6 viikon kesäloman jälkeen ensimmäinen työpäivä. Tein kesän aikana "kasaantuneet" hommat kahdessa tunnissa. Kuolen.

Älä ota sitä noin vakavasti, se on vaan duunia. Sulla kuitenkin oma huone, voit tehdä mitä huvittaa. Opiskele vaikka joku kovempipalkkainen tutkinto.

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama, eikä tämä oikeasti ole yhtään kivaa.

On tämä tietenkin kivempaa kuin olla täysin kohtuuttoman työkuorman alla, olen sellaisessakin ollut.

Mukavinta olisi, jos työtä olisi sopivasti ja se olisi sellaista, että antaisi itsellekin muutakin kuin vain palkkaa.

Niinpä. Tätä ei ymmärrä, ellei itse koe. Olen 100% varma, että tilanteesta kateelliset ihmiset alkaisivat jossain vaiheessa kaivata mielekästä tekemistä. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Mikset tee etätöitä? Oikein mukavaa hommaa :)

Tekisin oikein mielelläni, mutta ei ole lupa. Ne vähäiset työtehtävät vaativat joskus fyysisessä arkistossa käymistä, eikä arkistoa voi siirtää etään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama, eikä tämä oikeasti ole yhtään kivaa.

On tämä tietenkin kivempaa kuin olla täysin kohtuuttoman työkuorman alla, olen sellaisessakin ollut.

Mukavinta olisi, jos työtä olisi sopivasti ja se olisi sellaista, että antaisi itsellekin muutakin kuin vain palkkaa.

Niinpä. Tätä ei ymmärrä, ellei itse koe. Olen 100% varma, että tilanteesta kateelliset ihmiset alkaisivat jossain vaiheessa kaivata mielekästä tekemistä. 

ap

Jep. Tämä on vähän kuin olla jatkuvasti jälki-istunnossa. Istuu tekemättä mitään.

Se on tosi tylsää ja hajottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kurjalta. Eikö nykyisessä työssä ole mahdollista saada lisää tekemistä? Oletko ottanut asian puheeksi?

Olen ollut tässä nykyisessä työssäni neljä vuotta. Toisena vuotena esimies vaihtui. Ja sitten tulikin jo korona ja siihen liittyvät asiat. Esimies on ollut kovan paineen alla viimeiset kolme vuotta ja ymmärrän, ettei lisätyön teettäminen minulle ole ykkösprioriteetti, kun on sata muuta hoidettavaa asiaa. Osan voisin tehdä minäkin, mutta esimies on tosi huono delegoimaan asioita ja luovuttamaan vastuuta alaisille.

Olen ottanut puheeksi useamman kerran. Olen saanut näennäisesti lisää hommaa, mutta ajallisesti työtä ei ole juurikaan tullut. Lisävastuusta olen saanut vain lisää palkkaa. Eli vähän paha valittaa koko ajan siitä, että palkka nousee ja tulee niitä "lisätehtäviä", kun nekään ei sitten mulle riitä. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Oho. Vaihdetaanko?

Yritän tehdä samalla montaa paperihommaa, vastailla puhelimiin, palvella asiakkaita ja singahdellä ympäriinsä. Mitkään työtunnit ei riitä...

Kiva olisi, jos olisi sopivasti töitä. Jatkuva kiire ja riittämättömyyden tunne ei sekään ole hyvä.

ap

Kyllä noin tehokkaalle henkilölle luulisi töitä löytyvän paremmallakin palkalla? Vai oletko sittenkin disponipiliteetissä luonteesi vuoksi?

Vierailija kirjoitti:

Tätähän mä olen vuosikausia toitottanut, että jos valtio ja kunnat oikeasti kärsivät rahapulasta, niin eikun siivoomaan omat virastot ja laitokset. Siellä on paljon tuommoisia suojatyöpaikkoja, joiden lopettamisesta säästyisi vuositasolla iiiiiisoja summia.

Olen monta kertaa miettinyt, että jos saisin toisen työpaikan, tekisin viimeisenä ennen lähtöä säästölistan tähän nykyiseen työpaikkaani. Mitä työtehtäviä (eli ihmisiä) ei enää tarvita ollenkaan, mitkä toimet voi yhdistää jne. Omasta osastostani voisin ehdottaa hyvin, että kolme ihmistä hoitaisi kuuden hommat, eikä silloinkaan kukaan hautautuisi työtaakan alle. Päinvastoin, ei tarvitsisi enää kenenkään pyöritellä peukaloitaan.

ap

Vähän sama tilanne. En uskalla vaihtaa työpaikkaa sillä pelkään että joutuisin tosissaan paiskimaan työtä ja stressaamaan ja se ehkä musertaisi minut.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä noin tehokkaalle henkilölle luulisi töitä löytyvän paremmallakin palkalla? Vai oletko sittenkin disponipiliteetissä luonteesi vuoksi?

Minulla on väärä koulutus. Olen mielestäni tehokas, organisointikykyinen ja nopea oppimaan. Voisin työskennellä todella monella alalla, mutta koska olen tällainen hallintohimmelifilosofianmaisteripölvästi, niin ei ole satamäärin työpaikkoja haettavana. Olen opiskellut viestintää ja markkinointia sivuaineena, mutta niillä ei noin vaan mihinkään viestintä- tai markkinointialan firmoihin pääse töihin - useammat vaativat viestinnän pääainetta tai vankkaa kokemusta alalta tai kauppatieteiden maisterin tutkintoa. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama tilanne. En uskalla vaihtaa työpaikkaa sillä pelkään että joutuisin tosissaan paiskimaan työtä ja stressaamaan ja se ehkä musertaisi minut.

Sama fiilis. Vaihtamalla saattaa saada vain huonomman työpaikan.

Ei jatkuva kiire ja stressi ikävien työkavereiden kera ole sekään toivottavaa. Tulee vain ikävä takaisin tylsyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama tilanne. En uskalla vaihtaa työpaikkaa sillä pelkään että joutuisin tosissaan paiskimaan työtä ja stressaamaan ja se ehkä musertaisi minut.

Sama fiilis. Vaihtamalla saattaa saada vain huonomman työpaikan.

Ei jatkuva kiire ja stressi ikävien työkavereiden kera ole sekään toivottavaa. Tulee vain ikävä takaisin tylsyyteen.

Kivat työkaverit, oma työhuone, vakitunen työ, virka-aikaan tehtävä säännöllinen ja ennakoitava työ (aina viikonloput, pyhät ja heinäkuu vapaa) ja ihan ok palkka on jo huikeita bonuksia, kun ajattelee mitä tahansa työtä. Niistä on vaikea luopua, vaikka oma työ tökkii ja pahasti.

Pääsin viime vuonna työhaastatteluun mielenkiintoiseen paikkaan jo toiselle haastattelukierrokselle. Olisi ollut mielekkäämpi työ, mutta avokonttoriin siirtyminen omasta työhuoneesta ja 500 euron palkanalennus muutti mielen ja vetäydyin hakuprosessista kokonaan pois. Työmatkakin olisi pidentynyt puolella tunnilla. 

ap

Mulla on ollut samanlaista jo noin seitsemän vuotta. Vaihdoin työpaikkaakin, ihan eri alalle vieläpä, että olisi enemmän tekemistä, mutta edelleen mulla on ihan liian vähän tekemistä. Silloin kun mun työpanosta tarvitaan olen käytännössä korvaamaton, mutta kun panosta tarvitaan ehkä noin 20h/kk.... Olen yksityisellä, alalla jolla yleensä saadaan burnouteja kun töitä on liikaa. Mulla itelläni on kohta boredout, onneksi sentään saa etänä olla 3 päivää/vko, niin ei tartte esittää että ois kiireinen. Olen koettanut pomolleni asiaa selvittää, mutta se vaan sanoo, että ihan normaalia, että välillä on hiljaista, työn luonne on sellainen. Ärsyttää, mutta tää vuosikausien slubailu on jähmettänyt mun aivotkin, enkä oikein enää saa aikaan ees opiskella uutta ammattia tai alaa. Lisäksi pelottaa kyllä se, että jos sitä ei enää osaisikaan tehdä oikeasti töitä, kun on tottunut tähän pseudotyöntekoon. En tiiä kestäisinkö tään paremmin jos ois parempi palkka, nyt jää käteen pari tonnia/kk, eli bruttopalkka on alle 3000 euroa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä pelletyöpaikkoja taitaa olla kunnissa paljonkin.

Ei ole, ei paljon eikä ollenkaan, mutta kuten sinä ja ap, monet haluavat uskoa näihin provoihin.

Kyllä muuten on, juurikin noilla "asiantuntija" nimikkeillä olevilla esimiestasolla olevilla. Näen tuota päivittäin tavallisena työntekijänä (jolle niitä töitä siirretty esimiehen oikeututuksella). Meillä  nuo pikkupäälliköt vain hoitavat esimiestyön ja muut työt siirretty matalapalkkaisille työntekijöille

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut samanlaista jo noin seitsemän vuotta. Vaihdoin työpaikkaakin, ihan eri alalle vieläpä, että olisi enemmän tekemistä, mutta edelleen mulla on ihan liian vähän tekemistä. Silloin kun mun työpanosta tarvitaan olen käytännössä korvaamaton, mutta kun panosta tarvitaan ehkä noin 20h/kk.... Olen yksityisellä, alalla jolla yleensä saadaan burnouteja kun töitä on liikaa. Mulla itelläni on kohta boredout, onneksi sentään saa etänä olla 3 päivää/vko, niin ei tartte esittää että ois kiireinen. Olen koettanut pomolleni asiaa selvittää, mutta se vaan sanoo, että ihan normaalia, että välillä on hiljaista, työn luonne on sellainen. Ärsyttää, mutta tää vuosikausien slubailu on jähmettänyt mun aivotkin, enkä oikein enää saa aikaan ees opiskella uutta ammattia tai alaa. Lisäksi pelottaa kyllä se, että jos sitä ei enää osaisikaan tehdä oikeasti töitä, kun on tottunut tähän pseudotyöntekoon. En tiiä kestäisinkö tään paremmin jos ois parempi palkka, nyt jää käteen pari tonnia/kk, eli bruttopalkka on alle 3000 euroa. 

Kuulostaa tosi kurjalta. Toivottavasti pääset mielekkäämpiin töihin sinäkin. 

Tämä on vaikea aihe ottaa esille, koska usein tuntuu siltä, että kaikki tuomitsevat. Että valittaa turhasta, kun kaikki on paremmin kuin töihin hukkuvilla ihmisillä. Jos voisin, ottaisin heiltä työtehtäviä itselleni.

Tsemppiä!

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä pelletyöpaikkoja taitaa olla kunnissa paljonkin.

Ei ole, ei paljon eikä ollenkaan, mutta kuten sinä ja ap, monet haluavat uskoa näihin provoihin.

Jo tässä meidän firmassa on neljä peukaloita pyörittelemässä. Onneksi ollaan tukena toisillemme. Vähän vaikea avata suuta tämän enempää esimiehille, koska pelätään irtisanomista ja töiden uudelleen järjestämistä. Asuntovelallisia ja perheellisiä kun ollaan, niin ei ole varaa huudella, että meille maksetaan ihan turhasta.

Kyllä näitä työpaikkoja vaan valitettavasti on.

ap

Sama. Projektipäällikkönä ja tekemistä riittää oikeasti maksimissaan "kiireisinä" päivinä 50 % työajasta, normaalisti ei sitäkään. Sentään etätöissä, niin voin puuhata jotain muuta kotona.  

Tiedän tunteen. Boreoutia ei ymmärrä, ennen kuin sen kokee.

Nykyinen työni on tosi aaltoilevaa, eli puolet ajasta on hirveä kiire, painetaan ylitöitä niska limassa eikä lounasta ehdi syödä. Vastapainoksi on viikkoja, jolloin ei ole mitään tekemistä. Tämä nyt vielä menee, kun hiljaisempina aikoina voi ottaa liukumia.. mutta aiemmassa työssä 90 % työajasta oli peukaloiden pyörittelyä. Kun tuli hommaa, tein sen innoissani, mutta siinä meni ehkä päivä viikosta jos hidasteli. Lisätöitä en saanut. En viihtynyt kauaa.

Tervetuloa kerhoon! Itse teen ns. vaativaa asiantuntijatyötä. Oikeasti olen viimeiset kuusi kuukautta katsellut sarjoja, pelannut pelejä, lukenut kirjoja, harjoitellut ruoanlaittoa ja surffailut nettiä. Olen töissä firmassa A, joka on myynyt työtuntini firmalle B. Joka aamu kysyn firmalta B työtehtäviä ja jos on kiireinen päivä niin saan tunnin kestävän työtehtävän puolen päivän aikaan. Välillä viikkoja ilman työtehtäviä.

Bruttopalkka 5000e.

Ai että on aina jännää lukea täältä tämmöisiä ketjuja. Ennenkin on ollut pitkiä ketjuja aiheena se, kuinka monta tuntia työpäivästä tehdään oikeasti töitä ja miten voi töissä saada ajan kulumaan. Samat keskustelijat sitten ilmeisesti muissa ketjuissa ovat sitä mieltä, että opettajilla on liian hyvä palkka ja työ kevyttä ja päivät lyhyitä.

Itse tässä yritän vahvistaa mieltäni töihin paluun takia. Vielä viikko ja sitten se myllytys taas alkaa. Lounaalle kerkeää joskus vasta kolmelta, kun oppilaat ovat lähteneet, pissaa pidätellään vielä tunti ja kelloa katsotaan vain siksi, että ehditään valvontaan, ja kahvi juodaan yleensä kylmänä.

Mutta juu, siinä mielessä en valita, että päivät kuluvat todella nopeasti ja työ antaa minulle paljon muutakin kuin palkkaa. Toisaalta on käsittämätöntä, että vielä nykyäänkin on näköjään varaa maksaa ihmisille istumisesta.

T. Yläkoulun ope