Lue keskustelun säännöt.
Poikani tekeytyi hulluksi "läpällä" ja ei hemmetti mikä sotku siitä seurasi
29.07.2022 |
12-vuotias poikani keksi viime keväänä että sekavat puheet, tyhjälle naureskelu, sekavien asioiden puhuminen ja holtiton käytös ovat ihan tosi hassu juttu. Hän on erityisluokalla ja epäilen että ainakin osittain kavereilla on saattanut olla vaikutusta tähän, poika on ehkä halunnut vähän esittää jotta olisi hauska jätkä.
Hän on impulsiivinen, ei osaa ajatella kovinkaan pitkälle eikä aina ihan hahmota mitä omista teoista voi seurata.
Mutta ei hän silti hullu ole!
Kotona poika on ollut ihan normaalisti, joten olin todella puulla päähän lyöty kun hänen opettajansa soitti maaliskuussa ja ilmaisi huolensa. Seurasi lastensuojeluilmoitus, huolipalavereja oppilashuollon kanssa, psykologikäyntejä, tutkimuksia, sossujen kotikäynti ja lastenpsykiatrin tapaamisia. Jopa tutkimusjakso osastolla tuli puheeksi mutta onneksi se ei toteutunut.
Poika vain pelleilee ja naureskelee ammattilaisille eikä selvästikään tajua miten vakavasta asiasta on kyse.
Nyt tilanne on se, että hänelle on määrätty lääkitys oireisiinsa ja tilannetta seuraillaan sairaanhoitajan vastaanotolla. En haluaisi antaa lääkettä pojalle kun hän ei sitä oikeasti tarvitse eikä itsekään halua, mutta pelkään että jos en antaisi sitä niin hänet voitaisiin ottaa huostaan.
Tässä alkaa oma jaksaminen olla vähissä. Sanokaa nyt joku että emme ole ainoa perhe tässä tilanteessa? Pelottaa ihan jo pojan tulevaisuuden puolesta.
Kommentit (443)
Ehkä hänellä on vaikka epilepsia tai joku muu aivoperäinen häiriö, jos puhuu outoja. Kuulostaa kummalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko lapsi myöntänyt sinulle tai jollekulle toiselle jutun olleen läppä?
Kyllä on. On myöntänyt sen minulle ja isälleen. Esim. toukokuussa lähdin elokuviin kahdestaan hänen siskonsa kanssa ja totesin, että poika pääsee mukaan vasta kun osaa käyttäytyä (oli aiemmin samana päivänä laittanut sossupalaverissa ihan ranttaliksi). Poika sanoi että älä viitsi läpällä mä vaan.
Joku ehdotti että alkaisin kiristää poikaa kivojen asioiden menettämisellä, ja siihen on varmaan pakko turvautua jossain vaiheessa. Voitaisiin miehen kanssa takavarikoida _kaikki_ laitteet ennen koulun alkua ja antaa puhelimeksi joku halpiskapula, ja hyvän käytöksen myötä palauttaa laitteita yksi kerrallaan ja vastaavasti ottaa niitä pois jos ongelmia ilmenee.
Aiemmin kokeiltiin pleikkarikieltoa mutta se ei oikein toiminut.
-ap
Olen edellisen viestin kirjoittaja, jossa viittasin tähän ap:n viestiin, luultavasti osin väärin. Eli ilmeisesti ap ei sittenkään vienyt läpällä sossupalaverissa perseillyttä lastaan sinne leffaan. Siitä plussaa.
Mutta kehottaisin ap:ta miettimään, että minkä takia niin vilpittömästi uskoo, että lapsi vaan läpällä pelleillee. Eikö voi olla ihan mahdollista, että lapsi syystä tai toisesta ei voi jäsentyneesti ja koostunesti käyttäytyä koulussa ja kodin ulkopuolella, ilman että siinä on mitään tarkoituksellista läppää? Mutta sitten kun huomaa, että tämän takia menettää kivoja leffareissuja jne., vetoaa toki tuohon "vitsillä mä vaan". Ei se kuitenkaan vielä kerro mitään lapsen sisäisestä maailmasta.
Oma veikkaukseni on, että lapsella on todella puhkeamassa joku vakavanmpi mielenterveyden sairaus, joka ei tule kotiympäristössä vielä esiin. Tai toisena vaihtona kuten tuossa muutama kommentti sitten joku ehdotti, voiskiko olla kyseessä kuitenkin joku lievään kehitysvammaan liittyvä problematiikka, kun nyt jo todettu laaja-alaiset oppimisvaikeudet.
Nämä tarttis sen kovan kurin ja isähahmon, mutkun nykyään kaikki on niin herttaista. 'Läpällä toimintaa', huoltajalla ongelmia jos ei kykene lastaan saamaan kuriin ja totea jo alkutekijöissä, että tämä on lapsen pelleilyä ja lapsi vain kus,ettaa kaikkia. Ulos erityisluokalta ja kotikouluun, kun siellä sujuu. Paikka sellaiselle, joka sitä tarvitsee. Näitä tuilla eläviä systeemin kusettajia on jo ihan tarperksi.
Järjetöntä resurssien tuhlausta. Apukoulut takaisin. Miksi nämä yksinkertaiset ihmiset vielä lisääntyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin luokalla oli lukiossa poika joka nauroi aina tyhjälle ja puhui itsekseen. Ja välillä saattoi istua koko tunnin väärinpäin kun tuijotti minua/kaverityttöjäni. Oli tosi creepy. En tiedä millainen poika kotonaan oli mutta koulussa oli tuollainen
"tyhjälle" nauraminen nyt ei kerro mistään mitään ja esim ihminen jolla on hyvä mielikuvitus (millä tasolla tahansa) voi naureskella omiaan, kun asioita juolahtaa mieleen ja täällä palstoilla sitten keittiöpsykologit diagnosoi tämmöisen mt-ongelmaksi?
Minä olen juuri tuollainen "tyhjälle" naureskelija KOTONA. Juurikin siksi, että mieleeni tulee kaikkia hauskoja asioita yhtäkkiä.
Julkisesti en naureskele "tyhjälle", joskus meinaa hieman pettää pokka, mutta en minä ihan ääneen sentään repeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, onko lapsen kognitiiviset taidot mahdollisesti taantuneet?
Näidenkin kanssa kannattaa sitten olla varovainen kun testituloksia aletaan tulkkailla, tulkitsijat kun tuijottavat vaan niitä rukseja siinä paperilla, ymmärtämättä esim. ADHD-oireilevan tarvetta päästä pois koko tilanteesta tai muuta väliaikaista ongelmaa, joka ei liity millään tavalla kognitiivisiin taitoihin. Lapsen väärään ruutuun laittama ruksi saattaa sanella koko seuraavan hoitopolitiikan, ilman, että sitä mitenkään varmistellaan tai kyseenalaistetaan. Ei nähdä aitaa seipäiltä. Täydellistä amatööriyttä.
Jos poika tosissaan sanoo, että on vain pelleillyt, niin nyt sitten lippis kouraan ja pyytämään anteeksi koululta, sossulta ja lääkäreiltä. Jos siihen pystyy niin on normaali, jollei pysty niin vikaahan siinä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erityisluokalle on nykyisin todella vaikea päästä, eikä niitä edes joka koulussa ole. Siihen päälle vielä "hullun" esittäminen, niin kyllä pojalla jotain vaivaa pääkopassa taitaa olla. Sinuna uskoisin kyllä ammattilaisia, vaikka kuinka poika olisi kotona kunnolla. Mitä jos hän vain esittääkin kotona, ja vanhempien ollessa poissa oikea minä pääsee esiin?
Niin. Oma poikani, jolla erittäin vaikea adhd, ei ole päässyt erityisluokalle. Diagnoosi tuli jon5-vuotiaana, lääkitys aloitettiin 6-vuotiaana. Lääke ja oma henkilökohtainen ohjaaja ovat auttaneet. Mutta silti hölmöilyä esiintyy vielä nytkin. Lapsi nyt 12. Jos kyse ap adhd-lääkkeestä, niin anna ihmeessä!
Kuulostaa kieltämättä mielenterveysongelmaiselta tuo poika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna laittaa lapsi laitokseen joksikin aikaa. Ehkä se viimein saa aikaan shokin että tajuaa ettei voi jatkaa tuota pelleilyä koska se on vakavaa.
Tuleva Michael Pentholm löytynyt!
Vierailija kirjoitti:
Veikkaanpa, että poika ei kunnioita teitä vanhempia, jos suojelette häntä liikaa tekojensa seurauksilta ja syytätte vain sossuja. Rehellisempää on suuttua ja sanoa, että siitä omasta tyhmyydestäsi seurasi nyt tällaista, meidän on vaikea auttaa.
Kyllä se pojan oma typerä käytös täytyy kohdata ja keskustella seurauksista ja elämän suunnasta pitkällä tähtäimellä.
Juu, kyllä on tulevaisuuden M. Pentholm löytynyt. Voimia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veronmaksajina kustannamme läppähuumoria.
Ei näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan perus ADHD-tapaus. Siihen määrätyt lääkkeet ovat aivan eri mitä masennuslääkkeet tai rauhoittavat. Menetin itse 32 vuotta elämästäni ilman lääkitystä. Melkein samanlainen pelle olin kuin ap:n poika, sijoitus oli lähellä.
Mulla tuli sama mieleen. ADHD voi aiheuttaa vaikka ja mitä älytöntä. Eräs lapsuudenystäväni oli osastolla useasti ja joutui lopulta kolmikymppisenä vankilaan huumerikoksista. Lapsena oli levoton ja puhui joskus ihan älyttömiä, jotka johtivat ensimmäiseen lasuun ja sijoitukseen. Teininä joutui perhekotiin useaksi vuodeksi ja sieltä palattuaan meno vaan paheni. Parikymppisenä diagnosoitiin ensin psykoottiseksi, sitten bipoksi, sitten vaihtuikin epävakaaksi. Vankilassa sitten psykologi huomasi, että on ADHD-tapaus.
En voi kuvitella hänen ja etenkään perheensä kärsimyksiä. 80-90-luvulla ei ollut lääkityksiä tai niitä ei älytty määrätä. Elämänpolku olisi voinut olla toisenlainen. Nyt vapaalla jalalla ollessaan harjoittelee elämää Kritsin tuella.
Meillä tämä tilanne. Tosin poikani sai ADHD diagnoosin jo 20 vuotiaana.
Täällä taas on vaikea saada apua koska ei pidä itseään sairaana, ri syö lääkkeitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa kyllä lähinnä siltä, että vanhemman on vaikea hyväksyä lapsen ongelmia.
Samaa mieltä kanssasi.
Nyt netistä etsimään yksityisen lääkäriaseman lastenpsykiatri.
Hinnatkin löytyy netistä.
Ja pyydätte diagnoosin kirjallisena.Tässä sellainen juttu, että kukaan itseään kunnioittava yksityinen psykiatri ei noin kinkkiseen keissiin voi yhdellä tai kahdellakaan tapaamiskerralla heittää mitään diagnoosia. TAI sitten saa jonkun epämääräisen työdiagnoosin, joka ei selitä mitään, tyyliin "muu lapsuusiän laaja-alainen kehityshäiriö", joka on ns. työdiagnoosi paremman diagnoosin löytämiselle.
Lastenpsykiatriseen diagnostiikkaan vaaditaan siis paljon muutakin kuin lapsen ja vanhemman tapaaminen. Mm. kehityshistoria ja kouluhistoria selvitetään ja nykytilanne koulussa. Siksi lastenpsykalta aina otetaan yhteys myös lapsen kouluun, päivähoitoon, sosiaalitoimeen (jos kontakti), aiempiin hoitotahoihin kuten neuvola, perheneuvola, koulupsykologi, koulukuraattori jne. Lisäksi täytellään valtavat määrät kyselyitä niin kotoa kuin koulustakin. Erityisen epäselvissä tapauksissa psykiatri lähettää lapsen psykologin tutkimukseen tai arvioon ennen lopullista diagnostiikkaan. Toisinaan taas tarvitaan sosiaalityöntekijän selvitys, neuropsykologin tutkimukset tai puheterapeutin tutkimukset. AP:n kuvaamassa tapauksessa en ihmettelisi yhtään, jos juurikin psykologin tutkimukseen tulisi lähete, koska on kerrassaan omituinen juttu (mikäli totta).
Summa summarum: turha kuvitella, että kukaan ammattitaitoinen lastenpsykiatri yhdellä tapaamisella kirjoittaisi lapselle sellaisen diagnoosin, mikä ap:n kotia miellyttäisi.
terveisin lastenpsykiatrialla itsekin työskennellyt
Väittikö joku että tämä tai mikään vastaava tapaus saataisiin yhdellä käynnillä pakettiin? Ihan selvästi jotain ongelmaahan on. Vähintään koulussa homma ei toimi kun lapsi on siellä heittänyt lekkeriksi ja apinaksi.
Sanoisin kuitenkin että jos löytää asiantuntijan joka ihan oikeasti perehtyy lapseen eikä vain nyökyttele muiden hymisijöiden kanssa ja plärää paperia loputtomissa kokouksissa, niin sellaiseen hoitosuhteeseen kannattaa mennä.
Oman lapsen kohdalta muistan loputtomat selvitykset ja palaverit, puhuttiin huolestuneen näköisenä ja nyökyteltiin, "moniammatillisilla" ajatus, logiikka ja paperit hukassa.
Oli kuin linkoon olisi päässyt. Lapsi ihmeissään ja itsetunto alhaalla, kun jatkuvasti jotenkin nähdään puutteellisena. Oli kaikenlaisia askeleita ja lisäselvityksiä, kun oli päässyt systeemin leukoihin. Leuat jauhoivat, aina kerrottiin mitä seuraavaksi, mutta kukaan ei osannut vastata kun kysyimme että mitä pitää tehdä jotta tästä ruljanssista pääsee pois.
Ilmeisesti ajattelivat että "hoidetuksi" tuleminen on jotenkin lapsen etu. Ja paradoksaalisesti enemmän oli palaveria ja pyörittelyä kuin mitään "hoitamista".
Onneksi oli hyvä erityisluokan opettaja joka sanoi että tämä lapsi ei kuulu tänne, ja hänet on saatava täältä mahdollisimman pian pois tavalliselle luokalle ettei ala omaksua vääriä tapoja.
Joskus on ihmisen onni hyvin pienestä kiinni.
Ei tuo nyt ihan terveen lapsen touhuilta kuulosta.
viranomainen voi sanoa tehneensä jotakin mutta silloin kun lapsen tai nuoren ongelmat ovat sisäsyntyisiä, huostaanotto ei auta mitään. Tapauksissa joissa normaali elämä lapsen/ nuoren kanssa on liian raskasta, se toki voi helpottaa vanhempien tilannetta ihan oman jaksamisen ja/tai turvallisuuden kannalta. Mutta muuten psykiatrista hoitoa tarvitsevan lapsen/nuoren paikka ei ole lastensuojelun järjestämässä sijaisperheessä eikä lastensuojelulaitoksessa eikä sellaiseen laittaminen sen lapsen, vanhempien tai lapsen sisarusten tilannetta paranna. Perheen hajottamisen pitäisi olla viimeinen keino, nyt sitä käytetään jatkuvasti resurssipulasta kärsivän terveydenhuollon sijasta säilytyspaikkana lapsille ja nuorille jotka oikeasti tarvitsisivat hoitoa.
Jotain vaikeutta on nuorella joka "tekeytyy hulluksi läpällä" mutta siihen tuskin auttaa kyseiseen käytökseen kannustaminen jossa viranomaiset lähtevät nuoren juttuihin mukaan. Tämä on se asia joka ihan oikeasti sosiaalipuolella hyvin usein unohtuu että nuoret liioittelevat, ottavat ilon irti siitä että voivat pyörittää aikuista mielensä mukaan, keksivät asioita tai heittäytyvät marttyreiksi joita kohdellaan väärin aina ja jokapaikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä ihmettelen, että miten muka joku teinipoika pystyy pistämään 100-0 montaa eri ammattilaista jos ei ole jotain mielenterveydellistä ongelmaa? Pahastihan tuossa on jotain vialla kun annetaan noin hyvin hoitoa. Suomessa on äärimmäisen haastavaa saada lapsille ja nuorille mielenterveyspalveluista apua ja jos siihen asti pääsee niin tietää, että jotain on todella pahasti pielessä.
Käytös on ollut niin holtitonta ja vaarallista että siihen on ollut pakko puuttua. Poika on mm. kuvannut kavereidensa kanssa TikTok-klippejä joissa kiipeilee ja hyppii katolla, roikkuu sillankaiteen väärällä puolella ja tanssii (parkissa olevan) bussin katolla. Ja irvistelee ja heiluttaa päätään edestakaisin kuin joku vammainen, tekee apinaääniä ja huutelee rivouksia.
-apNoissa leikeissä voi lähteä henki tai terveys. Ainakin kaveripiirin vaihtamista pitäisi harkita pikaisesti. Voisitteko muuttaa? Miksi muuten poika on erityisluokalla?
Muuttaminen olisi mahdollista ja sitä on harkittukin. Mietin vaan että mitä jos tuo käytös jatkuisi uudessakin paikassa? Sehän vain vahvistaisi ammattilaisten käsitystä pojan "hulluudesta".
Erityisluokalla hän on laaja-alaisten oppimisvaikeuksien takia, ja hänellä on hiljattain todettu adhd. Parhaillaan epäillään myös psykoosia.
-ap
Eli on siis heikkolahjainen? Heikkolahjaisuutta kutsutaan nykyään laaja-alaisiksi oppimisvaikeuksiksi ja kyse on tosiaan melkein keva-tasoisesta diagnoosista, jossa henkilön ÄO asettuu 70-85 rajamaille. Rajatapauksia. Jos tämä tapaus on nyt totta ja poika todellakin esittää hullua, niin hyvin sujuu matalalla älykkyydellä teatteriesitys.
Antaisin mielisairaan lapsen adoptioon tai koulukotiin sijoitettavaksi. Jos lapsen käytös on tuollaista niin siitä on pakko päästä eroon jollain keinolla. Vaikka hän kieltää että ei olekaan hullu niin epäilys jää ja oma elämä on todennäköisesti pihalla kun jää sosiaalihuollon silmätikuksi hyvin herkästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä kannata pelotella poikaa lääkityksistä ja osastohoidoista. Jos hän sellaisia tarvitseekin jossain vaiheessa, pelottelu on huono pohja. Vanhemman kannattaisi miettiä, onko hänellä riittävästi asiantuntemusta arvioimaan pojan kuntoa ja tilaa. Mitä muu lähipiiri ajattelee? Onko toista vanhempaa? Saako lapsi riittävästi huomiota olemalla oma itsensä? Onko koulu/luokka enemmän haitaksi kuin hyödyksi, jos siellä saa virikkeitä sekoiluun?
Kyllä neuroleptilääkityksen realiteetit on hyvä tehdä pojalle selväksi, se saattaa auttaa häntä ymmärtämään että pelleilyllä on vakavia seurauksia. Valistetaanhan nuoria huumeistakin.
Kannattaa ainakin kertoa että neuroleptien yksi yleinen haittavaikutus on tardiivi dyskinesia, eli poika saattaa pian irvistellä, näyttää kieltä, heilutella leukaansa jne. voimatta kontrolloida sitä mitenkään (ja sitä ei oikein voi hoitaa mitenkään vaan jää usein pysyväksi).
Lisäksi tulee mm. myös Parkinsonismia, lihavuutta, tunne-elämän latistumista, muistin ja keskittymiskyvyn heikkenemistä ja jatkuvaa väsymystä johon uni ei auta.
Ehkä osastohoito voisi olla siinä mielessä hyvä että poika pääsisi omin silmin näkemään neuroleptien haitat. Siellä on sänkyihinsä sidottuja kuolaavia potilaita tyhjä katse silmissään, Parkinson-oireiden takia rollaattoria käyttäviä teinejä ja suurin osa porukasta vain tuijottaa kaukaisuuteen apaattisesti.Hoitamaton psykoosi itsessään on vahingoittava sairaus, ehkä parempi vain hyväksyä jotkut sivuvaikutukset, jos ne suojaavat vielä enemmän vahingoittavalta sairaudelta. Ja ei ne sivuoireet ole noin pahoja, mitä yrität tossa kuvailla ja pelotella. T. psykiatrisella työskennellyt
Miksi nimenomaan neuroleptejä, ei avoimen dialogin mallia?
Meneppä kokeilemaan avointa dialogia potilaan kanssa, jolla on paha psykoosi päällä.
Psykoosi on vakava mielenterveyden häiriö, jossa ihmisen todellisuudentaju on heikentynyt ja hänellä on vaikeuksia erottaa, mikä on totta ja mikä ei. Todellisuuden erottaminen oman pään sisäisistä mielikuvista on ajoittain hankalaa.
Psykoosipotilas voi esimerkiksi uskoa, että hänen aivoihinsa on asennettu joku virtapiiri, josta tulee koko ajan viestejä. Voi epäillä asentajien olleen avaaruusolioita tai valtion salaliitto.
Tällaiselle ihmiselle on ihan mahdoton aloittaa mitään psykoterapiaa tai dialogia.
Nimenomaan juurikin avointa dialogia. Se ei ole mitään tavallista jutustelua, vaan keskustelutekniikka, joka vaatii suurta ammattitaitoa. Perehdy alan kirjallisuuteen jos haluat tietää. Hyvää tarkoittavat, mutta avoimen dialogin käyttöön harjaantumattomat henkilöt eivät avointa dialogia kykene soveltamaan.
Ap joitain sivuja aiemmin kirjoitti siitä, että lapsi oli "pannut ranttaliksi sossutapaamisessa", ja kun äiti oli uhannut jättää leffareissusta kotiin sen vuoksi, lapsi oli kommentoinut että "läpällä mä vaan", ja ilmeisesti leffareissu oli toteutunut. Siis mitä ihmettä? Musta paljon pahempi tarkoituksellisesti "läpällä" riehua sossupalaverissa, kuin käytösoireilla mielenterveyssyistä ns. syyntakeettomana. Minusta ihan käsittämätöntä logiikkaa ap:lta. Eli jos lapsi olisi riehunut sossuille siksi, että ei pysty kontrolloimaan pahaa oloaan ja käytöstään, olisi ollut rangaistuksena/seuraksena leffasta pois jäänti, mutta koska kyseessä olikin "läppä", niin huh helpotusta ja mukaan vaan leffaan.
Todella toivon, että ap vaan provoilee, koska todella erikoinen asenne vanhemmalta.