Vittumaisten potilaiden takia en enää halua tehdä lääkärin töitä

Hyvä vitsi. Lääkärit ei tällä palstalla kirjottelis. Enempi järkeä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tässä ketjussa jo parissa viestissä selittänyt lääkärin näkökulmaa, mutta vielä yksi juttu tuli mieleen:  Lääkärin päässä kulkee tavallaan sellainen vuokaavio, esim. hengenahdistus--> onko rintakipua?--> onko astmaa tiedossa--> milloin alkoi jne ja jokainen vastaus vaikuttaa siihen mihin suuntaan vuokaavio menee ja tavoitteena on mahdollisimman aikaisessa vaiheessa saada selville, jos on vaikka epäiltävä akuuttia sydäninfarktia, joka vaatii hoitoa HETI. Jos potilas on jaaritellut vaikka kymmenen minuuttia eikä ole kysymyksistä huolimatta suostunut kertomaan, milloin vaiva alkoi, lääkäri ei pääse edes aloittamaan tuon vuokaavion läpikäyntiä. Kaikki muut potilaan kertomat asiat saattavat mennä vaikka kokonaan ohi, koska lääkäri on tavallaan kognitiivisesti tuuliajolla. 

Etkö osaa sanoa että pysytään asiassa? Se ei ole vaikeaa.

Ihmiset siis yleensä kyllä kuvailevat oirettaan laajalti eli ovat "asiassa", mutta kun heidät keskeyttää ja kysyy milloin oire alkaa he sanovat jotain että "no jonkin aikaa sittenjatosiaanihmeellinensemmonenpistelykylläjavoiskoserpinkattooblaablaablaa". 

Joskus on vaikea sanoa milloin jokin oire on alkanut. Esim. jos sitä on ollut aluksi lievänä silloin tällöin ja pikku hiljaa useammin ja pahentunut ajan mittaan. Kuka tuollaisista pitää kirjaa?

Ja liian monen lääkärin mielestä vika on potilaan päässä, että hän kuvittelee ne vaivansa. Kyllä siinä vähemmästäkin tuskastuu, jos yritetään tarjota mielialalääkkeitä hoidoksi koviin kipuihin.

Yksinäisyyttään ne vanhukset ja muut siellä jaarittelee. Olisi joku, joka edes hetken kuuntelisi ja juttelisi. Ymmärrän kyllä ja ymmärrän myös heitä, joilta aika on pois. Ennen labraan mentiin vaan odottamaan aamulla ja nyt sinne varataan aika. Yksinäiset vanhukset ei tapaa enää siellä toisiaan. Useasti on joku vanhus alkanut minullekin juttelemaan labraan odotellessa ajanvarauksella. Ihan kiva heidän kanssa on jutella silloin kun on aikaa. Eräskin pappa sanoi että ota sinä lappu koneesta ennen minua, minä olen eläkkeellä ja minulla on aikaa. Kauhean kivoja vanhuksiakin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, ymmärrän sinua täysin. Itse toimin tkssa hammaslääkärinä. Päivystyspäivinä potilaita on 30min välein ja siinä ajassa pitää saada diagnoosi sekä toimenpide Tehtyä. Usein yli 60v potilaat puhuvat ja puhuvat juurta jaksain miten esim hammas lohkesi kun söim pullaa vai oliko se viineriä. Hammaslääkäri kun pystyy diagnoosin nopeasti yleensä tekemään katsomalla suuhun mutta itsekköillä potilailla se pelkkä penkkiin meneminen kestää ja kestää. Senpä vuoksi olenkin suuntautunut lapsipotilaisiin jotka toimivat yleensä nopeammin. T. Kenties hieman leipiintynyt hammaslääkäri

Eihän siinä tuolilla ehdi puhumaan kuin pari minuuttia😁 Itseä taas harmittaa kun suussa on imut, ym välineitä, turpa puudutettu ja hammaslääkäri kyselee koko ajan. Millä siinä sitten pitäisi keskustella, silmillä, viittomakielellä??

Kyllä jotkut vain puhuvat silti. En saa edes laitettua instrumentteja suuhun kun puhe vain jatkuu. Välillä sen vuoksi on oltava tylykin koska kiire on ja ajanmenetys on taas seuraavalta potilaalta pois. Samaa on valitellut myös hammaslääkäripuolisoni. Minulla on n. 10-14 potilasta päivässä ja lapsi haettava hoidosta sovittuna aikana..jos olisi aikaa niin mielelläni kuuntelisi jorinoita mutta kukas sen mun lapsen sit hakee!? Puolisoniko joka myös kuuntelee jorinoita? T. Se sama hammaslääkäri

Minulla oli viimeksi ihana lääkäri. Osasi kuunnella ja huomioida oireilun hyvin kokonaisvaltaisesti.

En ole sellaiseen ennen törmännyt TK:ssa. Toivon todella kovasti että hän jaksaisi pysyä nykyisessä työssään.

Kommunikointi hänellä oli hyvin suorasanaista, mutta eipä tarvinnut jäädä arvailemaan, että mitä lääkäri tarkoittaa. Tuli heti selväksi.

Ei ole uskottava aloitus, ei ollenkaan.

Olen 45 ja käynyt elämäni aikana  paljon lääkärissä monien vaivojeni vuoksi. Olen käynyt kymmenillä törkeillä, ilkeillä, julmilla, ylimielisillä, vähättelevillä ja jopa mieleltään seonneilla/aineissa olevilla lääkäreillä.

Minua on fyysisesti satutettu, haukuttu typeräksi, nöyryytetty, naurettu ja  jopa omaisuuteeni on kajottu lääkärissä; ihan pokkana ja edessäni avasi laukkuni ja tutki tavaroitani. Jäädyin silloin täysin traumataustani vuoksi. Yksi mahdollisesti psykoosissa tai aineissa oleva nuori miestohtori alkoi udella asioitani hyvin sopimattoman yksityisellä tasolla ja kysyi myös tykkäänkö ottaa riskejä? Pelottaa ajatella mitä hän olisi tehnyt jos en olisi hämmentyneenä saanut sanottua etten tosiaan tykkää. Kerropa ap, mikä oli tuon kysymyksen tarkoitus kun olin vain kuumeisena hakemassa saikkua? Kun kaikilla kysymyksillä tosiaan on kuulemma pointti kun sanojana on lääkäri. Yksi kuuskymppinen miesortopedi taas alkoi puhelinajalla raivota mulle, kun hänen määräämänsä lääkkeet eivät tehneet huomattavalle kivulleni (johtui todennettavasta fyysisestä tekijästä) mitään. Kun olivat hänen vaimolleen auttaneet ja että mitä minä häneltä haluan. Niin no, hoitoa invalidisoivaan kipuun oisin toivonut. Yksi  nuori mieslääkäri kertoi , että olen typerys ja jalkani ovat rumat.  Toinen kuuttakymppiä lähestyvä mieslekuri sanoi että ei pidä nojautua liikaa muihin, kun olin uusimassa reseptiäni. Aha, eli piritorilta ois lääkkeet vissiin pitänyt hankkia, enkä tosiaan tukeudu muihin, olen erakkoluonne.

Ehkä 3 asiallista lekuria on yhteensä ollut ja yksi hyvä, jopa empaattinen, mutta samalla huippuammattilainen ja osaava. Rima ei siis ole korkealla, enkä  vaadi muuta,kuin normaalia kohteliaisuutta ja että minua ei pilkata tai satuteta. Pahimpia kaikenikäiset miehet ja eläkeikää lähestyvät naiset. Parhaita keski-ikäiset naiset. Ehkä heidänkin päältään on vain kävelty aina ja siksi on aikaa ja osaamista kuunnella lääkäritraumaista potilasta. Olen ujo, en pälpätä tai käyttäydy huonosti mutta mua kohdellaan huonosti lähes aina.

Että kyllä se vika on siinä tuolin ja näytön välissä  eikä potilaassa. 

Vierailija kirjoitti:

Minun kaveri jätti työt syystä että eri kulttuurista tulevat vääntyvät väkisin jonojen eteen ja vaativat erikoiskäsittelyä.Esim raskaana olevaa naista ei saa mieslääkäri tutkia.Jos ei ole naispuolisia vastaanotolla yöllä ,mitä tehdä?

Uhkauva myös lääkäreitä kohtaan on kasvanut suuresti Ruotsissa. 

Jos julkiselle puolle tullaan niin se lääkäri tuutkiimjokao paikalla olisitten nai,mies tai bibääritransu. Ei hoitohenkilökunnan tule antaa periksi eri kulttuureita tuleville. 

Yksityisellä voi itse valita lääkärin.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on väärä diagnoosi sen vuoksi että lääkäri ei kuunnellut. Luultavasti 55-vuotiaana en enää kykene töihin.

Nykyaikana potilaat onneksi osaavat vaatia lääkäriä joka osaa kuunnella. Googlen myötä ihmiset osaavat myös kysyä ja tietävät sairaudestaan paljon.

Toki ymmärrän myös että lääkärit eivät tykkää potilaista joilla on itselleen valmiina diagnoosi joka on tehty Googlen avulla.

Sitten väitellään kumman google oli oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tuollaistahan tuo on ja varsinkin päivystyksessä kun on kiireen tuntu koko ajan. Oli hauska kun soitin itse perjantaina ATK-apuun ja tukihenkilö kuunteli kyllästyneenä kun selitin jotain varmaan ihan epäolennaisuuksia tulostimen käytöksestä - tuli ihan mieleen omat potilaani jotka aloittavat sanomalla että "en tiedä onko tällä merkitystä mutta..." 

Olen itse alkanut päästä tuosta ärsytyksestä eroon kun vaihdoin hyvälle terveysasemalle jossa on aikaa potilaille ja potilaat saavat halutessaan tutulle lääkärille ajan. Vuorovaikutuksesta alkaa saada iloakin, kun on aikaa kohdata potilas kokonaisena ihmisenä. Ongelmasi eivät siis, toisin kuin mammat yllä väittävät, välttämättä kerro että pitäisi vaihtaa patologiksi. t toinen lääkäri

Ymmärrän turhautumisen ja varsinkin edesmenneen ruotsinkielisen anoppini kohdalla, joka koki olevansa huumorintajuinen ihminen. Jonka huumori oli aina jotenkin kieroa ja syyttävää.

Lääkäri: mikä vaivaa Anoppi: no sinähän otat siitä selvää. En usko Jumaliin tai Lääkäreihin. Ette kumminkaan osaa mitään ja oikeasti vain tapatte mut lääkkeillä. Heh heh, oliko kaikilla hauskaa?

Itse olen kovin harvasanainen pohjalainen. Urheilulääkärissä: molemmat käteni puutuvat öisin. Lääkäri: en usko oireitasi ikääsi ja työtehtävääsi nähden, mutta laitan lähetteen neurologille Ruoholahteen. Molemmat kädet leikattiin akuutisti. Lääkäri pyysi anteeksi, ettei uskonut minua. No, mutta joskus se on näin ja sitä sattuu ja tapahtuu. Nostan hattua kaikille lekureille, että jaksatte kaiken maailman sontaa.

Kärpäsenä katossa oli hauskaa. Lääkärinä ei naurattaisi.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä vitsi. Lääkärit ei tällä palstalla kirjottelis. Enempi järkeä

No ketkäs täällä kirjoittelee?

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, ymmärrän sinua täysin. Itse toimin tkssa hammaslääkärinä. Päivystyspäivinä potilaita on 30min välein ja siinä ajassa pitää saada diagnoosi sekä toimenpide Tehtyä. Usein yli 60v potilaat puhuvat ja puhuvat juurta jaksain miten esim hammas lohkesi kun söim pullaa vai oliko se viineriä. Hammaslääkäri kun pystyy diagnoosin nopeasti yleensä tekemään katsomalla suuhun mutta itsekköillä potilailla se pelkkä penkkiin meneminen kestää ja kestää. Senpä vuoksi olenkin suuntautunut lapsipotilaisiin jotka toimivat yleensä nopeammin. T. Kenties hieman leipiintynyt hammaslääkäri

Hammaslääkäreillä on kuitenkin se etu, että voivat laittaa potilaan kuuntelemaan omaa turhaa puhettaan hammashoitajan kanssa. Muutaman kerran olen kuunnellut näitten yksityisasioita hoidon ajan ja se ei ainakaan helpota kipua.

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, ymmärrän sinua täysin. Itse toimin tkssa hammaslääkärinä. Päivystyspäivinä potilaita on 30min välein ja siinä ajassa pitää saada diagnoosi sekä toimenpide Tehtyä. Usein yli 60v potilaat puhuvat ja puhuvat juurta jaksain miten esim hammas lohkesi kun söim pullaa vai oliko se viineriä. Hammaslääkäri kun pystyy diagnoosin nopeasti yleensä tekemään katsomalla suuhun mutta itsekköillä potilailla se pelkkä penkkiin meneminen kestää ja kestää. Senpä vuoksi olenkin suuntautunut lapsipotilaisiin jotka toimivat yleensä nopeammin. T. Kenties hieman leipiintynyt hammaslääkäri

Olen myös hammaslääkäri ja töissä paljon päivystyksessä. Minua ei tuo asia ole häirinnyt koskaan, että potilaat kertovat miten hammas lohkesi. Monesti puhun hetken heidän kanssaan ihan mielellään kovakuorisista leivistä ja muusta asiaa sivuavasta.

Hakeudu hygienian puolelle, harvoin tarvitsee kuunnella potilaita

Sen takia mäkin aloin insinööriksi. Jos kämäyttää laitteen niin siinä ei koira perään hauku, ja niillä voi muutenkin tehdä kaikkia kivoja kokeita ja kattoo mitä ne vielä sietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, ymmärrän sinua täysin. Itse toimin tkssa hammaslääkärinä. Päivystyspäivinä potilaita on 30min välein ja siinä ajassa pitää saada diagnoosi sekä toimenpide Tehtyä. Usein yli 60v potilaat puhuvat ja puhuvat juurta jaksain miten esim hammas lohkesi kun söim pullaa vai oliko se viineriä. Hammaslääkäri kun pystyy diagnoosin nopeasti yleensä tekemään katsomalla suuhun mutta itsekköillä potilailla se pelkkä penkkiin meneminen kestää ja kestää. Senpä vuoksi olenkin suuntautunut lapsipotilaisiin jotka toimivat yleensä nopeammin. T. Kenties hieman leipiintynyt hammaslääkäri

Olen myös hammaslääkäri ja töissä paljon päivystyksessä. Minua ei tuo asia ole häirinnyt koskaan, että potilaat kertovat miten hammas lohkesi. Monesti puhun hetken heidän kanssaan ihan mielellään kovakuorisista leivistä ja muusta asiaa sivuavasta.

Mun hammaslääkäri puhui hoitajan kanssa latinan sijamuodoista. Jäänyt mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tässä ketjussa jo parissa viestissä selittänyt lääkärin näkökulmaa, mutta vielä yksi juttu tuli mieleen:  Lääkärin päässä kulkee tavallaan sellainen vuokaavio, esim. hengenahdistus--> onko rintakipua?--> onko astmaa tiedossa--> milloin alkoi jne ja jokainen vastaus vaikuttaa siihen mihin suuntaan vuokaavio menee ja tavoitteena on mahdollisimman aikaisessa vaiheessa saada selville, jos on vaikka epäiltävä akuuttia sydäninfarktia, joka vaatii hoitoa HETI. Jos potilas on jaaritellut vaikka kymmenen minuuttia eikä ole kysymyksistä huolimatta suostunut kertomaan, milloin vaiva alkoi, lääkäri ei pääse edes aloittamaan tuon vuokaavion läpikäyntiä. Kaikki muut potilaan kertomat asiat saattavat mennä vaikka kokonaan ohi, koska lääkäri on tavallaan kognitiivisesti tuuliajolla. 

Etkö osaa sanoa että pysytään asiassa? Se ei ole vaikeaa.

Ihmiset siis yleensä kyllä kuvailevat oirettaan laajalti eli ovat "asiassa", mutta kun heidät keskeyttää ja kysyy milloin oire alkaa he sanovat jotain että "no jonkin aikaa sittenjatosiaanihmeellinensemmonenpistelykylläjavoiskoserpinkattooblaablaablaa". 

Tuossa vaiheessa voi kysyä, että onko kestänyt päivä, viikon vai kuukauden. Osa ei vain osaa kertoa selkeästi. Se on meidän lääkärien tehtävä auttaa.

Kävin näyttämässä jalassa ollutta pattia. Lääkärin reaktio: Et sinä ainakaan siihen kuole HAHHAHAA! Oliko asiallinen "vitsi"? Että kuka olikaan veemäinen? Minä en jaaritellut.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä vitsi. Lääkärit ei tällä palstalla kirjottelis. Enempi järkeä

Ei tämä mikään lähihoitajien palsta ole. Mitä lääkärit tekisivät vapaa-ajallaan, jos eivät olisi Aihe vapaalla? Pelaisivat tennistä, kävisivät hienoilla kutsuilla vai perehtyisivät uusimpiin lääketieteellisiin tutkimuksiin. Mikään noista ei kiinnosta, itsekin lääkäri, aihe vapaan -aktiivi.

Vierailija kirjoitti:

Oletko Savossa töissä. Itsellä tuontyyppistä kokemusta savolaistaustaisista potilaista. Pohjanmaalla sitten taas oli helppoa, kysymykseen tuli vastaus yhdellä sanalla, eikä kymmenen minuutin yksinpuhelua asian vierestä.

Jopas on paksua puhetta. Aika avuton pitää olla, jos ei savolaisten potilaiden kanssa osaa asioita hoitaa.

Yksisanaisuus ei ole myöskään mikään ihanne. Itse kummeksuisin juuri sitä.