Mitä opit kiusattuna olemisesta?

Enimmäkseen tässä Aapee näköjään vastailee itselleen.

Voisihan siitä

Oppia, että uhriutumimen ei ole hyväksi itselle.

Joku kirjoitti, että oppi pitämään puolensa.

Itse olen nyt kaukaa katsottuna oppinut jotakin. En edellenkään tykkää kiusaajistani. Ihan paskaporukkaa. Koulutettua näköjään nykyään kyllä.

Oikeutusta kiusaamiseen ei kellään ole.

Olen aina itse edennyt omaa polkuani. Olen opiskellut ja mutkien ja pelkojen kautta perheytynytkin.

Itsesääli on onneksi herättänyt; Sillä lailla, että sinne ei liikaa kannata vajota. M

On tämä oma hieno elämä! Nyt tämä on.

Eikä sitä kannata uhrata jonkun ääliön jutuille. Antaa sen ääliön ääliöidä ihan omissaan ja omassa kurassaan. Häntä tai heitä en arvosta.

Minun arvostukseni on tärkeää omassa elämässäni. Ohjaan sen hyvään.

Arvostan reiluja luotettavia ihmisiä.

Opin puolustamaan itseäni enkä vaadi muilta itseni puolustamista vaikka itsellä olisikin paha mieli

Olen outo, mua tullaan kiusaamaan nyt ja aina, syrjimään tai kohtelemaan huonosti, ihmisiin ei ole luottamista

Ihmiset huijaa ja hyväksikäyttää

Vierailija kirjoitti:

Enimmäkseen tässä Aapee näköjään vastailee itselleen.

Voisihan siitä

Oppia, että uhriutumimen ei ole hyväksi itselle.

Joku kirjoitti, että oppi pitämään puolensa.

Itse olen nyt kaukaa katsottuna oppinut jotakin. En edellenkään tykkää kiusaajistani. Ihan paskaporukkaa. Koulutettua näköjään nykyään kyllä.

Oikeutusta kiusaamiseen ei kellään ole.

Olen aina itse edennyt omaa polkuani. Olen opiskellut ja mutkien ja pelkojen kautta perheytynytkin.

Itsesääli on onneksi herättänyt; Sillä lailla, että sinne ei liikaa kannata vajota. M

On tämä oma hieno elämä! Nyt tämä on.

Eikä sitä kannata uhrata jonkun ääliön jutuille. Antaa sen ääliön ääliöidä ihan omissaan ja omassa kurassaan. Häntä tai heitä en arvosta.

Minun arvostukseni on tärkeää omassa elämässäni. Ohjaan sen hyvään.

Arvostan reiluja luotettavia ihmisiä.

Siis mitä?

Jäikö lääkkeet ottamatta, niin sekavaa settiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen oppinut sen, että useimmiten kiusaajalla on joku ongelma, jonka kohdistaa kiusattuun. Kiusattu on usein luonteeltaan herkkähipiäisempi, ja siten sopiva uhri kiusaajalle.

Tai kuvittelee, että kohde on heikko. Saattaa joskus tulla yllätyksenä eteen aivan jotain muuta 😈 Hahaa!

Opin pistämään ns."hyvän" kiertoon, eli joku sen sitten kärsii nahoissaan. Ei oo reilua, tiedän, mut tällästa tää nyt vaan on.

Että on ihan turha yrittää miellyttää muita tai mennä massan mukana, koska mikään ei kiusaajille kuitenkaan kelpaa ja jostain keksivät kuitenkin kiusaamisen aihetta - samalla vaivalla voi mennä omia polkujaan, kun lopputulos on kuitenkin sama.

Yritin uskoa siihen, että ymmärtämällä ja keskustelemalla ja aikuisten avulla kiusaaminen loppuu.

Ei loppunut, vaan paheni.

Se loppui vasta siihen, kun kuudennella luokalla satutin fyysisesti yhtä kiusaajaani niin kovasti, että hänelle oli helpompaa etsiä uusi uhri. Otin itsekin siinä pahasti turpaani, yksi montaa vastaan, mutta se toimi silti. Sain toki myös rangaistuksen ja jouduin jälki-istuntoon. Se kannatti silti, ja sen opin siitä kokemuksesta. Kusipäisinkin kiusaaja lopettaa, kun sattuu ja pelottaa tarpeeksi.

Ainaki sen, että kuinka typeriä ja turhia useimmat "neuvot" kiusatuille on.

"Ihmiset kykenevät todella julmiin, raakoihin ja häikäilemättömiin tekoihin."

Eivät vain venäläiset, ihan suomalaisetkin...

"Kusipäisinkin kiusaaja lopettaa, kun sattuu ja pelottaa tarpeeksi."

Hammurabin laki toimii vain näihin tapauksiin, totta.

Että lopulta myös karman osoitteet on aina oikeita.

Useimmat kiusaajat osaavat ikävä kyllä valita uhrikseen selvästi itseään heikomman (fyysisesti) joten neuvo että pistää kovan kovaa vastaan on aika turha- ja monesti myös niitä kiusaajia on useampi. Että ei kun nakkelemaan itseä isompia ja vahvempia vasemmalle ja oikealle. Tosi pska neuvo.

Noon se menee. Sit loppuu kun ei enää uskalla jatkaa. Outoa. Jatkuu niin kauan.

Eräs johtavassa asemassa oleva opettaja kiusasi lastani. Eräässä palaverissä (mihin ko. opettaja ei uskaltanut osallistua) kerroin hänen opettajatyökaverilleen, että homma loppuu tähän tai otan asian esille koulutoimen ylitarkastajan kanssa, joka sattuu olemaan paras kaverini. Yllättävästi kiusaaminen loppui.

Tehokasta on myös, jos uhkaa lakimiehellä jos kiusaaminen ei lopu, perheemme lakimies hoitaa asiaa tästä lähtien puolestamme. Yleensä tämä saa vanhemmat liikkeelle siten, että pistää nassinkansa aisoihin.

Ymmärrän niitä kouluampujia, joilla on taustalla pitkä kiusattuna olo. Itsekin mielelläni muutaman lasauttaisin.

Että ansaitsin sen. Kiusattuna oleminen teki minusta miellyttävämmän ihmisen. Nyt voin vihdoinkin olla se hajuton, mauton ja väritön persoona. Sillä tavalla kukaan ei voi oppia minusta mitään, eikä käyttää sitä lyömäaseena.

Sen, että väkivaltaa lopettaa vit tuilun. Vasta lukion tokalla sain aikaisiksi haastaa tappeluun pääkiusaajani, ja vaikka sainkin itse siinä turpaan, niin siihen kiusaaminen loppui. Olisi pitänyt tietysti tehdä noin jo ala-asteella, kun kiusaaminen alkoi.

Tuo opetti paljon. Tappelu oli koulun katoksessa kouluajan jälkeen. Siitä käveli opettajiakin ohi, työpäivän jälkeen lähtivät kotiin, mutta eipä se heitä kiinnostanut. Kun seuraavana päivänä koulussa oli musta silmä ja nenä murtunut, niin liikunnanopettaja oli ainoa, joka kysyi onko kaikki ok. Kun sanoin, että on, niin asia jäi siihen. Kukaan muu ei edes kysynyt. Tapahtuma-aikana 1990-luku isossa kaupungissa.

Kesti tuosta vielä lähes 10 vuotta oikeasti toipua tuosta kouluhelvetistä.

Kehenkään ja mihinkään ei voi luottaa. Aina pitää pärjätä yksin. Vain vahvimmat selviävät. Se miten sairas tämä ihmisten tekemä yhteiskunta on. Vihaan kouluja.