Olin työhaastattelussa, ja lupauduin aloittamaan työt 4.8, enkä ole nyt varma haluanko sinne
Tunteja 15-30h/vk, ahdistaa jotenkin. En tiedä olenko valmis palaamaan töihin vielä. Tuonne ei myöskään pääse autolla, ja busseja kulkee huonosti.
Kommentit (165)
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene pyörällä.
17km?
Ei ole edes tunnin pyörämatka.
Ja ohis mutta miksi ei pääse autolla? Kai sillä autolla voi mennä edes lähemmäs ja kävellä siitä loppumatka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten laiska voi ihminen olla ettei jaksa mennä edes osa-aikatyöhön? Totuit jo raapimaan peppua sohvalla ja nt ei jaksa mennä töihin?
No mut täähän on just ongelma Suomes, kun oletetaan nuoren ja ulkoapäin terveen olevan täysin terve. Ja sitten ihmetellään kun ei kykene töihin ja tästä hyvästä potkitaan häntä vielä lisää, mikä varmasti tekee pirun hyvää terveydelle...
Minusta tuntuu, että ongelma on siinä, että meillä ihan liikaa hyysätään ihmisiä. Totta kai on sairauksia, jotka oikeasti estävät työnteon tai rajoittavat sitä, mutta aika monessa tapauksessa tuntuu, että se työkyvyttömyys on sitä, ettei vaan viitsitä yrittää. Heti kun tulee pienikin takapakki niin ollaan ahdistumassa ja saikuttamassa. Sillä tavalla ei nyt vaan elämässä pärjää.
Ahdistus ja masennus eivät ole valittuja olotiloja, kuka vaan voi sairastua.
Jännä juttu, kun nämä sairaudet tai "sairaudet" ovat vasta tällä vuosituhannella räjähtäneet käsiin. Ennen ei jääty kotiin, vaikka miten olisi v'tuttanut töihin mennä. Ei voinut jäädä, koska rahaa piti saada eikä ollut Kelan taikaseinää mistä sitä hakea.
Omasta kokemusta voin sanoa, että kahdesti tästä kärsinyt tällä vuosituhannella. Ensimmäisellä kerralla omien opiskelujeni ja työnohella perheessä tapahtui muutoksia (kuolemia), jotka lopulta ajoi siihen toimettomaan tilaan. Toisella kerralla työelämässä loputon työ, jossa olet koko ajan kiinni vailla vapaata. Vastaat puhelimeen aamusta iltaan myös viikonloppuisin. En tosin ole ollut pois työelämästä, koska tunnistan nämä oireet vaan pyrin niitä jollakin tapaa kompensoimaan muussa arjessa.
Niin, onneksi jossain torpanviljelijän perheessä elämä oli paljon helpompaa. Ei ollut kuolemia kuin hyvällä tuurilla kerran vuoteen omassa perheessä. Töistäkin sai hyvällä tuurilla edes yön olla pois (ellei lehmä poikinut tms.) Silti ei masennuttu, koska ei voinut jäädä kotiin makaamaan Kelan rahoilla. Nykyisin pääsee liian helposti ilmaiselle lomalle.
Olen opiskellut tällä vuosituohannella ja nostanut opintolaina täysimääräisenä sekä käynnyt opintojen ohessa töissä. Olin noin. 8-16 luennoilla ja töissä 16/17-22 ja kesät. Mitä vielä olisi siihen torpanviljelijän ammattiin vaadittu?
Esimerkiksi se, että sinun olisi pitänyt kasvattaa käytännössä kaikki ruokasi itse eikä kukaan olisi maksanut sinulle siitä, että istut koulunpenkillä. Et olisi sinne kouluun ehtinytkään, kun työtä olisi ollut aamunkoitteesta iltamyöhään. Ruokaa ehkä kaksi kertaa päivässä, jos niinkään usein.
Mihinkäs aikaan nyt vertaat tätä ja vaatimuksiin opiskelussa?
Minä olen elänyt tässä ajassa, joka tarkoitti Helsingissä opiskeltaessa luonnontieteitä, jossa on pakko-osallistumista (mm. labrat, 40% opiskeluista), kuljin kahden kampuksen väliä päivittäin edes taks - aikaa 15minuuttia ennen suraavan luennon alkua ja ja ero kampusten välillä 3km. Sen lisäksi olin vielä iltaisin töissä. luennot/labrat alkoivat klo 8, joten löhdin kotoa kello 7 ja työ päättyi klo 22, joten olin kotona viimeistään klo 23, jonka jälkeen vielä opiskelin ja tein laskareita. Ruokaa en sentäs kasvattanut vaan sen sais ostettua.
Tuhannet ja taas tuhannet opiskelijat tekevät tuota samaa vuosittain. Silti pärjäävät oikein hyvin. Toki valtaosa ei ihan niin hölmöjä ole, että ottaisivat lainaa ja sen lisäksi vielä raataisivat töissä yömyöhällä. Osaavat käyttää rahaa kohtuudella niin ei tarvitse uuvuttaa itseään työllä.
Ruhansilla ja tuhansilla opiskelijoilla ei ole varaa olla ottamatta lainaa. Ymmärräthän sen, että kaikille ei riitä halvat opiskelija-asunnot vaan jotkut maksavat asumisestaan moninkerroin enemmän?
Eihän tuossa lainattomuudesta puhuttu, vaan siitä, että otettuaan lainan ei tarvitse käydä töissä. Se on sitten ihan oma valinta, jos ei kelpuuta halpaa asuntoa, vaan elelee opiskelijana jossain tonnin kuussa maksavassa lukaalissa. Ja olen itsekin Helsingissä opiskellut, joten tiedän vallan hyvin, että siellä pärjää tuilla ja mahdollisesti pienellä lisätyöllä vallan mainosti, jos vain haluaa. Ei ole mikään pakko joka itseään suoraan työkyvyttömyyskortistoon ajaa raatamalla tolkuttomasti.
Oletko sä oikeasti noin tyhmä?
Helsingissä ei riitä opiskelija-asunnot kaikille. Asuin itsekin toisen henkilön kanssa vuokra-asunnossa, ja koska ei riittänyt opintosisaalisetedut elämiseen, kävin lainan lisäksi töissä sen minkä pystyin ja jaksoin. Tässä lukaalissa oli molemmille oma makuuhuone.
Ei se ole tyhmyyttä, että on perillä tosiasioista. Menot tulojen mukaan niin pärjää vallan hyvin uuvuttamatta itseään töissä. Jos asuit jaetussa asunnossa, ei siinä asumiskulutkaan voineet isot olla. Minulla oli yksiö, mutta silti pärjäsin olematta joka ilta yömyöhään töissä.
Helsinkiläisenä tämä sinun yksiö kommentti kuulostaa ihan vitsiltä. Ylsiöt ovat sijteettoman kalliita kimppakämppiin.
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suullinen sopimus on yhtä pätevä kuin kirjallinen eli et voi enää perua ilman, että kyseessä on sopimusrike.
No niin, pakko kai siellä on ainakin käväistä.
Hyvää se tekee. Menet vaan muutenkin kuin käväisemään. Alkuun voi tuntua pahalta, kun olet tottunut makaamaan kotona, mutta pian huomaat, että se työnteko tekee itse asiassa oikein hyvää mielelle.
Niin, en tiedä mistä saisin apua, olen epätoivoinen, kun sitä luvattua apua ei tule. 😔
No, sulla on luulatasti joku terapiakontakti ja voin sanoa omasta puolestani kärsiessäni masennuksesta, että tuo palaaminen normiarkeen palautti takas normaaliin. Ei tietenkään hetkessä, aikaa siihen kului mutta ihan eri tavalla kuin se, että olisin joka pöivä vain maannut sängyssä.
Tsemppiä sinne! Kaikki tuntuu raskaalta, mutta kun jaksat yrittää, niin tilanne muuttuu pikkuhiljaa pienin askelin,
Ei ole vielä terapiaa, eikä sh vastaa, vaikka tarvitsisin sitä terapiaa aika kipeästi nyt.
Kiitos.
Hei, ota oikeasti nyt yhteyttä sinne lääkäriin uudestaan!
Soitan huomenna uudestaan, tai t*pan itseni.
Kuka tämän kirjoitti, sinäkö ap? Jos on itsetuhoisia ajatuksia, soita Kriisipuhelin 09 2525 0111 tai soita 112.
Jos olet ap, et taida olla työkunnossa. Älä ota ihmisten ymmärtämättömiä moitteita itseesi. Hae apua.
Menen huomenna käymään varmaan kysymässä joltain ohjaajalta apua, jos sh ei vastaa. Hävettää itkeä bussissa, mutta toisaalta olen tottunut siihen. En tiedä mitä teen. Hävettää myöskin elää Kelan tuilla, mutta ennen sitä olin kyllä töissä.
Jos olet huonossa kunnossa, ei tarvitse hävetä yhtään, vaikka kuka sanoisi mitä. Pääasia, että saat apua. Voimia sinulle!
Pahintahan on se kun en tiedä voinko huonosti vai onko tämä vain asennekysymys. Tällä hetkellä ainakin vaikea edes kirjoittaa, kun kyyneleitä tulee ja tulee. :D Tarvitsen aina jonkun ulkopuolisen sanomaan olenko työkunnossa vai en.
Varaa lääkäriaika. Eiköhän se lääkäri osaa arvioida, oletko työkunnossa.
En saa lääkäriaikoja, ellen mene yksityiseen. Olisiko se parempi? Osaisiko ne paremmin hoitaa asioita, ja katsoa onko tuo Voxra minulle oikea lääke? En ainakaan itse ole huomannut vointia parempaan suuntaan, vaikka olen syönyt sitä kohta kolme viikkoa. Olen kuullut, että yksityiset osaisivat hoitaa paremmin asioita.
Jos on varaa, mene yksityiselle. Jos ei ole varaa, joudut tyytymään julkisiin palveluihin. Kai sen ajan joskus saa kuitenkin? Jos et jaksa odottaa, on tuo Kriisipuhelin ja sille ohjaajalle puhuminen. Lääke saattaa olla oikea, vaikket ole huomannut muutoksia. En osaa oikein arvioida sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suullinen sopimus on yhtä pätevä kuin kirjallinen eli et voi enää perua ilman, että kyseessä on sopimusrike.
No niin, pakko kai siellä on ainakin käväistä.
Hyvää se tekee. Menet vaan muutenkin kuin käväisemään. Alkuun voi tuntua pahalta, kun olet tottunut makaamaan kotona, mutta pian huomaat, että se työnteko tekee itse asiassa oikein hyvää mielelle.
Niin, en tiedä mistä saisin apua, olen epätoivoinen, kun sitä luvattua apua ei tule. 😔
No, sulla on luulatasti joku terapiakontakti ja voin sanoa omasta puolestani kärsiessäni masennuksesta, että tuo palaaminen normiarkeen palautti takas normaaliin. Ei tietenkään hetkessä, aikaa siihen kului mutta ihan eri tavalla kuin se, että olisin joka pöivä vain maannut sängyssä.
Tsemppiä sinne! Kaikki tuntuu raskaalta, mutta kun jaksat yrittää, niin tilanne muuttuu pikkuhiljaa pienin askelin,
Ei ole vielä terapiaa, eikä sh vastaa, vaikka tarvitsisin sitä terapiaa aika kipeästi nyt.
Kiitos.
Hei, ota oikeasti nyt yhteyttä sinne lääkäriin uudestaan!
Soitan huomenna uudestaan, tai t*pan itseni.
Kuka tämän kirjoitti, sinäkö ap? Jos on itsetuhoisia ajatuksia, soita Kriisipuhelin 09 2525 0111 tai soita 112.
Jos olet ap, et taida olla työkunnossa. Älä ota ihmisten ymmärtämättömiä moitteita itseesi. Hae apua.
Menen huomenna käymään varmaan kysymässä joltain ohjaajalta apua, jos sh ei vastaa. Hävettää itkeä bussissa, mutta toisaalta olen tottunut siihen. En tiedä mitä teen. Hävettää myöskin elää Kelan tuilla, mutta ennen sitä olin kyllä töissä.
Jos olet huonossa kunnossa, ei tarvitse hävetä yhtään, vaikka kuka sanoisi mitä. Pääasia, että saat apua. Voimia sinulle!
Pahintahan on se kun en tiedä voinko huonosti vai onko tämä vain asennekysymys. Tällä hetkellä ainakin vaikea edes kirjoittaa, kun kyyneleitä tulee ja tulee. :D Tarvitsen aina jonkun ulkopuolisen sanomaan olenko työkunnossa vai en.
Varaa lääkäriaika. Eiköhän se lääkäri osaa arvioida, oletko työkunnossa.
En saa lääkäriaikoja, ellen mene yksityiseen. Olisiko se parempi? Osaisiko ne paremmin hoitaa asioita, ja katsoa onko tuo Voxra minulle oikea lääke? En ainakaan itse ole huomannut vointia parempaan suuntaan, vaikka olen syönyt sitä kohta kolme viikkoa. Olen kuullut, että yksityiset osaisivat hoitaa paremmin asioita.
Jos on varaa, mene yksityiselle. Jos ei ole varaa, joudut tyytymään julkisiin palveluihin. Kai sen ajan joskus saa kuitenkin? Jos et jaksa odottaa, on tuo Kriisipuhelin ja sille ohjaajalle puhuminen. Lääke saattaa olla oikea, vaikket ole huomannut muutoksia. En osaa oikein arvioida sitä.
Niin, varmaan saisikin ajan joskus. Käyn kysymässä huomenna sieltä nuorten paikasta apua, että mitä kannattaisi tehdä, kun se sairaanhoitaja ei vastaa, liekö kuollut tai jotain.
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suullinen sopimus on yhtä pätevä kuin kirjallinen eli et voi enää perua ilman, että kyseessä on sopimusrike.
No niin, pakko kai siellä on ainakin käväistä.
Hyvää se tekee. Menet vaan muutenkin kuin käväisemään. Alkuun voi tuntua pahalta, kun olet tottunut makaamaan kotona, mutta pian huomaat, että se työnteko tekee itse asiassa oikein hyvää mielelle.
Niin, en tiedä mistä saisin apua, olen epätoivoinen, kun sitä luvattua apua ei tule. 😔
No, sulla on luulatasti joku terapiakontakti ja voin sanoa omasta puolestani kärsiessäni masennuksesta, että tuo palaaminen normiarkeen palautti takas normaaliin. Ei tietenkään hetkessä, aikaa siihen kului mutta ihan eri tavalla kuin se, että olisin joka pöivä vain maannut sängyssä.
Tsemppiä sinne! Kaikki tuntuu raskaalta, mutta kun jaksat yrittää, niin tilanne muuttuu pikkuhiljaa pienin askelin,
Ei ole vielä terapiaa, eikä sh vastaa, vaikka tarvitsisin sitä terapiaa aika kipeästi nyt.
Kiitos.
Hei, ota oikeasti nyt yhteyttä sinne lääkäriin uudestaan!
Soitan huomenna uudestaan, tai t*pan itseni.
Kuka tämän kirjoitti, sinäkö ap? Jos on itsetuhoisia ajatuksia, soita Kriisipuhelin 09 2525 0111 tai soita 112.
Jos olet ap, et taida olla työkunnossa. Älä ota ihmisten ymmärtämättömiä moitteita itseesi. Hae apua.
Menen huomenna käymään varmaan kysymässä joltain ohjaajalta apua, jos sh ei vastaa. Hävettää itkeä bussissa, mutta toisaalta olen tottunut siihen. En tiedä mitä teen. Hävettää myöskin elää Kelan tuilla, mutta ennen sitä olin kyllä töissä.
Jos olet huonossa kunnossa, ei tarvitse hävetä yhtään, vaikka kuka sanoisi mitä. Pääasia, että saat apua. Voimia sinulle!
Pahintahan on se kun en tiedä voinko huonosti vai onko tämä vain asennekysymys. Tällä hetkellä ainakin vaikea edes kirjoittaa, kun kyyneleitä tulee ja tulee. :D Tarvitsen aina jonkun ulkopuolisen sanomaan olenko työkunnossa vai en.
Varaa lääkäriaika. Eiköhän se lääkäri osaa arvioida, oletko työkunnossa.
En saa lääkäriaikoja, ellen mene yksityiseen. Olisiko se parempi? Osaisiko ne paremmin hoitaa asioita, ja katsoa onko tuo Voxra minulle oikea lääke? En ainakaan itse ole huomannut vointia parempaan suuntaan, vaikka olen syönyt sitä kohta kolme viikkoa. Olen kuullut, että yksityiset osaisivat hoitaa paremmin asioita.
Jos on varaa, mene yksityiselle. Jos ei ole varaa, joudut tyytymään julkisiin palveluihin. Kai sen ajan joskus saa kuitenkin? Jos et jaksa odottaa, on tuo Kriisipuhelin ja sille ohjaajalle puhuminen. Lääke saattaa olla oikea, vaikket ole huomannut muutoksia. En osaa oikein arvioida sitä.
Niin, varmaan saisikin ajan joskus. Käyn kysymässä huomenna sieltä nuorten paikasta apua, että mitä kannattaisi tehdä, kun se sairaanhoitaja ei vastaa, liekö kuollut tai jotain.
Käy, sairaanhoitaja saattaa olla (sairas)lomalla.
Luin Voxran käytöstä netistä, ap. Siellä sanottiin, että jos saat itsetuhoisia ajatuksia missä tahansa hoidon vaiheessa, ota heti yhteys lääkäriin tai mene sairaalaan. Oletko siellä vielä, ap? Jos ymmärsin oikein ja sinulla on itsetuhoisia ajatuksia, niin ole rohkea ja soita heti 112.
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei pääse autolla? Onko se työpaikka jossain metsän keskellä?
Voit toki sanoa, että sait muualta töitä.
Keskustassa, niin ei ole autopaikkoja. :D
Niin, voisinhan sanoa. Ahdistaa kun pitää ahdistua ihmisistä ja töistä.
17 km Oulun keskustasta työpaikka, jossa ei ole autopaikkoja? Miten niin ei ole autopaikkoja jossain kylätien varressa?? Vai asutko 17 km Oulun keskustasta? Silloin kuljet bussilla ja mulkkaat työvuorot bussivuorojen mukaan. Niin me muutkin bussillakulkijat teemme.
Vierailija kirjoitti:
Luin Voxran käytöstä netistä, ap. Siellä sanottiin, että jos saat itsetuhoisia ajatuksia missä tahansa hoidon vaiheessa, ota heti yhteys lääkäriin tai mene sairaalaan. Oletko siellä vielä, ap? Jos ymmärsin oikein ja sinulla on itsetuhoisia ajatuksia, niin ole rohkea ja soita heti 112.
Hei, olen täällä, ja en ole akuutisti tekemässä itselleni mitään. Välillä vain käy mielessä kun oikein paha olo.
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin Voxran käytöstä netistä, ap. Siellä sanottiin, että jos saat itsetuhoisia ajatuksia missä tahansa hoidon vaiheessa, ota heti yhteys lääkäriin tai mene sairaalaan. Oletko siellä vielä, ap? Jos ymmärsin oikein ja sinulla on itsetuhoisia ajatuksia, niin ole rohkea ja soita heti 112.
Hei, olen täällä, ja en ole akuutisti tekemässä itselleni mitään. Välillä vain käy mielessä kun oikein paha olo.
No hyvä. Olen vain huolestunut sinusta. Jos olo on tosi huono, tiedät, mistä apua saa. Kaikkea hyvää! 💗
Haastattelun perusteella sua ei ole vielä valittu. Turha panikoitua. Kyllä ne kertoo sit ottaako vai ei sut töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin Voxran käytöstä netistä, ap. Siellä sanottiin, että jos saat itsetuhoisia ajatuksia missä tahansa hoidon vaiheessa, ota heti yhteys lääkäriin tai mene sairaalaan. Oletko siellä vielä, ap? Jos ymmärsin oikein ja sinulla on itsetuhoisia ajatuksia, niin ole rohkea ja soita heti 112.
Hei, olen täällä, ja en ole akuutisti tekemässä itselleni mitään. Välillä vain käy mielessä kun oikein paha olo.
No hyvä. Olen vain huolestunut sinusta. Jos olo on tosi huono, tiedät, mistä apua saa. Kaikkea hyvää! 💗
Kiva kuulla, ja samoin! 👼
Tottakai uuteen työpaikkaan meno jännittää, niin lähes kaikilla.
Mulla on tuota samaa, tekee mieli perua jne. Mutta yritä vain kertoa itsellesi että "kyllä mä pärjään" "hyvin se menee". Sano se vaikka ääneen.
Ja Sano vaikka töissä että sua jännittää tämä aika paljon.
Sitten jos et viihdykään niin on sulla mshdollisuus lopettaa.
Sä taidat nyt kiihdyttää itseäsi vaikka pitäis rauhoittaa.
Istu tuolille, jalanpohjat tukevasti maahan. Hengittele ihan rauhassa ja tiedätkö. Olet vahva. Kaikki menee hyvin. Kaikki on hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai uuteen työpaikkaan meno jännittää, niin lähes kaikilla.
Mulla on tuota samaa, tekee mieli perua jne. Mutta yritä vain kertoa itsellesi että "kyllä mä pärjään" "hyvin se menee". Sano se vaikka ääneen.
Ja Sano vaikka töissä että sua jännittää tämä aika paljon.Sitten jos et viihdykään niin on sulla mshdollisuus lopettaa.
Ja saa 45pv karenssin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai uuteen työpaikkaan meno jännittää, niin lähes kaikilla.
Mulla on tuota samaa, tekee mieli perua jne. Mutta yritä vain kertoa itsellesi että "kyllä mä pärjään" "hyvin se menee". Sano se vaikka ääneen.
Ja Sano vaikka töissä että sua jännittää tämä aika paljon.Sitten jos et viihdykään niin on sulla mshdollisuus lopettaa.
Ja saa 45pv karenssin.
Ei, jos on lääkärinlausunto, sairausloma tai toinen työ odottamassa. Tai menee työvoimakoulutukseen jne.
Onpa kannustavaa palautetta nuorelle!
Vain muutama törkyturpa.
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi sitä työnantaja parkaa, joka joutuu kaapimaan pohjamutia myöten, että saisi työntekijän, jos joutuu ottamaan töihin aloittajan kaltaisen vetelyksen ja työtä vieroksuvan.
Ap ei ole laiska eikä työtä vieroksuva vaan sairas.
Mistä sinä sen voit tietää? Ethän sinä tunne ap:ta ollenkaan. Hän voi olla vaikka reipas ja terve ihminen, joka vain trollaa.
En ole laiska. Juoksin ennen melkein päivittäin helposti 5-10km lenkkejä, kävin samalla töissä. Asuin yksin, kävelin monesti pakkasessa ja viimassa töihin ja salille. Mutta olen nyt rikkinäinen, ollut vähän aina. Tuntuu, että olen taantunut jonnekin lapsen tasolle. Olen mennyt rikki.
Aloita se juokseminen tai kuntosalilla treenaaminen uudelleen! Se auttaa masennukseen ja ahdistukseen paremmin kuin mikään terapia tai masennuslääkkeet.
Kannattaa ainakin kokeilla ap. Mulla on kans traumataustaa ja pari burn outtia taustalla ahdistuksen, masennuksen ja unettomuuden kanssa. Lastensuojelutaustaa myös. Tommosia totaalilamaantumisia on tullu mullekin. Mutta olen päässyt niistä pienin askelin eteenpäin. Yks kevät pari vuotta sitten keskityin ihan vaan siihen, että liikuskelin koiran kanssa, kaverin kanssa tai yksin luonnossa ja yritin pitää kiinni edes jonkinlaisesta rutiinista liikunnan suhteen. Edes pienesti. Muutoin jaksoin tehdä vain tunnin etänä töitä kotona, olin ihan romuna. Elin juustosämpylöillä kun en jaksanu tehdä ruokaa eikä oikein maistunut mikään. Mulla totaalilamaantumisien aikaan tekis mieli jäädä määrittelemättömäksi ajaksi vaan sängyn pohjalle pimeeseen makaamaan, mutta tiedän että sekään ei tee hyvää. Edes pienesti liikkuminen ulkona, salilla, missä vaan auttaa pikkuhiljaa mieltä kuntoutumaan kohti normaalia ja hermosto saa hyvää ärsykettä.
Älä ota liikaa paineita työstä, kokeile ja katso mitä tapahtuu. Jos et pysty vielä niin et pysty. Voi olla että se tekee hyvääkin. Voit aina irtisanoutua.
Oletko nyt varma että olet edes tullut valituksi ennen hätäilyä?
Vaikka haastattelussa kysyttäisiin milloin voisit aloittaa, ei se tarkoita että olet tullut valituksi.
Onko työpaikasta siis haastattelun jälkeen tullut ilmoitus että olet varmasti tullut valituksi?
Sori, mutta kaikille ei ollu isänmaksamaa yksiötä.