Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Poikani tekeytyi hulluksi "läpällä" ja ei hemmetti mikä sotku siitä seurasi
29.07.2022 |
12-vuotias poikani keksi viime keväänä että sekavat puheet, tyhjälle naureskelu, sekavien asioiden puhuminen ja holtiton käytös ovat ihan tosi hassu juttu. Hän on erityisluokalla ja epäilen että ainakin osittain kavereilla on saattanut olla vaikutusta tähän, poika on ehkä halunnut vähän esittää jotta olisi hauska jätkä.
Hän on impulsiivinen, ei osaa ajatella kovinkaan pitkälle eikä aina ihan hahmota mitä omista teoista voi seurata.
Mutta ei hän silti hullu ole!
Kotona poika on ollut ihan normaalisti, joten olin todella puulla päähän lyöty kun hänen opettajansa soitti maaliskuussa ja ilmaisi huolensa. Seurasi lastensuojeluilmoitus, huolipalavereja oppilashuollon kanssa, psykologikäyntejä, tutkimuksia, sossujen kotikäynti ja lastenpsykiatrin tapaamisia. Jopa tutkimusjakso osastolla tuli puheeksi mutta onneksi se ei toteutunut.
Poika vain pelleilee ja naureskelee ammattilaisille eikä selvästikään tajua miten vakavasta asiasta on kyse.
Nyt tilanne on se, että hänelle on määrätty lääkitys oireisiinsa ja tilannetta seuraillaan sairaanhoitajan vastaanotolla. En haluaisi antaa lääkettä pojalle kun hän ei sitä oikeasti tarvitse eikä itsekään halua, mutta pelkään että jos en antaisi sitä niin hänet voitaisiin ottaa huostaan.
Tässä alkaa oma jaksaminen olla vähissä. Sanokaa nyt joku että emme ole ainoa perhe tässä tilanteessa? Pelottaa ihan jo pojan tulevaisuuden puolesta.
Kommentit (443)
Onko äiti myös sekopää? Entäs isä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä on vaikeaa? Ryhdyt antamaan sille lääkärin ohjeen mukaan sitä oraaliliuoslääkettä, se koko määrä. Edes yhden viikon aikana, niin näet muuttuuko pojassa jotain. Ei se lääke tapa ja on ihan yleistä joutua etsimään ihmiselle sopivaa annosmäärää.
Ja sitten toisaalta, jos olet varma että poika feikkaa niin se koko annos saattaa tuntua pojasta niin epämiellyttävältä että lopettaa feikkauksen siihen paikkaan. Nyt vähän munaa peliin.
M
Mikäli poika feikkaa, se lääke voi saada pojan sekaisin. Psyykenlääkkeissä on potentiaalisina haittavaikutuksina esim. itsetuhoisuutta ja psykoosia.
Se että poika on sekaisin viikon on pieni hinta maksettavaksi jos lopputulos on sitä että lopettaa sen feikkauksen pysyvästi. Kuinkakohan hauskaa on pojan mielestä kun huomaa että refleksit ja sormet eivät tottele enää nettipeleissä, ruoka ei maistu miltään, väsyttää vaikka on nukkunut jne.? Äiti voisi ihan hyvin ottaa saikkua töistä 3-4 päivää niin että poikakin on kotona ja ottaa lääkkeensä lääkärin määräyksen mukaisesti.
Jos ne lääkkeet on neuroleptejä niin nehän nimenomaan ehkäisee psykoosia puhkeamasta. Mainitsemasi haittavaikutukset taitavat esiintyä noin 1/10 000 tapauksessa.
No siitä vaan lukemaan esimerkiksi Seroquelin haittavaikutuksia:
https://laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=1923
Yhdellä kymmenestä itsemurha-ajatuksia, yhdellä sadasta sekavuutta. Mutta nuo elimelliset, mahdollisesti henkeäkin uhkaavat haittavaikutukset kyllä huolettaisivat minua vieläkin enemmän (yhdellä tuhannesta veritulppa, maksatulehdus, haimatulehdus, jne) enkä missään nimessä syöttäisi noita kenellekään TURHAAN.
Minulla ollut Seroquel lääkkeenä 15 vuotta, ainoa sivuoire väsymys, minkä vuoksi sen otankin illalla, auttaa osaltaan nukkumaan.
Luepa netistä vaikka kofeiinin "sivuvaikutukset" - jos se olis lääke niin luennoisit sitäkin vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan että paranee tilanne, Tsemppiä kirjoitti:
Painota pojalle kuinka hänen elämänsä saattaa vaikeutua jos hän saisi diagnoosin mielenterveysongelmasta. Kyllä mäkin tein kaikenlaista tyhmää nuorempana kun kaikki oli niin muka hauskaa. Saatiin kehitysvammadiagnoosi, mutta sitten neurologilla todettiin normaaliksi. Elämä olisi muuttunut todella vaikeaksi jos terveenä olisi saanut sellaisen diagnoosin. Musta tehty kanssa lasu mutta sitten vaan selitettiin tilanne ja äiti herätteli jutellen vakavasti niin sitten rauhottu. Ylivilkas olen tavallaan vieläkin.
Nykyään 26 v asiallinen mies.
Jos menee koskaan terveyspuolella sanomaan, antamaan sellaisen kuvan, että on mt-ongelmia ja joutuu psykalle, niin paitsi, että siellä annetaan se koko elämää leimaava stigma, siitä jää pysyvät merkinnät kaikkiin terveystietoihin, ja kohdellaan aina vain pelkkänä mt-tapauksena. On hyvin vaikeaa enää sen jälkeen saada itselleen asianmukaista kohtelua, mitään tutkimuksia ja hoitoa muihin somaattisiin sairauksiin. Mt-diagnoosi leimaa ihmistä hänen koko loppuelämänsä ajaksi. En siis suosittele menemään ja tekemään koskaan niin. Sillä paitsi se stigma, myös kaikki psyykelääkkeet tuhoavat monta vuotta käytettynä ihmisen aivot, hermoston ja etenkin somaattisen terveyden. Ja pahimmillaan jopa kuolee ennen aikaisesti. Esim. Leponex ja monet muutkin neuroleptit tuhoavat terveyttä, aiheuttavat sydän ja verisuonitauteja ja ensin mainittu lääke aiheuttaa infarkteja, ja äkkikuolemia.
Toisaalta, silloin kun lääkkeitä oikeasti tarvitsee, ne voivat palauttaa kadonneen toimintakyvyn, mahdollistaa koulussa ja työssä käymisen, ja tuoda takaisin oikean elämän ja ihmisen minuuden.
Sinulla tuntuu olevan jokin pakkomielle lääkkeistä joita et edes syö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannatan tuota lumelääkkeen antamista ihan testinä. Juuri jokin harmiton vitamiini tai mikä tahansa. Tätä pari parista kolmeen viikkoa (kuulostaa siltä että viikko sinne tai tänne) ja jos oireet rauhoittuvat lumelääkkeellä niin tadaa.
Tosin jos näin käy, se ei tarkoita etteikö poika muutenkin apua tarvitsisi jos pystyy noin kylmästi valehtelemaan ja uskottelemaan ammattilaiset kun joita sopassa mukana niin koulun kuin terveydenhuollon kannalta.
Jos olet tosiaan varma asiastasi niin tee näin, sinä tunnet poikasi parhaiten eivätkä nämä AV:n nettimammat. Toki otat myös vastuun siitä jos tarvitsisi oikeasti lääkettä joka jää antamatta, voithan sen sitten aloittaa kun testilääkitys loppuu. Vähän riskiä peliä mutta sanoisin että sen arvoista koska pienestä vitamiinidoupista poika ei kärsi ja jos ongelma jatkuu niin sitten otat käyttöön sen oikean lääkkeen.
"Av:n nettimammat". Täällä on sekä miehiä, että naisia, nuoria ja vanhoja, lapsettomia sekä vanhempia. Miksi ihmeessä toistelet tuota "AV:n nettimammoja". Täällä on kaikenlaisia ihmisiä, älykkäitä, ammattilaisia, asiantuntijoita sekä paljon muunlaisia. Millä halveksumisen asteella sinä niputat kaikki tuhannet muut "mammoiksi"? Mikä sinä sitten itse olet?
Sanoin yhden kerran AVn nettimammat ;) Otappa sinä ne päivälääkkeesi (ei lume).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan että paranee tilanne, Tsemppiä kirjoitti:
Painota pojalle kuinka hänen elämänsä saattaa vaikeutua jos hän saisi diagnoosin mielenterveysongelmasta. Kyllä mäkin tein kaikenlaista tyhmää nuorempana kun kaikki oli niin muka hauskaa. Saatiin kehitysvammadiagnoosi, mutta sitten neurologilla todettiin normaaliksi. Elämä olisi muuttunut todella vaikeaksi jos terveenä olisi saanut sellaisen diagnoosin. Musta tehty kanssa lasu mutta sitten vaan selitettiin tilanne ja äiti herätteli jutellen vakavasti niin sitten rauhottu. Ylivilkas olen tavallaan vieläkin.
Nykyään 26 v asiallinen mies.
Jos menee koskaan terveyspuolella sanomaan, antamaan sellaisen kuvan, että on mt-ongelmia ja joutuu psykalle, niin paitsi, että siellä annetaan se koko elämää leimaava stigma, siitä jää pysyvät merkinnät kaikkiin terveystietoihin, ja kohdellaan aina vain pelkkänä mt-tapauksena. On hyvin vaikeaa enää sen jälkeen saada itselleen asianmukaista kohtelua, mitään tutkimuksia ja hoitoa muihin somaattisiin sairauksiin. Mt-diagnoosi leimaa ihmistä hänen koko loppuelämänsä ajaksi. En siis suosittele menemään ja tekemään koskaan niin. Sillä paitsi se stigma, myös kaikki psyykelääkkeet tuhoavat monta vuotta käytettynä ihmisen aivot, hermoston ja etenkin somaattisen terveyden. Ja pahimmillaan jopa kuolee ennen aikaisesti. Esim. Leponex ja monet muutkin neuroleptit tuhoavat terveyttä, aiheuttavat sydän ja verisuonitauteja ja ensin mainittu lääke aiheuttaa infarkteja, ja äkkikuolemia.
Toisaalta, silloin kun lääkkeitä oikeasti tarvitsee, ne voivat palauttaa kadonneen toimintakyvyn, mahdollistaa koulussa ja työssä käymisen, ja tuoda takaisin oikean elämän ja ihmisen minuuden.
Sinulla tuntuu olevan jokin pakkomielle lääkkeistä joita et edes syö.
Puhut nyt masennuslääkkeistä. Ne voivat pelastaa hengen ja palauttaa toimintakyvyn normaaliksi. Mutta neuroleptit vammauttavat ja pahimmassa tapauksessa tappavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhut nyt masennuslääkkeistä. Ne voivat pelastaa hengen ja palauttaa toimintakyvyn normaaliksi.
Melkoinen suoritus plasebolta, mutta hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan että paranee tilanne, Tsemppiä kirjoitti:
Painota pojalle kuinka hänen elämänsä saattaa vaikeutua jos hän saisi diagnoosin mielenterveysongelmasta. Kyllä mäkin tein kaikenlaista tyhmää nuorempana kun kaikki oli niin muka hauskaa. Saatiin kehitysvammadiagnoosi, mutta sitten neurologilla todettiin normaaliksi. Elämä olisi muuttunut todella vaikeaksi jos terveenä olisi saanut sellaisen diagnoosin. Musta tehty kanssa lasu mutta sitten vaan selitettiin tilanne ja äiti herätteli jutellen vakavasti niin sitten rauhottu. Ylivilkas olen tavallaan vieläkin.
Nykyään 26 v asiallinen mies.
Jos menee koskaan terveyspuolella sanomaan, antamaan sellaisen kuvan, että on mt-ongelmia ja joutuu psykalle, niin paitsi, että siellä annetaan se koko elämää leimaava stigma, siitä jää pysyvät merkinnät kaikkiin terveystietoihin, ja kohdellaan aina vain pelkkänä mt-tapauksena. On hyvin vaikeaa enää sen jälkeen saada itselleen asianmukaista kohtelua, mitään tutkimuksia ja hoitoa muihin somaattisiin sairauksiin. Mt-diagnoosi leimaa ihmistä hänen koko loppuelämänsä ajaksi. En siis suosittele menemään ja tekemään koskaan niin. Sillä paitsi se stigma, myös kaikki psyykelääkkeet tuhoavat monta vuotta käytettynä ihmisen aivot, hermoston ja etenkin somaattisen terveyden. Ja pahimmillaan jopa kuolee ennen aikaisesti. Esim. Leponex ja monet muutkin neuroleptit tuhoavat terveyttä, aiheuttavat sydän ja verisuonitauteja ja ensin mainittu lääke aiheuttaa infarkteja, ja äkkikuolemia.
Toisaalta, silloin kun lääkkeitä oikeasti tarvitsee, ne voivat palauttaa kadonneen toimintakyvyn, mahdollistaa koulussa ja työssä käymisen, ja tuoda takaisin oikean elämän ja ihmisen minuuden.
Sinulla tuntuu olevan jokin pakkomielle lääkkeistä joita et edes syö.
Puhut nyt masennuslääkkeistä. Ne voivat pelastaa hengen ja palauttaa toimintakyvyn normaaliksi. Mutta neuroleptit vammauttavat ja pahimmassa tapauksessa tappavat.
Jep jep. Tuli jo selväksi mielipiteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan että paranee tilanne, Tsemppiä kirjoitti:
Painota pojalle kuinka hänen elämänsä saattaa vaikeutua jos hän saisi diagnoosin mielenterveysongelmasta. Kyllä mäkin tein kaikenlaista tyhmää nuorempana kun kaikki oli niin muka hauskaa. Saatiin kehitysvammadiagnoosi, mutta sitten neurologilla todettiin normaaliksi. Elämä olisi muuttunut todella vaikeaksi jos terveenä olisi saanut sellaisen diagnoosin. Musta tehty kanssa lasu mutta sitten vaan selitettiin tilanne ja äiti herätteli jutellen vakavasti niin sitten rauhottu. Ylivilkas olen tavallaan vieläkin.
Nykyään 26 v asiallinen mies.
Jos menee koskaan terveyspuolella sanomaan, antamaan sellaisen kuvan, että on mt-ongelmia ja joutuu psykalle, niin paitsi, että siellä annetaan se koko elämää leimaava stigma, siitä jää pysyvät merkinnät kaikkiin terveystietoihin, ja kohdellaan aina vain pelkkänä mt-tapauksena. On hyvin vaikeaa enää sen jälkeen saada itselleen asianmukaista kohtelua, mitään tutkimuksia ja hoitoa muihin somaattisiin sairauksiin. Mt-diagnoosi leimaa ihmistä hänen koko loppuelämänsä ajaksi. En siis suosittele menemään ja tekemään koskaan niin. Sillä paitsi se stigma, myös kaikki psyykelääkkeet tuhoavat monta vuotta käytettynä ihmisen aivot, hermoston ja etenkin somaattisen terveyden. Ja pahimmillaan jopa kuolee ennen aikaisesti. Esim. Leponex ja monet muutkin neuroleptit tuhoavat terveyttä, aiheuttavat sydän ja verisuonitauteja ja ensin mainittu lääke aiheuttaa infarkteja, ja äkkikuolemia.
Toisaalta, silloin kun lääkkeitä oikeasti tarvitsee, ne voivat palauttaa kadonneen toimintakyvyn, mahdollistaa koulussa ja työssä käymisen, ja tuoda takaisin oikean elämän ja ihmisen minuuden.
Sinulla tuntuu olevan jokin pakkomielle lääkkeistä joita et edes syö.
Puhut nyt masennuslääkkeistä. Ne voivat pelastaa hengen ja palauttaa toimintakyvyn normaaliksi. Mutta neuroleptit vammauttavat ja pahimmassa tapauksessa tappavat.
Joku aiemmin mainitsi Seroquelin, en tiedä käytetäänkö sitä masennuslääkkeenä, omalla kohdallani ainakaan ei.
Eihän tuo tervettä ole vaikka olisikin leikkiä. Jotain on selvästi pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan että paranee tilanne, Tsemppiä kirjoitti:
Painota pojalle kuinka hänen elämänsä saattaa vaikeutua jos hän saisi diagnoosin mielenterveysongelmasta. Kyllä mäkin tein kaikenlaista tyhmää nuorempana kun kaikki oli niin muka hauskaa. Saatiin kehitysvammadiagnoosi, mutta sitten neurologilla todettiin normaaliksi. Elämä olisi muuttunut todella vaikeaksi jos terveenä olisi saanut sellaisen diagnoosin. Musta tehty kanssa lasu mutta sitten vaan selitettiin tilanne ja äiti herätteli jutellen vakavasti niin sitten rauhottu. Ylivilkas olen tavallaan vieläkin.
Nykyään 26 v asiallinen mies.
Jos menee koskaan terveyspuolella sanomaan, antamaan sellaisen kuvan, että on mt-ongelmia ja joutuu psykalle, niin paitsi, että siellä annetaan se koko elämää leimaava stigma, siitä jää pysyvät merkinnät kaikkiin terveystietoihin, ja kohdellaan aina vain pelkkänä mt-tapauksena. On hyvin vaikeaa enää sen jälkeen saada itselleen asianmukaista kohtelua, mitään tutkimuksia ja hoitoa muihin somaattisiin sairauksiin. Mt-diagnoosi leimaa ihmistä hänen koko loppuelämänsä ajaksi. En siis suosittele menemään ja tekemään koskaan niin. Sillä paitsi se stigma, myös kaikki psyykelääkkeet tuhoavat monta vuotta käytettynä ihmisen aivot, hermoston ja etenkin somaattisen terveyden. Ja pahimmillaan jopa kuolee ennen aikaisesti. Esim. Leponex ja monet muutkin neuroleptit tuhoavat terveyttä, aiheuttavat sydän ja verisuonitauteja ja ensin mainittu lääke aiheuttaa infarkteja, ja äkkikuolemia.
Toisaalta, silloin kun lääkkeitä oikeasti tarvitsee, ne voivat palauttaa kadonneen toimintakyvyn, mahdollistaa koulussa ja työssä käymisen, ja tuoda takaisin oikean elämän ja ihmisen minuuden.
Sinulla tuntuu olevan jokin pakkomielle lääkkeistä joita et edes syö.
Puhut nyt masennuslääkkeistä. Ne voivat pelastaa hengen ja palauttaa toimintakyvyn normaaliksi. Mutta neuroleptit vammauttavat ja pahimmassa tapauksessa tappavat.
Joku aiemmin mainitsi Seroquelin, en tiedä käytetäänkö sitä masennuslääkkeenä, omalla kohdallani ainakaan ei.
Muitakin tauteja on kuin tuo iänikuinen masennus. Ja tautimuotoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan että paranee tilanne, Tsemppiä kirjoitti:
Painota pojalle kuinka hänen elämänsä saattaa vaikeutua jos hän saisi diagnoosin mielenterveysongelmasta. Kyllä mäkin tein kaikenlaista tyhmää nuorempana kun kaikki oli niin muka hauskaa. Saatiin kehitysvammadiagnoosi, mutta sitten neurologilla todettiin normaaliksi. Elämä olisi muuttunut todella vaikeaksi jos terveenä olisi saanut sellaisen diagnoosin. Musta tehty kanssa lasu mutta sitten vaan selitettiin tilanne ja äiti herätteli jutellen vakavasti niin sitten rauhottu. Ylivilkas olen tavallaan vieläkin.
Nykyään 26 v asiallinen mies.
Jos menee koskaan terveyspuolella sanomaan, antamaan sellaisen kuvan, että on mt-ongelmia ja joutuu psykalle, niin paitsi, että siellä annetaan se koko elämää leimaava stigma, siitä jää pysyvät merkinnät kaikkiin terveystietoihin, ja kohdellaan aina vain pelkkänä mt-tapauksena. On hyvin vaikeaa enää sen jälkeen saada itselleen asianmukaista kohtelua, mitään tutkimuksia ja hoitoa muihin somaattisiin sairauksiin. Mt-diagnoosi leimaa ihmistä hänen koko loppuelämänsä ajaksi. En siis suosittele menemään ja tekemään koskaan niin. Sillä paitsi se stigma, myös kaikki psyykelääkkeet tuhoavat monta vuotta käytettynä ihmisen aivot, hermoston ja etenkin somaattisen terveyden. Ja pahimmillaan jopa kuolee ennen aikaisesti. Esim. Leponex ja monet muutkin neuroleptit tuhoavat terveyttä, aiheuttavat sydän ja verisuonitauteja ja ensin mainittu lääke aiheuttaa infarkteja, ja äkkikuolemia.
Toisaalta, silloin kun lääkkeitä oikeasti tarvitsee, ne voivat palauttaa kadonneen toimintakyvyn, mahdollistaa koulussa ja työssä käymisen, ja tuoda takaisin oikean elämän ja ihmisen minuuden.
Sinulla tuntuu olevan jokin pakkomielle lääkkeistä joita et edes syö.
Puhut nyt masennuslääkkeistä. Ne voivat pelastaa hengen ja palauttaa toimintakyvyn normaaliksi. Mutta neuroleptit vammauttavat ja pahimmassa tapauksessa tappavat.
Joku aiemmin mainitsi Seroquelin, en tiedä käytetäänkö sitä masennuslääkkeenä, omalla kohdallani ainakaan ei.
Olet jämähtänyt tuohon masennukseen ja masennuslääkkeisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eihän tuo pentus nyt terve ole. Tuntuu että jokaisella kakaralla viiraa päästä nykyään.
Joo, ja aika löyhää tämän päivän kasvatus. 11-vuotiaat seikkailevat huorissa pelimaailmoissa, 8-vuotiaat jakavat TikTok-videoita vanhojen setien katseltavaksi ja 15-vuotias vaatii häntä kohdeltavan vastakkaisen sukupuolen edustajana päästen haluamaansa vessaan ja vanhemmat ovat vain jees, jees. Pitäisikö tässä alkaa kääntymään kristityksi ja kasvattaa omat lapset kristillisillä arvoilla? Taidan oikeasti ymmärtää uskonnollisia yhteisöjä entistä paremmin.
Mun poika teki saman koulussa. Lääkkeitä ei määrätty. Mutta voi mikä soppa siitä tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syötä kaikki lääkkeet mitä ammattilaiset määrää, kyllä se siitä rauhoittuu.
En lukenut kuin aloituksen ja muutaman kommentin.
Jo aloituksessa käy ilmi, että poika on tarkkailuluokalla.
Siihen on varmaan syynsä, vai joudutaanko sinne pelkästään pelleilemällä?
Ei kukaan jaksa esittää hullua pitkään ellei ole oikeasti hullu. Onhan niitä jotka on yrittäny mielentilatutkimuksessa vedättää ja tyngäks on jääny. Asiantuntija kyllä näkee pidemmässä seurannassa onko kaikki kotona vaiko ei.
Äiti ei varmaan menetä mitä kun antaa ammatti-ihmisten tutkia pojan kunnolla, kun on jo erityisluokalla.Parempi tutkia nyt kun liian myöhään.
Asialla ei kannattaisi pelleillä:
Lääkkeet aloitetaan ja annosta nostetaan niin kauan että alkaa vaikuttaa. Ottavat vielä huostaan jos et ole yhteistyöhaluinen. Eihän tuo mitään terveen lapsen leikkiä ole jatkaa loputtomiin.
Alue: Aihe vapaa
Diagnostiset kriteerit psykiatriassa eivät perustu mihinkään objektiivisiin lääketieteellisiin löydöksiin vaan äänestystuloksiin (DSM). Lobbaus on kovaa.
Ympäristössä myös tapahtuu rajuja näkymättömiä muutoksia; maaperä köyhtyy, lohta pitäisi nykyään syödä moninkertainen määrä vielä 20-vuoden takaiseen samat omega3:set saadakseen, mikromuovia löytyy kaiken elollisen joka kudoksesta.