Mitä opit kiusattuna olemisesta?

Opin sen, että tiesin, ettei minulla koskaan ollut oikeita kavereita

Opin sen, että kaikkiin ihmisiin ei voi luottaa.

opin sen, etten kerro kenellekään mitään itsestäni.

Opin sen, että on olemassa oikeasti ilkeitä ihmisiä.

Pitämään puoleni.

Jos minua syytetään jostain, tarvittaessa olen vaimis kieltämään kaiken, valehtelemaan ja gaslighttaamaan pelastaakseni oman nahkani. Niinhän useimmat ihmiset tekevät joka tapauksessa, joten miksen minäkin?

Joskus kuvittelin, että rehellisyys kannattaa. Ei se aina ole niin.

- ap

Sen, että naiset ovat julmia. M27

Opin että minä olin se varakaveri ja että minun tunteistani ei välitetty yhtään. Opin että ihastukseni(poika) oli aivan yhtä ilkeä kuin toisetkin oppilaat kun hänkin alkoi kiusata.

Olen oppinut myös ettei välttämättä lapsuudenkavereita kannata päästää lähelle. Olivat jo silloin kiusaajia ja on nykyäänkin. Tulevat juttusille muka hyvää tarkoittaen, mutta seläntakana puukottavat selkään. Ei ne muutu. Ilkeitä ovat hautaan asti.

Opin olemaan välittämättä ja sitten taas toisaalta arvostamaan niitä hyviä ihmisiä. Mulla on muuten lehmänhermot just kiusaamistaustasta johtuen

Opin sen, että olen heevetin typerä, kun luotin siihen k-päähän kerta toisensa jälkeen. Nykyään heilun sitten toisessa ääripäässä, eli en luota keneenkään. Olen tyytyväisempi.

Opin että aikuisilta on turha hakea apua koska ihan kaikki, opettajat, opot, rehtori, terkkari jne, vähättelivät kokemaani.

Olen oppinut sen, että useimmiten kiusaajalla on joku ongelma, jonka kohdistaa kiusattuun. Kiusattu on usein luonteeltaan herkkähipiäisempi, ja siten sopiva uhri kiusaajalle.

Opin sen että iso osa ihmisistä on vielä ihan aikuisenakin ilkeitä eikä empatiaa opi välttämättä koskaan.

Kuuluin sellaiseen pieneen yhteisöön jossa tulin kiusatuksi. Ihmisillä on valtava tarve päteä, esiintyä asiantuntijoina ja päällepäsmäröidä. Erilaisuutta ei suvaita eikä varsinkaan henkilöltä joka ei mielistele ketään. En voi sanoa arvostavani näitä henkilöitä kovinkaan korkealle. 

Opin, että muiden väitteistä huolimatta, väkivalta voi useinkin olla vastaus.

Pelkäämään kaikkia ihmisiä.

Sen että.äärimmäisen harva uskaltaa olla puolellasi kun muut kiusaavat sinua. Olen antanut anteeksi, on hirveän vaikeaa olla teini-ikäisenä väärän ihmisen puolella. Ja opin sen että olen vahva. Itse uskallan aikuisena mennä kiusatun puolelle.

Opin, että on vähemmän paha olla uhri kuin tekijä. Tekijä vahingoittaa sekä muita että itseään.

Koska selviydyin ja nyt olen hyvässä työssä ja minulla on <3 perhe, voin sanoa myös: opin empatiaa ja empatian tärkeyden.

Kaikki eivät selviydy, ja se on tosi karua ja vääryys.

Kuten muutkin vastaavaa kokeneet, opin varovaiseksi ihmisten kanssa. Ihmiset kykenevät todella julmiin, raakoihin ja häikäilemättömiin tekoihin. Ne hymypatsaiden saajatkin.

Opin ainakin sen, että ihmiset kateuksissaan ovat valmiit vaikka minkälaiseen selkäänpuukotukseen, joten selustaansa kannattaa suojella.Luulisi omatunto kolkuttavan näillä pikkuputineilla edes jossain vaiheessa, mutta todennäköisesti ei, koska ovat kertakaikkiaan paatuneita.

Että olen vailla ihmisarvoa.

Maailma on kova ja epäreilu paikka. Jokainen ihminen on vihollinen. Vain itseensä voi luottaa. Elämän päämäärä on kosto.