Menisitkö luokkakokouksiin helpommin, jos sinulla olisi miljoonien edestä varallisuutta?

Tietääkseni mun ala- tai yläasteen luokilla ei ole ollut luokkakokouksia. Mutta ei mua kiinnostaisi mennä. Ei siellä ole kahta lukuun ottamatta ihmisiä, joiden kuulumisia kiinnostaisi kuulla, ja toisen heistä kanssa olen yhteydessä. 

Olen siis ihan sosiaalinen ihminen, mutta ei vain kiinnosta muinaiset luokkakaverit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varallisuus ei liity yhtään luokkakokouksiin. Mun syy jättää välistä on se, että ei kiinnosta nähdä ihmisiä, joitten kanssa viettänyt muutaman vuoden koulussa/opiskellut. En jaksa kuluttaa aikaani siihen ja en kaipaa heistä yhtäkään ihmistä. Mulla on pari hyvää kaveria lapsuudesta saakka, jotka pysyneet mukana ja se riittää. Muutenkin niin hektinen elämä, että hyvä jos ehtii pitämään yhteyttä heihin jotka haluan pitää elämässäni mukana.

Olen keski-ikäinen enkä enää edes muista kaikkien niiden nimiä, jotka olivat koulussa luokallani. Oikea elämä alkoi vasta kun muutin omilleni ja lähdin opiskelemaan. En pidä yhteyttä heihin eikä minua ole ikinä edes kutsuttu luokkakokouksiin. Hulluinta on, että jos joskus joudun käymään siinä kylässä, jossa synnyin ja sattumalta tapaan jonkun heistä, niin meno on ihan samanlaista kuin yläasteella: juoruavat toistensa asioista ja entisistä opettajista, muistelevat jotain muinaista ruotsintuntia jolloin Arska heitti taulusienen ikkunasta ulos eikä ope huomannut jne. Monet ovat perustaneet perheen keskenään ja jääneet loppuelämäkseen asumaan lapsuudenkotiinsa.

kiitos päivän nauruista, repesin tolle taulusienelle :) tähän pystyy niin samaistumaan vaikka tässä sinänsä mitään huvittavaa ole. Mut nämä jotkut koulun ajan "kovimmat tekijät" ovat juuri tälläisiä eikä voisi vähempää kiinnostaa lähteä istumaan näiden kanssa ravintolaan muistelemaan vanhoja hyviä aikoja, kun ei mitään yhteistä ole. Eikä ole mitään kiusaamistaustaa eikä kaunaa, elämät vain täysin eri suunnassa.

Tottakai menisin. Laittaisin kunnon vaatteet päälle ja helyjä jotta varallisuuteni näkyisi.

En menisi koska ei kiinnosta mennä. Enkä menisi muuallekkaan. Haluan ollla vain kotona ja käydä töissä. Ei kiinnosta matkustelu ym.

Ysiluokan luokkakokous oli aika pian koulun päättymisen jälkeen. Ehkä 5 vuotta siitå tms. Kellään ei ollut ehtinyt mitään erityistä varallusuutta kertyä ja aika vähän kasvua ja kehitystäkään oli tapahtunut. Luokan bilettäjät elivät edelleen biletysvaihetta jne. Surkuhupaisaa oli, kun yksi luokan hiljaisimmista pojista kertoi menevänsä kohta naimisiin ja yksi "suosituista" tytöistä (joka ei koulussa katsonut poikaa päinkään) alkoi heti iskeä poikaa armottomasti. Meinas ehkä, et lähtee morsian vaihtoon. Olen yhteyksissä kolmen kanssa tältä luokalta.

Lukion väen kanssa tavattiin, kun kirjoituksista oli kulunut 20v. Ei ollut varsinaisesti luokkakokous vaan koko ikäluokan tapaaminen. Se oli tosi kiva ilta! En ole todellakaan rikas enkä taloudellisesti menestynyt. Mutta teen merkityksellistä työtä, jonka arvojen takana pystyn seisomaan ja siitä olen ylpeä. Menisin seuraavaankin tapaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Päätin peruskouluni 1979 ja lukion 1982, ei ole vielä koskaan tullut kutsua luokkakokoukseen. En kyllä tiedä, miten kukaan pystyisi minulle kutsua edes lähettämään, kun ei kukaan tiedä, minkä niminen nykyisin olen (etunimi vaihtunut) ja missä asun.

Ne tiedot sai ainakin aikaisemmin kyllä selville maksullisesta numerosta kun tiesi henkilön nimen ja asuinkunnan vuonna xx ja syntymävuoden. Usein kaikki ovat syntyneet (ainakin lähes) samana vuonna.

Kutsuin luokkakokoukseen Tipulasta luokkani (kirjoitettiin vuonna 1978) ja lähes kaikkien sukunimi oli muuttunut mutta kaikki löytyi. Kolme taisi olla kyllä kuollut ja yksi asui Belgiassa.

Kerran on pyydetty, en mennyt enkä ymmärtänyt koko konseptia.

En menisi milloinkaan, en köyhänä enkä rikkaana. Olen mennyt elämässäni eteenpäin enkä halua tuhlata aikaani elämäni pahimpien aikojen muistelemiseen.

Yläasteen luokkakokoukseen menisin asemastani riippumatta. Pidettiin tosin jo kymmeniä vuosia sitten...

Kävin.

Amiksen luokkakokoukseen en mennyt enkä menisi vaikka uudestaan järjestettäisiin.

Ikävät muistot luokastani.

Mies47 kirjoitti:

Olin luokkakokouksessa ja näytin olevan rikkain vaikka olin muita huonompi opiskelija. Keskiarvoni oli 7 yläasteen päättyessä. Mitä luokkalaisten jutuista päättelin niin luokan priimuksilla oli kuulemma mennyt aika huonosti elämä 25 vuodessa. Velkoja ja avioeroja kuulemma monilla oli.

Näin voi olla. Olin itse lukiossa luokkani parhaita, mutta olen nyt luultavasti köyhimpiä ja ura pätkää vuosikymmeniä.

Mä olen kahdesti ollut ja lähinnä niissä muisteltiin menneitä. Kenenkään varallisuus ei noussut millään tapaa esille, eikä varattomuuskaan.

Mä luulen, että silloin ei olisi aikaa käydä. Ellen sitten järjestäisi niitä itse. Tai assari järkkäisi ja maksaisin kaikkien kulut. :)

Meillä on hyvä yläasteporukka. Tavataan vieläkin noin joka viides vuosi. Tämmöisinä pyöreinä vuosina ei kokoonnuta, kun on muutakin juhlanaihetta. Asutaan aika levällään lapsuudenkaupugista moni, että pari kertaa vietetään vuodessa istutaan iltaa teamsissa tms.

Vm -72

Jaajon luokkakokoukseen voisin mennä

En. Ei yhtään kiinnosta tyypit joita on ollut pakko sietää menneisyydessä.

Nykyään on yleistynyt tapa, jossa uusilta tai pitkään aikaan tapaamattomilta ihmisiltä kysellään ilman mitään rajoja kaikki henkilökohtaiset asiat ja sitten loukkaannutaan, jos joku ei halua näitä kertoa. Luokkakokouksessa tämä vain korostuu, koska luokkakokousten koko idea sosiaaliporno ja oman hienon elämänsä esittely ja kehuskelu. Itse olen saanut kaksi kutsua luokkakokouksiin ja en todellakaan mennyt tapahtumaan, jossa joutuisin joko valehtelemaan koko elämäni koulun ja nykyhetken välillä tai kertomaan totuuden, jossa olen ollut 20 vuotta tekemättä mitään, saavuttamatta mitään ja nyt olen pitkäaikaistyötön alkoholisti, joka on ollut koko elämänsä yksin. Ei perhettä, ei omaisuutta, ei työpaikkaa, ei terveyttä.

Eli kyllä, jos minulla olisi miljoonaomaisuus niin olisin saattanut jopa mennä noihin kokouksiin.

Olen kerran eläissäni jo käynyt yläasteen luokkakokouksessa, se pidettiin vuonna -95 (koulu oli loppunut -83). Ihan kivaa oli, paria vanhaa kaveriakin näki. Suurin osa porukasta oli ihan yhdentekeviä, kuten silloin aikoinaankin. Osa tosiaan asui edelleen siinä samassa kunnassa, mistä itse olin häipynyt lopullisesti 18-v. täyttäessäni. Rikkaudet tai köyhyydet eivät tulleet esiin tollaisessa muutaman tunnin tapaamisessa. Toista kertaa ei varmaan ole järjestettykään.

N54

No pikemminkin niinpäin, että jos olisi miljoonaomaisuus, niin miksi ihmeessä menisin?! Miksi?!?

Vierailija kirjoitti:

Onhan toi konsepti sitä missä kehutaan työt, tulot, mallivaimot jne. Ilmeisesti ette ole ollut paikalla jos ette tätä tiedä.

Joo, niin varmaan ne, jotka muutenkin juttelevat keskenään. Mutta hän, joka oli koulussakin näkymätön, on luokkakokouksessakin näkymätön. Ei ketään kiinnosta, mitä hän on tai ei ole elämässään tehnyt. Tosin häntä tuskin kukaan hoksaa luokkakokoukseen kutsuakaan.

Hyi en halua palata menneisyyteen. Elämä menee eteenpäin. Ihan sama, onko köyhä vai rikas. 

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että silloin ei olisi aikaa käydä. Ellen sitten järjestäisi niitä itse. Tai assari järkkäisi ja maksaisin kaikkien kulut. :)

Meillä on hyvä yläasteporukka. Tavataan vieläkin noin joka viides vuosi. Tämmöisinä pyöreinä vuosina ei kokoonnuta, kun on muutakin juhlanaihetta. Asutaan aika levällään lapsuudenkaupugista moni, että pari kertaa vietetään vuodessa istutaan iltaa teamsissa tms.

Vm -72

Kokoontuuko sinne kaikki, vai ainoastaan se "ydinporukka"?