En tiedä _haluanko_ elää ylipäänsä
Ihminenhän haluaa luonnostaan olla hengissä keinolla millä hyvänsä, ja niin varmasti minäkin jollain tasolla. Se ei silti poista sitä, ettenkö olisi ajatellut haluavani k*olla jo usempana kuukautena putkeen. Ensimmäiset k*oleman ajatukset olivat ala-asteen lopulla. Muistan puhuneeni kavereilleni koulussa, että sitten kun siirryn yläasteelle, niin t*pan itseni. Minusta on tullut raskas ihminen, tai ainakin niin ajattelen. Olen alkanut vapaaehtoisesti syrjäytymään, mikä ei ole hyvä asia tietenkään. Asun vanhempieni luona vielä, olen asunut ennen yksinkin, mutta se oli henkisesti erittäin raskasta. Olen lähdössä kokeilemaan töitä uudelleen.
En tiedä mikä minussa on, koska yleensä ihmiset jaksavat yrittää parantaa omaa elämänlaatuaan, minä en. Joskus kovasti yritin, mutta hajotin itseni uudelleen.
Olen kuulema outo, niin varmasti olenkin, enkä pelkästään hyvällä tavalla. Jo pienenä itkin paljon, ja olin tyytymätön. Sitten jouduin kiusatuksi koulussa, sen jälkeen lastenkotiin, sitten yksin asumaan. Elämäni ei tietenkään ole ollut pelkkää kärsimystä, mutta nykyään kaikki on kovin harmaata, enkä valehtele ollenkaan, jos väitän ettei mikään tuo hyvää oloa. Joskus olen huomannut, että kun itken tunteja ja puhun jollekin, niin olo saattaa muuttua hetken aikaa tyynemmäksi. Muuten olen aika lailla ladattu täyteen tätä oloa, joka ei helpota.
Hoitokontakti näennäisesti on, mutta sairaanhoitaja ei vastaa puhelimeen. Kävisinkö huomenna juttelemassa nuorten talolla?
Kiitos kun saan puhua teille aina.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Olen aikuisemmalla iällä nyt huomannut sen, että sitä tuntee haluavansa elämälleen jotain syvempää merkitystä. Jotkut jopa tällä hetkellä lähtevät hakemaan sitä Ukrainasta.. vaikka koko elämä on rakennettu lapsineen ja puolisoineen Suomeen. Eikö se jo riittäisi? Ei riitä kaikille.. sitä on valmis jopa kuolemaan tuon syvemmän merkityksen löytämiseksi.
Tai jonkun merkityksen elämälle edes, kunhan tuntee että sillä on jotain väliä mitä tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinusta välittyy välittävä ihminen. Elämässäsi on ollut rankkoja vaiheita. Toivon, että sinulla säilyy myönteisyys ja luottamus, että elämä kantaa. Olet Jeesukselle hyvin rakas.
Kannustan sinua olemaan kriittinen ainakin pysyvään psyykenlääkkeiden käyttöön. Niistä tulee paljon haittoja. Jopa pysyviä. Mielestäni on riko lli sta orjuuttaa niillä ihmisiä.
Syö terveellistä ja ravintorikasta ruokaa. Monipuolisesti kasviksia, marjoja, hedelmiä, siemeniä, pähkinöitä.
Jätä ainakin vehnä ruokavaliostasi kokonaan pois. Gluteenin ja valkoisen sokerin välttäminen myös hyvä. Käytä maitohappobakteereita.Voimia, iloa, hyvää kesää ja lämmin halaus 🥰
Kiitos. Ja samoin. 😊
Mistä löydän vaikka Jeesuksen? Olen joskus yrittänyt etsiä, mutta en löydä.
Rukoile Jeesusta elämääsi ja pyydä häntä sydämeesi. Hän on luvannut, että löydämme, kun etsimme.
Lue Raamattua ja etsi uskovien yhteyttä. Toivottavasti seurakunnasta löytyy elävää uskoa, eikä vain tyhjien tynnyrien kolinaa.
💚Niin, ehkä se uskossa oleminen tekisi minusta lempeämmän ja tyynemmän. En vain löydä oikein yhteyttä.
Usko ei ole kaikille ratkaisu. Mene kirjastoon ja selaile erilaisia filosofioita, psykologioita ja itsehoito-oppaita. Tutustu niin itämaisiin kuin kotimaisiinkiinkin näkemyksiin. Älä ota mitään yhtä näkemystä "uskoksesi", vaan poimi kaikista näkemyksistä parhaat. Ota kopioita, valokuvia puhelimeen, kirjoita paperille tai mikä on sinun tyylisi. Poimi sellaiset tärkeät sanomat, jotka tuntuvat omilta. Ne heijastavat sitä identiteettiä joka sinulla jo on ja sitä miksi haluat tulla. Lakkaat myös seilaamasta ja ihmettelemästä ja epäröimästä. Samaan aikaan muista, että ihminen ei ole koskaan valmis, vaan jalostuu henkisesti kuolemaansa saakka.
Tilasin jo kirjastosta pari kirjaa, jotka kertovat uudelleen syntymisestä. Odottelen niiden saapumista. Luen sitten lisää ja lisää ja lisää. Eihän tässä muutakaan ole oikein.
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinusta välittyy välittävä ihminen. Elämässäsi on ollut rankkoja vaiheita. Toivon, että sinulla säilyy myönteisyys ja luottamus, että elämä kantaa. Olet Jeesukselle hyvin rakas.
Kannustan sinua olemaan kriittinen ainakin pysyvään psyykenlääkkeiden käyttöön. Niistä tulee paljon haittoja. Jopa pysyviä. Mielestäni on riko lli sta orjuuttaa niillä ihmisiä.
Syö terveellistä ja ravintorikasta ruokaa. Monipuolisesti kasviksia, marjoja, hedelmiä, siemeniä, pähkinöitä.
Jätä ainakin vehnä ruokavaliostasi kokonaan pois. Gluteenin ja valkoisen sokerin välttäminen myös hyvä. Käytä maitohappobakteereita.Voimia, iloa, hyvää kesää ja lämmin halaus 🥰
Kiitos. Ja samoin. 😊
Mistä löydän vaikka Jeesuksen? Olen joskus yrittänyt etsiä, mutta en löydä.
Rukoile Jeesusta elämääsi ja pyydä häntä sydämeesi. Hän on luvannut, että löydämme, kun etsimme.
Lue Raamattua ja etsi uskovien yhteyttä. Toivottavasti seurakunnasta löytyy elävää uskoa, eikä vain tyhjien tynnyrien kolinaa.
💚Niin, ehkä se uskossa oleminen tekisi minusta lempeämmän ja tyynemmän. En vain löydä oikein yhteyttä.
Usko ei ole kaikille ratkaisu. Mene kirjastoon ja selaile erilaisia filosofioita, psykologioita ja itsehoito-oppaita. Tutustu niin itämaisiin kuin kotimaisiinkiinkin näkemyksiin. Älä ota mitään yhtä näkemystä "uskoksesi", vaan poimi kaikista näkemyksistä parhaat. Ota kopioita, valokuvia puhelimeen, kirjoita paperille tai mikä on sinun tyylisi. Poimi sellaiset tärkeät sanomat, jotka tuntuvat omilta. Ne heijastavat sitä identiteettiä joka sinulla jo on ja sitä miksi haluat tulla. Lakkaat myös seilaamasta ja ihmettelemästä ja epäröimästä. Samaan aikaan muista, että ihminen ei ole koskaan valmis, vaan jalostuu henkisesti kuolemaansa saakka.
Tilasin jo kirjastosta pari kirjaa, jotka kertovat uudelleen syntymisestä. Odottelen niiden saapumista. Luen sitten lisää ja lisää ja lisää. Eihän tässä muutakaan ole oikein.
On. Pahinta mitä itellesi teet on jäädä työttömäksi. Mene töihin tai opiskelemaan. Älä tee aukkoa historiaasi. Se aukko on sinua vastassa koko pitkän elämäsi. Vaikka 10 vuoden kuluttua menisit yliopistoon ja valmistuisit maisteriksi, niin hakemuksesi on pelkkä työttömyystahra. Koska tahrattomia päteviä hakijoita on. Sillä ei ole mitään merkitystä kuinka hyvä tai kiva olet. Vain tahra nähdään.
Osa-aikaiseksi ja samalla jotain avoimen kursseja vähintään. Töiden jälkeen ehdit tutkailla itseäsi ja kirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinusta välittyy välittävä ihminen. Elämässäsi on ollut rankkoja vaiheita. Toivon, että sinulla säilyy myönteisyys ja luottamus, että elämä kantaa. Olet Jeesukselle hyvin rakas.
Kannustan sinua olemaan kriittinen ainakin pysyvään psyykenlääkkeiden käyttöön. Niistä tulee paljon haittoja. Jopa pysyviä. Mielestäni on riko lli sta orjuuttaa niillä ihmisiä.
Syö terveellistä ja ravintorikasta ruokaa. Monipuolisesti kasviksia, marjoja, hedelmiä, siemeniä, pähkinöitä.
Jätä ainakin vehnä ruokavaliostasi kokonaan pois. Gluteenin ja valkoisen sokerin välttäminen myös hyvä. Käytä maitohappobakteereita.Voimia, iloa, hyvää kesää ja lämmin halaus 🥰
Kiitos. Ja samoin. 😊
Mistä löydän vaikka Jeesuksen? Olen joskus yrittänyt etsiä, mutta en löydä.
Rukoile Jeesusta elämääsi ja pyydä häntä sydämeesi. Hän on luvannut, että löydämme, kun etsimme.
Lue Raamattua ja etsi uskovien yhteyttä. Toivottavasti seurakunnasta löytyy elävää uskoa, eikä vain tyhjien tynnyrien kolinaa.
💚Niin, ehkä se uskossa oleminen tekisi minusta lempeämmän ja tyynemmän. En vain löydä oikein yhteyttä.
Usko ei ole kaikille ratkaisu. Mene kirjastoon ja selaile erilaisia filosofioita, psykologioita ja itsehoito-oppaita. Tutustu niin itämaisiin kuin kotimaisiinkiinkin näkemyksiin. Älä ota mitään yhtä näkemystä "uskoksesi", vaan poimi kaikista näkemyksistä parhaat. Ota kopioita, valokuvia puhelimeen, kirjoita paperille tai mikä on sinun tyylisi. Poimi sellaiset tärkeät sanomat, jotka tuntuvat omilta. Ne heijastavat sitä identiteettiä joka sinulla jo on ja sitä miksi haluat tulla. Lakkaat myös seilaamasta ja ihmettelemästä ja epäröimästä. Samaan aikaan muista, että ihminen ei ole koskaan valmis, vaan jalostuu henkisesti kuolemaansa saakka.
Tilasin jo kirjastosta pari kirjaa, jotka kertovat uudelleen syntymisestä. Odottelen niiden saapumista. Luen sitten lisää ja lisää ja lisää. Eihän tässä muutakaan ole oikein.
On. Pahinta mitä itellesi teet on jäädä työttömäksi. Mene töihin tai opiskelemaan. Älä tee aukkoa historiaasi. Se aukko on sinua vastassa koko pitkän elämäsi. Vaikka 10 vuoden kuluttua menisit yliopistoon ja valmistuisit maisteriksi, niin hakemuksesi on pelkkä työttömyystahra. Koska tahrattomia päteviä hakijoita on. Sillä ei ole mitään merkitystä kuinka hyvä tai kiva olet. Vain tahra nähdään.
Osa-aikaiseksi ja samalla jotain avoimen kursseja vähintään. Töiden jälkeen ehdit tutkailla itseäsi ja kirjoja.
Olen sairaslomalla tällä hetkellä. Olen ollut kuukauden. Ajattelin hakea jotain työ/opiskelukuntoutusta, kun en tiedä ollenkaan mitä tehdä. Olen hakenut myös jotain siivousalan töitä, kun nuo oman alan työt ei enää nappaa, koska olen alkanut ahdistumaan ihmisistäkin, mikä ei ole hyvä asia. Toisaalta mietin vain milloin olisi tarpeeksi paha olo, että voisin jopa päättää tämän kaiken. Sitä tuskin teen kuitenkaan, mutta mietin usein. Sekään ei ole hyvä asia, pitäisi ottaa asenne, että haluan elää.
Nuo jotka ehdottaa koulua/töitä ei muusta tiedä, näkee koko elämän niiden kautta. Jos on paha olla, niin ei noista oo apua siihen. Saattaa vaan uuvuttaa lisää, jos vastentahtoisesti tarvii tehdä jotain päivästä toiseen. Ite suosittelisin päinvastaista, eli omaan vointiin keskittymistä ja merkityksellisten asioiden tekemistä. Mulla oli joskus paha olla, mutta kun lopetin koulut jaksoinkin vähän enemmän kaikkea ja koen että siittä on ollu suuri apu siihen. Enää ei tee mieli tapaa itseä, vaikka se ajatus saattaa vielä välillä automaattisesti joskus tullakin. Enää se on vain ajatus pahan olon hetkellä ja tiiän ettei se oo oikeasti hyvä vaihtoehto paeta haasteita
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä näen tuon niin, että sut on syrjäytetty yhteiskunnasta. Ei kukaan luontaisesti halua syrjäytyä, se tapahtuu vain pakosta.
Ja tästä syystä, kannattaa kulkea omia polkujaan välittämättä muista. Jos joku kiinnostuu kävelemään sun kanssa, se on plussaa. Jos sulla on vielä välittävät vanhemmat, ole kiitollinen ja rakasta heitä loppuun asti.
Tartu kaikkiin tilaisuuksiin, joita saat. Jos joku kertoo sulle tietoa, hyödynnä se myöhemmin kun sitä tarvitaan. Jos joku tietää miten joku homma hoidetaan, jossa itse et ole kovin hyvin onnistunut, tee se niinkuin neuvotaan, mutta mikäli se ei edelleenkään toimi, unohda, älä jää murehtimaan. Elämä loppuu kuitenkin pian. Ei kannata kärsiä enempää muiden takia.
Olet oikeassa, mutta mistä erottaa mikä on mielenterveysongelmaa ja mikä kuuluu omaan luontaisaan persoonaan? Minun on hyvin vaikea hahmottaa mikä tai minkälainen olen. Vuosi sitten oli vaihe, kun olin melko iloinen ja avoin, sellainen positiivinen, ihan sosiaalinenkin. Nyt olen päinvastainen. Minulle on epäilty persoonallisuushäiriötä, mikä varmaan saattaisi pitää paikkansa. En tee tätä kiusallani, enkä halua "vain valittaa", mutta minun on hyvin vaikea elää, kun en tiedä enkä koe tunteita, siis positiivia, mistään.
Mä luulen, että tuollainen iloton olotila tulee yleistymään ihmisten keskuudessa tulevaisuudessa..
Mutta.. ootko käynyt lääkärissä? Voihan tuo johtua esim kilpirauhasten liika-tai vajaa toiminnasta.
Mitä tulee tuohon persoonallisuuteen, niin persoona voi esiintyä monenlaisena erilaisissa tilanteissa. Persoonasta taitanee löytyä joitakin tiettyjä hallitsevia piirteitä, joista voi joissakin tilanteissa olla suuri hyöty kun taas toisessa tilanteessa haittaa. Pitäisi löytää ne hyödyt.
Miksi ajattelet näin? Itse ainakin olen huomannut lähipiirissäni kuinka masentunut toinen pikkuveljestäni on, on vain aina pelaamassa, eikä puhu kenellekään mitään. Toinen veli on sosiaalinen ja kiusaa varsinkin äitiäni ja minua. Kummatkaan veljet eivät puhu toisilleen sanaakaan, eivät ole puhuneet varmaan moneen vuoteen. Se on surullista. Ikää on 14 ja 16. Huomaan sen vaikuttavan itseenikin, kun perheet eivät keskustele ja muutenkin kaikki on hyvin "irtonaista".
En ole käynyt laboratoriossa testauttamassa itseäni, mutta en usko, että k*oleman halu johtuisi siitä kuitenkaan. Eikä ole fyysisiä oireita.
Tuntuu, että olen menettänyt itseni, menetän itseni usein, ja monesti, monta kertaa elämäni aikana. En oikein ole "kasvanut" itsekseni koskaan. En tiedä mikä olen.
Ei sinun tarvitsekaan tietää. Ihminen ei ole valmis paketti, aikuisuus ei ole sitä, että nuoresta kasvetaan valmiiksi paketksi ja kaikki on hyvin ja selvää sen jälkeen. Ehei. Aikuisuus on sitä, että sinulla on työkalut ja olet oppinut käsittelemään epävarmuustekijöitä ja selviämään niistä.
Terapeutille on edullista, että pysyt maksavana asiakkaana mahdollisimman pitkään. Sinulle on edullista, että tajuat ottaa vastuun omasta elämästäsi mahdollisimman nopeasti. Terapeutti voi joskus olla asiakastaan tietämättömämpi. Terapeutit eivät ole taika-avaimia kilisytteleviä velhoja, joilla on antaa ne vastaukset, joita sinä kaipaat. Sen kaiken työn joudut itse tekemään. Pahimmassa tapauksessa terapeutti passivoi sinut ja pilaa elämäsi lopullisesti.
Vastaus ja fakta on, että sinä elät ja sinä teet valintasi. Elämästäsi muodostuu sellainen mitä valintoja teet. Toki muiden ihmisten valintoihin et voi vaikuttaa (joku ajaa kännissä päällesi tms.). Ne eivät ole sinun valintojasi. Sinä olet oman elämäsi keskus, olet sellainen kun valitset olla. Jos haluat olla viisas, niin valitse viisaasti.
Vierailija kirjoitti:
Nuo jotka ehdottaa koulua/töitä ei muusta tiedä, näkee koko elämän niiden kautta. Jos on paha olla, niin ei noista oo apua siihen. Saattaa vaan uuvuttaa lisää, jos vastentahtoisesti tarvii tehdä jotain päivästä toiseen. Ite suosittelisin päinvastaista, eli omaan vointiin keskittymistä ja merkityksellisten asioiden tekemistä. Mulla oli joskus paha olla, mutta kun lopetin koulut jaksoinkin vähän enemmän kaikkea ja koen että siittä on ollu suuri apu siihen. Enää ei tee mieli tapaa itseä, vaikka se ajatus saattaa vielä välillä automaattisesti joskus tullakin. Enää se on vain ajatus pahan olon hetkellä ja tiiän ettei se oo oikeasti hyvä vaihtoehto paeta haasteita
Ei todellakaan. Olet äärettömän väärässä. Kuten huomaat, niin itsekin ajattelet asiaa vain omasta näkökulmastasi. Se mikä on hyvä yhdelle, ei välttämättä ole sitä toiselle.
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinusta välittyy välittävä ihminen. Elämässäsi on ollut rankkoja vaiheita. Toivon, että sinulla säilyy myönteisyys ja luottamus, että elämä kantaa. Olet Jeesukselle hyvin rakas.
Kannustan sinua olemaan kriittinen ainakin pysyvään psyykenlääkkeiden käyttöön. Niistä tulee paljon haittoja. Jopa pysyviä. Mielestäni on riko lli sta orjuuttaa niillä ihmisiä.
Syö terveellistä ja ravintorikasta ruokaa. Monipuolisesti kasviksia, marjoja, hedelmiä, siemeniä, pähkinöitä.
Jätä ainakin vehnä ruokavaliostasi kokonaan pois. Gluteenin ja valkoisen sokerin välttäminen myös hyvä. Käytä maitohappobakteereita.Voimia, iloa, hyvää kesää ja lämmin halaus 🥰
Kiitos. Ja samoin. 😊
Mistä löydän vaikka Jeesuksen? Olen joskus yrittänyt etsiä, mutta en löydä.
Rukoile Jeesusta elämääsi ja pyydä häntä sydämeesi. Hän on luvannut, että löydämme, kun etsimme.
Lue Raamattua ja etsi uskovien yhteyttä. Toivottavasti seurakunnasta löytyy elävää uskoa, eikä vain tyhjien tynnyrien kolinaa.
💚Niin, ehkä se uskossa oleminen tekisi minusta lempeämmän ja tyynemmän. En vain löydä oikein yhteyttä.
Usko ei ole kaikille ratkaisu. Mene kirjastoon ja selaile erilaisia filosofioita, psykologioita ja itsehoito-oppaita. Tutustu niin itämaisiin kuin kotimaisiinkiinkin näkemyksiin. Älä ota mitään yhtä näkemystä "uskoksesi", vaan poimi kaikista näkemyksistä parhaat. Ota kopioita, valokuvia puhelimeen, kirjoita paperille tai mikä on sinun tyylisi. Poimi sellaiset tärkeät sanomat, jotka tuntuvat omilta. Ne heijastavat sitä identiteettiä joka sinulla jo on ja sitä miksi haluat tulla. Lakkaat myös seilaamasta ja ihmettelemästä ja epäröimästä. Samaan aikaan muista, että ihminen ei ole koskaan valmis, vaan jalostuu henkisesti kuolemaansa saakka.
Tilasin jo kirjastosta pari kirjaa, jotka kertovat uudelleen syntymisestä. Odottelen niiden saapumista. Luen sitten lisää ja lisää ja lisää. Eihän tässä muutakaan ole oikein.
On. Pahinta mitä itellesi teet on jäädä työttömäksi. Mene töihin tai opiskelemaan. Älä tee aukkoa historiaasi. Se aukko on sinua vastassa koko pitkän elämäsi. Vaikka 10 vuoden kuluttua menisit yliopistoon ja valmistuisit maisteriksi, niin hakemuksesi on pelkkä työttömyystahra. Koska tahrattomia päteviä hakijoita on. Sillä ei ole mitään merkitystä kuinka hyvä tai kiva olet. Vain tahra nähdään.
Osa-aikaiseksi ja samalla jotain avoimen kursseja vähintään. Töiden jälkeen ehdit tutkailla itseäsi ja kirjoja.
Olen sairaslomalla tällä hetkellä. Olen ollut kuukauden. Ajattelin hakea jotain työ/opiskelukuntoutusta, kun en tiedä ollenkaan mitä tehdä. Olen hakenut myös jotain siivousalan töitä, kun nuo oman alan työt ei enää nappaa, koska olen alkanut ahdistumaan ihmisistäkin, mikä ei ole hyvä asia. Toisaalta mietin vain milloin olisi tarpeeksi paha olo, että voisin jopa päättää tämän kaiken. Sitä tuskin teen kuitenkaan, mutta mietin usein. Sekään ei ole hyvä asia, pitäisi ottaa asenne, että haluan elää.
Kela vie itsenäisyyden. Olet koko ajan muiden arvioitavana ja joudut odottelemaan lupia ja päätöksiä jopa kuukausitolkulla. Oletko varma, että juuri sellainen lisäisi elämänhaluasi?
Kaikkea ei ole pakko jaksaa nyt ja heti, ensin on tärkeintä saada masennukseesi apua. Kaikkea hyvää sinulle.
Niin, kaikkihan on periaatteessa omissa käsissäni, mutta miten ja milloin tämä tyhjyys loppuu, kun mikään ei ole mitään. Haluaisin kertoa jollekin elävälle ihmiselle mikä mieltäni painaa, luulen että muuten eteenpäin meneminen on vaikeaa. En hahmota itseäni ehkä oikein, voisiko joku ammattilainen auttaa siinä, en tiedä. Ehkä. Ehkä ei.
Tiedän, että minä itse vain voin tehdä jotain elämäni eteen, jos haluan sen muuttuvan, mutta en tiedä mikä on oikea valinta ja mikä väärä. Mihin olisi hyvä astua jalallaan. Tuntuu että minne meneekin, niin se on väärää ja hajoan. Hajoan nykyään vähemmistäkin asioista.
Pitäisi ensin muuttaa ajattelutapaa, että vuoden päästä asiat voivat olla hieman paremmin, eikä katsoa tulevaisuuden kauhukuvia.
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinusta välittyy välittävä ihminen. Elämässäsi on ollut rankkoja vaiheita. Toivon, että sinulla säilyy myönteisyys ja luottamus, että elämä kantaa. Olet Jeesukselle hyvin rakas.
Kannustan sinua olemaan kriittinen ainakin pysyvään psyykenlääkkeiden käyttöön. Niistä tulee paljon haittoja. Jopa pysyviä. Mielestäni on riko lli sta orjuuttaa niillä ihmisiä.
Syö terveellistä ja ravintorikasta ruokaa. Monipuolisesti kasviksia, marjoja, hedelmiä, siemeniä, pähkinöitä.
Jätä ainakin vehnä ruokavaliostasi kokonaan pois. Gluteenin ja valkoisen sokerin välttäminen myös hyvä. Käytä maitohappobakteereita.Voimia, iloa, hyvää kesää ja lämmin halaus 🥰
Kiitos. Ja samoin. 😊
Mistä löydän vaikka Jeesuksen? Olen joskus yrittänyt etsiä, mutta en löydä.
Rukoile Jeesusta elämääsi ja pyydä häntä sydämeesi. Hän on luvannut, että löydämme, kun etsimme.
Lue Raamattua ja etsi uskovien yhteyttä. Toivottavasti seurakunnasta löytyy elävää uskoa, eikä vain tyhjien tynnyrien kolinaa.
💚Niin, ehkä se uskossa oleminen tekisi minusta lempeämmän ja tyynemmän. En vain löydä oikein yhteyttä.
Usko ei ole kaikille ratkaisu. Mene kirjastoon ja selaile erilaisia filosofioita, psykologioita ja itsehoito-oppaita. Tutustu niin itämaisiin kuin kotimaisiinkiinkin näkemyksiin. Älä ota mitään yhtä näkemystä "uskoksesi", vaan poimi kaikista näkemyksistä parhaat. Ota kopioita, valokuvia puhelimeen, kirjoita paperille tai mikä on sinun tyylisi. Poimi sellaiset tärkeät sanomat, jotka tuntuvat omilta. Ne heijastavat sitä identiteettiä joka sinulla jo on ja sitä miksi haluat tulla. Lakkaat myös seilaamasta ja ihmettelemästä ja epäröimästä. Samaan aikaan muista, että ihminen ei ole koskaan valmis, vaan jalostuu henkisesti kuolemaansa saakka.
Tilasin jo kirjastosta pari kirjaa, jotka kertovat uudelleen syntymisestä. Odottelen niiden saapumista. Luen sitten lisää ja lisää ja lisää. Eihän tässä muutakaan ole oikein.
On. Pahinta mitä itellesi teet on jäädä työttömäksi. Mene töihin tai opiskelemaan. Älä tee aukkoa historiaasi. Se aukko on sinua vastassa koko pitkän elämäsi. Vaikka 10 vuoden kuluttua menisit yliopistoon ja valmistuisit maisteriksi, niin hakemuksesi on pelkkä työttömyystahra. Koska tahrattomia päteviä hakijoita on. Sillä ei ole mitään merkitystä kuinka hyvä tai kiva olet. Vain tahra nähdään.
Osa-aikaiseksi ja samalla jotain avoimen kursseja vähintään. Töiden jälkeen ehdit tutkailla itseäsi ja kirjoja.
Olen sairaslomalla tällä hetkellä. Olen ollut kuukauden. Ajattelin hakea jotain työ/opiskelukuntoutusta, kun en tiedä ollenkaan mitä tehdä. Olen hakenut myös jotain siivousalan töitä, kun nuo oman alan työt ei enää nappaa, koska olen alkanut ahdistumaan ihmisistäkin, mikä ei ole hyvä asia. Toisaalta mietin vain milloin olisi tarpeeksi paha olo, että voisin jopa päättää tämän kaiken. Sitä tuskin teen kuitenkaan, mutta mietin usein. Sekään ei ole hyvä asia, pitäisi ottaa asenne, että haluan elää.
Kela vie itsenäisyyden. Olet koko ajan muiden arvioitavana ja joudut odottelemaan lupia ja päätöksiä jopa kuukausitolkulla. Oletko varma, että juuri sellainen lisäisi elämänhaluasi?
En ole, mutta ei tämäkään seilaaminen auta ollenkaan, varsinkaan kun en tiedä mitä töitä voisin/haluaisin tehdä. Jostain syystä se luo minulle paremman ja turvallisemman olon, kun ei tarvitse ajatella niin paljon itsekseen. Vähän niin kuin jossain lastenkodissa taas. Vaikka tiedän etten siellä enää ole enkä tule olemaan
Vetis 20 kirjoitti:
Niin, kaikkihan on periaatteessa omissa käsissäni, mutta miten ja milloin tämä tyhjyys loppuu, kun mikään ei ole mitään. Haluaisin kertoa jollekin elävälle ihmiselle mikä mieltäni painaa, luulen että muuten eteenpäin meneminen on vaikeaa. En hahmota itseäni ehkä oikein, voisiko joku ammattilainen auttaa siinä, en tiedä. Ehkä. Ehkä ei.
Tiedän, että minä itse vain voin tehdä jotain elämäni eteen, jos haluan sen muuttuvan, mutta en tiedä mikä on oikea valinta ja mikä väärä. Mihin olisi hyvä astua jalallaan. Tuntuu että minne meneekin, niin se on väärää ja hajoan. Hajoan nykyään vähemmistäkin asioista.
Pitäisi ensin muuttaa ajattelutapaa, että vuoden päästä asiat voivat olla hieman paremmin, eikä katsoa tulevaisuuden kauhukuvia.
Jotkut näkee sisäisen tyhjyyden tilana rakkaudelle. Tyhjyys on kaikissa, sitä yritetään paeta tai täyttää, mutta sitä ei haluta tunnustella. Mitä jos istuu hiljaa tyhjyyden kanssa, antaa sen olla? Sen voi jopa hyväksyä
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea ei ole pakko jaksaa nyt ja heti, ensin on tärkeintä saada masennukseesi apua. Kaikkea hyvää sinulle.
Kiitos. Yritän käydä kirjastossa.
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Niin, kaikkihan on periaatteessa omissa käsissäni, mutta miten ja milloin tämä tyhjyys loppuu, kun mikään ei ole mitään. Haluaisin kertoa jollekin elävälle ihmiselle mikä mieltäni painaa, luulen että muuten eteenpäin meneminen on vaikeaa. En hahmota itseäni ehkä oikein, voisiko joku ammattilainen auttaa siinä, en tiedä. Ehkä. Ehkä ei.
Tiedän, että minä itse vain voin tehdä jotain elämäni eteen, jos haluan sen muuttuvan, mutta en tiedä mikä on oikea valinta ja mikä väärä. Mihin olisi hyvä astua jalallaan. Tuntuu että minne meneekin, niin se on väärää ja hajoan. Hajoan nykyään vähemmistäkin asioista.
Pitäisi ensin muuttaa ajattelutapaa, että vuoden päästä asiat voivat olla hieman paremmin, eikä katsoa tulevaisuuden kauhukuvia.
Jotkut näkee sisäisen tyhjyyden tilana rakkaudelle. Tyhjyys on kaikissa, sitä yritetään paeta tai täyttää, mutta sitä ei haluta tunnustella. Mitä jos istuu hiljaa tyhjyyden kanssa, antaa sen olla? Sen voi jopa hyväksyä
Olisiko sisälläni tilaa rakkaudelle? En tiedä, en ole kokenut rakkautta koskaan. En tiedä miksi tyhjyys on niin vaikea tunne, ehkä siksi että kokee elämänsä merkityksettömäksi ja huomaa, että niinhän se tavallaan totta onkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo jotka ehdottaa koulua/töitä ei muusta tiedä, näkee koko elämän niiden kautta. Jos on paha olla, niin ei noista oo apua siihen. Saattaa vaan uuvuttaa lisää, jos vastentahtoisesti tarvii tehdä jotain päivästä toiseen. Ite suosittelisin päinvastaista, eli omaan vointiin keskittymistä ja merkityksellisten asioiden tekemistä. Mulla oli joskus paha olla, mutta kun lopetin koulut jaksoinkin vähän enemmän kaikkea ja koen että siittä on ollu suuri apu siihen. Enää ei tee mieli tapaa itseä, vaikka se ajatus saattaa vielä välillä automaattisesti joskus tullakin. Enää se on vain ajatus pahan olon hetkellä ja tiiän ettei se oo oikeasti hyvä vaihtoehto paeta haasteita
Ei todellakaan. Olet äärettömän väärässä. Kuten huomaat, niin itsekin ajattelet asiaa vain omasta näkökulmastasi. Se mikä on hyvä yhdelle, ei välttämättä ole sitä toiselle.
Ai ihan äärettömän väärässä? Kyllä, kirjoitin omasta näkökulmasta. Näen niin, että yhteiskunta vie työssäkäyvien energiaa omaksi hyödyksi. Palkkioksi saa rahaa, jolla ei edes olis mitään merkitystä, jos yhteiskuntaa ei olis rakennettu niin että välttämättömistä elintarvikkeista tarvii maksaa. Ihminen on ainut laji joka joutuu maksamaan oikeudesta elää tällä planeetalla. Siihen lisäks vielä se, että jos on työn/opiskelun suhteen suunta hukassa, niin voi olla hyvä rauhassa miettiä sitä eikä hakea vain jonnekin koska ympäristö painostaa.
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Niin, kaikkihan on periaatteessa omissa käsissäni, mutta miten ja milloin tämä tyhjyys loppuu, kun mikään ei ole mitään. Haluaisin kertoa jollekin elävälle ihmiselle mikä mieltäni painaa, luulen että muuten eteenpäin meneminen on vaikeaa. En hahmota itseäni ehkä oikein, voisiko joku ammattilainen auttaa siinä, en tiedä. Ehkä. Ehkä ei.
Tiedän, että minä itse vain voin tehdä jotain elämäni eteen, jos haluan sen muuttuvan, mutta en tiedä mikä on oikea valinta ja mikä väärä. Mihin olisi hyvä astua jalallaan. Tuntuu että minne meneekin, niin se on väärää ja hajoan. Hajoan nykyään vähemmistäkin asioista.
Pitäisi ensin muuttaa ajattelutapaa, että vuoden päästä asiat voivat olla hieman paremmin, eikä katsoa tulevaisuuden kauhukuvia.
Jotkut näkee sisäisen tyhjyyden tilana rakkaudelle. Tyhjyys on kaikissa, sitä yritetään paeta tai täyttää, mutta sitä ei haluta tunnustella. Mitä jos istuu hiljaa tyhjyyden kanssa, antaa sen olla? Sen voi jopa hyväksyä
Olisiko sisälläni tilaa rakkaudelle? En tiedä, en ole kokenut rakkautta koskaan. En tiedä miksi tyhjyys on niin vaikea tunne, ehkä siksi että kokee elämänsä merkityksettömäksi ja huomaa, että niinhän se tavallaan totta onkin?
Se voi olla niin. Itse nään niin, että silleen millään ei ole merkitystä, mutta tavallaan ihan kaikella on. Vaikka tyhjyys on vaikea tunne, niin suosittelen lämpimästi silti tutkimaan sitä, tunnustelemaan ja hyväksymään sitä. Vaikka se tuntuu epämiellyttävältä, se on vain tunne. Mikä olis pahinta mitä sen tuntemisesta vois seurata?
En osaa sanoa muuta kuin että hämmästyttävän samankaltainen ajatusmaailma sinulla Ap kuin minulla! Ja vaikutat fiksulta ja ajattelevaiselta ihmiseltä :)
Vetis 20 kirjoitti:
Niin, kaikkihan on periaatteessa omissa käsissäni, mutta miten ja milloin tämä tyhjyys loppuu, kun mikään ei ole mitään. Haluaisin kertoa jollekin elävälle ihmiselle mikä mieltäni painaa, luulen että muuten eteenpäin meneminen on vaikeaa. En hahmota itseäni ehkä oikein, voisiko joku ammattilainen auttaa siinä, en tiedä. Ehkä. Ehkä ei.
Tiedän, että minä itse vain voin tehdä jotain elämäni eteen, jos haluan sen muuttuvan, mutta en tiedä mikä on oikea valinta ja mikä väärä. Mihin olisi hyvä astua jalallaan. Tuntuu että minne meneekin, niin se on väärää ja hajoan. Hajoan nykyään vähemmistäkin asioista.
Pitäisi ensin muuttaa ajattelutapaa, että vuoden päästä asiat voivat olla hieman paremmin, eikä katsoa tulevaisuuden kauhukuvia.
Ei tyhjyys välttämättä kaikkoa koskaan, ei ainakaan niin kauan kun etsit ja kaipaat jotain. Yksinkertainen ohje siihen on, että lakkaa kaipaamasta. Kuulostaa äkkiseltään tyhmältä, mutta toimii. Se ei tarkoita, että luopuisit tulevaisuudesta, unelmista jne. Se tarkoittaa sitä, että keskityt nykyhetkeen. Lue tietoista läsnäoloa. Opettele elämään tätä päivää ja tässä hetkessä. Opi peilaamaan, säätelemään ja asettamaan kehyksiä. Mitkä ovat pitkän tähtäimen suunnitelmat ja mikä on nykyhetki. Vain nykyhetkeä elämällä voi päästä pitkän tähtäimen saavutuksiin. Sinne ei voi hypätä aikamatkaajana. 5 vuoden päähän on elettävä joka päivä ja tehtävä vain sen päivän hommat, jotka ovat meneillään. Muuta ei voi, eikä jippii, ei tarvitse. Se riittää, että elää yhden päivän kerrallaan ja että tekee yhden päivän hommat kerrallaan. Vielä kun oppii jakamaan yhden päivän meneillä oleviin hetkiin niin elämänlaatu paranee huomattavasti. Löydä joku keino kanavoida kaipuusi ja tarpeesi muilta ihmisiltä. Oli se maalaaminen, laulaminen, säveltäminen, reseptikirjan kirjoittaminen tai mitä ikinä. Sen kanavan löydät vain sinä itse. Kaikilla ihmisillä ei todellakaan ole henkilöitä, joille puhua ja terapia on väliaikaista, mitä terapian jälkeen? Silti on löydettävä keinot, jotka itselle tepsivät. Ellei halua tiedottomaksi ja hoidettavaksi kääryleeksi laitoshoitoon, haluatko?
Vetis hyvä. Voimme tietää, että haluamme juuri nyt syödä Mignon-munan, mutta se voi silti olla kuoren alla pilaantunut. Työ antaa turvaa ja itsenäisyyttä talouden kautta. Silloin ei haittaa, että valitsit korista väärän munan. Silloin sinulla on varaa ostaa toinen.
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea ei ole pakko jaksaa nyt ja heti, ensin on tärkeintä saada masennukseesi apua. Kaikkea hyvää sinulle.
Kiitos. Yritän käydä kirjastossa.
Tuo voi olla hyvä suunta, joten kannatusta sille täältä. :) Itelle kirjat oli yhdessä elämänvaiheessa tärkeä ja käänteentekevä asia. Tuli jotenkin luonnostaan lukuinnostus, joka sitten laantui kun olin tarvittavan avun kirjoista saanut
Usko ei ole kaikille ratkaisu. Mene kirjastoon ja selaile erilaisia filosofioita, psykologioita ja itsehoito-oppaita. Tutustu niin itämaisiin kuin kotimaisiinkiinkin näkemyksiin. Älä ota mitään yhtä näkemystä "uskoksesi", vaan poimi kaikista näkemyksistä parhaat. Ota kopioita, valokuvia puhelimeen, kirjoita paperille tai mikä on sinun tyylisi. Poimi sellaiset tärkeät sanomat, jotka tuntuvat omilta. Ne heijastavat sitä identiteettiä joka sinulla jo on ja sitä miksi haluat tulla. Lakkaat myös seilaamasta ja ihmettelemästä ja epäröimästä. Samaan aikaan muista, että ihminen ei ole koskaan valmis, vaan jalostuu henkisesti kuolemaansa saakka.