Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Poikani tekeytyi hulluksi "läpällä" ja ei hemmetti mikä sotku siitä seurasi
29.07.2022 |
12-vuotias poikani keksi viime keväänä että sekavat puheet, tyhjälle naureskelu, sekavien asioiden puhuminen ja holtiton käytös ovat ihan tosi hassu juttu. Hän on erityisluokalla ja epäilen että ainakin osittain kavereilla on saattanut olla vaikutusta tähän, poika on ehkä halunnut vähän esittää jotta olisi hauska jätkä.
Hän on impulsiivinen, ei osaa ajatella kovinkaan pitkälle eikä aina ihan hahmota mitä omista teoista voi seurata.
Mutta ei hän silti hullu ole!
Kotona poika on ollut ihan normaalisti, joten olin todella puulla päähän lyöty kun hänen opettajansa soitti maaliskuussa ja ilmaisi huolensa. Seurasi lastensuojeluilmoitus, huolipalavereja oppilashuollon kanssa, psykologikäyntejä, tutkimuksia, sossujen kotikäynti ja lastenpsykiatrin tapaamisia. Jopa tutkimusjakso osastolla tuli puheeksi mutta onneksi se ei toteutunut.
Poika vain pelleilee ja naureskelee ammattilaisille eikä selvästikään tajua miten vakavasta asiasta on kyse.
Nyt tilanne on se, että hänelle on määrätty lääkitys oireisiinsa ja tilannetta seuraillaan sairaanhoitajan vastaanotolla. En haluaisi antaa lääkettä pojalle kun hän ei sitä oikeasti tarvitse eikä itsekään halua, mutta pelkään että jos en antaisi sitä niin hänet voitaisiin ottaa huostaan.
Tässä alkaa oma jaksaminen olla vähissä. Sanokaa nyt joku että emme ole ainoa perhe tässä tilanteessa? Pelottaa ihan jo pojan tulevaisuuden puolesta.
Kommentit (443)
Pue sille kiva koira-asu ja vie 'hänet' piikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen tämä teksti, kun poika eilen illalla hölmöili kotona, kun minun olisi pitänyt mennä nukkumaan töiden takia. Iso poika jo, lähes 13. Availi makkarin ovea, huhuili ja nauroi. Ei meinannut millään lopettaa. Pojalla ADHD, emmekä ole loma-ajalla antaneet lääkettä. Nyt sitten ihan väsyneenä töissä, kun puoleen yöhön kuuntelin mölyä. Kun yritin kieltää, nauroi vaan entistä kovemmin.
Mikä helvata teitä ihmisiä vaivaa!? Teillä lapsella on sairaus, mikä vaikuttaa hänen käyttäytymiseen ja impulsseihin, ettekä te edes viitti lomalla antaa lääkettä mikä järki! Ihan saat itse syyttää itseäsi väsymyksestä kun laiminlyöt lapsesi hoidon!
Täällä on porukkaa, joka yrittää väittää, että kaikki lääkkeet ovat vähintäänkin turhia tai sitten jopa haitallisia ja vaarallisia. Näin ei tietenkään ole. Valitettavasti vain jotkut näyttävät uskovan, että on aina parempi olla ilman lääkkeitä. Käytännössä niin tervettä ihmistä ei olekaan, joka ei joskus hyötyisi jostain lääkityksestä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on porukkaa, joka yrittää väittää, että kaikki lääkkeet ovat vähintäänkin turhia tai sitten jopa haitallisia ja vaarallisia. Näin ei tietenkään ole. Valitettavasti vain jotkut näyttävät uskovan, että on aina parempi olla ilman lääkkeitä. Käytännössä niin tervettä ihmistä ei olekaan, joka ei joskus hyötyisi jostain lääkityksestä.
Täällä on myös porukkaa, joka yrittää väittää, että oikea lääkitys voi seurata vain oikeaa diagnoosia. Esim. kaksisuuntainen mielialahäiriö-diagnoosin saanti kestää keskimäärin 8 vuotta ensioireista. On muuten yleisin ADHD-tapauksille annettava virhediagnoosi. Yleisin, ei ainoa. 8 vuotta väärällä lääkityksellä voi muuttaa tilanteen peruuttamattomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Lääketieteen ratkaisuna lääkitys, kuinka yllättävää. Harmi että lääketieteellä on niin vallitseva rooli ihmisten uskomuksissa, että jos sitä lähdetään kyseenalaistamaan niin on hullu ihminen. Itse en enää ikinä hakeudu lääkärin vastaanotolle jollei ole jokin selkeä fyysinen vaiva, kuten avohaava. Kärsin mieluummin hulluudesta/masennuksesta hiljaa yksin kuin menen ymmärtämättömien pakkolääkittäväksi.
Et selvästikään tiedä, millaista se hiljaa yksin kärsiminen on. Esimerkiksi vakavasti masentuneilla on korkea itsemurhariski. Olisi hyvin outoa, jos lääketieteilijät ehdottaisivat ratkaisuksi lääketieteellisiin ongelmiin jotain aivan muuta kuin lääkitystä. Jos siis psykiatri tai terapeutti ehdottaa vakavasti masentuneelle vain liikuntaa ja muita kivoja harrastuksia, on syytä hankkiutua asiantuntevamman lääkärin luo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on porukkaa, joka yrittää väittää, että kaikki lääkkeet ovat vähintäänkin turhia tai sitten jopa haitallisia ja vaarallisia. Näin ei tietenkään ole. Valitettavasti vain jotkut näyttävät uskovan, että on aina parempi olla ilman lääkkeitä. Käytännössä niin tervettä ihmistä ei olekaan, joka ei joskus hyötyisi jostain lääkityksestä.
Täällä on myös porukkaa, joka yrittää väittää, että oikea lääkitys voi seurata vain oikeaa diagnoosia. Esim. kaksisuuntainen mielialahäiriö-diagnoosin saanti kestää keskimäärin 8 vuotta ensioireista. On muuten yleisin ADHD-tapauksille annettava virhediagnoosi. Yleisin, ei ainoa. 8 vuotta väärällä lääkityksellä voi muuttaa tilanteen peruuttamattomaksi.
Onko kaksisuuntainen yleinen diagnoosi lapsilla? Kysyn ihan epäironisesti, koska en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kaksisuuntainen yleinen diagnoosi lapsilla? Kysyn ihan epäironisesti, koska en tiedä.
Esiintyvyydeksi lie arvioitu 0.2-1%, joten ei niiden diagnoosien määrän tästä hirveästi pitäisi poiketa. Ehkä max 1 bipo 20 addia kohden suunnilleen siis. Voi olla samanaikaistakin, mikä vaikeuttaa entisestään diagnosointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kaksisuuntainen yleinen diagnoosi lapsilla? Kysyn ihan epäironisesti, koska en tiedä.
Esiintyvyydeksi lie arvioitu 0.2-1%, joten ei niiden diagnoosien määrän tästä hirveästi pitäisi poiketa. Ehkä max 1 bipo 20 addia kohden suunnilleen siis. Voi olla samanaikaistakin, mikä vaikeuttaa entisestään diagnosointia.
OK. Rankkoja yhdistelmiä varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko ihan varma ettei poikasi ole vähän mielisairas? Ei tuo nyt ihan normaalilta kuulosta, ja miksi jatkaa sitä ilmeisesti viikkojen ajan?
Sulla ei taida olla lapsia? :D ei ainakaan vähän mielikuvituksellisempaa tai vilkkaampaa sorttia...
12-vuotias poikani keksi viime keväänä että sekavat puheet, tyhjälle naureskelu, sekavien asioiden puhuminen ja holtiton käytös ovat ihan tosi hassu juttu. Hän on erityisluokalla
-
just just
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ihan varma ettei poikasi ole vähän mielisairas? Ei tuo nyt ihan normaalilta kuulosta, ja miksi jatkaa sitä ilmeisesti viikkojen ajan?
Sulla ei taida olla lapsia? :D ei ainakaan vähän mielikuvituksellisempaa tai vilkkaampaa sorttia...
Kelpaisko 20v murkkuja ala 150 päivässä?
t.ope
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on porukkaa, joka yrittää väittää, että kaikki lääkkeet ovat vähintäänkin turhia tai sitten jopa haitallisia ja vaarallisia. Näin ei tietenkään ole. Valitettavasti vain jotkut näyttävät uskovan, että on aina parempi olla ilman lääkkeitä. Käytännössä niin tervettä ihmistä ei olekaan, joka ei joskus hyötyisi jostain lääkityksestä.
Täällä on myös porukkaa, joka yrittää väittää, että oikea lääkitys voi seurata vain oikeaa diagnoosia. Esim. kaksisuuntainen mielialahäiriö-diagnoosin saanti kestää keskimäärin 8 vuotta ensioireista. On muuten yleisin ADHD-tapauksille annettava virhediagnoosi. Yleisin, ei ainoa. 8 vuotta väärällä lääkityksellä voi muuttaa tilanteen peruuttamattomaksi.
Onko kaksisuuntainen yleinen diagnoosi lapsilla? Kysyn ihan epäironisesti, koska en tiedä.
Mulla on kaksisuuntainen, eli sen verran tiedän mistä puhun. Kouluikäisillä diagnoosi on vielä aika harvinainen, sitä hoidetaan siinä iässä yleensä vielä masennuksena jos on siis edes puhjennut. Parikymppisestä ylöspäin sitten enemmän. Itse sain diagnoosin kolmikymppisenä, pari vuotta sairastamisen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis poikasi on hullu ja nyt et haluasi, että hän saa tarvitsemansa lääkkeet. Ei kukaan täysipäinen tuommoista keksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on porukkaa, joka yrittää väittää, että kaikki lääkkeet ovat vähintäänkin turhia tai sitten jopa haitallisia ja vaarallisia. Näin ei tietenkään ole. Valitettavasti vain jotkut näyttävät uskovan, että on aina parempi olla ilman lääkkeitä. Käytännössä niin tervettä ihmistä ei olekaan, joka ei joskus hyötyisi jostain lääkityksestä.
Täällä on myös porukkaa, joka yrittää väittää, että oikea lääkitys voi seurata vain oikeaa diagnoosia. Esim. kaksisuuntainen mielialahäiriö-diagnoosin saanti kestää keskimäärin 8 vuotta ensioireista. On muuten yleisin ADHD-tapauksille annettava virhediagnoosi. Yleisin, ei ainoa. 8 vuotta väärällä lääkityksellä voi muuttaa tilanteen peruuttamattomaksi.
Onko kaksisuuntainen yleinen diagnoosi lapsilla? Kysyn ihan epäironisesti, koska en tiedä.
Ei todellakaan. Viitteitä voi näkyä että riski sairastua myöhemmin on olemassa, mutta en tiedä yli 20v urani ajalta lastenpsykiatrialla alle 13v parissa toimineena yhtään kaksisuuntaiseksi diagnosoitua lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ihan varma ettei poikasi ole vähän mielisairas? Ei tuo nyt ihan normaalilta kuulosta, ja miksi jatkaa sitä ilmeisesti viikkojen ajan?
Sulla ei taida olla lapsia? :D ei ainakaan vähän mielikuvituksellisempaa tai vilkkaampaa sorttia...
Oletko sinäkin ihan sekopää? Jos tämä sepustus on totta niin hulluhan tuo poika on, umpihullu. Pois muitten seurasta tuommoinen, laitokseen.
Poika on ainakin terapian tarpeessa, koska käyttäytyy systemaattisesti noin oudosti. Ei selvästikään osaa itse lopettaa pelleilyään. Psykiatri on siis oikea osoite, ja sitä kautta terapiaan.
Toi oli normaalia kun olin ite penska. Nykyään pitää heti ottaa tropit jo 12-vuotiaalle... huhuu???
Vierailija kirjoitti:
Onko kaksisuuntainen yleinen diagnoosi lapsilla? Kysyn ihan epäironisesti, koska en tiedä.
Ei todellakaan. Viitteitä voi näkyä että riski sairastua myöhemmin on olemassa, mutta en tiedä yli 20v urani ajalta lastenpsykiatrialla alle 13v parissa toimineena yhtään kaksisuuntaiseksi diagnosoitua lasta.
Tilastoidaanko virhediagnoosit? Tiedän nimittäin useammankin väärän diagnoosin alunperin saaneen. Eikä siihen 8 vuotta ole tuhlattu yhdessäkään tapauksessa, ei edes 8 kuukautta.
Vierailija kirjoitti:
Järjetöntä resurssien tuhlausta. Apukoulut takaisin. Miksi nämä yksinkertaiset ihmiset vielä lisääntyy?
Kun nyt kuitenkin ehti jo lisääntyä niin onko järkevämpää resurssien käyttöä jättää hoitamatta ja varmistaa, ettei koskaan tee päivääkään töitä (~ 1,5 miljoonaa keskimäärin menetetyn työuran hintalappu) ja istuu vankilassa 200,- päiväkustannuksin useamman vuoden, työllistettyään sitä ennen reippasti sosiaalipuolta, poliisia ja oikeuslaitosta, puhumattakaan linnaan johtaneiden omaisuus- ja ehkä jopa henkirikosten kustannuksista - vai oikeasti käyttää vaikka useampi sata tonnia siihen, että edes yritetään?
Ennen pelleilijät parannettiin korvatillikalla tai selkäsaunalla. Nykyään huumataan lääkkeillä. Kumpi sitten on sitä parempaa väkivaltaa...
Alue: Aihe vapaa
Tarpeeksi kun lääkettä pumppaa poikaan niin kyllä se rauhoittuu.