Lantioni on todella harvinaisen kapea, suositeltiin suunniteltua sektiota, joillain kokemuksia?

Valitset sen vaihtoehdon, jossa on vähiten riskejä. Lääkäri luultavasti osaa kertoa pätevän riskiarvion.

Jos oikein suositellaan sektiota, niin kyllä se silloin kannattaa ottaa. Koska ne ei sitä kyllä helpolla suosittele.

Vierailija kirjoitti:

Neljä lasta sektiolla, kaksi alatiesynntyksellä. Jos olisi ollut valinnanvaraa, niin alatiesynnytyksen olisin valinnut.

Sektiosta tuli alavatsaan pysyviä hermovaurioita. Osa ihosta on täysin tunnoton, osassa hermot on "ristissä" ja tuntemukset ihan vääriä. Luulisi, että tunnottomuus on ihan ok, mutta se on huono juttu - kun ei tunne, että nahka jää vetoketjun väliin, tai palaa kuumalla uunipellin reunalla. Olen roiskuttanut päälle kiehuvaa vettä, enkä huomannut sitä, onneksi tuli vain toisen asteen palovammoja, ne paranee.

Osa navan alaisesta alueesta on sitten erittäin tuntoherkkä, eli pieni hipaisu tuntuu siltä, kuin siihen lyötäisiin kuumalla silitysraudalla :-( Vaatteiden valitseminen on tosi tärkeää, koska väärään kohtaan osuva vyörätö/vyötärökuminauha on tosi tuskaa :-(

Lisäksi sektioarven ympäristö kirvelee, polttaa koko ajan, tiedän koko ajan, missä se on. Etenkin jos hikoaa tai taivuttelee, niin se polttaa todella paljon, eli vähäinenkin ihon liike tuntuu todella pahalle.

Tuosta voi sitten miettiä, miten kivaa petipuuhat on. Viimeisestä sektiosta on 15 vuotta, ja muutosta ei ole tullut lainkaan.

Alatiesynnytysten ja sektioiden vertailussa alatiesynnytys voittaa 96-4. Jos lapsen turvallisuus on uhattuna, niin silloin valinta on sektio - mutta sektio ei aina ole vauvalle tai edes äidille turvallisin vaihtoehto. Mutta mulla toipuminen alatiesynnytyksistä kesti about 12 tuntia (jälkivuotoa toki oli muutaman viikon, lyhyemmän aikaa kuin sektiosta), sektiosta toimintakykyiseksi useita viikkoja.

Niin, sulle on tehty NELJÄ sektiota. Sanomattakin selvää että tilanne on eri kuin vaikka yksi sektio. Harva meistä lisääntyy kuin kani. Minulle tehty yksi sektio kiireellisenä eikä siitä mitään vaivaa jäänyt, harvemmin edes muistan koko asiaa.

Minulla on normaali lantio, mutta tekivät arvion, että vauva ei ehkä mahtuisi ulos alateitse ja suosittelivat sektiota. Olisin todella paljon halunnut synnyttää alateitse. Mutta päädyin sektioon suostuksen vuoksi. Ja se oli oikea päätös. Ei olisi mahtunut alakautta ulos, vaan jos olisin yrittänyt oltaisiin jouduttu hätäsektioon. Suunniteltu sektio on todella paljon turvallisempi kuin hätäsektio. Haava parani hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neljä lasta sektiolla, kaksi alatiesynntyksellä. Jos olisi ollut valinnanvaraa, niin alatiesynnytyksen olisin valinnut.

Sektiosta tuli alavatsaan pysyviä hermovaurioita. Osa ihosta on täysin tunnoton, osassa hermot on "ristissä" ja tuntemukset ihan vääriä. Luulisi, että tunnottomuus on ihan ok, mutta se on huono juttu - kun ei tunne, että nahka jää vetoketjun väliin, tai palaa kuumalla uunipellin reunalla. Olen roiskuttanut päälle kiehuvaa vettä, enkä huomannut sitä, onneksi tuli vain toisen asteen palovammoja, ne paranee.

Osa navan alaisesta alueesta on sitten erittäin tuntoherkkä, eli pieni hipaisu tuntuu siltä, kuin siihen lyötäisiin kuumalla silitysraudalla :-( Vaatteiden valitseminen on tosi tärkeää, koska väärään kohtaan osuva vyörätö/vyötärökuminauha on tosi tuskaa :-(

Lisäksi sektioarven ympäristö kirvelee, polttaa koko ajan, tiedän koko ajan, missä se on. Etenkin jos hikoaa tai taivuttelee, niin se polttaa todella paljon, eli vähäinenkin ihon liike tuntuu todella pahalle.

Tuosta voi sitten miettiä, miten kivaa petipuuhat on. Viimeisestä sektiosta on 15 vuotta, ja muutosta ei ole tullut lainkaan.

Alatiesynnytysten ja sektioiden vertailussa alatiesynnytys voittaa 96-4. Jos lapsen turvallisuus on uhattuna, niin silloin valinta on sektio - mutta sektio ei aina ole vauvalle tai edes äidille turvallisin vaihtoehto. Mutta mulla toipuminen alatiesynnytyksistä kesti about 12 tuntia (jälkivuotoa toki oli muutaman viikon, lyhyemmän aikaa kuin sektiosta), sektiosta toimintakykyiseksi useita viikkoja.

No vähän turhaa pelottelua taas. Itselläkin meni tunto vatsasta osittain, mutta ei se musta kömpelöä yhtäkkiä tehnyt. Edelleen tunnistan kehoni ääriviivat, enkä toki itseä uunipellillä. Jos lääkäri toteaa, että sektio on paras, niin luottaisin lääkäriin. Itse etsin niin ja tyytyväinen olen. Kaikki meni hyvin.

Samaa mieltä. Tuo ensimmäinen kommentti menee vähän samaan osastoon, kun alatiesynnytyskokemuksia kysyttäessä joku tulee heti kertomaan pidätyskyvyttömyydestä ja 4. asteen repeämistä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neljä lasta sektiolla, kaksi alatiesynntyksellä. Jos olisi ollut valinnanvaraa, niin alatiesynnytyksen olisin valinnut.

Sektiosta tuli alavatsaan pysyviä hermovaurioita. Osa ihosta on täysin tunnoton, osassa hermot on "ristissä" ja tuntemukset ihan vääriä. Luulisi, että tunnottomuus on ihan ok, mutta se on huono juttu - kun ei tunne, että nahka jää vetoketjun väliin, tai palaa kuumalla uunipellin reunalla. Olen roiskuttanut päälle kiehuvaa vettä, enkä huomannut sitä, onneksi tuli vain toisen asteen palovammoja, ne paranee.

Osa navan alaisesta alueesta on sitten erittäin tuntoherkkä, eli pieni hipaisu tuntuu siltä, kuin siihen lyötäisiin kuumalla silitysraudalla :-( Vaatteiden valitseminen on tosi tärkeää, koska väärään kohtaan osuva vyörätö/vyötärökuminauha on tosi tuskaa :-(

Lisäksi sektioarven ympäristö kirvelee, polttaa koko ajan, tiedän koko ajan, missä se on. Etenkin jos hikoaa tai taivuttelee, niin se polttaa todella paljon, eli vähäinenkin ihon liike tuntuu todella pahalle.

Tuosta voi sitten miettiä, miten kivaa petipuuhat on. Viimeisestä sektiosta on 15 vuotta, ja muutosta ei ole tullut lainkaan.

Alatiesynnytysten ja sektioiden vertailussa alatiesynnytys voittaa 96-4. Jos lapsen turvallisuus on uhattuna, niin silloin valinta on sektio - mutta sektio ei aina ole vauvalle tai edes äidille turvallisin vaihtoehto. Mutta mulla toipuminen alatiesynnytyksistä kesti about 12 tuntia (jälkivuotoa toki oli muutaman viikon, lyhyemmän aikaa kuin sektiosta), sektiosta toimintakykyiseksi useita viikkoja.

No vähän turhaa pelottelua taas. Itselläkin meni tunto vatsasta osittain, mutta ei se musta kömpelöä yhtäkkiä tehnyt. Edelleen tunnistan kehoni ääriviivat, enkä toki itseä uunipellillä. Jos lääkäri toteaa, että sektio on paras, niin luottaisin lääkäriin. Itse etsin niin ja tyytyväinen olen. Kaikki meni hyvin.

Niin, jos sektio on turvallisin valinta, niin silloin sektio. Mutta kyllä se, että alavatsassa on useamman kämmenen kokoinen alue täysin tunnoton lukuunottamatta syvää painoaistia, aiheuttaa helpommin riskin pienille vammoille. En minä nyt vahingossa puukota itseäni vatsaan leipäveitsellä, mutta oikeasti on tullut poltettua nahkaa silitysraudalla, uunipellillä ja kiehuvalla vedellä. Yli kahteenkymmeneen vuoteen mahtuu kaikenlaista ;-) Ja ne farkkujen vetoketjut... Pitäisi kieltää.

Mutta suurempi vahinko ovat nuo kivut, säryt ja polttelut. Minusta oli HYVIN ikävää, ettei kukaan etukäteen missään maininnut, että sellaisia saattaa tulla, ja ne saattavat olla pysyviä. Olisi ollut helpompi sopeutua niihin, jos olisi tiennyt, että on hyvinkin mahdollista, etteivät ne koskaan katoa. Kuvittelin, että jotain on vialla (naapuriperheen äidillä sektiohaava tulehtui pahasti ja aukesi, ja siinä parantelussa meni pari kuukautta - tämä tapahtui oman ensimmäisen sektioni jälkeen, minulla ei sitten ole koskaan ollut mitään tulehduksia) kun kellään muulla ei koskana ollut ollut mitään tällaista.

Sulla saattaa olla jotain muuta terveysvaivaa kun olet noin kömpelö. Ja kuinka iso se vatsasi oikein on jos se on koko ajan tiellä? Ei minulla ole ollut leipäveitsi tai silitysrauta koskaan ollut lähelläkään osua vatsaani.

Lääkäri ei suosittele sektiota kuin vain silloin, kun oikeasti on syytä tehdä sektio. Lähtökohtaisesti lääkärit suosittelee aina alatiesynnytystä elleivät arvioi, että se oikeasti on joko mahdoton tai muuten vaarallinen. Kuuntelisin suositusta.

En ole saanut lapsia, mutta synnyin itse sektiolla äitini ahtaan lantion takia. Veljeni laitettiin väkisin tulemaan alakautta ja sekä lapsi, että äiti meinasivat kuolla. Veljeni oli vielä keskonen eli aika pienikokoinen. Minä tulin suosiolla sektiolla, koska olin melkein täysiaikainen ja paljon isompi. Kuulemma synnytykseni oli ihana ja äiti toipui leikkauksesta nopeasti. Jos mut olisi yritetty synnyttää alakautta niin kumpikin olisi kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neljä lasta sektiolla, kaksi alatiesynntyksellä. Jos olisi ollut valinnanvaraa, niin alatiesynnytyksen olisin valinnut.

Sektiosta tuli alavatsaan pysyviä hermovaurioita. Osa ihosta on täysin tunnoton, osassa hermot on "ristissä" ja tuntemukset ihan vääriä. Luulisi, että tunnottomuus on ihan ok, mutta se on huono juttu - kun ei tunne, että nahka jää vetoketjun väliin, tai palaa kuumalla uunipellin reunalla. Olen roiskuttanut päälle kiehuvaa vettä, enkä huomannut sitä, onneksi tuli vain toisen asteen palovammoja, ne paranee.

Osa navan alaisesta alueesta on sitten erittäin tuntoherkkä, eli pieni hipaisu tuntuu siltä, kuin siihen lyötäisiin kuumalla silitysraudalla :-( Vaatteiden valitseminen on tosi tärkeää, koska väärään kohtaan osuva vyörätö/vyötärökuminauha on tosi tuskaa :-(

Lisäksi sektioarven ympäristö kirvelee, polttaa koko ajan, tiedän koko ajan, missä se on. Etenkin jos hikoaa tai taivuttelee, niin se polttaa todella paljon, eli vähäinenkin ihon liike tuntuu todella pahalle.

Tuosta voi sitten miettiä, miten kivaa petipuuhat on. Viimeisestä sektiosta on 15 vuotta, ja muutosta ei ole tullut lainkaan.

Alatiesynnytysten ja sektioiden vertailussa alatiesynnytys voittaa 96-4. Jos lapsen turvallisuus on uhattuna, niin silloin valinta on sektio - mutta sektio ei aina ole vauvalle tai edes äidille turvallisin vaihtoehto. Mutta mulla toipuminen alatiesynnytyksistä kesti about 12 tuntia (jälkivuotoa toki oli muutaman viikon, lyhyemmän aikaa kuin sektiosta), sektiosta toimintakykyiseksi useita viikkoja.

Niin, sulle on tehty NELJÄ sektiota. Sanomattakin selvää että tilanne on eri kuin vaikka yksi sektio. Harva meistä lisääntyy kuin kani. Minulle tehty yksi sektio kiireellisenä eikä siitä mitään vaivaa jäänyt, harvemmin edes muistan koko asiaa.

Suurimmat hermovauriot tulivat ensimmäisestä sektiosta, osa niistä hieman palautui myöhempien sektioden jälkeen. Ekan perään kaksi alatiesynnytystä, joista ei mitään ongelmia (repesin ja tikattiin, haavat paranivat hyvin kunhan idioottikätilön väärin tekemä tikkaukset saatiin ratkottua ekan jälkeen).

Hyvin meni, jalkeille suht heti.

Toivuin paremmin ja nopeammin kuin alateitse synnyttäneet.

Tietty hoitaja torui kun lähdin niin nopeasti liikkeelle.

Omistan pienen lantion raskauskauden aikana lihosin 25 kg.Ulkoisesti näytin isolta Lantio vatsa. Paino lähti pois 3 vuoden päästä.Kaiken oikean tiedon saat Äitiysnevolasta ..

Mulla meni hätäsektioksi virhetarjonnan takia.

Haava on reilusti navan alapuolella, lääkäri totesi siinä tehdessään että arpi jää bikinien alle piiloon. Haava parani hyvin, vaikka kerkesin ponnistaa vähän väärin istumaan noustessa (olin nopeampi kuin hoitsu, ei kerennyt varottaa) ja pikku vihlasu kävi, mutta ei siitäkään sen kummempaa tullut. Hakaset irrotti neuvolan hoitaja kotikäynnillä.

Haavan ympärillä on pienellä alueella tunnottomuutta, ja ilmeisesti jossain ompelukerroksessa jotain yhteenkuroutumisia tms, koska välillä kiristää tai vihlasee kun tekee jotain äkkinäistä ääriliikettä. Mutta kokonaisuutena ottaen, jos meille tulisi vielä toinen lapsi, niin sektio olis mun valinta.