Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Poikani tekeytyi hulluksi "läpällä" ja ei hemmetti mikä sotku siitä seurasi
29.07.2022 |
12-vuotias poikani keksi viime keväänä että sekavat puheet, tyhjälle naureskelu, sekavien asioiden puhuminen ja holtiton käytös ovat ihan tosi hassu juttu. Hän on erityisluokalla ja epäilen että ainakin osittain kavereilla on saattanut olla vaikutusta tähän, poika on ehkä halunnut vähän esittää jotta olisi hauska jätkä.
Hän on impulsiivinen, ei osaa ajatella kovinkaan pitkälle eikä aina ihan hahmota mitä omista teoista voi seurata.
Mutta ei hän silti hullu ole!
Kotona poika on ollut ihan normaalisti, joten olin todella puulla päähän lyöty kun hänen opettajansa soitti maaliskuussa ja ilmaisi huolensa. Seurasi lastensuojeluilmoitus, huolipalavereja oppilashuollon kanssa, psykologikäyntejä, tutkimuksia, sossujen kotikäynti ja lastenpsykiatrin tapaamisia. Jopa tutkimusjakso osastolla tuli puheeksi mutta onneksi se ei toteutunut.
Poika vain pelleilee ja naureskelee ammattilaisille eikä selvästikään tajua miten vakavasta asiasta on kyse.
Nyt tilanne on se, että hänelle on määrätty lääkitys oireisiinsa ja tilannetta seuraillaan sairaanhoitajan vastaanotolla. En haluaisi antaa lääkettä pojalle kun hän ei sitä oikeasti tarvitse eikä itsekään halua, mutta pelkään että jos en antaisi sitä niin hänet voitaisiin ottaa huostaan.
Tässä alkaa oma jaksaminen olla vähissä. Sanokaa nyt joku että emme ole ainoa perhe tässä tilanteessa? Pelottaa ihan jo pojan tulevaisuuden puolesta.
Kommentit (443)
Kuvaatte lasta vain hänen tietäen muuten petätte hänet lopullisesti. Nuo sosssut ihan sairaita. Ette huijaa yhtään mitenkään lastanne koskaan sillä sillä ne pystyvät erottamaan teidät juuri!!!! Nyt tarkkana. Pysykää kaukana sossuista ja psyykenammattilaisista, pojan ainoa elämä on vaarassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä on vaikeaa? Ryhdyt antamaan sille lääkärin ohjeen mukaan sitä oraaliliuoslääkettä, se koko määrä. Edes yhden viikon aikana, niin näet muuttuuko pojassa jotain. Ei se lääke tapa ja on ihan yleistä joutua etsimään ihmiselle sopivaa annosmäärää.
Ja sitten toisaalta, jos olet varma että poika feikkaa niin se koko annos saattaa tuntua pojasta niin epämiellyttävältä että lopettaa feikkauksen siihen paikkaan. Nyt vähän munaa peliin.
M
Mikäli poika feikkaa, se lääke voi saada pojan sekaisin. Psyykenlääkkeissä on potentiaalisina haittavaikutuksina esim. itsetuhoisuutta ja psykoosia.
Se että poika on sekaisin viikon on pieni hinta maksettavaksi jos lopputulos on sitä että lopettaa sen feikkauksen pysyvästi. Kuinkakohan hauskaa on pojan mielestä kun huomaa että refleksit ja sormet eivät tottele enää nettipeleissä, ruoka ei maistu miltään, väsyttää vaikka on nukkunut jne.? Äiti voisi ihan hyvin ottaa saikkua töistä 3-4 päivää niin että poikakin on kotona ja ottaa lääkkeensä lääkärin määräyksen mukaisesti.
Jos ne lääkkeet on neuroleptejä niin nehän nimenomaan ehkäisee psykoosia puhkeamasta. Mainitsemasi haittavaikutukset taitavat esiintyä noin 1/10 000 tapauksessa.
No siitä vaan lukemaan esimerkiksi Seroquelin haittavaikutuksia:
https://laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=1923
Yhdellä kymmenestä itsemurha-ajatuksia, yhdellä sadasta sekavuutta. Mutta nuo elimelliset, mahdollisesti henkeäkin uhkaavat haittavaikutukset kyllä huolettaisivat minua vieläkin enemmän (yhdellä tuhannesta veritulppa, maksatulehdus, haimatulehdus, jne) enkä missään nimessä syöttäisi noita kenellekään TURHAAN.
Eli 9/10 ei tule itsari-ajatuksia ja 99/100 ei sekavuutta, noin toisinpäin ajateltuna.
Erityisluokan opettajat ovat ammattilaisia ja nähneet vaikka mitä. Osaavat arvioida mikä on pelleilyä ja mikä oikeasti psyykkistä oireilua. Se että poika ei oireile kotona (vielä), tarkoittaa ainoastaan sitä, että tässä vaiheessa oireet aktivoituvat ainoastaan tilanteissa joissa kuormitus on suuri (yleensä juurikin koulussa jossa vaatimustaso on eri kuin kotona, ja aistiärsykkeitä on paljon enemmän, sekä lisäksi sosiaalinen paine). Jos poika ei nyt saa tarvitsemaansa apua, on oikeasti riski että varsinainen psykoosisairaus puhkeaa. Tämä on vasta esiastetta kun oireet rajoittuvat vain tiettyyn ympäristöön tilanteisiin. Nyt lääkitys kuntoon (muistakaa että lapsilla neuroleptejä käytetään ihan eri annoksin kuin aikuisilla, ja vain tilapäisesti, joten jäitä hattuun myös pelottelun suhteen). Koulupäivän lyhentäminen, tai ainakin muuten vaatimustason laskeminen minimiin on varmasti tarpeen. Mitä ilmeisimmin pojan tämänhetkisenä diagnoosina on adhd, joten myös sen lääkityksen tarkistaminen välittömästi. Itseasiassa ensin adhd lääkitys optimaaliseksi, ja vasta sen jälkeen tarpeen mukaan muu lääkehoito (vain yksi lääkemuutos kerralla, jotta vastetta ja haittoja voi arvioida). Koulussa tukee tarkkaan miettiä millä keinoin kuormitusta voi vähentää. Jos tilanne on oikein huono, voi alkuun ihan sairauslomakin tulla kyseeseen, mutta lyhennetty koulupäivä tukee paremmin arkirytmissä pysymistä. Läksyt pois, tai niitä helpotetaan, vaatimustasoa myös tunneilla helpotetaan (tärkeää ei nyt ole oppiminen, vaan ainoastaan koululaisen roolin ylläpitäminen, jos vointi sen verran sallii), tehtäviä voi pilkkoa, taukoja voi järjestää tavallista enemmän, istumapaikka luokassa, tarpeen mukaan kuulosuojaimet/ sermit ym apuvälineet aistiärsykkeiden minimoimiseksi. Keinoja on paljon ja opettajat voivat räätälöidä jokaiselle juuri sopivat tukimuodot. Nyt on kuitenkin tärkeää että kotona ymmärretään tilanteen vakavuus, ja tehdään yhteistyötä sekä koulun että hoitavan tahon kanssa parhaiden mahdollisten tulosten saavuttamiseksi. Kaikilla on kuitenkin yhteinen päämäärä: auttaa poikaa voimaan paremmin ja löytämään paikkansa elämässä. Ongelmilta ei kannata sulkea silmiä ja ajatella niiden olevan pelkkää läppää. Se voi kostautua niin, että pian poika oireilee avoimesti myös kotona, ja lopulta harhat vievät täysin mennessään. Ymmärrän vanhempien näkökannan. On vaikea uskoa ja hyväksyä että omalla lapsella voisi olla niin suuria ongelmia että realiteettitaju horjuu, kun kotona tällainen ei vielä tule esiin. Kannattaa ehkä mennä kouluun vaikka viikoksi tarkkailemaan taustalla tilannetta, niin näkee minkälaista siellä on, ja miten poika siellä käyttäytyy. Voi myös samalla keskutella opettajan kanssa omista havainnoistaan ja yhteistyössä miettiä mitä asioita voisi muuttaa ja miten poikaa voisi paremmin tukea. Kannustan osallistumaan aktiivisesti pojan hoitoon. Toivottavasti kesäloma ja tauko koulukuormituksesta on tehnyt pojalle hyvää. T. Lastenpsyk.sh
Suomen systeemissä teillä on todennäköisesti odotettavissa 10+ vuotta pa skaa niskaan, koittakaa muistaa ne positiivisetkin puolet:
Vierailija kirjoitti:
Kuvaatte lasta vain hänen tietäen muuten petätte hänet lopullisesti. Nuo sosssut ihan sairaita. Ette huijaa yhtään mitenkään lastanne koskaan sillä sillä ne pystyvät erottamaan teidät juuri!!!! Nyt tarkkana. Pysykää kaukana sossuista ja psyykenammattilaisista, pojan ainoa elämä on vaarassa.
Jos ne ikinä pyytävät huijaamaan lasta tuumitte vaan rauhallisesti ja lujasti. Te ette osallistu siihen, rakastatte poikaanne ja poistutte siitä tilasta tyynesti vaan pois. Poistutte aina kun huomaatte tällaista, sanoitta ja ulos. Ja jos tulevat kotiin päsmäröimään niin siirtykää ulko ovelle ja avatkaa se sanoitta. Ja pyydätte: Olisitteko nyt hyvä ja poistuisitte, tämä on kotirauhan piiriin kuuluva alue. Ei muuta. Pidätte ovea auki niin kauan kun älyävät lähteä.
Älkää lähtekö noitten peliin ollenkaan ja manipulointeihin!!! Se on erittäin tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä poika sanoo siihen, kun kysyt miksi hän jatkaa tuota käytöstä tai olet käskenyt lopettamaan sen?
Vierailija kirjoitti:
Erityisluokan opettajat ovat ammattilaisia ja nähneet vaikka mitä. Osaavat arvioida mikä on pelleilyä ja mikä oikeasti psyykkistä oireilua. Se että poika ei oireile kotona (vielä), tarkoittaa ainoastaan sitä, että tässä vaiheessa oireet aktivoituvat ainoastaan tilanteissa joissa kuormitus on suuri (yleensä juurikin koulussa jossa vaatimustaso on eri kuin kotona, ja aistiärsykkeitä on paljon enemmän, sekä lisäksi sosiaalinen paine). Jos poika ei nyt saa tarvitsemaansa apua, on oikeasti riski että varsinainen psykoosisairaus puhkeaa. Tämä on vasta esiastetta kun oireet rajoittuvat vain tiettyyn ympäristöön tilanteisiin. Nyt lääkitys kuntoon (muistakaa että lapsilla neuroleptejä käytetään ihan eri annoksin kuin aikuisilla, ja vain tilapäisesti, joten jäitä hattuun myös pelottelun suhteen). Koulupäivän lyhentäminen, tai ainakin muuten vaatimustason laskeminen minimiin on varmasti tarpeen. Mitä ilmeisimmin pojan tämänhetkisenä diagnoosina on adhd, joten myös sen lääkityksen tarkistaminen välittömästi. Itseasiassa ensin adhd lääkitys optimaaliseksi, ja vasta sen jälkeen tarpeen mukaan muu lääkehoito (vain yksi lääkemuutos kerralla, jotta vastetta ja haittoja voi arvioida). Koulussa tukee tarkkaan miettiä millä keinoin kuormitusta voi vähentää. Jos tilanne on oikein huono, voi alkuun ihan sairauslomakin tulla kyseeseen, mutta lyhennetty koulupäivä tukee paremmin arkirytmissä pysymistä. Läksyt pois, tai niitä helpotetaan, vaatimustasoa myös tunneilla helpotetaan (tärkeää ei nyt ole oppiminen, vaan ainoastaan koululaisen roolin ylläpitäminen, jos vointi sen verran sallii), tehtäviä voi pilkkoa, taukoja voi järjestää tavallista enemmän, istumapaikka luokassa, tarpeen mukaan kuulosuojaimet/ sermit ym apuvälineet aistiärsykkeiden minimoimiseksi. Keinoja on paljon ja opettajat voivat räätälöidä jokaiselle juuri sopivat tukimuodot. Nyt on kuitenkin tärkeää että kotona ymmärretään tilanteen vakavuus, ja tehdään yhteistyötä sekä koulun että hoitavan tahon kanssa parhaiden mahdollisten tulosten saavuttamiseksi. Kaikilla on kuitenkin yhteinen päämäärä: auttaa poikaa voimaan paremmin ja löytämään paikkansa elämässä. Ongelmilta ei kannata sulkea silmiä ja ajatella niiden olevan pelkkää läppää. Se voi kostautua niin, että pian poika oireilee avoimesti myös kotona, ja lopulta harhat vievät täysin mennessään. Ymmärrän vanhempien näkökannan. On vaikea uskoa ja hyväksyä että omalla lapsella voisi olla niin suuria ongelmia että realiteettitaju horjuu, kun kotona tällainen ei vielä tule esiin. Kannattaa ehkä mennä kouluun vaikka viikoksi tarkkailemaan taustalla tilannetta, niin näkee minkälaista siellä on, ja miten poika siellä käyttäytyy. Voi myös samalla keskutella opettajan kanssa omista havainnoistaan ja yhteistyössä miettiä mitä asioita voisi muuttaa ja miten poikaa voisi paremmin tukea. Kannustan osallistumaan aktiivisesti pojan hoitoon. Toivottavasti kesäloma ja tauko koulukuormituksesta on tehnyt pojalle hyvää. T. Lastenpsyk.sh
Tämä.
t. 14 vuotta erityisluokan opettajana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos poika ei nyt saa tarvitsemaansa apua, on oikeasti riski että varsinainen psykoosisairaus puhkeaa. Tämä on vasta esiastetta kun oireet rajoittuvat vain tiettyyn ympäristöön tilanteisiin. Nyt lääkitys kuntoon (muistakaa että lapsilla neuroleptejä käytetään ihan eri annoksin kuin aikuisilla, ja vain tilapäisesti, joten jäitä hattuun myös pelottelun suhteen). T. Lastenpsyk.sh
Antipsychotics for Children With ADHD Should Be a Last Resort
https://www.pharmacytimes.com/view/antipsychotics-for-children-with-adh…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos poika ei nyt saa tarvitsemaansa apua, on oikeasti riski että varsinainen psykoosisairaus puhkeaa. Tämä on vasta esiastetta kun oireet rajoittuvat vain tiettyyn ympäristöön tilanteisiin. Nyt lääkitys kuntoon (muistakaa että lapsilla neuroleptejä käytetään ihan eri annoksin kuin aikuisilla, ja vain tilapäisesti, joten jäitä hattuun myös pelottelun suhteen). T. Lastenpsyk.sh
Antipsychotics for Children With ADHD Should Be a Last Resort
https://www.pharmacytimes.com/view/antipsychotics-for-children-with-adh…
Eiköhän tässä tapauksessa aleta jo olemaan siinä "last resort" kynnyksellä. Poika on itse tuhoamassa elämänsä hullun feikkauksellaan, ennen kun on päässyt elämä kunnolla alkamaan. Vanhemman vastuulla on kääntää jokainen kivi yhdessä koulun ja lääkäreitten kanssa jotta pojan kurssi saadaan muutettua. Ihan pelkkää asiaa on lastenpsykka kirjoittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän Suomessa ennen ollenkaan pärjättiin ennen tätä valtavaa sote-tätiarmeijaa diagnooseineen ja tutkimuksineen ja lääkkeineen...?
No aika hemmetin huonosti. Silloin mt-ongelmaisten katsottiin olevan syntisiä ja rangaistuksensa ansainneita ja heidät suljettiin ankeisiin säilöntälaitoksiin ilman mitään hoitoa. Esim. skitsofreenikoilla ei ollut mitään toivoa kuntoutumisesta tai yhteiskuntaan osallistumisesta, vaan sairastuminen oli käytännössä kuolemantuomio. Nykyään kun on tehokkaampi diagnosointi, paremmat lääkitykset ja paljon yhteiskunnan tarjoamaa tukea, ne skitsofreenikot voivat hallita oireitaan ja elää suht normaalia elämää.
Vierailija kirjoitti:
Käytös on ollut niin holtitonta ja vaarallista että siihen on ollut pakko puuttua. Poika on mm. kuvannut kavereidensa kanssa TikTok-klippejä joissa kiipeilee ja hyppii katolla, roikkuu sillankaiteen väärällä puolella ja tanssii (parkissa olevan) bussin katolla. Ja irvistelee ja heiluttaa päätään edestakaisin kuin joku vammainen, tekee apinaääniä ja huutelee rivouksia.
-ap
Tuo ei kyllä ole enää nimeltään pelkkää pelleilyä, tuo on itsetuhoisuutta ynnä käytöshäiriötä. Se, että osaa jutella äitin kanssa kotona, ei todellakaan tee lasta "terveeksi päästään". Päinvastoin se kertoo, että paineita ei voi purkaa syystä tai toisesta kotosalla (niinkuin normaalit teiniangstaajat), eli suhde vanhempaan ei ole riittävän luja kestääkseen nuoren suoria provokaatioita. Normaali nuori ei yritä tappaa itseään ja muita, toistuvasti ja pitkittyneesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita tutkimusjaksolle, siellähän asia selviää ja saat itsekin hieman huokasta. Sitä paitsi ethän voi kuitenkaan sata varma olla, että kaikki kunnossa.
Oletko ap sanonut pojalle asiasta mitään vai jätätkö kaiken kommunikoinnin opettajille ja ammattilaisille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytös on ollut niin holtitonta ja vaarallista että siihen on ollut pakko puuttua. Poika on mm. kuvannut kavereidensa kanssa TikTok-klippejä joissa kiipeilee ja hyppii katolla, roikkuu sillankaiteen väärällä puolella ja tanssii (parkissa olevan) bussin katolla. Ja irvistelee ja heiluttaa päätään edestakaisin kuin joku vammainen, tekee apinaääniä ja huutelee rivouksia.
-apTuo ei kyllä ole enää nimeltään pelkkää pelleilyä, tuo on itsetuhoisuutta ynnä käytöshäiriötä. Se, että osaa jutella äitin kanssa kotona, ei todellakaan tee lasta "terveeksi päästään". Päinvastoin se kertoo, että paineita ei voi purkaa syystä tai toisesta kotosalla (niinkuin normaalit teiniangstaajat), eli suhde vanhempaan ei ole riittävän luja kestääkseen nuoren suoria provokaatioita. Normaali nuori ei yritä tappaa itseään ja muita, toistuvasti ja pitkittyneesti.
Tässä kiteytetty hyvin asia. Nyt ei muuta kuin osastojaksolle niin pian kuin mahdollista. Siellä lapsi voi saada juuri sitä oikeaa apua jatkoa ajatellen, eikä vain nappia naamaan ja sitä rataa.
Hakekaa apua pojalle pian, muutaman vuoden päästä tanssit bussin katolla vaihtuu huumeiden piikittämiseen. Äkkiä apua, jos enää auttaa. Seuraavat vuoden noin 20v ikään asti on ratkaisevia muutenkin. Kehitys on huimaa tuossa kohtaa.
Ihmettelen vain sitä että eikö ap kerro näille hoitaville tahoille, että lapsi on täysin normaalisti käyttäytyvä ihminen kotioloissa? Manipuloitsijat kun on yhdelle yleisölle jotain muuta ja toiselle toista. Mielenterveysongelmainen ei päätä häiriönsä laatua yleisön mukaan, persoonallisuushäiriöiset manipuloitsijat päättää. Lapsi kai on järkeillyt mustamaalaavansa perheensä viranomaisille ja näin aiheuttavan heille vahinkoa ja itselleen hyötyä. Käytös viittaa siihen. Kyllähän nämä tietää, että huostaamisesta saa varoja myöhemmin ja yhteiskunta maksaa elämisen täysin vastikkeettomasti 25 ikävuoteen asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko poikaa kuvata kotioloissa hänen tietämättään, jolloin äiti voisi edes "todistaa" pojan olevan normaali kotioloissa?
Itsestäkin kyllä tuntuu, että jotain on pahasti vialla silti. Jos poika ei halua lääkettä, hänellä on mahdollisuus lopettaa pelleily, jos se sellaista on. Miksi ei sitten lopeta?
En ole lukenut koko ketjua, mutta miten poika käyttäytyy nyt kesäloman aikana? Miten hän käyttäytyy vapaa-ajalla vaikka kavereittensa seurassa, kun opettaja ei ole näkemässä?
Ja siinä vielä kehoitetaan kuvaamaan nuorta ihmistä tietämättään, onko etillä ollenkaan aivoja. Kun poika saisi tietää ikinä moisesta olisi luottamus tuhottu iäksi. LOPETTAKAA NYT!!!Te tuhoatte lapset!
Etillä aivoja? Mitä tarkoitat?
Ajattelin nyt siis tällaista kuvausta, mitä yleensä voidaan muutenkin tehdä kotioloissa. Kuvataan, kun lapset touhuavat tai kun on jotkut juhlat tms. Kyllä kai äidit ja isät useinkin kuvaavat lapsiaan. Salaa kuvaamisella tarkoitin, että ei nyt ilmoiteta, että "kuvataanpas nyt sinua kun olet normaali" -tyyppistä juttua, vaan että kuvataan ihan muuten vaan.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tässä tapauksessa aleta jo olemaan siinä "last resort" kynnyksellä. Poika on itse tuhoamassa elämänsä hullun feikkauksellaan, ennen kun on päässyt elämä kunnolla alkamaan. Vanhemman vastuulla on kääntää jokainen kivi yhdessä koulun ja lääkäreitten kanssa jotta pojan kurssi saadaan muutettua. Ihan pelkkää asiaa on lastenpsykka kirjoittanut.
Ei aleta, kun ei ole vielä edes osattu diagnosoida oikein.
Koko juttu haiskahtaa 12vuotiaan keksimältä stoorilta. Entäpä, jos joku heittäytyisi ihan hulluksi.
Onpahan vain muovannut sen näyttämään siltä, kuin äiti kyselisi neuvoja.
Joten ei ole kannattavaa käytöstä ei.
Alue: Aihe vapaa
... ja se, että miksi ei kotona käyttäydy noin niin kyseessä on siis coping eli liittyy stressaaviin tilanteisiin. Jos riittävästi kotona rääkkäätte, saatte varmasti saman käytöksen alkamaan myös kotona.