Miten suhtautuisit, jos saisit yhtäkkiä tietää, että sinulla on sisarpuoli?

toivoisin heidän ottavan yhteyttä minuun.



Itse en uskalla/halua, koska tiedän olevani syrjähypyn tulos, enkä halua lähteä rikkomaan perhettä joka ei välttämättä tiedä/halua tietää olemassaolostani.

Minua ei ole tunnustettu virallisesti, joten en ole sotkemassa perinnönjakoakaan.

jos eivät tiedä olemassaolostasi?



Sinulla on oikeus ottaa yhteyttä sisarpuoliisi ja heidän asiansa on päättää, miten sinuun suhtautuvat. On pelottavaa ottaa yhteyttä, kun ei tiedä, mitä siitä seuraa, mutta toisaalta ilman omaa aloitettasi et todennäköisesti saa sitä koskaan tietääkään. Kumpi sitten parempi tai pahempi? Sinuna en ajattelisi rikotko jonkun perheen "kaapista tulemisellasi", sillä vastuu olemassaolostasi ja sen kertomisesta on ollut isälläsi.



Vataavassa tilanteessa voi lähestyä isää kirjeellä, missä ilmaisee halukkuutensa olla yhteyksissä sisaruspuoliiin ja aikomuksestaan ottaa näihin yhteyttä tuonnempana- isä saa silloin aikaa päättää, kertooko sinusta itse muille lapsilleen ja vaimolleen.

jos eivät tiedä olemassaolostasi? Sinulla on oikeus ottaa yhteyttä sisarpuoliisi ja heidän asiansa on päättää, miten sinuun suhtautuvat. On pelottavaa ottaa yhteyttä, kun ei tiedä, mitä siitä seuraa, mutta toisaalta ilman omaa aloitettasi et todennäköisesti saa sitä koskaan tietääkään. Kumpi sitten parempi tai pahempi? Sinuna en ajattelisi rikotko jonkun perheen "kaapista tulemisellasi", sillä vastuu olemassaolostasi ja sen kertomisesta on ollut isälläsi. Vataavassa tilanteessa voi lähestyä isää kirjeellä, missä ilmaisee halukkuutensa olla yhteyksissä sisaruspuoliiin ja aikomuksestaan ottaa näihin yhteyttä tuonnempana- isä saa silloin aikaa päättää, kertooko sinusta itse muille lapsilleen ja vaimolleen.

Äitini vei salaisuuden hautaan, isäni henkilöllisyyden. Tiedossani on etunimi ja ammatti, ja ammatin perusteella voisin lähteä etsimään (ei ole mikään älyttömän yleinen kuten timpuri tai sähkömies), mutta miten voin?

Entä jos isäni ei haluakaan olla kanssani tekemisissä?

Jo nyt minulla on arpeutunut haava asiasta, enkä toivo sen alkavan märkimään?

Kun isänsä kuoli, niin perunkirjoituksissa selvisi, että on sekä sisko, että veli olemassa ja ei ollut koskaan tiennyt asiasta. Siskoni mies on 30v ja yllätys veli 35 ja yllätyssisko 34. Oli siinä sulattelemista, kun oli aina luullut olevansa ainut lapsi ja sitten kaksi ventovierasta tulee jakamaan perintöä.

Miten suhtautuisit, jos saisit yhtäkkiä tietää, että sinulla on sisarpuoli?

Eli vanhempasi avioliiton ulkopuolisesta suhteesta olisi syntynyt sinulle sisarpuoli, ja saisit äkillisesti tietää tämän olemassaolosta.

Haluaisitko tutustua siskopuoleesi?

kun sain tietää, että isälläni on minua 4 vuotta vanhempi poika, eivät olleet yhteydessä. Totta kai halusin tutustua häneen, joten otin yhteyttä hänen äitiinsä, koska veljeni oli vielä alaikäinen ja hän kertoi pojalleen minusta ja veli soitti mulle parin päivän päästä. Ollaan oltu yhteyksissä ja tavattu :)) lämpimät välit on :)

olin todella onnellinen, koska olin aina halunnut itselleni isoveljen. Isän kanssa välit tosin eivät enää ole kovin lämpinät. SIKA se on.....

etten olekaan isäni ainoa lapsi, vaan hänellä on myös minua ilmeisesti vähän vanhempi tytär, joka on syntynyt lyhyen, ilmeisesti kiihkeän tuttavuuden päätteeksi. En ole toistaiseksi ajatellut häntä etsiä, en edes tiedä mistä aloittaisin, koska en tiedä hänen nimeään, eikä isäni sitä pysty kertomaan, sillä hän ei oikein ole enää ajan hermoilla dementiansa vuoksi.

Olen ymmärtänyt, että tämä sisareni on kyllä tiennyt minun olemassaolostani silloinkin kun minä en tiennyt koko asiasta yhtään mitään.

Mielikuvatasolla olen valmistautunut siihen, että jonain päivänä kohtaamme.

Jos isyys on virallisesti tunnustettu voit hakea maistraatista tai kirkkoherranvirastosta hänen tietonsa. Itse soitin ja pyysin isäni kaikkien lasten nimet selville....

Tämä asia mietityttää myös, koska meidän lapselle on jossain vaiheessa kerrottava isosiskosta...

Tiedot saa, kun kertoo tekevänsä sukuselvitystä.

Enkä haluaisi tähän sisarukseen ainakaan toistaiseksi tutustua. Keskustelisin siskoni kanssa ja toisen, petytyn, vanhemman kanssa ja sen jälkeen tulevaisuudessa voisin harkita tutustumistakin. Ehkä.

tosin säälisin äitiäni.

Haluaisin tietää. Jos lapsi olisi saanut alkunsa vanhempieni avioliiton aikana, niin haluaisin silti tietää.



Ei olisi lapsen vika syntyä. Ottaisin yhteyttä sisaruspuoleeni, jonkin aikaa asiaa mietittyäni. Vanhempani hoitakoot omat sotkunsa ja niillä ei olisi osuutta minun ja sisaruspuoleni välien kehittymiseen.

Miten silloin suhtautuisit äitiisi ja sisarukseen?

Ainahan yllätyssisarpuoli ei ole saanut alkuaan syrjähypystä, vaan voi tulla myös äidin puolelta hänen aikaisemmasta suhteestaan.

Isäni kanssa en ole tekemisissä, joten evvk siltä puolelta. Äidin puolelta ei tällaista ylläriä tule/voi tulla.

Biologinen sisaruus on yhdentekevä, sosiaalinen merkitsee eniten.

tein juuri isän perunkirjoituksen ja sukuselvityksessä ei ainakaan ollut mitään yllättävää. Pommin tipauttaisi sitten äiti, joka on umpirehellinen ihminen eikä osaa salailla mitään. Olisi hyvin vaikea nielasta asiaa purematta ja lujaa.

Ihmiselämä on ainutkertainen kokemus ja todennäköisesti jäisi myöhemmin kaivelemaan menetetty tilaisuus. Tuo alkunsa saanut lapsi on taatusti kaikkein viattomin tapahtuneeseen.

-Tartu siis hetkeen!!

Sisko oli 10v ja muutti meille. Aluksi kiusasin häntä ja olin kai vihainenkin. Sitä ei kauaa kestänyt. Siitä lähtien ollut minulle tosi rakas!



Terveisiä vaan malmille :-)

Minun lapseni sisarpuolilla tulee aikanaan olemaan edessä tämä "yllätys". Eli lapsellani on kaksi velipuolta isän aiemmasta avioliitosta ja sisko uudesta suhteesta. Itse en aio salata lapseltani tosiasioita vaan kerron asiat niin kuin ne ovat. Hänen isänsä taas on lähtenyt tielle, että kaikki salataan... Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että aikuisten tulee kantaa vastuunsa, mitä ikinä on tapahtunutkin ja hoitaa asia niin, ettei lasten tarvitse kokea tällaisia "yllätyksiä". Jos elämässä tekee "virheitä", niin silloin myös aikuiset kantavat niistä vastuun, eikä jätä lasten harteille omia tekemisiään, eikö?