Lue keskustelun säännöt.
Poikani tekeytyi hulluksi "läpällä" ja ei hemmetti mikä sotku siitä seurasi
29.07.2022 |
12-vuotias poikani keksi viime keväänä että sekavat puheet, tyhjälle naureskelu, sekavien asioiden puhuminen ja holtiton käytös ovat ihan tosi hassu juttu. Hän on erityisluokalla ja epäilen että ainakin osittain kavereilla on saattanut olla vaikutusta tähän, poika on ehkä halunnut vähän esittää jotta olisi hauska jätkä.
Hän on impulsiivinen, ei osaa ajatella kovinkaan pitkälle eikä aina ihan hahmota mitä omista teoista voi seurata.
Mutta ei hän silti hullu ole!
Kotona poika on ollut ihan normaalisti, joten olin todella puulla päähän lyöty kun hänen opettajansa soitti maaliskuussa ja ilmaisi huolensa. Seurasi lastensuojeluilmoitus, huolipalavereja oppilashuollon kanssa, psykologikäyntejä, tutkimuksia, sossujen kotikäynti ja lastenpsykiatrin tapaamisia. Jopa tutkimusjakso osastolla tuli puheeksi mutta onneksi se ei toteutunut.
Poika vain pelleilee ja naureskelee ammattilaisille eikä selvästikään tajua miten vakavasta asiasta on kyse.
Nyt tilanne on se, että hänelle on määrätty lääkitys oireisiinsa ja tilannetta seuraillaan sairaanhoitajan vastaanotolla. En haluaisi antaa lääkettä pojalle kun hän ei sitä oikeasti tarvitse eikä itsekään halua, mutta pelkään että jos en antaisi sitä niin hänet voitaisiin ottaa huostaan.
Tässä alkaa oma jaksaminen olla vähissä. Sanokaa nyt joku että emme ole ainoa perhe tässä tilanteessa? Pelottaa ihan jo pojan tulevaisuuden puolesta.
Kommentit (443)
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap sanonut pojalle asiasta mitään vai jätätkö kaiken kommunikoinnin opettajille ja ammattilaisille?
Ilmeisesti ap on sanonut pojalleen, että hänen käytöksensä on ihan normaalia hassuttelua ja kaikenlaiset lääkkeet ovat suoraan h^lvetistä. Sitten ihmetellään, kun mikään ei muutu.
Vanhempien on kauhean vaikea käsittää, että lapsi voi käyttäytyä muualla ihan toisin kuin kotona ja se ei oikeasti ole yhtään hyvä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eikä lääkäri arvioi tilannetta välttämättä kuin papereita tutkien ja "tiimiä" kuunnellen. Ei siis välttämättä tapaa lasta ollenkaan. Lääkäri voi olla esimerkiksi endokrinologi, ei psykiatrian erikoislääkäri.
Meille tälläinen neropatti totesi tyyliin, että "kun on tutkimuksiin asti tultu niin ei täältä ilman diagnoosia lähdetä".
Meillä lääkäri ei osannut papereitaan selaamatta vastata kysymykseen "Tiedätkö minkä nimisen henkilön hoitokokouksessa olet?". Kysymykseen lääkityksen jatkossa totesi, että jatketaan ennallaan, vaikka koko kokouksen juurisyy oli aikaisempi virhediagnoosi (toisen lääkärin toimesta). Täysin edesvastuutonta porukkaa.
No eikai se lääkäri, kun se tapaa viikottain satoja potilaita voi kaikkien nimiä tietää. Ette te ole mitään uniikkeja lumihiutaleita ongelmanne ja nuorenne kanssa
Ja jos toi virhediagnoosi oli tyyliin paha yskä vs. vaikea-asteinen yskä, niin samat lääkkeet siihen tehoaa, eikä muutenkaan ole järkevää lähteä muuttelemaan aina lääkitystä ennen kuin toisen tehoa on voitu arvioida riittävän pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eikä lääkäri arvioi tilannetta välttämättä kuin papereita tutkien ja "tiimiä" kuunnellen. Ei siis välttämättä tapaa lasta ollenkaan. Lääkäri voi olla esimerkiksi endokrinologi, ei psykiatrian erikoislääkäri.
Meille tälläinen neropatti totesi tyyliin, että "kun on tutkimuksiin asti tultu niin ei täältä ilman diagnoosia lähdetä".
Meillä lääkäri ei osannut papereitaan selaamatta vastata kysymykseen "Tiedätkö minkä nimisen henkilön hoitokokouksessa olet?". Kysymykseen lääkityksen jatkossa totesi, että jatketaan ennallaan, vaikka koko kokouksen juurisyy oli aikaisempi virhediagnoosi (toisen lääkärin toimesta). Täysin edesvastuutonta porukkaa.
Kuka sen uuden diagnoosin teki?
Vierailija kirjoitti:
No eikai se lääkäri, kun se tapaa viikottain satoja potilaita voi kaikkien nimiä tietää. Ette te ole mitään uniikkeja lumihiutaleita ongelmanne ja nuorenne kanssa
Moniammatillinen hoitokokous ei ole mikään standardi vastaanottokäynti. Liike-elämän puolella palavereihin on tapana valmistautua etukäteen.
Lumihiutale voi nykyään oikein hyvin kun pääsi pois piittaamattomien harrastelijoiden käsittelystä, oikeiden ammattilaisten avun piiriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikasi on käytöksellään tarjonnut joukolle ihmisiä tilaisuuden hyvesignalointiin ja pätemiseen jalkoväli höyryten. Kiperä tilanne, toden totta. En osaa neuvoa.
Ei vaan kuluttanut turhaan valmiiksi rajallisia ammattilaisresursseja.
Juuri näin. Vain muutama päivä sitten oli uutinen, jonka mukaan ihmiset ovat epätoivoisia, kun eivät saa psyykkisesti sairaita lapsiaan hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan uteliaisuudesta, jos teini oireilisi kapinoiville teineille tyypillisemmillä tavoilla - karkailemalla kotoa, käyttämällä päihteitä, riehumalla ja huutamalla kotona miten paljon vihaa koko perhettään, joutumalla tappeluihin, rötöstelemällä, käyttäytymällä huonosti koulussa - mitä siitä seuraisi? Huostaanotto varmaankin pahassa tapauksessa, ja jonkin sortin terapiaa. Mutta olisiko oletus automaattisesti, että psykoosilääkkeillä tämä korjaantuu?
Vanhemman on vaikea erottaa mikä on normaaliateini-iän kapinointia ja mikä on psyykkeen oireilua. Osa porukasta "lääkitsee" lopulta itseään päihteillä ja katukaupassa liikkuvilla aineilla. Olisi parempi, että tarvittaessa olisi oikea diagnoosi ja lääkitys siihen.
en ole koko ketjua lukenut, ehkä joku on jo kysynyt tätä, mutta eikö ap:lle tullut mieleen, että olisi sanonut noille terveydenhuollon ammattilaisille, että poika ajatteli, että se oli hyvä läppä, että kotona on ihan normaali jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnassa ei systeemi toimi oikein, jos lapsille syötetään lääkkeitä vaan ja leikki katsotaan hulluudeksi. Aikuisten pitäisi keskustella enemmän näistä ja väärinkäsityksistä. Ei ole pakko suostua kaikkeen mitä joku ehdottaa ja kai ne lääkkeetkin saa vielä pois.
Oikeastiko luulet, että poika huijasi lääkäreitä? Ehei, äiti tässä ei huomaa, että se ei ole leikkiä, se on vakava-asteinen mielisairaus.
Joskus voi olla se tilanne, että lapsen omassa kodissa ei tajuta hänen terveydentilaansa. Siihen on voitu tottua, jos muutos lapsessa on tapahtunut vähitellen. Vanhemmat ovat joskus sokeita oman jälkikasvun virheiden ja vajavuuksien suhteen. Ulkopuolinen henkilö voi reagoida kummallisiin puheisiin nopeammin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan uteliaisuudesta, jos teini oireilisi kapinoiville teineille tyypillisemmillä tavoilla - karkailemalla kotoa, käyttämällä päihteitä, riehumalla ja huutamalla kotona miten paljon vihaa koko perhettään, joutumalla tappeluihin, rötöstelemällä, käyttäytymällä huonosti koulussa - mitä siitä seuraisi? Huostaanotto varmaankin pahassa tapauksessa, ja jonkin sortin terapiaa. Mutta olisiko oletus automaattisesti, että psykoosilääkkeillä tämä korjaantuu?
Ei ole. Mutta mitä ihmiset ei tajua, että noita "psykoosilääkkeitä" voidaan käyttää pienillä annoksilla myös unettomuuteen tai rauhoittumiseen. Huudetaan aina hysteerisenä, että nyt sillä lapselle syötetään PSYKOOSIlääkkeitä. Noh, ei sillä lapsella tarvitse olla psykoosia siltikään. Psykoosilääkkeitä käytetään laajasti myös muuhun kuin psykoottisten oireiden hoitoon.
Juu,niitä käytetään myös käytöshäiriöiden hoitoon pienillä annoksilla. Suuremmilla annoksilla ne toimivat psykoosilääkkeitä. Sanoisin myös,että jos äiti kättää ohjeen mukaiset lääkkeet antamatta lapselle, jäsen pitää reilusti kertoa se hoitotaholle. Hoitotaho luulee että lääke on otettu ja pojan oireilu jatkuu samanlaisena. Tämän jälkeen hoitotaho lisää annosta tai vaihtaa lääkitystä. Ei ole lapsen edun mukaista vanhemman päättää itse lääkehoidon tarpeesta. Päin vastoin, se voidaan katsoa kaltoin kohteluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisluokalle on nykyisin todella vaikea päästä, eikä niitä edes joka koulussa ole. Siihen päälle vielä "hullun" esittäminen, niin kyllä pojalla jotain vaivaa pääkopassa taitaa olla. Sinuna uskoisin kyllä ammattilaisia, vaikka kuinka poika olisi kotona kunnolla. Mitä jos hän vain esittääkin kotona, ja vanhempien ollessa poissa oikea minä pääsee esiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen vain sitä että eikö ap kerro näille hoitaville tahoille, että lapsi on täysin normaalisti käyttäytyvä ihminen kotioloissa? Manipuloitsijat kun on yhdelle yleisölle jotain muuta ja toiselle toista. Mielenterveysongelmainen ei päätä häiriönsä laatua yleisön mukaan, persoonallisuushäiriöiset manipuloitsijat päättää. Lapsi kai on järkeillyt mustamaalaavansa perheensä viranomaisille ja näin aiheuttavan heille vahinkoa ja itselleen hyötyä. Käytös viittaa siihen. Kyllähän nämä tietää, että huostaamisesta saa varoja myöhemmin ja yhteiskunta maksaa elämisen täysin vastikkeettomasti 25 ikävuoteen asti.
Mitä ihmeen mustamaalausta? Jos lapsi ei voi hyvin, on syytä hakea apua ja ottaa sitä apua vastaan.
Erikoista olettaa, että lapsella olisi jotain ongelmia tai ei voisi hyvin. Hänellähän on hyvin asiat omasta mielestäänkin kuin voi laittaa oirehtimisen pauselle koska se hänelle sopii. Kotona ei tarvitse tehdä mitään vaan voi olla vapaalla hullun esittämisestä. Sitten esittää vähän videolle ja hoitavalle taholle ja elämä jatkuu. Ihan oikeinhan äiti tässä tekee ettei anna mitään suuria määriä lääkkeitä koska vittupäisyys ei ole sairaus vaan luonnevika, jota nämä sosiaalipuolen ihmiset ruokkii osallistumalla lapsen teatteriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja jos toi virhediagnoosi oli tyyliin paha yskä vs. vaikea-asteinen yskä, niin samat lääkkeet siihen tehoaa, eikä muutenkaan ole järkevää lähteä muuttelemaan aina lääkitystä ennen kuin toisen tehoa on voitu arvioida riittävän pitkään.
Kontekstista eli tämän ketjun aiheesta yli 80 ÄO:lla varustettu saattaisi kyetä päättelemään, että yskästä ei ollut kyse.
Vierailija kirjoitti:
Siltä osin kuulostaa normaalilta, että keksinyt tuollaisen jekun. Se puolestaan kuulostaa sairaalta, ettei halua sitä lopettaa - edes omaksi edukseen tai säästääkseen perhettään tuskalta.
Jotenkin tuli mieleen Orvokki Aution kirja, jossa yksi päähenkilöistä oli Olavi, aikuinen mies. Hän oli ollut aina hieman outo, mutta äiti ja sukulaistäti pitivät käytöstä vain "kiusantekona". Kirjasarjan loppupuolella mies oli jo pakkohoidossa. Olavin sairaus vaikutti myös sukulaisiin ja lapsiin ja kirjailija osasi kuvailla sitä puolta realistisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja ne lääkkeet wc pytystä alas, pojan ei tarvi kuunnella eikä alistua niitten määritelmiin. On selvästi älykäs, kun osaa jo itse suhtautua niihin. Hän on oikeassa. Älkää antako sossujen pilata hänen elämää oravanpyörässään, ne on suppeita ja katkeria muijia siellä aina. Teille on tarjolla parempaakin elämää kuin byrokraattien palkalliset kotkotukset ikinä.
Ei-käytetyt lääkkeet pitää viedä apteekkiin. Ei luontoon tai vesistöihin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan perus ADHD-tapaus. Siihen määrätyt lääkkeet ovat aivan eri mitä masennuslääkkeet tai rauhoittavat. Menetin itse 32 vuotta elämästäni ilman lääkitystä. Melkein samanlainen pelle olin kuin ap:n poika, sijoitus oli lähellä.
Mulla tuli sama mieleen. ADHD voi aiheuttaa vaikka ja mitä älytöntä. Eräs lapsuudenystäväni oli osastolla useasti ja joutui lopulta kolmikymppisenä vankilaan huumerikoksista. Lapsena oli levoton ja puhui joskus ihan älyttömiä, jotka johtivat ensimmäiseen lasuun ja sijoitukseen. Teininä joutui perhekotiin useaksi vuodeksi ja sieltä palattuaan meno vaan paheni. Parikymppisenä diagnosoitiin ensin psykoottiseksi, sitten bipoksi, sitten vaihtuikin epävakaaksi. Vankilassa sitten psykologi huomasi, että on ADHD-tapaus.
En voi kuvitella hänen ja etenkään perheensä kärsimyksiä. 80-90-luvulla ei ollut lääkityksiä tai niitä ei älytty määrätä. Elämänpolku olisi voinut olla toisenlainen. Nyt vapaalla jalalla ollessaan harjoittelee elämää Kritsin tuella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna vaan se lääkitys, niin pojasta tulee hiljainen zombi.
Lienevät niitä samoja nappeja joilla zombiutetaan skitsofreenikkoja ja muistisairaita, en ikinä syöttäisi sellaista lapselle.
Skitsofrenialääke voi vaimentaa ihmisen olemusta ja tunteita, mutta on hienoa, jos saa elää sairaaan ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa kyllä lähinnä siltä, että vanhemman on vaikea hyväksyä lapsen ongelmia.
Samaa mieltä kanssasi.
Nyt netistä etsimään yksityisen lääkäriaseman lastenpsykiatri.
Hinnatkin löytyy netistä.
Ja pyydätte diagnoosin kirjallisena.
Tässä sellainen juttu, että kukaan itseään kunnioittava yksityinen psykiatri ei noin kinkkiseen keissiin voi yhdellä tai kahdellakaan tapaamiskerralla heittää mitään diagnoosia. TAI sitten saa jonkun epämääräisen työdiagnoosin, joka ei selitä mitään, tyyliin "muu lapsuusiän laaja-alainen kehityshäiriö", joka on ns. työdiagnoosi paremman diagnoosin löytämiselle.
Lastenpsykiatriseen diagnostiikkaan vaaditaan siis paljon muutakin kuin lapsen ja vanhemman tapaaminen. Mm. kehityshistoria ja kouluhistoria selvitetään ja nykytilanne koulussa. Siksi lastenpsykalta aina otetaan yhteys myös lapsen kouluun, päivähoitoon, sosiaalitoimeen (jos kontakti), aiempiin hoitotahoihin kuten neuvola, perheneuvola, koulupsykologi, koulukuraattori jne. Lisäksi täytellään valtavat määrät kyselyitä niin kotoa kuin koulustakin. Erityisen epäselvissä tapauksissa psykiatri lähettää lapsen psykologin tutkimukseen tai arvioon ennen lopullista diagnostiikkaan. Toisinaan taas tarvitaan sosiaalityöntekijän selvitys, neuropsykologin tutkimukset tai puheterapeutin tutkimukset. AP:n kuvaamassa tapauksessa en ihmettelisi yhtään, jos juurikin psykologin tutkimukseen tulisi lähete, koska on kerrassaan omituinen juttu (mikäli totta).
Summa summarum: turha kuvitella, että kukaan ammattitaitoinen lastenpsykiatri yhdellä tapaamisella kirjoittaisi lapselle sellaisen diagnoosin, mikä ap:n kotia miellyttäisi.
terveisin lastenpsykiatrialla itsekin työskennellyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän Suomessa ennen ollenkaan pärjättiin ennen tätä valtavaa sote-tätiarmeijaa diagnooseineen ja tutkimuksineen ja lääkkeineen...?
Ennen automatisaatiota ns. heikkolahjaisille oli tarjolla sopivaa työtä jonka avulla pärjäsivät yhteiskunnassa, mutta nykyään koneet tekevät ne työt ja reppanat syrjäytyvät.
Siinä sitten sossutädit ja lääkärit pohtivat diagnooseja, tukitoimia, toimintakyvyn ylläpitämistä, edunvalvontaa jne.
Tämänkin takia teknologian käyttämistä pitäisi vähentää. Automatisaatio ja digitalisaatio syrjäyttävät kansalaisia. Jotkut hyötyvät tai ainakin pärjäävät, mutta jotkut eivät.
Vierailija kirjoitti:
Laaja alaiset oppimishäiriöt, adhd ja noi tän hetkiset oireet... mahtaakohan lapsesi olla kehitysvammainen sitten kuitenkin eikä mt keissi. Esittää ei noin pitkään taida kyetä.
Mietin samaa. Eli jos ap:n keissi totta, kiinnostaisi tietää koska lapsen kognitiivinen kapasiteetti viimeksi tutkittu? Laaja-alaiset oppimimisvaikeudethan ovat kauniimpi ilmaisu vanhan ajan heikkolahjaisuudelle, eli sille, että älykkyysosamäärä on kauttaaltaan keskimääräistä heikompi.
Kiinnostaisi tietää, onko lapsen kognitiiviset taidot mahdollisesti taantuneet? Kotona voi nimittäin tätä olla tosi vaikea havaita, koska kotona kommunikaatio on usein (riippuu toki perheestä) aika yksinkertaisella "otatko maitoa"-tasolla. Koulussa taas mahdollinen taantuminen tai kognitiivisten taitojen puutteet tulevat ihan eri tavalla esille. Jos lapsi ei vaikka hahmota ympäristöään, kellon aikoja, sosiaalisten suhteiden kiemuroita, käskyjä ja ohjeita, kielellisiä käsitteitä ja sanoja jne., voi lopputulemana juuri olla tuollainen epämääräinen häröilevä käytös, jolla kompensoidaan ja peitellään sitä, että niin kuvallinen kuin kielellinenkin informaatio menee ihan yli.
terveisin se aimmin kommentoinut, lastenpsykiatrialla työskennellyt
No eikai se lääkäri, kun se tapaa viikottain satoja potilaita voi kaikkien nimiä tietää. Ette te ole mitään uniikkeja lumihiutaleita ongelmanne ja nuorenne kanssa