Olin työhaastattelussa, ja lupauduin aloittamaan työt 4.8, enkä ole nyt varma haluanko sinne
Tunteja 15-30h/vk, ahdistaa jotenkin. En tiedä olenko valmis palaamaan töihin vielä. Tuonne ei myöskään pääse autolla, ja busseja kulkee huonosti.
Kommentit (165)
Ymmärrän täysin, että töihin meno tuntuu ahdistavalta, etenkin jos on taukoa työssä käymisestä. Itseä ahdistaa jo lomilta paluukin, vaikka työni on kivaa.
Kyllä se siitä ja päivä kerrallaan. Anna työpaikalle mahdollisuus, saatat huomata että siellä on todella kivoja ihmisiä ja että saat paljon mielekästä sisältöä elämääsi. Sen palkan lisäksi, tietty.
Vierailija kirjoitti:
Suullinen sopimus on yhtä pätevä kuin kirjallinen eli et voi enää perua ilman, että kyseessä on sopimusrike.
Höpö höpö
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei pääse autolla? Onko se työpaikka jossain metsän keskellä?
Voit toki sanoa, että sait muualta töitä.
Keskustassa, niin ei ole autopaikkoja. :D
Niin, voisinhan sanoa. Ahdistaa kun pitää ahdistua ihmisistä ja töistä.
No jo on kumma, jos ei keskustaan pääse bussilla. Paljonko se on se "kauas"?
Kilometri, mietin vain niitä tulevia pakkasia.
Niin mitä pakkasesta? Kilometrin kävely normaalissa pakkasessa ei ole mikään mahdoton tai edes vaikea suoritus, niitä päiviä kun pakkasta on reippaasti alle 20 astetta on vain muutamia, osa osuu viikonloppuun tai sun vapaapäivään pakosti joten ei sulle montaa päivää tule kun se pakkanen on oikeasti haastava.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin, että töihin meno tuntuu ahdistavalta, etenkin jos on taukoa työssä käymisestä. Itseä ahdistaa jo lomilta paluukin, vaikka työni on kivaa.
Kyllä se siitä ja päivä kerrallaan. Anna työpaikalle mahdollisuus, saatat huomata että siellä on todella kivoja ihmisiä ja että saat paljon mielekästä sisältöä elämääsi. Sen palkan lisäksi, tietty.
Tarvitsisin ehkä vielä sairaslomaa, tai en tiedä, en ole valmis työelämään vielä. Huono asenne? En tiedä, mutta heti kun astuin sisään, mietin etten halua tulla tänne töihin. Olin vain luuseri, etten pystynyt sanomaan suoraan, vaan työnanataja oletti että haluan sinne heti.
Kolme viikkoa uuden lääkkeen kanssa on lyhyt aika, vaikutus ei välttämättä tunnu vielä ollenkaan ja olo on paremman sijaan huonompi. En usko myöskään että sairasloma varsinaisesti auttaa sun tilanteessa vaan nimenomaan osa-aikatyö tai sitten joku työllisyyspalvelujen järjestämä puuhastelu olisi paikallaan koska et sä siellä kotona parane, pitää päästä liikkeelle matalalla kynnyksellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suullinen sopimus on yhtä pätevä kuin kirjallinen eli et voi enää perua ilman, että kyseessä on sopimusrike.
Höpö höpö
Periaatteessa olen koeajalla, joten enkö voi ns. lähteä ennen kuin edes aloitan?
Vierailija kirjoitti:
Kolme viikkoa uuden lääkkeen kanssa on lyhyt aika, vaikutus ei välttämättä tunnu vielä ollenkaan ja olo on paremman sijaan huonompi. En usko myöskään että sairasloma varsinaisesti auttaa sun tilanteessa vaan nimenomaan osa-aikatyö tai sitten joku työllisyyspalvelujen järjestämä puuhastelu olisi paikallaan koska et sä siellä kotona parane, pitää päästä liikkeelle matalalla kynnyksellä.
Järjestetäänköhän Oulussa jotain tuollaisia "kuntoutuspajoja" joissa voisi miettiä mitä alkaisi opiskelemaan? Ahdistaa sekin kun ei ole minkäänlaista mielenkiintoa mihinkään ja jotain pitäisi tehdä.
Uuteen työpaikkaan meno ahdistaa aina. Samoin pitkältä lomalta paluu. Kohta olet jo solahtanut työelämään, voi hyvinkin olla että ihan mukavasti.
Jos nyt siirrät töihinmenoa kuukaudella, voit olla varma että yhtä ikävältä tuntuu silloinkin.
Vierailija kirjoitti:
Uuteen työpaikkaan meno ahdistaa aina. Samoin pitkältä lomalta paluu. Kohta olet jo solahtanut työelämään, voi hyvinkin olla että ihan mukavasti.
Jos nyt siirrät töihinmenoa kuukaudella, voit olla varma että yhtä ikävältä tuntuu silloinkin.
Jotain muuta töitä ehkä, tai sitä työkuntoutusta. Vaikea alkaa tekemään tarjoilijan hommia, varsinkaan kun en ole hirveän hymeileväinen, ja en ole hyvä piilottamaan tätä masennusta.
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei pääse autolla? Onko se työpaikka jossain metsän keskellä?
Voit toki sanoa, että sait muualta töitä.
Keskustassa, niin ei ole autopaikkoja. :D
Niin, voisinhan sanoa. Ahdistaa kun pitää ahdistua ihmisistä ja töistä.
No jo on kumma, jos ei keskustaan pääse bussilla. Paljonko se on se "kauas"?
Välttämättä ei pääse keskustaan vaikka työpaikka olisi toisen paikkakunnan keskustassa ja itse asuisi bussipysäkin vieressä. Veljen kaveri sai töitä naapurikaupungissa etelästä vajaan 40 km päästä. Asuu kirkonkylällä ja pääsi pieneen naapurikaupunkiin. Välillä ei kulje yhtäkään bussia, koskaan. Vaihtoehto on lähteä isompaan kaupunkiin itään 45 km päähän ja sieltä sitten 50 km toisella bussilla lounaan suuntaan. Hän on päätynyt muuttamaan ja on helpottunut ettei omista asuntoa, sillä ko paikkakunnalla on vaikea saada mitään myydyksi. Sinne idässä olevaan kaupunkiin pääsee hyvin ja siellä hän oli aiemmin, mutta korona vei työt.
Jos tosiaan olet nuori parikymppinen, kuten nimimerkki antaa ymmärtää, niin muista et ihan kaikki mahdollisuudet ovat avoinna edessäsi. Luo mahdollisuuksia itsellesi onnistua asioissa ja huomioi onnistumisesi, ne pienimmätkin ja ole tyytyväinen itseesi. Mieti mitä haluat olla ja tehdä, ja näe työpaikka välietappina matkalla siihen mitä susta joskus tulee. Tylsemmissäkin työpaikoissa pärjää, työ on vain työtä :)
Ja elämä on täynnä epämääräsiä välivaiheita ja suunnanhakemista ennen kuin ne omat jutut löytyy, mitä ikinä ovatkaan. Nyt on selkeästi yksi hetki, kun joutuu pysähtyä pohtimaan mikä on oma suunta ja kun se löytyy niin sitten askelia siihen suuntaan eikä haittaa vaikka välillä tulee harha-askeliakin :)
Vierailija kirjoitti:
Jos tosiaan olet nuori parikymppinen, kuten nimimerkki antaa ymmärtää, niin muista et ihan kaikki mahdollisuudet ovat avoinna edessäsi. Luo mahdollisuuksia itsellesi onnistua asioissa ja huomioi onnistumisesi, ne pienimmätkin ja ole tyytyväinen itseesi. Mieti mitä haluat olla ja tehdä, ja näe työpaikka välietappina matkalla siihen mitä susta joskus tulee. Tylsemmissäkin työpaikoissa pärjää, työ on vain työtä :)
Ja elämä on täynnä epämääräsiä välivaiheita ja suunnanhakemista ennen kuin ne omat jutut löytyy, mitä ikinä ovatkaan. Nyt on selkeästi yksi hetki, kun joutuu pysähtyä pohtimaan mikä on oma suunta ja kun se löytyy niin sitten askelia siihen suuntaan eikä haittaa vaikka välillä tulee harha-askeliakin :)
Samaa mieltä. Tässä tuli paljon hyviä vinkkejä.
Ja minä lisään:
Olet rohkea kun avasit ketjun. Älä välitä älämölöistä, poimi hyvät ohjeet joukosta. Olet nuori, silloin kuuluukin epäröidä, erehtyä ja yrittää uudestaan. Jos olet tarjoilijan töitä tehnyt aiemminkin, sulla on varmaan koulutus alalle. Muistele miksi valitsit alan? Ehdit vielä tehdä monenlaisia hommia, kouluttautua uudelleen ja vaikka mitä seikkailuja onkaan edessä.
Ehdotan, että meet tähän työpaikkaan. Kokeile edes. Saat rytmin päiviisi ja voit miettiä tulevaa. Pääset pois sieltä jos sietämätön paikka.
Oma tarina pitää sisällään tosi vaikeat masennusjaksot. Toiselta palasin takaisin samaan työhön. Toinen vaikea masennus tuli, kun olin vapaalla työpaikkojen välillä. Töissä oon nyt, tosi kiva paikka. Molemmat masennukset vaati sairaalajakson ja olin varma, etten selviä. Vain masentunut tietää mitä se pahimmillaan on.
Sulla voi huvinkin tuo lääkitys alkaa helpottaa oloa ihan kohta. Voi olla että annostusta lisätään. Apua saat ja keinoja on paljon.
Ole itsellesi armelias ja usko, että selviät.
Tsemppiä🌻
Kerrohan täällä kuulumiset
toivoo moni
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei pääse autolla? Onko se työpaikka jossain metsän keskellä?
Voit toki sanoa, että sait muualta töitä.
Keskustassa, niin ei ole autopaikkoja. :D
Niin, voisinhan sanoa. Ahdistaa kun pitää ahdistua ihmisistä ja töistä.
Reippaasti vaan töihin niin ahdistuskin siitä laantuu. Ei se ainakaan kotona makaamalla helpotu.
Olet oikeassa. Syrjäydyn oikeasti täysin kohta. Tuo on vain asiakaspalvelutyötä, ja pelkään että mt-ongelmat paistaa asiakkaille. Onneksi ei ole kovin iso paikka.
Jos vetoat mt-ongelmiin, niin olet taatusti nuorta sukupolvea, joka on päässyt elämässä helpolla eteenpäin. Olet laiska ja ahdistut, kun pitäisi alkaa töitä tekemään. Ryhdistäydy ja osoita, että tiestä nuorista on edes johonkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten laiska voi ihminen olla ettei jaksa mennä edes osa-aikatyöhön? Totuit jo raapimaan peppua sohvalla ja nt ei jaksa mennä töihin?
No mut täähän on just ongelma Suomes, kun oletetaan nuoren ja ulkoapäin terveen olevan täysin terve. Ja sitten ihmetellään kun ei kykene töihin ja tästä hyvästä potkitaan häntä vielä lisää, mikä varmasti tekee pirun hyvää terveydelle...
Minusta tuntuu, että ongelma on siinä, että meillä ihan liikaa hyysätään ihmisiä. Totta kai on sairauksia, jotka oikeasti estävät työnteon tai rajoittavat sitä, mutta aika monessa tapauksessa tuntuu, että se työkyvyttömyys on sitä, ettei vaan viitsitä yrittää. Heti kun tulee pienikin takapakki niin ollaan ahdistumassa ja saikuttamassa. Sillä tavalla ei nyt vaan elämässä pärjää.
Tämä on nykyisen sukupolven tunnuspiirre. Vastoinkäymmisiä ei osata käsitellä oikein ja elämässä ei olla valmiita tekemään duunia, niin kuin vanhempamme tekevät. Piiloudutte helposti mielenterveysongelmien taakse, jos teiltä aletaan vaatimaan vastuun ottamista omasta elämästä ja taloudesta. Elätte mielummin tukien varassa, kuin teette töitä ja maksatte veroja suomeen. Siis oikeesti nuoret aikuiset, nyt on ryhtiliikkeen aika!
Heippa ap, olitko tänään töissä? Miten meni?
Ap ootko kuulolla? Menitkö sinne työpaikkaan tai ilmoititko ettet mene?
Vaikka tämä on jo vanha ketju, ja ap on ratkaisunsa tehnyt, niin annanpa vielä työnantajan näkökulman vastaisen varalle. Jos tuntuu että ei sittenkään nappaa, niin ilmoita mahdollisimman hyvissä ajoin ettet tule. Älä lähde "yrittämään", jos jo alkuun epäilet ettet jaksa/pysty/halua. Sinusta jää paljon parempi kuva työnantajalle jos reilusti sanot että et nyt pääse tulemaan, kuin jos käyt pari viikkoa paikalla pyörimässä ja sitten jäät pois. Sano vaikka että henkilökohtaisessa elämässäsi on tapahtunut sellaista yllättävää haastattelun jälkeen, ettet pysty nyt työpaikkaan panostamaan. Ei tarvitse tarkemmin selittää. Jos työnantaja kysyy tarkennusta (en usko että kysyy), niin voit sanoa ettet halua puhua asiasta. Näin työnantajalle jää mahdollisuus etsiä tilalle joku muu. Mikään ei ole raivostuttavampaa kun se, että olet perehdyttänyt henkilön, ohjannut talon tavoille ja uhrannut tähän joko omaa tai toisen työntekijän kallista aikaa, ja sitten kun perehdytys loppuu ja olisi aika että niitä töitäkin tulisi tehtyä, niin tyyppi jää saikulle ja sitten kokonaan pois. Silloin olet hukannut kaikkien aikaa ja vienyt mahdollisuuden työllistyä joltain toiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suullinen sopimus on yhtä pätevä kuin kirjallinen eli et voi enää perua ilman, että kyseessä on sopimusrike.
Höpö höpö
Tämä on ihan totta. Suullinen sopimus on ihan yhtä pätevä kuin kirjallinen. Mutta jos työntekijä sen rikkoo, niin käytännössä mitään seurauksia ei tule. Eikä se kirjallinenkaan työsopimus työntekijää sido, eihän työnantajalla tosiasiallisesti ole mitään keinoja (tai edes halua) ketään töihin pakottaa. Mutta toisin päin on sitten eri asia. Mikäli työnantaja rikkoo sopimusta, niin silloin löytää itsensä aika nopeasti oikeudesta.
Ainakin suunittelivat päivämäärät ja kellonajat. En haluaisi mennä tuonne töihin, vaikka tavallaan lupasin. Voinko laittaa viestiä, että lääkäri suositteli toista kuukautta sairaslomaa, ja että toivottavasti löytävät uuden työntekijän pian tms.