Vittumaisten potilaiden takia en enää halua tehdä lääkärin töitä

Sitten haluan myös tuoda esiin, että ne minuutit mitkä kulutetaan jonninjoutavaan saivarteluun, on jonkun toisen ajasta pois.

Ne potilaat ovat kipeitä, ja siksi kärsimättömiä. "osa melkein suuttuu". Voi voi.

On myös osa joka ei millään haluaisi vaivata ja tulee lääkäriin vasta viime hädässä anteeksipyytelevänä. Osa ei tule ollenkaan. Tämä osa tulee kasvamaan nyt kun puhutaan terveydenhuollon kriisistä.

Kyllä, osa tulee aivan liian helposti hakemaan huomiota. Heidän vuokseen ei pitäisi hylätä niitä jotka oikeasti tarvitsevat apua.

Minun kaveri jätti työt syystä että eri kulttuurista tulevat vääntyvät väkisin jonojen eteen ja vaativat erikoiskäsittelyä.Esim raskaana olevaa naista ei saa mieslääkäri tutkia.Jos ei ole naispuolisia vastaanotolla yöllä ,mitä tehdä?

Uhkauva myös lääkäreitä kohtaan on kasvanut suuresti Ruotsissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tässä ketjussa jo parissa viestissä selittänyt lääkärin näkökulmaa, mutta vielä yksi juttu tuli mieleen:  Lääkärin päässä kulkee tavallaan sellainen vuokaavio, esim. hengenahdistus--> onko rintakipua?--> onko astmaa tiedossa--> milloin alkoi jne ja jokainen vastaus vaikuttaa siihen mihin suuntaan vuokaavio menee ja tavoitteena on mahdollisimman aikaisessa vaiheessa saada selville, jos on vaikka epäiltävä akuuttia sydäninfarktia, joka vaatii hoitoa HETI. Jos potilas on jaaritellut vaikka kymmenen minuuttia eikä ole kysymyksistä huolimatta suostunut kertomaan, milloin vaiva alkoi, lääkäri ei pääse edes aloittamaan tuon vuokaavion läpikäyntiä. Kaikki muut potilaan kertomat asiat saattavat mennä vaikka kokonaan ohi, koska lääkäri on tavallaan kognitiivisesti tuuliajolla. 

Etkö osaa sanoa että pysytään asiassa? Se ei ole vaikeaa.

Ihmiset siis yleensä kyllä kuvailevat oirettaan laajalti eli ovat "asiassa", mutta kun heidät keskeyttää ja kysyy milloin oire alkaa he sanovat jotain että "no jonkin aikaa sittenjatosiaanihmeellinensemmonenpistelykylläjavoiskoserpinkattooblaablaablaa". 

oma kokemus lääkäreillä käynneistä 80% lääkäreistä ei kiinnosta pätkääkään ja haluavat sut vain mahd. nopeasti ovesta ulos ja palkkion kuitattu. Onneksi on se 20% joita edes vähän kiinnostaa. työterveyshuollon kokemuksia nämä yksityisellä, enkä pompi vähän väliä lääkärillä.

Ymmärrän kyllä ap:n tuskan, toki nämä jaarittelijat taitavat ahdistella kaikkia lääkäristä kaupan kassaan :)

Vierailija kirjoitti:

Vittumaisten lääkäreiden takia en halua olla potilas.

Niin just!

Itsellä on väärä diagnoosi sen vuoksi että lääkäri ei kuunnellut. Luultavasti 55-vuotiaana en enää kykene töihin.

Nykyaikana potilaat onneksi osaavat vaatia lääkäriä joka osaa kuunnella. Googlen myötä ihmiset osaavat myös kysyä ja tietävät sairaudestaan paljon.

Toki ymmärrän myös että lääkärit eivät tykkää potilaista joilla on itselleen valmiina diagnoosi joka on tehty Googlen avulla.

Vierailija kirjoitti:

Joo tuollaistahan tuo on ja varsinkin päivystyksessä kun on kiireen tuntu koko ajan. Oli hauska kun soitin itse perjantaina ATK-apuun ja tukihenkilö kuunteli kyllästyneenä kun selitin jotain varmaan ihan epäolennaisuuksia tulostimen käytöksestä - tuli ihan mieleen omat potilaani jotka aloittavat sanomalla että "en tiedä onko tällä merkitystä mutta..." 

Olen itse alkanut päästä tuosta ärsytyksestä eroon kun vaihdoin hyvälle terveysasemalle jossa on aikaa potilaille ja potilaat saavat halutessaan tutulle lääkärille ajan. Vuorovaikutuksesta alkaa saada iloakin, kun on aikaa kohdata potilas kokonaisena ihmisenä. Ongelmasi eivät siis, toisin kuin mammat yllä väittävät, välttämättä kerro että pitäisi vaihtaa patologiksi. t toinen lääkäri

Ymmärrän turhautumisen ja varsinkin edesmenneen ruotsinkielisen anoppini kohdalla, joka koki olevansa huumorintajuinen ihminen. Jonka huumori oli aina jotenkin kieroa ja syyttävää.

Lääkäri: mikä vaivaa Anoppi: no sinähän otat siitä selvää. En usko Jumaliin tai Lääkäreihin. Ette kumminkaan osaa mitään ja oikeasti vain tapatte mut lääkkeillä. Heh heh, oliko kaikilla hauskaa?

Itse olen kovin harvasanainen pohjalainen. Urheilulääkärissä: molemmat käteni puutuvat öisin. Lääkäri: en usko oireitasi ikääsi ja työtehtävääsi nähden, mutta laitan lähetteen neurologille Ruoholahteen. Molemmat kädet leikattiin akuutisti. Lääkäri pyysi anteeksi, ettei uskonut minua. No, mutta joskus se on näin ja sitä sattuu ja tapahtuu. Nostan hattua kaikille lekureille, että jaksatte kaiken maailman sontaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitteko lääkärit, miten tiedät on koulutettu haastavaan asiakaspalvelutyöhön?

Voi v ttu mikä kysymys.

Ei ole koulutettu mitenkään eikä tartte. Hoitajat on sitä varten.

Kyllä se varmaa työtä helpottaisi, kun olisi välineet kohdata erilaisia ihmisiä, kun se osa työtä kuitenkin on.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lääkärikaverit valittavat samaa. Aiheet kiinnostavia, mutta käytännön työ on rupurahvaan jorinoiden kuuntelemista tai sairaiden ihmisten tiuskimista.

Taidatte olla vain yliherkkiä.

Mene yksityiselle. Siellä asiakas maksaa käyntiajan perusteella. Mitä pitempään jorisevat, sitä enemmän saat yhdestä potilaasta palkkaa.

Tuntuu siltä, että nykyään potilaiden käytös lääkäreitä kohtaan on muuttunut huonommaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lääkärikaverit valittavat samaa. Aiheet kiinnostavia, mutta käytännön työ on rupurahvaan jorinoiden kuuntelemista tai sairaiden ihmisten tiuskimista.

Taidatte olla vain yliherkkiä.

Lukutoukilla jotka lääkikseen pääsevät (iso osa siellä olevista koska 6 ällää yms.) ei ole sosiaalisia kykyjä tai valmiuksia koska nuoruus on vietetty pingottaessa ruudun/kirjojen äärellä. Sitten kun joutuu kohtaamana ihmisiä eikä osaa niin kyllähän se stressaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen tässä ketjussa jo parissa viestissä selittänyt lääkärin näkökulmaa, mutta vielä yksi juttu tuli mieleen:  Lääkärin päässä kulkee tavallaan sellainen vuokaavio, esim. hengenahdistus--> onko rintakipua?--> onko astmaa tiedossa--> milloin alkoi jne ja jokainen vastaus vaikuttaa siihen mihin suuntaan vuokaavio menee ja tavoitteena on mahdollisimman aikaisessa vaiheessa saada selville, jos on vaikka epäiltävä akuuttia sydäninfarktia, joka vaatii hoitoa HETI. Jos potilas on jaaritellut vaikka kymmenen minuuttia eikä ole kysymyksistä huolimatta suostunut kertomaan, milloin vaiva alkoi, lääkäri ei pääse edes aloittamaan tuon vuokaavion läpikäyntiä. Kaikki muut potilaan kertomat asiat saattavat mennä vaikka kokonaan ohi, koska lääkäri on tavallaan kognitiivisesti tuuliajolla. 

Asiakaspalvelutyössä, jota lääkärinkin työ tavallaan on, ei oikein ole mahdollista lukkiutua noin täsmällisesti johonkin tiettyyn kaavioon etenemisjärjestyksessä. Asiakas kun ei voi tietää, mikä se kaavio on, vaan selittää asiansa sillä tavalla ja siinä järjestyksessä kuin itselleen on loogisinta. Jos toinen osapuoli esittää joka väliin omia kysymyksiään, voi asiakkaalla jopa mennä itsellään konseptit sekaisin sen kanssa, mitä kaikkia asioita tähän kokonaisuuteen liittyikään. Toki pitää huolehtia että saa ne tiedot joita itse tarvitsee, ja asiakaspalvelija voi yrittää rajata kovin jaarittelevan asiakkaan höpinöintiä, mutta sellainen tietty kuunteleva ja joustava asenne pitää silti olla. Riippumatta siitä onko asiakkaan ongelmana oikutteleva tietokone, vaikeus löytää istuvia farkkuja vai virheellinen puhelinlasku - joten eiköhän pitkälti sama päde terveydenhuoltoonkin.

Ymmärrän ap:ta hyvin. Olen asiakaspalvelutyössä ja on tietty ihmistyyppi, joka haaskaa jorinoillaan niin minun kuin muidenkin aikaa. En halua kuunnella loputtomia mielleyhtymiä lapsenlapsiin, puutarhanhoitoon ja lomamatkoihin, kun olen tekemässä kauppaa.

Joo, onhan small talk osa myyntityötä, kuten asiakkaan kohtaaminen ihmisenä lääkärille. On se vaan ihme, että toisille riittää kohtaamiseksi tervehtiminen ja katse silmiin, kuunteleminen ja kyseleminen. Toiset kokevat saavansa huonoa palvelua, jos en myötäile ja ihastele heidän elämäänsä, jota he ovat valmiiy jakamaan loputtomiin.

Tekee mieli palata hautausalalle. Sikäli ne patologi-ehdotukset voisivat olla ap:nkin tapauksessa toimiva ratkaisu.

Silleen haluaisin sanoa että eihän lääkäri ole asiakaspalvelija.

Rupee tekee tutkimusta tai vakuutuslääkäriksi (jos moraali sallii)? Ei tartte ainakaan niin paljon olla tekemisissä potilaiden kanssa.

Mä mietin kans aikanaan lääkistä, mut totesin, että lääkärin työ ei olis oma juttu. Toki siitä potilaiden kanssa työskentelystä saa ihan tyydyttävän palkan. Mut jos ei oo riittävä, lue joku uus tutkinto.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin työterveyslääkärillä ja ehdin kysyä yhden lauseen oireestani "Mistähän johtuu, että..." Lääkäri huusi siinä vaiheessa suoraa huutoa "EN MINÄ TIEDÄ!"

Taisi olla hermo kireällä. Sellaista se on itse kullakin, asiakaspalveluammateissa.

Minä tuijotin kerran pyssynpiippuun jonka lääkärini otti pöytälaatikostaan. Ja on muuten tosi. Kyllä siinä piti olla itse lääkäri sille psykolle.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lääkärikaverit valittavat samaa. Aiheet kiinnostavia, mutta käytännön työ on rupurahvaan jorinoiden kuuntelemista tai sairaiden ihmisten tiuskimista.

Sellasta se on että rupulekurit t joutuu hoitamaan rupurahvasta ja vielä sairaita ihmisiä. Mitä  jos menisit Ukrainaa opettelemaan sotavammojen hoitoa?