Vittumaisten potilaiden takia en enää halua tehdä lääkärin töitä

Vierailija kirjoitti:

Niin, ihmisten kohtaamista teille ei sitten ehkä opetettu? Etkä kyennyt aavistamaan että se kuuluu monen lääkärin työhön?

Jotku lääkärit ovat auttamattoman tökeröitä. Jotku toiset taas aivan huippuhyviä mitä tulee potilaan kohtaamiseen vastaanotolla.

T. Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä aika hyvin 25 vuoden terveyskeskuslääkäröinnin jälkeen hiljennän asiasta pois lipsuvat potilaat ja pysytään asiassa.

Siis mitä ei-asiaa ne potilaat puhuvat? Ei ole Itselläni ainakaan tapana juoruta turhanpäiväisiä asioita lääkärille.

Puheliaat potilaat eksyy jaarittelemaan, mutta jos on itsekin puhelias niin ei se niin häiritse. On varmaan osin persoonakysymys.

Itse kerron oireeni, miten oirekuva on edennyt ja lisäksi vähän pitkäaikaisesta sairaudestani ja sen tilasta. Ja mahdollisista viimeaikaisista poliklinikkakäynneistä ja sairaalajaksoista. Tämä litania sen takia, koska muuten lääkärin aika menee ruudun tuijottamiseen ja edellisten käyntien lukemiseen, joista jokaisesta esittää kysymyksiä. Vastaan niihin kysymyksiin siis jo valmiiksi. Joidenkin mielestä jaarittelua, mutta yritän olla päinvastoin tehokas.

Kouluttaudu uudelleen kirjoitti:

Sen takia mäkin aloin insinööriksi. Jos kämäyttää laitteen niin siinä ei koira perään hauku, ja niillä voi muutenkin tehdä kaikkia kivoja kokeita ja kattoo mitä ne vielä sietää.

Niinpä. Mitä yhteistä on salamalla ja insinöörillä?

V: Ensin välähtää ja sitten korjataan vauriot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko Savossa töissä. Itsellä tuontyyppistä kokemusta savolaistaustaisista potilaista. Pohjanmaalla sitten taas oli helppoa, kysymykseen tuli vastaus yhdellä sanalla, eikä kymmenen minuutin yksinpuhelua asian vierestä.

Jopas on paksua puhetta. Aika avuton pitää olla, jos ei savolaisten potilaiden kanssa osaa asioita hoitaa.

Yksisanaisuus ei ole myöskään mikään ihanne. Itse kummeksuisin juuri sitä.

Eihän kyse ollut siitä etteikö osaisi savolaisten kanssa asioita hoitaa, vaan siitä että onnistuuko se vartissa.

Vierailija kirjoitti:

Tähän on tultu, lääkäriin ei oikein enää pääse, hoitaja katsoo ja toteaa; ei vikkaa, mää kottiis häppeemään!

Semmoiseksi se on mennyt että joutuu itse maksamaan yksityisellä jos sattuu kuulumaan sellaiseen ihmisryhmään jota on sallittua laiminlyödä, ikääntyneet ainakin. Olisi helpompi hankkia jokin perussairaus jonka varjolla pääsee aina kuin koettaa vakuuttaa ajanvarauksen kontrolloija että tarvitsee lääkärin apua. 

Vierailija kirjoitti:

Lääkärin palkalla jaksaisin kyllä kuunnella ärsyttäviäkin potilaita.

Kokeilepa sitten kun potilaskäynnit on mitoitettu 4 hlö/tunti, ja sitä tahtia tulee aulaan jonottamaan, ja se yksi jorinoija vie tunnin.

Pskaa ja vttua huutelee ap. Läpeensä vastenmielinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä aika hyvin 25 vuoden terveyskeskuslääkäröinnin jälkeen hiljennän asiasta pois lipsuvat potilaat ja pysytään asiassa.

Siis mitä ei-asiaa ne potilaat puhuvat? Ei ole Itselläni ainakaan tapana juoruta turhanpäiväisiä asioita lääkärille.

Puheliaat potilaat eksyy jaarittelemaan, mutta jos on itsekin puhelias niin ei se niin häiritse. On varmaan osin persoonakysymys.

Itse kerron oireeni, miten oirekuva on edennyt ja lisäksi vähän pitkäaikaisesta sairaudestani ja sen tilasta. Ja mahdollisista viimeaikaisista poliklinikkakäynneistä ja sairaalajaksoista. Tämä litania sen takia, koska muuten lääkärin aika menee ruudun tuijottamiseen ja edellisten käyntien lukemiseen, joista jokaisesta esittää kysymyksiä. Vastaan niihin kysymyksiin siis jo valmiiksi. Joidenkin mielestä jaarittelua, mutta yritän olla päinvastoin tehokas.

Ei se kertominen oikein aina auta, kun on pakko lukea ne tekstit kuitenkin. Ei pysty tekemään hoitopäätöksiä potilaan kertomukseen nojaten. Liian iso mahdollisuus virheeseen.

Nuorena ja ammattiaan rakastavana lääkärinä ymmärrän osin aloittajaa. Hyvin usein päivän 8-9 vastaanotosta (lisäksi puhelinvastaanotot ja muut hoidettavat asiat) keskimäärin kaikilla on asiaa useammalle käynnille, eli tulosyyn lisäksi onkin listallinen asiaa, mutta kaikkeen pitäisi ottaa kantaa nyt ja heti ja alkuvastaanotosta ensimmäinen 5-10min menee aiempien kokemusten ja kollegoiden sättimiseen. Tietysti haluan auttaa ja kuunnella. Positiivista palautetta ei kuule juuri koskaan, mutta joka päivä varsin paljonkin negatiivista. Aggressiivisia potilaita viikottain.

Haluan jaksaa ja kuunnella potilaitani, mutta oikeasti tämä ei ole inhimillistä. Ei kenenkään tarvitse kuunnella päivästä toiseen haukkuja ja ilkeyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän on tultu, lääkäriin ei oikein enää pääse, hoitaja katsoo ja toteaa; ei vikkaa, mää kottiis häppeemään!

Semmoiseksi se on mennyt että joutuu itse maksamaan yksityisellä jos sattuu kuulumaan sellaiseen ihmisryhmään jota on sallittua laiminlyödä, ikääntyneet ainakin. Olisi helpompi hankkia jokin perussairaus jonka varjolla pääsee aina kuin koettaa vakuuttaa ajanvarauksen kontrolloija että tarvitsee lääkärin apua. 

Sekään ei yleensä auta, jos on iältään nuori. Ja monet on myös sitä mieltä, että hyvännäköinen on yhtäkuin terve.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä aika hyvin 25 vuoden terveyskeskuslääkäröinnin jälkeen hiljennän asiasta pois lipsuvat potilaat ja pysytään asiassa.

Siis mitä ei-asiaa ne potilaat puhuvat? Ei ole Itselläni ainakaan tapana juoruta turhanpäiväisiä asioita lääkärille.

Puheliaat potilaat eksyy jaarittelemaan, mutta jos on itsekin puhelias niin ei se niin häiritse. On varmaan osin persoonakysymys.

Itse kerron oireeni, miten oirekuva on edennyt ja lisäksi vähän pitkäaikaisesta sairaudestani ja sen tilasta. Ja mahdollisista viimeaikaisista poliklinikkakäynneistä ja sairaalajaksoista. Tämä litania sen takia, koska muuten lääkärin aika menee ruudun tuijottamiseen ja edellisten käyntien lukemiseen, joista jokaisesta esittää kysymyksiä. Vastaan niihin kysymyksiin siis jo valmiiksi. Joidenkin mielestä jaarittelua, mutta yritän olla päinvastoin tehokas.

Ei se kertominen oikein aina auta, kun on pakko lukea ne tekstit kuitenkin. Ei pysty tekemään hoitopäätöksiä potilaan kertomukseen nojaten. Liian iso mahdollisuus virheeseen.

Juu tottakai ne pitää lukea, mutta kattavamman kokonaiskuvan saa mielestäni, jos potilas itse kertoo asioiden kulun, kuin lukemalla tekstit ja esittämällä sattumanvaraisia kysymyksiä. Olen huomannut, että silloin lääkäri saattaa kiinnittyä johonkin epäolennaiseen asiaan, jota hoitaa jo jonkun toisen erikoistumisalan lääkäri.

Ja vielä edelliseen lisäyksenä, suurella osalla potilaista on myös paljon muuta kerrottavaa. Päivittäin keskustellaan potilaiden nostamana mm. ukrainan sodasta ja hyvistä mustikka- ja sienipaikoista. Moni kertoo esim. Harrastuksistaan tai mökeistään. Ihan kiva, mutta se venyttää valitettavasti työpäivää ja joku tärkeä asia siirtyy eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä vitsi. Lääkärit ei tällä palstalla kirjottelis. Enempi järkeä

Kyllä vaan kirjoittaa. Ei kaikki ole tyhjäntoimittajia ,seksiä ja sääliä hakevia miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena ja ammattiaan rakastavana lääkärinä ymmärrän osin aloittajaa. Hyvin usein päivän 8-9 vastaanotosta (lisäksi puhelinvastaanotot ja muut hoidettavat asiat) keskimäärin kaikilla on asiaa useammalle käynnille, eli tulosyyn lisäksi onkin listallinen asiaa, mutta kaikkeen pitäisi ottaa kantaa nyt ja heti ja alkuvastaanotosta ensimmäinen 5-10min menee aiempien kokemusten ja kollegoiden sättimiseen. Tietysti haluan auttaa ja kuunnella. Positiivista palautetta ei kuule juuri koskaan, mutta joka päivä varsin paljonkin negatiivista. Aggressiivisia potilaita viikottain.

Haluan jaksaa ja kuunnella potilaitani, mutta oikeasti tämä ei ole inhimillistä. Ei kenenkään tarvitse kuunnella päivästä toiseen haukkuja ja ilkeyksiä.

Muista, ettei suomalaiset oikein osaa ylistää ketään. Sekin on jo kehu, kun sanotaan kiitos. Itse sanon kaikille minua inhimillisesti kohteleville hymyn kera.

joissain maissa, on ilmeisesti käytössä lomake, johon potilas kirjoittaa miksi tulee vastaanotolle ja lääkityksensä ym.tiedot.ehkä tän potilas viestinnän ,vois järkeistää jotenkin suomessakin.

itse olen kohdanut myös outoja lääkäreitä, jotka raivoo tai on silmät seisonut, jostain takahuoneessa napsitusta aineesta?onneksi muutama tällänen lääkäri, sai potkut virasta, en ollut ainoo potilas joka koki jotain outoo.kyseessä pieni paikkakunta jossa,kaikki tietää toistensa asiat.

oon kohdannu ,myös asiallisia kohteliaita ja kuuntelevia lääkäreitä, jotka osaa tehdä tarkan diagnoosin.lääkäri voi myös itse johdatella keskustelua. jotkut lääkärit, ei puhu mitään joten vaikea tietää koska puhua tai vaieta.riittääkö oirekuvaus vai onko jo tarpeeksi tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkärin palkalla jaksaisin kyllä kuunnella ärsyttäviäkin potilaita.

Kokeilepa sitten kun potilaskäynnit on mitoitettu 4 hlö/tunti, ja sitä tahtia tulee aulaan jonottamaan, ja se yksi jorinoija vie tunnin.

Ihan liian tiukka tahti. 2-3 potilasta tunnissa olisi järkevämpi.

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä edelliseen lisäyksenä, suurella osalla potilaista on myös paljon muuta kerrottavaa. Päivittäin keskustellaan potilaiden nostamana mm. ukrainan sodasta ja hyvistä mustikka- ja sienipaikoista. Moni kertoo esim. Harrastuksistaan tai mökeistään. Ihan kiva, mutta se venyttää valitettavasti työpäivää ja joku tärkeä asia siirtyy eteenpäin.

Kyllä voi vaihtaa muutaman sanan vaikka sienipaikasta. Sellainen on monelle potilaalle tosi tärkeää. Tulee turvallinen olo ja sellainen tunne, että lääkäri on ystävällinen. Koetan muistaa joka päivä tämän. Joskus väsyneenä en meinaa jaksaa, mutta olen silloin tyytymätön itseeni.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena ja ammattiaan rakastavana lääkärinä ymmärrän osin aloittajaa. Hyvin usein päivän 8-9 vastaanotosta (lisäksi puhelinvastaanotot ja muut hoidettavat asiat) keskimäärin kaikilla on asiaa useammalle käynnille, eli tulosyyn lisäksi onkin listallinen asiaa, mutta kaikkeen pitäisi ottaa kantaa nyt ja heti ja alkuvastaanotosta ensimmäinen 5-10min menee aiempien kokemusten ja kollegoiden sättimiseen. Tietysti haluan auttaa ja kuunnella. Positiivista palautetta ei kuule juuri koskaan, mutta joka päivä varsin paljonkin negatiivista. Aggressiivisia potilaita viikottain.

Haluan jaksaa ja kuunnella potilaitani, mutta oikeasti tämä ei ole inhimillistä. Ei kenenkään tarvitse kuunnella päivästä toiseen haukkuja ja ilkeyksiä.

Heh, olen työskennellyt kuntasektorilla yli 25 vuotta. Koskaan en ole saanut kiitosta tai hyvää palautetta, en työnantajalta tai asiakkailta. Silloin kun jokin asia ei toimi, nousee rähäkkä ja tekstiviestit sinkoaa paikallislehden palstalle. Tähän ollaan totuttu kunnassa, kiitosta ei tule koskaan kun asiat toimii, mutta kun asiat on huonosti, riehaannutaan suurieleisesti vaikka oltaisiin väärässä.

Joku lääkäri kerran jossain ohjelmassa sanoi, että jos lääkärit oikeasti kuuntelisivat potilaita, diagnoosit selviäisivät nopeammin. Ja lukisivat aiempien lääkärien kirjoittamia tietoja, jos saman syyn takia on lääkärissä. Näin varsinkin harvinaisempien sairauksien kohdalla. Joku pieni yksityiskohta saattaa paljastaa kyseisen sairauden.

Ymmärrän toki, että lääkäreitä voi ärsyttää jossain päivystyksessä potilaan jaarittelu, mutta ehkä olisi kuitenkin myös syytä muistaa, että päivystykseen tulee monesti todella kipeitä ja hätääntyneitä potilaita, jolta todellakin voi puuttua loogisen ajattelun taito sillä hetkellä. Ja jos vielä näkee lääkäristä, että tämä on kiireinen ja hermostunut, saattaa potilaalle tulla olo, ettei lääkäri ota kaikkea huomioon.

Ehkä on sitten väärässä ammatissa tosiaankin, jos ei näitä kestä.

Minut passitettiin yhden vaivan takia erikoisislääkärille työterveydestä. Lääkäri oli rauhallinen, kyseli tarkasti ja vastailin kysymyksiin sitä mukaan, kun niitä tuli.

Sain diagnoosin, ajan fyssarille ja luulin, että asia ok. Vaivaa kesti tämän jälkeen pari vuotta lisää, työterveyshoitaja passitti uudestaan lääkärille, tällä kertaa "vaan" työterveyslääkärille. Tämä halusi tarkempia tutkimuksia ja niinpä vaan löytyi "oikea" syy ongelmaan ,joka vaati parantuakseen leikkauksen. Kovasti oli lääkäri pahoillaan , ettei paria vuotta aiemmin erikoislääkäri ollut tutkinut riittävän tarkasti. Ja tähän ei ainakaan ollut syynä, että olisin turhia jaaritellut. Lääkäri ei ehkä osannut kysyä oikeita kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

No mä tiedän lääkäreitä, jotka ottavat osaa ihmiskauppaan. Ihmiskaupan uhrithan ovat yleensä heikoimmassa asemassa olevia. Lapsia kidutetaan. Ei mitään kunnioitusta. En mene lääkäriin, ellei ole äärimmäinen pakko. 

Kyllä huomaa tämän palstan valveutuneisuustason ja käsityskyvyn todellisuudesta, kun näkee alapeukut. Lääkäreitä on moneen lähtöön, mutta omat kokemukseni pitävät täysin yhtä lainatun kirjoittajan kanssa. Siinä olen kyllä monen kanssa täysin samaa mieltä, ettei jokaisen kolotuksen takia kannata mennä terveyskeskukseen, mutta jos ihmisellä menee esim. jalka alta, eikä hän pysty kävelemään, ja soitettaessa että mitä pitäisi tehdä nyt, v..u ppäinen äm..ä vastaa, että "laita itse side jalkaasi äläkä soittele turhaan tänne", en ymmärrä, mikä tarkoitus koko instituutiolla enää edes on.