämä on vain esimerkki, eikä sitä tarvitse nyt ottaa mitenkään henkilökohtaisesti ja alkaa puhumaan "vaan rahasta", mutta jotenkin miehen ja naisen pitäisi päästä näissä analyyseissä kompromisseihin ILMAN, että lyödään feminismillä ja 50/50 ajattelulla päähän. Tästä pitäisi päästä ensin yksimielisyyteen, että nämä taloudelliset aspektit merkitsevät, ja perheen etu ensin, ei naisen etu.

Miehet ansaitsevat enemmän kuin naiset juuri siksi, että naiset ovat ottaneet iskua tuloihinsa ja urakehitykseensä jäämällä kotiin JA tähtäämällä alun alkaenkin matalammin palkattuihin ammatteihin. Juuri siksi nuorten naisten on tärkeää tiedostaa, että heillä on mahdollisuudet aivan samaan kuin ikäisillään pojilla/miehilläkin, juuri sen takia on tärkeää jakaa hoitovapaat puoliksi.

On aivan yhdentekevää, kumman pussista se 8 e kotisiivoojalle sen jälkeen maksetaan - toivottavasti yhteiseltä taloustililtä, jonne molemmat tallettavat saman summan yhteisiä menoja varten.

Tässä on aika paljon loogisia ongelmia minusta. Väite, että miehet ansaitsevat enemmän kuin naiset juuri siksi, että naiset synnyttää ei pidä paikkaansa. Naiset valitsevat kokonaan eri työuria kuin miehet. Lisäksi tuohon puolisovalintaan vaikuttaa usein se, että naiset itse eivät valitse rinnalleen miestä, joka tienaa saman verran kuin nainen, vaan mielellään he valitsevat sosiekonomisesti ylöspäin ja miehet alaspäin. Tämä ei siis ole miehen syy, että mies tienaa enemmän, koska nainen itse valitsi miehen, joka tienaa enemmän.

Ei synny kauppoja, kun lähtöpremissit on kovin erilaiset jotenkin. Jokaiselle joku, ja kaikilla on oikeus valita juuri sellainen puoliso kuin haluaa. Minulle henkilökohtaisesti tämä 50/50 ajattelu on pikkuisen punainen vaate. Kun avioliittolait eivät ole 50/50 on tosi riskialtista valita nainen, joka ajattelee koko ajan omaa etuaan. Avioliittolait ovat miehelle niin epäsuotuisat, että jotenkin sitä vaan sitten yrittää selvitä. Ja deittailuksihan sen jää.

Ei synny kauppoja. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa.

Naiset ovat valinneet matalapalkka-aloja juuri sen takia, että vanhanaikaisen ajatusmaailman mukaan ei ole pidetty sopivana, että naiselle ura on tärkeä. Näkyy tällä palstalla päivittäin suhtautumisessa Mariniin. Mutta se on muuttumassa, onneksi. Oikeustieteellisen, lääketieteellisen ja teknillisenkin yliopiston opiskelijoista yhä suurempi osa on naisia. Kiitos feminismin ja edelläkävijöiden, jotka ovat ottaneet vastaan (ja edelleen ottavat) paheksuntaa siitä, etteivät jääneet pullantuoksuisiksi kotiäideiksi. Olen ollut feministi siitä saakka kun lukiossa aloin asioista jotain ymmärtää ja pari sen aikaista klassikkoteosta luin eli yli 40 vuotta. Olen näiden vuosien aikana kuullut kaikki tyypilliset uhkaukset, kuinka feministit eivät pääse naimisiin, eivät saa lapsia, eivät ainakaan saa onnellista perhettä/elämää jne jne. Jo jossain aiemmassa kommentissani mainitsin, että minusta on käsittämätöntä, että tätä keskustelua käydään vielä 2020-luvulla.

Omat vanhempani toivoivat minusta opettajaa. Se oli heidän maailmankuvassaan hyvä ammatti naiselle. He eivät koskaan toivoneet, että minusta tulisi kunnanjohtaja tai pankinjohtaja tai tuomari. 1930- ja 1940-luvuilla syntyneille matalasti koulutetuille maalla asuville vanhemmille se oli ymmärrettävää enkä ole heille siitä (enää) katkera. Toivoisin kuitenkin ettei enää nykyaikana yksikään vanhempi rajoittaisi lapsensa maailmankuvaa tarjoamalla hänelle jotain tiettyä ammattia vain sen takia, että "se sopii naisille" tai ei ole liian korkeatasoinen! Vain sillä tavalla naiset suuntaavat niille työurille, missä ansaitsevat enemmän.

Mitä puolisovalintaan tulee, niin tälläkin palstalla on joku linkittänyt suomalaista tutkimusta jonka mukaan nimenomaan naiset pariutuvat alemmin koulutettujen kanssa, mutta kun en itse ole niihin perehtynyt niin en ota kantaa. Oman puolisoni tuloja, menoja tai omaisuutta en edes tiedä.

Lopuksi kysymys: MIllä tavalla avioliittolait ovat epäsuotuisammat sille osapuolelle, jolla on miehen vehkeet?

Hivenen on aggressiivinen meininki. Yritetään nyt ihan rauhassa keskustella. Naisia on korkeakouluissa enemmän kuin miehiä uskoakseni. Tätä ei ole kieltänyt kukaan keskustelija. Riennät huutomerkkien kera julistamaan feminismiäsi ja syytät kaikenlaista.

Puheet "nykyajasta" perustuu todella lyhyeen otokseen. Ihmiskunta on elänyt täällä tuhansia vuosia ja feminismi, ehkäisypilleri, ja seksuaalinen vapaus on ollut yhteiskunnassamme läsnä hyvin, hyvin lyhyen ajan. Nyt koko globaali kehitys menee niin, että väestö ikääntyy, ja avioliittoja on vähemmän ja syntyvyys on laskussa, ja nyt tapahtuu rakenteellisia muutoksia, joiden vaikutus yhteiskuntaamme on hyvin mielenkiintoinen ja tuntematon. 

Tässä prosessissa miesten oma osuus on olemassa. Me olemme siirtymässä kristillisestä yhteiskunnasta, missä konservatiiviset avioliitot mahdollistivat pariutumisen ja ns. betamiehen sekä naisen avioliitot täysin uuteen aikakauteen, missä miesten osallistumisaste yhteiskuntaan on alenemassa. Avioliitot menneinä vuosikymmeninä on luonut myös vakautta yhteiskuntaan maailmassa, jossa miesten tehtävänä oli muodostaa perhe, hankkia elanto ja kasvaa vastuuseen. Nyt ei tätä ole.

Mikä on sen seuraus, että emme muodosta enää monogaamisia avioliittoja ja parisuhteita? Sen pitää olla se, että suvut lakkaavat olemasta.

Et kai nyt tosissasi väitä, että nainen, joka saa aina lapset avioeron yhteydessä ja mies maksaa 18 vuotta laskuja näkemättä edes lapsiaan, että tämä ei muodosta miehelle mitään riskiä? Ollaan nyt rehellisiä.

Naisilla on sellainen käsitys että vaikka naisen ei tarvitse hoitaa perinteistä naisen rooliaan, miehen pitää pysyä tässä omassa vanhassa roolissaan maksajana, suojelijana. Ei se niin mene. 

Niin. Siis miehet eivät VÄLILLISESTI pääse siihen rooliin maksajana, ja suojelijana, koska ei ole mitään väylää siihen, että mies kasvaisi vastuuseen. Perinteisestihän kristillinen avioliitto ja perhe on ollut tämä väylä miehen kasvuun. Nyt tätä kasvunväylää ei ole, jää kaikki ostamatta. Jää talot ostamatta, farkkuautot, sormukset, autot, trampoliinit ja all inclusive lomat. Se, että sitä rumbaa pyöritetään vaatii melkoista sitoutumista mieheltä. Nyt ne miehet pelaa pleikkaa, koska sitä väylää ei ole.

Kuka maksaa näiden poikien laskut? Yhteiskunta. Mutta kuka maksaa yhteiskunnan laskun? Nämä pojat on kaikki joidenkin feministien poikalapsia. Se tulee ennemmin tai myöhemmin näiden naisten maksettavaksi tämä lasku.

Miehelle ei myöskään ole mitään motivaatita työskennellä kuin eläin saadakseen palkinnoksi talon, perheen, auton.

Nykyään ydinperhettä ei enää ole, miehellä ei ole roolia perheen päänä. Nainen ei ole enää kuuliainen vaimo, vaan feministi joka vihaa kaikkea mitä maskuliinisuus edustaa. Lapset eivät myöskään enää ole sinun, et saa esim kurittaa lapsiasi vaan siitä pääset linnaa. Talot ovat liian kalliita, ja on rikollista edes haluta asua ympäristöä kuormittavasti omakotitalossa. Autolla ajaminen on rikollista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syynä on myös yhteiskuntamme ilmiö jossa osa aikuisista on menettänyt järkensä, ja niiden asioiden haluaminen joka ennen oli normaalia ja joita me miehet ja naiset lajityypillisesti haluamme, on tehty massiivisesti epätrendikkääksi ja paheksuttavaksi jopa. Modernit nuoret heräävät asioiden todellisiin merkityksiin, mutta ennen sitä, tämän kaiken keskellä voi tuntea syvää onnettomuutta.

Tämä koskee niin nuoria miehiä kuin nuoria naisiakin. Monessa asiassa yhteiskuntamme kehittyy juuri nyt sairaaseen suuntaan.

Mitö nämä asiat ovat?

Normaali heteroparisuhde, perhe, vakituinen työpaikka, se että on ok haluta myös olla lapsen kanssa kotona, se että on ok että työ ei ole elämän tärkein sisältö vaan perhe voi olla, se että on OK ajatella näin. On OK ajatella myös muulla tavalla. Mutta jostain syystä tämänkaltaisten asioiden kimppuun on suorastaan hyökätty viime vuosina. Yle, HS, kärkijoukkoina tekevät journalismia jolla ylläpidetään koko ajan tietynlaista syyllisyyttä mikäli sattuisi ajattelemaan elämästä ylläolevien asioiden kaltaisesti.

Totta kai on ok myös muunlaiset asiat kuin yllä mainitut. Mutta niistä muunlaisista ollaan tekemässä itse tarkoitusta ja media hieroo sitä meidän naamaamme koko ajan.

Voisin lisätä perään että on OK että miehet käyttäytyvät kuten miehelle on tyypillistä käyttäytyä. On OK, että naiset käyttäytyvät kuten naisilla on tyypillistä. Mutta näistäkin asioista on tehty synti. Mies ei saisi olla maskuliininen, nainen ei saisi olla naisellinen. Nämä asiat pitäisi olla ok. Mies saa olla maskuliininen. Toki on OK olla myös naisellinen. Nainen saa olla naisellinen. Ja näyttää sen. Nainen saa olla myös miehekäs. Nämä kaikki on OK!

Tämä on keskeinen havainto. Liberalismi osoittautuu vähemmän liberaaliksi heitä kohtaan, jotka haluavat elää perinteisen parisuhdemallin mukaan. Liberalismin idea mielestäni piti olla, että kukin saa elää sellaista elämää kuin haluaa, ja rakentaa sellaista parisuhdemallia kuin haluaa. Nyt rakennellaan näitä viholliskuvia siitä, että mies haluaa perinteisen parisuhteen. Tälle on ihan järkevät perusteet. Mies ei ajattele ensimmäiseksi sitä, että hän ajaa omaa etuaan, jos hän pyrkii maksimoimaan oman tulontuottokykynsä tekemällä töitä pitkää päivää jne. Moderni, feministinen naiskuva haluaa, että mies imuroi kotona, tiskaa ja tekee kotitaloustyötä, jossa miehen TUOTTAVUUS romahtaa. Miehen kannattaisi mieluummin palkata kotiin siivouspalveluja ja nannyä, jotta hän voi tehdä perheelleen enemmän resursseja. Mutta feministinen parisuhdemalli vaatii miehen kotiin. Hoitamaan lapsia, tekemään ruokaa, siivoamaan. Tämä toki on tasa-arvon hengen mukaista, mutta sillä on yksinkertaisesti hintansa, että kaksisataa euroa tunnilta laskuttava mies tekee kotitöitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti.

Ymmärrättekö naiset tämän? Toistan, mies tienaa kaksisataa euroa tunti, sen ei kannata tehdä töitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti. Silti se taistelu on loputon. Näitä saa feministille piirtää ja laskea excelissä, ja taistella, kunnes se taistelu vaatii enemmän kuin se parisuhde antaa.

Tuollaisella tuntipalkalla kirjoittelet kuitenkin vauvapalstalle? Eikö TUOTTAVUUTESI kärsi siitä?

Me naisetkin haluamme ansaita 200 e/tunti, niin yksinkertaista se on. Ellet ansaitse niitä satasia sukupuolielimilläsi, ei ole mitään syytä, miksi juuri sinun pitäisi tehdä niitä töitä eikä yhtä koulutetun, kokeneen ja älykkään naisen. Eivätkä naiset pääse kouluttautumaan  ja hankkimaan kokemusta, jos heiltä (meiltä) odotetaan, että uhraamme vuosia elämästämme lasten ja kodinhoitoon.

Olen feministi ja liberalisti. Mielestäni kuitenkin niihin vedotaan toisinaan väärin. Miellän feminismin sukupuolten ja ylipäätänsä kaikkien ihmisten tasa-arvoa edistäväksi liikkeeksi (perinteisesti naisten asemaa parantamalla).

Jostain syystä se koko tasa-arvo on unohdettu, sillä monet feministit pyrkivät siihen, että naiset olisivat yhtä kuin miehet. Kun nainen tekee samaa työtä kuin mies, niin hän on yhtä arvokas. Tai kun nainen on töissä, eikä kotona, hän on yhtä arvokas. Oikeasti naisilla tulisi olla mahdollisuus olla töissä tai kotona tai olla johtaja tai sitten vaikkapa hoitaja. Ne perinteiset naisten alat ja tehtävät ovat yhtä arvokkaita kuin perinteiset miesten alat ja tehtävät. Kun on mahdollisuus tehdä, mitä haluaa ja olla silti arvostettu, niin se on tasa-arvoista. En kiellä sitä, että feministit eivät olisi edesauttaneet siinä, että naiset pääsevät sinne, minne miehetkin ovat päässeet, mutta on unohdettu se, että muukin on arvokasta.

Kuvitellaan, että otan koiranpennun eikä se pääse koskaan ulkoilemaan kotipihansa ulkopuolelle. Se voi olla täysin tyytyväinen. Silti siltä jää puuttumaan paljon sellaista, mitä se luultavasti haluaisi, jos se tietäisi sen olemassaolosta; iso maailma (ympäristö) jossa on paljon mahdollisuuksia: hajuja, muita koiria, pupuja jahdattavana, pitkiä kävelylenkkejä tehtävänä jne.

Jos naisen (tytön) elämää rajoitetaan alusta alkaen antamalla ymmärtää, että lasten ja kodinhoito kuuluu enemmän naisille kuin miehille, hän on kuin tuo koiranpentu. Sen sijaan me voimme ja meidän pitää antaa naiselle iso maailma; kouluttaa hänet, antaa hänelle mahdollisuus luoda uraa ja nostaa hyvää palkkaa - ja SITTEN kysyä, haluaako hän palata pihamaalle. Jos haluaa, niin sehän on täysin fine.

Ja ettei tule väärinkäsityksiä: aivan sama pojille/miehille. Mahdollisuus koulutukseen, uraan, palkkaan JA sen jälkeen mahdollisuus jäädä kotiin lasten kanssa.

Minun on mahdotonta ymmärtää, miksi joku vielä 2020-luvulla pitää lasten ja kodinhoitoa nimenomaan naisen tehtävänä. Aivan mahdotonta. En myöskään live-elämässä tai somessa, missä keskustellaan omalla nimellä, näe enää ollenkaan tällaisia mielipiteitä. Siksi olen edelleen aivan varma siitä, että tätä keskustelua lietsotaan itärajan takaa.

Juu, olen samaa mieltä. Elämä vaan ei ole sellainen. Naisella on oikeus valita omat valintansa. Mutta saattaa olla niin, että naisen tehtyä omat valintansa, hän ei välttämättä koekaan onnellisuutta katsellessaan Keilaniemen korporaatiokonttorista merelle tai Ruoholahden lasitornissa aamukasilta maanantaina ilman perhettä, ilman lapsia. Tätä asiaa kun ei voi mitenkään peruuttaa eli se on aika hankalaa "jäädä kotiin lasten kanssa", kun valinnat on jo tehty päinvastoin. 

Henkilökohtaisena sivuhuomautuksena, en mitenkään arvosta tuota merinäköalaa. En jaksa ymmärtää naisia, jotka valitsevat työuran innosta puhkuen. Itselleni rahat ja materia on sellaista, jota jaetaan muiden ihmisten kesken, ja nämä ihmiset ovat tärkeämpiä kuin se materia.

Eikö tekstisi voisi (ja pitäisi) kuulua yhtä hyvin näin:

Miehellä on oikeus valita omat valintansa. Mutta saattaa olla niin, että miehen tehtyä omat valintansa, hän ei välttämättä koekaan onnellisuutta katsellessaan Keilaniemen korporaatiokonttorista merelle tai Ruoholahden lasitornissa aamukasilta maanantaina ilman perhettä, ilman lapsia. Tätä asiaa kun ei voi mitenkään peruuttaa eli se on aika hankalaa "jäädä kotiin lasten kanssa", kun valinnat on jo tehty päinvastoin. 

Henkilökohtaisena sivuhuomautuksena, en mitenkään arvosta tuota merinäköalaa. En jaksa ymmärtää miehiä, jotka valitsevat työuran innosta puhkuen. Itselleni rahat ja materia on sellaista, jota jaetaan muiden ihmisten kesken, ja nämä ihmiset ovat tärkeämpiä kuin se materia.

Kyllä, ehdottomasti! Sama koskee miehen valintoja. En ymmärrä miksi näin ei olisi. Tutkimusten mukaan miehet ovat onnellisempia kuin naiset keski-iässä näiden valintojen jälkeen.

Hyvä. Eli alkaisimmeko kaikki puhua ihmisten oikeuksista valintoihin, vanhempien oikeudesta jäädä kotiin lasten kanssa, kummankin puolison oikeudesta ja velvollisuudesta hoitaa kotia jne? Käyttämättä tekstissä sukupuolia.

Tuossa edellä juuri joku nainen hehkutti, kuinka upeaa oli olla kymmenen vuotta kotona. Miksi hänen miehensä ei saa(nut) kokea samaa? Missä on miesten oikeus olla kymmenen vuotta hoitovapaalla?

Kieltämättä millään lailla näitä oikeuksia kummaltakaan sukupuolelta, on hyvin tyypillistä kuitenkin, että miehet tienaavat enemmän kuin naiset ja ihan puhtaasti taloudellisesta näkökulmasta on järkevämpää, että se perhe maksimoi nekin eurot eli jos se mies tekee 200e/h ja maksaa sen 8e/h, niin silloin ne resurssit tulevat perheen käyttöön. Tämä on vain esimerkki, eikä sitä tarvitse nyt ottaa mitenkään henkilökohtaisesti ja alkaa puhumaan "vaan rahasta", mutta jotenkin miehen ja naisen pitäisi päästä näissä analyyseissä kompromisseihin ILMAN, että lyödään feminismillä ja 50/50 ajattelulla päähän. Tästä pitäisi päästä ensin yksimielisyyteen, että nämä taloudelliset aspektit merkitsevät, ja perheen etu ensin, ei naisen etu.

Miehet ansaitsevat enemmän kuin naiset juuri siksi, että naiset ovat ottaneet iskua tuloihinsa ja urakehitykseensä jäämällä kotiin JA tähtäämällä alun alkaenkin matalammin palkattuihin ammatteihin. Juuri siksi nuorten naisten on tärkeää tiedostaa, että heillä on mahdollisuudet aivan samaan kuin ikäisillään pojilla/miehilläkin, juuri sen takia on tärkeää jakaa hoitovapaat puoliksi.

On aivan yhdentekevää, kumman pussista se 8 e kotisiivoojalle sen jälkeen maksetaan - toivottavasti yhteiseltä taloustililtä, jonne molemmat tallettavat saman summan yhteisiä menoja varten.

Tässä on aika paljon loogisia ongelmia minusta. Väite, että miehet ansaitsevat enemmän kuin naiset juuri siksi, että naiset synnyttää ei pidä paikkaansa. Naiset valitsevat kokonaan eri työuria kuin miehet. Lisäksi tuohon puolisovalintaan vaikuttaa usein se, että naiset itse eivät valitse rinnalleen miestä, joka tienaa saman verran kuin nainen, vaan mielellään he valitsevat sosiekonomisesti ylöspäin ja miehet alaspäin. Tämä ei siis ole miehen syy, että mies tienaa enemmän, koska nainen itse valitsi miehen, joka tienaa enemmän.

Ei synny kauppoja, kun lähtöpremissit on kovin erilaiset jotenkin. Jokaiselle joku, ja kaikilla on oikeus valita juuri sellainen puoliso kuin haluaa. Minulle henkilökohtaisesti tämä 50/50 ajattelu on pikkuisen punainen vaate. Kun avioliittolait eivät ole 50/50 on tosi riskialtista valita nainen, joka ajattelee koko ajan omaa etuaan. Avioliittolait ovat miehelle niin epäsuotuisat, että jotenkin sitä vaan sitten yrittää selvitä. Ja deittailuksihan sen jää.

Ei synny kauppoja. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa.

Naiset ovat valinneet matalapalkka-aloja juuri sen takia, että vanhanaikaisen ajatusmaailman mukaan ei ole pidetty sopivana, että naiselle ura on tärkeä. Näkyy tällä palstalla päivittäin suhtautumisessa Mariniin. Mutta se on muuttumassa, onneksi. Oikeustieteellisen, lääketieteellisen ja teknillisenkin yliopiston opiskelijoista yhä suurempi osa on naisia. Kiitos feminismin ja edelläkävijöiden, jotka ovat ottaneet vastaan (ja edelleen ottavat) paheksuntaa siitä, etteivät jääneet pullantuoksuisiksi kotiäideiksi. Olen ollut feministi siitä saakka kun lukiossa aloin asioista jotain ymmärtää ja pari sen aikaista klassikkoteosta luin eli yli 40 vuotta. Olen näiden vuosien aikana kuullut kaikki tyypilliset uhkaukset, kuinka feministit eivät pääse naimisiin, eivät saa lapsia, eivät ainakaan saa onnellista perhettä/elämää jne jne. Jo jossain aiemmassa kommentissani mainitsin, että minusta on käsittämätöntä, että tätä keskustelua käydään vielä 2020-luvulla.

Omat vanhempani toivoivat minusta opettajaa. Se oli heidän maailmankuvassaan hyvä ammatti naiselle. He eivät koskaan toivoneet, että minusta tulisi kunnanjohtaja tai pankinjohtaja tai tuomari. 1930- ja 1940-luvuilla syntyneille matalasti koulutetuille maalla asuville vanhemmille se oli ymmärrettävää enkä ole heille siitä (enää) katkera. Toivoisin kuitenkin ettei enää nykyaikana yksikään vanhempi rajoittaisi lapsensa maailmankuvaa tarjoamalla hänelle jotain tiettyä ammattia vain sen takia, että "se sopii naisille" tai ei ole liian korkeatasoinen! Vain sillä tavalla naiset suuntaavat niille työurille, missä ansaitsevat enemmän.

Mitä puolisovalintaan tulee, niin tälläkin palstalla on joku linkittänyt suomalaista tutkimusta jonka mukaan nimenomaan naiset pariutuvat alemmin koulutettujen kanssa, mutta kun en itse ole niihin perehtynyt niin en ota kantaa. Oman puolisoni tuloja, menoja tai omaisuutta en edes tiedä.

Lopuksi kysymys: MIllä tavalla avioliittolait ovat epäsuotuisammat sille osapuolelle, jolla on miehen vehkeet?

Hivenen on aggressiivinen meininki. Yritetään nyt ihan rauhassa keskustella. Naisia on korkeakouluissa enemmän kuin miehiä uskoakseni. Tätä ei ole kieltänyt kukaan keskustelija. Riennät huutomerkkien kera julistamaan feminismiäsi ja syytät kaikenlaista.

Puheet "nykyajasta" perustuu todella lyhyeen otokseen. Ihmiskunta on elänyt täällä tuhansia vuosia ja feminismi, ehkäisypilleri, ja seksuaalinen vapaus on ollut yhteiskunnassamme läsnä hyvin, hyvin lyhyen ajan. Nyt koko globaali kehitys menee niin, että väestö ikääntyy, ja avioliittoja on vähemmän ja syntyvyys on laskussa, ja nyt tapahtuu rakenteellisia muutoksia, joiden vaikutus yhteiskuntaamme on hyvin mielenkiintoinen ja tuntematon. 

Tässä prosessissa miesten oma osuus on olemassa. Me olemme siirtymässä kristillisestä yhteiskunnasta, missä konservatiiviset avioliitot mahdollistivat pariutumisen ja ns. betamiehen sekä naisen avioliitot täysin uuteen aikakauteen, missä miesten osallistumisaste yhteiskuntaan on alenemassa. Avioliitot menneinä vuosikymmeninä on luonut myös vakautta yhteiskuntaan maailmassa, jossa miesten tehtävänä oli muodostaa perhe, hankkia elanto ja kasvaa vastuuseen. Nyt ei tätä ole.

Mikä on sen seuraus, että emme muodosta enää monogaamisia avioliittoja ja parisuhteita? Sen pitää olla se, että suvut lakkaavat olemasta.

Et kai nyt tosissasi väitä, että nainen, joka saa aina lapset avioeron yhteydessä ja mies maksaa 18 vuotta laskuja näkemättä edes lapsiaan, että tämä ei muodosta miehelle mitään riskiä? Ollaan nyt rehellisiä.

Naisilla on sellainen käsitys että vaikka naisen ei tarvitse hoitaa perinteistä naisen rooliaan, miehen pitää pysyä tässä omassa vanhassa roolissaan maksajana, suojelijana. Ei se niin mene. 

Miehet "suojelijoina" ja "maksajina" on pelkkää nostalgista menneisyyden haihattelua ruusunpunaisten lasien läpi. Suomessa niitä perinteisiä, kunnollisia kotiäitejä on saanut hakata ja raiskata. Miehen omat taloudelliset tarpeet menivät silloinkin perheen edelle. Vaimon on tietenkin kiltisti pitänyt toteuttaa rooliaan kodinhengettärenä tyrannin alaisuudessa, että saa itsensä ja lapsensa ruokittua.

Ei ne naiset olisi sieltä kotoa halunneet pois, jos te miehet olisitte hoitaneet oman osuutenne kunnialla. Sitähän te konservatiivisetämiehet ette ikinä voi myöntää, vaan vika on feminismissä, kun naiset älysivät että heilläkin on ihmisarvo.

Enää ei tarvitse, femismi on voittanut, ydinperhe on naurunalainen. Onneksi olkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syynä on myös yhteiskuntamme ilmiö jossa osa aikuisista on menettänyt järkensä, ja niiden asioiden haluaminen joka ennen oli normaalia ja joita me miehet ja naiset lajityypillisesti haluamme, on tehty massiivisesti epätrendikkääksi ja paheksuttavaksi jopa. Modernit nuoret heräävät asioiden todellisiin merkityksiin, mutta ennen sitä, tämän kaiken keskellä voi tuntea syvää onnettomuutta.

Tämä koskee niin nuoria miehiä kuin nuoria naisiakin. Monessa asiassa yhteiskuntamme kehittyy juuri nyt sairaaseen suuntaan.

Mitö nämä asiat ovat?

Normaali heteroparisuhde, perhe, vakituinen työpaikka, se että on ok haluta myös olla lapsen kanssa kotona, se että on ok että työ ei ole elämän tärkein sisältö vaan perhe voi olla, se että on OK ajatella näin. On OK ajatella myös muulla tavalla. Mutta jostain syystä tämänkaltaisten asioiden kimppuun on suorastaan hyökätty viime vuosina. Yle, HS, kärkijoukkoina tekevät journalismia jolla ylläpidetään koko ajan tietynlaista syyllisyyttä mikäli sattuisi ajattelemaan elämästä ylläolevien asioiden kaltaisesti.

Totta kai on ok myös muunlaiset asiat kuin yllä mainitut. Mutta niistä muunlaisista ollaan tekemässä itse tarkoitusta ja media hieroo sitä meidän naamaamme koko ajan.

Voisin lisätä perään että on OK että miehet käyttäytyvät kuten miehelle on tyypillistä käyttäytyä. On OK, että naiset käyttäytyvät kuten naisilla on tyypillistä. Mutta näistäkin asioista on tehty synti. Mies ei saisi olla maskuliininen, nainen ei saisi olla naisellinen. Nämä asiat pitäisi olla ok. Mies saa olla maskuliininen. Toki on OK olla myös naisellinen. Nainen saa olla naisellinen. Ja näyttää sen. Nainen saa olla myös miehekäs. Nämä kaikki on OK!

Tämä on keskeinen havainto. Liberalismi osoittautuu vähemmän liberaaliksi heitä kohtaan, jotka haluavat elää perinteisen parisuhdemallin mukaan. Liberalismin idea mielestäni piti olla, että kukin saa elää sellaista elämää kuin haluaa, ja rakentaa sellaista parisuhdemallia kuin haluaa. Nyt rakennellaan näitä viholliskuvia siitä, että mies haluaa perinteisen parisuhteen. Tälle on ihan järkevät perusteet. Mies ei ajattele ensimmäiseksi sitä, että hän ajaa omaa etuaan, jos hän pyrkii maksimoimaan oman tulontuottokykynsä tekemällä töitä pitkää päivää jne. Moderni, feministinen naiskuva haluaa, että mies imuroi kotona, tiskaa ja tekee kotitaloustyötä, jossa miehen TUOTTAVUUS romahtaa. Miehen kannattaisi mieluummin palkata kotiin siivouspalveluja ja nannyä, jotta hän voi tehdä perheelleen enemmän resursseja. Mutta feministinen parisuhdemalli vaatii miehen kotiin. Hoitamaan lapsia, tekemään ruokaa, siivoamaan. Tämä toki on tasa-arvon hengen mukaista, mutta sillä on yksinkertaisesti hintansa, että kaksisataa euroa tunnilta laskuttava mies tekee kotitöitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti.

Ymmärrättekö naiset tämän? Toistan, mies tienaa kaksisataa euroa tunti, sen ei kannata tehdä töitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti. Silti se taistelu on loputon. Näitä saa feministille piirtää ja laskea excelissä, ja taistella, kunnes se taistelu vaatii enemmän kuin se parisuhde antaa.

Tuollaisella tuntipalkalla kirjoittelet kuitenkin vauvapalstalle? Eikö TUOTTAVUUTESI kärsi siitä?

Me naisetkin haluamme ansaita 200 e/tunti, niin yksinkertaista se on. Ellet ansaitse niitä satasia sukupuolielimilläsi, ei ole mitään syytä, miksi juuri sinun pitäisi tehdä niitä töitä eikä yhtä koulutetun, kokeneen ja älykkään naisen. Eivätkä naiset pääse kouluttautumaan  ja hankkimaan kokemusta, jos heiltä (meiltä) odotetaan, että uhraamme vuosia elämästämme lasten ja kodinhoitoon.

Olen feministi ja liberalisti. Mielestäni kuitenkin niihin vedotaan toisinaan väärin. Miellän feminismin sukupuolten ja ylipäätänsä kaikkien ihmisten tasa-arvoa edistäväksi liikkeeksi (perinteisesti naisten asemaa parantamalla).

Jostain syystä se koko tasa-arvo on unohdettu, sillä monet feministit pyrkivät siihen, että naiset olisivat yhtä kuin miehet. Kun nainen tekee samaa työtä kuin mies, niin hän on yhtä arvokas. Tai kun nainen on töissä, eikä kotona, hän on yhtä arvokas. Oikeasti naisilla tulisi olla mahdollisuus olla töissä tai kotona tai olla johtaja tai sitten vaikkapa hoitaja. Ne perinteiset naisten alat ja tehtävät ovat yhtä arvokkaita kuin perinteiset miesten alat ja tehtävät. Kun on mahdollisuus tehdä, mitä haluaa ja olla silti arvostettu, niin se on tasa-arvoista. En kiellä sitä, että feministit eivät olisi edesauttaneet siinä, että naiset pääsevät sinne, minne miehetkin ovat päässeet, mutta on unohdettu se, että muukin on arvokasta.

Kuvitellaan, että otan koiranpennun eikä se pääse koskaan ulkoilemaan kotipihansa ulkopuolelle. Se voi olla täysin tyytyväinen. Silti siltä jää puuttumaan paljon sellaista, mitä se luultavasti haluaisi, jos se tietäisi sen olemassaolosta; iso maailma (ympäristö) jossa on paljon mahdollisuuksia: hajuja, muita koiria, pupuja jahdattavana, pitkiä kävelylenkkejä tehtävänä jne.

Jos naisen (tytön) elämää rajoitetaan alusta alkaen antamalla ymmärtää, että lasten ja kodinhoito kuuluu enemmän naisille kuin miehille, hän on kuin tuo koiranpentu. Sen sijaan me voimme ja meidän pitää antaa naiselle iso maailma; kouluttaa hänet, antaa hänelle mahdollisuus luoda uraa ja nostaa hyvää palkkaa - ja SITTEN kysyä, haluaako hän palata pihamaalle. Jos haluaa, niin sehän on täysin fine.

Ja ettei tule väärinkäsityksiä: aivan sama pojille/miehille. Mahdollisuus koulutukseen, uraan, palkkaan JA sen jälkeen mahdollisuus jäädä kotiin lasten kanssa.

Minun on mahdotonta ymmärtää, miksi joku vielä 2020-luvulla pitää lasten ja kodinhoitoa nimenomaan naisen tehtävänä. Aivan mahdotonta. En myöskään live-elämässä tai somessa, missä keskustellaan omalla nimellä, näe enää ollenkaan tällaisia mielipiteitä. Siksi olen edelleen aivan varma siitä, että tätä keskustelua lietsotaan itärajan takaa.

Juu, olen samaa mieltä. Elämä vaan ei ole sellainen. Naisella on oikeus valita omat valintansa. Mutta saattaa olla niin, että naisen tehtyä omat valintansa, hän ei välttämättä koekaan onnellisuutta katsellessaan Keilaniemen korporaatiokonttorista merelle tai Ruoholahden lasitornissa aamukasilta maanantaina ilman perhettä, ilman lapsia. Tätä asiaa kun ei voi mitenkään peruuttaa eli se on aika hankalaa "jäädä kotiin lasten kanssa", kun valinnat on jo tehty päinvastoin. 

Henkilökohtaisena sivuhuomautuksena, en mitenkään arvosta tuota merinäköalaa. En jaksa ymmärtää naisia, jotka valitsevat työuran innosta puhkuen. Itselleni rahat ja materia on sellaista, jota jaetaan muiden ihmisten kesken, ja nämä ihmiset ovat tärkeämpiä kuin se materia.

Eikö tekstisi voisi (ja pitäisi) kuulua yhtä hyvin näin:

Miehellä on oikeus valita omat valintansa. Mutta saattaa olla niin, että miehen tehtyä omat valintansa, hän ei välttämättä koekaan onnellisuutta katsellessaan Keilaniemen korporaatiokonttorista merelle tai Ruoholahden lasitornissa aamukasilta maanantaina ilman perhettä, ilman lapsia. Tätä asiaa kun ei voi mitenkään peruuttaa eli se on aika hankalaa "jäädä kotiin lasten kanssa", kun valinnat on jo tehty päinvastoin. 

Henkilökohtaisena sivuhuomautuksena, en mitenkään arvosta tuota merinäköalaa. En jaksa ymmärtää miehiä, jotka valitsevat työuran innosta puhkuen. Itselleni rahat ja materia on sellaista, jota jaetaan muiden ihmisten kesken, ja nämä ihmiset ovat tärkeämpiä kuin se materia.

Kyllä, ehdottomasti! Sama koskee miehen valintoja. En ymmärrä miksi näin ei olisi. Tutkimusten mukaan miehet ovat onnellisempia kuin naiset keski-iässä näiden valintojen jälkeen.

Hyvä. Eli alkaisimmeko kaikki puhua ihmisten oikeuksista valintoihin, vanhempien oikeudesta jäädä kotiin lasten kanssa, kummankin puolison oikeudesta ja velvollisuudesta hoitaa kotia jne? Käyttämättä tekstissä sukupuolia.

Tuossa edellä juuri joku nainen hehkutti, kuinka upeaa oli olla kymmenen vuotta kotona. Miksi hänen miehensä ei saa(nut) kokea samaa? Missä on miesten oikeus olla kymmenen vuotta hoitovapaalla?

Kieltämättä millään lailla näitä oikeuksia kummaltakaan sukupuolelta, on hyvin tyypillistä kuitenkin, että miehet tienaavat enemmän kuin naiset ja ihan puhtaasti taloudellisesta näkökulmasta on järkevämpää, että se perhe maksimoi nekin eurot eli jos se mies tekee 200e/h ja maksaa sen 8e/h, niin silloin ne resurssit tulevat perheen käyttöön. Tämä on vain esimerkki, eikä sitä tarvitse nyt ottaa mitenkään henkilökohtaisesti ja alkaa puhumaan "vaan rahasta", mutta jotenkin miehen ja naisen pitäisi päästä näissä analyyseissä kompromisseihin ILMAN, että lyödään feminismillä ja 50/50 ajattelulla päähän. Tästä pitäisi päästä ensin yksimielisyyteen, että nämä taloudelliset aspektit merkitsevät, ja perheen etu ensin, ei naisen etu.

Miehet ansaitsevat enemmän kuin naiset juuri siksi, että naiset ovat ottaneet iskua tuloihinsa ja urakehitykseensä jäämällä kotiin JA tähtäämällä alun alkaenkin matalammin palkattuihin ammatteihin. Juuri siksi nuorten naisten on tärkeää tiedostaa, että heillä on mahdollisuudet aivan samaan kuin ikäisillään pojilla/miehilläkin, juuri sen takia on tärkeää jakaa hoitovapaat puoliksi.

On aivan yhdentekevää, kumman pussista se 8 e kotisiivoojalle sen jälkeen maksetaan - toivottavasti yhteiseltä taloustililtä, jonne molemmat tallettavat saman summan yhteisiä menoja varten.

Tässä on aika paljon loogisia ongelmia minusta. Väite, että miehet ansaitsevat enemmän kuin naiset juuri siksi, että naiset synnyttää ei pidä paikkaansa. Naiset valitsevat kokonaan eri työuria kuin miehet. Lisäksi tuohon puolisovalintaan vaikuttaa usein se, että naiset itse eivät valitse rinnalleen miestä, joka tienaa saman verran kuin nainen, vaan mielellään he valitsevat sosiekonomisesti ylöspäin ja miehet alaspäin. Tämä ei siis ole miehen syy, että mies tienaa enemmän, koska nainen itse valitsi miehen, joka tienaa enemmän.

Ei synny kauppoja, kun lähtöpremissit on kovin erilaiset jotenkin. Jokaiselle joku, ja kaikilla on oikeus valita juuri sellainen puoliso kuin haluaa. Minulle henkilökohtaisesti tämä 50/50 ajattelu on pikkuisen punainen vaate. Kun avioliittolait eivät ole 50/50 on tosi riskialtista valita nainen, joka ajattelee koko ajan omaa etuaan. Avioliittolait ovat miehelle niin epäsuotuisat, että jotenkin sitä vaan sitten yrittää selvitä. Ja deittailuksihan sen jää.

Ei synny kauppoja. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa.

Naiset ovat valinneet matalapalkka-aloja juuri sen takia, että vanhanaikaisen ajatusmaailman mukaan ei ole pidetty sopivana, että naiselle ura on tärkeä. Näkyy tällä palstalla päivittäin suhtautumisessa Mariniin. Mutta se on muuttumassa, onneksi. Oikeustieteellisen, lääketieteellisen ja teknillisenkin yliopiston opiskelijoista yhä suurempi osa on naisia. Kiitos feminismin ja edelläkävijöiden, jotka ovat ottaneet vastaan (ja edelleen ottavat) paheksuntaa siitä, etteivät jääneet pullantuoksuisiksi kotiäideiksi. Olen ollut feministi siitä saakka kun lukiossa aloin asioista jotain ymmärtää ja pari sen aikaista klassikkoteosta luin eli yli 40 vuotta. Olen näiden vuosien aikana kuullut kaikki tyypilliset uhkaukset, kuinka feministit eivät pääse naimisiin, eivät saa lapsia, eivät ainakaan saa onnellista perhettä/elämää jne jne. Jo jossain aiemmassa kommentissani mainitsin, että minusta on käsittämätöntä, että tätä keskustelua käydään vielä 2020-luvulla.

Omat vanhempani toivoivat minusta opettajaa. Se oli heidän maailmankuvassaan hyvä ammatti naiselle. He eivät koskaan toivoneet, että minusta tulisi kunnanjohtaja tai pankinjohtaja tai tuomari. 1930- ja 1940-luvuilla syntyneille matalasti koulutetuille maalla asuville vanhemmille se oli ymmärrettävää enkä ole heille siitä (enää) katkera. Toivoisin kuitenkin ettei enää nykyaikana yksikään vanhempi rajoittaisi lapsensa maailmankuvaa tarjoamalla hänelle jotain tiettyä ammattia vain sen takia, että "se sopii naisille" tai ei ole liian korkeatasoinen! Vain sillä tavalla naiset suuntaavat niille työurille, missä ansaitsevat enemmän.

Mitä puolisovalintaan tulee, niin tälläkin palstalla on joku linkittänyt suomalaista tutkimusta jonka mukaan nimenomaan naiset pariutuvat alemmin koulutettujen kanssa, mutta kun en itse ole niihin perehtynyt niin en ota kantaa. Oman puolisoni tuloja, menoja tai omaisuutta en edes tiedä.

Lopuksi kysymys: MIllä tavalla avioliittolait ovat epäsuotuisammat sille osapuolelle, jolla on miehen vehkeet?

Hivenen on aggressiivinen meininki. Yritetään nyt ihan rauhassa keskustella. Naisia on korkeakouluissa enemmän kuin miehiä uskoakseni. Tätä ei ole kieltänyt kukaan keskustelija. Riennät huutomerkkien kera julistamaan feminismiäsi ja syytät kaikenlaista.

Puheet "nykyajasta" perustuu todella lyhyeen otokseen. Ihmiskunta on elänyt täällä tuhansia vuosia ja feminismi, ehkäisypilleri, ja seksuaalinen vapaus on ollut yhteiskunnassamme läsnä hyvin, hyvin lyhyen ajan. Nyt koko globaali kehitys menee niin, että väestö ikääntyy, ja avioliittoja on vähemmän ja syntyvyys on laskussa, ja nyt tapahtuu rakenteellisia muutoksia, joiden vaikutus yhteiskuntaamme on hyvin mielenkiintoinen ja tuntematon. 

Tässä prosessissa miesten oma osuus on olemassa. Me olemme siirtymässä kristillisestä yhteiskunnasta, missä konservatiiviset avioliitot mahdollistivat pariutumisen ja ns. betamiehen sekä naisen avioliitot täysin uuteen aikakauteen, missä miesten osallistumisaste yhteiskuntaan on alenemassa. Avioliitot menneinä vuosikymmeninä on luonut myös vakautta yhteiskuntaan maailmassa, jossa miesten tehtävänä oli muodostaa perhe, hankkia elanto ja kasvaa vastuuseen. Nyt ei tätä ole.

Mikä on sen seuraus, että emme muodosta enää monogaamisia avioliittoja ja parisuhteita? Sen pitää olla se, että suvut lakkaavat olemasta.

Et kai nyt tosissasi väitä, että nainen, joka saa aina lapset avioeron yhteydessä ja mies maksaa 18 vuotta laskuja näkemättä edes lapsiaan, että tämä ei muodosta miehelle mitään riskiä? Ollaan nyt rehellisiä.

Naisilla on sellainen käsitys että vaikka naisen ei tarvitse hoitaa perinteistä naisen rooliaan, miehen pitää pysyä tässä omassa vanhassa roolissaan maksajana, suojelijana. Ei se niin mene. 

Miehet "suojelijoina" ja "maksajina" on pelkkää nostalgista menneisyyden haihattelua ruusunpunaisten lasien läpi. Suomessa niitä perinteisiä, kunnollisia kotiäitejä on saanut hakata ja raiskata. Miehen omat taloudelliset tarpeet menivät silloinkin perheen edelle. Vaimon on tietenkin kiltisti pitänyt toteuttaa rooliaan kodinhengettärenä tyrannin alaisuudessa, että saa itsensä ja lapsensa ruokittua.

Ei ne naiset olisi sieltä kotoa halunneet pois, jos te miehet olisitte hoitaneet oman osuutenne kunnialla. Sitähän te konservatiivisetämiehet ette ikinä voi myöntää, vaan vika on feminismissä, kun naiset älysivät että heilläkin on ihmisarvo.

Oli aika järkyttävän huono kommentti, mitä tulee tutkittuun tietoon. On täysin kiistaton tosiasia, että ydinperhe, missä on kaksi vanhempaa antaa merkittävästi paremmat lähtökohdat lapselle menestymiseen yli sukupolvien. Tätä väitettä tukee tiedot rikollisuudesta, ylipäätään vankiloissa yksinhuoltajien lasten määrä oli muistaakseni 75%. Köyhyyden periytyminen oli merkittävästi suurempaa yksinhuoltajaperheissä, ja myös erilaiset vakavien massaväkivaltarikosten data puhuu puolestaan.

Väitteet siitä, että konservatiivinen ydinperhemalli olisi sisältänyt enemmän väkivaltaa, ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syynä on myös yhteiskuntamme ilmiö jossa osa aikuisista on menettänyt järkensä, ja niiden asioiden haluaminen joka ennen oli normaalia ja joita me miehet ja naiset lajityypillisesti haluamme, on tehty massiivisesti epätrendikkääksi ja paheksuttavaksi jopa. Modernit nuoret heräävät asioiden todellisiin merkityksiin, mutta ennen sitä, tämän kaiken keskellä voi tuntea syvää onnettomuutta.

Tämä koskee niin nuoria miehiä kuin nuoria naisiakin. Monessa asiassa yhteiskuntamme kehittyy juuri nyt sairaaseen suuntaan.

Mitö nämä asiat ovat?

Normaali heteroparisuhde, perhe, vakituinen työpaikka, se että on ok haluta myös olla lapsen kanssa kotona, se että on ok että työ ei ole elämän tärkein sisältö vaan perhe voi olla, se että on OK ajatella näin. On OK ajatella myös muulla tavalla. Mutta jostain syystä tämänkaltaisten asioiden kimppuun on suorastaan hyökätty viime vuosina. Yle, HS, kärkijoukkoina tekevät journalismia jolla ylläpidetään koko ajan tietynlaista syyllisyyttä mikäli sattuisi ajattelemaan elämästä ylläolevien asioiden kaltaisesti.

Totta kai on ok myös muunlaiset asiat kuin yllä mainitut. Mutta niistä muunlaisista ollaan tekemässä itse tarkoitusta ja media hieroo sitä meidän naamaamme koko ajan.

Voisin lisätä perään että on OK että miehet käyttäytyvät kuten miehelle on tyypillistä käyttäytyä. On OK, että naiset käyttäytyvät kuten naisilla on tyypillistä. Mutta näistäkin asioista on tehty synti. Mies ei saisi olla maskuliininen, nainen ei saisi olla naisellinen. Nämä asiat pitäisi olla ok. Mies saa olla maskuliininen. Toki on OK olla myös naisellinen. Nainen saa olla naisellinen. Ja näyttää sen. Nainen saa olla myös miehekäs. Nämä kaikki on OK!

Tämä on keskeinen havainto. Liberalismi osoittautuu vähemmän liberaaliksi heitä kohtaan, jotka haluavat elää perinteisen parisuhdemallin mukaan. Liberalismin idea mielestäni piti olla, että kukin saa elää sellaista elämää kuin haluaa, ja rakentaa sellaista parisuhdemallia kuin haluaa. Nyt rakennellaan näitä viholliskuvia siitä, että mies haluaa perinteisen parisuhteen. Tälle on ihan järkevät perusteet. Mies ei ajattele ensimmäiseksi sitä, että hän ajaa omaa etuaan, jos hän pyrkii maksimoimaan oman tulontuottokykynsä tekemällä töitä pitkää päivää jne. Moderni, feministinen naiskuva haluaa, että mies imuroi kotona, tiskaa ja tekee kotitaloustyötä, jossa miehen TUOTTAVUUS romahtaa. Miehen kannattaisi mieluummin palkata kotiin siivouspalveluja ja nannyä, jotta hän voi tehdä perheelleen enemmän resursseja. Mutta feministinen parisuhdemalli vaatii miehen kotiin. Hoitamaan lapsia, tekemään ruokaa, siivoamaan. Tämä toki on tasa-arvon hengen mukaista, mutta sillä on yksinkertaisesti hintansa, että kaksisataa euroa tunnilta laskuttava mies tekee kotitöitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti.

Ymmärrättekö naiset tämän? Toistan, mies tienaa kaksisataa euroa tunti, sen ei kannata tehdä töitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti. Silti se taistelu on loputon. Näitä saa feministille piirtää ja laskea excelissä, ja taistella, kunnes se taistelu vaatii enemmän kuin se parisuhde antaa.

Tuollaisella tuntipalkalla kirjoittelet kuitenkin vauvapalstalle? Eikö TUOTTAVUUTESI kärsi siitä?

Me naisetkin haluamme ansaita 200 e/tunti, niin yksinkertaista se on. Ellet ansaitse niitä satasia sukupuolielimilläsi, ei ole mitään syytä, miksi juuri sinun pitäisi tehdä niitä töitä eikä yhtä koulutetun, kokeneen ja älykkään naisen. Eivätkä naiset pääse kouluttautumaan  ja hankkimaan kokemusta, jos heiltä (meiltä) odotetaan, että uhraamme vuosia elämästämme lasten ja kodinhoitoon.

Olen feministi ja liberalisti. Mielestäni kuitenkin niihin vedotaan toisinaan väärin. Miellän feminismin sukupuolten ja ylipäätänsä kaikkien ihmisten tasa-arvoa edistäväksi liikkeeksi (perinteisesti naisten asemaa parantamalla).

Jostain syystä se koko tasa-arvo on unohdettu, sillä monet feministit pyrkivät siihen, että naiset olisivat yhtä kuin miehet. Kun nainen tekee samaa työtä kuin mies, niin hän on yhtä arvokas. Tai kun nainen on töissä, eikä kotona, hän on yhtä arvokas. Oikeasti naisilla tulisi olla mahdollisuus olla töissä tai kotona tai olla johtaja tai sitten vaikkapa hoitaja. Ne perinteiset naisten alat ja tehtävät ovat yhtä arvokkaita kuin perinteiset miesten alat ja tehtävät. Kun on mahdollisuus tehdä, mitä haluaa ja olla silti arvostettu, niin se on tasa-arvoista. En kiellä sitä, että feministit eivät olisi edesauttaneet siinä, että naiset pääsevät sinne, minne miehetkin ovat päässeet, mutta on unohdettu se, että muukin on arvokasta.

Kuvitellaan, että otan koiranpennun eikä se pääse koskaan ulkoilemaan kotipihansa ulkopuolelle. Se voi olla täysin tyytyväinen. Silti siltä jää puuttumaan paljon sellaista, mitä se luultavasti haluaisi, jos se tietäisi sen olemassaolosta; iso maailma (ympäristö) jossa on paljon mahdollisuuksia: hajuja, muita koiria, pupuja jahdattavana, pitkiä kävelylenkkejä tehtävänä jne.

Jos naisen (tytön) elämää rajoitetaan alusta alkaen antamalla ymmärtää, että lasten ja kodinhoito kuuluu enemmän naisille kuin miehille, hän on kuin tuo koiranpentu. Sen sijaan me voimme ja meidän pitää antaa naiselle iso maailma; kouluttaa hänet, antaa hänelle mahdollisuus luoda uraa ja nostaa hyvää palkkaa - ja SITTEN kysyä, haluaako hän palata pihamaalle. Jos haluaa, niin sehän on täysin fine.

Ja ettei tule väärinkäsityksiä: aivan sama pojille/miehille. Mahdollisuus koulutukseen, uraan, palkkaan JA sen jälkeen mahdollisuus jäädä kotiin lasten kanssa.

Minun on mahdotonta ymmärtää, miksi joku vielä 2020-luvulla pitää lasten ja kodinhoitoa nimenomaan naisen tehtävänä. Aivan mahdotonta. En myöskään live-elämässä tai somessa, missä keskustellaan omalla nimellä, näe enää ollenkaan tällaisia mielipiteitä. Siksi olen edelleen aivan varma siitä, että tätä keskustelua lietsotaan itärajan takaa.

Juu, olen samaa mieltä. Elämä vaan ei ole sellainen. Naisella on oikeus valita omat valintansa. Mutta saattaa olla niin, että naisen tehtyä omat valintansa, hän ei välttämättä koekaan onnellisuutta katsellessaan Keilaniemen korporaatiokonttorista merelle tai Ruoholahden lasitornissa aamukasilta maanantaina ilman perhettä, ilman lapsia. Tätä asiaa kun ei voi mitenkään peruuttaa eli se on aika hankalaa "jäädä kotiin lasten kanssa", kun valinnat on jo tehty päinvastoin. 

Henkilökohtaisena sivuhuomautuksena, en mitenkään arvosta tuota merinäköalaa. En jaksa ymmärtää naisia, jotka valitsevat työuran innosta puhkuen. Itselleni rahat ja materia on sellaista, jota jaetaan muiden ihmisten kesken, ja nämä ihmiset ovat tärkeämpiä kuin se materia.

Eikö tekstisi voisi (ja pitäisi) kuulua yhtä hyvin näin:

Miehellä on oikeus valita omat valintansa. Mutta saattaa olla niin, että miehen tehtyä omat valintansa, hän ei välttämättä koekaan onnellisuutta katsellessaan Keilaniemen korporaatiokonttorista merelle tai Ruoholahden lasitornissa aamukasilta maanantaina ilman perhettä, ilman lapsia. Tätä asiaa kun ei voi mitenkään peruuttaa eli se on aika hankalaa "jäädä kotiin lasten kanssa", kun valinnat on jo tehty päinvastoin. 

Henkilökohtaisena sivuhuomautuksena, en mitenkään arvosta tuota merinäköalaa. En jaksa ymmärtää miehiä, jotka valitsevat työuran innosta puhkuen. Itselleni rahat ja materia on sellaista, jota jaetaan muiden ihmisten kesken, ja nämä ihmiset ovat tärkeämpiä kuin se materia.

Kyllä, ehdottomasti! Sama koskee miehen valintoja. En ymmärrä miksi näin ei olisi. Tutkimusten mukaan miehet ovat onnellisempia kuin naiset keski-iässä näiden valintojen jälkeen.

Hyvä. Eli alkaisimmeko kaikki puhua ihmisten oikeuksista valintoihin, vanhempien oikeudesta jäädä kotiin lasten kanssa, kummankin puolison oikeudesta ja velvollisuudesta hoitaa kotia jne? Käyttämättä tekstissä sukupuolia.

Tuossa edellä juuri joku nainen hehkutti, kuinka upeaa oli olla kymmenen vuotta kotona. Miksi hänen miehensä ei saa(nut) kokea samaa? Missä on miesten oikeus olla kymmenen vuotta hoitovapaalla?

Kieltämättä millään lailla näitä oikeuksia kummaltakaan sukupuolelta, on hyvin tyypillistä kuitenkin, että miehet tienaavat enemmän kuin naiset ja ihan puhtaasti taloudellisesta näkökulmasta on järkevämpää, että se perhe maksimoi nekin eurot eli jos se mies tekee 200e/h ja maksaa sen 8e/h, niin silloin ne resurssit tulevat perheen käyttöön. Tämä on vain esimerkki, eikä sitä tarvitse nyt ottaa mitenkään henkilökohtaisesti ja alkaa puhumaan "vaan rahasta", mutta jotenkin miehen ja naisen pitäisi päästä näissä analyyseissä kompromisseihin ILMAN, että lyödään feminismillä ja 50/50 ajattelulla päähän. Tästä pitäisi päästä ensin yksimielisyyteen, että nämä taloudelliset aspektit merkitsevät, ja perheen etu ensin, ei naisen etu.

Miehet ansaitsevat enemmän kuin naiset juuri siksi, että naiset ovat ottaneet iskua tuloihinsa ja urakehitykseensä jäämällä kotiin JA tähtäämällä alun alkaenkin matalammin palkattuihin ammatteihin. Juuri siksi nuorten naisten on tärkeää tiedostaa, että heillä on mahdollisuudet aivan samaan kuin ikäisillään pojilla/miehilläkin, juuri sen takia on tärkeää jakaa hoitovapaat puoliksi.

On aivan yhdentekevää, kumman pussista se 8 e kotisiivoojalle sen jälkeen maksetaan - toivottavasti yhteiseltä taloustililtä, jonne molemmat tallettavat saman summan yhteisiä menoja varten.

Tässä on aika paljon loogisia ongelmia minusta. Väite, että miehet ansaitsevat enemmän kuin naiset juuri siksi, että naiset synnyttää ei pidä paikkaansa. Naiset valitsevat kokonaan eri työuria kuin miehet. Lisäksi tuohon puolisovalintaan vaikuttaa usein se, että naiset itse eivät valitse rinnalleen miestä, joka tienaa saman verran kuin nainen, vaan mielellään he valitsevat sosiekonomisesti ylöspäin ja miehet alaspäin. Tämä ei siis ole miehen syy, että mies tienaa enemmän, koska nainen itse valitsi miehen, joka tienaa enemmän.

Ei synny kauppoja, kun lähtöpremissit on kovin erilaiset jotenkin. Jokaiselle joku, ja kaikilla on oikeus valita juuri sellainen puoliso kuin haluaa. Minulle henkilökohtaisesti tämä 50/50 ajattelu on pikkuisen punainen vaate. Kun avioliittolait eivät ole 50/50 on tosi riskialtista valita nainen, joka ajattelee koko ajan omaa etuaan. Avioliittolait ovat miehelle niin epäsuotuisat, että jotenkin sitä vaan sitten yrittää selvitä. Ja deittailuksihan sen jää.

Ei synny kauppoja. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa.

Naiset ovat valinneet matalapalkka-aloja juuri sen takia, että vanhanaikaisen ajatusmaailman mukaan ei ole pidetty sopivana, että naiselle ura on tärkeä. Näkyy tällä palstalla päivittäin suhtautumisessa Mariniin. Mutta se on muuttumassa, onneksi. Oikeustieteellisen, lääketieteellisen ja teknillisenkin yliopiston opiskelijoista yhä suurempi osa on naisia. Kiitos feminismin ja edelläkävijöiden, jotka ovat ottaneet vastaan (ja edelleen ottavat) paheksuntaa siitä, etteivät jääneet pullantuoksuisiksi kotiäideiksi. Olen ollut feministi siitä saakka kun lukiossa aloin asioista jotain ymmärtää ja pari sen aikaista klassikkoteosta luin eli yli 40 vuotta. Olen näiden vuosien aikana kuullut kaikki tyypilliset uhkaukset, kuinka feministit eivät pääse naimisiin, eivät saa lapsia, eivät ainakaan saa onnellista perhettä/elämää jne jne. Jo jossain aiemmassa kommentissani mainitsin, että minusta on käsittämätöntä, että tätä keskustelua käydään vielä 2020-luvulla.

Omat vanhempani toivoivat minusta opettajaa. Se oli heidän maailmankuvassaan hyvä ammatti naiselle. He eivät koskaan toivoneet, että minusta tulisi kunnanjohtaja tai pankinjohtaja tai tuomari. 1930- ja 1940-luvuilla syntyneille matalasti koulutetuille maalla asuville vanhemmille se oli ymmärrettävää enkä ole heille siitä (enää) katkera. Toivoisin kuitenkin ettei enää nykyaikana yksikään vanhempi rajoittaisi lapsensa maailmankuvaa tarjoamalla hänelle jotain tiettyä ammattia vain sen takia, että "se sopii naisille" tai ei ole liian korkeatasoinen! Vain sillä tavalla naiset suuntaavat niille työurille, missä ansaitsevat enemmän.

Mitä puolisovalintaan tulee, niin tälläkin palstalla on joku linkittänyt suomalaista tutkimusta jonka mukaan nimenomaan naiset pariutuvat alemmin koulutettujen kanssa, mutta kun en itse ole niihin perehtynyt niin en ota kantaa. Oman puolisoni tuloja, menoja tai omaisuutta en edes tiedä.

Lopuksi kysymys: MIllä tavalla avioliittolait ovat epäsuotuisammat sille osapuolelle, jolla on miehen vehkeet?

Hivenen on aggressiivinen meininki. Yritetään nyt ihan rauhassa keskustella. Naisia on korkeakouluissa enemmän kuin miehiä uskoakseni. Tätä ei ole kieltänyt kukaan keskustelija. Riennät huutomerkkien kera julistamaan feminismiäsi ja syytät kaikenlaista.

Puheet "nykyajasta" perustuu todella lyhyeen otokseen. Ihmiskunta on elänyt täällä tuhansia vuosia ja feminismi, ehkäisypilleri, ja seksuaalinen vapaus on ollut yhteiskunnassamme läsnä hyvin, hyvin lyhyen ajan. Nyt koko globaali kehitys menee niin, että väestö ikääntyy, ja avioliittoja on vähemmän ja syntyvyys on laskussa, ja nyt tapahtuu rakenteellisia muutoksia, joiden vaikutus yhteiskuntaamme on hyvin mielenkiintoinen ja tuntematon. 

Tässä prosessissa miesten oma osuus on olemassa. Me olemme siirtymässä kristillisestä yhteiskunnasta, missä konservatiiviset avioliitot mahdollistivat pariutumisen ja ns. betamiehen sekä naisen avioliitot täysin uuteen aikakauteen, missä miesten osallistumisaste yhteiskuntaan on alenemassa. Avioliitot menneinä vuosikymmeninä on luonut myös vakautta yhteiskuntaan maailmassa, jossa miesten tehtävänä oli muodostaa perhe, hankkia elanto ja kasvaa vastuuseen. Nyt ei tätä ole.

Mikä on sen seuraus, että emme muodosta enää monogaamisia avioliittoja ja parisuhteita? Sen pitää olla se, että suvut lakkaavat olemasta.

Et kai nyt tosissasi väitä, että nainen, joka saa aina lapset avioeron yhteydessä ja mies maksaa 18 vuotta laskuja näkemättä edes lapsiaan, että tämä ei muodosta miehelle mitään riskiä? Ollaan nyt rehellisiä.

Naisilla on sellainen käsitys että vaikka naisen ei tarvitse hoitaa perinteistä naisen rooliaan, miehen pitää pysyä tässä omassa vanhassa roolissaan maksajana, suojelijana. Ei se niin mene. 

Huomaatko, mielipiteesi "ei se niin mene" ei saanut tykkäyksiä. Naisista se menee just niin, ja enemmänkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syynä on myös yhteiskuntamme ilmiö jossa osa aikuisista on menettänyt järkensä, ja niiden asioiden haluaminen joka ennen oli normaalia ja joita me miehet ja naiset lajityypillisesti haluamme, on tehty massiivisesti epätrendikkääksi ja paheksuttavaksi jopa. Modernit nuoret heräävät asioiden todellisiin merkityksiin, mutta ennen sitä, tämän kaiken keskellä voi tuntea syvää onnettomuutta.

Tämä koskee niin nuoria miehiä kuin nuoria naisiakin. Monessa asiassa yhteiskuntamme kehittyy juuri nyt sairaaseen suuntaan.

Mitö nämä asiat ovat?

Normaali heteroparisuhde, perhe, vakituinen työpaikka, se että on ok haluta myös olla lapsen kanssa kotona, se että on ok että työ ei ole elämän tärkein sisältö vaan perhe voi olla, se että on OK ajatella näin. On OK ajatella myös muulla tavalla. Mutta jostain syystä tämänkaltaisten asioiden kimppuun on suorastaan hyökätty viime vuosina. Yle, HS, kärkijoukkoina tekevät journalismia jolla ylläpidetään koko ajan tietynlaista syyllisyyttä mikäli sattuisi ajattelemaan elämästä ylläolevien asioiden kaltaisesti.

Totta kai on ok myös muunlaiset asiat kuin yllä mainitut. Mutta niistä muunlaisista ollaan tekemässä itse tarkoitusta ja media hieroo sitä meidän naamaamme koko ajan.

Voisin lisätä perään että on OK että miehet käyttäytyvät kuten miehelle on tyypillistä käyttäytyä. On OK, että naiset käyttäytyvät kuten naisilla on tyypillistä. Mutta näistäkin asioista on tehty synti. Mies ei saisi olla maskuliininen, nainen ei saisi olla naisellinen. Nämä asiat pitäisi olla ok. Mies saa olla maskuliininen. Toki on OK olla myös naisellinen. Nainen saa olla naisellinen. Ja näyttää sen. Nainen saa olla myös miehekäs. Nämä kaikki on OK!

Tämä on keskeinen havainto. Liberalismi osoittautuu vähemmän liberaaliksi heitä kohtaan, jotka haluavat elää perinteisen parisuhdemallin mukaan. Liberalismin idea mielestäni piti olla, että kukin saa elää sellaista elämää kuin haluaa, ja rakentaa sellaista parisuhdemallia kuin haluaa. Nyt rakennellaan näitä viholliskuvia siitä, että mies haluaa perinteisen parisuhteen. Tälle on ihan järkevät perusteet. Mies ei ajattele ensimmäiseksi sitä, että hän ajaa omaa etuaan, jos hän pyrkii maksimoimaan oman tulontuottokykynsä tekemällä töitä pitkää päivää jne. Moderni, feministinen naiskuva haluaa, että mies imuroi kotona, tiskaa ja tekee kotitaloustyötä, jossa miehen TUOTTAVUUS romahtaa. Miehen kannattaisi mieluummin palkata kotiin siivouspalveluja ja nannyä, jotta hän voi tehdä perheelleen enemmän resursseja. Mutta feministinen parisuhdemalli vaatii miehen kotiin. Hoitamaan lapsia, tekemään ruokaa, siivoamaan. Tämä toki on tasa-arvon hengen mukaista, mutta sillä on yksinkertaisesti hintansa, että kaksisataa euroa tunnilta laskuttava mies tekee kotitöitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti.

Ymmärrättekö naiset tämän? Toistan, mies tienaa kaksisataa euroa tunti, sen ei kannata tehdä töitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti. Silti se taistelu on loputon. Näitä saa feministille piirtää ja laskea excelissä, ja taistella, kunnes se taistelu vaatii enemmän kuin se parisuhde antaa.

Tuollaisella tuntipalkalla kirjoittelet kuitenkin vauvapalstalle? Eikö TUOTTAVUUTESI kärsi siitä?

Me naisetkin haluamme ansaita 200 e/tunti, niin yksinkertaista se on. Ellet ansaitse niitä satasia sukupuolielimilläsi, ei ole mitään syytä, miksi juuri sinun pitäisi tehdä niitä töitä eikä yhtä koulutetun, kokeneen ja älykkään naisen. Eivätkä naiset pääse kouluttautumaan  ja hankkimaan kokemusta, jos heiltä (meiltä) odotetaan, että uhraamme vuosia elämästämme lasten ja kodinhoitoon.

Olen feministi ja liberalisti. Mielestäni kuitenkin niihin vedotaan toisinaan väärin. Miellän feminismin sukupuolten ja ylipäätänsä kaikkien ihmisten tasa-arvoa edistäväksi liikkeeksi (perinteisesti naisten asemaa parantamalla).

Jostain syystä se koko tasa-arvo on unohdettu, sillä monet feministit pyrkivät siihen, että naiset olisivat yhtä kuin miehet. Kun nainen tekee samaa työtä kuin mies, niin hän on yhtä arvokas. Tai kun nainen on töissä, eikä kotona, hän on yhtä arvokas. Oikeasti naisilla tulisi olla mahdollisuus olla töissä tai kotona tai olla johtaja tai sitten vaikkapa hoitaja. Ne perinteiset naisten alat ja tehtävät ovat yhtä arvokkaita kuin perinteiset miesten alat ja tehtävät. Kun on mahdollisuus tehdä, mitä haluaa ja olla silti arvostettu, niin se on tasa-arvoista. En kiellä sitä, että feministit eivät olisi edesauttaneet siinä, että naiset pääsevät sinne, minne miehetkin ovat päässeet, mutta on unohdettu se, että muukin on arvokasta.

Kuvitellaan, että otan koiranpennun eikä se pääse koskaan ulkoilemaan kotipihansa ulkopuolelle. Se voi olla täysin tyytyväinen. Silti siltä jää puuttumaan paljon sellaista, mitä se luultavasti haluaisi, jos se tietäisi sen olemassaolosta; iso maailma (ympäristö) jossa on paljon mahdollisuuksia: hajuja, muita koiria, pupuja jahdattavana, pitkiä kävelylenkkejä tehtävänä jne.

Jos naisen (tytön) elämää rajoitetaan alusta alkaen antamalla ymmärtää, että lasten ja kodinhoito kuuluu enemmän naisille kuin miehille, hän on kuin tuo koiranpentu. Sen sijaan me voimme ja meidän pitää antaa naiselle iso maailma; kouluttaa hänet, antaa hänelle mahdollisuus luoda uraa ja nostaa hyvää palkkaa - ja SITTEN kysyä, haluaako hän palata pihamaalle. Jos haluaa, niin sehän on täysin fine.

Ja ettei tule väärinkäsityksiä: aivan sama pojille/miehille. Mahdollisuus koulutukseen, uraan, palkkaan JA sen jälkeen mahdollisuus jäädä kotiin lasten kanssa.

Minun on mahdotonta ymmärtää, miksi joku vielä 2020-luvulla pitää lasten ja kodinhoitoa nimenomaan naisen tehtävänä. Aivan mahdotonta. En myöskään live-elämässä tai somessa, missä keskustellaan omalla nimellä, näe enää ollenkaan tällaisia mielipiteitä. Siksi olen edelleen aivan varma siitä, että tätä keskustelua lietsotaan itärajan takaa.

Juu, olen samaa mieltä. Elämä vaan ei ole sellainen. Naisella on oikeus valita omat valintansa. Mutta saattaa olla niin, että naisen tehtyä omat valintansa, hän ei välttämättä koekaan onnellisuutta katsellessaan Keilaniemen korporaatiokonttorista merelle tai Ruoholahden lasitornissa aamukasilta maanantaina ilman perhettä, ilman lapsia. Tätä asiaa kun ei voi mitenkään peruuttaa eli se on aika hankalaa "jäädä kotiin lasten kanssa", kun valinnat on jo tehty päinvastoin. 

Henkilökohtaisena sivuhuomautuksena, en mitenkään arvosta tuota merinäköalaa. En jaksa ymmärtää naisia, jotka valitsevat työuran innosta puhkuen. Itselleni rahat ja materia on sellaista, jota jaetaan muiden ihmisten kesken, ja nämä ihmiset ovat tärkeämpiä kuin se materia.

Eikö tekstisi voisi (ja pitäisi) kuulua yhtä hyvin näin:

Miehellä on oikeus valita omat valintansa. Mutta saattaa olla niin, että miehen tehtyä omat valintansa, hän ei välttämättä koekaan onnellisuutta katsellessaan Keilaniemen korporaatiokonttorista merelle tai Ruoholahden lasitornissa aamukasilta maanantaina ilman perhettä, ilman lapsia. Tätä asiaa kun ei voi mitenkään peruuttaa eli se on aika hankalaa "jäädä kotiin lasten kanssa", kun valinnat on jo tehty päinvastoin. 

Henkilökohtaisena sivuhuomautuksena, en mitenkään arvosta tuota merinäköalaa. En jaksa ymmärtää miehiä, jotka valitsevat työuran innosta puhkuen. Itselleni rahat ja materia on sellaista, jota jaetaan muiden ihmisten kesken, ja nämä ihmiset ovat tärkeämpiä kuin se materia.

Kyllä, ehdottomasti! Sama koskee miehen valintoja. En ymmärrä miksi näin ei olisi. Tutkimusten mukaan miehet ovat onnellisempia kuin naiset keski-iässä näiden valintojen jälkeen.

Hyvä. Eli alkaisimmeko kaikki puhua ihmisten oikeuksista valintoihin, vanhempien oikeudesta jäädä kotiin lasten kanssa, kummankin puolison oikeudesta ja velvollisuudesta hoitaa kotia jne? Käyttämättä tekstissä sukupuolia.

Tuossa edellä juuri joku nainen hehkutti, kuinka upeaa oli olla kymmenen vuotta kotona. Miksi hänen miehensä ei saa(nut) kokea samaa? Missä on miesten oikeus olla kymmenen vuotta hoitovapaalla?

Kieltämättä millään lailla näitä oikeuksia kummaltakaan sukupuolelta, on hyvin tyypillistä kuitenkin, että miehet tienaavat enemmän kuin naiset ja ihan puhtaasti taloudellisesta näkökulmasta on järkevämpää, että se perhe maksimoi nekin eurot eli jos se mies tekee 200e/h ja maksaa sen 8e/h, niin silloin ne resurssit tulevat perheen käyttöön. Tämä on vain esimerkki, eikä sitä tarvitse nyt ottaa mitenkään henkilökohtaisesti ja alkaa puhumaan "vaan rahasta", mutta jotenkin miehen ja naisen pitäisi päästä näissä analyyseissä kompromisseihin ILMAN, että lyödään feminismillä ja 50/50 ajattelulla päähän. Tästä pitäisi päästä ensin yksimielisyyteen, että nämä taloudelliset aspektit merkitsevät, ja perheen etu ensin, ei naisen etu.

Miehet ansaitsevat enemmän kuin naiset juuri siksi, että naiset ovat ottaneet iskua tuloihinsa ja urakehitykseensä jäämällä kotiin JA tähtäämällä alun alkaenkin matalammin palkattuihin ammatteihin. Juuri siksi nuorten naisten on tärkeää tiedostaa, että heillä on mahdollisuudet aivan samaan kuin ikäisillään pojilla/miehilläkin, juuri sen takia on tärkeää jakaa hoitovapaat puoliksi.

On aivan yhdentekevää, kumman pussista se 8 e kotisiivoojalle sen jälkeen maksetaan - toivottavasti yhteiseltä taloustililtä, jonne molemmat tallettavat saman summan yhteisiä menoja varten.

Tässä on aika paljon loogisia ongelmia minusta. Väite, että miehet ansaitsevat enemmän kuin naiset juuri siksi, että naiset synnyttää ei pidä paikkaansa. Naiset valitsevat kokonaan eri työuria kuin miehet. Lisäksi tuohon puolisovalintaan vaikuttaa usein se, että naiset itse eivät valitse rinnalleen miestä, joka tienaa saman verran kuin nainen, vaan mielellään he valitsevat sosiekonomisesti ylöspäin ja miehet alaspäin. Tämä ei siis ole miehen syy, että mies tienaa enemmän, koska nainen itse valitsi miehen, joka tienaa enemmän.

Ei synny kauppoja, kun lähtöpremissit on kovin erilaiset jotenkin. Jokaiselle joku, ja kaikilla on oikeus valita juuri sellainen puoliso kuin haluaa. Minulle henkilökohtaisesti tämä 50/50 ajattelu on pikkuisen punainen vaate. Kun avioliittolait eivät ole 50/50 on tosi riskialtista valita nainen, joka ajattelee koko ajan omaa etuaan. Avioliittolait ovat miehelle niin epäsuotuisat, että jotenkin sitä vaan sitten yrittää selvitä. Ja deittailuksihan sen jää.

Ei synny kauppoja. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa.

Naiset ovat valinneet matalapalkka-aloja juuri sen takia, että vanhanaikaisen ajatusmaailman mukaan ei ole pidetty sopivana, että naiselle ura on tärkeä. Näkyy tällä palstalla päivittäin suhtautumisessa Mariniin. Mutta se on muuttumassa, onneksi. Oikeustieteellisen, lääketieteellisen ja teknillisenkin yliopiston opiskelijoista yhä suurempi osa on naisia. Kiitos feminismin ja edelläkävijöiden, jotka ovat ottaneet vastaan (ja edelleen ottavat) paheksuntaa siitä, etteivät jääneet pullantuoksuisiksi kotiäideiksi. Olen ollut feministi siitä saakka kun lukiossa aloin asioista jotain ymmärtää ja pari sen aikaista klassikkoteosta luin eli yli 40 vuotta. Olen näiden vuosien aikana kuullut kaikki tyypilliset uhkaukset, kuinka feministit eivät pääse naimisiin, eivät saa lapsia, eivät ainakaan saa onnellista perhettä/elämää jne jne. Jo jossain aiemmassa kommentissani mainitsin, että minusta on käsittämätöntä, että tätä keskustelua käydään vielä 2020-luvulla.

Omat vanhempani toivoivat minusta opettajaa. Se oli heidän maailmankuvassaan hyvä ammatti naiselle. He eivät koskaan toivoneet, että minusta tulisi kunnanjohtaja tai pankinjohtaja tai tuomari. 1930- ja 1940-luvuilla syntyneille matalasti koulutetuille maalla asuville vanhemmille se oli ymmärrettävää enkä ole heille siitä (enää) katkera. Toivoisin kuitenkin ettei enää nykyaikana yksikään vanhempi rajoittaisi lapsensa maailmankuvaa tarjoamalla hänelle jotain tiettyä ammattia vain sen takia, että "se sopii naisille" tai ei ole liian korkeatasoinen! Vain sillä tavalla naiset suuntaavat niille työurille, missä ansaitsevat enemmän.

Mitä puolisovalintaan tulee, niin tälläkin palstalla on joku linkittänyt suomalaista tutkimusta jonka mukaan nimenomaan naiset pariutuvat alemmin koulutettujen kanssa, mutta kun en itse ole niihin perehtynyt niin en ota kantaa. Oman puolisoni tuloja, menoja tai omaisuutta en edes tiedä.

Lopuksi kysymys: MIllä tavalla avioliittolait ovat epäsuotuisammat sille osapuolelle, jolla on miehen vehkeet?

Hivenen on aggressiivinen meininki. Yritetään nyt ihan rauhassa keskustella. Naisia on korkeakouluissa enemmän kuin miehiä uskoakseni. Tätä ei ole kieltänyt kukaan keskustelija. Riennät huutomerkkien kera julistamaan feminismiäsi ja syytät kaikenlaista.

Puheet "nykyajasta" perustuu todella lyhyeen otokseen. Ihmiskunta on elänyt täällä tuhansia vuosia ja feminismi, ehkäisypilleri, ja seksuaalinen vapaus on ollut yhteiskunnassamme läsnä hyvin, hyvin lyhyen ajan. Nyt koko globaali kehitys menee niin, että väestö ikääntyy, ja avioliittoja on vähemmän ja syntyvyys on laskussa, ja nyt tapahtuu rakenteellisia muutoksia, joiden vaikutus yhteiskuntaamme on hyvin mielenkiintoinen ja tuntematon. 

Tässä prosessissa miesten oma osuus on olemassa. Me olemme siirtymässä kristillisestä yhteiskunnasta, missä konservatiiviset avioliitot mahdollistivat pariutumisen ja ns. betamiehen sekä naisen avioliitot täysin uuteen aikakauteen, missä miesten osallistumisaste yhteiskuntaan on alenemassa. Avioliitot menneinä vuosikymmeninä on luonut myös vakautta yhteiskuntaan maailmassa, jossa miesten tehtävänä oli muodostaa perhe, hankkia elanto ja kasvaa vastuuseen. Nyt ei tätä ole.

Mikä on sen seuraus, että emme muodosta enää monogaamisia avioliittoja ja parisuhteita? Sen pitää olla se, että suvut lakkaavat olemasta.

Et kai nyt tosissasi väitä, että nainen, joka saa aina lapset avioeron yhteydessä ja mies maksaa 18 vuotta laskuja näkemättä edes lapsiaan, että tämä ei muodosta miehelle mitään riskiä? Ollaan nyt rehellisiä.

Naisilla on sellainen käsitys että vaikka naisen ei tarvitse hoitaa perinteistä naisen rooliaan, miehen pitää pysyä tässä omassa vanhassa roolissaan maksajana, suojelijana. Ei se niin mene. 

Miehet "suojelijoina" ja "maksajina" on pelkkää nostalgista menneisyyden haihattelua ruusunpunaisten lasien läpi. Suomessa niitä perinteisiä, kunnollisia kotiäitejä on saanut hakata ja raiskata. Miehen omat taloudelliset tarpeet menivät silloinkin perheen edelle. Vaimon on tietenkin kiltisti pitänyt toteuttaa rooliaan kodinhengettärenä tyrannin alaisuudessa, että saa itsensä ja lapsensa ruokittua.

Ei ne naiset olisi sieltä kotoa halunneet pois, jos te miehet olisitte hoitaneet oman osuutenne kunnialla. Sitähän te konservatiivisetämiehet ette ikinä voi myöntää, vaan vika on feminismissä, kun naiset älysivät että heilläkin on ihmisarvo.

Enää ei tarvitse, femismi on voittanut, ydinperhe on naurunalainen. Onneksi olkoon.

Et sitten parempaa olkiukkoa jaksanut kyhätä. Onko se feminismin vika, ette miehet eivät itse ole koskaan kunnioittaneet ydinperhettä, eivätkä varsinkaan äitiyttä? Miehet ovat itse juosseet aina vieraissa ja toteuttaneet hedonistisia mielihalujaan miettimättä miten se vaikuttaa heidän perheeseensä. Naiset ja lapset ovat olleet miehen, perheenpään, mielivallan alaisia.

Miehillä on ollut kaikki valta ydinperheessä, ja se koko konstruktio on mennyt perse edellä puuhun, koska te epäonnistuitte. Miehet ovat myös luoneet Tinderin, TikTokin, Facebookin ja muut ihmisten sielua syövät sovellukset, jotka vieraannuttavat meidät toisistamme. Silti vika on aina naisissa. Eihän konservatiivisetämiehiltä muuta voi odottaa. Helppo syyttää side silmillä feminismiä kaikesta, ei tarvitse rasittaa aivojaan liikaa.