Kerokaa nyt naiset miksi kuuntelette ja katsotte niitä true crime -juttuja?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tuttu tämmöinen alakulttuuri. Ymmärrän kyllä englantia, mutta mihin ihmeeseen viittaat?

True crime tarkoittaa viihdemateriaalia joss käydään läpi oikeasti tapahtuneita rikoksia (ihan laidasta laitaan). Sillä voi taviskin tienata isot rahat, jos onnistuu tekemään algoritmin suosimia videoita esim. Youtubeen. Seuraan yhtä naista joka on jo miljonääri tällä.

Ja itseäni kiinnostaa enemmänkin se tutkintapuoli, on erittäin kiehtovaa kuulla miten vaikeat ja monimutkaiset rikokset ovat lopulta ratkenneet.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai tuo nyt pelkästään naisia koske. Todella monelle miespuoliselle kavarilleni tulee Alibi ja True crimet on heille mieleen. Myös entisten rikollisten elämänkerrat.

Ei pelkästään, muttao n erityisesti nuorten naisten suosiossa.

Miinussetä

Miksi tässä keskustelussa vallitsee jotenkin tuomitseva ilmapiiri? Tyyliin "en minä ainakaan", vaikka samaan aikaan esim henkirikoksiin liittyvä uutisointi tuntuu paukkuvan luetuimpien uutisten listakärjessä, ja kaikki tuntuvat tietävän ns perusfaktat jostain sarjakuristajista, -hukuttajista ja median esille nostamista kadonneista henkilöistä. Ja samaan aikaan uusimmat kaupalliset dekkarit tahkoavat myyntioittoja jne...

Minä kuuntelen ja katson näitä, koska ovat ns synkkää ja jännittävää viihdettä. Vähän kuten kaiken maailman rikossarjat, dekkarit ym. En ihaile tai fantasioi murhaajista ja rikollisista, ja kuulun myöskin niiden ehkä lainkuuliaismpien kansalaisten joukkoon, jotka noudattavat liikenteen nopeusrajoituksia ja kaiken maailman "ei koiria" -kylttejä. En haudo mitään murhia tai veropetoksia. Näiden edellä mainittujen sijaan saan sen tyydytykseni siitä jännityksestä, mikä noita kuunnellessa tulee.

En ole mikään true crimen suurkuluttaja, mutta kuuntelen sitäkin. Mua ei siis kiinnosta raakuudet tai vain se, että murha kuvataan, vaan analyysi. Olen tykännyt virolaisesta Eesti roimad -podcastista sekä Ylen Viimeinen johtolanka -podcastista. Niissä molemmissa on mukana yhteiskunnallista aspektia. Eesti roimad -podissa toinen vetäjistä on pitkän linjan poliisi sekä poliitikko, jonka ura ulottuu neuvostoaikaan asti. Hänen kommenteissaan piirtyy erittäin mielenkiintoinen muutos neuvostotasavallasta tasavallaksi. Viimeinen johtolanka -podissa on taitava, pitkän linjan rikostoimittaja, joka suhtautuu todella kunnioittavasti podcastin aiheisiin, siis uhreihin ja heidän läheisiinsä. Viimeisessä johtolangassa ei todellakaan mässäillä yksityiskohdilla. Itse asiassa niitä ei kerrota, koska jutut ovat edelleen avoimia, ja podcastin tarkoituksena on yrittää myös tuoda juttuja julkisuuteen sen toivossa, että ne voisivat ehkä ratketakin. 

Useimmat podcastit, joita olen kokeillut, ovat tylsiä. Esim. Podmessa oli joku ruotsalainen murhapodcast. Kuuntelin yhden jakson, ja siinä vain kerrottiin jonkin rikoksen kulku. Sellainen ei kiinnosta lainkaan. Pitää olla analyysiä, yhteiskunnallista aspektia tmv.

Koska kiinnostavia psyykkeen puolelta,🤷

Toki riippuu minkä tasoisia; näytellyt kohtaukset, liika efektien/musiikin käyttö niin i am Out.

Nyt You tuubesta voi löytyä paljon "laadukkaampia " ohjelmia kuin jostain ID kanavalta (onko sitä edes enää,en tiedä..?).

Oma tuntuma on kyllä,että enemmän miehet niitä seuraavat kuin naiset.

Itse en pidä hirveästi niistä,joissa joku vaikka meikkaa samalla tms tekee jotain ja kertoo "tarinaa". SWU on ehkä paras mitä olen löytänyt; lepää lähinnä kuulustelu materiaaliin etc. Varsinkin uusissa videoissa.

Vierailija kirjoitti:

Koska kiinnostavia psyykkeen puolelta,🤷

Toki riippuu minkä tasoisia; näytellyt kohtaukset, liika efektien/musiikin käyttö niin i am Out.

Nyt You tuubesta voi löytyä paljon "laadukkaampia " ohjelmia kuin jostain ID kanavalta (onko sitä edes enää,en tiedä..?).

Oma tuntuma on kyllä,että enemmän miehet niitä seuraavat kuin naiset.

Itse en pidä hirveästi niistä,joissa joku vaikka meikkaa samalla tms tekee jotain ja kertoo "tarinaa". SWU on ehkä paras mitä olen löytänyt; lepää lähinnä kuulustelu materiaaliin etc. Varsinkin uusissa videoissa.

Siis ewu, eli explore with us. Ei SWU, vaikka ihan hyvä kanava sekin.

Minä kiinnostuin, kun eräs tuttu kertoi, että kaupungissa tiedettiin murhajaaja, mutta asemansa takia ei jäänyt kiinni. Inhottaa, että tätä keissiä selvitetty, kun jutusta enemmän luettuani olen varma syyllisestä.

Uhrien kohtalot on karmeat. Kyllä he ansaitsevat sen, että ihmiset tietää, mitä kävi ja miksi. Sitä huomaa myös, kuinka pienestä on joskus kiinni ihmisen kohtalo.

Miksi miehet käyttävät niin ahkerasti minfoa? 

Vierailija kirjoitti:

Miksi tässä keskustelussa vallitsee jotenkin tuomitseva ilmapiiri? Tyyliin "en minä ainakaan", vaikka samaan aikaan esim henkirikoksiin liittyvä uutisointi tuntuu paukkuvan luetuimpien uutisten listakärjessä, ja kaikki tuntuvat tietävän ns perusfaktat jostain sarjakuristajista, -hukuttajista ja median esille nostamista kadonneista henkilöistä. Ja samaan aikaan uusimmat kaupalliset dekkarit tahkoavat myyntioittoja jne...

Minä kuuntelen ja katson näitä, koska ovat ns synkkää ja jännittävää viihdettä. Vähän kuten kaiken maailman rikossarjat, dekkarit ym. En ihaile tai fantasioi murhaajista ja rikollisista, ja kuulun myöskin niiden ehkä lainkuuliaismpien kansalaisten joukkoon, jotka noudattavat liikenteen nopeusrajoituksia ja kaiken maailman "ei koiria" -kylttejä. En haudo mitään murhia tai veropetoksia. Näiden edellä mainittujen sijaan saan sen tyydytykseni siitä jännityksestä, mikä noita kuunnellessa tulee.

No jos yhtään lievittää kokemaasi tuomitsevaa ilmapiiriä, olen itsekin lukenut jakuunnelut useita true crime -teoksia. Otsikon kysymys johtuu siitä, että olen lukenut tilastollisesti erityisesti naisten pitävän aiheesta suhteessa muihin ryhmiin.

Miinussetä

Koska kiinnostaa. Ja ei, en tiedä miksi kiinnostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehet käyttävät niin ahkerasti minfoa? 

Minäkin, keski-ikäinen perheenäiti, luen aina minfoa, jos jotain on tapahtunut. Siellä on usein ensimmäisenä oikea tieto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niiin. Miksi esim Norjan Breiviikki saa jätesäkeittäin rakkauskirjeitä naisilta? Taannoin Ilta-Lehti uutisoi asiasta.

Onko joku ulkopuolinen lukenut kaikki kirjeet ja tehnyt selvityksen, kuinka moni kirjeistä on ollut rakkauskirje?

ja moniko on oikeasti naiselta eikä nasujonneilta, jotka eivät ole muille vielä myöntäneet homouttaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niiin. Miksi esim Norjan Breiviikki saa jätesäkeittäin rakkauskirjeitä naisilta? Taannoin Ilta-Lehti uutisoi asiasta.

Onko joku ulkopuolinen lukenut kaikki kirjeet ja tehnyt selvityksen, kuinka moni kirjeistä on ollut rakkauskirje?

Virkavalta varmasti lukee hänelle menevän vessapaperinkin. Miksi iltapäivälehdet keksisi päästään tuollaista?

Koska ne ovat viihdettä i di oo teil le, joilta puuttuu kyky lähdekritiikkiin ja joiden lukutaito on sangen surkea.

Vierailija kirjoitti:

Eihän muuten saa ylläpidettyä pelkoa miehiä kohtaan ja uskomusta että kaikki miehet on samanlaisia hirviöitä

Ei tarvitse ede yrittää. Käsittelen omia kauhukokemuksiani true crime -juttujen kautta. Uskon että ajauduin aikoinaan uhriksi, koska en ymmärtänyt ihmisen syvällistä pahuutta. En tee samaa virhettä toiste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tuttu tämmöinen alakulttuuri. Ymmärrän kyllä englantia, mutta mihin ihmeeseen viittaat?

True crime tarkoittaa viihdemateriaalia joss käydään läpi oikeasti tapahtuneita rikoksia (ihan laidasta laitaan). Sillä voi taviskin tienata isot rahat, jos onnistuu tekemään algoritmin suosimia videoita esim. Youtubeen. Seuraan yhtä naista joka on jo miljonääri tällä.

Ja itseäni kiinnostaa enemmänkin se tutkintapuoli, on erittäin kiehtovaa kuulla miten vaikeat ja monimutkaiset rikokset ovat lopulta ratkenneet.

Tykkään dokumenteista, mutta en oikein tajunnut vieläkään, mistä puhut. Olisiko antaa esimerkkejä kyseisistä ohjelmista, kun en katso mainoskanavien paskaa.

Aloitus oli varsin typerä, kun oletettiin ilmiön olevan tuttu naisille ja kas kummaa, eipä olekaan.

Olen oppinut true crimea katsoessa:

-varmistu aina ennen Uberiin nousemista, että auto todella on se sinun kyytisi. Älä oleta.

-jos on pakko, ole mieluummin epäkohtelias tuntemattomalle hämärätyypille kuin aseta itseäsi vaaraan (esim. sano ei outoon pyyntöön tms.)

-älä anna kenenkään viedä sinua pakolla mihinkään. Tappele vastaan kaikin voimin, jos joku yrittää kaapata. Sillä jos sinut onnistutaan viemään muualle vastoin tahtoasi, sieltä et välttämättä enää palaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tässä keskustelussa vallitsee jotenkin tuomitseva ilmapiiri? Tyyliin "en minä ainakaan", vaikka samaan aikaan esim henkirikoksiin liittyvä uutisointi tuntuu paukkuvan luetuimpien uutisten listakärjessä, ja kaikki tuntuvat tietävän ns perusfaktat jostain sarjakuristajista, -hukuttajista ja median esille nostamista kadonneista henkilöistä. Ja samaan aikaan uusimmat kaupalliset dekkarit tahkoavat myyntioittoja jne...

Minä kuuntelen ja katson näitä, koska ovat ns synkkää ja jännittävää viihdettä. Vähän kuten kaiken maailman rikossarjat, dekkarit ym. En ihaile tai fantasioi murhaajista ja rikollisista, ja kuulun myöskin niiden ehkä lainkuuliaismpien kansalaisten joukkoon, jotka noudattavat liikenteen nopeusrajoituksia ja kaiken maailman "ei koiria" -kylttejä. En haudo mitään murhia tai veropetoksia. Näiden edellä mainittujen sijaan saan sen tyydytykseni siitä jännityksestä, mikä noita kuunnellessa tulee.

Minä tuomitsen vain ap:n typerän stereotyypittelyn ja aloituksen järjettömyyden, kun ei hän tarkalleen mainitse, mistä hän kirjoittaa. Hitostako tiedän, mistä hän minua sukupuoleni perusteella syyttää???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tuttu tämmöinen alakulttuuri. Ymmärrän kyllä englantia, mutta mihin ihmeeseen viittaat?

True crime tarkoittaa viihdemateriaalia joss käydään läpi oikeasti tapahtuneita rikoksia (ihan laidasta laitaan). Sillä voi taviskin tienata isot rahat, jos onnistuu tekemään algoritmin suosimia videoita esim. Youtubeen. Seuraan yhtä naista joka on jo miljonääri tällä.

Ja itseäni kiinnostaa enemmänkin se tutkintapuoli, on erittäin kiehtovaa kuulla miten vaikeat ja monimutkaiset rikokset ovat lopulta ratkenneet.

Tykkään dokumenteista, mutta en oikein tajunnut vieläkään, mistä puhut. Olisiko antaa esimerkkejä kyseisistä ohjelmista, kun en katso mainoskanavien paskaa.

Aloitus oli varsin typerä, kun oletettiin ilmiön olevan tuttu naisille ja kas kummaa, eipä olekaan.

On se tuttu heille, mutta true crimea kuluttajat naiset eivät vastaa. Sama kuin paljaalla suostuvat naiset eivät usein osallistu keskusteluihin.

Miinussetä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tässä keskustelussa vallitsee jotenkin tuomitseva ilmapiiri? Tyyliin "en minä ainakaan", vaikka samaan aikaan esim henkirikoksiin liittyvä uutisointi tuntuu paukkuvan luetuimpien uutisten listakärjessä, ja kaikki tuntuvat tietävän ns perusfaktat jostain sarjakuristajista, -hukuttajista ja median esille nostamista kadonneista henkilöistä. Ja samaan aikaan uusimmat kaupalliset dekkarit tahkoavat myyntioittoja jne...

Minä kuuntelen ja katson näitä, koska ovat ns synkkää ja jännittävää viihdettä. Vähän kuten kaiken maailman rikossarjat, dekkarit ym. En ihaile tai fantasioi murhaajista ja rikollisista, ja kuulun myöskin niiden ehkä lainkuuliaismpien kansalaisten joukkoon, jotka noudattavat liikenteen nopeusrajoituksia ja kaiken maailman "ei koiria" -kylttejä. En haudo mitään murhia tai veropetoksia. Näiden edellä mainittujen sijaan saan sen tyydytykseni siitä jännityksestä, mikä noita kuunnellessa tulee.

Minä tuomitsen vain ap:n typerän stereotyypittelyn ja aloituksen järjettömyyden, kun ei hän tarkalleen mainitse, mistä hän kirjoittaa. Hitostako tiedän, mistä hän minua sukupuoleni perusteella syyttää???

Ei ole rikosta, joten en voi syyttää ketään. Kulutan itsekin harvakseltaan true crimea.

Miinussetä