Hukassa työni kanssa
Elikkäs, olen ollut uudessa ammatissa 5kk enkä koe osaavani minkäänlaista kokonaisuutta millään alueilla, vaikka yritän ja teen muistiinpanoja sadan sivun verran. Tää harmittaa että muut huomaa miten tyhmä olen ja sekin kun en saa palautetta että osaan/opin, selvää etten työpaikassa jatka 6kk jälkeen. Haluan vain löytää työn missä olisin hyvä... Mahdotonta yli 30 vuotiaan löytää vakituista työpaikkaa.. Apua siis pyydän, miksi toinen ammattini ei olekaan se oma juttu kun en opi millään?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Menee vuosia oppia perusasiat hyvin.
Kyse on nyt siitä että olet kärsimätön ja haluat oppia vuosien perusteet muutamassa kuukaudessa. ET opi niitä edes vuodessa.
Sama pätee esseiden kirjoitteluun ja matematiikkaan.
Luulen että et oikeasti yrittänyt harjoitella niitä raskailla tuntimäärillä.
Asioiden eteen pitää nähdä vaivaa monta kymmentä tuntia viikossa ja tehdä myös ylitöitä päälle, että oppii.
Siitä opiskelussa on kyse.
Jos luulee oppivansa työn olemalla viidesti viikossa noin 8h, niin kuinka paljon oikeasti tuli harjoiteltua asiaa.
Johtajat ei näe tätä seikkaa, mutta urheiluvalmentaja saattaa ymmärtää jutun pointin.
Kuinka paljon tulee toistoja ja puhtaita suorituksia?
Työelämässä vaaditaan liikoja.
Olen kyllä kärsimätön, mutta joka arkiaamu teen rutiinit ja silti en hoksaa asioita, päiviä kuitenkin kulunut monta aloituksesta ja joka päivä pyydän apua. En osaa itsenäisesti katsoa laskuja onko ne oikein..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menee vuosia oppia perusasiat hyvin.
Kyse on nyt siitä että olet kärsimätön ja haluat oppia vuosien perusteet muutamassa kuukaudessa. ET opi niitä edes vuodessa.
Sama pätee esseiden kirjoitteluun ja matematiikkaan.
Luulen että et oikeasti yrittänyt harjoitella niitä raskailla tuntimäärillä.
Asioiden eteen pitää nähdä vaivaa monta kymmentä tuntia viikossa ja tehdä myös ylitöitä päälle, että oppii.
Siitä opiskelussa on kyse.
Jos luulee oppivansa työn olemalla viidesti viikossa noin 8h, niin kuinka paljon oikeasti tuli harjoiteltua asiaa.
Johtajat ei näe tätä seikkaa, mutta urheiluvalmentaja saattaa ymmärtää jutun pointin.
Kuinka paljon tulee toistoja ja puhtaita suorituksia?
Työelämässä vaaditaan liikoja.
Olen kyllä kärsimätön, mutta joka arkiaamu teen rutiinit ja silti en hoksaa asioita, päiviä kuitenkin kulunut monta aloituksesta ja joka päivä pyydän apua. En osaa itsenäisesti katsoa laskuja onko ne oikein..
kyllä sinä osaat. Jos lähtökohtaisesti toteat että et osaa itsenäisesti, niin sillä on huono enne.
Tee rauhassa parhaasi.
Nyt kun sulla se työ vielä on niin sulla lienee myös työterveyshuolto. Marssit sinne ja kerrot historiasi ja adhd-epäilyt, jospa se siitä lähtis?
Halusitko itse merkonomiksi vai menitkö vanhempien tahdon mukaan? Jos saisit tehdä ihan mitä tahansa, mitä tekisit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menee vuosia oppia perusasiat hyvin.
Kyse on nyt siitä että olet kärsimätön ja haluat oppia vuosien perusteet muutamassa kuukaudessa. ET opi niitä edes vuodessa.
Sama pätee esseiden kirjoitteluun ja matematiikkaan.
Luulen että et oikeasti yrittänyt harjoitella niitä raskailla tuntimäärillä.
Asioiden eteen pitää nähdä vaivaa monta kymmentä tuntia viikossa ja tehdä myös ylitöitä päälle, että oppii.
Siitä opiskelussa on kyse.
Jos luulee oppivansa työn olemalla viidesti viikossa noin 8h, niin kuinka paljon oikeasti tuli harjoiteltua asiaa.
Johtajat ei näe tätä seikkaa, mutta urheiluvalmentaja saattaa ymmärtää jutun pointin.
Kuinka paljon tulee toistoja ja puhtaita suorituksia?
Työelämässä vaaditaan liikoja.
Olen kyllä kärsimätön, mutta joka arkiaamu teen rutiinit ja silti en hoksaa asioita, päiviä kuitenkin kulunut monta aloituksesta ja joka päivä pyydän apua. En osaa itsenäisesti katsoa laskuja onko ne oikein..
kyllä sinä osaat. Jos lähtökohtaisesti toteat että et osaa itsenäisesti, niin sillä on huono enne.
Tee rauhassa parhaasi.
Kun olen tehnyt itsenäisesti niin mennyt vitulleen ja kiva korjata sitten muiden.... Itkettää miksi en tajua enkä lukea kun menee päin puuta heti kun yritän itsenäisesti. Kädet tärisee ja ääni...
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun sulla se työ vielä on niin sulla lienee myös työterveyshuolto. Marssit sinne ja kerrot historiasi ja adhd-epäilyt, jospa se siitä lähtis?
Halusitko itse merkonomiksi vai menitkö vanhempien tahdon mukaan? Jos saisit tehdä ihan mitä tahansa, mitä tekisit?
Vanhempien tahdon mukaan. Äiti ja sisko merkonomeja jo ajat sitten valmistunu... En tiedä valitettavasti mitä haluaisin kun monta alaa jo kokeillut... Vaatealaakin yms....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun sulla se työ vielä on niin sulla lienee myös työterveyshuolto. Marssit sinne ja kerrot historiasi ja adhd-epäilyt, jospa se siitä lähtis?
Halusitko itse merkonomiksi vai menitkö vanhempien tahdon mukaan? Jos saisit tehdä ihan mitä tahansa, mitä tekisit?
Vanhempien tahdon mukaan. Äiti ja sisko merkonomeja jo ajat sitten valmistunu... En tiedä valitettavasti mitä haluaisin kun monta alaa jo kokeillut... Vaatealaakin yms....
Ja vartiointi... Fyysinen ala ei sovi nivelrikolle..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menee vuosia oppia perusasiat hyvin.
Kyse on nyt siitä että olet kärsimätön ja haluat oppia vuosien perusteet muutamassa kuukaudessa. ET opi niitä edes vuodessa.
Sama pätee esseiden kirjoitteluun ja matematiikkaan.
Luulen että et oikeasti yrittänyt harjoitella niitä raskailla tuntimäärillä.
Asioiden eteen pitää nähdä vaivaa monta kymmentä tuntia viikossa ja tehdä myös ylitöitä päälle, että oppii.
Siitä opiskelussa on kyse.
Jos luulee oppivansa työn olemalla viidesti viikossa noin 8h, niin kuinka paljon oikeasti tuli harjoiteltua asiaa.
Johtajat ei näe tätä seikkaa, mutta urheiluvalmentaja saattaa ymmärtää jutun pointin.
Kuinka paljon tulee toistoja ja puhtaita suorituksia?
Työelämässä vaaditaan liikoja.
Olen kyllä kärsimätön, mutta joka arkiaamu teen rutiinit ja silti en hoksaa asioita, päiviä kuitenkin kulunut monta aloituksesta ja joka päivä pyydän apua. En osaa itsenäisesti katsoa laskuja onko ne oikein..
kyllä sinä osaat. Jos lähtökohtaisesti toteat että et osaa itsenäisesti, niin sillä on huono enne.
Tee rauhassa parhaasi.
Kun olen tehnyt itsenäisesti niin mennyt vitulleen ja kiva korjata sitten muiden.... Itkettää miksi en tajua enkä lukea kun menee päin puuta heti kun yritän itsenäisesti. Kädet tärisee ja ääni...
Älä ota sitä noin vakavasti. Jännittäminen vaan vaikeuttaa sitä oppimista, yritä olla rento ja hyväksyä että oppimiseen menee aikaa ja juniorien opastaminen kuuluu niiden kokeneempien työhön eikä ole mikään ylimääräinen kauhea taakka. Kyllä he tietää että uudet tekee paljon virheitä, se on luonnollista.
Jos sattuu niin käymään, että adhd-diagnoosin saat niin muista: olet tehnyt epäinhimillisen määrän hommia ilman asianmukaista apua ja tukea suhteessa sen hetkisiin kyvykkyyksiisi. Ihan sama kuin palomiestä käskettäisiin jalat amputoituna sammutushommiin.
Ne, jotka eivät hommiaan ole osanneet, ovat jokainen elämässäsi vastaantullut opettaja, opo, lääkäri sun muu, jonka olisi pitänyt asiaan puuttua - jo silloin ala-asteella. Olet taistellut jo näin pitkälle, löydät kyllä vielä sen juttusi - ja apusi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menee vuosia oppia perusasiat hyvin.
Kyse on nyt siitä että olet kärsimätön ja haluat oppia vuosien perusteet muutamassa kuukaudessa. ET opi niitä edes vuodessa.
Sama pätee esseiden kirjoitteluun ja matematiikkaan.
Luulen että et oikeasti yrittänyt harjoitella niitä raskailla tuntimäärillä.
Asioiden eteen pitää nähdä vaivaa monta kymmentä tuntia viikossa ja tehdä myös ylitöitä päälle, että oppii.
Siitä opiskelussa on kyse.
Jos luulee oppivansa työn olemalla viidesti viikossa noin 8h, niin kuinka paljon oikeasti tuli harjoiteltua asiaa.
Johtajat ei näe tätä seikkaa, mutta urheiluvalmentaja saattaa ymmärtää jutun pointin.
Kuinka paljon tulee toistoja ja puhtaita suorituksia?
Työelämässä vaaditaan liikoja.
Olen kyllä kärsimätön, mutta joka arkiaamu teen rutiinit ja silti en hoksaa asioita, päiviä kuitenkin kulunut monta aloituksesta ja joka päivä pyydän apua. En osaa itsenäisesti katsoa laskuja onko ne oikein..
kyllä sinä osaat. Jos lähtökohtaisesti toteat että et osaa itsenäisesti, niin sillä on huono enne.
Tee rauhassa parhaasi.
Kun olen tehnyt itsenäisesti niin mennyt vitulleen ja kiva korjata sitten muiden.... Itkettää miksi en tajua enkä lukea kun menee päin puuta heti kun yritän itsenäisesti. Kädet tärisee ja ääni...
Älä ota sitä noin vakavasti. Jännittäminen vaan vaikeuttaa sitä oppimista, yritä olla rento ja hyväksyä että oppimiseen menee aikaa ja juniorien opastaminen kuuluu niiden kokeneempien työhön eikä ole mikään ylimääräinen kauhea taakka. Kyllä he tietää että uudet tekee paljon virheitä, se on luonnollista.
Totta, ei lääkkeet auttanut etten jännittöis, kokeiltu. Tekee musta vaan "juu joo" aspa henkilön. Siks en syö lääkkeitä
Ja alkaa kuulostaa, että vanhempasi ovat tehneet sinulle karhunpalveluksen, oli syy sitten häpeä tai pelko tai mikä ikinä. Heidänkin korkea aika kasvaa aikuisiksi.
Jos kaikkesi olet antanut, niin ei se ole häpeä.
Jos sulle huudetaan, niin huuda takaisin.
Turha tuosta on tuntea mitään pahaa oloa, jos omallatunnollasi olet sitä mieltä että olet yrittänyt kaikkesi.
Todennäköisesti saat monoa. Mutta ei siitä tarvitse tuntea häpeää tai huonommuutta.
Vierailija kirjoitti:
Ja alkaa kuulostaa, että vanhempasi ovat tehneet sinulle karhunpalveluksen, oli syy sitten häpeä tai pelko tai mikä ikinä. Heidänkin korkea aika kasvaa aikuisiksi.
Mitä tarkoitat tällä?
Vierailija kirjoitti:
Totta, ei lääkkeet auttanut etten jännittöis, kokeiltu. Tekee musta vaan "juu joo" aspa henkilön. Siks en syö lääkkeitä
Jotain ahdistuslääkkeitä ilmeisesti? Niillä ei ainakaan adhd:ta fiksata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta, ei lääkkeet auttanut etten jännittöis, kokeiltu. Tekee musta vaan "juu joo" aspa henkilön. Siks en syö lääkkeitä
Jotain ahdistuslääkkeitä ilmeisesti? Niillä ei ainakaan adhd:ta fiksata.
Kyllä ahdistuslääkkeet paniikkihäiriöön
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja alkaa kuulostaa, että vanhempasi ovat tehneet sinulle karhunpalveluksen, oli syy sitten häpeä tai pelko tai mikä ikinä. Heidänkin korkea aika kasvaa aikuisiksi.
Mitä tarkoitat tällä?
Laittavat sut opiskelemaan merkonomiksi, vaikka aiemmat kokeilut selkeästi kielii, ettei numeroiden kanssa ja tarkkuutta vaativaa hommaa tässä kohdassa kannattaisi tehdä.
Tietty jos/kun itse olet suunnan kanssa ihan hukassa, ajatus lie ollut, että kunhan nyt ainakin jotain, mutta olisi tuota sietänyt kyllä vähän pitempään miettiä - ammatinvalintaankin saa vaikka työkkärin ammatinvalintapsykologilta apua, voi olla yksi reitti niihin adhd-tutkimuksiinkin.
Eivät suostu auttamaan sinua adhd-diagnoosin kanssa, näin sanoit aiemmin.
Kaksi karhunpalvelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta, ei lääkkeet auttanut etten jännittöis, kokeiltu. Tekee musta vaan "juu joo" aspa henkilön. Siks en syö lääkkeitä
Jotain ahdistuslääkkeitä ilmeisesti? Niillä ei ainakaan adhd:ta fiksata.
Kyllä ahdistuslääkkeet paniikkihäiriöön
Paniikkihäiriö on hyvin yleinen adhd:n seuralainen, esiintyvät usein yhdessä.
Jos ongelmat unohtaisi, niin mikä kokeilemistasi hommista on ollut itsellesi mieluisin?
Esim. kokin hommaan voisi kuvitella, että voi kehitellä kaikenlaista pientä ylimääräistä apua ja sopivat rutiinit, jos se ruoanlaitto muuten tuntui mieluisalta? Tosin niitä ei enää toimivan adhd-lääkityksen jälkeen välttämättä edes tarvitse.
Mitä tarkoitit vaatealalla, valmistusta, myyntiä? Ja mikä siinä mätti?
Siivoushommat vois olla sulle hyviä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menee vuosia oppia perusasiat hyvin.
Kyse on nyt siitä että olet kärsimätön ja haluat oppia vuosien perusteet muutamassa kuukaudessa. ET opi niitä edes vuodessa.
Sama pätee esseiden kirjoitteluun ja matematiikkaan.
Luulen että et oikeasti yrittänyt harjoitella niitä raskailla tuntimäärillä.
Asioiden eteen pitää nähdä vaivaa monta kymmentä tuntia viikossa ja tehdä myös ylitöitä päälle, että oppii.
Siitä opiskelussa on kyse.
Jos luulee oppivansa työn olemalla viidesti viikossa noin 8h, niin kuinka paljon oikeasti tuli harjoiteltua asiaa.
Johtajat ei näe tätä seikkaa, mutta urheiluvalmentaja saattaa ymmärtää jutun pointin.
Kuinka paljon tulee toistoja ja puhtaita suorituksia?
Työelämässä vaaditaan liikoja.
Olen kyllä kärsimätön, mutta joka arkiaamu teen rutiinit ja silti en hoksaa asioita, päiviä kuitenkin kulunut monta aloituksesta ja joka päivä pyydän apua. En osaa itsenäisesti katsoa laskuja onko ne oikein..
kyllä sinä osaat. Jos lähtökohtaisesti toteat että et osaa itsenäisesti, niin sillä on huono enne.
Tee rauhassa parhaasi.
Kun olen tehnyt itsenäisesti niin mennyt vitulleen ja kiva korjata sitten muiden.... Itkettää miksi en tajua enkä lukea kun menee päin puuta heti kun yritän itsenäisesti. Kädet tärisee ja ääni...
Älä ota sitä noin vakavasti. Jännittäminen vaan vaikeuttaa sitä oppimista, yritä olla rento ja hyväksyä että oppimiseen menee aikaa ja juniorien opastaminen kuuluu niiden kokeneempien työhön eikä ole mikään ylimääräinen kauhea taakka. Kyllä he tietää että uudet tekee paljon virheitä, se on luonnollista.
Se on totta, että jännittäminen pahentaa asioita ja estää oppimista ja osaamista. Valitettavasti kuitenkin vaikuttaa siltä, että ap:n kohdalla koeaikapurku on ihan mahdollinen skenaario. Ei taloushallinnon merkonomin työ ole sellaista rakettitiedettä, etteikö useamman kuukauden jälkeen voisi odottaa työntekijän saavan yhtä sun toista aikaiseksi omin päinkin.
Sehän on vaan hidaste, ei este.
Tietty jos diagnosoimattoman adhd:n kanssa ratissa niin se voi olla kyllä sitten aika äkkiä arkku se auto - toisaalta tässä kohtaa hyvä "tekosyy" poiketa neurologilla asian tiimoilta; haluaisin ajaa ajokortin, mutta epäilen adhd:tä niin en tiedä, uskallanko - kun kyseessä muidenkin henki niin kyllä se tutkitaan.